perjantai 15. marraskuuta 2019

Talviruokintakauden avaus

Vihdoin käväisivät kylmät talven merkit täällä lounaisrannikollakin. Linnut kaarsivat kokoontumisajojaan pihaan ja kävivät kiertelemässä tyhjällä ruokintapaikalla. Aloitimme siis talviruokintakauden. Esittelen ensimmäisen viikon lounasvieraat lajitasolla - linnut ja oravan sekä tarkkailijan. 


Aloitukseksi mies oli ripustanut suuren talihässäkän, josta linnut suuresti ilahtuivat. Muoviverkot eivät ole kovin suositeltavia, kun riskinä on, että joku lintu jää siihen jalastaan kiinni. Tätä kirjoitettaessa tämä on jo popsittu pois, joten seuraavaksi tuohon tulee ruokinta-automaatti, joka täytetään siemenillä.

Yleisimmät vieraat ovat tiaiset: Talitiaiset, sinitiaiset sekä yksinäinen kuusitiainen, jonka tunnistaa viimeistään takaraivon valkoisesta vauhtiviivasta,
Talitiainen ja sinitiaisia. Tällaisen pötkylän voisi koittaa ripustaa myös ilman verkkoa narulla tai telineeseen.
Kuusitiainen. Olen aloittanut photoshoptreenit. Tästä kuvasta lähti verkon ärtsynpunainen väri. Linnusta en ottanut värejä, se on luonnostaan harmaasävyissä.

Talimöykyn nopeaa menekkiä selittää oravavierailija. Se poistui todella laiskasti paikalta kun hätistelin sitä. Seuraavaksi kun menin ulos, se juoksi suuri kuusenkäpy suussaan pihan poikki. Ruokaa siis varmasti löytyy muualtakin kuin lintulaudalta! 




Oravasta jäi portaalle jäljet. Mitään muita jälkiä uudessa lumessa ei ollutkaan (kuvattu 8.11.2019),
Mies oli siirrellyt pöydät talvisäilöön. Muuten hieno juttu, mutta linnunruokintapöytä oli häipynyt myös. Aloitusratkaisuna löytyi tuoli. Ostin kokeeksi sekoituksen, jossa on todella pieniä siemeniä: pellavansiemeniä, rypsiä, hamppua ja muuta. Hyvin näyttää maistuvan. Tällaiset avoimet purkit on siitä huonoja, että linnut pääsevät niihin kakkaamaan. Valokuvauksen kannalta tämä on hauska. Pitää siivota usein!


Mä otan nää, toteaa pikkuvarpunen, mutta talitiaisella on omat jutut

Mitäs tuolla on? kurottaa sinitiainen

Mustarastaspariskunnasta paikalla oli naaras: Pudotelkaas tänne maahankin jotain!

Maukas talipallo, tuumasi käpytikka
Tällaisia lajeja olen nähnyt. Harvassa ovat ne valoisat tunnit, kun ehtii lintuja kyttäämään. Mutta hyvin on jo koossa aiempien vuosien peruslajisto, ei yllätyksiä, mutta iloisia jälleennäkemisiä!
Lisätietoa lintujen talviruokinnasta on BirdLife-sivuilla (klik). Kannattaa tarkkailla, ettei ruokinnalla ala näkyä sairaita lintuja. Sivulla on toimintaohjeita. 

Vielä pari kuvaa puutarhasta. Lintujen ja kasvilähikuvien ottoon sopivat objektiivit eivät kumpikaan ole hyviä laajempiin puutarhaotoksiin. Väkisin tulee melko lähikuvia vaikka kuinka peruuttelee. Lampi on saanut ohuenohuen jääpeitteen.  


Tarkkailijalaji: kissa.
Viime viikonloppuna poikaa harrastukseen kuskatessa hoksattiin, että harrastuspaikalta ei enää ole kovin pitkä matka autolla seuraavalle lintutornille. Niinpä pojan potkiessa vastustajia, mä ja mies kiivettiin torniin. Eipä siellä marraskuussa montaa lintua näkynyt (korppipariskunta lensi ohi), mutta maisema oli kaunis ja levollinen. Myös tornille kävellessä sammaleinen hiljainen metsä oli ihanan vihreä. Suosittelen!
Maisemakuvan yläreunassa näkyi rumasti kattorakenteita. Harjoittelin photoshoppausta. Vähän outoja kiemuroita jäi taivaalle, mutta kyllä tuosta hyvä tulisi, kun harjoittelee lisää. 

