perjantai 16. heinäkuuta 2021

Eläväistä luontoelämää puutarhassa

Puutarha on tällä hetkellä eläväinen paikka vaikka kasvit helteessä lurpottavatkin. Suurten sudenkorentojen lentokausi lammella on alkanut, heinäsirkat poukkoilevat jaloissa niityllä ja kimalaisia pörisee kukissa ja kärpäsiä joka puolella. Perhosia saisi mieluusti olla enemmänkin. Erityisesti ihailen niitä, jotka vaivautuvat pysähtymään kuvattaviksi - muutamia perhosia on kuvissa, sudenkorentoja en tällä kertaa edes yrittänyt tallentaa. Kuvista lajeja on sitten hauska yrittää tunnistaa, kerron käyttämäni apuneuvot. Löysin myös yllättäen käyttöä kasvimaan huonoksi menneelle salaatille! Ja kärhöt ihanat kukkivat!


Ahdekaunokki kukkii ja tuo paljon iloa pölyttäjille. Se ei halua kasvaa niityllä vaan leviää niityn vieressä, paviljongin ympärillä. Käytin pitkän aikaa näiden kuvien siivekkäiden tunnistamiseen. Välineinä olivat etenkin iNaturalist sivusto ja Ötökät lähiluonnossa -kirja. Luonnonvaraisiin kasveihin apua tuo Luontoportti. 

Kaaliperhonen tai joku sellainen (Pieris)

Mantukimalainen (tjsp) ahdekaunokissa

Sovellusta voi käyttää nettisivulta tai kännykän appilla. Kerroin siitä enemmän viime kesänä, täällä. Silloin mainitsin myös hyödyllisen Ötökkätieto -sivuston. Tänä vuonna hankkimani ötökkäkirja on samojen tekijöiden tekemä kuin tuo sivusto, Leena ja Heikki Luoto. INaturalistan hyönteistuntijat selvästi viettävät perjantai-iltaa muuten kuin netissä hyönteisiä tunnistamalla ja suotakoon se heille. Eilen sain hyvin nopeasti vastauksen laittamiini kuviin, mutta tänään on hiljaisempaa. 
Tässä näkee ahdekaunokin kasvutyylin, se on tuo hillitön puska paviljongin perennapenkin oikeassa päässä (penkin ulkopuolella) sekä taustalla. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin jokin jopa aloittelee kukintaa perennapenkissäkin, vasemmalla kuvassa. Lähempää:
Kaunopunahatut (Echinacea purpurea) ovat hengissä, ehkä ne vielä komistuvat, ovat juuri auenneet. 

Paviljongin takana olevalla niityllä on heilunut trimmeri. Ei sentään koko niityllä, mutta seuraavan kuvan laji sai turpaansa. Ei tuo söpö perhonen vaan apila. Se oli aikeissa vallata koko niityn itselleen ja jouduin kurittamaan sitä. Minulla on apilaongelma myös ihan toisessa päässä puutarhaa olevilla istutusalueilla. Harmillisen elinvoimainen kasvi... 
Perhonen on varmaankin lauhahiipijä ja kasvi metsäapila


Korkealle kurottaa keltamatara


Meillä ei edelleenkään ole juuri satanut. Yhtenä yönä tuli 7 mm, mutta se olikin ainoa kerta. Ei yhtään ukkoskuuroa. Kuivaa siis on. Kukinta ei ole kummoista. Ehdotin asioille lähtevälle miehelle, että pörriäisten ja minun iloksi voisi tuoda vaikka syyssyrikän. Niitä ei kyseisessä rauta-sisustus-puutarhakauppahässäkässä ollut, mutta sain uusia syysleimuja. Ainakin kukkakärpäset, jäärä ja sitruunaperhonen tykkäsivät. Nämä ovat toistaiseksi puolivarjossa ruukuissa. Aika tylsät myyntinimet näillä lajikkeilla, mutta kauniita ovat. 

