12 kuvaa puutarhastani vuodelta 2021

Tykkään vuoden vaihtuessa vetää yhteen mennyttä vuotta eri tavoin. Tässä postauksessa kokoan oman puutarhan tapahtumia pääosin kuviin. 12 kuvaa ovat kollaasikuvia, joissa jokaisessa on muutama kuva kyseiseltä kuukaudelta. Kaikki olen kuvannut omalla pihalla vuonna 2021. Edellisessä postauksessa vedin yhteen viime vuonna lukemani kirjat.  

Hups, alkukesä on niin ihana, että siitä syntyi kaksi kuvaa eli kollaaseja onkin 13. Tämän ensimmäisen otsikkokuvan tulppaanit ja omenapuun kukat on kuvattu 31.5. ja hyasintit aiemmin toukokuussa. Mutta edetään nyt järjestyksessä:

Tammikuu

Viime talvena lumitalvi ryöpsähti tänne lounaisnurkkaan vasta pitkällä tammikuun puolella. Tammikuussa pikkulinnut ovat vilkkaasti ruokintapaikalla ja on hauska aloittaa aina alusta 100 lintulajia haaste. Koskaan en tosin pääse sinne sataan. Vuoden 2021 loppuluku oli 83. Tai korjaan: En ole koskaan päässyt sataan, mutta yritän retkeillä enemmän vuonna 2022 ja ehkäpä sata täyttyy. Hauska ja hyödyllinen Pihabongaus- tapahtuma järjestetään joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna. 

Helmikuu

Talvi jatkui ihan oikeana talvena ja kävi niinkin, että komposti jäätyi. No, se on ihan tavallista, eikä yleensä haittaa, mutta kun se myös täyttyi, piti ryhtyä sulatteluun. Helmikuun loppupuolella sulattelin sitä ja lämpötila alkoi hitaasti mutta varmasti kohota ja sain tehtyä kompostiin tilaa. Lumi alkoi selvästi sulaa, kun olen saanut kuvattua maassa kukkivan jouluruusun. 

Maaliskuu

Maaliskuussa kevätauringon lämmön huomasi ja lumi välillä jo häipyi. Kuvissa mm. kelloköynnöksen taimet kurottavat kohti valoa ja pelargonien uudet pistokkaat aloittavat kasvunsa ikkunalla. Viime vuonna sain kelloköynnökset kasvatettua omista siemenistä. Nyt pitäisikin tilata uudet siemenet, sillä pölytysyrityksistäni huolimatta kelloköynnökset eivät suvainneet tehdä siemeniä vuonna 2021. Ensimmäiset pienet sipulikukat avasivat kukkiaan ja viimeisessä kuvassa perheen miehet ovat tehneet risuista tulet ulkotulisijaan. Koronasulku haittasi jonkin verran oman pihan ulkopuolista eloa, kuten lapsen koulun ja rippikoulun käyntiä. 

Huhtikuu

Huhtikuussa kukki jo siellä ja täällä, mm. kuvien sinivuokot ja krookukset. Tosin välillä tuli kylmää ja lunta ja krookukset jurottivat. Rakennettiin uusi puutarhakomposti. Kuun lopulla pensaissa oli jo vihreyttä, yläoik. kuvassa idänvirpiangervo. Olin tyytyväinen, kun esimerkiksi lamoherukat tekivät isot lehdet jo huhtikuun puolella, koska aikainen vihreys oli yksi syy pensaiden valitsemiseen (ei kuvissa). 

Toukokuu

 Nöpö teki itselleen majan terassille, kevätilma voi vaatia peittoa lämmikkeeksi. Kukinta eteni toukokuussa vauhdilla. Kuun alussa kukkivat narsissit ja kesäkuun lähestyessä tuomi (jota talitiainen kuvassa nyppii) sekä narsissit, tulppaanit ja omenapuut. Sopivasti kun meillä vietettiin rippijuhlia.

