Näytetään tekstit, joissa on tunniste pölyttäjät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pölyttäjät. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Eläväistä luontoelämää puutarhassa

Puutarha on tällä hetkellä eläväinen paikka vaikka kasvit helteessä lurpottavatkin. Suurten sudenkorentojen lentokausi lammella on alkanut, heinäsirkat poukkoilevat jaloissa niityllä ja kimalaisia pörisee kukissa ja kärpäsiä joka puolella. Perhosia saisi mieluusti olla enemmänkin. Erityisesti ihailen niitä, jotka vaivautuvat pysähtymään kuvattaviksi - muutamia perhosia on kuvissa, sudenkorentoja en tällä kertaa edes yrittänyt tallentaa. Kuvista lajeja on sitten hauska yrittää tunnistaa, kerron käyttämäni apuneuvot. Löysin myös yllättäen käyttöä kasvimaan huonoksi menneelle salaatille! Ja kärhöt ihanat kukkivat!


Ahdekaunokki kukkii ja tuo paljon iloa pölyttäjille. Se ei halua kasvaa niityllä vaan leviää niityn vieressä, paviljongin ympärillä. Käytin pitkän aikaa näiden kuvien siivekkäiden tunnistamiseen. Välineinä olivat etenkin iNaturalist sivusto ja Ötökät lähiluonnossa -kirja. Luonnonvaraisiin kasveihin apua tuo Luontoportti. 

Kaaliperhonen tai joku sellainen (Pieris)

Mantukimalainen (tjsp) ahdekaunokissa

Sovellusta voi käyttää nettisivulta tai kännykän appilla. Kerroin siitä enemmän viime kesänä, täällä. Silloin mainitsin myös hyödyllisen Ötökkätieto -sivuston. Tänä vuonna hankkimani ötökkäkirja on samojen tekijöiden tekemä kuin tuo sivusto, Leena ja Heikki Luoto. INaturalistan hyönteistuntijat selvästi viettävät perjantai-iltaa muuten kuin netissä hyönteisiä tunnistamalla ja suotakoon se heille. Eilen sain hyvin nopeasti vastauksen laittamiini kuviin, mutta tänään on hiljaisempaa. 
Tässä näkee ahdekaunokin kasvutyylin, se on tuo hillitön puska paviljongin perennapenkin oikeassa päässä (penkin ulkopuolella) sekä taustalla. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin jokin jopa aloittelee kukintaa perennapenkissäkin, vasemmalla kuvassa. Lähempää:
Kaunopunahatut (Echinacea purpurea) ovat hengissä, ehkä ne vielä komistuvat, ovat juuri auenneet. 

Paviljongin takana olevalla niityllä on heilunut trimmeri. Ei sentään koko niityllä, mutta seuraavan kuvan laji sai turpaansa. Ei tuo söpö perhonen vaan apila. Se oli aikeissa vallata koko niityn itselleen ja jouduin kurittamaan sitä. Minulla on apilaongelma myös ihan toisessa päässä puutarhaa olevilla istutusalueilla. Harmillisen elinvoimainen kasvi... 
Perhonen on varmaankin lauhahiipijä ja kasvi metsäapila


Korkealle kurottaa keltamatara


Meillä ei edelleenkään ole juuri satanut. Yhtenä yönä tuli 7 mm, mutta se olikin ainoa kerta. Ei yhtään ukkoskuuroa. Kuivaa siis on. Kukinta ei ole kummoista. Ehdotin asioille lähtevälle miehelle, että pörriäisten ja minun iloksi voisi tuoda vaikka syyssyrikän. Niitä ei kyseisessä rauta-sisustus-puutarhakauppahässäkässä ollut, mutta sain uusia syysleimuja. Ainakin kukkakärpäset, jäärä ja sitruunaperhonen tykkäsivät. Nämä ovat toistaiseksi puolivarjossa ruukuissa. Aika tylsät myyntinimet näillä lajikkeilla, mutta kauniita ovat. 

Rusokukkajäärä sopii nimensä puolesta hienosti 'Flame pro soft pink' syysleimuun

Sitruunaperhonen ja 'Famous light pink' syysleimu

Mittariperhonen sopii tyylikkäästi kuunliljoihin

Vielä yksi ötökkätarina joka kertoo aika paljon minusta ja puutarhastani. Kiskoin pari päivää sitten suurempia rikkaruohoja kasvimaalla. Meinasin poistaa surkeat salaatit maasta, ne alkoivat kukkia ennen kuin ehdin syödä lehteäkään. Jostain syystä en kuitenkaan tehnyt sitä. Vähän ajan päästä löysin kymmensenttisen komean toukan nököttämässä mangoldien luota - se ei syönyt, oli vain. Ankaran googlauksen ja iNaturalistan avulla selvitin sen olevan savukaapuyökkösen toukka - joka syö salaattia. No minähän ilahduin, että viimein on salaatille käyttöä ja siirsin toukan sinne. Se ainakin kohteliaasti kiinnostui ja kiipesi maistelemaan:
En tiedä mitä toukalle tapahtui, seuraavana päivänä en sitä enää nähnyt. Ehkä se jo koteloitui? Säästän vielä salaatit, jos niille on jollakulla tarvetta. Tämä "tapaaminen" toi joka tapauksessa hymyn huulille.