Rusokukkajäärä sopii nimensä puolesta hienosti 'Flame pro soft pink' syysleimuun

Sitruunaperhonen ja 'Famous light pink' syysleimu

Mittariperhonen sopii tyylikkäästi kuunliljoihin

Vielä yksi ötökkätarina joka kertoo aika paljon minusta ja puutarhastani. Kiskoin pari päivää sitten suurempia rikkaruohoja kasvimaalla. Meinasin poistaa surkeat salaatit maasta, ne alkoivat kukkia ennen kuin ehdin syödä lehteäkään. Jostain syystä en kuitenkaan tehnyt sitä. Vähän ajan päästä löysin kymmensenttisen komean toukan nököttämässä mangoldien luota - se ei syönyt, oli vain. Ankaran googlauksen ja iNaturalistan avulla selvitin sen olevan savukaapuyökkösen toukka - joka syö salaattia. No minähän ilahduin, että viimein on salaatille käyttöä ja siirsin toukan sinne. Se ainakin kohteliaasti kiinnostui ja kiipesi maistelemaan:
En tiedä mitä toukalle tapahtui, seuraavana päivänä en sitä enää nähnyt. Ehkä se jo koteloitui? Säästän vielä salaatit, jos niille on jollakulla tarvetta. Tämä "tapaaminen" toi joka tapauksessa hymyn huulille.

Loppuun vielä muutama kärhökuva. Pergolaan istuttamani uusi kärhö on avannut ekat kukat!
Tarhalyhtykärhö (Clematis texensis) Princess Diana

Jackmannii kärhö terassin aidan ulkopuolella ja kelloköynnös terassilla ruukussa ovat taas yhdistäneet voimansa. Jackmannii tykkää kukkia poispäin auringosta terassille - erittäin hyvä juttu! Nuppuja on paljon!
Kelloköynnöksen vasemmalla puolella kaktusdaalia My Love, valkoiset kukat

Jackmannii kärhö kukkii kelloköynnöksen lehtien yllä

Kuva Madame Julia Correvon kärhöstä kasvimaan portilla ei suostu millään suurentumaan. Kuivuus on mielestäni pienentänyt kukkien kokoa, mutta hyvin kukkii kuitenkin. Toinen kuva lähempää. 
Portissa kukkii kärhö ja toisessa puoliskossa massiivinen humala

Tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Kuivuudessa viihtyvät kukkijat

Meille ei ole osuneet ukkoskuurot eikä mitkään muutkaan sateet koko kesäkuussa eikä nyt heinäkuun puolellakaan. Kauas pilvet karkaavat, molemmin puolin laaksoa. Kastelu ei ole ollenkaan juttuni. Kasvit kannattaa mielestäni valita pääosin niin, että ne pärjäävät mahdollisimman hyvin itsekseen. Katsotaan, mitä erityisesti kuivuudessa viihtyvää nyt kukkii auringossa. 


Tykkään kovasti kärsämöistä. Meillä viihtyvät hyvin luonnonvaraiset siankärsämöt ja niiden kaveriksi kylvin viime vuonna sinne tänne muita kärsämöitä. Ne ovat nousseet taas mukavasti. Nämä pärjäävät paahteessa!

Punakärsämöitä ja siankärsämöitä pergolassa. Takana humala kiipeää pergolaa. 
Kärsämöiden värikirjoa 3.7.2021

Kasvimaalla kurkut ja kurpitsat riiputtavat usein surullisina lehtiään iltapäivällä, vaikka niitä on kasteltu edellisenä iltana. Onneksi kasvihuoneen tomaateilla on kastelusysteemi! Enemmän pitäisi vielä kastella. Sen sijaan kasvimaan edustalla iisoppi jaksaa kukkia lähes ilman kastelua auringossa. Kerroin iisoppiaidan perustamisesta viime keväänä (linkki). "Aita" on edelleen hyvin lyhyt, koska kaikki pistokkaat eivät silloin lähteneet kasvuun ja tänä vuonna en ole laittanut uusia. Iisoppien vieressä kukintaa aloittelee suosikkikärhöni, tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon, joka on vähään tyytyvä. Harvakseltaan olen sille kuitenkin heitellyt vettä, että se kukkisi taas yhtä upeasti kuin yleensä.  Täällä puutarhassa maa on savea, jossa kosteus pysyy mukavasti.