Sain Navettapiian puuhamaa blogissa haasteen, kiitos! Siitä varmaankin seuraavassa postauksessa. Mukavaa viikonloppua!

lauantai 2. marraskuuta 2019

Nuoren huoneen uudistus jatkuu - uusi wanha kirjoituspöytä ja huonekasvit


Juttu sisältää mainoslinkin, merkitty *
Kerroin vähän aikaa sitten tyttären huoneen remontista – tässä lupaamani jatkopostaus asiaan. Ensimmäisessä osassa mm. maalattiin pilviseinät, postaus löytyy täältä (klik). Kerron nyt wanhasta kirjoituspöydästä, luottokangaskaupasta ja huonekasveista.


Tässä kuvassa ollaan remontin alkumetreillä, listat on irrotettu. Vanhat tapetit tytär valitsi pienenä ihan itse, eikä mistään lasten mallistosta. Nyt haluttiin vaaleampi ilme. Silloin tehtiin myös korkkilattia, joka on edelleen todella hyvässä kunnossa.


Uusi hyvin vanha kirjoituspöytä


Huoneessa oli ennen remonttia tooodella pitkä kirjoituspöytä, johon kerääntyi valtavasti roinaa. Siispä haluttiin pienempi. Kirjoituspöytä on kaluste, jonka ostan mieluummin käytettynä. Niin saa edullisesti tukevan, kunnon puusta tehdyn kestävän huonekalun. Nettikirppisten seuraaminen tuotti nopeasti tulosta. Haimme toiselta paikkakunnalta tumman kauniin kirjoituspöydän. Myyjä arveli sen saapuneen hänen evakkovanhempiensa mukana Karjalasta. 
Näissä kuvissa kirjoituspöydässä on alkuperäinen päällinen. Kuvissa sekin näyttää hyvältä, vaikka olikin hyvin kulunut.




Kirjoituspöydässä on puinen reunakehikko ja pöydän pinnassa jonkinlainen tekonahka. Se oli aikansa eläneen näköinen ja aika vaihtaa uuteen. Tekonahka tuntui kuitenkin hauskalta idealta ja lähdimme kangaskauppaan katsomaan, mitä on tarjolla. Miimun kankaasta löytyi kiva vaalea tekonahka, joka yhdistää tumman pöydän seinien vaaleisiin pilviin. Vanha kangas oli kiinni pienillä nauloilla. Uusi on toistaiseksi vain painettu paikalleen reunakehikolla, mutta toki se kannattaa vielä kiinnittää paremmin. 


Pöydän uusi vaalea päällinen



Pöytä on todella syvä. Kirjoitusosan alla oleva hyvin matala laatikko piti saada jaettua osiin, jotteivat kynät vieri ulottumattomiin. Löytämäni puulokerikot olivat liian korkeita, mutta ruotsalaisesta jättimyymälästä keittiöosastolta löytyi sopiva muovinen lokerikko.  


Tähän väliin pieni "mainos" vakiokaupastani, Miimun kangas. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan tunnen Miimun henk.koht. Omat ompelutaitoni ovat erittäin rajalliset. On kiva asioida kaupassa, jossa kauppias neuvoo ja ojentaa käteen tarvitsemani nippelit, joiden nimiä en itse edes tiedä. Esimerkiksi nappeja on valtavasti ja myös ompelutöitä tehdään. Miimun kangas löytyy nykyään Turusta Länsi1-ostoskeskuksesta tai sillä on myös verkkokauppa www.miimunkangas.com.  
*Vielä vinkki ja mainoslinkki lempparikauppani Granit (klik) verkkokauppaan, josta saa mm. kirjoituspöydälle kivoja vihkoja, nitojaa yms yms. *
Miimu mittaa pöydän uutta pintamateriaalia


Mitä muuta?


Iso peili kiinnitettiin oveen. Jos ei halua katsella sitä, voi yksinkertaisesti jättää oven auki. Itse ovikin olisi hyvä pintakäsitellä, mutta tehdään se joskus sitten kaikille talon oville.
Teini oli lainannut kameraani, tämä kuva peilistä löytyi muistikortilta

Huonekasvit

Kaikki kasvit ovat nyt päässeet takaisin huoneeseen, uusia ei hankittu. Ne ovat:


Rönsyliljan (Chlorophytum) paikka on naruamppelissa. Rönsylilja on loistava huonekasvi: nopeakasvuinen, helppohoitoinen ja puhdistaa sisäilmaa. Nöpön mielestä se on myös herkullinen, mutta onneksi se vain hiukan maistelee. Poikasista saa helposti uusia kasveja, mutta me annamme niiden roikkua. 


