Niittylaikkuja kylvämässä

Olen aloittanut kevään kylvöt ulkona niittysiemenillä. Puutarhan peränurkassa olevan alueen hoitoon minä en halua käyttää paljon aikaa tai vaivaa. Niittynä alue tuo enemmän mahdollisuuksia puutarhan monimuotoisuudelle kuin lyhyenä nurmikkona. Millaisin pienin keinoin aluetta voi muuttaa kohti niittyä? Heti kun lumi sulaa on sopiva hetki toimia!

Monivuotisten niittykasvien kylvöön syksy olisi erinomaista aikaa, koska monet niistä tarvitsevat kylmän ajan ennen kuin ne itävät. Syksyllä usein puutarhainto on laskusuunnassa ja kylvö saattaa jäädä, ainakin minulta jäi. Monivuotisia niittykukkia voi kuitenkin kylvää koska vaan. Jos tekee kylvön mahdollisimman aikaisin keväällä, vaihtelevat lämpötilat voivat riittää siihen, että siemenet lähtevät itämään. Niitylle on myös paljon sopivia yksivuotisia lajeja ja niille kevät on se paras kylvöaika. Monet monivuotiset kasvit kasvattavat ekana kesänä vasta lehtiruusukkeen eivätkä kuki, joten siksikin kannattaa sekoittaa yksivuotisia mukaan, että saisi heti kukkia!

Eka laikku on lammen takana, sitä ympäröivän aidan vieressä. Seuraava kuva sama alue kokonaan.

Kaunein kuva, mikä takanurkasta on otettu. Heinät parhaimmillaan, kukkia hyvin vähän. Keskellä vanha luumupuu, jonka luota vasemmalle on ylemmän kuvan aita ja lampi. (20.7.2019)

Nurmikon tai heinikon joukkoon on ihan turha kukkien siemeniä kylvää, nurmikolla on niin tiheä juuristo. Kun alue on isompi kuin muutaman neliön, niin sen kääntäminen kokonaan olisi turhaa ja työlästä (- siis tässä, riippuu toki tilanteesta!). Minä en tavoittele tähän kukkaräjähdystä! Kukkivat maisemapellot ovat tietysti ihania, jos sattuisi esimerkiksi omistamaan pellon. Vanhalle nurmikolle tai vastaavalle sopiva pienimuotoinen tapa uudistaa on kylvää niittykasveja alueelle laikkuina:

• Nurmikko tai heinikko pois ainakin neliömetrin alalta, jotta heinät eivät heti valloita laikkua takaisin. 
• Kuoppaan ei siemeniä kannata laittaa, joten pintamaan poiston jälkeen toin kylvöalustaksi hiekkaa tai hiekansekaista multaa ja painelin sen tiiviiksi.
• Niittykukille ei lannoitteita, mutta kalkkia voi laittaa.
• Kylvö pintaan

Toinen laikku lammen toisella puolen, takana poistettu pintamaa kasassa. Oikeaan reunaan ripotin siemeniä viime vuonna, kun poistin siitä pensaan taimia ja siinä jo näkyykin lehtiruusukkeita, 

Paras paikka niitylle on kesällä kuivaksi kulottuva nurmi tai paahderinne, jota ei ole lannoitettu viime aikoina. Siitä saattaa tulla mukava niitty tai keto hyvin pienelläkin vaivalla. Oma länttini puutarhan perällä on tiukkaa savimaata, joten se ei ole mitenkään kätevin paikka niittyprojektille. Palataan niityn myöhempään hoitoon joskus toiste. Paremmalla niittypaikallani on jo niitty! Se on seuraavassa kuvassa:

Hiekkainen rinne (10.4.2021) , jossa on pieni niitty ollut ehkä jo vuosikymmeniä. Takavasemmalla lampi jonka ympärillä on savimaata. Tähän niitylle en kylvä mitään vaan...

...katselen mitä luonto tarjoaa. Sama paikka heinäkuun alussa 2020.

Sama lähempää. Ketoneilikka viihtyy kuivalla kedolla. 