Iisoppi (Hyssopus officinalis) 

Kärhö Madame Julia Correvon aloittelee kukintaa 3.7.2021

Iisoppi ja kärhö kasvimaan ja -huoneen edustalla

Autotallilta tullessa portaiden vieressä maa on kuivempaa ja hiekkapitoista, toisin kuin puutarhan puolella. Siellä viihtyvät valtavan hyvin ahomansikat, jotka leviävät ja tekevät paljon marjoja. Kukassa on myös mm. laventeli. Viime kesänä istuttamani sitruuna-ajuruohomätäs erottuu hauskan vihreänkeltaisilla lehdillään, saa nähdä aikooko se kukkia. Nämä lajit eivät kastelua kaipaa. 

Ahomansikkaa havujen joukossa. Edessä epäselvänä perhoangervon kuihtuvia kukkia. 

Laventeli (en nyt muista tarkempaa sorttia)

Sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus  'Bertram Anderson) on ottanut lainakukan. Sen pitäisi kukkia liiloin kukin.

Pääportaikon toisella puolen on pientä kaaosta, onneksi yksityiskohdat ei näy hyvin kuvassa. Kuvan molemmissa reunoissa näkyy kuihtuvat pionit sekä takana tornionlaaksonruusu ruskettunein kukin. Sen edessä vihreyteen hukkuu onneksi japaninvaahtera, joka on aika ruma tällä hetkellä, kun sen latva kuoli viime talvena. Mutta kovasti se taas kasvaaa. Etummaisena kukkivat täysillä maksaruohot, joiden sortteja en muista. Niitä ei todellakaan tarvitse kastella. Suurin osa on keltaista, mutta...


    ... valkoistakin löytyy. Pörriäiset tykkäävät kaikista maksaruohoista, kuvassa kimalainen. 

Neilikat on minusta todella kauniita, mukavan vähään tyytyviä ja leviävätkin vielä. Niitä on sekä ruukussa että luonnossa. Ruukussa on tarhaneilikka 'Pink Kisses'. Pienen niittyni ketoneilikat aloittivat juuri kukinnan. Ketoneilikka on ehkä luonnonvaraisista kasveistamme se kaikkein punaisin! Kuivina vuosina ketoneilikat valtaavat tilaa. Ilokseni olen löytänyt niitä nyt uusista paikoista, mm. viime keväänä istuttamani tuohituomen juurelle on ilmestynyt niitä.

Tarhaneilikka 'Pink Kisses'

Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Sitten on vielä yksi "neilikka", tässäpä hyvä aasinsilta esitellä sekin, neilikkaruusu. Viime vuonna hankkimani pieni taimi on nyt avannut ekan kukkansa! Tykkään kovasti neilikkaruususta ja nyt minulla on vihdoin sellainen. Se kukkii pitkään, tuoksuu hyvältä ei vaadi kasvupaikalta kovin paljon. Kirvoja siinä on nyt ollut, joten olen sitä jonkun verran kastellut ja kaatanut veden lehdille tehdäkseni kirvojen elosta vaikeampaa. Ne ovatkin vähentyneet. 
Neilikkaruusu

Loppuun vielä yksi ihastuttava kasvi, joka ei pärjää päivääkään ilman kastelua. Talvettamani kaktusdaalia kukkii komeasti. Minulla on pari daaliaa ruukuissa terassilla ja iltaisin ne jo huutavat vettä. Toinen ei vielä kuki. 

Kaktusdaalia 'My love'

Toki olen minäkin kastellut, esimerkiksi puolivarjossa kasvavat alppiruusu ja valkotäpläimikkä ovat selvästi viime päivinä saaneet kuivuudesta tarpeekseen ja tarvitsevat vettä. Kumpikaan niistä ei enää kuki,  mutta toki puolivarjossa kukkii nyt muuta, mutta keskityin tässä nyt aurinkoisiin paikkoihin. Tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt vain lisääntyvät, joten puutarhaa suunnitellessa ja istutusalueita perustaessa kannattaa panostaa hyvään ja riittävään multaan sekä valita sopivat kasvit oikeaan paikkaan, aurinkoon vain sitä hyvin sietävät lajit. Olen tosi tyytyväinen meidän pihan runsaaseen puustoon, joka hellepäivinä tarjoaa puutarhalle, ihmisille ja talolle varjoa. Extrabonuksena lampi, joka helpottaa puutarhan eläinten eloa sekä kastelua. Tänään tapasin useita rastaanpoikasia lammen ympärillä, niistä ovelin oli löytänyt puutarhan viileimmän paikan laiturin alta. Pelästyin kun astuin laiturille ja se lähti kovasti räpistellen karkuun!
Pajulinnun poikasen kuvasin juhannuksena, se löytyi krokettikentän keskeltä
 
Mukavaa sunnuntaita ja heinäkuuta!  

