Puutarhani vuosi 2022

Enpä juuri tehnyt blogipäivityksiä vuonna 2022, mutta pieni katsaus menneeseen vuoteen tulee tässä. Mukana ovat vain vain oman puutarhan asiat sekä joitakin perheen kuulumisia. Reissukohteisiin ei tässä kurkotella. Tärkein juttu puutarhassa oli lasiterassin ympäristön laitto. Paljon kauneutta ja iloa toivat pari pussillista daalian mukuloita (niiden syksyistä kukintaa heti ensimmäisessä kuvassa). Kaikki kollaasien kuvat on kännykällä napattuja omalta pihalta. 

Tammikuu 2022

Tammikuu näyttäytyy lumisena. Kuvissa lumen kolausta pihatiellä sekä talitiainen ja kuusitiainen pienten talipallojen kimpussa. 

Aloitan vuoden alussa laskemaan näkemiäni (ja tunnistamiani!) lintulajeja. Vuosi 2022 oli ensimmäinen, jolloin pääsin tavoitteeseen eli yli sadan lintulajin! (Taisi olla 105 lajia.) Sata lajia vuodessa ei pitäisi olla kovin vaativa tavoite, mutta ilmeisesti kuopsutan enemmän nenä maassa kuin kierrän linturetkillä, kun useampi vuosi meni tavoitteen saavuttamiseen. Löysin ensimmäistä kertaa myös retkihaasteen, jonka listalla on 52 erilaista retkeä eli retki joka viikolle. Sen täyttäminen unohtui vuoden mittaan, mutta ajatus on minusta kiva, joten ajattelin kokeilla tänä vuonna uudestaan (retket voivat minusta olla hyvin pienimuotoisia eikä yhtään haittaa ettei lista varmaankaan tule täyteen). Tässä linkki, jos 100 lintulajia haaste kiinnostaa ja täällä retkihaaste.  Sitten on vielä Helmet lukuhaaste, josta kerroin edellisessä postauksessa. Olen selvästi listaihminen...  

Helmikuu 2022

Lunta riitti pieni kerros koko helmikuulle. Potkukelkkakin pääsi esiin. Kuvissa lumeen peittynyt lampi kuvattuna pieneltä vuoreltamme ja sen takana kasvihuone. Toinen kuva pihatieltä. Puutarha-asiat eivät olleet paljon mielessä. Ukrainan tilanne järkytti. 

Maaliskuu 2022

Maaliskuussa aurinko alkoi lämmittää, lähiseudun pelloille ilmaantui muuttavia hanhia ja joutsenia lepäilemään. Jään päälle lennähtänyt lehti saattoi päivän aikana painua jään sisään, kun aurinko sitä lämmitti. Voin kertoa, että siitä ei tullut hyvää valokuvaa, jätin pois! Mukaan päässeessä kuvassa vihreä sammal kuoriutuu esiin jään alta. Vuorelta samanlainen kuva lammelle kuin helmikuulla, mutta nyt on selvästi kevätfiilistä! Itsellä ei aina ollut niin hyvä fiilis, sairastin koronan, en onneksi erityisen vakavaa versiota, mutta kuumetta oli kuitenkin. 

Huhtikuu 2022

Tyttärellä oli lukiossa abikevät ja penkkariajelu oli ihanassa säässä koronan hellitettyä 1.4. Myöhemmin samassa kuussa juhlittiin lasiterassilla 19-vuotissynttäreitä (kuvassa). Luntakin kyllä vielä välillä satoi (ei kaivata enää kuvia siitä!) Sipulikukat alkoivat kukkia tosissaan ja samoin mm. sinivuokot.

Pajun kukinnot tarjoavat hyvää ravintoa pörriäisille keväällä (alakuva). Pajut, kuten esimerkiksi raita, ovat tosi tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle eli siis myös luontokadon torjuntaan. Niissä viihtyvät monet selkärangattomat, jotka taas ovat esim. lintujen ravintoa. Annetaan erilaisten pajujen kasvaa puutarhassa tai sen laidoilla.