Niittysiemenet on hurjan pieniä! Isompiakin on joukossa. Kun sopiva määrä siemeniä kukkalaikussa on sellaiset 600 kpl/m² niin ei kannata alkaa laskea… Siemenpusseissa yleensä lukee, minkä kokoiselle läntille ne on tarkoitettu, niin kannattaa arvioida, miten ison osan pussista ottaa. Ja ehdottomasti monta lajia kukkia sekaisin, valitse lajit kasvupaikan mukaan. Kannattaa laittaa kaikkia siemeniä samaan purkkiin ja sekoittaa joukkoon jotakin väliainetta, vaikka sahanpurua tai mannaryynejä.  Väliaine sitten erottuu paremmin ja näkee, onko jo ripotellut siemeniä joka paikkaan. Siemeniä ei saa peittää! Tai kannattaa toki tarkistaa siemenpusseista, jos joku laji pitää peittää, niin se täytyy kylvää ensin erikseen. 

Kuten yhdestä kuvasta näkyi, lunta tuli taas viime yönä. Kai tässä pitäisi iloita kun niittysiemenet sai kylmää ja kosteutta...Krookukset ei meinaa aueta, kun ne eivät ole erityisen aurinkoisilla paikoilla. Nuppuja on paljon. Mukavaa viikonloppua!

Aika nips-napsauttaa!

Puutarhassa kulkiessani on tällä viikolla kuulunut vähän väliä napsahduksia. Mistä on kyse?
Sekä tulppaanit että vuorimännyt ovat kaivanneet napsauttelua. Molempien kohdalla on jo korkea aika toimia! Lisääkin napsintaa on tulossa, sillä tämän hetkinen mieletön luonnonkukkien rehotus kaipaa pian suitsintaa. Siis sitten kun kukinta heikkenee. Kuvissa myös siellä välissä viihtyvää kukintaa ja muuta elämää...!?!

Vuorimäntyjen vuosikasvut ja tulppaanien varret

Vuorimäntyjen huono maine johtuu niiden holtittomasta kasvusta, jollei niitä suitsita. Niiltähän pitää katkoa vuosikasvut. Minulla on vain yksi kääpiövuorimänty. Niiden kohdalla napsauttelu ei ole pakollista, mutta haluan vuorimäntyni pysyvän pienenä ja sievänä. Valtavat vuosikasvut oli tulossa:

Kääpiövuorimänty ennen...

 Vuosikasvut kannattaa katkoa ihan sormin, niiden pitäisi katketa ihan helposti. Jos ei katkea helposti, on odottanut turhan kauan. Nyt kannattaa ehdottomasti ryhtyä jo toimeen. Kaikkea ei saa poistaa, pistin noin puolivälistä poikki:

Poistin noin puolet vuosikasvuista

...ja jälkeen

 Toinen mitä olen napsautellut, ovat tulppaanien kukkavarret. Lehtiähän ei saa poistaa, jos haluaa ensi vuonnakin kukintaa, mutta mahdollisimman pitkä pätkä kukkavartta kannattaa poistaa heti:

Olen katkonut nipuittain tulppaanien kukkavarsia

Upeat luonnonkukat

Tällä hetkellä puutarhassa on megalomaaninen luonnonkukkien rehotus. Paviljonkipenkin ympäristö on ihana kukkapilvi. Lemmikkejä on myös itse kukkapenkissä, mutta koiranputki kasvaa nurmikon puolella. Lemmikkien kukinta on jo heikkenemässä, joten nips-napsautan ne ulos kukkapenkistä ennen kuin ne levittävät siemenensä ihan kaikkialle. Nurmikolla olevat voivat jäädä vielä.

Valkoista ja sinistä lemmikkiä

Koiranputkea paviljonkipenkin reunalla

Tuossa puutarhaportissa kasvaa nuoria kärhöjä (viime vuonna hankittu), ne ovat kovin hitaita. Kunhan koiranputkien kukinta heikkenee, katkon ne ja sitten kärhöt toivottavasti ovat jo näyttävämpiä. Nyt maanrajassa on yksi kukka:

Alppikärhö - Clematis alpina

Koiranputket ovat tuoneet myös todella hauskan näköisen asukkaan puutarhaan. Pyjamaluteet viihtyvät niissä. Mikä nimi! Nämä ovat ihan harmittomia, saavat syödä koiranputkia vapaasti.