Kesäkuu

Kesäkuun alkupuolella kukkivat mm. edelleen tulppaanit ja syreenit. Kuviin pääsivät villit akileijat sekä päivänkakkarat edustamaan alkavaa niittyjen kukintaa. Koiranputket kukkivat mahtavina valkoisina ryöppyinä ympäriinsä (ei kuvassa). Nöpön mielestä maailma on mallillaan kesän lämmössä. Puutarhuri olisi toivonut edes joidenkin sateiden osuvan puutarhaan, turhaan toivoi.

Heinäkuu

 Heinäkuussa tein lomareissujakin, mutta kotipihassakin oli kiva ottaa kuvia. Kärsämöt kukkivat mielikuvituksellisissa sävyissä pergolan luona, niitä ei haitannut helle, ei kuivuus. Kasvihuoneen portin kärhö Madame Julia Correvon kukinta kärsi hiukan kuivuudesta, mutta oli silti hieno. Luonnonvarainen ahdekaunokki (alaoik.) kestää myös kuivuuden ja helteen, kukki upeasti ja veti puoleensa perhosia.

Elokuu

Elokuu on lammella sudenkorentojen aikaa, mm. upeat isot kirjoukonkorennot suihkivat laiturilla pääni yli, mutta niiden kuvaaminen oli hankalaa (jotenkin sentään onnistuin, kun tässä on kuva). Tomaattisato oli kasvihuoneessa parhaimmillaan. Terassin säleikössä kukkivat toisiinsa kietoutuneet kärhö ja kelloköynnös, jotka molemmat päätyivät tähän kollaasiin. 

Syyskuu

Kuvissa on jo aiemmin kukinnan aloittaneita lajeja, jotka jatkoivat täysillä syyskuulle: tuoksuherneet, daaliat ja jättiverbena. Nöpö istuskelee vuoren kainalossa olevalla mietiskelypenkillä.

Lokakuu

Lammella on kuvassa hyvin syksyistä. Pelargonit, esimerkiksi kuvan Hillevi, kukkivat edelleen ulkona terassilla. Raja-aidassa on hyvin monia pensaslajeja ja siinä oli hienot syysvärit. Edessä purppuraheisiangervo, punainen takana on varmaankin aronia. Yläoik. on verikurjenpolvi.
Tomaatteja kypsyi edelleen runsaasti. Niiden maku ei enää ollut ihan yhtä hyvä kuin kesällä, eikä niitä enää syöty lähes kaikkia tuoreena. Tomaatteja riitti siis paremmin esimerkiksi keiton tekoon. Loput tomaatit otin raakoina sisälle ja ne kypsyivät vielä oikein hyvin pöydällä ilman sen kummempia säätöjä.

Marraskuu

Marraskuun iso projekti oli terassin laajennus. Siihen liittyen pyydettiin lokakuussa metsuri kaatamaan kolme puuta. Terassin kulmalla oleva mänty oli kuolemassa pystyyn. Samalla kaadettiin yksi "ylimääräinen" koivu polttopuuksi. Lisäksi kaadettiin kuusi, jonka kaadon seurauksena yllättäen vuoren huipulle, talon ja lammen väliin, aukeni ihan uusi paljon helpompi kulkureitti (tytär esittelee kuvassa). Tai ainakin se on helppo sitten, kun kaikki risut on raivattu pois. Se homma jäi pahasti kesken, koska piti kuskata polttopuuta suojaan ja rakentaa terassia. Marraskuisia projekteja hankaloitti vielä se, että pimeä laskeutui heti työpäivän päätteeksi, mutta terassia onneksi saattoi tehdä talon ulkovalojen loisteessa, joten se tuli valmiiksi.

Joulukuu

Lasiterassia ei onneksi tarvinnut itse koota laajennetun puuterassin päälle, vaan sen kävivät tekemässä ammattilaiset. Valmista tuli marraskuun lopulla ja joulukuun alussa laitettiin terassille havuja, kausivaloja ja myös uusia pysyviä valaisimia. Portaat ja istutukset tehdään sitten keväällä, kun maa taas sulaa. Lasiterassi näyttää vielä paremmalta sitten, kun se istutusten avulla yhdistyy ympäristöönsä. Portaat lasiterassille tulevat tuohon oikeassa reunassa näkyvän avoterassin jatkeeksi. 