Toukokuu 2022

Paineet kasvoivat puutarhan suhteen, kun tyttären ylioppilasjuhlat lähestyivät... Pojalla (kuvassa Nöpön kanssa) taas olivat viimeiset viikot peruskoulua jäljellä. Olisihan se ollut kiva laitella kukka-asetelmia ja istutuksia juhlia varten, mutta lähinnä harrastin lautojen ja risujen kantoa sekä raivausta, kahden työpaikan duunien ohessa toki... (Opetushomma sentään jäi kesätauolle juhlien aikaan.) Loppusyksystä terassiprojektiin liittyen kaadettiin pari puuta pihasta, mutta risujen korjuu ja muu terassirakentamisen jälkien siivous jäi pahasti kesken, kun talvi tuli. 

Valitettavasti sipulikukkien kukinta ei ollut erityisen komea tänä vuonna (oma vika, syksyllä olisi voinut panostaa). Kriikuna pisti parastaan toukokuun puolivälissä (pikkukuva). Valkovuokkokuva muistuttaa, että hankin joitakin erikoisempien vuokkojen taimia. Kuvassa on valkovuokko poimittuna pihalta lasiin, mutta nuo siniset kukkivat taimiruukussa. Saapa nähdä nousevatko ne maasta kukkimaan keväällä 2023! Ostin vuokkojen taimet ja joitakin muita taimia kesäkuun pienimuotoisilta puutarhamessuilta Turusta. Juuri muita taimihankintoja en sitten vuoden mittaan tehnytkään (daalian mukulat toki myös ja syksyllä kukkasipuleita). 

Kesäkuu 2022

Pikkukuva keskellä on onnitteluruusuja ylioppilaalle. Juhlat vietettiin mukavassa säässä talossa ja terasseilla ja ylioppilas oli tyytyväinen juhliinsa. Uusi lasiterassi saatiin juuri ja juuri varustettua portailla ennen juhlia ja rakennusprojektin jäljet suurin piirtein siivottua. Ylimmässä kuvassa on pari sorttia akileijoja, niitä kukki vaikka millaisia ihanuuksia. Pionit tekivät lukuisia kukkia (yksi puska oik. alakuva). 

Kesäkuun puolivälissä tilanne oli edelleen tämä. Uuden lasiterassin ympärillä piti olla istutusalue. Mutta siinäpä oli edelleen hieno kivetys, joka oli aiemmin johtanut avokuistin portaille. Nyt se johti terassin alle. Kuvassa on melkoinen määrä ruukkuja (terassin reunalla osa). joissa portaiden tieltä siirretyt kasvit sekä daaliat odottelevat maahan pääsyä. Uudesta lasiterassista tein nyt vuodenvaihteessa oman postauksen, jos et katsonut vielä niin klikkaa tästä! Tuossa postauksessa on kuvia, joista näkee, että loppujen lopuksi sain daaliat maahan. Toki alkuperäinen idea oli istuttaa ihan muuta uudelle istutusalueelle, mutta johonkin Lidlistä nappaamani daaliat piti saada (2 isoa pussia!) ja päädyin nyt tähän. Nuo kaikkein suurimpien ruukkujen daaliat ovat jo aiemmin talvehtineita ja pari niistä jätin ruukkuihin koko kesäksi. 

Heinäkuu 2022

Daaliat siis saivat uuden kasvupaikan kesäkuun aikana, kun kivetys vaihtui uuteen multasekoitukseen (käytin runsaasti omaa kompostia). Ja upeasti ne heinäkuussa kukkivatkin - ja koko syksynkin. Oikean reunan kuvissa kolme erilaista, enemmänkin niitä oli. Myös pieni niitty kukki komeasti, siellä on pelkästään itse paikalle löytäneitä luonnonkukkia (vasen kuva). Ahomansikoita tuli joitakin kourallisia. Toisen puutarhaportin kärhö kukkii pyöreässä kuvassa. Sen sijaan puutarhani "tunnuskasvi", kasvimaan portin komea tarhakärhö Madame Julia Correvon ei noussut lainkaan. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Saa nähdä, pitikö se vain välivuoden vai onko se todella kuollut. Lempikärhön katoaminen oli puutarhavuoden masentavimpia juttuja. Toinen ikävä juttu oli lammen runsas, ruma leväkasvu. Siellä on varmaankin turhan paljon ravinteita. Kun lopulta saatiin aikaiseksi kerätä levät pois pinnalta, ne eivät onneksi kasvaneet enää takaisin. Mutta tämä ehkä selittää miksen löytänyt mitään kivaa kesäkuvaa lammelta.       

Elokuu 2022

Kesän hilpeimpiä puutarhavieraita oli kaunopunahatussa hengaileva hepokatti (oik. yläkuva)! Terassin Jackmannii kärhö kukki överinä ja hortensia kukoisti ihan tavalliseen tapaan.

