Rippijuhlien kukat

Meillä oli helatorstaina tyttären rippijuhlat. Kävi vain niin huono tuuri, että sairastuin kovaan kuumeeseen juhlia edeltävänä päivänä. Ja nyt päivä juhlien jälkeen olen edelleen kovassa kuumeessa. Suuri osa viime hetken valmisteluista jäi siis tekemättä, mutta onneksi minulla oli sentään kukista suunnitelma, niin sain jotain sinne päin aikaan.

Pieni ruusu ja lankaköynnös kattilassa ja metalliamppelissa pöydällä

Tytär sai valita juhlien teeman ja se oli vaaleanpunainen ruusu. Tämä seuraava oli pääkukka-asetelma. Siinä on ainakin ruusua, pionia, neilikkaa ja gerbera. Reunoilla alemmalla tasolla on pikkumaljakkoja ja ylhäällä keskellä iso maljakko.

Lahjaksi tulleet valtavan pitkät ruusut laitoin omaan maljakkoon.

Tytär ja serkkuni onneksi hoitivat kakkuosaston. Harmittaa tietysti, kun ei tällaisia isoja juhlia ole edes joka vuosi ja minä vietin suuren osan juhlista sängyssä… Enkä kyennyt ottamaan hyviä kuvia.

Tämä ruusu oli vastaanottamassa vieraita ovella. Ruukkuistutukset ulos onneksi tein jo aiemmin.

Tämä seuraava ruusu taas oli terassilla. Hyvin aurinkoisia kuvia! Sää kyllä suosi!

Pari kuvaa vielä pihalta, nämä otin ennen sairastumista.

Krookus ja valkotäpläimikkä 

Hauskasti on levinnyt soraan ja kivien väliin tämä kasvi. Takana on purppurakeijunkukkaa. Saa vinkata kasvin nimen koska mun pää on ihan tyhjä...

Ja loppuun vielä helatorstain sankari ja vanhemmat.

Mulla taitaa mennä vielä viikonloppukin sängyssä, mukavampaa viikonloppua muille!

Pääsiäiskukkien jatkovaiheet ja kevättä pihassa

Pääsiäisestä on kauniita muistoja jäljellä, ihan käsin kosketeltavia. Kukkakimpusta on vielä kestävimmät maljakossa ja  myös tetenarsissit loistavat edelleen pieninä aurinkoina. Narsissit voi istuttaa ulos kunhan maa sulaa. Siellä ne kukkivat ensi keväänäkin. Pari vinkkiä siihen puuhaan. Kevät onkin pyörähtänyt voimalla pihaan, joten pari kuvaa myös sieltä!

 

Narsissien istuttaminen maahan

Ruukkunarsissini kukkivat vielä hienosti, mutta kerron, mitä teen niille myöhemmin. Tämä vinkkinä, etteivät narsissisipulit suotta päädy kompostiin.

Narsissit kannattaa jättää ruukkuunsa odottelemaan istutusta pihaan. Kastele niitä hieman sisällä, tai säilytä ne pihalla tai varastossa. Älä leikkaa lehtiä, mutta ei haittaa jos ne nuutuvat. Kuihtuneet kukinnot voi tietenkin poistaa. Parasta on, jos poistat pelkän kukan, ei kukkavartta. Istutus kannattaa tehdä heti keväällä. Maahan kaivetaan sellainen kuoppa, että sipulit saa noin 10 sentin syvyyteen. Kaikki lehdet jätetään paikoilleen ja ne saavat lakastua omia aikojaan. Pitää tässä vain odotella, että maa sulaa...

Tetenarsissit ovat hieman kylmänarkoja, joten valitse suojaisa paikka. Pensaiden alustat ovat hyviä, keväällä valoisia kasvupaikkoja. Syksyllä sipuleita voi suojata esimerkiksi havuilla tai lehdillä. Eivät nuo minulla ole maassa kovin montaa vuotta kestäneet, mutta ne ovat iloinen yllätys keväällä ilmestyessään kukkimaan.

Ostin Piha & Puutarha -messuilta palloesikon. Ihan vain yhden söpöläisen. Se on viileällä eteisen ikkunalla narsissin seurassa ja pääsee sitten keväämmällä ulos. 