Pyjamalude  (Graphosoma lineatum)

Lemmikkien ja koiranputkien välissä on tulossa monenlaista kukintaa ja muutama ihanainen jo kukkiikin, ainakin nämä syreenien lisäksi:

Akileijat

Kanadanakileija - Aquilegia canadensis 'Little Lanterns'

Särkynytsydän on penkin ensimmäisiä asukkaita

Kun vaan ehtisi tehdä postaukset kaikesta, niin tulossa olisi ainakin toisaalla puutarhassa kukkivat ihanat kurjenpolvet! Ostin viime vuonna mm. yhden kappaleen Bill Wallista ja se on ihan mieletön kukkapilvi (kuva otettu jo tulppaanien kukkiessa, mutta Bill jatkaa edelleen):

Geranium pyrenaicum 'Bill Wallis'

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja keskikesää!

Ihanat niittykukat!

Keskikesän luonnonkukat ovat parhaimmillaan! Oma pikkuinen niittyni kukkii upeasti, mutta lisäksi juhannuksen aikaan retkeilin mm. Häntälän notkojen vaikuttavilla niityillä, jotka pysyvät laidunnuksen ansiosta hienossa kunnossa.  Olen myös haaveillut kotipihan niittyjen laajentamisesta. Niityt ja kedot ovat ilo silmälle, hyödyksi pölyttäjille, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla leikattava ruohoalue pienenee (mikä vähentää pörinää, bensankulutusta ja vaivaa).

Kotipihan niityllä mm. päivänkakkara, ketoneilikka, ahomatara, puna-apila sekä heinät

Nuokkukohokki kukki hyvin niitylläni, mutta lopetti jo kukintansa.

Niittykukat tykkäävät köyhästä maasta. Minulla on yksi kuiva ja hiekkainen kohta puutarhassa, joka on saanut kehittyä niityksi ihan itsekseen, kun alueella on niittykasveja ollut jo ennestään. Se on viime vuosina noussut oikeaan kukoistukseen. Viime kesän kuivuus hyödytti selvästi ketoneilikkaa, jota on nyt paljon. Se ei pärjää kilpailussa muille paremmilla kasvupaikoilla. 

Kotipihalla päivänkakkara ja ketoneilikka

Hiirenvirna

 Häntälän notkot

Juhannuksena oleilin Uskelanjoen (Salonjoki) maisemissa. Sen rantojen kumpuilevat peltomaisemat ovat minun sieluni maisemaa, sukuni on sieltä suunnalta. Ensimmäistä kertaa kävin Uskelanjoen latvahaaroilla Rekijoella Häntälän notkoilla. Siellä on merkitty luontopolku hienoissa maisemissa ja naudat olivat työssään, pitämässä niittyjä avoimina. Suosittelen kohdetta ehdottomasti muille paitsi huonojalkaisille (toki maiseman näkee jo ihan lyhyelläkin kävelyllä). Alueen kuuluisimman asukkaan, pikkuapolloperhosen lentoaika oli jo lopuillaan. Muutama perhonen vielä lenteli niityillä, joten laji tuli bongattua.

Häntälän notkoista tarkemmin, klik.

Auto kannattaa jättää Häntälän kyläkeskukseen (josta voi ostaa mm. jätskit ja Häntälän hunajaa).

Koirat pitää jättää kotiin. Pukeutumisessa kannattaa huomioida jyrkät rinteet, lehmänpaskat ja paarmat!  

Ylh.vas. 2 pikkuapolloperhosta, etummainen oli jo ihan rispaantunut. Muut kuvat Häntälästä paitsi oik. ylhäällä perhonen ruusuruohossa viime kesänä Vallisaaressa . Myös seuraava kuva Häntälästä

Kävin myös minulle tutummilla paikoilla. Vaikka Uskelanjoen jokivarret ovat pääosin pöheikköjä laidunnuksen useimmissa paikoissa loputtua, niin hienoja niittyläikkiä löytyi silti (kuten seuraava kuva). Tytär väsäsi juhannuksen kunniaksi pari kukkaseppelettä.

