maanantai 24. helmikuuta 2020

Puutarhapuuhia ja pöntön putsausta

Oletko muistanut putsata linnunpöntöt? Puutarhassa on piipot jo pitkiä. Jouluruusu jaksaa aina vaan kukkia, vaikka välillä näytti jo tosi huonolta. Pyysin myös kuvausapua tähän postaukseen!

Jos et putsannut linnunpönttöjä jo syksyllä - minä en - niin viimeistään nyt olisi hyvä toimia. Jotain pientä pakkasen tynkää on luvattu tulevalle viikolle, joten ajattelin tarttua toimeen silloin. Pakkasella lintukirput ja muut pöntön pienet lymyilijät eivät ole liikkeellä. Kirppujen takia pesämateriaaleja ei kannata jättää puun juurelle lojumaan, koska kirput loikkivat sieltä sekä ihmisten että lintujen riesaksi. Pyrin putsaamaan pöntöt joka vuosi. Olisiko kuitenkin seuraavan kuvan tapauksessa unohtunut putsaus edellisenä vuonna, kun on näin komea kerros. Meillä on niin monta pönttöä, että kaikkia ei ehkä aina huomaa... Kuva on todellakin vuoden takaa (en silloin niitä julkaissut), nyt meillä ei ole lunta!
Katkoin nyt viikonloppuna paljon talventörröttäjiä. Silppusin perennojen varsia kukkapenkkiin. Minusta huurteiset talventörröttäjät ovat tosi kauniita, mutta on jäänyt huurteet vähiin täällä tänä "talvena". Piippoja sen sijaan nousee jo oikein komeasti ja vihreitä lehtiäkin löytyy.
Nips-naps vanhat pois ja uutta nousee.

Sipulikukat ovat jo vahvasti tulossa


Nöpön taustalla syksyllä kukkasipuleille tehty väliaikainen penkki. Sieltä ei onneksi vielä nouse kuin joku yksittäinen piippo.
Kaipasin uusia näkökulmia puutarhaan ja pyysin poikaani ottamaan muutaman kuvan. Niitä on seuraavina: vesipumppu, näkösuojaa tarjoava havu, jouluruusut sekä kuvaajan selfie (tämä on tietysti minusta paras). Jouluruusut ovat todella kestäviä, niistä on alempana vielä toinen vertailukuva!





Jouluruusut ovat todella sitkeitä sissejä! Seuraavassa kuvassa ovat samat kukat 4. helmikuuta pakkasella. Ne makasivat maassa ja ajattelin niiden kuihtuneen. Mutta sieltä ne vaan nousivat, kun taas lämpeni. Ei ihme, että vähän näyttävät jo kuluneilta.


Pajunkissojakin voi jo silitellä.
Mukavaa uutta viikkoa!



lauantai 8. helmikuuta 2020

Vegesushia ja ripaus lunta




Helmikuun arki soljuu sujuvasti. Mukana postauksessa itse tehtyä kasvissushia ja ensimmäiset pikkutaimet. Kerron omat vinkkini onnistuneen sushin tekoon - eli miten tehdään hyvä riisi. Pakkanen on käynyt kääntymässä meilläkin ja lunta on ehkä sentti. Pian ne taas häipyvät molemmat, toivottavasti kasveille ei tullut vaurioita pakkasesta. Lintulaudalla piipahti pakkasilla uusi laji.

Ekat kylvöt ovat nousseet. Kelloköynnöksen rotevat taimet ovat nostaneet päänsä. Itselleni sopii selvästi parhaiten siementen kylvö perinteisesti multaan. Kylvömultaan laitetut ovat reippaita, kosteiden papereiden väliin asetellut eivät ole itäneet. Enkä yhtään epäile etteikö muilla olisi tosi toimivia kylvölauttatsydeemejä, mutta minulla ei. Jokaisen on parasta tehdä itselle sopivalla tavalla.
Kelloköynnöksen pikkutaimi helmikuisen aamupäivän kalpeassa valossa



Sushimestari perheessä on tyttäreni, jonka apulaisena minä häärään. Tytär ei syö kalaa, joten vegesushilla mennään. Ja se on tosi hyvää! Sinä voit käyttää mitä täytteitä haluat, mutta hyvän sushin ydin on oikein tehty riisi. Käytä sushiriisiä. Riisin huuhtelu on pieni vaiva ja parantaa ehdottomasti lopputulosta! Sen sijaan 20 minuutin riisin liotuksen voi jättää väliin, jos on tosi kiire päästä syömisvaiheeseen.

