Siemenkodat talteen

Kiertelin tänään puutarhassa keräämässä talteen lisää perennojen ja kesäkukkien siemeniä. Keräilin siemenkotia sisälle kuivumaan eriparisiin asetteihin, joita käytän myös kukkaruukkujen alustana. Myöhemmin erottelen niistä siemenet ja laitan ne paperipusseihin säilöön. Sää oli aurinkoinen ja syksyisen kirpeä, meillä ei ole vielä ollut sellaisia pakkasöitä, että kukinta olisi loppunut. Toki monet siemenet olisi kannattanut kerätä ajat sitten kuivempaan aikaan, mutta ei nyt vieläkään ihan myöhäistä ole. 

Varjoliljan ja unikon siemenkotia

Kelloköynnökset olivat tehneet todella vähän siemenkotia, etsin niitä jo aiemmin ja otin talteen mitä löysin. Löysin netistä selitykseksi, että ne tarvitsisivat isompia pölyttäjiä, lepakoita tai kolibreja! Suomalaiset lepakot eivät välitä kukista. Ilmeisesti isot kiitäjät käyvät myös pölyttäjiksi, mutta ehkä meillä ei ole ollut niitäkään. Kukka ei pölytä itse itseään vaan siitepölyä olisi voinut siirtää vaikka siveltimellä kukasta toiseen. Ehkä sitten ensi vuonna! 

Jätän kelloköynnöksen siemenkodat kokonaisina kuivumaan ja avaan ne vasta myöhemmin. 

Palkoja tekevillä kasveilla taas neuvotaan, että palkojen kannattaa antaa ensin hiukan ruskettua ennen kuin ne kerää. Tämä siksi, että siemenet ehtisivät kypsyä. Tutkailin tuoksuherneiden palkoja. Iso osa oli edelleen ihan vihreitä. Sama juttu pavuilla. Koitin valita vähän ruskistuneita palkoja. Tänä keväänä kylvin tuoksuherneitä vain ostetuista siemenistä niin en ole ihan selvillä, miten tarkkaa puuhaa omien siemenien keruu on. 

Tuoksuherneitä palkoineen

Vaaleanpunaisilla unikoilla on pienet siemenkodat

Akileijat ovat varistaneet suurimman osan siemenistään jo ajat sitten. Niitä sitten putkahtelee taas uuden näköisiä kukkapenkeistä, kun eri lajikkeet risteytyvät. Samoin sormustinkukat levittävät siemeniään kaikkialle, niitä en vaivaudu keräämään. Sormustinkukan ruusuketaimia siirtelen välillä parempiin paikkoihin. Unikoissa oli hyvin vielä siemenkodat kiinni. Keräsin vaaleanpunaisten unikoiden siemenkotia tänään vielä lisää.  

Akileijoissakin oli vielä hiukan siemeniä tallessa

Kehäkukka

Kehäkukan siemenet ovat isoja ja kivoja kerätä ja itävät hyvin. Ne ovat klassikko, jota olen kerännyt "aina". Siksi niitä myös kasvaa puutarhassa joka vuosi. Keräsin myös samettikukan siemeniä. 

Ryhmäsamettikukka Tagetes 'Alumia Vanilla Cream'

Vanhat asetit sopivat hyvin siementen lajitteluun (samettikukka)

Tosi hauskan näköiset siemenkodat on tarhaneidolla. Tarhaneito on vanhanajan kesäkukka. Siemenkodat sopivat myös kuivakukiksi. Niiden sisällä on kauniisti kiiltävät pienet mustat siemenet. Kosmoskukka ja isomaksaruoho kukkivat rinnakkain. Näistä otin vain kuvan, en siemeniä. 

 

Tarhaneidon (Nigella damascena) siemenkotia, siemenet näkyvät kuvassa kupin pohjalla.

Kosmoskukka ja isomaksaruoho

Mukavaa uutta viikkoa ja lokakuun jatkoa! Oletko keräillyt siemeniä?  Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, millaisia kokemuksia muilla on tuoksuherneiden siementen keruusta ja kylvöstä. Onko ihan helppoa vai onko jotakin niksejä? Onko tullut hauskoja risteytyksiä vai tutun näköisiä kukkia? Yritin etsiä aiheeseen liittyviä blogipostauksia, mutta ei ollut ihan helppoa. 