Loppuun vielä muutama kärhökuva. Pergolaan istuttamani uusi kärhö on avannut ekat kukat!
Tarhalyhtykärhö (Clematis texensis) Princess Diana

Jackmannii kärhö terassin aidan ulkopuolella ja kelloköynnös terassilla ruukussa ovat taas yhdistäneet voimansa. Jackmannii tykkää kukkia poispäin auringosta terassille - erittäin hyvä juttu! Nuppuja on paljon!
Kelloköynnöksen vasemmalla puolella kaktusdaalia My Love, valkoiset kukat

Jackmannii kärhö kukkii kelloköynnöksen lehtien yllä

Kuva Madame Julia Correvon kärhöstä kasvimaan portilla ei suostu millään suurentumaan. Kuivuus on mielestäni pienentänyt kukkien kokoa, mutta hyvin kukkii kuitenkin. Toinen kuva lähempää. 
Portissa kukkii kärhö ja toisessa puoliskossa massiivinen humala

Tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon

Mukavaa viikonloppua!

lauantai 1. toukokuuta 2021

Pörriäisten kevätpörinä ja minitulppaanit

 Kevät etenee tavalliseen tapaansa eli pikkuisen kompastellen, mutta kyllähän se etenee. Vettä saisi kyllä tulla välillä. Säätiedotus on välillä lupaillut, mutta vesimäärä on jäänyt pieneksi. Kevyet lumihiutaleet eivät paljon asiaa auta... Katsotaas mitä kevään ihmeitä pihalla on näkynyt. Ainakin yllätyksen ovat tuoneet minitulppaanit! Entä mitkä kasvit ovat ilahduttaneet pörriäisiä? 

Viime vuonna nousivat erittäin aikaisin edellisenä syksynä istutetut The First tulppaanit. Postauksessa oli kuva lähes auenneesta nupusta 18.4.2020. Näköjään ne ovat edelleen elossa, mutta hauskasti minikokoisiksi muuntuneina. En edes huomannut niitä ensin krookusten joukosta:


Muillakin vanhoilla tulppaaneilla näyttää tässä vaiheessa menevän ihan hyvin: Lehdet kasvavat, kukintaa odotellessa. Niiden kaverina on mm. idänvirpiangervo, jolla on jo ihanan raikkaanvihreät lehdet:


Viime vuonna istutin lamoherukkaa. Yhtenä syynä valintaan oli, että se tulee aikaisin lehteen. Ja niin se tulikin. Seuraava kuva on 20. huhtikuuta, krookusten takana vihertää. Postauksen ekassa kuvassa lehtien kasvuvauhti näkyy 29.4.

20.4.2020 lamoherukka, krookukset ja The First tulppaani pilkistää lehden takaa

Hyasintit nousevat 1.5.

Pörriäiskuulumisia! Pari kimalaiskuningatarta on taas pitänyt pelastaa sisältä takaisin ulos. Onneksi ne pitävät niin kovaa ääntä, että löytyvät ajoissa. Toinen sekoili keittiössä lasipurkkien seassa. Ne ovat tärkeitä pölyttäjiä! Pörriäiset rakastavat kevättaskuruohon kukkia. Se on levinnyt aivan itsekseen ja on minusta söpö kevätlisä puutarhassa. Myös valkotäpläimikät leviävät ja ovat suosittuja pörriäiskukkia.
Kevättaskuruoho (Noccaea caerulescens-Ryhmä) ja mehiläinen

Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata) ja kimalainen

Valkotäpläimikät ja krookukset (sahramit)

Seurasin kimalaista, joka nautiskeli todella pitkään ja hartaasti leskenlehden kukinnossa. Toisessa kuvassa kimalainen pajussa. Jos pihalla on mahdollista kasvattaa esim raitaa, niin sitä ehdottomasti kannattaa pörriäisille säästää!

       
Loppuun vielä tällainen kaunokainen joka on jo aikalailla kuihtunut. On pitänyt selvittää, mitä sitä on tullut istutettua, mutta en ole muistanut...

 Nyt ollaan jo toukokuussa! Mukavaa vappua ja ihanaa kevättä!

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 
Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.


Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 
Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Kukkia ja kimalaisia

 

Sain Kuvaa kimalainen – haasteen Kukkia & Haaveita -blogin Sirkulta. Tämä onkin kiva haaste, pörriäisten ja pölyttäjien hyvät elinolosuhteet ovat minulle tärkeä asia puutarhassa. Haasteen laittoi alulle Minna Hiidenkiven puutarhassa blogista. Olenkin ottanut tänä kesänä jonkin verran ötökkäkuvia, joten pääsen heti vastaamaan haasteeseen (kun nyt vasta huomasin sen). Ulkona olisi nyt aika turha kimalaisia etsiä, kun on niin synkeä sää.

Kivikkokimalainen, kun takamus on oranssi ja muuten musta... Mutta tällä on hikinauha otsalla... Pensaskimalainen? Työn alla nauhuksen kukka.

Minua on vasta tänä kesänä alkanut enemmän kiinnostaa puutarhan ötököiden tunnistaminen lajilleen. Kerroin jokin aika sitten iNaturalist sovelluksesta, jonka avulla voi tunnistaa ötököitä, kasveja ja mitä vaan luonnonvaraisia lajeja ja saada niille asiantuntijoiden tunnistuksia ja osallistua samalla tutkimushankkeisiin. Postaus löytyy täältä.

Tässä toinen oranssipeppu niityn ahdekaunokissa. Tässä kyseessä kivikkokimalaiskoiras. Sillä on "hikinauha" kuten pensaskimalaisellakin ja erityistuntomerkkinä keltaisia naamakarvoja. Ne näkyivät toisessa kuvassa jonka laitoin iNaturalistaan. 

Kimalainen ei tosiaankaan ole pelkkä kimalainen, vaan niitäkin on ihmeen paljon erilaisia - Suomessa on tavattu 37 lajia!  Kimalaiskuvani hautautuivat järkkärikameran kortille eivätkä ole siksi päätyneet iNaturalistaan tunnistukseen. Tänään sitten kokeilin ja kyllä sinne hyvin voi laittaa kuvia myös tietokoneella, kun tähän asti olin käyttänyt kännykkää. Saa nähdä, käykö kukaan asiantuntija katsomassa kuviani. Rohkeasti vaan ehdotuksia kehiin, jos sinä tunnistat jonkun lajin!


Punahatut kiinnostavat kimalaisia kovasti.
Kimalainen värillisessä kärsämössä

Yritin itsekin näitä tunnistaa. Se tuntui todella vaikealta. En ole ennen juuri yrittänyt, joten minulla ei ole silmää kimalaisten eroille. Katselin näitä myöhään lauantai-iltana ja pian raidat vaan vilisivät silmissä.

Ahdekaunokki on suursuosikki, siitä tykkäsi myös tämä (tarha??)kimalainen (tai ehkä tarhaloiskimalainen??)

Perusvalkoiset siankärsämöt miellyttävät kimalaisia vielä enemmän kuin värilliset

No mutta monenlaisia kimalaisia selvästi puutarhassani lentelee ja mikäs sen mukavampaa.  Kaikki kuvat ovat siis omasta pihasta. Toivottavasti näistä ei kovin moni ole loiskimalaisia, jotka loisivat kimalaisten pesissä. Sellaisiakin näköjään on. 

Iisopin kukalla voisi olla mantukimalainen?  Takamus on valkoinen.

Mme Julia Correvon kärhöllä vierailleen kimalaisen kuva oli jo aiemmassakin postauksessa



Tässä vielä reipas pörisijä!

Haasteen säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita jokaisesta eri näköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Kunhan vain joka kuvassa on eri näköinen kimalainen. Halutessasi voit etsiä kimalaisille nimetkin.

3. Haasta vähintään kolme bloggaajaa mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentti, kun olet osallistunut haasteeseen, niin saat postauksesi alkuperäisen haasteen loppuun osallistuneiden listalle.

 

Unohdin miettiä, ketkä haastaisin mukaan. Mutta haasteeseen saa tietysti tarttua! 
Mukavaa sunnuntaita ja hyvää uutta viikkoa!

lauantai 1. elokuuta 2020

iNaturalist sovellus ja pihan perhoset

Tämän vuoden uutuus luontoharrastukseen on iNaturalist sovellus. Olen kokeillut sitä nyt jonkin aikaa ja voin suositella! iNaturalistiin voit kirjata omat luontohavaintonsa ja niiden tunnistamiseen saa hyvää apua. Hurahdusvaara: Tämä voi innostaa tarkkailemaan luontoa enemmänkin! Vaikka sovellus on tarkoitettu vain luonnonvaraisten lajien tunnistamiseen, niin kerron, miten siitä on hyötyä myös puutarhanhoidossa. 
Postauksen kuvat omasta puutarhasta tältä kesältä. Ekassa on keisarinviitta palavarakkauden kukalla. Palavarakkaus on minusta turhan ärhäkän punainen, mutta jos saan  sen avulla näitä perhosia lisää, niin palavarakkaus saa levitä!
Oranssi perhonen


