Hyvää kesää kukkien kera!

Varma merkki kesän alkamisesta: Koulut päättyivät eilen ja alkoi suvi suloinen. Puutarhassakin näyttää varsin mukavalta, vaikka en ole juuri mitään ehtinyt siellä tekemään. Nyt on tulppaanien aika! Lukiolainen pakkasi saman tien kimpsunsa kokoon ja sinkosi itsensä kesän vapaaehtoishommaansa, leiriä vetämään. Yläkoululainen aloitti loman nikkaroiden. Riippumattokin on viritetty (kuvassa oikealla). 

 Tulppaanit kukkivat juuri nyt upeasti. Osa lakastui nopeasti lämpimissä päivissä, mutta isoimmat tulppaaniryppääni ovat onneksi puolivarjossa. Näiden ensimmäisten kuvien istutusalue on uusi. Perustin sen tulppaaneja varten viime syksynä. Siirsin siihen myös pari pensasta. 

Tuomen kukinta kuuluu tietysti kevätjuhlien aikaan, vaikka paras kukinta oli jo vähän aiemmin. Talitintti etsi jotain kukinnoista.

Muuripenkkiin laitoin vanhojen seuraksi uusia kukkasipuleita. Näköjään on aika paljon samoja kuin uudessa paikassa. Tämä eka kuva kukinnan alkupuolelta, toinen tuoreempi.

Meidän omenapuut ovat suoraan sanoen kamalia kränkkiä, mutta edes yksi oli hetken aikaa hieno:

Kerroin toukokuun kiireistä ja nyt olenkin valmistunut sekä Naantalin että Raision ja lounaisrannikon matkailuoppaaksi. Ensimmäinen ihan oikea opaskierrokseni Naantalissa on jo ihan pian, joten ryhdyn seuraavaksi hiomaan, mitä aion sanoa. Onneksi se on pääosin sama kierros, jonka pyörimme opasnäytössä useampaan kertaan, joten hyvin pitäisi sujua. Raisiosta voin lämpimästi tällä hetkellä suositella käyntiä alppiruusupuistossa. Pysäköinti lukion pihaan/ bussista Kaupungintalon kohdalla. Siellä on sekä suuria vanhoja pensaita että paljon uudempia.

Raision vanha alppiruusumetsä on kuvassa taustalla. Kannattaa kiertää myös nämä uudet alueet!

Kasvimaan kurpitsoilla ym on harsot, etteivät kärähdä

Kun arki menee töissä, niin pidempää blogipäivitystä ei vielä synny. Eilen sain vihdoin pienen kasvimaani kylvettyä valmiiksi. Kasvihuoneeseen pitää tänään vielä virittää tomaattien kastelu. Tomaatit ovat jo paikoillaan. Kasvattamistani kelloköynnöksistä vasta osa on paikoillaan.

Ainiin, se alussa mainittu nikkarointi. Poika tekee hyttysverkkoa ikkunaansa, että voi pitää ikkunaa auki. Tietokone saa koko huoneen kuumenemaan. Hyvä että tietokoneella istuminen saa aikaan tällaistakin aktiviteettia. Kesätöitä ei hänelle löytynyt, joten alan pian hioa listaa, mitä kaikkea kotipihassa voikaan tehdä, pientä korvausta vastaan...

Mukavaa lomaa keillä sellainen on! Kissanpäiviä, sanoo Nöpö!

Tänään ehtii osallistua vielä pönttöbongaukseen!

Puutarhan muutos vuosien varrella osa 4

 Nyt päästään kasvimaan ja lammen ympäristöön muutospostausten sarjassa. Näissä postauksissa tarkastellaan vanhoja valokuvia puutarhastani noin kymmenen vuoden takaa ja verrataan niitä nykytilanteeseen. Vaikka en olekaan kovin tehokas puutarhan muokkaaja ja lapiopelillä edetään, niin tarpeeksi pitkällä tähtäimellä kehityksen kyllä huomaa! Mukana myös kuvatodiste vanhaan, minun mittapuullani vallan hurjaan eläintarinaan. 

Kasvimaa piti saada heti, kun tänne muutettiin. Eli se taidettiin tehdä 2006. Nurmikko irtosi laattoina saven päältä ja voikukkien komeita juuria vedettiin savesta kuin porkkanoita. Totuus maaperän savisuuden asteesta valkeni viimeistään siinä kohtaa, kun lainaksi saatu puutarhajyrsin vain pomppi kovan saven päällä. Pitkälle on siitä päästy maanparannuksella. Kasvimaalle on upotettu hiekkaa, kompostimultaa, ostomultaa, turvetta, puun lehtiä ja kalkkia. 