Lumi saapui aiemmin kuin edellisenä talvena, joka talvi ei todellakaan täällä oteta joulukuussa näin lumisia kuvia.    

Sellainen oli vuosi 2021 lyhyesti! Puutarhaan en ehtinyt panostaa yhtä paljon kuin joskus muulloin, koska palkkatyöt veivät suuren osan ajasta ja energiasta. Onneksi luonnonmukainen puutarha on monin tavoin hyvä juttu ja vaikkapa koiranputket ovat minusta ilo eivätkä riesa. Vuoden bonus oli lasiterassi, josta päästään paremmin nauttimaan sitten kun kevät koittaa.   

Työkiireet olivat syy myös siihen, että päätin olla päivittämättä blogia koko syksynä. Työt jatkuvat, joten päivittäminen tulee edelleen olemaan harvaa. Nyt joululomalla olen kovasti nauttinut näiden kollaasikuvien väkertämisestä, joten ehdottomasti blogi jatkossakin välillä päivittyy ja muiden blogeja lueskelen myös.

Mukavaa vuotta 2022! Yritetään pysyä terveinä!

Kuivuudessa viihtyvät kukkijat

Meille ei ole osuneet ukkoskuurot eikä mitkään muutkaan sateet koko kesäkuussa eikä nyt heinäkuun puolellakaan. Kauas pilvet karkaavat, molemmin puolin laaksoa. Kastelu ei ole ollenkaan juttuni. Kasvit kannattaa mielestäni valita pääosin niin, että ne pärjäävät mahdollisimman hyvin itsekseen. Katsotaan, mitä erityisesti kuivuudessa viihtyvää nyt kukkii auringossa. 

Tykkään kovasti kärsämöistä. Meillä viihtyvät hyvin luonnonvaraiset siankärsämöt ja niiden kaveriksi kylvin viime vuonna sinne tänne muita kärsämöitä. Ne ovat nousseet taas mukavasti. Nämä pärjäävät paahteessa!

Punakärsämöitä ja siankärsämöitä pergolassa. Takana humala kiipeää pergolaa. 

Kärsämöiden värikirjoa 3.7.2021

Kasvimaalla kurkut ja kurpitsat riiputtavat usein surullisina lehtiään iltapäivällä, vaikka niitä on kasteltu edellisenä iltana. Onneksi kasvihuoneen tomaateilla on kastelusysteemi! Enemmän pitäisi vielä kastella. Sen sijaan kasvimaan edustalla iisoppi jaksaa kukkia lähes ilman kastelua auringossa. Kerroin iisoppiaidan perustamisesta viime keväänä (linkki). "Aita" on edelleen hyvin lyhyt, koska kaikki pistokkaat eivät silloin lähteneet kasvuun ja tänä vuonna en ole laittanut uusia. Iisoppien vieressä kukintaa aloittelee suosikkikärhöni, tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon, joka on vähään tyytyvä. Harvakseltaan olen sille kuitenkin heitellyt vettä, että se kukkisi taas yhtä upeasti kuin yleensä.  Täällä puutarhassa maa on savea, jossa kosteus pysyy mukavasti.

Iisoppi (Hyssopus officinalis) 

Kärhö Madame Julia Correvon aloittelee kukintaa 3.7.2021

Iisoppi ja kärhö kasvimaan ja -huoneen edustalla

Autotallilta tullessa portaiden vieressä maa on kuivempaa ja hiekkapitoista, toisin kuin puutarhan puolella. Siellä viihtyvät valtavan hyvin ahomansikat, jotka leviävät ja tekevät paljon marjoja. Kukassa on myös mm. laventeli. Viime kesänä istuttamani sitruuna-ajuruohomätäs erottuu hauskan vihreänkeltaisilla lehdillään, saa nähdä aikooko se kukkia. Nämä lajit eivät kastelua kaipaa. 