Lupiinitalkoot

Kävimme myös nyhtämässä kukinnot lähimmistä tienvarren lupiiniesiintymistä. Lupiini on julistettu haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei kelpaa perhosten toukille ravinnoksi, toisin kuin monet muut niittykasvit. Se sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta ja rehevöittää siten kasvupaikkaansa, joten se on suuri uhka muille niittykasveille. Jos sinun lähelläsi on lupiiniesiintymiä, niin vielä ehtii ehkä keräämään kukintoja ennen kuin siemenet ovat levinneet! Lisätietoja vieraslajit.fi (klik)

Takaisin kotipihalle

Niittyä olisi kiva olla enemmänkin kotipihassa nurmikon sijasta. Savimaalle on haasteellista luoda niittyä. Keräävä ruohonleikkuri olisi siitä hyvä, että ruohon pois kerääminen köyhdyttäisi maata. Hiekka toimii maan köyhdyttämisessä, jos tarkoitus on tehdä ihan pieni niitty (isommalle alalle voi upota koko Sahara). Suuremmalla alueella voi tehdä pieniä niittylaikkuja. Pienikin alue on kaunis ja jos kasvit viihtyvät, ne voivat levitä.

Parasta on yrittää valita alueelle sopivia lajeja eikä jääräpäisesti pysyä suosikeissaan. Savensekaisessakin maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi lehtosinilatva, lehtoakileija ja lehtoängelmä. Tuota viimeistä olisi kiva saada tänne, muut ovatkin tuttuja. Maahumala viihtyy suorastaan riesaksi asti meillä ja porhaltaa pitkin nurmikkoa, joten se on varmasti ekana paikalla, jos ja kun koitan saada uutta niittyä. Kotipuutarhalehden numerossa 6.2019 on enemmänkin juttua niityistä. Kannattaa katsastaa, jos aihe kiinnostaa.  

Kuvassa etualalla niitty ja paviljongin takana nurmikkoalue. Takana näkyy myös puutarhaportti, jonka ympäristö on kesken ja johon olisi kiva saada lisää niittyä. Tulipaikka lisättiin viime syksynä, keskeneräistä on vielä.

Pioni esiin ja luonnonkasvien ilo ja vaiva

Luonnonkukkien loiston aika on tullut. Ne puskevat esiin kaikkialta valtavalla voimalla. Puutarhaani ovat tervetulleita lähes kaikenlaiset kasvit, jos niiden ulkonäkö ilahduttaa minua. Määriä ja paikkoja yritän sitten parhaani mukaan säädellä. Yleensä olen monta askelta jäljessä...

Illakko on karannut kukkapenkistä koiranputken, lemmikin ja leinikkien seuraan. Sormustinkukka on nupulla ja syreeni on lopettanut kukinnan

Meillä on pihlajan taimia aina ja kaikkialla. Minusta ne ovat pikkutaimina somia, enkä ole niitä heti repimässä pois. Nyt oli yksi venyttänyt varttaan todella väärässä paikassa. Pioni pullistaa nuppujaan ja kukintaa odotellessa raivasin näköesteet pois. Tilanne ensin:

Pioni kurkistaa pihlajan ja puna-apilan takaa

Raivauksen jälkeen:

Hopeahärkki, verikurjenpolvi ja maksaruohot etualalla. Pioni takana katulampun vieressä. Vasen reuna raivaamatta, leinikit vauhdissa...

Ylempää kivikosta lähti lähes kaikki kasvusto. Laitoin kivenkoloihin ajuruohon "Wine and roses" sekä törmäkatkeron. Lisäksi siellä on ennestään maksaruohoa ja mehitähtiä:

Lemmikit ovat söpöjä ja aivan mahdottomia. Minulla on ollut katekokeilu ongelma-alueella. Peitin maisemointikankaan katolta puhdistetulla sammaleella. Se oli viime kesänä oikein siisiti kate, mutta tänä kesänä siihen asettui peltolemmikki. Olen antanut sen kukkia, mutta nyt raivaan koko katteen pois ennen kuin lemmikki levittää siemenensä. Harmahtava havu ja lemmikki sopivat hyvin yhteen. 

Blogger toimii tänään epätoivoisen huonosti, joten lopetan tähän ja painun pihalle. Siellä on iso projekti, kerron siitä myöhemmin. Mukavaa viikonloppua!