Tuoksupelargonista (Pelargonium x fragnans) oli huoneessa aiemmin hauska alas kaartuva versio, mutta se valitettavasti kuoli. Nyt on ikkunalla sen pystykasvuinen pistokas. Kasvi pölläyttää tuoksupilven ilmaan vain, jos siihen koskee. 


Nukkatyräkistä (Euphorbia leuconeura) ehdottelin myös vaihtoa uuteen kauniimpaan yksilöön, mutta teini ei halunnut luopua vanhasta kaveristaan. Niinpä sidoin tuen valoa kohti kallistuneeseen varteen. Ikkuna on etelään päin, mutta talvella valoa ei silti ole kovin paljon ja kasvi pudottelee lehtiään. Luonnossa nämä kasvavat pari metrisiksi, joten tämä jatkaa varmaan vielä pitkään kasvuaan. Se on mukavan helppohoitoinen, kun se viestii veden tarpeensa surullisesti roikkuvin lehdin. Uusia alkuja saa helposti, kun se ampuu siemeniään ympärilleen. Kannattaa huomata, että jos kasviin tulee ”haava”, siitä vuotava neste on myrkyllistä.   
Vasemmalla rönsylilja, oikealla nukkatyräkki ja sen takana tuoksupelargoni


Viimeisessä kuvassa Nöpö esittelee pöydän puista reunakehystä. Siinä saa aika näkyä, toistaiseksi pöytää tai kehystä ei maalata. Tuoli on 1970-luvulta. 
Hyviä pyhiä ja koitetaan jaksaa läpi marraskuun harmauden!

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Tuholaisten kiusaksi ja ruskaa iloksi

Onneksi puutarhan tapahtumat ovat tähän vuodenaikaan hitaita. Mukaan ehtii, vaikka muut asiat ovat olleet mielessä päällimmäisenä. Toisaalta jos jokin otus päättää popsia rakkaan kasvini, niin äkkiähän se vahinko tapahtuu. Suojaamaan siis! Postauksen loppupuolella syksyn tunnelmakuvia.

Kerroin aiemmin istuttavani tänä vuonna jonkin verran tulppaaneja ja muita sipulikasveja. (Omalla mittapuullani istutin paljon, mutta yleisesti katsoen ihan keskivertoa tämä on ollut.) Tein yhden uuden alueen sekoitusistutukselle ja kovasti toivon, että sieltä kukkameri nousee. Myyrien runsaus tänä vuonna huolettaa. Tein tällaisen hassun suojauksen tulppaaneille:
Poistin kiveyksen reunasta nurmikon ja istutin sipulikukkia ja yhden pensaan. Irtonaiset betonikivet ovat väliaikainen apu..

Minulla oli puoli rullaa jyrsijäverkkoa. Tungin sen reunat maahan ja levitin kaksi kaistaletta limittäin. Toinen reuna on kiveyksen päällä ja muutama kivi painona. Ja sitten keväällä kiskon tuon pois, ettei tulppaanien tarvitse noista pienistä rei'istä tunkea. Ekat piipot toki mahtuvat sieltä hyvin nousemaan. Vesimyyrät perhanat tietysti saattavat kaivautua syvemmältä sivulta paikalle, mutta voinhan partioida ympärillä kyttäämässä niiden reikiä.

No joo, vähän hymyilyttää itseäkin tämä viritys. Ei ehkä hymyilytä, kun kiskon tuota kevätkohmeisesta maasta, mutta toisesta reunasta se on siis onneksi irti maasta. Jyrsijäverkon loppu oli tarkoitettu uuden hyönteishotellin tekoon, suojaksi hotellin eteen linnuilta. Jospa sitten keväällä tulisi sekin tehtyä, kun verkko vapautuu.