Postauksen eka kuva on vuodelta  2010, siinä näkyy pienen ihmisen käsi takanani. Seuraavat kuvat samasta suunnasta kesällä 2020. Kasvimaani esiintyy kuvissa aika harvoin, koska se ei ole mikään tyylikäs laatikkoviljelmä vaan enemmän sellainen puolivilli. 

Porttiin ovat kasvaneet humala ja tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon. Taustalle on tullut pergola ja paviljonki sekä paviljongin eteen istutusalue. Vanhassa kuvassa selkäni takana heiluu koripajun oksa, sillä tuohon piti tulla pajuaita. Se tuli loppujen lopuksi ihan muualle. 

Mustaherukkapensaat täällä olivat valmiina kun muutimme, seuraavissa kuvissa poimin satoa elokuussa 2009. Etualalla on portti kasvimaalle, joka on kuvassa aika epämääräisen näköinen. Taustan metsiköstä ei taida nykyään olla yhtään puuta pystyssä, siinä on tie, talo ja tasainen nurmikko. Kasvihuone on tullut siihen väliin mukavasti rajaamaan omaa pihaamme jo ennen kuin maisema muuttui. 

Yllä olevaa kuvaa voi verrata seuraavaan, jonka otin samasta suunnasta nyt 2.4.2021:

Samoja kiintopisteitä molemmissa kuvissa ovat lammen rannan kalliot ja siellä näkyvät tikkaat, mustaherukkapensaiden rivi etualalla ja musta metallinen puutarhaportti. 

Kasvimaa on kasvanut, on tullut kasvihuone vuonna 2011 ja pergola vuonna 2020. Tuo pensas, josta poimin, on kadonnut. Ylemmässä kuvassa voi tarkkasilmäinen nähdä taustalla kultapallojen kukkivan komeasti. Ne olivat ainoat perennat täällä valmiina ja ne ovat nyt taantuneet. Siitä ison kiven vierestä on mm. kaadettu koivu ja istutettu lisää kasveja, mutta kukkapenkki kaipaisi isomman kunnostuksen, joka on (taas) kesän työlistalla. 

Se pajuaita ei suostunut kasvimaan edessä kasvamaan. Pajut kiinnostivat silti ja tein myöhemmin osalle matkaa naapurin rajalle pajuaitaa. Tekniikka oli sama kuin edellinenkin yritys eli pistokkaita eli pajukeppejä maahan. Ehkä uudessa yrityksessä panostin enemmän maan parantamiseen ja tulos oli onnistuneempi. Tässä keväällä 2019, omenapuiden kukinta-aikaan. Nyt aikaisin keväällä olisi oikea hetki hankkia pistokkaat, jos haluat kokeilla. Vaikka pajut muuten kasvavat kuin riesa, niin pistokkaiden kanssa kannattaa noudattaa ohjeita! 

Lammen ranta oli pitkään luonnontilassa, koska en halunnut houkutella lapsia sinne. Lampi kun on uimasyvyinen. Kesällä 2016 väkersin sinne pienen hiekkarannan. Laiturin mies teki jo hieman aiemmin. Hiekkarannan penkin alustaksi tein itse erilaisia betonisia laattoja 2016 ja maalasin penkin:

 Käärmekammoisille en suosittele seuraavaa kuvaa! Muistaako joku, kun kerroin varoittavan tarinan siitä, miten käärmeet tykkää lämmitellä kasvihuoneessani keväisin. Nyt löysin kuvatodisteen siitä hurjimmasta tapahtumasta! Enpä muistanut, että se oli noin kamalan suuri! Vuonna 2014 minulla oli pari heinäpaalia kasvihuoneessa. Nostin päällimmäisen ja tämä rantakäärme oli siellä välissä. Huh! Koko tarina ja kasvihuoneen tarina täällä.

 Sitten vielä söpöstelykuva vuodelta 2007 kotitieltä. Tässä ei ole muutos tapahtunut niinkään maisemassa vaan ihmisessä. Tytär on nykyäänkin silloin tällöin blogin kuvissa, joten voit silloin verrata. Pientareet on valitettavasti tuosta rehevöityneet, eivät kuki yhtä hienosti. Ne pitäisi vuosittain niittää ja kerätä niittojäte pois.

Poikani huomasi tätä kuvaa katsoessa heti merkittävän muutoksen, hän ei siskoa katsellut. Se on tapahtunut jo tähän vuoden 2015 kuvaan mennessä. Huomaatko?