Ahomansikkaa havujen joukossa. Edessä epäselvänä perhoangervon kuihtuvia kukkia. 

Laventeli (en nyt muista tarkempaa sorttia)

Sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus  'Bertram Anderson) on ottanut lainakukan. Sen pitäisi kukkia liiloin kukin.

Pääportaikon toisella puolen on pientä kaaosta, onneksi yksityiskohdat ei näy hyvin kuvassa. Kuvan molemmissa reunoissa näkyy kuihtuvat pionit sekä takana tornionlaaksonruusu ruskettunein kukin. Sen edessä vihreyteen hukkuu onneksi japaninvaahtera, joka on aika ruma tällä hetkellä, kun sen latva kuoli viime talvena. Mutta kovasti se taas kasvaaa. Etummaisena kukkivat täysillä maksaruohot, joiden sortteja en muista. Niitä ei todellakaan tarvitse kastella. Suurin osa on keltaista, mutta...

    ... valkoistakin löytyy. Pörriäiset tykkäävät kaikista maksaruohoista, kuvassa kimalainen. 

Neilikat on minusta todella kauniita, mukavan vähään tyytyviä ja leviävätkin vielä. Niitä on sekä ruukussa että luonnossa. Ruukussa on tarhaneilikka 'Pink Kisses'. Pienen niittyni ketoneilikat aloittivat juuri kukinnan. Ketoneilikka on ehkä luonnonvaraisista kasveistamme se kaikkein punaisin! Kuivina vuosina ketoneilikat valtaavat tilaa. Ilokseni olen löytänyt niitä nyt uusista paikoista, mm. viime keväänä istuttamani tuohituomen juurelle on ilmestynyt niitä.

Tarhaneilikka 'Pink Kisses'

Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Sitten on vielä yksi "neilikka", tässäpä hyvä aasinsilta esitellä sekin, neilikkaruusu. Viime vuonna hankkimani pieni taimi on nyt avannut ekan kukkansa! Tykkään kovasti neilikkaruususta ja nyt minulla on vihdoin sellainen. Se kukkii pitkään, tuoksuu hyvältä ei vaadi kasvupaikalta kovin paljon. Kirvoja siinä on nyt ollut, joten olen sitä jonkun verran kastellut ja kaatanut veden lehdille tehdäkseni kirvojen elosta vaikeampaa. Ne ovatkin vähentyneet. 

Neilikkaruusu

Loppuun vielä yksi ihastuttava kasvi, joka ei pärjää päivääkään ilman kastelua. Talvettamani kaktusdaalia kukkii komeasti. Minulla on pari daaliaa ruukuissa terassilla ja iltaisin ne jo huutavat vettä. Toinen ei vielä kuki. 

Kaktusdaalia 'My love'

Toki olen minäkin kastellut, esimerkiksi puolivarjossa kasvavat alppiruusu ja valkotäpläimikkä ovat selvästi viime päivinä saaneet kuivuudesta tarpeekseen ja tarvitsevat vettä. Kumpikaan niistä ei enää kuki,  mutta toki puolivarjossa kukkii nyt muuta, mutta keskityin tässä nyt aurinkoisiin paikkoihin. Tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt vain lisääntyvät, joten puutarhaa suunnitellessa ja istutusalueita perustaessa kannattaa panostaa hyvään ja riittävään multaan sekä valita sopivat kasvit oikeaan paikkaan, aurinkoon vain sitä hyvin sietävät lajit. Olen tosi tyytyväinen meidän pihan runsaaseen puustoon, joka hellepäivinä tarjoaa puutarhalle, ihmisille ja talolle varjoa. Extrabonuksena lampi, joka helpottaa puutarhan eläinten eloa sekä kastelua. Tänään tapasin useita rastaanpoikasia lammen ympärillä, niistä ovelin oli löytänyt puutarhan viileimmän paikan laiturin alta. Pelästyin kun astuin laiturille ja se lähti kovasti räpistellen karkuun!

