maanantai 30. joulukuuta 2019

20 lupausta vuodelle 2020


Vuodenvaihteessa tehdään lupauksia tai tavoitteita uudelle vuodelle. Miten niitä pitäisi tehdä, etteivät ne olisi unohtuneet helmikuun alkuun mennessä ja niistä olisi oikeasti iloa? Törmäsin bujoiluryhmässä ideaan 20 lupausta vuodelle 2020. Onko tällaisessa listassa ideaa, mitä mieltä olet? Tein joka tapauksessa oman listani, sillä mielestäni vuodenvaihde on hyvä hetki pysähtyä miettimään omassa elämässä tärkeitä asioita. Ja vaikka tällaiselle listalle eivät nouse kaikki tärkeät asiat, niin tulipa pyyhittyä pölyt useista hautautuneista mietteistä.


Tavoitteet on asetettava itselleen sopiviksi. Toisten listoista saa tietysti ideoita. Tärkeää on, että tavoitteet ovat riittävän konkreettisia. Pitää päättää, mitä tarkalleen tekee, kuinka usein ja miksi. Jos vain päättää epämääräisesti ”kohottaa kuntoa” niin homma ei toimi. Tai jos ”syö terveellisemmin”, niin sehän voi olla yksi salaatinlehti lisää viikossa. Omalla listallanikaan kaikki kohdat eivät ole riittävän tarkkoja.

Koska kohteena on vuosi 2020, niin listassa toistuu luku 20. 20 kertaa vuodessa tarkoittaa, että asia on tehtävä noin parin viikon välein. Jos asia sujuu hyvin, niin senhän voi tehdä vuoden mittaan vaikka 100 kertaa. Eikä kertoja tarvitse laskea. 


Esimerkkinä ovat LP-levyt. Ne ovat tulleet taas muotiin, Turkuunkin on avattu useampi levykauppa. Lapsiani alkoi kiinnostaa, miten lätyt toimivat. Jouduin muutaman päivän miettimään, mihin olen levysoittimen tunkenut. Löytyihän se varaston hyllyn alta. Levyjä on nyt kaivettu nurkista (nuori Eino Grön, mistä nämä ovat peräisin?!), omia levyjäni hain vanhempieni luota (mm. Bon Jovi: New Jersey) ja yksi kaveri lahjoitti meille levynsä (mm. Elvis kokoelma). Suurin osa näistä on vielä kuuntelematta. Laitoin levyjen kuuntelun listaan, ettei tämä ilo heti unohdu (enkä turhaan raivannut näille tilaa). 







Onko tällaisessa listassa sitten ideaa? Luulen, että se riippuu ihmisestä. Jotkut rakastavat tehdä seurantoja elämästään. Toisilla nämä unohtuisivat heti arjen kiireessä. Itse olen ehkä jotakin tältä väliltä. Pelkästään tavoitteiden miettiminenkin voi auttaa hahmottamaan, mihin asioihin haluaa elämässään käyttää aikaa. Sitten on asioita, joiden määrää en edes teoriassa halua alkaa laskea, eivätkä ne siksi tulleet tähän. Esimerkiksi vanhempieni ja ystävieni tapaaminen tai monet perheen kanssa tehtävät asiat. 


Oma listani, 20 tavoitetta vuodelle 2020:


1. Kuuntelen 20 LP-levyä

2. Tanssin 20 kertaa
Törmäsin hastagiin #lupausaivoille. Tanssi tekee hyvää myös aivoterveydelle! Tanssia voi vaikka yksin kotona.

3. Käyn ”linturetkellä” 20 kertaa
Tarkoittaa, että mukana on kiikarit kun poistun pihasta. Tämä onnistunee minulta paremmin kuin Tunnista100 lintulajia haaste (klik). Aion kyllä taas kirjata ylös tunnistamani linnut. Tykkään tiirata lintuja, mutta niiden tunnistaminen on minusta aika epätoivoista eikä ykkösjuttuni, jonka opetteluun käyttäisin runsaasti aikaa tai rahaa.