No autotallin ovet ovat vaihtuneet ruskeista valkoisiksi. Ja samalla napista kauko-ohjatusti avautuviksi. Loistava ominaisuus, kun talli on ylämäessä ja lounaissuomalainen talvikeli usein silkkaa jäätikköä. Suosittelen, hyvin on toiminut! Tuon valtavan kuusen esittelin muutospostauksessa numero 2, mutta en näköjään käyttänyt tätä kuusen koko komeuden esiin tuovaa kuvaa silloin. Kuusta ei enää ole.

 

Tässä vielä linkit koko muutospostaussarjaan: Osa1  Osa 2   Osa 3

Kevään ihmeistä olen laittanut pari kuvaa instagramiin ja jonkun fb sivullekin. Linkit on sivupalkissa (kun valitsee internetversion). Istutuksiakin tein, joten tämän kuvan myötä mukavaa pääsiäistä!

Iisoppiaita ja pensasaidanteen tilanne

Olen ihastunut iisoppiin ja taas askeleen lähempänä omaa iisoppiaitaa. Minulta myös kysyttiin, miten viime kesänä istuttamani pensasaidanne nyt jakselee, joten tästä tulee tupla-aitapostaus! Aloitetaan iisopilla, josta voi kasvattaa söpön miniaidan, jonka korkeus on vain noin puoli metriä. Iisoppi tuoksuu ja houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.

Ohdakeperhonen iisopilla viime kesänä Louhisaaressa

Viime kesän Louhisaaren postauksessani (klik) näkyi monessa kuvassa iisoppiaita hyötypuutarhan ympärillä. Iisoppi on vanhanajan rohtoyrtti ja sopii keittiötarhan ympärille. Jos ei halua käyttää iisoppia mausteena (aika karvas maku), niin pikkuruisilla sinisillä kukilla voi ainakin koristella ruoan. Lehtiä ja kukkia voi käyttää tuoksusekoituksissa. 
Tässä siis tavoite:

Oikealla iisoppiaita (Hyssopus officinalis) Louhisaaressa. Tästä näkee, että leveyttä tulee aika paljon, noin 30 cm ja korkeutta ei paljon enempää. 

Toinen puoli. Iisoppiaitaa on ilmeisesti istutettu useammassa vaiheessa ja kasvu oli vielä epätasaista.

Iisoppi on puolipensas eli kasvusto puutuu tyviosasta. Jonkun lähteen mukaan vain puutunut tyviosa talvehtii. No joka tapauksessa minun kokonaisen kolmen taimen mittainen aidan alkuni näytti talvehtineen oikein hyvin. Ostin taimet heräteostoksena, joten siksi niitä oli näin pieni määrä. Sitä paitsi on hyvä kokeilla ensin, mitkä kasvit säilyvät hengissä könttäsavimaassani. Iisoppikin tykkäisi läpäisevästä, hiekkaisesta maasta, jotta tässä todella ei ole. 
  
Iisoppieni latvat sojottivat nyt sinne tänne ja ne kannattaa leikata keväisin. Nips naps leikkasin ne siisteiksi ja törkkäsin latvat aidan jatkoksi. Eli kauniisti sanottuna otin pistokkaita. Saa nähdä, mitä meinaavat, alkaako kasvu. 

Etualalla yksi viime kesän taimi ja sen takana pistokkaiden rivi kasvimaani edustalla. 

Samat kasvit, eri kuvakulma

Vähän epäselvässä kuvassa alkuperäiset iisopit ennen pistokkaiden leikkausta

Muutama iisopin kasvatusohje vielä:

• Istutusväli aidassa: 25-30 cm (laitoin tiheämpään, siirrän jos kaikki kasvavat)
• Paikka: Aurinkoinen ja lämmin paras
• Maaperä: Runsasmultainen, läpäisevä ja kalkkipitoinen paras (mutta muutakin voi koittaa)
• Kastelu: Kunnes juurtuvat, sen jälkeen pärjää yleensä ilman

Pensasaidanteen eka kevät

Viime kesänä istuttamastani aidanteesta sain kysymyksen, miten se nyt jakselee (postaus täällä). Kävin siis availemassa suojaverkot ja tutkin tilannetta lähempää. Hyvältä näyttää! Tässä lännenheisiangervo:

Kaikissa pensaissa on silmut avautumassa, joten hengissä ovat!

Entä myyrät? Myyrän koloja ei ole kovin paljon missään lähistöllä. Näille pensaille en tehnyt minkäänlaista kohopenkkiä myyrien takia. Se on siltä osin toiminut, että niiden vieressä ei ollut lainkaan myyränkoloja. Joten en osaa ainakaan vielä sanoa, onko eri pensaslajien pärjäämisessä eroja.

