lauantai 24. helmikuuta 2018

Minipuutarhoja, kaktuksia ja mehikasveja



Kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa oli tavanomaisen vehreyden lisäksi tulppaaneja ja miniatyyripuutarhoja, kun kävin siellä eilen poikani kanssa. Minipuutarhoja olen itsekin muutaman kerran väsännyt. Nämä opettajaopiskelijoiden tekemät olivat aika lennokkaita:




Tämä oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä kun kävin kasvitieteellisessä. Viimeksi olin linturetkellä ulkona enkä käynyt kasvihuoneissa, mutta eteisestä mukaan tarttui myyntikasveja. Nyt katselin ostoksiani sillä silmällä miniatyyripuutarhoja – tai lyhyesti vain mini- ajatellen…
Oikeanpuoleinen kasvi on nauhapensas (Homalocladium platycladum) ja toisena pelargoni `Madame Salleron´ Ne saivat jäädä ruukkuihinsa!
Tämä söpöläinen ei ole enää omassa ruukussa!


Minipuutarha voi olla yksinkertaisimmillaan yksi kasvi. Pojallani on ikkunallaan kaktus lasipurkissa. Se on aika kätevä, kun vieressä on työpöytä ja paljon tavaraa. Ei ihan helposti vahingossa tökkää kättä kaktukseen. Kaktuskin viihtyy ja näyttää ihan kivalta.

Reiättömässä purkissa on tärkeää saada pohjalle mahtumaan edes pieni salaojitus. Esimerkiksi voi laittaa pohjalle kevytsoraa ja sen päälle palan sanomalehteä tai suodatinkankaan palan. Sitten vasta multa ja kaktuksen istutus. Näin liikakastelun vesi valuu pois kaktuksen ympäriltä. Kastelun kanssa pitää olla varovainen. Suurta määrää ylimääräistä vettä ei pohjalle mahdu ja kapeasuisesta astiasta haihdunta on pientä. Olen antaneet hiukan vettä kerran viikossa. Jos kasteluväli olisi pidempi, en ehkä muistaisi, milloin pitikään kastella. Hyvin tuo on pärjännyt jo useita kuukausia. Koristeena purkissa on marmorikuulia.  
Kaktushilloa?


Sain jo monta vuotta sitten mehiruusukkeen joulukukaksi. Se oli raukka hilemaalin peitossa. Väri oli tiukasti kiinni, mutta lähti vähitellen ja kasvi näytti jonkin aikaa oikein hyvältä. Nyt se aikoo kurottua ulos ruukusta:

Törkkäsin ruukun reunaan uutta multaa ja laitoin uuden pienen mehikasvin viereen. Kiviä vielä koristeeksi. Katsotaan, tuleeko tuosta yhtään tasapainoisempi kokonaisuus, kun kaveri vähän kasvaa.
Kaksi mehikasvia ruukussa.
Laakeassa saviastiassa minulla on ollut kaktus ja mehikasvi jo pidemmän aikaa kimpassa. Lasittamaton saviastia haihduttaa vettä, mikä on näille kasveille hyvä. Kaktukset ja mehikasvit ovat myös siitä mukavia, että kasvavat melko hitaasti eikä asetelmaa sen takia joudu heti purkamaan. Tyhjää tilaakin oli vielä, joten laitoin nyt eteen pienen mehikasvin. Se on aika hassun näköinen, pitäisikin selvittää nämä lajit. Tunteeko joku?
Tästä mehikasviasetelmasta on toinen kuva tämän jutun alussa. Tiikeri pääsi mukaan.
Viimeiseksi kuva isoon laakeaan lasiastiaan pari vuotta sitten tekemästäni minipuutarhasta. Tuohon multaiselle alueelle kylvin ruohoa, siitä piti tulla savanni. Se iti kuitenkin niin epätasaisesti, ettei tulos koskaan näyttänyt hyvältä. Tätä istutusta ei enää ole. Tässä tuli esiin mielikuvitusta rajoittava perusongelma. On todella vaikeaa saada kasvupaikkavaatimuksiltaan aivan erilaiset kasvit viihtymään samassa astiassa. Toinen kuivuu ja toinen mätänee.
Miniatyyripuutarha 

Jos haluaa yhdistää aivan erilaisia kasveja, kannattaa toteuttaa minipuutarha niin, että kaikki kasvit ovat omissa ruukuissaan. Esimerkiksi näissä kasvitieteellisessä esillä olevissa opiskelijoiden teoksissa kasvit ovat vain osa kokonaisuutta ja useissa ruukuissa. Nyt näissä on tekokasvit, projektin alussa ne olivat oikeita. Siitä oli kuvia paikan päällä.