Omalla elämäntaipaleella hyvin merkityksellinen juttu oli, että tytär muutti pois kotoa, koska oli aloittamassa opinnot yliopistossa. Häntä koitimme auttaa monin tavoin. Oli mukavaa, että hän halusi ottaa kotoa monenlaisia huonekaluja ja muita tarpeita mukaan. Pikkuveljensä taas aloitti lukion. Heillä oli yhteinen hauska ostosretki siskon asunnon sisustamiseksi, joka suuntautui mm. Konttiin. SPR;n Konteissa on aina tosi monipuolisesti erilaisia astioita tarjolla. Itsekin ostin muutamalla eurolla suurimman löytämäni salaattikulhon Kontista yo-juhliin. Juhlien jälkeen siirsin kulhon lasiterassille vesiastiaksi, josta Nöpö aina tykkäsi kesällä juoda.    

Syyskuu 2022

Syyskuu on sadon aikaa. Paljon luumuja lammen takana kasvavasta vanhasta puusta ja kasvihuoneesta tomaatteja. Toki elokuussakin jo saatiin satoa, tutusti kasvihuoneessa oli myös mm. paprikaa. Ja ne daaliat, ah. Niitä riitti leikattavaksi myös maljakkoon. Ylä oik. kuvassa punalatva, joka kukki mukavasti vaikka se on edelleen ei-niin aurinkoisessa paikassa, johon sen pari vuotta sitten tökkäsin.   

Lokakuu 2022

Lokakuussa oli edelleen paljon väriä puutarhassa. Syksyn kylmyys värjää kellonköynnöksen lehdet upeiksi. Pikkukuvat ylhäältä alas: Värikkäät kärsämöt pääsevät erityisesti oikeuksiinsa muiden kasvien kukinnan vähentyessä. Pelargonit siirsin lasiterassin suojiin, jossa ne vielä jatkoivat kukintaa. Lyhtykoisot levittäytyvät rasittavasti ympäriinsä, mutta onhan niiden oranssi väri pirteä. Daaliat muuttivat kellariin talvehtimaan, joten ne eivät ole enää kuvissa. Ostin ja tökin maahan ainakin tulppaanin ja hyasinttien sipuleita, ei mitään suurta määrää. 

Marraskuu 2022

Marraskuun aikana tuli talvi, kuten lammen kuvaparista näkee, molemmat marraskuulta, 19. ja 27.11. Käpytikat ovat pihan vakioasukkaita, niitä on ainakin kaksi. Ne tykkäävät lintulaudan talipötköstä sekä vanhojen hopeasalavien naputtelusta. En todellakaan juuri haravoi, mutta lammen rantamien sammalmattoa haravoin varovasti esiin alkukuusta, ettei se tukahdu lehtien alle. 

Joulukuu 2022

Joulukuussa oli ensin kunnolla lunta. Sitten se kaikki suli, jopa pihapolkujen jää. Mutta juuri jouluksi saatiin aivan mahtava talven ihmemaa lumisin oksin. Loistava ajoitus! Nöpö ei arvostanut yhtään tassuihin tarttuvaa lunta, jaiks.  

Sellainen oli vuosi 2022. Tänä vuonna minulla on vakaa aikomus tehdä vähemmän töitä ja enemmän kaikkea muuta, puutarhahommia ja kaikenlaista mukavaa. 

12 kuvaa puutarhastani vuodelta 2021

Tykkään vuoden vaihtuessa vetää yhteen mennyttä vuotta eri tavoin. Tässä postauksessa kokoan oman puutarhan tapahtumia pääosin kuviin. 12 kuvaa ovat kollaasikuvia, joissa jokaisessa on muutama kuva kyseiseltä kuukaudelta. Kaikki olen kuvannut omalla pihalla vuonna 2021. Edellisessä postauksessa vedin yhteen viime vuonna lukemani kirjat.  

