Puutarhani vuosi 2022

Enpä juuri tehnyt blogipäivityksiä vuonna 2022, mutta pieni katsaus menneeseen vuoteen tulee tässä. Mukana ovat vain vain oman puutarhan asiat sekä joitakin perheen kuulumisia. Reissukohteisiin ei tässä kurkotella. Tärkein juttu puutarhassa oli lasiterassin ympäristön laitto. Paljon kauneutta ja iloa toivat pari pussillista daalian mukuloita (niiden syksyistä kukintaa heti ensimmäisessä kuvassa). Kaikki kollaasien kuvat on kännykällä napattuja omalta pihalta. 

Tammikuu 2022

Tammikuu näyttäytyy lumisena. Kuvissa lumen kolausta pihatiellä sekä talitiainen ja kuusitiainen pienten talipallojen kimpussa. 

Aloitan vuoden alussa laskemaan näkemiäni (ja tunnistamiani!) lintulajeja. Vuosi 2022 oli ensimmäinen, jolloin pääsin tavoitteeseen eli yli sadan lintulajin! (Taisi olla 105 lajia.) Sata lajia vuodessa ei pitäisi olla kovin vaativa tavoite, mutta ilmeisesti kuopsutan enemmän nenä maassa kuin kierrän linturetkillä, kun useampi vuosi meni tavoitteen saavuttamiseen. Löysin ensimmäistä kertaa myös retkihaasteen, jonka listalla on 52 erilaista retkeä eli retki joka viikolle. Sen täyttäminen unohtui vuoden mittaan, mutta ajatus on minusta kiva, joten ajattelin kokeilla tänä vuonna uudestaan (retket voivat minusta olla hyvin pienimuotoisia eikä yhtään haittaa ettei lista varmaankaan tule täyteen). Tässä linkki, jos 100 lintulajia haaste kiinnostaa ja täällä retkihaaste.  Sitten on vielä Helmet lukuhaaste, josta kerroin edellisessä postauksessa. Olen selvästi listaihminen...  

Helmikuu 2022

Lunta riitti pieni kerros koko helmikuulle. Potkukelkkakin pääsi esiin. Kuvissa lumeen peittynyt lampi kuvattuna pieneltä vuoreltamme ja sen takana kasvihuone. Toinen kuva pihatieltä. Puutarha-asiat eivät olleet paljon mielessä. Ukrainan tilanne järkytti. 

Maaliskuu 2022

Maaliskuussa aurinko alkoi lämmittää, lähiseudun pelloille ilmaantui muuttavia hanhia ja joutsenia lepäilemään. Jään päälle lennähtänyt lehti saattoi päivän aikana painua jään sisään, kun aurinko sitä lämmitti. Voin kertoa, että siitä ei tullut hyvää valokuvaa, jätin pois! Mukaan päässeessä kuvassa vihreä sammal kuoriutuu esiin jään alta. Vuorelta samanlainen kuva lammelle kuin helmikuulla, mutta nyt on selvästi kevätfiilistä! Itsellä ei aina ollut niin hyvä fiilis, sairastin koronan, en onneksi erityisen vakavaa versiota, mutta kuumetta oli kuitenkin. 

Huhtikuu 2022

Tyttärellä oli lukiossa abikevät ja penkkariajelu oli ihanassa säässä koronan hellitettyä 1.4. Myöhemmin samassa kuussa juhlittiin lasiterassilla 19-vuotissynttäreitä (kuvassa). Luntakin kyllä vielä välillä satoi (ei kaivata enää kuvia siitä!) Sipulikukat alkoivat kukkia tosissaan ja samoin mm. sinivuokot.

Pajun kukinnot tarjoavat hyvää ravintoa pörriäisille keväällä (alakuva). Pajut, kuten esimerkiksi raita, ovat tosi tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle eli siis myös luontokadon torjuntaan. Niissä viihtyvät monet selkärangattomat, jotka taas ovat esim. lintujen ravintoa. Annetaan erilaisten pajujen kasvaa puutarhassa tai sen laidoilla.