Mini-info: Kaktusten ja mehikasvien perushoito

Kaktukset ja muut mehikasvit eli sukkulentit sopivat hyvin yhteen. Ne viihtyvät valoisalla paikalla, ei paahteessa. Multa voi olla joko valmista kaktusmultaa tai kukkamultaan sekoitetaan reilusti (jopa puolet) hiekkaa joukkoon. Vettä annetaan kesällä kunnon kastelu kerralla ja annetaan sitten kuivua. Talvella vettä annetaan vähän ja harvoin. Vettä ei saa kaataa kasvien päälle vaan multaan. Kaktuslannoitteita voi käyttää kesällä, jos haluaa.

Lopuksi

Kasvitieteellisessä oli myös eri tulppaanilajikkeita esillä! Katsotaan jos saan lähipäivinä vielä niistä oman postauksen. Tässä kuitenkin yksi kuva. Lisäsin tuonne alas tuollaiset rasti ruutuun jutut. Jos et halua kirjoittaa kommenttia niin voit kuitenkin klikata sieltä pienen tervehdyksen! Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä ainakin on paistanut aurinko, toivottavasti olette päässeet ulkoilemaan hyvässä säässä!
Pretty Woman tulppaanilajike

lauantai 17. helmikuuta 2018

Mullanvaihtoa kevättä odotellessa




Helmikuu ja kasvien mullanvaihdon aika on täällä! 

Uuden kasvukauden alkaessa uusi multa ja mahdollisesti isompi ruukku tuo virtaa ja viherrystä talven haalistamille sisäkasveille. Isoille tai vanhoille kasveille ruukun- tai mullanvaihtoa ei onneksi tarvitse tehdä vuosittain. Uudistettu viherkasvi tuo myös ekan ripauksen kevättä keittiööni.

Ympäri viherhuonetta luikertelevalle kultaköynnökselle löysin viime vuonna kivan altakasteluruukun, jossa se saa pärjätä useamman vuoden.   

On aina melkoinen projekti miettiä, mitkä kasvini tarvitsevat uuden ruukun ja miltä kasvilta sen ruukun kierrätän, kun ylimääräisiä isoja ruukkuja ei juuri ole. Tykkään altakasteluruukuista. Siis käytännöllisyyden, en ulkonäön takia. Ne ovat huolettomia reissujen aikana. Olen tehnyt puutarhavihkooni (josta kerroin täällä) muistiinpanoja isojen kasvien ruukun vaihdosta. Joihinkin ruukkuihin olen laittanut seinään päin olevalle sivulle tarran, jossa on vuosiluku, koska kasvin ruukku on vaihdettu. Sieltä ajantasainen tieto löytyy kaikkein selkeimmin.


Lukinlilja (Hymenocallis imperialis) täytti vanhan ruukun


Lukinliljat kasvattavat vahvoja juuria. Onneksi tämä yksilö oli rumassa muoviruukussa, jonka saatoin leikata rikki. Muuten sitä ei saanut ulos!

Juoru (Tradescantia)

Otin käsittelyyn juorun, joka on kasvanut 2-3 vuotta Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan pistokkaasta. Juorut ränsistyvät nopeasti. Niistä on usein järkevämpi leikata pistokkaita ja heittää vanha kasvi pois. Pistokkaat voi laittaa suoraan uuteen multaan, ne juurtuvat helposti. Minä laitoin pistokkaat amppeliin ja amppelin keittiöön. Katsotaan lähtevätkö ne kasvuun ilman suurempaa hoivaamista.





Nyt alkaa tulla kevätfiilis, pitää saada keittiö vihreämmäksi! Siellä on vielä lumihiutaleita ikkunassa. Tein ne lasten kanssa silloin kun oli synkkää ja lumetonta. Nyt on ulkona lunta ja kun se seuraavan kerran sulaa, niin saa minun puolestani kevät tulla!
Tein hauskan löydön viherhuoneen pöydän alta. Nurkkiin on talven aikana kertynyt roinaa ja siivosin hiukan. Äkkiä huomasin heleää viherrystä! Blogikuvauksissa (terraarioamppeli, klik) käyttämäni suikeroalpi oli unohtunut laskipurkkiin veteen ja siellä se kasvoi innokkaasti! Nostin sen keittiön ikkunalle kun oli niin keväisen värinen ja urheasti kasvanut pimeässä!
Suikeroalpi lasipurkissa

Nöpö-kissa torkkui viherhuoneessa koko sen ajan kun touhusin kasvien kanssa. En anna sen oleilla siellä vapaasti, koska se maistelee kasveja. Nöpö lipoi huuliaan ja yritin saada siitä söpön kuvan. Ei onnistunut, tuli tällaisia…  En ole ennen tehnyt giffiä, katsotaan toimiiko.

