perjantai 28. kesäkuuta 2019

Ihanat niittykukat!

Keskikesän luonnonkukat ovat parhaimmillaan! Oma pikkuinen niittyni kukkii upeasti, mutta lisäksi juhannuksen aikaan retkeilin mm. Häntälän notkojen vaikuttavilla niityillä, jotka pysyvät laidunnuksen ansiosta hienossa kunnossa.  Olen myös haaveillut kotipihan niittyjen laajentamisesta. Niityt ja kedot ovat ilo silmälle, hyödyksi pölyttäjille, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla leikattava ruohoalue pienenee (mikä vähentää pörinää, bensankulutusta ja vaivaa).
Kotipihan niityllä mm. päivänkakkara, ketoneilikka, ahomatara, puna-apila sekä heinät


Nuokkukohokki kukki hyvin niitylläni, mutta lopetti jo kukintansa.

Niittykukat tykkäävät köyhästä maasta. Minulla on yksi kuiva ja hiekkainen kohta puutarhassa, joka on saanut kehittyä niityksi ihan itsekseen, kun alueella on niittykasveja ollut jo ennestään. Se on viime vuosina noussut oikeaan kukoistukseen. Viime kesän kuivuus hyödytti selvästi ketoneilikkaa, jota on nyt paljon. Se ei pärjää kilpailussa muille paremmilla kasvupaikoilla. 
Kotipihalla päivänkakkara ja ketoneilikka


Hiirenvirna

 Häntälän notkot


Juhannuksena oleilin Uskelanjoen (Salonjoki) maisemissa. Sen rantojen kumpuilevat peltomaisemat ovat minun sieluni maisemaa, sukuni on sieltä suunnalta. Ensimmäistä kertaa kävin Uskelanjoen latvahaaroilla Rekijoella Häntälän notkoilla. Siellä on merkitty luontopolku hienoissa maisemissa ja naudat olivat työssään, pitämässä niittyjä avoimina. Suosittelen kohdetta ehdottomasti muille paitsi huonojalkaisille (toki maiseman näkee jo ihan lyhyelläkin kävelyllä). Alueen kuuluisimman asukkaan, pikkuapolloperhosen lentoaika oli jo lopuillaan. Muutama perhonen vielä lenteli niityillä, joten laji tuli bongattua.



Häntälän notkoista tarkemmin, klik.
Auto kannattaa jättää Häntälän kyläkeskukseen (josta voi ostaa mm. jätskit ja Häntälän hunajaa).
Koirat pitää jättää kotiin. Pukeutumisessa kannattaa huomioida jyrkät rinteet, lehmänpaskat ja paarmat!  

Ylh.vas. 2 pikkuapolloperhosta, etummainen oli jo ihan rispaantunut. Muut kuvat Häntälästä paitsi oik. ylhäällä perhonen ruusuruohossa viime kesänä Vallisaaressa . Myös seuraava kuva Häntälästä








Kävin myös minulle tutummilla paikoilla. Vaikka Uskelanjoen jokivarret ovat pääosin pöheikköjä laidunnuksen useimmissa paikoissa loputtua, niin hienoja niittyläikkiä löytyi silti (kuten seuraava kuva). Tytär väsäsi juhannuksen kunniaksi pari kukkaseppelettä.


Lupiinitalkoot

Kävimme myös nyhtämässä kukinnot lähimmistä tienvarren lupiiniesiintymistä. Lupiini on julistettu haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei kelpaa perhosten toukille ravinnoksi, toisin kuin monet muut niittykasvit. Se sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta ja rehevöittää siten kasvupaikkaansa, joten se on suuri uhka muille niittykasveille. Jos sinun lähelläsi on lupiiniesiintymiä, niin vielä ehtii ehkä keräämään kukintoja ennen kuin siemenet ovat levinneet! Lisätietoja vieraslajit.fi (klik)

Takaisin kotipihalle

Niittyä olisi kiva olla enemmänkin kotipihassa nurmikon sijasta. Savimaalle on haasteellista luoda niittyä. Keräävä ruohonleikkuri olisi siitä hyvä, että ruohon pois kerääminen köyhdyttäisi maata. Hiekka toimii maan köyhdyttämisessä, jos tarkoitus on tehdä ihan pieni niitty (isommalle alalle voi upota koko Sahara). Suuremmalla alueella voi tehdä pieniä niittylaikkuja. Pienikin alue on kaunis ja jos kasvit viihtyvät, ne voivat levitä.

Parasta on yrittää valita alueelle sopivia lajeja eikä jääräpäisesti pysyä suosikeissaan. Savensekaisessakin maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi lehtosinilatva, lehtoakileija ja lehtoängelmä. Tuota viimeistä olisi kiva saada tänne, muut ovatkin tuttuja. Maahumala viihtyy suorastaan riesaksi asti meillä ja porhaltaa pitkin nurmikkoa, joten se on varmasti ekana paikalla, jos ja kun koitan saada uutta niittyä. Kotipuutarhalehden numerossa 6.2019 on enemmänkin juttua niityistä. Kannattaa katsastaa, jos aihe kiinnostaa.  