Entä jatko? Kun kohopenkki puuttuu, en tiedä vielä, miten pensaiden juuret pärjäävät saven ja keväällä maassa muhivan veden kanssa. Jää nähtäväksi, lähtevätkö kasvuun.  

Vinkkinä vielä, jos myyrät herkuttelevat pensaiden juurilla: Pensaan voi istuttaa jyrsijäverkosta tehtyyn "laatikkoon". Juuret mahtuvat kasvamaan tietysti verkon rei'istä ulos. Näissä on melkoinen askarointi, mutta jos riittävästi ärsyttää, niin... Lisäksi jos maanpintaan nousee teräviä verkon reunoja niin se on turvallisuusriski esim. koirille. Maalaisjärjellä tilanteen mukaan. Minulla on muistaakseni kahdella pensaalla tämä kokeilussa.  

Unkarinsyreeni

Tässä aurinkoisessa rinteessäkin näkyy vain ihan muutama kolo. Laitan rinteeseen vain narsisseja, koska en halua tarjota myyrille bileitä (ne eivät kuulemma pidä narsissien supuleista). Suuret ovat auenneet juuri tänään:

Mukavaa uutta viikkoa!

Satoakin sentään!

Tänä vuonna on tuntunut, että kotitarveviljely ei ole ihan fiksun hommaa. Tai ainakin minussa on jotain vikaa, kun mitään ei kasva. Mutta kyllä näin elokuun loppupuoliskolla väkisin tulee jotakin onnistumisen elämyksiä! Sopivaksi motoksi on valinnanvaraa: Pieni on kaunista! Ei se määrä vaan... asettelu! Omasta maasta suoraan pöytään maistiaisiksi!
Kokoan tämän postauksen niin näen, että on tässä monenlaista sentään kasvanut tai kasvatettu.
EDIT. Lisäsin tänne tattipaistoksen reseptin!

Kasvimaalla mikään ei oikein kasvanut mihinkään. Vettä olisi tarvittu. En ole kastelun harrastaja, joten syyllinen on helppo löytää. Mutta tulipa jotain sentään. Lautasella yhden hyvän päivän sato. 

Nuija vai kesäkurpitsa?

Parhaiten kasvimaalla viihtyvät sammarit (siis samettikukat), ne onnistuin kasvattamaan siemenistä! Mansikat ovat omatoimisesti kasvattaneet kivan reunuksen kasvimaan käytävälle. Yhdessä kuvassa on kasteluletkukin. Se menee kasvihuoneen säiliöön. Täällä on kuivina kesinä kunnan pohjavesivarannot kovilla, joten en yleensä kastele kasvimaata vesijohtovedellä.

Kukkakärpänen tykkää samettikukista

Kasvimaan portilla on kärhö Mme Julia Correvon. Se on todella pitkään hienosti kukkiva!

Kuvissa on pari omenaakin. Niitähän kyllä tulee, ihan liikaa. Niin tauti- ja tuholaistilanne on aika huono. Mutta tämä heinäsirkkapariskunta hymyilytti enkä ottanut heidän omenaansa.

Tomaattien suhteen olin jo epätoivoinen. Edelleenkään en tiedä, mikä meni pieleen. Yleensä satoa on tullut todella hyvin ja mielestäni tein kaiken samalla lailla kuin ennen. Paitsi että tällä kertaa omat taimeni olivat niin hyvän näköisiä, etten ostanut yhtäkään taimea puutarhamyymälästä. Ehkä ne sitten kuitenkaan eivät olleet riittävän hyvin kasvaneita... Vielä 19.8. tilanne oli seuraavan kuvan mukainen eli vihreä. Kypsyminen ei sadesäällä edennyt mihinkään, tomaatteja oli valmistunut todella vähän. 

Mutta sitten saapui taas aurinko ja jopas punertaa! Postauksen ekan kuvan keltaiset päärynätomaatit ovat hauskoja ja hyviä! Pensastomaatti on retkahtaneen näköinen, mutta punaista näkyy joka puolella. Makeus ei ole ihan paras mutta syöhän näitä!

Blumat kasteluanturi tomaateilla kasvihuoneessa

Uskollisesti toimivasta kastelusysteemistä,  Blumatista, tein postauksen keväällä (linkki) Hyvin on taas toiminut. Takana kuvassa punastelee paprika. Pari on kypsynyt, muutama lisää on tulossa. Paprika on ainoa ostettu taimi tänä vuonna.