Toukokuu 2022

Paineet kasvoivat puutarhan suhteen, kun tyttären ylioppilasjuhlat lähestyivät... Pojalla (kuvassa Nöpön kanssa) taas olivat viimeiset viikot peruskoulua jäljellä. Olisihan se ollut kiva laitella kukka-asetelmia ja istutuksia juhlia varten, mutta lähinnä harrastin lautojen ja risujen kantoa sekä raivausta, kahden työpaikan duunien ohessa toki... (Opetushomma sentään jäi kesätauolle juhlien aikaan.) Loppusyksystä terassiprojektiin liittyen kaadettiin pari puuta pihasta, mutta risujen korjuu ja muu terassirakentamisen jälkien siivous jäi pahasti kesken, kun talvi tuli. 

Valitettavasti sipulikukkien kukinta ei ollut erityisen komea tänä vuonna (oma vika, syksyllä olisi voinut panostaa). Kriikuna pisti parastaan toukokuun puolivälissä (pikkukuva). Valkovuokkokuva muistuttaa, että hankin joitakin erikoisempien vuokkojen taimia. Kuvassa on valkovuokko poimittuna pihalta lasiin, mutta nuo siniset kukkivat taimiruukussa. Saapa nähdä nousevatko ne maasta kukkimaan keväällä 2023! Ostin vuokkojen taimet ja joitakin muita taimia kesäkuun pienimuotoisilta puutarhamessuilta Turusta. Juuri muita taimihankintoja en sitten vuoden mittaan tehnytkään (daalian mukulat toki myös ja syksyllä kukkasipuleita). 

Kesäkuu 2022

Pikkukuva keskellä on onnitteluruusuja ylioppilaalle. Juhlat vietettiin mukavassa säässä talossa ja terasseilla ja ylioppilas oli tyytyväinen juhliinsa. Uusi lasiterassi saatiin juuri ja juuri varustettua portailla ennen juhlia ja rakennusprojektin jäljet suurin piirtein siivottua. Ylimmässä kuvassa on pari sorttia akileijoja, niitä kukki vaikka millaisia ihanuuksia. Pionit tekivät lukuisia kukkia (yksi puska oik. alakuva). 

Kesäkuun puolivälissä tilanne oli edelleen tämä. Uuden lasiterassin ympärillä piti olla istutusalue. Mutta siinäpä oli edelleen hieno kivetys, joka oli aiemmin johtanut avokuistin portaille. Nyt se johti terassin alle. Kuvassa on melkoinen määrä ruukkuja (terassin reunalla osa). joissa portaiden tieltä siirretyt kasvit sekä daaliat odottelevat maahan pääsyä. Uudesta lasiterassista tein nyt vuodenvaihteessa oman postauksen, jos et katsonut vielä niin klikkaa tästä! Tuossa postauksessa on kuvia, joista näkee, että loppujen lopuksi sain daaliat maahan. Toki alkuperäinen idea oli istuttaa ihan muuta uudelle istutusalueelle, mutta johonkin Lidlistä nappaamani daaliat piti saada (2 isoa pussia!) ja päädyin nyt tähän. Nuo kaikkein suurimpien ruukkujen daaliat ovat jo aiemmin talvehtineita ja pari niistä jätin ruukkuihin koko kesäksi. 

Heinäkuu 2022

Daaliat siis saivat uuden kasvupaikan kesäkuun aikana, kun kivetys vaihtui uuteen multasekoitukseen (käytin runsaasti omaa kompostia). Ja upeasti ne heinäkuussa kukkivatkin - ja koko syksynkin. Oikean reunan kuvissa kolme erilaista, enemmänkin niitä oli. Myös pieni niitty kukki komeasti, siellä on pelkästään itse paikalle löytäneitä luonnonkukkia (vasen kuva). Ahomansikoita tuli joitakin kourallisia. Toisen puutarhaportin kärhö kukkii pyöreässä kuvassa. Sen sijaan puutarhani "tunnuskasvi", kasvimaan portin komea tarhakärhö Madame Julia Correvon ei noussut lainkaan. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Saa nähdä, pitikö se vain välivuoden vai onko se todella kuollut. Lempikärhön katoaminen oli puutarhavuoden masentavimpia juttuja. Toinen ikävä juttu oli lammen runsas, ruma leväkasvu. Siellä on varmaankin turhan paljon ravinteita. Kun lopulta saatiin aikaiseksi kerätä levät pois pinnalta, ne eivät onneksi kasvaneet enää takaisin. Mutta tämä ehkä selittää miksen löytänyt mitään kivaa kesäkuvaa lammelta.       