Kuvassa etualalla niitty ja paviljongin takana nurmikkoalue. Takana näkyy myös puutarhaportti, jonka ympäristö on kesken ja johon olisi kiva saada lisää niittyä. Tulipaikka lisättiin viime syksynä, keskeneräistä on vielä.





perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kukkeaa juhannusta!

Juhannuksen seudun pitkät valoisat illat ovat miellyttävä hetki kuljeskella puutarhassa. Helteisen päivän räikeä valo vaihtuu rauhalliseen hämärään.  Kukat tuoksuvat ja värit ovat pehmeämpiä. 


Isotöyhtöangervo ja keijunkukka
Päivällä auringon paistaessa voi syödä porukalla koko mansikkakakun! Meillä juhannuksen kakkumalli on tänä vuonna perinteinen, ihana britakakku. Minusta britakakussa kuuluu olla näkyvissä kaunis vaalea marenkipinta. Kermaa ja mansikoita on vain koristeena sen päällä. Netistä kaivamassani reseptissä koko kakku oli peitetty paksulla kermakerroksella. Onkohan tässä kaksi koulukuntaa? Jakautuuko Suomi alueisiin tässä asiassa?! Näin siis täällä lounaissuomessa, ainakin meidän suvussa ;)
Saisiko olla pala britakakkua?


Perhoangervo - Gillenia trifoliata
Puutarhurilla on vain yksi toive. Kun välillä saisi sadettakin! Silloin ei tarvitsisi miettiä, mitä on pakko kastella ja pysyvätkö taimet hengissä! Juhannuskokotkin jäävät sytyttämättä, omassa juhannuksen vietossani sillä ei onneksi ole tärkeää sijaa. 
Pioni nukkuu (nuppu aukeni ekaa kertaa eilen) - seuraavassa kuvassa pirteänä tähän päivään

En muista nyt tämän matalan iiriksen nimeä. Mutta se on hauska, kun upeat kukat piiloutuvat paljon korkeampien lehtien joukkoon. Tai onneksi iso osa kukista on puskan ulkolaidoilla. Pitäisi jakaa kasvusto... joskus.  





Ihanaa juhannusta kaikille! 


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Vaaleanpunainen päivä - pioni ja ruusu kukassa!

Tänään piti aamusta sännätä pihaan katsomaan, kun ikkunasta huomasin ensimmäisen pionin avanneen ensimmäiset nuppunsa. Vieressä ovat ruusupensaat vielä kukassa, joten niistäkin nyt kuvat. Eilen tein ihanan jäisen mansikkavälipalan, sen ohje lopussa. Paljon vaaleanpunaisia kuvia siis!















Enpä eilen vielä arvannut, että pioni aukeaa jo tänään. Mutta sää on hieno, lämpöä yli 20 ja puolipilvistä, joten kelpaa tässä kukkia. Juuri sopivasti ehdin raivata tuon edustan (edellinen postaus siitä). Suurin osa kukista on vielä nupulla. 


















Tämä pioni jo lähes kokonaan auki!














Vieressä ovat ruusupensaat. Juhannusruusun kukinta tuntui menevän ihan hujauksessa, kun en ollut kotona sen aloittaessa kukinnan. Nyt se on jo aikalailla kukkinut. Perinteisten pensasruusujen perusvika tuo lyhyt kukinta. Tämä kuva muutaman päivän takaa:
Juhannusruusu 














Ihan pionin vieressä tornionlaaksonruusu kukkii vielä jonkin verran - sekin vaaleanpunaisena.
Tornionlaaksonruusu Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusussa on vielä joku nuppukin

Ruusupensaan takana pioni, joka tässä kuvassa ei vielä kuki
Ja toisesta suunnasta!
Eilinen jälkiruoka sopi vaaleanpunaiseen teemaan. Onko sinullakin vielä viime vuotisia mansikoita pakastimessa? Niistä syntyy ihana lämpimän päivän välipala. Sulata mansikoita niin vähän kuin mahdollista, niiden pitää olla jäisiä. Hommaa helpottaa, jos olet pakastanut ne soseena. 
Laita mukaan jäisiä banaanin siivuja, jos pakasteessa on. Pelkästään tästä tulee jo hyvää! Tai mansikoihin voi yhdistää myös vaniljajäätelöä ja tuoretta banaania. Minä laitoin näitä kaikkia ja vielä maustamatonta jugurttia ja muussasin kaikki sauvasekoittimella.
Koristeeksi suklaaströsseliä.


Syötävä ennen kuin sulaa!


Onko sinulla jokin luottoainesosa, jota käytät tämän tyyppiseen jälkiruokaan/ välipalaan?


Ei minun pihassani muuta vaaleanpunaista taida ollakaan kuin nämä?! Muilla väreillä siis jatketaan. Mukavaa uutta viikkoa!









lauantai 15. kesäkuuta 2019

Pioni esiin ja luonnonkasvien ilo ja vaiva

Luonnonkukkien loiston aika on tullut. Ne puskevat esiin kaikkialta valtavalla voimalla. Puutarhaani ovat tervetulleita lähes kaikenlaiset kasvit, jos niiden ulkonäkö ilahduttaa minua. Määriä ja paikkoja yritän sitten parhaani mukaan säädellä. Yleensä olen monta askelta jäljessä...