Syksyä kuunnellen 10102020

Olen täällä taas! Pienen tauon jälkeen blogin on taas tarkoitus päivittyä säännöllisesti. Tänään katsellaan, miltä syksyinen puutarhani näyttää pyöreän päivämäärän päivänä 10.10.2020. Tällä päivämäärällä on sekä Aleksin Kiven päivä että Maailman mielenterveyspäivä. Molemmat tärkeitä päiviä, mutta itselleni mielenterveyspäivän teema on tällä kertaa ajankohtaisempi, joten käsitellään sitä puutarhakierroksen ohessa. Mukana myös tekemistä odottavat syystyöt puutarhassa.

Lokakuun vieriessä eteenpäin syksy on vahvasti läsnä. Sää on kuitenkin ollut lämmin eikä yöpakkasia ole ollut, joten kukinta jatkuu. Itse olen viime ajat ollut paljon poissa kotoa töiden takia, joten monet syyspuuhat ovat edelleen vaiheessa. Tarkoitus on ainakin kerätä vielä siemeniä talteen ja kaikenlaista siistimistä voisi tietysti tehdä, mutta eihän se pakollista ole. 

Siemenkodat odottavat kerääjää

Talitintit ja mustarastaat pyörivät pihapiirissä ja odottelevat ruokintakauden alkua. Valokuviin ne eivät halunneet vaan tirskuttivat puiden latvoissa, kun yritin liittyä niiden seuraan. Oravalla oli kaverinsa kanssa sellainen vauhti, että se ehti vain puoliksi pysähtyä kuvaan. Hanhet ylittivät puutarhan rauhallisin siiveniskuin. 

Mielenterveyspäivän teemana on tänä vuonna kuunteleminen. Hyvinvointiimme vaikuttaa merkittävästi se, miten tulemme kohdatuiksi, Minulle tämä on hyvin ajankohtainen asia.

Olen viime päivinä kärsinyt vanhan terveysongelman paluusta ja ollut sen takia hankalissa tilanteissa. Se että toinen kuulee, vastaa ja keskustelee ihan arkisista asioista vaikka puhelimessa, on kannatellut joidenkin vaikeiden hetkien yli. En nyt jaksa avata sen enempää, mutta kyse on siis fyysisestä vaivasta, mutta huomaan, miten mielenterveys silti vahvasti kietoutuu asiaan. Oman perheen tuki on tosi tärkeä. 

Mielenterveyspäivä kannustaa meitä näyttämään ”vihreää valoa” kuuntelemiselle ja kannustaa jokaista aitoihin läsnäoleviin kohtaamisiin. – Ketä sinä voisit kuunnella?

Valkoinen salkoruusu

Kaunopunahatut ovat vanhat tutut (ylempi kuva), mutta puutarhaan oli avautunut vielä uusi kukkija! Punaisten salkoruusujen lisäksi siellä on nyt valkoinen. Menipä sillä myöhään, mutta vielä ehtii! Hortensiat totta kai kukkivat edelleen (seuraavisssa kuvissa).

Oven edustan "nurmi" on  aina muistuttanut enemmän metsän pohjaa kuin nurmikkoa. Se on hyvä, koska se ei vaadi paljon hoitoa. Syksyisin sinne kohoaa monenlaisia sieniä, yleensä matoisia jo maasta noustessaan. Olin tänään kuvauskierroksella iloisesti yllättynyt, kun siellä oli komea tatti, joka oli ihan syömäkelpoisessa kunnossa. Ilmeisesti laji oli uusi myös paikalliselle toukkakannalle, kun olivat jättäneet sen rauhaan.

Haperojengi

Tatti, jonka nappasin talteen kuvan oton jälkeen

Iloisimpia värejä puutarhassa edustavat tällä hetkellä pensasmustikka ja tuoksuherneet. Pensasmustikalla on upean punainen syysväri ja tuoksuherneet taas kukkivat edelleen. Kuvassa pensasmustikan takana häämöttää pieni japaninvaahtera, joka on yhä melko vihreä. Tärkein ja kiireellisin tekemätön syystyö on pensasmustikan ja muiden jänisten herkkujen suojaaminen ennen kuin hampaat iskeytyvät niihin! 

 

Terassilla kukkii muutakin kuin tuoksuherneet. Keijunmekko amppelissa sekä kelloköynnös ja jalokärhö Jackmannii säleikössä.