Hups, alkukesä on niin ihana, että siitä syntyi kaksi kuvaa eli kollaaseja onkin 13. Tämän ensimmäisen otsikkokuvan tulppaanit ja omenapuun kukat on kuvattu 31.5. ja hyasintit aiemmin toukokuussa. Mutta edetään nyt järjestyksessä:

Tammikuu

Viime talvena lumitalvi ryöpsähti tänne lounaisnurkkaan vasta pitkällä tammikuun puolella. Tammikuussa pikkulinnut ovat vilkkaasti ruokintapaikalla ja on hauska aloittaa aina alusta 100 lintulajia haaste. Koskaan en tosin pääse sinne sataan. Vuoden 2021 loppuluku oli 83. Tai korjaan: En ole koskaan päässyt sataan, mutta yritän retkeillä enemmän vuonna 2022 ja ehkäpä sata täyttyy. Hauska ja hyödyllinen Pihabongaus- tapahtuma järjestetään joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna. 

Helmikuu

Talvi jatkui ihan oikeana talvena ja kävi niinkin, että komposti jäätyi. No, se on ihan tavallista, eikä yleensä haittaa, mutta kun se myös täyttyi, piti ryhtyä sulatteluun. Helmikuun loppupuolella sulattelin sitä ja lämpötila alkoi hitaasti mutta varmasti kohota ja sain tehtyä kompostiin tilaa. Lumi alkoi selvästi sulaa, kun olen saanut kuvattua maassa kukkivan jouluruusun. 

Maaliskuu

Maaliskuussa kevätauringon lämmön huomasi ja lumi välillä jo häipyi. Kuvissa mm. kelloköynnöksen taimet kurottavat kohti valoa ja pelargonien uudet pistokkaat aloittavat kasvunsa ikkunalla. Viime vuonna sain kelloköynnökset kasvatettua omista siemenistä. Nyt pitäisikin tilata uudet siemenet, sillä pölytysyrityksistäni huolimatta kelloköynnökset eivät suvainneet tehdä siemeniä vuonna 2021. Ensimmäiset pienet sipulikukat avasivat kukkiaan ja viimeisessä kuvassa perheen miehet ovat tehneet risuista tulet ulkotulisijaan. Koronasulku haittasi jonkin verran oman pihan ulkopuolista eloa, kuten lapsen koulun ja rippikoulun käyntiä. 

Huhtikuu

Huhtikuussa kukki jo siellä ja täällä, mm. kuvien sinivuokot ja krookukset. Tosin välillä tuli kylmää ja lunta ja krookukset jurottivat. Rakennettiin uusi puutarhakomposti. Kuun lopulla pensaissa oli jo vihreyttä, yläoik. kuvassa idänvirpiangervo. Olin tyytyväinen, kun esimerkiksi lamoherukat tekivät isot lehdet jo huhtikuun puolella, koska aikainen vihreys oli yksi syy pensaiden valitsemiseen (ei kuvissa). 

Toukokuu

 Nöpö teki itselleen majan terassille, kevätilma voi vaatia peittoa lämmikkeeksi. Kukinta eteni toukokuussa vauhdilla. Kuun alussa kukkivat narsissit ja kesäkuun lähestyessä tuomi (jota talitiainen kuvassa nyppii) sekä narsissit, tulppaanit ja omenapuut. Sopivasti kun meillä vietettiin rippijuhlia.

Kesäkuu

Kesäkuun alkupuolella kukkivat mm. edelleen tulppaanit ja syreenit. Kuviin pääsivät villit akileijat sekä päivänkakkarat edustamaan alkavaa niittyjen kukintaa. Koiranputket kukkivat mahtavina valkoisina ryöppyinä ympäriinsä (ei kuvassa). Nöpön mielestä maailma on mallillaan kesän lämmössä. Puutarhuri olisi toivonut edes joidenkin sateiden osuvan puutarhaan, turhaan toivoi.

Heinäkuu

 Heinäkuussa tein lomareissujakin, mutta kotipihassakin oli kiva ottaa kuvia. Kärsämöt kukkivat mielikuvituksellisissa sävyissä pergolan luona, niitä ei haitannut helle, ei kuivuus. Kasvihuoneen portin kärhö Madame Julia Correvon kukinta kärsi hiukan kuivuudesta, mutta oli silti hieno. Luonnonvarainen ahdekaunokki (alaoik.) kestää myös kuivuuden ja helteen, kukki upeasti ja veti puoleensa perhosia.

Elokuu

Elokuu on lammella sudenkorentojen aikaa, mm. upeat isot kirjoukonkorennot suihkivat laiturilla pääni yli, mutta niiden kuvaaminen oli hankalaa (jotenkin sentään onnistuin, kun tässä on kuva). Tomaattisato oli kasvihuoneessa parhaimmillaan. Terassin säleikössä kukkivat toisiinsa kietoutuneet kärhö ja kelloköynnös, jotka molemmat päätyivät tähän kollaasiin. 

