keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Heinäkuun kukintaa puutarhassa

Heinäkuu on alkanut mukavasti, puutarhassa kuopsuttaen tietysti. Tähän postaukseen on koottu joitakin heinäkuun kukkijoita puutarhassani. Osa kuvista on kuun alusta, osa tänään Nöpön kanssa otettuja. Kärhöt ovat nyt puutarhan kuningattaria!


Terassia ja keittiön ikkunoita vastapäätä on  rehevä puolivarjon kukkapenkki. Se on tänä vuonna pistänyt parastaan. Isotöyhtöangervo on tuossa aina komea, samoin valkotäpläimikkä. Tarha-alpi on turhankin terhakka. Tänä vuonna keijunkukat, jalopähkämöt, akileijat ja pitkään jurottanut jättipoimulehti viihtyvät. Pirteä ilmestys on ekaa kesää kukkiva keltainen akileija! Sormustinkukat tuovat lisämaustetta.



Terassin vieressä kukkivat mm. kärhö (Ville de Lyon, veikkaan) ja tähtiputket. Tässä monta vuotta ollut Jackmanii-kärhö on heittänyt henkensä. Ostin kyllä jo uuden, mutta se on eri paikassa eikä vielä kuki. Tämä paikka räystään alla on kuiva, ei kovin hyvä kärhöille.
Isotähtiputki Astrantia major
Kuunliljat selvästi tykkäsivät, kun tänä kesänä kiskoin pois häirikkö-lyhtykoisot, jotka tunkivat paksun juurakkonsa joka puolelle. Kuunliljat kukkivat parhaillaanja lehdet ovat jopa kättäni suurempia. 









































Kasvimaata en viitsinyt kesäkuun kuivuudessa kastella riittävästi ja se on aika ankea. Kasvimaan portilla rehottaa sentään tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon.
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmän 'Madame Julia Correvon'

 Sisääntulopenkissä kukkii kauniina kaarena loistokärhö Piilu. Alemmassa kuvassa näkyvät sen seuralaiset: matalat havut, tämän kevään messutuliainen kuparisara sekä ilmeisesti viime vuonna kesäkukaksi hankittu neilikka, joka näyttää viihtyvän hyvin ja sopii Piilun seuraan. Ahomansikka on levittäytyy vauhdilla - ja ihan suunnitellusti- maanpeitekasviksi kuivaan rinteeseen ja tekee marjaa.
Clematis 'Piilu'
Piilun kukkia on myös maanrajassa - lisänä mm. neilikka ja kuparisara (vasemmalla) sekä ahomansikkaa

Puutarhan puolella kultapalloilla menee tänää vuonna tosi huonosti, mutta isohirvenjuuri kasvaa kohisten pituutta. Kuvassa kiven vierustalla mm. isohirvenjuuri, oikealla kastelupumppu ja taustalla lampi. 
Puutarhan ison paviljonkipenkin kukinnasta laitan kuvaa sitten, kunhan saisin sen(kin) remontin siihen kuntoon, että siitä syntyisi postaus.
 Ehdotin Nöpölle poseerausta kukkapenkeissä, jolloin se otti suunnan kohti risukkoja.


Viime postauksessa esittelin kurjenpolvia. Niiden seurassa on kukkinut kaunis varjolilja.

Mukavaa loppuviikkoa lukija, toivotamme minä ja Nöpö! Ensi kerralla olisi tarkoitus kertoa kesän isoimmasta puutarhaprojektista, joka lähti liikkeelle seiniä kaataen ja on nyt onnellisesti loppusuoralla.



torstai 11. heinäkuuta 2019

Geranium - kaunislehtiset kurjenpolvet esittelyssä

Olen tänä kesänä aloittanut puutarhassa kurjenpolvien määrän kasvattamisen. Ne saavat valloittaa yhden kukkapenkin suurimmalta osin. Ne ovat pitkäikäisiä, talvenkestäviä, helppohoitoisia ja monipuolisia. Lehdistö on minusta todella kaunis ja vaihteleva. Ne peittävät hyvin kasvupaikkansa. Monet niistä sopivat esimerkiksi reunuskasviksi tai maanpeitekasviksi. Kukat ovat melko pieniä eivätkä erityisen näyttäviä, mutta kauniita ja niissä löytyy eri värejä - kuten muuten lehdissäkin. Perhoset ja pörriäisetkin pitävät niistä useimmista.