Pajulinnun poikasen kuvasin juhannuksena, se löytyi krokettikentän keskeltä

 
Mukavaa sunnuntaita ja heinäkuuta!  

Muuripenkin uudistus

Meidän puutarhamme uusin remppakohde on ollut muurikivistä tehdyn istutuspenkin, eli tuttavallisesti muuripenkin, suoristus ja laajennus. Tämä istutusalue on perustettu ja rajattu betonisilla muurikivillä vuonna 2009 - yli 10 vuotta sitten! Alkuperäiset kultatuijat ja tarhakataja ovat viihtyneet ja kasvaneet vuosi vuodelta. Niiden juuret etsivät uutta tilaa muuria vasten. Vähitellen muurikivet alkoivat kallistua huolestuttavissa määrin ulospäin. Täydellinen romahdus alkoi näyttää todennäköiseltä…

----

Onneksi Mies tarttui asiaan ja yläkuvassa on nyt korjattu muuri – ja olen minäkin auttanut. Jotta tuijille ja katajille saatiin tilaa, istutusaluetta päätettiin laajentaa. Alue on kallion edustalla rinteessä, joten takana kallio on luonnollinen raja. Muuri on ylärinteessä paljon matalampi kuin alarinteessä, jossa tuijat ja katajat kasvavat. Muuria purettiin iso pätkä alarinteestä, koska se laitettiin kulkemaan pidempi matka suoraan ennen kuin se kaartaa kohti rinnettä.

Tilanne ennen remppaa lokakuun alussa. Oikealla valkotäpläimikkä, jonka lehdet pysyvät kauniina syksylläkin. Vasemmalla kurkottelee tarhakataja muurin yli. 

Ennen remppaa: Vihreä on ylitursuava kataja ja punainen alue, jolta muuri rakennettiin uudelleen

Muutama huomionarvoinen asia tukimuurin rakentamisessa:

1. Muuri on ns. kylmämuuri eli kivien väliin ei tarvita laastia tms. Tämä helpottaa muurikivien myöhempää käyttöä.

2. Muuri on rakennettu murskekerroksen päälle. 

3. Muuri täytyy tehdä kallistumaan sisäänpäin (10% tai enemmän). Alimmainen kivirivi on osittain maanpinnan alla

4. Jotta routa ei törkkisi muuria pahasti, muurin taakse kannattaa laittaa routimatonta soraa/ sepeliä. Ei siis multaa kiinni muuriin.

Ja miten me oikeasti tehtiin:

Meillä on (aina) pihalla pihatien kunnostusta varten sorakasa. Riippumatta siitä, mikä olisi milloinkin paras kiviaines, käytämme aina sorakasaa. Toimii riittävän hyvin pikkuprojekteissamme. Kohdassa 4 virallisesti neuvotaan käyttämään suodatinkangasta välissä, mutta kankaan sisältävät usein muovia, joka sitten vähitellen hajoaa mikromuoviksi. En siis suosittele turhaa käyttöä. Mies teki omaperäisen ratkaisun ja teki jämälaudoista pienen seinämän, joka rajaa multatilaa ja soraa toisistaan. Pinnassa on kuitenkin reunassakin multaa ja totta kai kerrokset vähitellen sekoittuvat. Mutta eiköhän tuo taas 10 vuotta kestä. Jos olet tekemässä oikeasti korkean muurin, jonka romahtaminen olisi vaarallista, neuvon kääntymään ammattilaisten puoleen tai perehtymään asiaan hyvin. 

Rempan jälkeen: Kataja mahtuu muuripenkin sisään.