Syyskuu

Kuvissa on jo aiemmin kukinnan aloittaneita lajeja, jotka jatkoivat täysillä syyskuulle: tuoksuherneet, daaliat ja jättiverbena. Nöpö istuskelee vuoren kainalossa olevalla mietiskelypenkillä.

Lokakuu

Lammella on kuvassa hyvin syksyistä. Pelargonit, esimerkiksi kuvan Hillevi, kukkivat edelleen ulkona terassilla. Raja-aidassa on hyvin monia pensaslajeja ja siinä oli hienot syysvärit. Edessä purppuraheisiangervo, punainen takana on varmaankin aronia. Yläoik. on verikurjenpolvi.
Tomaatteja kypsyi edelleen runsaasti. Niiden maku ei enää ollut ihan yhtä hyvä kuin kesällä, eikä niitä enää syöty lähes kaikkia tuoreena. Tomaatteja riitti siis paremmin esimerkiksi keiton tekoon. Loput tomaatit otin raakoina sisälle ja ne kypsyivät vielä oikein hyvin pöydällä ilman sen kummempia säätöjä.

Marraskuu

Marraskuun iso projekti oli terassin laajennus. Siihen liittyen pyydettiin lokakuussa metsuri kaatamaan kolme puuta. Terassin kulmalla oleva mänty oli kuolemassa pystyyn. Samalla kaadettiin yksi "ylimääräinen" koivu polttopuuksi. Lisäksi kaadettiin kuusi, jonka kaadon seurauksena yllättäen vuoren huipulle, talon ja lammen väliin, aukeni ihan uusi paljon helpompi kulkureitti (tytär esittelee kuvassa). Tai ainakin se on helppo sitten, kun kaikki risut on raivattu pois. Se homma jäi pahasti kesken, koska piti kuskata polttopuuta suojaan ja rakentaa terassia. Marraskuisia projekteja hankaloitti vielä se, että pimeä laskeutui heti työpäivän päätteeksi, mutta terassia onneksi saattoi tehdä talon ulkovalojen loisteessa, joten se tuli valmiiksi.

Joulukuu

Lasiterassia ei onneksi tarvinnut itse koota laajennetun puuterassin päälle, vaan sen kävivät tekemässä ammattilaiset. Valmista tuli marraskuun lopulla ja joulukuun alussa laitettiin terassille havuja, kausivaloja ja myös uusia pysyviä valaisimia. Portaat ja istutukset tehdään sitten keväällä, kun maa taas sulaa. Lasiterassi näyttää vielä paremmalta sitten, kun se istutusten avulla yhdistyy ympäristöönsä. Portaat lasiterassille tulevat tuohon oikeassa reunassa näkyvän avoterassin jatkeeksi. 

Lumi saapui aiemmin kuin edellisenä talvena, joka talvi ei todellakaan täällä oteta joulukuussa näin lumisia kuvia.    

Sellainen oli vuosi 2021 lyhyesti! Puutarhaan en ehtinyt panostaa yhtä paljon kuin joskus muulloin, koska palkkatyöt veivät suuren osan ajasta ja energiasta. Onneksi luonnonmukainen puutarha on monin tavoin hyvä juttu ja vaikkapa koiranputket ovat minusta ilo eivätkä riesa. Vuoden bonus oli lasiterassi, josta päästään paremmin nauttimaan sitten kun kevät koittaa.   

Työkiireet olivat syy myös siihen, että päätin olla päivittämättä blogia koko syksynä. Työt jatkuvat, joten päivittäminen tulee edelleen olemaan harvaa. Nyt joululomalla olen kovasti nauttinut näiden kollaasikuvien väkertämisestä, joten ehdottomasti blogi jatkossakin välillä päivittyy ja muiden blogeja lueskelen myös.

Mukavaa vuotta 2022! Yritetään pysyä terveinä!

Uusi lasiterassi ja joulukuulumisia

Koko syksy meni blogitauon merkeissä. Näin joululomalla ehdin vihdoin päivityksen pariin. Esittelen suurimman uutiseni puutarharintamalla eli uuden lasiterassin! Lisäksi kuvissa joulukuun tunnelmia. Mekin saatiin lunta ja sitä ennen käytiin Turussa hakemassa joulufiilistä.