Lisäsin tänä kesänä tuoksu- ja peittokurjenpolven määrää maasta vetäistyillä kasveilla, joissa ei ollut multaa mukana ollenkaan. Todella hienosti lähtivät kasvuun. Sopivat siis käytettäväksi, jos haluat varoa kotiloiden leviämistä ja pestä kasvien juuret ennen siirtoa!
Tuoksukurjenpolvi kukkii


Löysin nimet seuraaville oman puutarhan kurjenpolville:

Ihanalle vaaleanpunaiselle kurjenpolvelle löysin kaksi nimeä. Oikea on oletettavasti harmaakurjenpolvi 'Ballerina' (G. cinereum). Joten olisiko kivikkokurjenpolvi vanha nimi.

Ballerina leviää hitaasti, sillä se tekee mättään, ei rönsyjä. Lehdet ovat todella pienet ainakin tällä hetkellä. Tämän hankin tänä kesänä, joten kokemusta ei vielä ole. Sen kukka on herkän kaunis, valkoisella pohjalla on punaisia "suonia". Tykkään tällaisesta pienestä kauneudesta, jota pitää katsoa läheltä.
Harmaakurjenpolvi 'Ballerina'
Tuoksukurjenpolven (G. macrorrhizum) lehdet tuoksuvat selvästi mäntysuovalle, jos niitä menee haistelemaan. Osa lehdistä talvehtii, joten vihreyttä on heti keväällä. Kukat ovat valkoiset tai lilanpunaiset. Hyvä peruslaji, maanpeitekasvi joka leviää ja peittää, mutta ei leviä villisti. Ei kuitenkaan ihan matala (20-30 cm) ja melko roteva, joten sopii esimerkiksi puiden alle tai isojen perennojen seuraan.
Tuoksukurjenpolvimätäs, vasemmalla kartiovalkokuusi ja takana marja-aronia


Peittokurjenpolvi (Geranium x cantabrigiense) on toinen hyvä maanpeittäjä, lehdistö on matalampi, tiheämpi ja kiiltävämpi kuin tuoksukurjenpolvella. Saman väriset kukat kuin tuoksuversiolla. Minusta tällainen tiheä mätäs on hieno.
peittokurjenpolvi, oikealle on sekaan kaatunut yksi hailakka punapäivänkakkara

Verikurjenpolvea (G. sanguineum) kasvaa myös luonnonvaraisena lähinnä lounaisessa saaristossa.  Sitä on eri korkuisia (n. 20-30 cm) ja värisiä kantoja: punaviolettia, vaaleanpunaista ja valkoista. Se on kasvanut minulla jo monta vuotta kivikon reunalla ja kasvattanut todella tiiviin kasvuston, mutta ei ole levinnyt laajalle, mikä voi johtua kasvupaikasta. Sekä suomalainen että tieteellinen nimi viittaa veren väriin todennäköisesti lehtien loisteliaan syysvärin takia. Kun kukintakin on pitkä, niin tämä on suositeltava kasvi puutarhaan.
Verikurjenpolvi on todella kaunis perenna!


Tummakurjenpolvella (G. phaeum) on näyttävät kaksiväriset lehdet ja hieno kukinto. Yksittäiset kukat ovat vain 2-3 cm leveitä, mutta kasvavat korkeassa kukkavarressa. Sitä on monia eri lajikkeita, joiden kukkien väri vaihtelee valkoisesta tummaan. Se on viihtynyt minulla jo monet vuodet ja levinnyt hitaasti. Parhaiten se pärjää puolivarjossa.
Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum)

Tummakurjenpolven lehtien keskellä myös valkotäpläimikän lehtiä



Kyläkurjenpolvi (G. pratense) on luonnonvarainen laji. Minulla on siitä kaksi tummalehtistä puutarhalajiketta: 'Midnight Reiter' ja 'New Dimension'. Niiden viihtymisestä pidempään ei ole vielä tietoa. Jälkimmäinen reissasi kanssani Hollannista ja pisti niin pahakseen, ettei ole kukkinut.
Geranium pratense 'New Dimension'

Etualalla Midnight Reiter kukkii. Taustalla peittokurjenpolvi. 