Riisin valmistus:

  • 250g riisiä
  • 2 ¼ rkl riisiviinietikkaa 
  • ¾ rkl sokeria 
  • ¾ tl suolaa

Huuhtele riisiä kylmällä vedellä siivilässä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Laita riisi kattilaan kylmään veteen 20 minuutiksi likoamaan ja kaada sitten liotusvesi pois. 
Lisää 4dl vettä riisikattilaan ja kuumenna ilman kantta levyllä, kunnes vesi alkaa kiehua. Säädä levy pienemmälle, laita kansi päälle ja hauduta 10 minuuttia. Älä avaa kantta välillä.

Sekoita kypsän riisin joukkoon 2 ¼ rkl riisiviinietikkaa ja ¾ rkl sokeria ja ¾ tl suolaa

Levitä riisi lautaselle jäähtymään.
Riisin huuhtelu







kasvissushi
Kasvikset sushin täyttöön
Makin tekeminen: Jäähtynyt riisi levitetään merileväarkille ohueksi kerrokseksi. Riisin levitys käsin onnistuu paljon paremmin, kun kädet on kasteltu. Päälle ladotaan halutut täytteet. Tässä on käytetty hyvin yksinkertaisia aineksia: kylmäsavutofua, porkkanaa, paprikaa, avokadoa ja kurkkua. Sitten rullataan. Rullaamisessa on hyvänä apuna merileväarkin alle laitettu bambumatto, joita myydään usein siinä sushitarvikkeiden vieressä kaupassa. 
sushin valmistus
Kuvissa syntyy makirulla. Jätä reunat ilman riisiä. Pyörittele ja painele tiukaksi rullaksi. Reunat voi lopuksi kostuttaa vedellä, jotta rulla pysyy kiinni.

Lopuksi leikataan sillä kaikkein terävimmällä veitselläsi sushit kauniiksi paloiksi (maki). Susheja voi tietysti tehdä erilaisia, esimerkiksi muotoilla käsin riisipalloja ja tehdä nigirejä tai tarjoilla ainekset kulhosta, jollei halua "askarrella". 
Ja nam soijakastikkeen, wasabin tai esimerkiksi sriracha-majoneesin kanssa! Inkivääri on perinteinen lisuke.

vege kasvis sushi
Vasemmalla oleva maljakko on Kupittaan saven tuotantoa ja oikealla on riisiviinipullo koristeena. Etummaisella lautasella nigirit, takana makit.


Pakkanen kävi tällä viikolla lounaisrannikollakin. Luntakin tuli ohuen ohut kerros. Lumitöihin ei edelleenkään päästy, ei siis kertaakaan tänä talvena. Onneksi pihani pensaat ovat tottuneet lauhoihin talviin eivätkä ole alkaneet puskea lehtiä vaikka on ollut tosi lämmin. Tämäkin pakkasjakso jäi lyhyeksi.
Köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) pitää tiukasti kiinni männystä

Alppiruusu ja talventörröttäjiä perennapenkissä
Lintulaudalla piipahti eilen uusi laji tälle vuodelle, hauskan näköinen töyhtötiainen. Ehdin napata kuvan, sitten se oli mennyt. Tervetuloa vaan toistekin töyhtis! Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille! 
Töyhtötiainen  (Lophophanes cristatus)


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Fredrikan huonekasvit – elävää historiaa kasvi-ikkunalla


Vanhanajan huonekasvit kiinnostavat ja pääsin tutustumaan hienoon kokoelmaan Fredrika Runebergin kasvien jälkeläisiä. Parhaillaan maatiaisamaryllikset kukkivat upeasti! Fredrika oli kovan tason viherpeukalo. Kauniin puutarhan lisäksi hän keräsi komean määrän huonekasveja 1800-luvulla. Niistä huolehditaan edelleen Runebergin kotimuseossa Porvoossa, mutta se ei ole ainoa paikka. Pääsin kurkistamaan kasvien yksityiseen kokoelmaan, joka varmistaa niiden säilymisen tulevaisuuteen.