Narsissit ja palloesikko kestävät toivottavasti pitkään viileällä ikkunalla.

Pääsiäiskimpun kestävimmät

Minulla on tapana pienentää ja asetella kukkakimppua uudelleen, kun ensimmäiset kukat kuihtuvat. Usein neilikat ovat kimpun kestävimpiä kukkia. Siirtelen niitä pikkumaljakoihin muiden kukkien lakastuessa. Pääsiäiskimpussa voiton kestävyydessä veivät jaloleinikit. Ne ovat edelleen hyvän näköisiä, ainakin minusta. Leinikit pääsivät kapeampaan maljakkoon kun tulppaanit heittivät terälehtensä pois.

Jaloleinikit ovat kukkineet jo pian kaksi viikkoa.

Puutarhan kevättä

Puutarhassa lumi on sulanut vauhdilla. --- Näin kirjoitin eilen. Tänään pihamme näyttää olevan seudun lumisin paikka, kun yöllä tuli kunnon annos lunta ja muualta se on päivän aikana sulanut. Noh, pysytään näissä eilen otetuissa kuvissa, eiköhän tämä tästä.

Viimeiset lumet muodostivat nurmikolle… tai siis sammaleelle… kuvioita. Olisiko tämä sellainen musteläikkätesti? Tässä tapauksessa lumiläikkätesti. Lisättynä lehtilaikuilla.

Onkin muuten komeasti sammaloitunut tämä kohta! Tämä paikka ei ole parhaita oleskelualueita, onneksi. 

Lumiläikkätesti

Putsailin kukkapenkkejä. En halua katkoa perennojen varsia syksyllä. Minusta ne ovat mukavan näköisiä talvella pystyssä. Nyt aurinkoisen kevätpäivän iloksi katkoin oksia ja silppusin niitä kukkapenkkiin. Sinne ne peittyvät kasvun alle. Nöpö oli mukana valvomassa työtä.

Isotöyhtöangervot saivat mennä kuvan oton jälkeen.

Otin havuja pois ja tervehdin keijunkukkia. Osa näytti ihan mukavilta talven jälkeen. Sitten on tuo vasemman puoleinen musta möykky (keijunkukka sekin) tuossa alarivin keijunkukan vieressä… Ei hyvältä näytä…

Keijunkukkia sekä vasemmalla alhaalla valkotäpläimikkä juuri lumen alta tulleina

Pihan käpytikka on kovasti tykästynyt makuuhuoneen ikkunan edustan ruokintapaikkaan. Edellinen kuvani ei lopullisessa blogipostauksessa näyttänytkään kovin hyvältä. Tässä uusi yritys.

Käpytikka

Mukavaa viikon jatkoa! On kiva yllätys, jos kommentoit tuohon alas :) Voisit vaikka kertoa, mitä mieltä ovat postauksen kuvien koosta. Tässähän on erilaisia. Onko isommat vai pienemmät parempia? Entä nuo missä on monta samassa?

Onko pääsiäisessä parasta kukat, perinteet, rahkapullat vai muu, mikä?

Niiaava kukko ja muita kotkotuksia

Töiden ja arjen pyörityksen ohessa pääsiäisen valmistelut jäivät. Kysyinkin torstaina töissä, haittaaks se, ettei minulla vielä ole pääsiäissuunnitelmia. Totesimme, että kyllä tässä ehtii. Ja perjantaina sitten ehdinkin.

Minulla on iso laatikollinen epämääräisiä pääsiäiskoristeita. Perjantaina vihdoin kaivoin sen ullakolta, pengoskelin ja jotakin otin esiin. Suuri osa sisällöstä on lasten askarteluja. Lisäksi joukossa on pari tärkeää muistoa edesmenneestä isoäidistäni. Hauskin niistä on niiaava kukko. Kukko levittää siipensä, kun sen selästä painaa. Se on 1970-luvulta tai viimeistään 80-luvulta. Siivet ovat hapertuneet, mutta edelleen ne reippaasti nousevat.

Pääsiäiskoristeet vaelsivat ennen paikan löytymistä...