Elokuu 2022

Kesän hilpeimpiä puutarhavieraita oli kaunopunahatussa hengaileva hepokatti (oik. yläkuva)! Terassin Jackmannii kärhö kukki överinä ja hortensia kukoisti ihan tavalliseen tapaan.

Omalla elämäntaipaleella hyvin merkityksellinen juttu oli, että tytär muutti pois kotoa, koska oli aloittamassa opinnot yliopistossa. Häntä koitimme auttaa monin tavoin. Oli mukavaa, että hän halusi ottaa kotoa monenlaisia huonekaluja ja muita tarpeita mukaan. Pikkuveljensä taas aloitti lukion. Heillä oli yhteinen hauska ostosretki siskon asunnon sisustamiseksi, joka suuntautui mm. Konttiin. SPR;n Konteissa on aina tosi monipuolisesti erilaisia astioita tarjolla. Itsekin ostin muutamalla eurolla suurimman löytämäni salaattikulhon Kontista yo-juhliin. Juhlien jälkeen siirsin kulhon lasiterassille vesiastiaksi, josta Nöpö aina tykkäsi kesällä juoda.    

Syyskuu 2022

Syyskuu on sadon aikaa. Paljon luumuja lammen takana kasvavasta vanhasta puusta ja kasvihuoneesta tomaatteja. Toki elokuussakin jo saatiin satoa, tutusti kasvihuoneessa oli myös mm. paprikaa. Ja ne daaliat, ah. Niitä riitti leikattavaksi myös maljakkoon. Ylä oik. kuvassa punalatva, joka kukki mukavasti vaikka se on edelleen ei-niin aurinkoisessa paikassa, johon sen pari vuotta sitten tökkäsin.   

Lokakuu 2022

Lokakuussa oli edelleen paljon väriä puutarhassa. Syksyn kylmyys värjää kellonköynnöksen lehdet upeiksi. Pikkukuvat ylhäältä alas: Värikkäät kärsämöt pääsevät erityisesti oikeuksiinsa muiden kasvien kukinnan vähentyessä. Pelargonit siirsin lasiterassin suojiin, jossa ne vielä jatkoivat kukintaa. Lyhtykoisot levittäytyvät rasittavasti ympäriinsä, mutta onhan niiden oranssi väri pirteä. Daaliat muuttivat kellariin talvehtimaan, joten ne eivät ole enää kuvissa. Ostin ja tökin maahan ainakin tulppaanin ja hyasinttien sipuleita, ei mitään suurta määrää. 

Marraskuu 2022

Marraskuun aikana tuli talvi, kuten lammen kuvaparista näkee, molemmat marraskuulta, 19. ja 27.11. Käpytikat ovat pihan vakioasukkaita, niitä on ainakin kaksi. Ne tykkäävät lintulaudan talipötköstä sekä vanhojen hopeasalavien naputtelusta. En todellakaan juuri haravoi, mutta lammen rantamien sammalmattoa haravoin varovasti esiin alkukuusta, ettei se tukahdu lehtien alle. 

Joulukuu 2022

Joulukuussa oli ensin kunnolla lunta. Sitten se kaikki suli, jopa pihapolkujen jää. Mutta juuri jouluksi saatiin aivan mahtava talven ihmemaa lumisin oksin. Loistava ajoitus! Nöpö ei arvostanut yhtään tassuihin tarttuvaa lunta, jaiks.  

Sellainen oli vuosi 2022. Tänä vuonna minulla on vakaa aikomus tehdä vähemmän töitä ja enemmän kaikkea muuta, puutarhahommia ja kaikenlaista mukavaa. 

Uusia istutuksia, mokia ja kärhöjen kukintaa

Tässä postauksessa palataan muutaman edellisen postauksen tunnelmiin, kun uusille alueille on tullut lisää kasveja ja vanha rouvakin eli viinikärhö Mme Julia Correvon pistää kukinnassa parastaan. Lisäsin postaukseen muutaman vinkin näiden Viticella-viinikärhöjen kasvatukseen. Ne ovat tosi helppoja ja hyviä, suosittelen! 
Istutushommissa sattui myös moka. Osaatko sinä kertoa, miten paha se oli?