4.  Luen 20 kirjaa
Lukuhaasteita on vaikka mitä. Helmet lukuhaasteen 50 kirjaa menee minulla suorittamisen puolelle (tein sen toissavuonna), mutta aion lukea monipuolisesti 20 erilaista kirjaa. (Tänään pitäisi tulla uusi, klik.)

5. Käyn museoissa 20 kertaa
Ostin miehelle museokortin joululahjaksi (klik), joten uusin myös oman korttini ja mennään yhdessä. Lyhyestikin voi piipahtaa, kun on kortti.
Kohta 6. Apteekkimuseo ja ihana Qwenselin kahvila sen pihapiirissä Turussa 


6. Syön 20 erilaista hedelmää/ marjaa 
7. 20 hymyä, kiitosta tai apua tuntemattomalle

8. Käyn harrastamassa liikuntaa 20 kertaa erilaisissa paikoissa, esim. frisbeegolf, pingis, keilaus, biljardi, lammasjooga, yin jooga, kuntosali, uinti hallissa ja ulkona, hiihto…  
Nuorille on kaiken maailman liikuntakokeilut, olisko aikuisille liikuntakerho? Ajatus on, että kun en käy missään säännöllisessä liikuntaharrastuksessa, niin ei olisi liikaa vaadittu, että käyn kuitenkin toisinaan jossain.
Lammasjoogaohjaaaja ja lampaat viime kesänä Kaiturin tilalla


9. Liikun 20 minuuttia päivässä  (lepopäivän saa pitää)
Lokakuussa 2019 julkaistiin uusi liikuntasuositus (klik). Enää ei ole alarajaa, miten pieninä palasina liikunnan tekee. Ehkä fitness snacking sopisi kaltaiselleni sohvaperunalle eli liikunta ihan pieninä pätkinä?

10. Teen 20 erilaista venyttelyä

11. Pyöräilen 20 kertaa
Joo kuulostaa nololta, mutta kukin omista lähtökohdistaan.  

12. Konmaritan roinat. (Tämä jäi vuoden 2019 ilmastohaasteestani tekemättä.) 

13. Kokeilen 20 kivaa uutta kasvisreseptiä ja järjestän vanhat, hyvät reseptini

14. Teen 20 kertaa smoothieta perheelle

15. Teen puutarhan muutokset kestävän kehityksen tavoitteet huomioiden 


16. Osallistun vapaaehtoistyöhön ja järjestötoimintaan

17. Kirjoitan 20 kiinnostavaa blogipäivitystä puutarha-aiheista, joihin otan hyvät kuvat

18. Käyn 20 kiinnostavassa uudessa/ harvoin käydyssä paikassa (nähtävyydet, puutarhat, kahvilat…) Tätä helpottaa, että suoritan opaskurssia, johon liittyen retkeilemme.
Linnansaaressa Saimaalla olen käynyt kerran. Ihanat niityt ja järvimaisemat! Saimaa on listalla kohdassa 18. 



19. Hankin kivan uuden työpaikan 
20. Teen 20 kertaa käsitöitä – ja heti alkuvuodesta pidän ”ompeluseuran”                    
  (En ole neulonut tai virkannut mitään koko syksynä, vaikka se on mukavaa…)

Lammasjoogaselfie 2019


Bujo on yksi apuväline tavoitteiden saavuttamiseen, mutta jokainen voi tehdä toteutuksen omalla tavallaan. Tasan vuosi sitten kirjoitin bujoilusta ja kerroin sen perusideasta omalta kohdaltani (voit lukea sen täältä). Tästäkin on tekeillä bujoon sivu.


Mukavaa uuttavuotta 2020 lukijoille!

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Piparikylä valmistautuu jouluun

Joulu on pian saapumassa piparikylään! Hys hiljaa, kurkataan ja katsotaan, mitä asukkaat puuhailevat. Pipareita on täällä tehty siihen malliin, että joulun jälkiruokakin on tarkoitus tehdä piparikippoihin. Näistä myös kuvia. Lopussa pari vinkkiä kylän rakentamiseen liittyen. Suosittelen minipiparimökkien rakentamista ison piparitalon sijaan. Näitä oli meidän mielestämme ehdottomasti hauskempi tehdä!