Rempan jälkeen, sama lähempää. (Naapuritalo kuvissa photoshopattu)

Meillä oli noita samoja muurikiviä kasvimaan ympärillä, joten saimme muuria jatkettua ihan yhtä kuluneilla kivillä. Uuteen liitoskohtaan ei ihan täsmälleen saatu kiviä samalle korkeudelle. Sammalia varjeltiin parhaamme mukaan, että ne pysyivät kivissä kiinni siirtelystä huolimatta. Ensi kesänä voi keksiä kasvimaalle vaikka jotain uutta…

Muuripenkki on terassin ja keittiön ikkunoiden kohdalla ja kulkureitin varrella, joten paikka on keskeinen. Sain tänä syksynä monta puskaa purppurapunalatvaa, jota minulla ei ole aiemmin ollut. Sille on nyt hyvä paikka penkin laajennusosassa. Ajattelen sen pärjäävän hyvin katajan kyljessä, sillä se kasvaa kaksimetriseksi. Muuhun tyhjään uuteen tilaan on nyt hyvä törkkiä tulppaanin sipuleita. Istutuksia olisi kiva hieman enemmänkin uudistaa, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin.

Uusi muurin pää loppuu luonnonkivikasaan ja heinikkoon (siinäpä vielä raivaamista). Risut oikealla ovat uudet purppurapunalatvat. Penkin päässä on nyt oikeasti tyhjää multapintaa! Ennen siellä olivat ahtaasti kataja ja tuijat.

Kivet välisäilytyksessä ja projekti vaiheessa

Tässä vielä joitakin penkin nykyisiä kasveja. Tässä penkissä on suuria kasveja sekä monenlaista piperrystä niiden seurana. Matalaa päätä hallitsee puska isotöyhtöangervoa.

Kuva 5.7.2019. Taustalla isotöyhtöangervo. Edessä valkotäpläimikän vaaleat lehdet ja sen oikealla puolella keijunkukka.

Piperrystä: keltainen akileija, keijunkukan kukinnot, sormustinkukka, takana keltainen tarha-alpi ja jalopähkämö taitaa olla tuo sinertävä

Tuijan vieressä kasvaa hortensia Vim´s Red. Ensin se on valkoinen...

...vähitellen hortensia punastuu

...ja lisäksi lehdetkin saavat kauniin syysvärin

Marraskuun alkamisesta huolimatta mukavaa uutta viikkoa!   

Uusia istutuksia, mokia ja kärhöjen kukintaa

Tässä postauksessa palataan muutaman edellisen postauksen tunnelmiin, kun uusille alueille on tullut lisää kasveja ja vanha rouvakin eli viinikärhö Mme Julia Correvon pistää kukinnassa parastaan. Lisäsin postaukseen muutaman vinkin näiden Viticella-viinikärhöjen kasvatukseen. Ne ovat tosi helppoja ja hyviä, suosittelen! 
Istutushommissa sattui myös moka. Osaatko sinä kertoa, miten paha se oli?

Viime postauksessa esittelin upouuden pergolamme (linkki tässä). Kerroin, että siellä on nyt köynnöksinä humala ja köynnösruusu sekä yksivuotinen kelloköynnös. Nyt olen täydentänyt köynnösvalikoimaa. 
Haaveilen pään päällä roikkuvista viinirypäleistä, joten keskelle asettui viiniköynnös Zilga. Se on valittu rehevyyden ja hyvän talvenkestävyyden perusteella. Sen sijaan minulta on mennyt ohi, että se arvostaa hapanta maata.... Uuuups. Huomasin asian äsken, kun googlasin Zilgan. Hmm, pitääkö tässä vielä vaihtaa sille havu-rodomultaa... Käytin kyllä paljon kompostimultaa, joka on yleensä aika hapanta. Ehkä kuitenkin muistin, että Zilga ei arvosta kalkkia, en ehkä kalkinnut multaa.... Onko sinulla kokemusta, vaatiiko Zilga tosi hapanta maata viihtyäkseen?   

Pitää ainakin siirtää tuo samalla perhosten iloksi ostamani valkoinen punatähkä muualle Zilgan kyljestä, koska se tykkää kalkista. Pergolan viereen istuttamani kesäkukat itivät huonosti (en ilmeisesti kastellut riittävän ahkerasti). Nyt siellä kuitenkin on peräti yksi unikko auennut ja monta nupullaan. Ja kukkii siellä toki muutakin, mm. muutama isosudenporkkana ja keväällä siirtämistäni ruusukkeista kasvaneet sormustinkukat. Mutta aion jatkossa laittaa tuonne enemmän perennoja.