Viimeisenä vuorossa tämän kesän hankintoihin kuuluva jalokurjenpolvi Rozanne, jonka upean punaisiin varsiin ihastuin. Kukatkin sitten osoittautuivat hienoiksi, ison sinisen lilan kukan keskus on valkoinen (näkyy parhaiten postauksen ihan ekassa kuvassa). Jalokurjenpolvet eivät leviä siemenistä. Sen pitäisi kasvaa tuuheasti ja kukkia koko kesä, saas nähdä.
Jalokurjenpolvi Geranium 'Rozanne'. Ostin ensin vain yhden, mutta hain vielä myöhemmin tämän toisen, joka on vielä ruukussa. Vasemmalla näkyy tummalehtistä maanpeitekasvia rönsyakankaalia.


Lajeja on todella paljon, lajikkeista puhumattakaan. Minulla ei ole mm. idänkurjenpolvea (G. himalayense), joka  kukkii isoin sinisin kukin. On ikävää, että kukinnan jälkeen rento kasvi rötkähtää maahan eikä näytä kovin hyvältä.

Nyppykurjenpolven (G. renardii) hankin heti kun vastaan tulee. Niin kauniit nyppyiset, harmaanukkaiset lehdet! Valkoiset, violettisuoniset kukat ovat toki myös kauniit!

Lajeja on myös lukuisia luonnonvaraisena! Haaveilen niiden saamisesta metsäpuutarhaan, mutta tämä on ihan ajatusasteella.

Tässä vielä kuva siitä epämääräisestä paikasta, johon kurjenpolvia keräilen. Penkin rajaa vasemmalla valkotäpläimikkä. Takana ovat pioni, marja-aronia ja oikealla sananjalkojen takana piilotteleva kartiovalkokuusi. (Sananjalat kasvoivat tässä ison kuusen kanssa ja puskevat aina paikalle.) Edessä penkin rajaa mätäskurjenmiekka ja pari keijunkukkaa. Tuo puska päivänkakkaroita lähtee pikaisesti tuosta pois. Tässä oli aiemmin pientä niittykasviviritystä, joten myös punapäivänkakkara kukki tässä (mutta ei toivottavasti ilmesty enää ensi kesänä). Pieni kirkkaanpunainen ruusu kukkii kovasti oikealla. 

Näiden keskellä on rinne, jonka pitäisi täyttyä kurjenpolvilla ja lisää niitä on aronian ja kuusen takana kellarin oven edustalla. Rinne on hyvä kurjenpolville (ja pioneille ja monille muille), koska ne eivät pidä talvimärkyydestä ja rinteestä vesi valuu hyvin pois. Maa on lähinnä paikalle tuotua ostomultaa, koska tässä ennen kukkapenkkiä oli suuri kuusi ja juhannusruusua (ruusu on edelleen kuvasta oikealle). 
Ehkäpä tämä alue ei ensi kesänä enää ole niin epämääräinen?

Pioni vielä lähempää. Kaunis kuihtuessaankin.

Jospa seuraavan postauksen saisin tehtyä vain kaikesta siitä, mikä nyt kukkii!
Onko sinulla kurjenpolvia? Mikä on suosikkisi?

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Ihanat niittykukat!

Keskikesän luonnonkukat ovat parhaimmillaan! Oma pikkuinen niittyni kukkii upeasti, mutta lisäksi juhannuksen aikaan retkeilin mm. Häntälän notkojen vaikuttavilla niityillä, jotka pysyvät laidunnuksen ansiosta hienossa kunnossa.  Olen myös haaveillut kotipihan niittyjen laajentamisesta. Niityt ja kedot ovat ilo silmälle, hyödyksi pölyttäjille, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla leikattava ruohoalue pienenee (mikä vähentää pörinää, bensankulutusta ja vaivaa).
Kotipihan niityllä mm. päivänkakkara, ketoneilikka, ahomatara, puna-apila sekä heinät


Nuokkukohokki? Tämä kukki hyvin niitylläni, mutta lopetti jo kukintansa.
Niittykukat tykkäävät köyhästä maasta. Minulla on yksi kuiva ja hiekkainen kohta puutarhassa, joka on saanut kehittyä niityksi ihan itsekseen, kun alueella on niittykasveja ollut jo ennestään. Se on viime vuosina noussut oikeaan kukoistukseen. Viime kesän kuivuus hyödytti selvästi ketoneilikkaa, jota on nyt paljon. Se ei pärjää kilpailussa muille paremmilla kasvupaikoilla. 
Kotipihalla päivänkakkara ja ketoneilikka