 Piparikylän naapurustoa on kokoontunut ulos nauttimaan yhdessä glögiä kauniina talvipäivänä. Lunta on ohuena kerroksena maassa, mutta pihakuusten oksille sitä ei ole kertynyt. Kuuset ovat sen verran matalia, että niiden latvoihin on saatu kiinnitettyä tähtiä. Isoissa mukeissa glögi pysyy kuumana pitkään.  

Kylän ylemmällä rinteellä poika on rakentanut komean lumiukon. Ilokseen hän löysi ukolle komean silinterihatun. Vielä porkkana paikoilleen, niin lumiukko on valmis! Isä virnistelee ohi kulkiessaan touhulle ja huikkaa, että hieno tulee.



Kylän laidalla seisoskelee joulupukki säkkeineen. Hei pukki, ei vielä ole kierroksen aika! Onkohan se ollenkaan oikea pukki vai tuon hassun vaaleanpunaisella kuorrutetun talon asukas, joka tunnetaan omintakeisesta tyylistään.

Toisella laidalla kylää alkaa kerrostaloalue. Sieltä suunnasta on saapumassa erottuva parivaljakko: kaksi stormtrooperia, siis Star Warsista tuttuja iskusotilaita. Aseita ei näytä olevan mukana, joten ei syytä huoleen, nämä ovat joulumielellä!



Kylän edustalla on vielä kaksi naapuria kohdannut toisensa. Mikko on tulossa töistä kotiin salkku kourassaan. Naapurin teini tulee vastaan glögipullo kädessään. Minnehän hän on menossa?

Teimme myös tavallisia pipareita. Lisäksi tein piparikuppeja, joihin on tarkoitus tehdä jouluna jälkiruokaa. Tein tavalliseen tapaan piparin muotilla ja taputtelin sen nurin päin käännetyn muffinssivuoan päälle ja sitten uuniin. Minulla on niin monia ideoita joulun jälkiruoaksi, että se mitä näistä tarjotaan, on vielä epäselvää... Esimerkiksi luumurahkalle nämä toimisivat hyvin. Tai hedelmäpaloja, marenkia, halvaa, jotakin...  
Piparikupit

Minä tein taikinan ja tytär koristeli pipareista isoimman osan, mm. viulut. Hän on tehnyt myös useimmat kylän mökeistä.


Minikokoisia piparimökkejä oli tosi kiva tehdä! Suosittelen lämpimästi vaihtamaan isot piparitalot näihin mineihin! Meidän talokaavojemme sivuseinäpala on noin 5 x 3 cm. Kattoa suurennettiin viimeisiin taloihin, se on n. 7 x 4 cm. Päätypala 4 cm leveä ja 6 cm korkea.
Seinät liimattiin perinteisesti sulatetulla sokerilla. Nykyään on toki muitakin vaihtoehtoja. Sokeri on hyvä ja nopea liima, mutta aiheuttaa palovamman, jos osuu iholle. Pikkutaloja oli helppo liimailla. Minun perussääntöni on, että älä nosta paloja niin ylös, että kuumaa sokeria voisi tippua iholle. 

Kiitos myös pienemmälle teinilleni, jonka legoukoissa on mistä valita. Veikkaan, että joulun aikaan ilmestyy vielä lisää piparikylän hahmoja instagramiin @viherrin. Instakuvani pyörivät myös blogin sivupalkissa (ei mobiiliversiossa). 