Projekteista merkittävin on tällä hetkellä muuripenkin uudistus. Sen parissa ahertaa mun mies. Muuri on ollut kauan paikoillaan ja kallistunut. Havut ovat kasvaneet valtavasti ja niiden juuristo on varmasti osasyyllinen ongelmaan. Muuria siirretään ja multatila kasvaa reippaasti. Sain juuri pari puskaa purppurapunalatvaa. Se on niin suurikokoinen perenna, että se varmasti pärjää hyvin noiden sivulle törröttävien katajien kaverina eikä jää kakkoseksi. Eli kuvassa vasempaan reunaan tulossa purppurapunalatvat. Sieltä on muuri tällä hetkellä poistettu ja tuossa pinossa väliaikaisesti. 

Nöpö on tyytyväinen, että sää on vaihteeksi vähän parempi eikä tuuli meinaa viedä viiksikarvoja. Vasemmalla aivan vaaleaksi lehdiltään muuttunut köynnöshortensia ja takana pieni purppurapihta. Tähän lähistölle pitäisi istuttaa tulppaanin sipulit maahan, siinä vielä yksi tärkeä rästissä oleva syystyö. (Tärkeä vain siksi, että ne sipulit on jo ostettu.) Mukavaa viikonloppua!

Tuholaisten kiusaksi ja ruskaa iloksi

Onneksi puutarhan tapahtumat ovat tähän vuodenaikaan hitaita. Mukaan ehtii, vaikka muut asiat ovat olleet mielessä päällimmäisenä. Toisaalta jos jokin otus päättää popsia rakkaan kasvini, niin äkkiähän se vahinko tapahtuu. Suojaamaan siis! Postauksen loppupuolella syksyn tunnelmakuvia.

Kerroin aiemmin istuttavani tänä vuonna jonkin verran tulppaaneja ja muita sipulikasveja. (Omalla mittapuullani istutin paljon, mutta yleisesti katsoen ihan keskivertoa tämä on ollut.) Tein yhden uuden alueen sekoitusistutukselle ja kovasti toivon, että sieltä kukkameri nousee. Myyrien runsaus tänä vuonna huolettaa. Tein tällaisen hassun suojauksen tulppaaneille:

Poistin kiveyksen reunasta nurmikon ja istutin sipulikukkia ja yhden pensaan. Irtonaiset betonikivet ovat väliaikainen apu..

Minulla oli puoli rullaa jyrsijäverkkoa. Tungin sen reunat maahan ja levitin kaksi kaistaletta limittäin. Toinen reuna on kiveyksen päällä ja muutama kivi painona. Ja sitten keväällä kiskon tuon pois, ettei tulppaanien tarvitse noista pienistä rei'istä tunkea. Ekat piipot toki mahtuvat sieltä hyvin nousemaan. Vesimyyrät perhanat tietysti saattavat kaivautua syvemmältä sivulta paikalle, mutta voinhan partioida ympärillä kyttäämässä niiden reikiä.

No joo, vähän hymyilyttää itseäkin tämä viritys. Ei ehkä hymyilytä, kun kiskon tuota kevätkohmeisesta maasta, mutta toisesta reunasta se on siis onneksi irti maasta. Jyrsijäverkon loppu oli tarkoitettu uuden hyönteishotellin tekoon, suojaksi hotellin eteen linnuilta. Jospa sitten keväällä tulisi sekin tehtyä, kun verkko vapautuu.

Jyrsijäverkkoa jäi vielä pieni pala. Mietin, että mitäs tällä suojaisi. Ainoa, jonka ympärille se riitti, on uusi pikkuvaahterani. Pakko oli alemyynnistä tämä ostaa. Vaahtera tarvitsi kotia ja minä vaahteraa. Suunnitelmissa oli kyllä jonkun talvenkestävämmän hankkiminen, mutta kokeillaan nyt tätä. Suotuisissa oloissa ollaan. Nimilappu on nyt jossain hyvässä säilössä, mutta japaninvaahtera (Acer palmatum) kyseessä. Sama puu postauksen ensimmäisessä kuvassa ja kahdessa seuraavassa:

Vaahteralla oli ihana syysväri. Nyt se on jo risuvaiheessa. Muutaman päivän päästä totesin, että tuo jyrsijäverkko ei toimi kuin ruokalappuna rusakoille. Nehän kurottavat siitä yli. Kietaisin siis ympärille vielä vihreää vanhaa verkkoaitaa, joka on reilun metrin korkuista ja riittävä jäniksiä vastaan. Jos peurat ovat riesana, niin sekään ei riitä. Vaahtera tuskin on rusakoiden ykkösherkku, mutta noin ohuessa rungossa yksikin hampaiden teroitus voi olla kohtalokas. Tässä lähellä ovat myös ne äskettäin istuttamani rusakoiden herkut, pensasmustikat, niiden ympärillä on nyt tätä samaa vihreää verkkoa. Rusakoiden suosikki puutarhassani ovat omenapuut. 

Kahdella verkolla suojattu vaahtera

Myyriä vastaan siis paras runkosuoja on sellainen, joka on lähes runkoa vasten. Yleensä hyvin toimii kevyesti ihan rungon ympärille kiinnitettävä ohut muoviverkko tai spiraali, ei välttämättä metallista jyrsijäverkkoa. Tärkeää on tunkea suoja ihan maahan kiinni, ettei myyrä helposti pääse sen alta.

Lähikuva vaahteran alapuolella kasvavasta verikurjenpolvesta huurteisena aamuna. Sen syysväritys kestää pitkään.

Seuraavassa puskassa asuu ihan kilttejä otuksia. Aiemmin kerroin aronioissa majailevista leppäkertuista.

Leppäkertut viihtyvät myös pallotuijassa. Kuva 7.10.2019

Pari postausta sitten minulla oli kuva autotielle päin. Laitan sen tähän vielä:

Pihatie 1.10.2019 ikkunasta

Siinä kaikki muu on ruskassa, mutta hevoskastanja ihan vihreä. Nyt on hevoskastanja ehtinyt mukaan:

Pihatie 21.10.2019 portailta balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Muutama kuva vielä ruskaa, kun olen niin vähän niitä laittanut.

Keijunkukka

Luonnon mustikkaa sekä sananjalkaa portaiden pielessä

Tammen taimi ja perhoangervo

Päiväunilla

Se lupaamani jatko-osa remonttipostaukseen on vielä työn alla. Siis pöydän kunnostus on kesken... Mutta eiköhän se tällä viikolla valmistu! Mukavaa viikon jatkoa!

Vinkeitä vihanneksia ja pensasmustikan istutus

Tällä viikolla olen lykkinyt kukkasipuleita multaan ja tehnyt ruokaa tavallista veikeämmistä vihanneksista. Mukana sosekeittoni resepti. Nyt on hyvä aika käyttää kotimaista satoa! Kerron myös pensasmustikoiden istuttamisesta.  Mukana menossa Nöpö!

Ruskan kauneutta

Ruskaa on viime aikoina ihailtu. Roskakatoksen luona on nättiä: Kiinankeltakärhö vain kukkii ja sointuu kivasti haavan lehtiin:

Kiinankeltakärhö (Clematis tangutica)

Veikeät vihannekset sosekeitoksi 

Osuin paikalle kun Lepaan puutarhaoppilaitoksen vihannesnäytemaan sai tyhjentää. Sain mm. monenvärisiä porkkanoita, joista osa sopisi halloween-rekvisiitaksi, vai mitä arvelette. Itse tein näistä keittoa:

Vihannekset keittoon. Kuvassa ei ole viimeistä vaihetta eli soseutusta. 

Alarivillä vasemmalla on keltajuuri. Se on kuin punajuuri, mutta ei värjää ja on iloisen keltainen. Sosekeitto on meidän perheessä suosittu ruoka, jonka tekeminen on todella yksinkertaista. Siihen voi käyttää, mitä kaapissa sattuu olemaan. Lasten kouluruokakokemusten mukaan kuitenkin jopa sen tekeminen voi mennä pieleen. Kerron, miten minä teen:

Kasvissosekeitto

• Kaikki mukaan: Porkkana, purjo, sipuli, peruna, kukkakaali, parsakaalista jäänyt varsi...
• Yksinkertaisimmillaan vihannekset vain laitetaan kiehumaan kasvisliemikuutiolla (tai 2 kpl) maustettuun veteen. Vettä voi laittaa esimerkiksi litran, tai sen verran että vihannekset peittyvät. (Hifistelijä voi ensin kuullottaa kasviksia voi-öljyseoksessa. Teen näin, jos käytän sipulia.) 
• Itse lisään usein keittoon linssejä (1 dl), myös hernerouhe tai esikeitetyt pavut käyvät. Linsseistä punaiset ovat helpoimpia, kun niissä on yleensä lyhin keittoaika, joten ei ole riskiä, että linssit jäisivät koviksi (joten kukaan ei edes huomaa, että piilotit ne keittoon). Huuhtele linssit ensin siivilässä.
• Kun kasvikset ovat riittävän pehmeitä, ne soseutetaan (sauvasekoittimella, muulla koneella tai vaikka nuijalla). Tärkeää on, että jos yhtään epäilyttää, että vettä on liikaa, sitä voi tässä kohtaa kaataa toiseen astiaan talteen. Kun soseutus on valmis, nestettä voi tarvittaessa varovasti lisätä. 
• Tässä kohtaa lisään jotakin valkoista: pienen paketin tuorejuustoa/ puolikkaan koskenlaskijan/ purkki tai vain loraus mitä-vaan-kermaa... Maista ja tarkista maustetilanne: pippuri, suola, yrtit... Kuumenna keitto vielä nopeasti. 
• Tai/lisäksi pöydässä lautaselle voi lisätä esimerkiksi raejuustoa. 

Jälkeen päin ajatellen näin eksoottisista vihanneksista olisi voinut tehdä vaikka paistosta, niin olisi saanut tarkemman kuvan näiden mausta. Kaikki vihannekset eivät olleet priimakunnossa, mikä ei houkutellut syömään niitä sellaisenaan. Kuoriessa oli helppo veistellä ötökän maistelemat kohdat pois ja kummalliset ulokkeet katosivat keittoon.

Pensasmustikan siirtelyä ja istutusta

Pensasmustikkani on kasvanut huonossa paikassa eikä siis kovin hyvältä näytä. Siirsin sen talolle menevien portaiden vierelle ja kunnostin myös neulaskerroksen alle kadonneen pikkupolun. Tuossa pitäisi riittää valoa. Vieressä kasvaa luonnonmustikkaa, joten paikan luulisi olevan hyvä. Pensasmustikoilla ristipölytyksen toisen lajikkeen kanssa pitäisi parantaa satoa. Niinpä ostin pensaalle uuden kaverin. 

Pensasmustikat tykkäävät todella happamasta maasta. Yksi vaihtoehto on käyttää pohjamaan parantamiseen valmista havu-rodomultaa. Itselläni oli kalkitsematonta perusturvetta ostettuna daalioiden talvisäilytysä varten, joten käytin sitä tähänkin tarkoitukseen. Sekoitin maahan sekä turvetta että kompostimultaa. 

Pensasmustikka on pintajuurinen ja kuivuu helposti. Maan kattaminen kannattaa ja  levittelinkin pintaan neulasia ja käpyjä. Pensasmustikat ovat kuulemma rusakoiden herkkua, vaikka minun pensastani ei olekaan syöty. Laitan näille vielä verkon ympärille.
Istutuksesta on jo vähän aikaa ja pieni pensas on saanut hienon syysvärin:

Kukkasipulien istutus Nöpön kanssa

Seuraan Instassa Keukenhofin puutarhaa Hollannissa ja sielläkin kovasti laitetaan sipuleita maahan. Joten todellakin on aika ryhtyä toimeen täälläkin! Tokihan tulppaanien istutus voi onnistua myöhemminkin, mutta hyvä olisi, että sipulit ehtisivät juurtua ennen maan jäätymistä. Otin Nöpön mukaan kertomaan myyrille, että näistä pysytään sitten poissa. Nöpö säntäili tarmokkaasti ympäriinsä. Kaksi kuollutta myyrää on ilmestynyt siististi oven pieleen (ulkopuolelle!), ilmeisesti Nöpö on ottanut tehtävän tosissaan.

Flunssa iski sitten niin, että istutushomma jäi edelleen kesken. Koitan kiriä nyt viikonloppuna ja kenties palaan aiheeseen vielä.  Mukavaa viikonloppua ja rentouttavaa syyslomaa niille, jotka sitä viettävät. Olen iloinen oman lukiolaiseni puolesta, että hänellä on koko viikko syyslomaa ja aikaa rentoutua.