Viime postauksessa esittelin upouuden pergolamme (linkki tässä). Kerroin, että siellä on nyt köynnöksinä humala ja köynnösruusu sekä yksivuotinen kelloköynnös. Nyt olen täydentänyt köynnösvalikoimaa. 
Haaveilen pään päällä roikkuvista viinirypäleistä, joten keskelle asettui viiniköynnös Zilga. Se on valittu rehevyyden ja hyvän talvenkestävyyden perusteella. Sen sijaan minulta on mennyt ohi, että se arvostaa hapanta maata.... Uuuups. Huomasin asian äsken, kun googlasin Zilgan. Hmm, pitääkö tässä vielä vaihtaa sille havu-rodomultaa... Käytin kyllä paljon kompostimultaa, joka on yleensä aika hapanta. Ehkä kuitenkin muistin, että Zilga ei arvosta kalkkia, en ehkä kalkinnut multaa.... Onko sinulla kokemusta, vaatiiko Zilga tosi hapanta maata viihtyäkseen?   

Pitää ainakin siirtää tuo samalla perhosten iloksi ostamani valkoinen punatähkä muualle Zilgan kyljestä, koska se tykkää kalkista. Pergolan viereen istuttamani kesäkukat itivät huonosti (en ilmeisesti kastellut riittävän ahkerasti). Nyt siellä kuitenkin on peräti yksi unikko auennut ja monta nupullaan. Ja kukkii siellä toki muutakin, mm. muutama isosudenporkkana ja keväällä siirtämistäni ruusukkeista kasvaneet sormustinkukat. Mutta aion jatkossa laittaa tuonne enemmän perennoja.

Punatähkä ja Zilga - ei mikään unelmapari kun toinen haluaa kalkkia ja toinen ei

Muuta kukintaa pergolan verkkoa vasten. Keskellä sormustinkukka, oikealla köynnösruusu Pohjantähti

Humala, isosudenporkkana ja se ainoa unikko pergolassa

Zilgan istutin eilen, tänään sitten ostin havu-rodomultaa ihan muuhun tarkoitukseen. Vähän aikaa sitten kerroin uudesta mietiskelypaikasta vuoren kainalossa (linkki tässä). Kaipasin silloin ehdotuksia kasveista. Atsaleoja ehdotettiin ja niitä tulee! Tänään hankin ensimmäisen. Se on revontuliatsalea ’Northern Hi-Lights’. Sillä on tuoksuvat, kelta-valkoiset kukinnot, jotka erottuvat hyvin myös varjossa - siis toivottavasti ensi keväänä. Ruska-aikaan tämän pitäisi olla suorastaan hehkuva. On kotimainen taimi ja pärjäisi V -vyöhykkeelle asti. 
Nöpö auttoi istutuksessa:

Nöpö hyppäsi mietiskelypenkille ja tarkisti kuopan kaivuuta odottavan atsalean

Atsalea paikoillaan. Se näkyy polun päässä, kun talolta kiipeää vuorelle

Lupasin parempia kuvia vanhasta rouvasta. Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii jälleen tänäkin vuonna täysillä. Ihana ja vaivaton kärhö, suosittelen! Sen kaverina kasvimaan portissa on humala. Sekin oli moka: Liian ärhäkkäkasvuinen köynnös pieneen porttiin. Mutta olen luopunut ajatuksesta poistaa se. Kun kasvi viihtyy näin hyvin, niin pitää olla tyytyväinen!

Tarhaviinikärhö (Clematis Viticella-Ryhmä) 'Mme Julia Correvon' sekä humala (Humulus lupulus)

Faktoja viinikärhöistä ja tarhaviinikärhöistä (Viticella): Ne eivät viihdy puolivarjossa niin hyvin kuin muut kärhöt vaan arvostavat kunnon aurinkopaikkaa. Ne eivät myöskään kärsi niin helposti kuivuudesta. Kuitenkin ne tykkäävät, että niiden tyvi on varjossa (kuten kaikki köynnökset). Köynnösten eteen kannattaakin laittaa esim perennoja tai kesäkukkia kasvamaan suojaksi. Nämä kärhöt kukkivat saman vuoden versoilla, joten tarvittaessa ne voi leikata alas keväällä. Omastani leikkaan kuivan yläosan, mutta jätän sen osan, joka tekee keväällä hyvin silmuja. 

