Tammikuun tunnelmia ja lintuja

Kiireenkin keskellä on hyvä välillä huokaista, keskittyä hetkeen ja vetää syvään henkeä. Tässä tunnelmakuvia ja lintulaudan elämää. Kurkataan myös kompostorin luo. Tällaisesta talvesta minä tykkään, kun on kauniita hankia, joista valot heijastuvat. 

Mustarastas ja talitintti

Talitintti ja pähkinä

Vein eilen monenlaisia herkkuja linnuille tarjolle. Kokonaiset pähkinät sieltä ensimmäisenä kaiveltiin mukaan - ennen kuin orava ehtii paikalle. Luulisi olevan hankalaa ruokaa, mutta kai tuolla nokalla pähkinän kätevästi pilkkoo jossain pensaan suojissa. 

Kotitie nyt

Lunta on saatu tänne lounaisnurkkaankin, mutta ei mitenkään tolkuttomasti. On pärjäilty sen kanssa. Ja nautitaan siitä, kun ei koskaan tiedä, miten kauan valkoisuutta kestää. Hups vaan tulee plussaa ja kahlataan taas kurassa. Mieluummin olen kuurassa.

Potkukelkka pääsi välillä hautautumaan. Jänisten olemassaolon huomaa jäljistä - toivottavasti ei puiden rungoista. 

Minulla on nyt todella kiirettä töissä, siksi en yritäkään tehdä kovin asiapitoisia postauksia. Kiireisellä työpätkälläni on onneksi selkeä mitta, vain kuukausi. Tänä aamuna kyyditsin tyttären kasseineen bussipysäkille. Piti taas ottaa kuvia kun oli niin nättiä:

Eilen töistä tullessa aurinko painui kohti taivaanrantaa ja varjot kurottivat hangelle:

Lintulaudalla on ottanut pois sen pienisilmäisen muoviverkon, joka oli sekä ruma että mahdollisesti linnuille vaarallinen. Tämmöinen viritys löytyi kellarista. Ei tämäkään kehikko hirmuisen tyylikäs ole, mutta ainakaan tähän ei voi lintu jäädä jalasta kiinni ja väri ei hypi kuvissa silmille. 

Pyöreä malli myös edelleen käytössä.

pikkuvarpunen

Vuoden alussa aloin pitää taas kirjaa, mitä lintulajeja olen nähnyt. Lista on vielä tosi lyhyt. Varikset ja vastaavatkin ovat olleet niin kaukana, että lajinmääritys on jäänyt yleensä tekemättä. Lintulaudalla ovat käyneet talitiainen, sinitiainen, pikkuvarpunen, kuusitiainen, käpytikka, mustarastas ja punatulkku. Naakan näin kaupungilla. Lajeja siis kokonaista 8. Ei kehumista. Mutta suosittelen listan pitämistä, on kiva seurata, mitä kaikkia vähitellen kertyy.  

Mustarastas

Käytän lämpökompostorin kuivikkeena yleensä itse tehtyä puuhaketta (se kun on ilmaista). Komposti on ollut allapäin ilmojen kylmettyä ja kun silmiin osui tämä pussi niin päätin ilahduttaa kompostia oikein ostokamalla. Lämpötilan lasku on ainakin pysähtynyt, joten kenties siitä on apuakin. Tästä on jossain blogeissa tainnut olla enemmänkin juttua. Hinta oli oli kovempi kuin puupellettipussilla, jota varsinaisesti menin ostamaan, joten en näitä aio jatkuvasti ostella. Ne puupelletit ovat muuten ihan paras ja edullisin kissanhiekka, suosittelen!

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja kauniita talvipäiviä! 

Villavaatteita ja lumimaisemia

Talvista päivitystä!

Jopa täällä maan lounaisnurkassa on ollut kunnollista helmikuista talvikeliä. Pienellä pakkasella on kiva ulkoilla ja ottaa luontokuvia. Lisäksi pakkasilmaa voi hyödyntää vaatteiden tuuletuksessa. Postauksessa siis tällä kertaa paljon lumisia kuvia, ulkoilevia vaatteita ja hiukan siitä, miksi ja miten villavaatteita tuuletetaan!