Paperiset pääsiäiskoristeet ovat wanhoja

Ohran joukossa on vihreitä lasihelmiä. Sopivat mukaan kun istutuskin on lasimaljassa.

Kukkia, lisää!

Kannoin torstaina kotiin lisää narsisseja. Niitä on nyt sekä terassilla että sisällä. Terassille tein istutukset kattiloihin.

Narsisseja ja helmililjoja terassilla

Sisälle askaroin kimpun, joka näkyikin jo kuvan verran edellisessä arvonnan voittajat -postauksessa. Käytin siihen marketin tulppaaneja, oksaneilikkaa, jaloleinikkejä ja eukalyptuksen oksia. Kukkakaupassa oli kyllä liikaakin ihanuuksia, olisin halunnut kaikkea! Jos minulla ei olisi ollut jo markettitulppaaneja, niin mukaan olisi lähtenyt papukaija- tai ranskalaisia tulppaaneja, ah. Mimosan kukan sivuilla voi käydä kuolaamassa täällä. Ei ole maksettu mainos, vaan mielelläni tuon esiin aikaansaavia yrittäjänaisia.  

Tulppaanit ja vaaleankeltainen oksaneilikka

Jaloleinikki

Rahkapullaah!

Sitten piti saada rahkapullaa! Lapset eivät innostuneet leipomaan, joten tein itse. On mukavan helppo leipomus. Pitää vaan malttaa jättää taikina tarpeeksi löysäksi niin on helppo vaivata ja tulee mehevät pullat. Tutkin netin reseptejä ja kokeilin sitruunarahkaa täytteeseen. Täytteen ohje oli tällainen:

• 200 g maitorahkaa (sitruunanmakuinen)
• 1 kpl munaa
• 1/2 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1/2 dl rusinoita

Miten taas unohdinkin, että näissä on aina minun makuuni tarpeettoman paljon sokeria, olisi voinut ainakin puolittaa. Hyvää se tietysti näinkin oli! Sitruunarahka oli hyvä idea! En laittanut rusinoita. Tähän voisi väri-iloksi hyvin laittaa jonkun persikan tai aprikoosin palan myös. Koko resepti löytyy täältä. Itse sekoitin mukaan myös reilusti spelttijauhoja.

Välissä käytiin miehen kanssa pelaamassa sulkkista ja sitten oli hyvä vetää pullaa päälle!

Taimiakin piti hoivata. Tässä basilikaa.

Brunssi

Lauantai-aamuun päätin värkätä brunssin koko perheelle. Tein illalla pullataikinan ohessa sämpylätaikinan jääkaappiin. Se piti vain nostella kasoiksi pellille ja törkätä uuniin aamulla. Olin kysellyt perheeltä, mikä olisi brunssin se juttu ja päädyin amerikkalaisiin pannukakkuihin. Lisäksi keitettyjä munia – tietysti. Juomiksi tuoremehua ja kahvia ainakin.

Oikeasti parasta pääsiäisessä on perheen kanssa yhdessä oleminen. Joten menen tästä brunssin tekoon. Ihanaa pääsiäisen jatkoa sinulle! Ihanaa on, jos mainitset jonkun kivan jutun sinun pääsiäisestäsi kommenteissa tuossa alla!

Arvonnan voittajat ja kukkakimppu

Blogini ensimmäinen arvonta on suoritettu! Mutta nyt siis vielä - TATTARATAA - kukkakimppu voittajille virtuaalisesti. Ja jokaiselle muullekin ihanalle, joka käy tämän lukemassa ja katsomassa.

Turun Messukeskuksessa pidettävien Piha&Puutarha - messujen liput menivät Marjalle ja Tarjalle.

Toinen lippu jo lähtikin. Toiselta voittajalta odotan vielä vastausta sähköpostiini. 

Kävin tänään kukkaostoksilla ja väkersin tämän kimpun. Etenkin markettitulppaanini ovat vielä ihan nupussa, mutta ajatuksena on palata pääsiäiskukkiin laajemmin myöhemmin.

Mukavaa pääsiäistä kaikille! Toivon ympärillesi aurinkoa, kauneutta ja herkkuja!