Ehkä sitten ensi kerralla söpömpiä…? Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Villavaatteita ja lumimaisemia




Talvista päivitystä!
Jopa täällä maan lounaisnurkassa on ollut kunnollista helmikuista talvikeliä. Pienellä pakkasella on kiva ulkoilla ja ottaa luontokuvia. Lisäksi pakkasilmaa voi hyödyntää vaatteiden tuuletuksessa. Postauksessa siis tällä kertaa paljon lumisia kuvia, ulkoilevia vaatteita ja hiukan siitä, miksi ja miten villavaatteita tuuletetaan!
Kotitie tammikuun "huurrepäivänä"

Pakkasella kannattaa laittaa villavaatteet ulos tuulettumaan. Pidin villapaidat yön yli ulkona. Ajattelin näin varmistaa, ettei niissä ole vaatekoita. Erääseen vanhaan villapaitaan on muutama epäilyttävä reikä jossakin vaiheessa ilmestynyt enkä halua niitä lisää. Jälkeenpäin jäin miettimään, miten pitkä pakkasvaikutus oikeasti tarvitaan. Googlailin asiaa ja huomasin tietojen olevan aika ristiriitaisia. Yhteenvetona niistä päättelin, että tuuletukseni yön yli pikkupakkasessa ei riittänyt juuri minkään otuksen tappamiseen.
Villapaidat pakkasessa

Nöpö mukana tuuletuksessa. Talon nurkalta löytyi lumeton kohta, hyvä!



Jotta voi olla varma vaatekoiden, pölypunkkien ja mahdollisten muiden tuhohyönteisten kuolemisesta ulkona, niin pakkasta pitää olla paljon (ainakin -20). Tuuletusajan pitää olla vähintään vuorokausi, ehkä jopa viikko. Mutta on epäselvää, onko nykykodeissa edes pölypunkkeja. Ne ovat saattaneet jo kadota, kun asunnoissa on niin kuiva ilma.
Osmankäämit helmikuussa pihalammella


Vaatekoi on pieni keltainen perhonen, jonka toukat popsivat villaa ja turkiksia. Sekään ei onneksi ole enää yleinen, mutta voi tulla vaikkapa huovutusvillan tai kirpparitekstiilin mukana kotiin. Vaatekoista ja sen hävittämisestä löytyy lisää vieraslajit.fi -sivustolta. Sivustolla puhutaan peräti viikon pakastusajasta koiden hävittämiseksi. Näin pitkällä ajalla halutaan varmaankin varmistaa myös munien tuhoutuminen. Jos siis ongelma on päällä ja koita löytynyt, niin saastunut vaate/ villa on helpointa laittaa kotipakastimeen. Kirpparilöydöt voi myös käsitellä näin varmuuden vuoksi.  

Huvimajan runko odottelee kevättä

Joka tapauksessa kaikille vaatteille tekee vähempikin tuuletus hyvää. Vaatteet raikastuvat ja niitä ei ehkä tarvitse pestä niin usein. Tahroihin tuuletus ei tosin auta. Jos olisi oikein viitseliäs, arkivaatteita voisi laittaa yöksi ulos ja aamulla sitten taas raikkaina päälle. Talvella ne voisivat olla turhankin raikkaita, hrrr….. Eikä minun tuuletuspaikassani ole edes sateensuojaa… Lisäksi pitää vielä huomioida, voiko joku rosvo napata vaatteet! Säännöllinen tuulettaja en siis ole, mutta erityisesti juhlavaatteita tuuletan, jos en halua pestä niitä yhden käytön jälkeen.
Kuva tammikuu 2018 kotipihalta pellolle päin

Blogini aihepiiriin sopisivat esimerkiksi huonekasvien tuholaiset. Niistäkin minulla on valitettavasti omakohtaista kokemusta. Enköhän palaa siihen aiheeseen joskus. Seuraavaksi kolme kuvaa lähimetsästä. Kauniit huurteiset aidat on kuvattu tammikuussa Turun Ruissalossa. Yhdessä kuvassa piilottelee tikli. Tikliparvi vieraili pihallani noin viikko sitten. Ne olivat niin ylhäällä puussa, etten saanut kunnon kuvia. Jälkikäteen huomasin kuitenkin pitäväni kuvista, joissa näkyy kauniisti sinitaivasta. 