Muistatko Pasin daaliat, joista kerroin loppukesällä? (Voit katsoa sen täältä.) Daaliakokoelma on osa Luken kansallisen geenivaraohjelman varmuuskokoelmaa. Runebergin kotimuseon puutarhaan kaivattiin jokunen vuosi sitten oikeanlaista vanhaa daaliaa. Sehän löytyi Pasin puutarhasta Paraisilta. Sitten esiin nousi ajatus, että Pasi voisi tallettaa myös huonekasveja. Niinpä nykyisin hänellä on ikkunoillaan kaikkien Runebergin kotimuseossa Porvoossa säilyneiden alkuperäisten kasvien jälkeläisiä. Sinänsä hauska sattuma on, että Johan Runebergista ja Fredrika Tengströmista tuli pariskunta Paraisilla (museolinkki).   
Maatiaisamaryllis (Hippeastrum rutilium) kukkii 1.2.2020. Alempana Osku esittelee kukintaa.




Fredrika Runebergin aikaan huonekasveja oli vasta vähän saatavilla. Usein niitä vaihdettiin tuttujen kesken. Syrjäiseen Suomeen kasvit saapuivat hitaasti. Fredrika ei itse koskaan päässyt matkustelemaan maailmalle, mutta hänen aikuiset poikansa ja tuttavansa muistivat häntä ja toivat matkoilta uusia kasveja. Fredrikalla oli taito hyppysissään ja hän kasvatti kasvit mielellään itse siemenistä ja pistokkaista.   
Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) on muodissa niin 1880- kuin 2020-luvullakin.


Fredrika oli monella tavalla merkittävä henkilö Suomen historiassa, mm. lahjakas kirjailija ja kansallisrunoilija J.L. Runebergin huolehtiva vaimo. Hänen oli varmasti vaikea saada aikaa omiin projekteihinsa aikansa superjulkkiksen rinnalla. Lasten ollessa pieniä ajan veivät kotiasiat. Myöhemmin kotiin jatkuvasti tulvivat vieraat ja pitkään sairastaneen aviomiehen hoito olivat raskas elämäntyö. Kasvit olivat kuuroutuvalle Fredrikalle rakas harrastus ja keino katkaista ”alituiset surulliset ajatukset”.


Ennen aviomiehen sairastumista, vuosikymmenten ajan, perhe siirtyi aina kesäksi Kroksnäsiin, saareen Porvoon eteläpuolelle. On hauska kuvitella soutuvenettä, joka lastattiin täyteen kasveja, jotka pääsivät mukaan kesänviettoon. Takaisin päin syksyllä saattoi tulla kaksi venelastia, sillä kasvit todella viihtyivät Fredrikan hoivassa. Puutarhassa kukkivat mm. daaliat ja ruusut ja monet huonekasvitkin viettivät kesän ulkona.
Pylvään päällä virallisesti tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum) eli kauniimmin yön prinsessa, jota Fredrika kutsui yön kuningattareksi. Oikealla Fredrikan yksi lemppari, tuoksupelargoni, jolla on erityisen voimakas tuoksu.


Vasemmalta maatiaisamaryllis ja erkkerin ikkunalaudalla valkotupsukki, nuori rahapuu, tuoksupelargonit, tuonenkielo, toinen amaryllis, suokriinumi, valkotupsukki ja tuoksupelargoni 


Fredrika Runebergin suuresta huonekasvikokoelmasta vain pieni osa on säilynyt nykypäivään ja monia niistä ei enää ole missään. Hänelle olivat esimerkiksi rakkaita kymmenet ruukkuruusut, joita ei enää ole. Pasilla kasvit ovat olleet vasta muutaman vuoden. Hänellä ovat vain ne museon kasvit, jotka suurella todennäköisyydellä ovat alkuperäisiä Fredrikan kasvien jälkeläisiä. Ne ovat alkuperäislajikkeita, eli kooltaan pienempiä ja kukiltaan yksinkertaisempia kuin nykyiset jalostetut lajikkeet. 
Sinisarja, joka on aina sisällä kuten Fredrikallakin. Yleensä sinisarjaa pidetään ulkona kesällä ja talvetetaan viileässä. Joulukaktus kukkii kahdesti vuodessa, joulun aikaan ja keväällä.