Tulppaaneja ja vahakukkia

Tulppaani-vahakukkakimppu

Kimppu tulppaaneja tuo auringonpaisteen keittiön pöydälle! Ja ne tulevat yllättävän läheltä! Tulppaanien joukkoon on kiva toisinaan lisätä muita kasveja. Yksi suosikkini on vahakukka. Postauksen lopussa vielä hyvät perusteet kukkien ostoon, jos niitä tarvitset ;) 

Tulppaanit ovat mielestäni talvella fiksu valinta leikkokukkien joukossa. Ensinnäkin ne ovat aitoa lähituotantoa. Suurin osa leikkokukista saapuu Hollannin kukkarekoilla tai ruusut lentäen Afrikasta. Ostamani tulppaanit sen sijaan ovat kasvaneet parinkymmenen kilometrin päässä Turussa Huiskulan puutarhalla. Talven mittaan siellä tuotetaan 16 miljoonaa tulppaania. Toiseksi tulppaanien tuotanto Suomen talvessa ei ole niin energiaa tuhlaavaa, kuin voisi ajatella. Tulppaanit ovat sipulikasveja, joten ne ovat keränneet kukintaan tarvittavan energian jo kesän auringosta sipuliinsa. Talvella ne tarvitsevat vain neljä viikkoa kasvuaikaa kasvihuoneessa. Sitten ne leikataan ja ne lähtevät kauppoihin ja minun maljakkooni.

Vahakukka (Chamelaucium uncinatum)

Vahakukalla on hyvin pienet ja herkät vahamaiset kukat ja lyhyet neulasmaiset lehdet. Tuoksu on hyvin mieto. Paksuja varsia katkoessa on helppo uskoa, että kyseessä on alunperin monimetrinen pensas. Kasvi on kotoisin Australiasta. Vahakukkia on valkoisia, hennon punertavia ja voimakkaamman sävyisiä. Tulppaanille kuuluisi laittaa kylmää vettä ja vahakukalle kuumaa. Hyvin ne kuitenkin pärjäävät yhdessä kylmässä vedessä.                                                                                                   

Tulppaani (Tulipa) ja vahakukka (Chamelaucium uncinatum)

Minusta itseään voi ilahduttaa kukilla ihan arkena, mutta aika harvoin muistan ostaa leikkokukkia. (Mielelläni ottaisin niitä useamminkin tuliaisiksi...) Yleensä riittävät viherkasvit tai kesällä pihan kukat. Tulppaanikaudella on kuitenkin ihan pakko ostaa välillä nippu! Lisävihreänä tällä kertaa (liian) pieni määrä mustikanvarpuja omalta pihalta. Niitä pitäisi muistaa laittaa etukäteen veteen, niin voisi saada pienet lehdet. Edelliset mustikanvarvut tosin innostuivat kukkimaan, mutta lehtiä ei tullut!

Hupsis! Tulppaanit kasvoivat huituloiksi. Tarvitaan puukkoa...

Uudistettu kimppu. Kimpun teko oli hiukan haastavaa, kun vanhemmat valkoiset tulppaanit olivat rentovartisia, lilat pystyjä ja vahakukkien varret puukeppejä.

Valkoisia tulppaaneja ja vahakukkia

Viimeistään ystävänpäiväksi on hyvä hetki ostaa kukkia, jos siihen "tekosyitä" tarvitsee!

Tiedätkö, kuka on se ihminen, jonka kanssa on pakko tulla toimeen ihan koko elämä???

- No oma itse. Hyvin voi siis itseään ilahduttaa kukilla. Ja ystävää tietysti myös.

Ostatko sinä kukkia muuten vaan vai pitääkö siihen olla erityinen syy?

Kukkien kielellä

Kukkien kielellä - esittelyä ja orkidea

Kukkien avulla voidaan toista ihmistä onnitella, pyytää anteeksi, lohduttaa, ilahduttaa tai viestittää muita tunteita. On hienoa, että kukat toimivat niin onnen kuin surunkin hetkellä. Ne viestivät välittämistä riippumatta siitä, mitä kukkia on valittu. Ajatuksella ojennettu kukka ilahduttaa vaikka se olisi pientareen rikkaruoho (pientareilla on itse asiassa herkkiksiä niittykukkia).