Tänään on talvipäivänseisaus. Toivoa on, vielä tämä pimeys väistyy. Nyt voi sytyttää kynttilöitä valoksi pimeään. Täällä lounaassa ei taida olla edes toivoa lumesta. Oikein hyvää joulua kaikille lukijoille! Toivottavasti mahdollisimman monella (sitä haluavalla) olisi valkoinen joulu!

torstai 19. joulukuuta 2019

Joulua kohti kukin ja kortein - sekä sähkön kilpailutuksesta

Joulu näkyy viimein tässäkin taloudessa. Kukkia pitää tietysti olla! Tykkään askarrella joulukortteja. Tyypilliseen tapaan homma piti jättää lähes viime hetkeen ja korttipaja pyörähti käyntiin viime viikonloppuna. Palataan myös viime postauksen sähköasiaan.
Postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *










Jouluruusu on jo pitkään ollut lempijoulukukkani, sellainen piti hankkia. Kurkkasin ikkunasta, miten edellisten vuosien jouluruusut jakselevat. Ne istutan keväisin olohuoneen ikkunan alle (kaikki jotka kestävät kevääseen). Siellähän näkyy nuppuja! Täytyy ottaa seurantaan, aukeavatko vai tuleeko kunnon pakkanen ensin. Tänään pilkahtaa aurinko pitkän pitkän harmaan suhmuran jälkeen!
Jouluruusu  Helleborus sp.






Hyasinttien kaveriksi hain sammalta pihalta. Mukaan pääsi sympaattinen mähkäkasvi sekä koristelaatikosta löytynyt pieni peura. Sammaleet ja mähkä tykkäävät sumuttelusta.


Sähkösopimuksen kilpailutus


Viime postauksessa kerroin vaihtaneeni sähkösopimusta ja samalla sähköyhtiötä. Koska asia ei ole kaikille selvä, kerron vielä, miksi sähkön kilpailutus todella kannattaa: Sähköyhtiöillä ei ole yleensä edullisimpia hintojaan näkyvissä nettisivuillaan! Kilpailutussivujen kautta löytyy usein alempi hinta, sivustot vertaavat monia yhtiöitä ja käyttö on ilmaista. Esimerkiksi *sahkomittari.fi kautta kun klikkaat ensimmäisestä vaiheesta eteenpäin, pääset valitsemaan, haluatko tuulisähköä, uusiutuvaa energiaa vai mitä tahansa. Ekalle sivulle ei ole muuten pakko laittaa asuntonsa tietoja, jollei halua, tyhjällä lomakkeellakin voi klikata lähetä-nappia ja pääsee katsomaan hintoja.

Sähköverkkoyhtiötä ei voi vaihtaa, mutta myyntisopimus voi olla missä yhtiössä haluaa. Verkkosopimus on saman hintainen riippumatta siitä, missä myyntisopimus on. Tällä hetkellä jos tekee myyntisopimuksen *sähkömittari-palvelun (klik) kautta, saa risteilylahjakortin kaupan päälle. Itse maksan kiskurihintoja verkosta, joten myyntisopimuksessa on kiva vähän säästää! 



Amaryllis ja tontun kaverina lapsen tekemä otus





Joulukorttiaskartelu

Rakastan sitä, kun postilaatikkoon tulee tavanomaisen tylsyyden sijaan joulukortteja, joten tietysti myös itse lähetän niitä. Se ei yhtään haittaa, että muut eivät itse askartele korttejaan. Minulle joulukortit on juuri sopivan kokoinen askarteluprojekti, joka kuuluu jouluun valmistautumiseen. Minulla on (liian) suuret varastot askartelutarvikkeita, joten ostin näitä varten vain korttipohjat sekä heräteostoksena muutaman paperi-ikkunan, joita poikani käytti. Houkuttelin siis myös lapset tekemään pari korttia. 
Ensin syntyi rivi lumiukkoja... Valkoinen on tapettia, kaulahuivi teippiä, porkkana kartonkia ja sydän jonkinlaista foam vaahtomuoviarkkia, jota on helppo leikata.
Lumiukkokorttien mustat osat on piirretty tussilla

Tykkäsin tästä yllätyspussi-ideasta. Idea asyntyi siitä, että käsiini osui isompi paperinen joulupussi, jonka leikkelin tähän. Sisällä on samaisia sydämiä kuin lumiukoilla, pahvitähtiä ym. Alareunassa on teippiä.