Toinen joulukaktus ja suokriinumi (Crinum), jota ei viedä ulos ja se kukkii aina loppukesällä. Kapmaan kriinum Pasilla on myös, se ei näy näissä kuvissa.

Jokaisella kasviharrastajalla on omat kiinnostuksen kohteensa ja erityisalueensa. Fredrika oli kovan tason kasviharrastaja. Ja niin on Pasikin. Nyt talvella Pasin daaliat ja muut talvetettavat lepäilevät viileässä, nimettyinä siististi laatikoissa. Huonekasvit ovat levittäytyneet kaikkiin huoneisiin. Saas nähdä, koska valkotupsukki suvaitsisi kukkia ensimmäistä kertaa hänen ikkunallaan. Puutarhassa lumikellot ovat jo heränneet uuteen kevääseen. Toivon että rajanveto peurojen ja vesimyyrien kanssa jatkuu kasvien eduksi! 

Lähestyvän Runebergin päivän kunniaksi söimme tietysti Runebergin tortut. Kiitos Pasille inspiroivasta vierailusta ja tsemppiä kasvien parissa! 

Kasvien tieteelliset nimet otin kirjasta: Vanhanajan huonekasvit (Anu Ranta)
Tietoa Fredrikan huonekasveista löytyy: Unelmien puutarha - Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10)

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Huonekasvikuulumisia


Auringonsäteet alkavat vähitellen löytää tiensä viherhuoneeseen. Katsotaanpa miten kasvit ovat selviytyneet talvesta. Viherhuoneen lämpötila on nyt noin 16 astetta, mikä on monille kasveille parempi kuin perushuoneenlämpö. En ole pitkään aikaan kirjoittanut viherhuoneen asukeista, joten otan tällä kertaa yleiskatsauksen huonekasvieni pariin. 
Katon amppeleissa ovat ruoholilja (Chlorophytum, kokovihreä luonnonlaji) ja juoru (Tradescantia sp.)



Suhtaudun huonekasveihin arvostavasti mutta huolettomasti. Mieleenikään ei tulisi heittää jotakin kasvia pois, jos se esimerkiksi kukkii huonosti. Kukat ovat vain mukava lisä kasveillani. Useimmat kasvit pysyvät elinvoimaisina vuodesta toiseen, kun niille vain tarjoaa säännöllisesti vettä ja toisinaan lannoitetta, uutta multaa, isomman ruukun tai jakaa kasvin pienempiin osiin.

Lisävaloa en käytä  merkittävissä määrin. Katossa on kaksi kasvivaloa, jotka valaisevat todella pienen alan eikä niihin saa ajastinta kiinni. Esimerkiksi kiinanruusulle tarjoan toisinaan "valohoitoa". En tiedä, onko satunnaisella valolla merkitystä, mutta se on hyvinvoivan näköinen. Kiinanruususta tein postauksen pari vuotta sitten, täällä.
Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis) on kuvassa se, jonka yläpuolella on lamppu.

Sain syksyllä joitakin pistokkaita. Kasvu on ollut hidasta vähässä valossa. Pikkupeikonlehti on pärjännyt ihan hyvin. Alkuperäinen ainokainen lehti voi hyvin ja sen lisäksi on kasvanut toinen pienempi lehti (isomman alle, jossa se saa vielä vähemmän valoa). Vaikka peikonlehti tunnetaan liuskoittuneista lehdistään niin on ihan tavallista, että nuoret lehdet ovat ehjiä, kuten tälläkin.
Pikkupeikonlehti (Monstera deliciosa 'Borsigiana'), taustalla mm. perhosorkidea. Tämä sama kukki jo joulun aikaan.