Viestissään voi halutessaan olla tarkempikin ja valita kukat niiden merkityksen mukaan. Puhutaan ”kukkien kielestä”, jossa joka laji symboloi eri tunnetta tai asiaa. Ennen vanhaan esimerkiksi paremmissa piireissä nuorten välinen seurustelu saattoi olla hyvin rajoitettua ja kukat olivat käyttökelpoinen keino viestien välittämiseen. Toivottavasti silloin käytössä ei ollut yhtä monenkirjavia kukkien kieli -sanakirjoja kuin nyt löysin! Olisi ikävää, jos vastaanottaja tulkitsisi viestin ihan toisin kuin lähettäjä.

Joissakin sanakirjoissa on huomioitu kukkien värit, joissakin ei. Vaikkapa kaunis neilikka, jonka merkitykseksi toinen sanakirja sanoo ”pidä kiirettä” ja toinen värien mukaan mm. ”viattomuus” (valkoinen) tai ”kiihkeä rakkaus” (punainen). Kiihkeän rakkauden iskiessä voi olla kiire toisen luo, joten ehkä nuo sitten ovat samaa asiaa.

Neilikoita on (melkein) kaikissa väreissä!

Pidän romaanista Kukkien kieli, jossa päähenkilöllä on oma kukkasanakirja ja hänen kimppujensa ”sanomat” toteutuvat. Kirjan kirjoittaja Vanessa Diffenbaugh on laatinut kirjassa käytetyn sanaston tutkittuaan lukuisia kukkasanakirjoja ja niistä löytyviä määritelmiä. Hänellä on ollut mielestäni hyvä periaate sopivimman määritelmän valitsemiseen: Kukan tieteellisten yksityiskohtien perusteella. Tai jos mikään määritelmistä ei ollut selvästi sopivin, hän otti yleisimmän, tai sitten mielestään parhaan.

Jouluruusu symboloi erään kirjan mukaan ”skandaalia”. Valkoinen hyasintti ”vaatimatonta suloisuutta”. Ostin nämä ihan itse itselleni joten ei onneksi tarvita tulkintaa...

Kukkien lisäksi on parasta käyttää ohessa oikeita sanoja tai selittää asia kortissa! Jos siis haluaa vastaanottajan tulkitsevan kukkia juuri tietyllä tavalla.  Nykyään on myös entistä enemmän värivaihtoehtoja kukissa. Väreillä on omia symbolisia merkityksiä ja lisäksi ne herättävät ihmisissä erilaisia tiedostamattomiakin tunteita. Esimerkiksi valkoinen hyasintti symboloi kauneutta ja vaatimatonta suloisuutta, mutta sininen uskollisuutta.

Pieni tammi symboloi ”vahvuus, rohkeus ja uljaus”.

Kimpun sijaan voi hyvin viestiä myös yhdellä oksalla tai ruukkukasvilla. (Mutta kukkivalla oksalla! En suosittele kuivan tammikepin ojentamista vaikka se symboloikin ”vahvuus, rohkeus ja uljaus”.) Orkideat ovat jo pitkään olleet muodissa. Niillä on kauniit merkitykset kukkien kielessä: ”Hienostunut kauneus, pitkä ikä ja kiinalainen täydellisyyden symboli.” Orkideoiden hienostuneisuuden ja ylellisyyden mielikuvaa rapauttaa perhosorkideoiden tosi edulliset hinnat. Itse arvostan orkideoitani ja odottelen kärsivällisesti niiden uusia kukintoja. Näillä hinnoilla moni orkideaparka lentää roskiin ensimmäisen kukinnan päättyessä. Minulla on ikkunat aamuaurinkoon, joilla orkideat viihtyvät loistavasti. Olen kuullut, että etelän tai pohjoisen puoleisilla ikkunoilla sitä uutta kukintaa ei ehkä koskaan tule.  

Perhosorkideani tämän hetken kukinta

Palaan kukkien kieleen vielä monta kertaa, seuraavaksi kameliaan.