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Niittypolut

Rassaako ruohonleikkuu? Haluatko pelastaa pörriäiset? Niityn perustamisen puolesta olen puhunut jo pitkään. Mutta mitä tehdä, kun pitkässä heinikossa mahdollisesti  piilottelevat punkit ja käärmeet ahdistavat ja kulkemaankin pitäisi päästä? Ratkaisu on niittypolut. Kuvissa myös ihanat akileijat ja atsalea.

Niittypolkuja on erittäin helppo tehdä ja huoltaa. Mitään perustamista ei yleensä tarvita. Säännöllinen hoito vaatii vain ruohonleikkurin tai trimmerin. Meillä polkuja raivattiin eilen jo pitkäksi kasvaneeseen heinään. Ensin heiluteltiin trimmeriä ja isompi poluista viimeisteltiin ruohonleikkurilla. 

Ruohonleikkurilla ajettu niittypolku takapihalla. Tänne olen kylvänyt niittykukkia laikkuihin, tulokset on toistaiseksi vaatimattomia. 

Se varsinainen niittyni, jossa luonnon niittykasvit viihtyvät, saisi laajentua kohti lampea. Ja kyllä se vähitellen laajeneekin. Siellä päässä, johon polku tuli, kasvaa kuitenkin enimmäkseen heinätuppaita. Uusi polku oikaisee reitin lammelle, pergolalle ja kasvihuoneelle. Se tulee talolta suoraan mustikanvarpuja kasvavan metsikön läpi tähän: 
Kuva kalliolta josta polku laskeutuu pikkumetsiköstä kivien vierestä alas niitylle. Polku raivattu siis tuohon kuvassa vaaleana aurinkoläikkänä näkyvään kohtaan. 

Niityillä ei kannata turhan paljon puita pitää, ihanimmat niittykukat tykkäävät auringosta. Kuvissani näkyy useita pieniä koivun taimia. Ne ovat itsekseen tulleet ja en ole vielä päättänyt, minkä niistä säästän. Keväisin tässä on hyvin kosteaa lammen vesien takia ja koivu on hyvä imemään vettä ja haihduttamaan sen taivaalle. Puut myös käyttävät ylimääräisiä ravinteita ja niittykukat viihtyvät, kun ravinteita on vähän. Yksittäiset puut tai isolla niityllä pieni puuryhmä on siis ok!

Polku toisesta suunnasta, talo näkyy metsikön takana

Pohjantähti köynnösruusu on uudelleensijoitettu kuvan oikean laidan männyn viereen, mutta se on vielä pieni ja jää kuvassa puun taakse. Se sai piikkisyyden takia pikaisen häädön takana näkyvästä pergolasta.


Ihan pienelle niitylle ei polku mahdu. Näin juuri tänään avoimissa puutarhoissa kivan ratkaisun, jossa muutaman neliön niittyalue oli siististi ajettu ruohonleikkurilla ympäri, joten se muodosti oman kokonaisuutensa. Siinä polku siis ei mennyt alueen läpi vaan kiersi sen. Näytti mukavalta, mutta jostain käsittämättömästä syystä en ottanut siitä kuvaa. 

Piti käydä myös retkellä ihan oikealla niityllä, siis isommalla. Tämä on Maskun Muuntajanmäki. Mäkitervakoiden kukinta oli hiipumassa, mutta vielä loisti maisema punaisena. Luonnonsuojeluyhdistys niittää aluetta loppukesällä. Lisäksi minun oli pysähdyttävä kuvaamaan liikenneympyrä Raisiossa...

Aivan mahdottoman hieno liikenneympyrä Raisiossa nyt kun mm. mäkitervakot kukkivat! Keväällä se oli ihan siistin näköinen kivikko, keskellä kasvaa tammi (ei kuvassa). 


Atsaleat ja akileijat kukkivat parhaillaan. Akileijojen kukinta on ihan parasta aikaa. Muutama kuva niistä. Tällaista pöheikköä...