Illakko on karannut kukkapenkistä koiranputken, lemmikin ja leinikkien seuraan. Sormustinkukka on nupulla ja syreeni on lopettanut kukinnan



Meillä on pihlajan taimia aina ja kaikkialla. Minusta ne ovat pikkutaimina somia, enkä ole niitä heti repimässä pois. Nyt oli yksi venyttänyt varttaan todella väärässä paikassa. Pioni pullistaa nuppujaan ja kukintaa odotellessa raivasin näköesteet pois. Tilanne ensin:
Pioni kurkistaa pihlajan ja puna-apilan takaa

Raivauksen jälkeen:

Hopeahärkki, verikurjenpolvi ja maksaruohot etualalla. Pioni takana katulampun vieressä. Vasen reuna raivaamatta, leinikit vauhdissa...

Ylempää kivikosta lähti lähes kaikki kasvusto. Laitoin kivenkoloihin ajuruohon "Wine and roses" sekä törmäkatkeron. Lisäksi siellä on ennestään maksaruohoa ja mehitähtiä:





Lemmikit ovat söpöjä ja aivan mahdottomia. Minulla on ollut katekokeilu ongelma-alueella. Peitin maisemointikankaan katolta puhdistetulla sammaleella. Se oli viime kesänä oikein siisiti kate, mutta tänä kesänä siihen asettui peltolemmikki. Olen antanut sen kukkia, mutta nyt raivaan koko katteen pois ennen kuin lemmikki levittää siemenensä. Harmahtava havu ja lemmikki sopivat hyvin yhteen. 


Blogger toimii tänään epätoivoisen huonosti, joten lopetan tähän ja painun pihalle. Siellä on iso projekti, kerron siitä myöhemmin. Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Alppiruusujen aika

Käsillä on alkukesän hetki, jolloin kannattaa suunnata kävelylle alppiruusupuistoon! Kokemus on kuin satumaailmasta. Muistan kun vuosia sitten löysin tämän alppiruusupuiston. Kävelin parkkipaikalle päin jonkun kurssin jälkeen ja huomasin metsästä pilkistävän kirkkaita värejä. Se tunne, kun tavallinen suomalainen mäntymetsä onkin täydessä kukassa! Näitä taianomaisia paikkoja löytyy onneksi muualtakin, tai sitten voit päästä tunnelmaan kuvillani, jotka ovat Raision alppiruusupuistosta.


Viime viikonloppuna kukinta oli jo Raisiossa hyvää, joten turhaan ei kannata aikailla. Kävin tänään uudestaan ja nuppuja ei ole enää kovin paljon. Aikaisessa ollaan tänä vuonna. Ensi viikonloppuna on vielä hyvä hetki vierailulle.

Puisto on Raision kaupungin ylläpitämä. Sen vanhimmat pensaat on istutettu vuonna 1999. Niitä on istutettu useaan otteeseen lisää, viimeksi tänä keväänä kaupunkilaiset saivat ostaa nimikkopensaita istutettavaksi. Pensaita on sekä aivan polkujen varressa että pitkin metsää, yli 1200 kappaletta, 118 lajiketta.
Alppiruusujen lisäksi alueelle on istutettu esim. hemlokkeja, tuijia ja erilaisia köynnöksiä, jotka kiipeilevät kivillä, alppiruusuilla ja mäntyjen rungoilla. Kukassa näyttivät olevan myös metsän alkuperäiset lajit kuten kielot ja puolukat. On sekä kauniita kallioita että kosteikon kasvillisuutta.

Puutarhan hoidossa mopo helposti karkaa käsistä ja niin näytti käyneen myös Raisiossa. Mikäs sen mukavampaa! Puisto jatkuikin pidemmälle kuin aiemmin olin huomannut (tai oikeastaan lähemmäs lukiota ja autotietä, josta alueelle tullaan). Uudessa osassa oli ainoastaan nuoria alppiruusuja, mutta nekin kukkivat jo täysillä. Alue on yhteensä 4,6 hehtaaria.
Alueella on useita penkkejä ja tiheä polkuverkosto, jota on kunnostettu tänä vuonna. Alueella näkee paljon vanhuksia, lapsiperheitä ja ihan kaiken ikäisiä. Alueelle ei ole portteja eikä pääsymaksuja, joten sinne voi mennä koska vain.














Turun suunnalla hieno alppiruusupaikka on myös Arboretum Yltöinen Piikkiössä, joka on alppiruusujen kukinnan ajan16.6. asti avoinna pitkin aukioloajoin (linkki).
Raision alppiruusupuistoon on helppo poiketa pohjoisesta Turkuun tullessa tai vaikka matkalla kauppakeskus Myllyyn. Raision lukion parkkipaikat ovat aivan puiston vieressä. Linkki sivulle. 


Olisi kiva kuulla, mitä muita hienoja alppiruusun bongauspaikkoja tiedät eri paikkakunnilla!


Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...