Jyrsijäverkkoa jäi vielä pieni pala. Mietin, että mitäs tällä suojaisi. Ainoa, jonka ympärille se riitti, on uusi pikkuvaahterani. Pakko oli alemyynnistä tämä ostaa. Vaahtera tarvitsi kotia ja minä vaahteraa. Suunnitelmissa oli kyllä jonkun talvenkestävämmän hankkiminen, mutta kokeillaan nyt tätä. Suotuisissa oloissa ollaan. Nimilappu on nyt jossain hyvässä säilössä, mutta japaninvaahtera (Acer palmatum) kyseessä. Sama puu postauksen ensimmäisessä kuvassa ja kahdessa seuraavassa:
Vaahteralla oli ihana syysväri. Nyt se on jo risuvaiheessa. Muutaman päivän päästä totesin, että tuo jyrsijäverkko ei toimi kuin ruokalappuna rusakoille. Nehän kurottavat siitä yli. Kietaisin siis ympärille vielä vihreää vanhaa verkkoaitaa, joka on reilun metrin korkuista ja riittävä jäniksiä vastaan. Jos peurat ovat riesana, niin sekään ei riitä. Vaahtera tuskin on rusakoiden ykkösherkku, mutta noin ohuessa rungossa yksikin hampaiden teroitus voi olla kohtalokas. Tässä lähellä ovat myös ne äskettäin istuttamani rusakoiden herkut, pensasmustikat, niiden ympärillä on nyt tätä samaa vihreää verkkoa. Rusakoiden suosikki puutarhassani ovat omenapuut. 

Kahdella verkolla suojattu vaahtera

Myyriä vastaan siis paras runkosuoja on sellainen, joka on lähes runkoa vasten. Yleensä hyvin toimii kevyesti ihan rungon ympärille kiinnitettävä ohut muoviverkko tai spiraali, ei välttämättä metallista jyrsijäverkkoa. Tärkeää on tunkea suoja ihan maahan kiinni, ettei myyrä helposti pääse sen alta.

Lähikuva vaahteran alapuolella kasvavasta verikurjenpolvesta huurteisena aamuna. Sen syysväritys kestää pitkään.

Seuraavassa puskassa asuu ihan kilttejä otuksia. Aiemmin kerroin aronioissa majailevista leppäkertuista.

Leppäkertut viihtyvät myös pallotuijassa. Kuva 7.10.2019
Pari postausta sitten minulla oli kuva autotielle päin. Laitan sen tähän vielä:
Pihatie 1.10.2019 ikkunasta
Siinä kaikki muu on ruskassa, mutta hevoskastanja ihan vihreä. Nyt on hevoskastanja ehtinyt mukaan:

Aesculus hippocastanum
Pihatie 21.10.2019 portailta balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum)
Aesculus hippocastanum
Muutama kuva vielä ruskaa, kun olen niin vähän niitä laittanut.
Keijunkukka

ruska
Luonnon mustikkaa sekä sananjalkaa portaiden pielessä

tammen taimi
Tammen taimi ja perhoangervo

Päiväunilla
Se lupaamani jatko-osa remonttipostaukseen on vielä työn alla. Siis pöydän kunnostus on kesken... Mutta eiköhän se tällä viikolla valmistu! Mukavaa viikon jatkoa!

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Pilvilinnoja ja vaatteet kattoon – nuoren naisen huoneen uudistus

Juttu sisältää mainoslinkin, merkitty *
Tyttäreni huone remontoitiin kunnolla joskus 10 vuotta sitten, joten nyt lukion alkaessa oli todellakin uuden remontin aika. Ratkaistavana oli mm. puolikäyttöisten vaatteiden säilytys. Siihen syntyi erittäin toimiva ratkaisu: DIY-rekki, joka ripustettiin kattoon. Kerron, miten helposti teimme rekin. Parasta ovat kuitenkin pilvet seinillä!



Pilviseinät

Remontti alkoi tylsillä vaiheilla eli mm. tapettien irrotuksella ja pintojen hionnalla, jotka tehtiin porukalla. Tapetointi ei todella ole meidän perheen juttu, joten nyt maalattiin ja sen hoiti teini itse. Kesätyöpaikassa hankitun maalauskokemuksen jälkeen työ sujui kotona hyvin. Kaksi seinää maalattiin perusvalkoisella. Muut seinät (tässä huoneessa on 5 seinää!)  sudittiin sinitaivaaksi, jolle seuraavaksi syntyi pilviä. 

Itse olisin lähtenyt pilvien tekoon tuputtamalla, mutta tytär osasi asiansa ja veteli pilvet nopeasti ja varmasti pienehköllä pensselillä. 