Lopuksi kaunis ystävänpäivätoivotus kaikille! Mietin vielä tätä tuuletusasiaa. Kerropa, oletko ahkera tuulettaja? Jaksatko viedä petivaatteita tai vaatteita usein ulos?







sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Tulppaaneja ja vahakukkia

Tulppaani-vahakukkakimppu

Kimppu tulppaaneja tuo auringonpaisteen keittiön pöydälle! Ja ne tulevat yllättävän läheltä! Tulppaanien joukkoon on kiva toisinaan lisätä muita kasveja. Yksi suosikkini on vahakukka. Postauksen lopussa vielä hyvät perusteet kukkien ostoon, jos niitä tarvitset ;) 





Tulppaanit ovat mielestäni talvella fiksu valinta leikkokukkien joukossa. Ensinnäkin ne ovat aitoa lähituotantoa. Suurin osa leikkokukista saapuu Hollannin kukkarekoilla tai ruusut lentäen Afrikasta. Ostamani tulppaanit sen sijaan ovat kasvaneet parinkymmenen kilometrin päässä Turussa Huiskulan puutarhalla. Talven mittaan siellä tuotetaan 16 miljoonaa tulppaania. Toiseksi tulppaanien tuotanto Suomen talvessa ei ole niin energiaa tuhlaavaa, kuin voisi ajatella. Tulppaanit ovat sipulikasveja, joten ne ovat keränneet kukintaan tarvittavan energian jo kesän auringosta sipuliinsa. Talvella ne tarvitsevat vain neljä viikkoa kasvuaikaa kasvihuoneessa. Sitten ne leikataan ja ne lähtevät kauppoihin ja minun maljakkooni.


Vahakukka (Chamelaucium uncinatum)


Vahakukalla on hyvin pienet ja herkät vahamaiset kukat ja lyhyet neulasmaiset lehdet. Tuoksu on hyvin mieto. Paksuja varsia katkoessa on helppo uskoa, että kyseessä on alunperin monimetrinen pensas. Kasvi on kotoisin Australiasta. Vahakukkia on valkoisia, hennon punertavia ja voimakkaamman sävyisiä. Tulppaanille kuuluisi laittaa kylmää vettä ja vahakukalle kuumaa. Hyvin ne kuitenkin pärjäävät yhdessä kylmässä vedessä.                                                                                                   
Tulppaani (Tulipa) ja vahakukka (Chamelaucium uncinatum)

Minusta itseään voi ilahduttaa kukilla ihan arkena, mutta aika harvoin muistan ostaa leikkokukkia. (Mielelläni ottaisin niitä useamminkin tuliaisiksi...) Yleensä riittävät viherkasvit tai kesällä pihan kukat. Tulppaanikaudella on kuitenkin ihan pakko ostaa välillä nippu! Lisävihreänä tällä kertaa (liian) pieni määrä mustikanvarpuja omalta pihalta. Niitä pitäisi muistaa laittaa etukäteen veteen, niin voisi saada pienet lehdet. Edelliset mustikanvarvut tosin innostuivat kukkimaan, mutta lehtiä ei tullut!


Hupsis! Tulppaanit kasvoivat huituloiksi. Tarvitaan puukkoa...


Uudistettu kimppu. Kimpun teko oli hiukan haastavaa, kun vanhemmat valkoiset tulppaanit olivat rentovartisia, lilat pystyjä ja vahakukkien varret puukeppejä.

Valkoisia tulppaaneja ja vahakukkia


Viimeistään ystävänpäiväksi on hyvä hetki ostaa kukkia, jos siihen "tekosyitä" tarvitsee!
Tiedätkö, kuka on se ihminen, jonka kanssa on pakko tulla toimeen ihan koko elämä???
- No oma itse. Hyvin voi siis itseään ilahduttaa kukilla. Ja ystävää tietysti myös.
Ostatko sinä kukkia muuten vaan vai pitääkö siihen olla erityinen syy?

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Unelmasieppari



Askartelin unelmasieppareita. Tuloksena oli kaunis koriste helposti ja nopeasti. Suosittelen! Voit käyttää juuri niitä materiaaleja kuin itse haluat tai kaapeista löytyy. Alkuperäisidea tulee tietysti intiaanien unisiepparista. Intiaanit valmistivat sen pajurenkaasta, nyöristä ja höyhenistä. Minun versiossani ei ole juuri muuta kuin muoto jäljellä alkuperäisideasta ja kutsunkin sitä nimellä unelmasieppari.