Limoviikuna (Ficus benjamina) näkyy kauempaa ekan kuvan vasemmassa reunassa
Limoviikuna oli joskus aiemmin varsinainen riesa talvisin, kun se pudotteli niin paljon lehtiä. Nyt limoviikunani on voinut hyvin koko talven. Luulen yhden syyn olevan se, että en anna sen kuivua välillä. Limoviikunalle periaatteessa on hyvä, että se hieman kuivuu kasteluiden välillä, mutta silloin se helposti pudottelee lehtiään. Kastelen sen kerran viikossa ja sillä on kestokasteluruukku. Lisäksi luin, että limoviikuna voi vähitellen tottua varjoisaan kasvupaikkaan. Oma limoni on harjoitellut pimeitä talvia jo tosi monta vuotta, joten ehkäpä talvehtiminen on siksi alkanut sujua.   
  

Huonekuusi eli norfolkinaraukaria  on todella hyvävoimaisen näköinen. Näin siitä huolimatta, että paras paikka olisi valoisa ja alle 10 astetta. Tämä on huonekuuseni numero kaksi. Edellinen oli pari kesää sitten liian lähellä ikkunaa ja kuivahti auringossa.  
Huonekuusi ( Araucaria heterophylla)

Enkelinsiipi kiemurtaa katossa. Tuo lehdetön on kultaköynnös, joka on monen metrin matkalta kalju ja sitten on taas lehtiä.

Enkelinsiipi, kuivan virallisesti korallibegonia,  on pudottanut suuren osan lehdistään. Onneksi se pitäisi joka tapauksessa leikata, koska se kiemurtaa katossa asti. Sen kun napsauttaa keväällä matalaksi, niin loppukesästä se on taas katossa. Hullun elinvoimainen kasvi.


Enkelinsiiven vieressä seinille kiipii kultaköynnös. Kultsista olenkin kirjoittanut jo aiemmin, kun menin leikkelemään sitä vähän liikaa. En ole edelleenkään selvittänyt minkä osan katkaisin, hyvin näyttää yhä pärjäävän. Tarina ja hoito-ohjeita täällä. Terraarioamppelissa kiikkuu edelleen herttalyhty eli herttaköynnös. Amppelien tekemisestä ja ripustamisesta kerroin täällä. Seuraavassa kuvassa näkyy toinenkin lasipallo, sen sisällä (vaikkei kuvassa näy) kiikkuu ilmakasvi. 
Pikkupöydällä joulukaktus ja enkelinsiipi, amppelista valuu herttaköynnös. Oikealla kultaköynnös.
Näissä amppeleissa... hmm, vasemmalla juoru, oikealla... Mikäs tämä onkaan... kovalehtinen?

Pelargonit talvehtivat tänä vuonna suurelta osin viileässä pikkueteisessä. Siellä on tosi huono valo. Niitä kävi sääli ja siirsin ne nyt viherhuoneeseen (ekassa kuvassa näkyy rivi). Kasveja on myös olohuoneessa. Viirivehka kukki loppuvuodesta hienosti, samoin paavalinkukka eli saintpaulia. Molemmat lopettivat jo. 
Etualan viirivehkalla (Spathiphyllum) on jo ikää. Sitä pitää keväisin karsia (tai vaihtaa isompaan ruukkuun) niin se on taas hyvännäköinen koko vuoden. Paavalinkukka ikkunalla oikealla.
Maaorkidea

Kevätkylvöt ovat alkaneet, siitä viimeinen kuva! Pian on tasot täynnä ruukkuja! Tässä postauksessa oli vain osa huonekasveistani. Kurkataan viherhuoneeseen toistekin, toiveitakin saa esittää.

Ensi viikonloppuna olen menossa tutustumaan ihan erityisiin huonekasveihin. Tarkoitus on tehdä vierailusta heti viikonloppuna postaus. Palataan siis aiheeseen!




keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Pihabongaus tulee! - Oman pihan siivekkäiden tunnistaminen