Poika käytti kummien korttien askarteluun valmiita paperi-ikkunoita sekä vasemmalla teippiä ja kuvioleikkurilla tehty tähti. Oikealla lahjapaperia ikkunan takana ja pahvitähti on ostettu valmiina.

Kortit lähtivät vasta tiistaina postiin, mutta hyvin pitäisi vielä ehtiä, kun varustin ne tavallisilla (mutta tosi somilla!) muumipostimerkeillä. 

Tytär on aloittanut piparijoulukylän rakentamisen. Koristeluun ei ole vielä löytynyt aikaa, mutta tästä tulee varmasti soma. Mökkien pituus on vain muutama sentti. Hän ihmetteli, miksei me aiemmin ole tehty näin pieniä mökkejä. Kokoaminen sujui paljon helpommin kuin isojen rakennelmien teko. 
Samat perhosorkideat ovat olleet minulla jo useita vuosia. Kukkivat nyt sopivasti jouluksi. Tähän vaihdoin punaisen suojaruukun joulun kunniaksi. 
Mukavaa joulunodotusta sinulle! 

lauantai 14. joulukuuta 2019

Ilmastohaasteen tilinpäätös


Vuoden vaihteen lähestyessä on aika palata ilmastohaasteen pariin. Tein vuosi sitten Kestävät elämäntavat -testin täälläTesti laski hiilijalanjälkeni ja sitouduin pienentämään sitä vielä 20%. Miten tämä sujui? Nyt ovat ajankohtaisia myös aineettomat lahjat. Annoin juuri sellaisen ja kerron, miten pääsin myös itse nauttimaan siitä!



Tarkoitus oli tehdä tästä aiheesta tiheästi päivityksiä, mutta sen suhteen luovutin täysin. Elämässäni oli tänä vuonna ihan liikaa koneella istumista muutenkin. Asia ei kuitenkaan unohtunut. Katsotaan nyt poimintoja keskeisistä teemoista.

Asuminen - sähkö

Sähkön kilpailutuksen tein, kun vanha sopimus päättyi. Ostin uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua sähköä, joka on tehty tuulesta, vedestä ja puusta. Varmistin vielä sähköyhtiöltä, ettei mukana ole ydinvoimaa. Ydinvoiman tuotantoprosessi ei aiheuta kasvihuonepäästöjä, joten sitä voi olla hiilidioksidipäästöttömäksi mainostetussa sähkössä. Tämä oli muuten yllättävän vaikea asia! Sähköyhtiön sivuilla ei missään kerrottu, mikä on uusiutuvan energian sähkön alkuperä. Vika ei varmaan ollut minun tiedonhakutaidoissani, koska chat-asiakaspalvelijaltakin meni hyvä tovi selvittää asia. Mutta nyt kun menin sivuille uudestaan, asia oli korjattu ja tieto löytyi!
Mietoisten lintutornilla syksyllä, tämän ja postauksen ensimmäisen kuvan minusta otti mieheni

Ruoka

Kasvissyöntiä olen jatkanut tietysti edelleen, kuten viimeiset 20 vuotta, ja perheen sekasyöjätkin syövät kasvispainotteisesti. Testissä juusto nousi lihan rinnalle asiana, jota kannattaisi syödä vähemmän. Tässä olen onnistunut ja käyttänyt vähemmän juustoa kuin ennen. Esimerkiksi hummus on tosi hyvää leivällä! Ja juusto on entistä parempaaa, kun sitä ei syö koko ajan!


Lähiruoan mahdollisuuksien selvittäminen ei edennyt kovin hyvin, paremmin pitäisi vielä etsiä lähituottajia. Toki taas kasvatin tomaatteja itse. Meillä on tänä vuonna ollut seinällä satokausikalenteri, josta saa vinkkejä siitä, millä hedelmillä ja vihanneksilla on satokausi meneillään. Olen myös käyttänyt enemmän juureksia ja olen muistanut kaivaa pakkasesta oman pihan aronioita ja muita suomalaisia marjoja smoothieen aika usein.