Lähempää löytyy kauniita yksityiskohtia, akileija ja keijunkukka

Toinen kukkapenkki, toinen pöheikkö


Akileijojen taustana ihanat koiranputket

Ja tosiaan, uudet (syksyllä istutettu) atsaleani tulivat myöhään kukkaan. Nyt jo kukat putoilevat, mutta muutama päivä sitten oli näin hienoa mietiskelypaikalla:

Revontuliatsalea Northern Hi-Lights

Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Hyvää kesää kukkien kera!

Varma merkki kesän alkamisesta: Koulut päättyivät eilen ja alkoi suvi suloinen. Puutarhassakin näyttää varsin mukavalta, vaikka en ole juuri mitään ehtinyt siellä tekemään. Nyt on tulppaanien aika! Lukiolainen pakkasi saman tien kimpsunsa kokoon ja sinkosi itsensä kesän vapaaehtoishommaansa, leiriä vetämään. Yläkoululainen aloitti loman nikkaroiden. Riippumattokin on viritetty (kuvassa oikealla). 

 Tulppaanit kukkivat juuri nyt upeasti. Osa lakastui nopeasti lämpimissä päivissä, mutta isoimmat tulppaaniryppääni ovat onneksi puolivarjossa. Näiden ensimmäisten kuvien istutusalue on uusi. Perustin sen tulppaaneja varten viime syksynä. Siirsin siihen myös pari pensasta. 

Tuomen kukinta kuuluu tietysti kevätjuhlien aikaan, vaikka paras kukinta oli jo vähän aiemmin. Talitintti etsi jotain kukinnoista.

Muuripenkkiin laitoin vanhojen seuraksi uusia kukkasipuleita. Näköjään on aika paljon samoja kuin uudessa paikassa. Tämä eka kuva kukinnan alkupuolelta, toinen tuoreempi.

Meidän omenapuut ovat suoraan sanoen kamalia kränkkiä, mutta edes yksi oli hetken aikaa hieno:


Kerroin toukokuun kiireistä ja nyt olenkin valmistunut sekä Naantalin että Raision ja lounaisrannikon matkailuoppaaksi. Ensimmäinen ihan oikea opaskierrokseni Naantalissa on jo ihan pian, joten ryhdyn seuraavaksi hiomaan, mitä aion sanoa. Onneksi se on pääosin sama kierros, jonka pyörimme opasnäytössä useampaan kertaan, joten hyvin pitäisi sujua. Raisiosta voin lämpimästi tällä hetkellä suositella käyntiä alppiruusupuistossa. Pysäköinti lukion pihaan/ bussista Kaupungintalon kohdalla. Siellä on sekä suuria vanhoja pensaita että paljon uudempia.

Raision vanha alppiruusumetsä on kuvassa taustalla. Kannattaa kiertää myös nämä uudet alueet!

Kasvimaan kurpitsoilla ym on harsot, etteivät kärähdä

Kun arki menee töissä, niin pidempää blogipäivitystä ei vielä synny. Eilen sain vihdoin pienen kasvimaani kylvettyä valmiiksi. Kasvihuoneeseen pitää tänään vielä virittää tomaattien kastelu. Tomaatit ovat jo paikoillaan. Kasvattamistani kelloköynnöksistä vasta osa on paikoillaan.

Ainiin, se alussa mainittu nikkarointi. Poika tekee hyttysverkkoa ikkunaansa, että voi pitää ikkunaa auki. Tietokone saa koko huoneen kuumenemaan. Hyvä että tietokoneella istuminen saa aikaan tällaistakin aktiviteettia. Kesätöitä ei hänelle löytynyt, joten alan pian hioa listaa, mitä kaikkea kotipihassa voikaan tehdä, pientä korvausta vastaan...

Mukavaa lomaa keillä sellainen on! Kissanpäiviä, sanoo Nöpö!

Tänään ehtii osallistua vielä pönttöbongaukseen!

Lisää lukemista:

Niittylaikkuja kylvämässä

Olen aloittanut kevään kylvöt ulkona niittysiemenillä. Puutarhan peränurkassa olevan alueen hoitoon minä en halua käyttää paljon aikaa tai v...