Kotitie tammikuun "huurrepäivänä"

Pakkasella kannattaa laittaa villavaatteet ulos tuulettumaan. Pidin villapaidat yön yli ulkona. Ajattelin näin varmistaa, ettei niissä ole vaatekoita. Erääseen vanhaan villapaitaan on muutama epäilyttävä reikä jossakin vaiheessa ilmestynyt enkä halua niitä lisää. Jälkeenpäin jäin miettimään, miten pitkä pakkasvaikutus oikeasti tarvitaan. Googlailin asiaa ja huomasin tietojen olevan aika ristiriitaisia. Yhteenvetona niistä päättelin, että tuuletukseni yön yli pikkupakkasessa ei riittänyt juuri minkään otuksen tappamiseen.

Villapaidat pakkasessa

Nöpö mukana tuuletuksessa. Talon nurkalta löytyi lumeton kohta, hyvä!

Jotta voi olla varma vaatekoiden, pölypunkkien ja mahdollisten muiden tuhohyönteisten kuolemisesta ulkona, niin pakkasta pitää olla paljon (ainakin -20). Tuuletusajan pitää olla vähintään vuorokausi, ehkä jopa viikko. Mutta on epäselvää, onko nykykodeissa edes pölypunkkeja. Ne ovat saattaneet jo kadota, kun asunnoissa on niin kuiva ilma.

Osmankäämit helmikuussa pihalammella

Vaatekoi on pieni keltainen perhonen, jonka toukat popsivat villaa ja turkiksia. Sekään ei onneksi ole enää yleinen, mutta voi tulla vaikkapa huovutusvillan tai kirpparitekstiilin mukana kotiin. Vaatekoista ja sen hävittämisestä löytyy lisää vieraslajit.fi -sivustolta. Sivustolla puhutaan peräti viikon pakastusajasta koiden hävittämiseksi. Näin pitkällä ajalla halutaan varmaankin varmistaa myös munien tuhoutuminen. Jos siis ongelma on päällä ja koita löytynyt, niin saastunut vaate/ villa on helpointa laittaa kotipakastimeen. Kirpparilöydöt voi myös käsitellä näin varmuuden vuoksi.  

Huvimajan runko odottelee kevättä

Joka tapauksessa kaikille vaatteille tekee vähempikin tuuletus hyvää. Vaatteet raikastuvat ja niitä ei ehkä tarvitse pestä niin usein. Tahroihin tuuletus ei tosin auta. Jos olisi oikein viitseliäs, arkivaatteita voisi laittaa yöksi ulos ja aamulla sitten taas raikkaina päälle. Talvella ne voisivat olla turhankin raikkaita, hrrr….. Eikä minun tuuletuspaikassani ole edes sateensuojaa… Lisäksi pitää vielä huomioida, voiko joku rosvo napata vaatteet! Säännöllinen tuulettaja en siis ole, mutta erityisesti juhlavaatteita tuuletan, jos en halua pestä niitä yhden käytön jälkeen.

Kuva tammikuu 2018 kotipihalta pellolle päin

Blogini aihepiiriin sopisivat esimerkiksi huonekasvien tuholaiset. Niistäkin minulla on valitettavasti omakohtaista kokemusta. Enköhän palaa siihen aiheeseen joskus. Seuraavaksi kolme kuvaa lähimetsästä. Kauniit huurteiset aidat on kuvattu tammikuussa Turun Ruissalossa. Yhdessä kuvassa piilottelee tikli. Tikliparvi vieraili pihallani noin viikko sitten. Ne olivat niin ylhäällä puussa, etten saanut kunnon kuvia. Jälkikäteen huomasin kuitenkin pitäväni kuvista, joissa näkyy kauniisti sinitaivasta. 

Lopuksi kaunis ystävänpäivätoivotus kaikille! Mietin vielä tätä tuuletusasiaa. Kerropa, oletko ahkera tuulettaja? Jaksatko viedä petivaatteita tai vaatteita usein ulos?