Hiirenvirna

 Häntälän notkot


Juhannuksena oleilin Uskelanjoen (Salonjoki) maisemissa. Sen rantojen kumpuilevat peltomaisemat ovat minun sieluni maisemaa, sukuni on sieltä suunnalta. Ensimmäistä kertaa kävin Uskelanjoen latvahaaroilla Rekijoella Häntälän notkoilla. Siellä on merkitty luontopolku hienoissa maisemissa ja naudat olivat työssään, pitämässä niittyjä avoimina. Suosittelen kohdetta ehdottomasti muille paitsi huonojalkaisille (toki maiseman näkee jo ihan lyhyelläkin kävelyllä). Alueen kuuluisimman asukkaan, pikkuapolloperhosen lentoaika oli jo lopuillaan. Muutama perhonen vielä lenteli niityillä, joten laji tuli bongattua.


Häntälän notkoista tarkemmin, klik.
Auto kannattaa jättää Häntälän kyläkeskukseen (josta voi ostaa mm. jätskit ja Häntälän hunajaa).
Koirat pitää jättää kotiin. Pukeutumisessa kannattaa huomioida jyrkät rinteet, lehmänpaskat ja paarmat!  

Ylh.vas. 2 pikkuapolloperhosta, etummainen oli jo ihan rispaantunut. Muut kuvat Häntälästä paitsi oik. ylhäällä perhonen ruusuruohossa viime kesänä Vallisaaressa . Myös seuraava kuva Häntälästä








Kävin myös minulle tutummilla paikoilla. Vaikka Uskelanjoen jokivarret ovat pääosin pöheikköjä laidunnuksen useimmissa paikoissa loputtua, niin hienoja niittyläikkiä löytyi silti (kuten seuraava kuva). Tytär väsäsi juhannuksen kunniaksi pari kukkaseppelettä.


Lupiinitalkoot

Kävimme myös nyhtämässä kukinnot lähimmistä tienvarren lupiiniesiintymistä. Lupiini on julistettu haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei kelpaa perhosten toukille ravinnoksi, toisin kuin monet muut niittykasvit. Se sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta ja rehevöittää siten kasvupaikkaansa, joten se on suuri uhka muille niittykasveille. Jos sinun lähelläsi on lupiiniesiintymiä, niin vielä ehtii ehkä keräämään kukintoja ennen kuin siemenet ovat levinneet! Lisätietoja vieraslajit.fi (klik)

Takaisin kotipihalle

Niittyä olisi kiva olla enemmänkin kotipihassa nurmikon sijasta. Savimaalle on haasteellista luoda niittyä. Keräävä ruohonleikkuri olisi siitä hyvä, että ruohon pois kerääminen köyhdyttäisi maata. Hiekka toimii maan köyhdyttämisessä, jos tarkoitus on tehdä ihan pieni niitty (isommalle alalle voi upota koko Sahara). Suuremmalla alueella voi tehdä pieniä niittylaikkuja. Pienikin alue on kaunis ja jos kasvit viihtyvät, ne voivat levitä.

Parasta on yrittää valita alueelle sopivia lajeja eikä jääräpäisesti pysyä suosikeissaan. Savensekaisessakin maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi lehtosinilatva, lehtoakileija ja lehtoängelmä. Tuota viimeistä olisi kiva saada tänne, muut ovatkin tuttuja. Maahumala viihtyy suorastaan riesaksi asti meillä ja porhaltaa pitkin nurmikkoa, joten se on varmasti ekana paikalla, jos ja kun koitan saada uutta niittyä. Kotipuutarhalehden numerossa 6.2019 on enemmänkin juttua niityistä. Kannattaa katsastaa, jos aihe kiinnostaa.  

Kuvassa etualalla niitty ja paviljongin takana nurmikkoalue. Takana näkyy myös puutarhaportti, jonka ympäristö on kesken ja johon olisi kiva saada lisää niittyä. Tulipaikka lisättiin viime syksynä, keskeneräistä on vielä.





perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kukkeaa juhannusta!

Juhannuksen seudun pitkät valoisat illat ovat miellyttävä hetki kuljeskella puutarhassa. Helteisen päivän räikeä valo vaihtuu rauhalliseen hämärään.  Kukat tuoksuvat ja värit ovat pehmeämpiä. 