Syksyn satoa: keltaiset päärynätomaatit

Tuotteet ja palvelut

En ole konmarittanut kotiani, vaikka piti. Tämä olisi ollut aika iso pala sitä sitoumuksen 20% päästövähennystä. Kyllä se vielä tapahtuu. Ajatuksena siis laittaa turha tavara nurkista kiertoon. Uusi yritys ensi vuonna! Ja jouluksi ehtii vielä vähän aloittaa... 

Tytär osaa etsiä vaatteita kirppiksiltä. Meillä oli syksyn Helsingin reissulla onnistunut yhteinen kirppiskierros, joten uusia vaatteita minun ei ole tarvinnut juuri ostaa. Minun ”uusista” kirppisvaatteistani ei ole kuvia (eikä niitä tässä harmaudessa pysty ottamaan). Tyttärelle ostin tuolla reissulla takin, jota aion myös lainata! Lainaaminen on muuten ehdottomasti kestävän kehityksen mukaista, joten voin tehdä sen hyvällä omallatunnolla! 

Vanhojen tekstiilien kierrätykseen liittyi myös kestotalouspaperiprojektini, josta kerroin syksyllä täällä (klik). Hyvin ovat toimineet, ovat jatkuvassa käytössä koko perheellä.
Syksyn Helsingin retkellä löysin käyttövaatetta Relove-liikkeestä, jossa oli myös kiva kahvila. Tyttären vintagetakki ostettiin Fredan Uffista ja kuvattiin Oodissa.

Miehelläni oli juuri syntymäpäivä ja annoin hänelle aineettoman lahjan: Menimme hohtokeilaamaan. Emme ole ehkä koskaan (?!) käyneet yhdessä kodin lähellä olevalla keilahallilla, vain jossain kauempana lomamatkojen yhteydessä. Lahja oli tosi onnistunut ja saaja tykkäsi! Tunnelma oli hyvä ja minulla sujui paremmin kuin koskaan. Päivänsankarikin voitti yhden kierroksen, onneksi, sillä toivottavasti menemme uudestaankin! 

Joulunakin voi hyvin antaa tavaran sijaan aineettomia lahjoja. Me on usein annettu leffalippuja ja viime jouluna myös festarilippu. Museokortti voisi olla tosi kiva lahja. Siihen voi yhdistää yhteisen museokäynnin heti alkuun ja sitten lahjan saaja voi käydä museoissa koko vuoden. Sitten on tietysti hyväntekeväisyyslahjat, kuten vuohi kehitysmaahan. Usein annan syötäviä lahjoja, ne eivät jää käyttämättä ja nurkkiin pyörimään.
Hohtokeilaamassa!

Kestävä puutarhurointi

Sitoumuksen ulkopuolelta olen perehtynyt lisää kestävään puutarhanhoitoon ja KESYyn eli kestävään ympäristörakentamiseen. Tästä on tulossa päivityksiä ensi vuoden aikana. 
Mikä sinua ihminen vaivaa, kun et anna minun rauhassa tyhjentää lintulautaa? pohtii orava (13.12.2019)

Mitä jatkossa?

Luin tässä vuoden varrella kirjan Ekovuosi Manhattanilla (kirj. Colin Beavan). Se olisi kuulunut lukea jo 10 vuotta sitten, jolloin kirjoittaja muutti radikaalisti perheensä elämäntapaa ilmastoystävällisemmäksi. Kirja on vetävästi kirjoitettu ja siinä on hyviä näkökantoja, jotka eivät ole vanhentuneet. Erityisesti itselleni siinä iski tämä: Yhdessä tekeminen. Olisi tärkeää ja järkevää mennä mukaan järjestöihin tai perustaa oma porukka ja vaikuttaa yhdessä muiden kanssa, koska niin saa enemmän aikaan. Olen huono verkostoituja, tämä on itse asiassa iso kompastuskiveni. Otan yhdeksi uudenvuoden lupaukseksi tunkea itseäni paremmin mukaan sinne, missä on hyvää pöhinää!