Talon päädyn pikkuterassi on laajentunut lasilaatikoksi. Laatikko on talon länsipäädyssä. Ovesta pääsee eteisen kautta saunaan, joten ajatuksena on istuskella tässä saunomisen välissä sekä muutenkin ilta-auringon puolella. Joulusaunasta tämä toki jo testattiin, mutta varsinainen kalustus tehdään keväällä. Meillä on ennestään rottinkituoleja, jotka siirtynevät tänne. 

Lasiterassin kulmalla kasvoi osumaa ottanut mänty, joka hiljaksiin lahosi pystyyn. Se kaadettiin ennen terassiasennusta. Kun metsuri kerran piti paikalle pyytää, kaadettiin samalla lähekkäin kasvaneista suurista koivuista etummainen polttopuuksi ja hieman lisää valoa pihaan toi yhden kuusen kaato. Toki valon takia kannattaisi kaataa useampikin suuri puu, mutta toisaalta niitä tarvitaan melu- ja näkösuojaksi. Juuri kun terassi valmistui,  bongasin naapurin alakouluikäisen lapsen pärisevän puutarhan reunaa eestaas mopolla. Olen aika meluherkkä, mutta pistän keväällä jazzin soimaan ja lasilaatikon ovet kiinni, niin saan rauhassa nauttia kevätauringosta. 

Kuvan etualalla terassin pohja vasta rakenteilla marraskuussa, kun metsuri kaataa puita "vuoren" rinteellä. 

Terassi valmiina. Kuva muutama päivä sittten ennen suurta lumisadetta. 

Lasiterassia varten piti ensin rakentaa puuterassin laajennus. Se tehtiin itse. Lasiterassin asennuksen hoitivat ammattilaiset. Keväällä on vielä iso projekti, kun tehdään istutukset terassin ympärille. Vanhojen istutusten kohdalle tulee portaat, joten ne pitää siirtää.  Muualla on ollut kiviä ja nurmikkoa. Melko iso homma siis. Mutta kiva kun on hyvä syy tehdä paljon uusia istutuksia! Pitää nyt talven aikana tehdä suunnitelma, mitä tuohon tulee. Jotain niin korkeaa, että terassin alusta peittyy. Eli taustalle pensaita ja eteen perennoja. Portaiden kohdalla kasvaa tällä hetkellä mm. isotöyhtöangervoa. Se sopii kooltaan hyvin tähän projektiin, joten siirrän sen uuteen kohtaan.   

Palaan siis terassiprojektiin keväällä. Laitan silloin postaukseen myös terassin mitat. 

Olkipukki ja possut muuttivat uudelle terassille. Valot heijastuvat kauniisti laseista. 

Juuri jouluksi tuli tänne lounaisrannikollekin kiva pieni lumikerros. Joulupäivänä sitten taivas aukeni ja lunta tuli lisää yli 20 senttiä. Tulipa joulupäivän liikunta kätevästi hoidettua lumikolan kanssa!

Humalaköynnös jouluaattona puutarhassa

Lumienkeli - teinin lumityöt

Pihatie joulupäivän lumisateessa.

Tapaninpäivän aamuaurinko autotallilla

Pergola joulupäivän lumisateessa 

Töiden merkeissä olen istunut tietokoneen äärellä paljon enemmän kuin olisi hyväksi. Blogipäivityksien teko vie minulta myös aina paljon aikaa, joten oli varmasti hyvä ratkaisu jättää niiden tekeminen kokonaan syksyltä. Kevään työkuviot ovat vielä epäselvät, joten nähtäväksi jää, millä tahdilla päivityksiä jatkossa syntyy. 

Loppuun vielä kollaasikuva Turusta, jossa Valon polku valotaidetapahtuma ilahdutti joulukuun alussa. Silloin ei ollut lunta, mutta pakkanen oli pureva!

Suunnitelmissa on, että teen tässä joululomalla vielä ainakin yhden päivityksen, johon kokoan syksyn kuvia.  Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

Rypäletomaatteja ja kukintaa

Olen pitänyt taukoa blogin päivityksestä, mutta tehdään näin elokuun loppuun pieni päivitys siitä,  miten täällä menee. Tomaattisato kypsyy edelleen mukavasti.  Lapseni luulivat pitkään, että äidin tomaatit on vaan epämuodostuneita... Mutta niiden KUULUU näyttää oudoilta! Sadetta lotisee edelleen runsaasti ja kukintaakin onneksi riittää. 