Punatähkä ja Zilga - ei mikään unelmapari kun toinen haluaa kalkkia ja toinen ei

Muuta kukintaa pergolan verkkoa vasten. Keskellä sormustinkukka, oikealla köynnösruusu Pohjantähti

Humala, isosudenporkkana ja se ainoa unikko pergolassa

Zilgan istutin eilen, tänään sitten ostin havu-rodomultaa ihan muuhun tarkoitukseen. Vähän aikaa sitten kerroin uudesta mietiskelypaikasta vuoren kainalossa (linkki tässä). Kaipasin silloin ehdotuksia kasveista. Atsaleoja ehdotettiin ja niitä tulee! Tänään hankin ensimmäisen. Se on revontuliatsalea ’Northern Hi-Lights’. Sillä on tuoksuvat, kelta-valkoiset kukinnot, jotka erottuvat hyvin myös varjossa - siis toivottavasti ensi keväänä. Ruska-aikaan tämän pitäisi olla suorastaan hehkuva. On kotimainen taimi ja pärjäisi V -vyöhykkeelle asti. 
Nöpö auttoi istutuksessa:

Nöpö hyppäsi mietiskelypenkille ja tarkisti kuopan kaivuuta odottavan atsalean

Atsalea paikoillaan. Se näkyy polun päässä, kun talolta kiipeää vuorelle

Lupasin parempia kuvia vanhasta rouvasta. Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii jälleen tänäkin vuonna täysillä. Ihana ja vaivaton kärhö, suosittelen! Sen kaverina kasvimaan portissa on humala. Sekin oli moka: Liian ärhäkkäkasvuinen köynnös pieneen porttiin. Mutta olen luopunut ajatuksesta poistaa se. Kun kasvi viihtyy näin hyvin, niin pitää olla tyytyväinen!

Tarhaviinikärhö (Clematis Viticella-Ryhmä) 'Mme Julia Correvon' sekä humala (Humulus lupulus)

Faktoja viinikärhöistä ja tarhaviinikärhöistä (Viticella): Ne eivät viihdy puolivarjossa niin hyvin kuin muut kärhöt vaan arvostavat kunnon aurinkopaikkaa. Ne eivät myöskään kärsi niin helposti kuivuudesta. Kuitenkin ne tykkäävät, että niiden tyvi on varjossa (kuten kaikki köynnökset). Köynnösten eteen kannattaakin laittaa esim perennoja tai kesäkukkia kasvamaan suojaksi. Nämä kärhöt kukkivat saman vuoden versoilla, joten tarvittaessa ne voi leikata alas keväällä. Omastani leikkaan kuivan yläosan, mutta jätän sen osan, joka tekee keväällä hyvin silmuja. 

Kärhö Madame Julia Correvon sekä humala kasvimaan suunnasta. Etualalla potut ja lehtikaali (yksi päässyt pois verkon alta kuvan oton ajaksi). Taustalla uusi pergola ja sen takana paviljonki. Kärhöllä on oikea aurinkopaikka tässä. 

Ettei muille kärhöille tule kateus, niin laitetaas heistäkin pari kuvaa. Tässä paviljongin puolen puutarhaportissa pitäisi olla viime vuonna istutettu Jackmanii. Ei näytä ihan siltä kuin odotin, on punaisempi. Olikohan tämä nyt kuitenkin joku muu? Miltäs sinusta näyttää?

Ehkä tämä onkin Jackmanii, ei nimittäin kuki. Kukintaa hoitelee unikko ja muut kesäkukat

 Loppuun vielä todetaan, että onpa muuten hienosti mustikkaa tänä vuonna ja ihan siis kotipihassa! Kiitos pörriäisille pölytyksen hienosta hoitamisesta keväällä! 

Mukavaa loppuviikkoa sinulle lukija!