En ole yrittänyt laskea, minkäkokoisia vähennyksiä oikeasti tein, eivät prosentit oikeasti kiinnosta minua. Suunta on tärkeä. Tästä on taas hyvä jatkaa uuteen vuoteen! Oletko sinä yrittänyt pienentää hiilijalanjälkeäsi tai onko sinulla tulossa uusia lupauksia tai haasteita? Tai onko sinulla hyviä kokemuksia aineettomista lahjoista?

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Villasukkajoulukalenteri ja vihdoin lunta!


Piinaavan suhmuraisen pimeä marraskuu vaihtui kertaheitolla talveksi, kun kuun vaihde toi ihanasti lunta tänne lounaisnurkkaankin. Havahduin eilen illalla joulukuun alkuun ja päätin laittaa tauon jälkeen esille villasukkajoulukalenterini. Jos olet samanlainen viime hetken tekijä ja tavaran varastoija kuin minä, niin tämän ehtii vielä hyvin toteuttaa!


Lunta on ohuenohut kerros, peltojen sänki paistaa sen läpi, mutta miten paljon valoa se tuokaan! Marraskuun suhmuraisuus ahdisti erityisesti autoilijan näkökulmasta. Ratissa kyttäsin silmä kovana eteen mahdollisesti loikkivia peuroja ja kävelijöitä, jotka pelkäsin huomaavani liian myöhään. Onneksi sekä kävelijät että peurat käyttäytyivät hyvin. Peuratkin lönkyttelivät ihan rennosti. 
Marraskuun viimeisen päivän VALO peltojen yllä!



Villasukkajoulukalenterin tarvikkeiksi tarvitaan kasa villasukkia, eksyneitä lapasia, pörrösukkia ja mitä ikinä keksii. Tähän uppoavat kaikki parinsa hukanneet villasukat. Ja oma lukunsa ovat söpöt pikkuruiset sukat, joista käyttäjät ovat kasvaneet ulos. Numerolaput on kiinnitetty villalangalla sukkiin. Sitten ripustetaan naru sopivaan paikkaan, otetaan pyykkipoikia ja ripustetaan sukat sikin sokin. Yksi huvi on etsiä oikea sukka, joten järjestykseen ei numeroita kannata laittaa.


Mitä sukista sitten löytyy? Minulla on kaksi lasta, joten sukassa saattaa olla kaksi karkkia. Meillä on myös ollut vuorot, että toinen saa kurkata sukkaan parillisina ja toinen parittomina päivinä. Näin jos sukasta on löytynyt vaikkapa yksi pikkutavara, niin toinen on voinut olla luottavainen, että jossain kohtaa hänellekin tulee jotain vastaavaa. Kovin pienille lapsille tällainen vuorottelu voi olla liian vaativaa. Lisäksi kalenterista on tullut ainakin joulurunoja, arvoituksia, tarroja ja esimerkiksi joulukuusen koristeita. Nyt lapset ovat niin isoja, että ripustin tämän enemmän omaksi huvikseni, mutta eiköhän se silti tyhjene.
Yhtenäisemmän ilmeen saisi tietysti käyttämällä vain yhdenlaisia pyykkipoikia ja sävysävyyn sukkia. 

Sukkarivin takana on viherhuone.






Pihalla piti tietysti kuvata LUNTA ja valoa. Eniten pidin oksista.
Haapa on unohtanut lehtiä puuhun

Kerroin hitaasti lehtiä pudottavasta hevoskastanjasta aiemmin. Nyt ei ole lehden lehteä.


Talitintti lumisateessa

Kuvittelin tekeväni tämän päivityksen aamulla, mutta pitikin lähteä ihan kaupunkiin asti. Olin unohtanut tyttären tanssinäytöstreenit. Samalla reissulla käytiin joulumarkkinoilla. Tuomiokirkon ympäristö oli Turussa kaunis.


Mukavaa joulukuun alkua!

Lisää lukemista:

Kukkamuistoja puutarhasta 2020

Muistelen tämän vuoden kukkaloistoa ja käyn puutarhani vuoden läpi parilla kolmella kukkapotretilla joka kuukaudelta. Vaikka pysytään omassa...