Palataan kohta tomaatteihin. Yksi puutarhavuoden merkkipaalu on, että jättiverbenat suvaitsivat kasvaa ja kukkia. Olen kylvänyt niitä jo parina edellisenä vuonna, mutta jokin on mennyt jossain kohtaa pieleen. Nyt yritän talvettaa ne, jotta ensi vuonna ei tarvitsisi aloittaa kylvöillä. Jospa silloin saisin niitä yhdistettyä mukavasti muihin kasveihin. Tänä vuonna kukassa on vain suuri ruukku, jossa on pelkästään jättiverbenaa:

Ruukku on oikeasti kookas, mutta niin ovat jättiverbenatkin!

Daalioita kukkii sekä ruukuissa että maassa. Etenkin oranssi daalia on ihan valtava pöheikkö.

Kaktusdaalia

Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit tekevät hyvää satoa. Sanoisin, että Golden Delight voittaa maussa Tiny Timin. Mutta onnistunut ja hauska kokeilu on rypäletomaatti Voyage. Kaupastakin saa kauniita kirsikkatomaatteja, joten on hauska kasvattaa itse myös jotain sellaista, mitä kaupassa ei ole! Tästä voi irrottaa siististi lohkoja ja syödä sen palasina. Maku on perushyvä, mutta ei niin makea kuin hyvissä kirsikkatomaateissa.

Rypäletomaatti Voyage (myös postauksen eka kuva on tämä)

Sen sijaan pari vuotta kasvattamani Heinzin lajike jää ensi vuonna pois. Tämän vuoden alkukesän kuumuudessa se sai vaivoikseen latvamädän ja on kärsinyt siitä jossain määrin koko kesän. Itserakenneltu kasvihuone vaati pieniä korjauksia, muutamat lasit irtoilivat kun puuosat ovat eläneet. Ja kyllä, maalaaminen alkaa olla todella ajankohtaista. Olen ajatellut, harmaa kasvihuone voisi olla kiva... 

 

Tuoksuherneitä

Tyttäreni on nyt abi ja pääsi vihdoin tanssimaan myös Wanhojen tanssit! Ihanaa, että nekin sentään vihdoin pidettiin, asianmukaisin koronajärjestelyin. Jossain päin Suomea tansseja pidettiin ihan ajallaan viime talvena, mutta täällä se ei ollut koronan takia silloin mahdollista. Vihreä taftimekko pääsi sentään käyttöön. Ostimme sen käytettynä (eli sillä on yhden kerran tanssittu aiemmin). Se oli aivan sopiva ilman korjauksia. Laitan tähän tämän kotipihassa otetun kuvan, jossa helma kauniisti heilahtaa.

Pihassa olen tosi vähän tehnyt hommia viime aikoina. Terassiprojektin tieltä pitää pelastaa perennoja. Toki sitten kun lasiterassi valmistuu, sen ympärille tulee uusia istutuksia. Nyt nämä keijunkukat on siirretty muuripenkin lähelle. Siellä on tullut taas pari komeaa kiveä (tai kalliota?) näkyviin, kun yritin kaivaa maata. Sentään löytyi kivetöntäkin kohtaa keijunkukille.  

Peurat ovat osa teosta Sokea lauma, taiteilija Timo Heino

Muutaman opastuksenkin olen ehtinyt tehdä. Tänä viikonloppuna on paljon tapahtumia Raisiossa ja Naantalissa. Kävin molemmissa eilen ja siinä välissä opastin yhden ryhmän Kultarannan puutarhassa. Siellä kesän taidenäyttelyyn kuuluva "Sokea lauma" laiduntaa ruusutarhassa ja on saanut kärhöjä jalkojensa ympärille. 

Sisällä Monstera, peikonlehti, kasvaa hurjana. Nöpö on päässyt sen katveeseen.

Aiempi kesän kuivuus näkyy harvalehtisinä koivuina ja osittain vaatimattomana kukintana. 

Pian alkaa syyskuu ja toivotan sen tervetulleeksi. Muistakaa kerätä siemeniä talteen!

Olen joutunut töiden takia istumaan ihan liikaa tietokoneella ja sen takia en ole tehnyt postauksia. Minulla kun menee näiden tekemiseen aina melkoisesti aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tilanne taas helpottaa ja ehdin tehdä tätä rakasta harrastusta enemmän. 

Tuoksuherneitä, takana häämöttää syysleimut