Käytimme Tikkurilan Joker seinämaalia.  Cumulus sävyllä maalattiin taivaan pohja, pilviin tuli perusvalkoista ja Mistraali sävyä.  Lisäksi hankittiin tapetinpoistoainetta, maalarinteippiä ja maalaustarvikkeita.



Tee itse rekki

Vaatteiden säilytykseen huoneessa on peruslipasto. Ongelma on ollut puolikäyttöisten vaatteiden ajelehtiminen. Nyt niille löytyi toimiva ratkaisu! Kirjahyllyn ja lipaston väliin jäi juuri sopiva kolo rekille. Kaikkein vähiten se vie tilaa, kun tanko ripustetaan kattoon ja mitään rakennelmia ei tarvita.

Ohje kattoon ripustettava rekki
  • Kattoon ruuvataan kaksi koukkua
  • Pyörörimasta sahataan 75 cm pitkä pätkä, joka lakataan. Myös harjanvarsi sopisi tarkoitukseen. Molempiin päihin 1,5 cm reunasta porataan reikä (halkaisija 4 mm). 
  • Porataan puuhelmien reiät suuremmiksi. Tai mikä sinun valintasi koristeeksi onkin. 
  • Ripustukseen käytin sisalnarua (3 mm paksua). Naru solmitaan koukkuun, sitten pujotetaan muutama helmi, tanko ja vielä pari helmeä ja tehdään solmu. Toinen pää samaan tasoon. 
  • Henkarit tangolle ja valmista on!


Näin kevyt rakenne kestää hyvin, kun rekissä säilytetään vain sisävaatteita ja pikkulaukkuja.

Rekin alle mahtuu koulureppu. Vaatelipaston päällä on näkymä Konstantinopoliin. Vanha Lundia-hylly säilöö aarteet.
Henkareita tietysti tarvittiin - hankimme puisia perushenkareita. Hauskana lisänä ostimme Granitista kauniin pyöreän henkarin, johon on kätevä ripustaa esimerkiksi ohuet housut. 

Granit on lempikauppojani. En suuremmin välitä shoppailusta, mutta Granitissa tulee aina hyvä mieli. Sieltä löytää mm. fiksuja säilytyssysteemejä ja yksinkertaisen kauniita esineitä, jotka usein on tehty puusta eikä muovista. Tunnelma kivijalkakaupassa on minusta mukava ehkä siksikin, että myynnissä on myös ruukkuja ja viherkasveja ja tuotteiden värit ovat maanläheisiä. Tänään melkein sorruin satiinilakanoihin... 
*Verkkokauppaan voit kurkata täällä Granit*

Mikäs tää on? Nöpö, hyppäätkö läpi?

Ei hypännyt, mutta onneksi rinkula sopii housujen ripustamiseen.

Valaistus

Vanhoihin tummiin tapetteihin sopi hyvin kattolampun kellertävä valo. Pilviin se ei sopinut! Kattolamppuun vaihdettiin uusi energiansäästölamppu, jonka valon värilämpötila on 4000 K (kelviniä) eli se on sinertävää. Huone todella valaistui ja myös lukiolainen taisi saada uutta virtaa!

Vertailun vuoksi: Vanhanajan hehkulamppu on 2700 K ja päivänvalo 5500 K. Mutta älä siis katso pelkästään lampun lumen-arvoa (lm), kun mietit minkä ostat. Se kertoo valon määrästä. Wattimäärä ei nykyään kerro kuin sähkönkulutuksesta. 

Joitakin vanhoja valaisimia lähti, mutta uusia ei vielä hankittu. (Niitäkin katseltiin Granitissa...) Pallovaloketjuun on tarkoitus vaihtaa muutama sinisempi pallo. Näppärää, kun ketjuun voi vaihtaa aina muutaman uuden pallon, ei tarvitse hankkia kokonaan uutta. Näitä saa mm. monista sisustuskaupoista.

Lipaston päällä on vanha opetustaulukuva Konstantinopolista. Jossakin vaiheessa pilviseinälle palaa ehkä toinen taulu Napolista. Se on toistaiseksi sivussa, jotta pilvet saavat vapaasti purjehtia!





Kerron ensi viikolla remontin jatkovaiheista, ainakin erityisestä kirjoituspöydästä. Esittelen silloin myös huoneen viherkasvit.

Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...