- Hei tyypit, ensi viikonloppuna on pihabongaus, huutelee mustarastas lintulaudan alta. 
- Mitä se tarkoittaa? ihmettelee pienin sinitiaisista.
- Extraherkkuja tarjolla, myhäilee vanha ja kokenut talitiainen. - Mutta ei huolta, ihan samalla tavoin kierretään lintulaudoilla kuin yleensäkin, mutta ihmiset kiikaroi ja laskee meitä. 
- Katsot sitten, että on sulat ojennuksessa, lisää vanhempi sinitiainen ennen kuin nappaa taas siemenen. 
Pihabongaus tulee 25.-26.1.2020! Postauksen kuvissa oman pihan siivekkäät ja lintulaudan kuokkavieras orava. Entä miten jakselee uudenvuodenlupaukseni linturetkien suhteen?

tiaiset lintulauta



Lintulaudallani arki tiaisten ja muiden vakikävijöiden kesken jatkuu leppoisana. Pakkaset eivät ainakaan vaivaa. Satunnaisia vierailijoita käy joskus. Kiinnostavin oli tämä, tunnetko? Minä en heti tuntenut...

Ensin vilkaisin, että peippoko se on, näkyy punertavaa ja tummaa raitaa siivessä. Punaisen sävy oli kuitenkin oranssi ja pää aika tumma. Oikea vastaus on järripeippo, yleinen peipon pohjoinen sukulainen. Se elelee metsissä poissa parrasvaloista. Tähän aikaan vuodesta sen pitäisi olla Keski-Euroopassa popsimassa pyökin siemeniä, mutta ihan keskieurooppalainen sää täälläkin on (pyökit vaan on vähissä). Se pysytteli arkana puskassa koko ajan, en saanut tämän parempaa kuvaa. Pian se ilmeisesti jatkoi matkaa.

Pihabongaus on Suomen suurin lintutapahtuma. Se on mukava ja hyödyllinen. Tunnin ajan lasketaan esimerkiksi omalla pihalla näkyvät linnut. Tunnistetaan lajit ja merkitään muistiin lukumäärä. Tärkeää on, että lukumääräksi merkitsee, montako esimerkiksi talitinttiä näkee kerralla. Näin saadaan tieto lintujen lukumäärästä. Ei siis tarvitse laskea, että 1 tai 2 tai 3 talitinttiä kävi 35 kertaa hakemassa siemenen sen tunnin aikana. Se olisikin kamalan työlästä! 
Parus major



Näin saadaan ihan oikeasti tärkeää tietoa talvehtivista linnuista.
Tämä on siitäkin kiva, että ei tarvitse olla kummoinen lintutuntija. Lintulaudalla käy yleensä vain muutama tavallinen laji.   
Ajankohdankin voi valita itse, lauantaina tai sunnuntaina 25.-26.1., silloin kun ehtii.
Paljon lisätietoja, myös tunnistamiseen, löytyy BirdLife Pihabongaus -nettisivuilta. Myös palkintoja arvotaan.
Talitiaiset (Parus major) ja viherpeippo (Carduelis chloris) tarkkana
Talitiainen (Parus major)


Uusi kävijä oman lintulaudan ympäristössä on harakka (Pica pica). En olisi niin kaivannut...

Sinitiainen ( Cyanistes caeruleus )

Oravat käyvät säännöllisesti verottamassa lintulaudan siemeniä. Hyppynäyte:

2020 uudenvuodenlupauksistani yksi oli tehdä tänä vuonna 20 linturetkeä. Nyt takana on jo neljä kertaa, joten hyvin menee! Enemmän olen bongannut kauniita maisemia, mutta kivoin lintuhavainto on ollut pyrstötiainen. En tiedä, olenko ikinä nähnyt tätä söpöläistä, en ainakaan viime vuosina. Niitä oli 3-4 linnun pieni parvi Raisiossa. Ihailtiin miehen ja pojan kanssa linnut ja jatkettiin Ikeaan syömään, joten jokaiselle oli jotain mukavaa ;)
Poikani ottama kuva. Piste keskellä on pyrstötiainen. Onneksi meillä oli kiikarit vaikka kunnon zoomia ei ollutkaan:)
Mukavaa loppuviikkoa! Viikonloppuna sitten pihabongausta. Aiotko sinä osallistua?

Lisää lukemista:

Vuoden 2019 suosituimmat postaukset

Otan  vuodenvaihteen kunniaksi katsauksen menneen vuoden suosituimpiin postauksiin. Itselle mieleen jäävin oli Hollannin reissu, josta...