 Tänä vuonna tulee kasvihuoneesta myös tomatilloja. Niitä en ole yleensä saanut kunnolla kasvamaan, vaikka olen monena vuonna laittanut siemeniä multaan, joten tämä on hauska yllätys! Myös ananaskirsikkaa on kasvihuoneessa. 

Mustaherukat ovat varma juttu. Satoa tulee eri määriä, mutta lähes joka vuosi riittävästi. Tänä vuonna yllättävän hyvin. Näillä on juuret jo varmaan niin syvällä, ettei kuivuus lannista. Keittelin mehua ja pistin pakkaseen ja jugurtin joukkoon ja piirakkaan ja.... 

 Marja-aroniat on pääosin poimimatta. Oksat notkuvat kaksinkerroin marjojen painosta.

Muistelen meillä joskus ammoin käyneitä italialaisia vieraita, jos pihan sieniin kompastelu alkaa ärsyttää. Heitä ihastutti ja ihmetytti, että jollakulla voi kasvaa tatteja ovensuussa. Kyllä kasvavat, voitatit etenkin. Madotkin tykkäävät niistä tosi kovaa ja ovat valmiina iskuun jo kun sienet alkavat nousta maasta. Mutta kyllä minullekin jotakin jää. Juuri tällä viikolla jääkaapissa oli muulle perheelle sopivia ruokia, mutta minä kävin poimimassa sieniä itselleni päivälliseksi. Kyllä sieltä muutama pieni hyvä löytyi ja ateria syntyi. 

Nöpö ulkoilee ja esittelee tatteja

EDIT Sain lisättyä reseptin!

Tattipaistokseni syntyi useiden reseptien yhdistelmänä suunnilleen näin. Voit käyttää voi- tai herkkutatteja. Tatit ovat siitä kiva sieniporukka, ettei niissä ole myrkyllisiä lajeja ja tunnistaminen pilleistä ja muodosta on helppoa. Ennen ruuaksi laittoa voi maistaa tatteja jos epäilyttää, että mukana voi olla sappitatteja. Niiden karvas maku pilaisi ruuan, mutta ne eivät ole myrkyllisiä.

Omena tuo erityisen säväyksen tattipaistokseen!

Tattipaistos (1-2 hlöä)

Pilkoin puolikkaan sipulin ja valkosipulinkynnen ja paistoin niitä viitisen minuuttia pannulla alhaisella lämmöllä voi-öljyseoksessa koko ajan sekoitellen. Joukkoon pääsi myös kaksi kokonaista neilikkaa. Sitten lämpöä vähän lisää, joukkoon muutama pilkottu tatti ja paistoin pari minuuttia. Lisäsin vielä pilkotun pienen omenan, mausteet ja paistoin 2-3 minuuttia lisää. Sopivia mausteita ovat yrtit, ainakin timjami, minttu tai persilja sopivat (laitoin kaikkia vähän), sekä tietysti pippuri ja suola. Maista ja lisää mieleisiä mausteita.

Sopii tarjottavaksi monella tapaa, mm. lisukkeeksi, pastan kanssa tai itse söin tätä leivän kanssa. 

Voitateista täytyy ottaa "kelmu" lakin päältä pois. Kaikki muut osat voi säästää. Pillit otan usein pois, koska ne eivät näytä hyviltä.

Luumusta on tulossa hyvä sato, vaikka puu menetti pari talvea sitten latvansa. Puu on lammen takana omassa rauhassaan. Se on ollut täällä kauemmin kuin me, eli reilusti yli 10 vuotta. Kävin siitä viime viikolla sahaamassa kuivia oksia pois. Luumut eivät ole vielä kypsiä. Kriikunoitakin olisi muutama (siis noin 5, huippusato!) tulossa, mutta ne ovat niin kauniin punaisia, että linnut taitavat maistella ne jo raakoina. Löysin äsken kuvauskierroksella yhden nokkaistuna. Vinkkejä otan ilomielin vastaan, mitä luumuista tekisin tänä vuonna. Luumuista on työlästä erottaa kiviä, kun ovat niin pieniä. Valitettavasti luumumehu ei ole perheen suosikkeja, mehumaijaan kun voisi luumut laittaa kivineen.

Luumut kypsyvät pian

Hei, tänään ehtii vielä osallistua arvontaan! Ja lupaukseni mukaan tilanne on se, että nyt arvotaankin kaksi palkintoa. Osallistumispaikka löytyy täältä, klik.

Mukavaa viikonloppua!