Ohjeita erilaisiin versioihin on olemassa paljon ja unelmasieppari nimitys ei ole itse keksimäni. Mutta kerron, millaisia minä tein. Kissaihmisten kannattaa katsoa myös jutun loppuun :)


Unelmasieppari samassa männyssä köynnöshortensian kanssa.

Intiaanien unisiepparin tarina

Alkuperäinen unisieppari kuului Ojibwe-intiaanien kulttuuriin. Heidän uskomuksissaan oli tärkeä sija ihmisen kehitykseen vaikuttavilla unilla, joita pyrittiin myös tulkitsemaan. Taruja unisiepparin merkityksestä on hiukan erilaisia. Joka tapauksessa sieppariin kuuluva verkko kuvaa hämähäkin verkkoa ja sen tehtävä oli suodattaa pahat unet pois. Intiaanit uskoivat, että sekä hyvät että pahat unet matkustivat yöllä ilmassa. Hyvät unet pääsivät helposti kulkemaan unisiepparin verkon läpi, mutta pahat unet jäivät verkkoon ansaan ja tuhoutuivat aamuauringossa. Unisieppari ripustettiin nukkumapaikan yläpuolelle. Nauhoihin ripustetut höyhenet auttoivat hyviä unia osumaan nukkujaan. Höyhenten liikahtelu yöilmassa kertoi siepparin olevan toiminnassa. Lapsen ensimmäisen unisiepparin valmisti usein isoäiti. Luonnonmateriaaleista valmistettu sieppari hajosi aikanaan ja korvattiin uudella.

Unelmasiepparin valmistaminen


Tarvitset:
  • Metallirengas
  • Kalalankaa/ muuta narua
  • Pitsiliina
  • Erilaisia nauhoja/ ohutta nahkanyöriä/ pitsinauhaa ...
  • Höyheniä/ puuhelmiä ...
  • Ohutta metallilankaa tms höyhenten kiinnittämiseen

Höyhenet ovat suomalaisista maatiaiskanoista. Niitä myi munantuottaja torilla.


Kevyitä metallirenkaita myydään askarteluliikkeissä eri kokoisina hyvin edullisesti. Mitä isompi rengas, sen komeampi lopputulos! Keskelle on sijoitettu vanha pitsiliina, niitä voi löytää kirppikseltä tai mummolasta. Toisessa mallissa pitsiliina on renkaan kokoinen, toisessa selvästi sitä pienempi. Minusta paremman näköinen tulos tuli pienempää liinaa käyttämällä, kun ympärille jäi kiinnityslangoista muodostuva kehys.  
Pitsinauhaan on pujotettu suurireikäisiä maalaamattomia puuhelmiä, joiden alle on tehty solmu. Nahkanyörissä on kiiltäväksi maalattuja puuhelmiä.


Liinan kiinnittäminen renkaaseen kannattaa aloittaa asettamalla rengas ja liina pöydälle. Liina pingotetaan ylhäältä, alhaalta ja sivuilta langanpätkillä haluttuun kohtaan. Varsinainen kiinnittäminen näyttää siistimmältä, kun sen tekee pitkällä langalla. Lankaa pujotellaan vuorotellen liinan läpi ja renkaan ympäri. Tämä onnistuu ihan sormin. Neulaakin voi käyttää apuna, jos pitsiliinan reiät ovat kovin pieniä. Lopuksi kannattaa poistaa alussa laitetut apulangat.
Tässä versiossa renkaan ja liinan halkaisijat ovat suunnilleen samat. Alas on kiinnitetty höyheniä



Kiinnitä ylös langanpätkä tai nauha ripustamista varten. Alaosan nauhoja kiinnittäessä on hyvä välillä nostaa sieppari ylös, jotta näkee nauhojen tulleen sopivaan kohtaan. Sido nauhat ensin paikoilleen reilun mittaisina. Niiden sopiva pituus voi olla esim. kaksi kertaa renkaan korkeus. Sido nauhojen päähän esim. helmiä, höyheniä tai molempia. Esimerkiksi paksumpiin pitsinauhoihin ei ole välttämätöntä ripustaa mitään.  

Valitse sopiva paikka. Se voi olla seinällä, ikkunalla tai vapaana riippumassa.  
Näitä kuvia ottaessani kuvasin myös puutarhaa ja kissaa. Näistä vielä kuvat.

Puutarhaportti
Hyi, lunta! Tassut nousee korkealle!

Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...