Kärhö Madame Julia Correvon sekä humala kasvimaan suunnasta. Etualalla potut ja lehtikaali (yksi päässyt pois verkon alta kuvan oton ajaksi). Taustalla uusi pergola ja sen takana paviljonki. Kärhöllä on oikea aurinkopaikka tässä. 

Ettei muille kärhöille tule kateus, niin laitetaas heistäkin pari kuvaa. Tässä paviljongin puolen puutarhaportissa pitäisi olla viime vuonna istutettu Jackmanii. Ei näytä ihan siltä kuin odotin, on punaisempi. Olikohan tämä nyt kuitenkin joku muu? Miltäs sinusta näyttää?

Ehkä tämä onkin Jackmanii, ei nimittäin kuki. Kukintaa hoitelee unikko ja muut kesäkukat

 Loppuun vielä todetaan, että onpa muuten hienosti mustikkaa tänä vuonna ja ihan siis kotipihassa! Kiitos pörriäisille pölytyksen hienosta hoitamisesta keväällä! 

Mukavaa loppuviikkoa sinulle lukija!

Nyt on pergola!

Vihdoinkin meillä on pergola puutarhassa! Onhan tätä suunniteltu ja rakennettu jo hyvä tovi! Tässä kuvat ja meidän rakennustapa. Pergolassa on köynnösseinä ja kiva riippukeinu rentoutumiseen. 

Pergola sijaitsee paviljongin ja kasvimaan välissä, lammen edustalla. Paikka on kaivannut ryhtiä tuovaa rakennetta. Pergolassa on köynnösseinä suojaamassa eteläpuolta ja se aukeaa pohjoiseen lammen suuntaan. 

Sekä kasvimaalle että paviljongin alueelle johtavat mustat puutarhaportit ja pergola tavallaan yhdistää ne toisiinsa (välissä on kuitenkin useampi metri tilaa). Pergolan käytävä on niin leveä, että siitä mahtuu kulkemaan myös ajettavalla ruohonleikkurilla, sillä "lattiana" on ruoho.

Pergola kuvattu kasvimaan portilta. Taustalla häämöttää paviljonki.

Etualalla näkyy paviljongille vievä puutarhaportti

Pergolan kalustus on minimalistinen. Siellä voi rentoutua riipputuolissa, joka on ostettu Granitista. Valitettavasti en löytänyt niitä nyt nettikaupasta, mutta tilanteen voit tarkistaa täältä. Penkki on tehty samoista laudoista kuin pergola. Laudat on kiinnitetty metallisiin jalkoihin. Me ostimme nämä jalat Kustavin savipajan pihasta. 

Riippukeinussa. Taustalla kasvimaa ja kasvihuone. Portissa kukkii kärhö 'Mme Julia Correvon'. Toisella puolen humala.

Haluamansa penkin voi kätevästi työntää metallisiin jalkoihin. Kelloköynnös kiipeilee raudoitusverkossa.

Pergolan eteläpuolen köynnösseinäksi valitsin loppujen lopuksi raudoitusverkon. Tuossa on yhteensä neljä isoa palaa. Pergolan eteläpuolella on uusi kohopenkki, jossa pergolaa valloittavat tällä hetkellä humala, kelloköynnös ja köynnösruusu Pohjantähti. 

Humala on viihtynyt valtavan hyvin kasvimaan portissa, siksi jaoin sitä tähänkin. Ja nopeasti se leviääkin. Kelloköynnös on yksivuotinen, se on ruukussa. Sen viereen on tarkoitus laittaa vielä joku monivuotinen köynnös. Lisäksi rakensin pergolan päähän jämäpaloista istutuslaatikon, jossa on sinisade (pieni taimi). 