Isotöyhtöangervo ja keijunkukka
Päivällä auringon paistaessa voi syödä porukalla koko mansikkakakun! Meillä juhannuksen kakkumalli on tänä vuonna perinteinen, ihana britakakku. Minusta britakakussa kuuluu olla näkyvissä kaunis vaalea marenkipinta. Kermaa ja mansikoita on vain koristeena sen päällä. Netistä kaivamassani reseptissä koko kakku oli peitetty paksulla kermakerroksella. Onkohan tässä kaksi koulukuntaa? Jakautuuko Suomi alueisiin tässä asiassa?! Näin siis täällä lounaissuomessa, ainakin meidän suvussa ;)
Saisiko olla pala britakakkua?


Perhoangervo - Gillenia trifoliata
Puutarhurilla on vain yksi toive. Kun välillä saisi sadettakin! Silloin ei tarvitsisi miettiä, mitä on pakko kastella ja pysyvätkö taimet hengissä! Juhannuskokotkin jäävät sytyttämättä, omassa juhannuksen vietossani sillä ei onneksi ole tärkeää sijaa. 
Pioni nukkuu (nuppu aukeni ekaa kertaa eilen) - seuraavassa kuvassa pirteänä tähän päivään

En muista nyt tämän matalan iiriksen nimeä. Mutta se on hauska, kun upeat kukat piiloutuvat paljon korkeampien lehtien joukkoon. Tai onneksi iso osa kukista on puskan ulkolaidoilla. Pitäisi jakaa kasvusto... joskus.  





Ihanaa juhannusta kaikille! 


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Vaaleanpunainen päivä - pioni ja ruusu kukassa!

Tänään piti aamusta sännätä pihaan katsomaan, kun ikkunasta huomasin ensimmäisen pionin avanneen ensimmäiset nuppunsa. Vieressä ovat ruusupensaat vielä kukassa, joten niistäkin nyt kuvat. Eilen tein ihanan jäisen mansikkavälipalan, sen ohje lopussa. Paljon vaaleanpunaisia kuvia siis!















Enpä eilen vielä arvannut, että pioni aukeaa jo tänään. Mutta sää on hieno, lämpöä yli 20 ja puolipilvistä, joten kelpaa tässä kukkia. Juuri sopivasti ehdin raivata tuon edustan (edellinen postaus siitä). Suurin osa kukista on vielä nupulla. 


















Tämä pioni jo lähes kokonaan auki!














Vieressä ovat ruusupensaat. Juhannusruusun kukinta tuntui menevän ihan hujauksessa, kun en ollut kotona sen aloittaessa kukinnan. Nyt se on jo aikalailla kukkinut. Perinteisten pensasruusujen perusvika tuo lyhyt kukinta. Tämä kuva muutaman päivän takaa:
Juhannusruusu 














Ihan pionin vieressä tornionlaaksonruusu kukkii vielä jonkin verran - sekin vaaleanpunaisena.
Tornionlaaksonruusu Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusussa on vielä joku nuppukin

Ruusupensaan takana pioni, joka tässä kuvassa ei vielä kuki
Ja toisesta suunnasta!
Eilinen jälkiruoka sopi vaaleanpunaiseen teemaan. Onko sinullakin vielä viime vuotisia mansikoita pakastimessa? Niistä syntyy ihana lämpimän päivän välipala. Sulata mansikoita niin vähän kuin mahdollista, niiden pitää olla jäisiä. Hommaa helpottaa, jos olet pakastanut ne soseena. 
Laita mukaan jäisiä banaanin siivuja, jos pakasteessa on. Pelkästään tästä tulee jo hyvää! Tai mansikoihin voi yhdistää myös vaniljajäätelöä ja tuoretta banaania. Minä laitoin näitä kaikkia ja vielä maustamatonta jugurttia ja muussasin kaikki sauvasekoittimella.
Koristeeksi suklaaströsseliä.


Syötävä ennen kuin sulaa!


Onko sinulla jokin luottoainesosa, jota käytät tämän tyyppiseen jälkiruokaan/ välipalaan?


Ei minun pihassani muuta vaaleanpunaista taida ollakaan kuin nämä?! Muilla väreillä siis jatketaan. Mukavaa uutta viikkoa!









Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...