iNaturalist on kansainvälinen verkosto, johon on tänä vuonna avattu Suomi-palvelu. Koska sovellus on toiminut muualla jo pidempään, sen tekoäly on saanut paljon treeniä lajien tunnistamiseen ja se toimii yllättävänkin hyvin. Ehdotus kuvassa olevasta lajista räpsähtää heti ruudulle. Hienous on siinä, että tämä ei kuitenkaan riitä, vaan oikeat ihmiset käyvät myös katsomassa kuvia. Olen huomannut, että asialla ovat usein alan ammattilaiset tai pitkän linjan harrastajat. 


Itse lähdin sovelluksen kanssa liikkeelle ötököiden tunnistamisesta. Hyvä yhdistelmä on iNaturalist ja Ötökkätieto -sivu. Jälkimmäisestä voi helposti tarkistaa, onko löydetty ötökkä haitallinen vai hyödyllinen puutarhassa.

Minulla yksi ensimmäisistä oli yllättävä luontohavainto juhannuksena. Revin ruohotuppoja maasta, että saisin grillin alle lisää tiiliä. Mullan seasta alkoi hassusti putkahdella kymmenittäin punamustia kovakuoriaisia! Yritin kuvata pois vilistäviä otuksia. Kovakuoriaisen tunnistamista varten siitä olisi hyvä saada kuvia joka puolelta. Kuvistani ei tullut ihan priimaa, mutta tekoäly ehdotti sen olevan jokin sylkikuoriainen. Myöhemmin oikea ötökkätuntija kävi tunnistamassa sen sovelluksessa nummisylkikuoriaiseksi, joten oikealla linjalla heti oltiin. Sinne ne oli käyty munimassa maan alle ja olivat juuri sopivasti päässeet aikuisiksi, kun ilmestyin riehumaan heidän yläpuolelleen.

punamusta kovakuoriainen
Nummisylkikuoriainen (Cantharis livida) syö mm. kirvoja, joten hyödyllinen otus on kyseessä. 

Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) ja peltosaunio ("saunakukka") (Tripleurospermum inodorum)


Käytin iNaturalistaa ensin vain ötököiden tunnistamiseen. Tällä viikolla muistin, että sehän sopii kaikille luontohavainnoille. Aion nyt kuvata sinne mahdollisimman paljon pihapiirissä kasvavia luonnonvaraisia kasvilajeja. Palvelua voi käyttää laajemminkin luontoharrastuksessa, sieltä löytyy monenlaista lisätoimintoa. Sovellus esimerkiksi tarjoaa uusia lajeja, joita voi koittaa ”bongata”. Lisäksi havaintoja käytetään oikeasti tieteellisessä tutkimuksessa. Minun kuvaamani perhostiedot on esimerkiksi liitetty osaksi Euroopan perhosprojektia. Kätevimmin iNaturalist toimii kännykällä, mutta omalle tilille pääsee myös tietokoneella. Palvelua hallinnoi Suomen lajitietokeskus (klik).
Pienellä perhosella on viehättävä nimi: Lauhahiipijä. Sen saa pihaansa, jos siellä on heinikkoa tai niittyä. 



Kedolla päivänkakkaroita, ketoneilikkaa ja puna-apilaa
Vaapsasvieras (Volucella inanis) ja siankärsämö - silmistä heti tunnistaa, että kärpänenhän tämä on, vaikka raidoitus on kuin ampiaisella. Sen toukat hengailevat ampiaispesässä. Aikuinen viihtyy kukissa kuten kunnon kärpänen. Harmiton.   
Kuvien tekijänoikeuksia voi asetuksissa käydä klikkailemassa. Minusta on ok, että iNaturalistiin laittamiani kuvia saa aika laajasti käyttää, jos niistä jotain hyötyä on, mutta en ole vielä muistanut perehtyä asetuksiin.

Jos jaksoit tänne asti niin palkinnoksi parit kärhökuvat! Ensinnäkin nyt on kunnon Jackmanii kukassa eikä mikään feikki. Se on ovelasti piiloutunut kelloköynnöksen joukkoon:
Jalokärhö Clematis 'Jackmanii'. Se kasvaa säleikön toisella puolen, mutta kukat ovat tulleet kelloköynnöksen lehtien sekaan terassin puolelle

Puutarhaportissa kukkii ekaa kertaa viime vuonna istutettu viinikärhö Clematis viticella 'Alba Luxurians' (valkoiset kukat)

Mukavaa elokuun alkua! 
Koitan saada nopeammalla aikataululla seuraavan kukkaisamman postauksen, katsotaan miten käy.

Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...