Köynnösten lisäksi tuossa piti kukkia ihanasti kesäkukat, mutta ajatukseksi - tai siis siemeniksi - jäi. Kovasti mielestäni kastelin, mutta en ehkä sittenkään tarpeeksi (inhoan kastelua). Täytyy laittaa tuohon jotain paahdetta kestäviä perennoja tai niittykasveja. 

Humala on jo ehtinyt löytää ylhäältä metallisen tuen, joka tukee pystytolppia "katto"rakenteeseen

Sinisateen tueksi maalattiin vanha naulakko mustaksi ja kiinnitettiin tolppaan

Pergolan teknisiä tietoja  

Pergola on tehty jykevästä puusta (50 x 150 mm). Jokaisessa pystytolpassa on kaksi lautaa. Perustukset tolpille on tehty kahdesta päällekkäisestä pilariharkosta, joihin on betonilla kiinnitetty pilarikenkä. Meillä on routiva savimaa, siksi näin raskas rakenne. Siis perustuksissa, puuosa olisi tietysti voinut olla kevyempi, jos niin olisi haluttu. Meillä on niin iso piha, että tällainen järeämpi rakennelma toi tänne sopivasti ryhtiä. Pituutta pergolalla on hiukan alle 5 metriä. Tolpat ovat päissä ja keskellä (yht. 6 kpl). 

Väliaikaisen vaakalaudan ja vatupassin avulla pergolan suoristus. Pergolan ylälinja on suora, vaikka maa viettää. Siksi pilariharkot ovat eri korkeuksilla. Oikeanpuoleisista pystytolpista tehtiin lisäksi muita korkeammat, koska ne ovat alamäessä. 

Kahden vierekkäisen pystytolpan väliin on kiilattu pitkä ylärima. Sen päällä ovat poikittaiset puut, joihin on tehty lovet.

Pystytolpat muodostuvat siis kahdesta laudasta, joiden väliin on liimattu ja ruuvattu tukipalat. Näin syntyi rako, jonne sai tyylikkäästi kiilattua yläriman sekä kiinnitettyä raudoitusverkon.

Pergolan lähistöllä on tuoleja ja pöytiä, joita sinne voi tarvittaessa siirrellä. Tarkoitus on parantaa näkymää pergolasta lammelle siirtämällä yksi marjapensas. Liuskekivipolut nurmikolla olisivat kiva lisä, kuten tietysti lisäistutuksetkin...

EDIT. Tässä linkki pergolan ideointipostaukseen, kuvissa erilaisia pergoloita. Kannattaa katsoa myös Pinterest tauluni aiheesta.

Tässä linkki myöhempään postaukseen, kun pergolaan tuli viiniköynnös.

Puutarhakuvia

Kesälomani aloituksena kukikas postaus. Satunnaisia potretteja pihan kukkijoista. Kuivuus ei enää todellakaan kasveja uhkaa, ennemmin hukkuminen.
Aloitetaan pioneista jotka kukkivat pika-aikataululla tänä vuonna. Onneksi daaliat ottavat rauhallisemmin.

Daalia 'My Love' 

Sadetta terassin kelloköynnöksille

Sormustinkukkia on tänä vuonna paljon

Köynnökset kasvavat mukavasti. Luotettava viinikärhö 'Mme Julia Correvon' on taas aloittanut kukinnan kasvimaan portilla. Kelloköynnöksiä on siellä täällä, mm. tänä vuonna ekaa kertaa puutarhakeinua kiipeämässä. Siellä on jo pieniä nuppuja!

Viinikärhö 'Mme Julia Correvon' 

Kelloköynnös

Nuppu! 

Kesän luonnonkukkia puutarhasta

Hyönteishotellissa on asukkaita! Asukkaat ovat tehneet omat, harmaat ovet. Tähän palaan myöhemmin toisessa postauksessa. 

Isotöyhtöangervot ovat vielä ihanan raikkaan valkoisia

Kesäkukkia

Tänä viikonloppuna aloitin loman ystävien kanssa mökillä (ei omallani) . Ilta oli kaunis ja nyt sataa lotkottaa vettä. Toivottavasti heinäkuulle saadaan vielä paljon kauniita päiviä! 

Ilta mökillä