Puutarhani vuosi 2022

Enpä juuri tehnyt blogipäivityksiä vuonna 2022, mutta pieni katsaus menneeseen vuoteen tulee tässä. Mukana ovat vain vain oman puutarhan asiat sekä joitakin perheen kuulumisia. Reissukohteisiin ei tässä kurkotella. Tärkein juttu puutarhassa oli lasiterassin ympäristön laitto. Paljon kauneutta ja iloa toivat pari pussillista daalian mukuloita (niiden syksyistä kukintaa heti ensimmäisessä kuvassa). Kaikki kollaasien kuvat on kännykällä napattuja omalta pihalta. 

Tammikuu 2022

Tammikuu näyttäytyy lumisena. Kuvissa lumen kolausta pihatiellä sekä talitiainen ja kuusitiainen pienten talipallojen kimpussa. 

Aloitan vuoden alussa laskemaan näkemiäni (ja tunnistamiani!) lintulajeja. Vuosi 2022 oli ensimmäinen, jolloin pääsin tavoitteeseen eli yli sadan lintulajin! (Taisi olla 105 lajia.) Sata lajia vuodessa ei pitäisi olla kovin vaativa tavoite, mutta ilmeisesti kuopsutan enemmän nenä maassa kuin kierrän linturetkillä, kun useampi vuosi meni tavoitteen saavuttamiseen. Löysin ensimmäistä kertaa myös retkihaasteen, jonka listalla on 52 erilaista retkeä eli retki joka viikolle. Sen täyttäminen unohtui vuoden mittaan, mutta ajatus on minusta kiva, joten ajattelin kokeilla tänä vuonna uudestaan (retket voivat minusta olla hyvin pienimuotoisia eikä yhtään haittaa ettei lista varmaankaan tule täyteen). Tässä linkki, jos 100 lintulajia haaste kiinnostaa ja täällä retkihaaste.  Sitten on vielä Helmet lukuhaaste, josta kerroin edellisessä postauksessa. Olen selvästi listaihminen...  

Helmikuu 2022

Lunta riitti pieni kerros koko helmikuulle. Potkukelkkakin pääsi esiin. Kuvissa lumeen peittynyt lampi kuvattuna pieneltä vuoreltamme ja sen takana kasvihuone. Toinen kuva pihatieltä. Puutarha-asiat eivät olleet paljon mielessä. Ukrainan tilanne järkytti. 

Maaliskuu 2022

Maaliskuussa aurinko alkoi lämmittää, lähiseudun pelloille ilmaantui muuttavia hanhia ja joutsenia lepäilemään. Jään päälle lennähtänyt lehti saattoi päivän aikana painua jään sisään, kun aurinko sitä lämmitti. Voin kertoa, että siitä ei tullut hyvää valokuvaa, jätin pois! Mukaan päässeessä kuvassa vihreä sammal kuoriutuu esiin jään alta. Vuorelta samanlainen kuva lammelle kuin helmikuulla, mutta nyt on selvästi kevätfiilistä! Itsellä ei aina ollut niin hyvä fiilis, sairastin koronan, en onneksi erityisen vakavaa versiota, mutta kuumetta oli kuitenkin. 

Huhtikuu 2022

Tyttärellä oli lukiossa abikevät ja penkkariajelu oli ihanassa säässä koronan hellitettyä 1.4. Myöhemmin samassa kuussa juhlittiin lasiterassilla 19-vuotissynttäreitä (kuvassa). Luntakin kyllä vielä välillä satoi (ei kaivata enää kuvia siitä!) Sipulikukat alkoivat kukkia tosissaan ja samoin mm. sinivuokot.

Pajun kukinnot tarjoavat hyvää ravintoa pörriäisille keväällä (alakuva). Pajut, kuten esimerkiksi raita, ovat tosi tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle eli siis myös luontokadon torjuntaan. Niissä viihtyvät monet selkärangattomat, jotka taas ovat esim. lintujen ravintoa. Annetaan erilaisten pajujen kasvaa puutarhassa tai sen laidoilla.

Toukokuu 2022

Paineet kasvoivat puutarhan suhteen, kun tyttären ylioppilasjuhlat lähestyivät... Pojalla (kuvassa Nöpön kanssa) taas olivat viimeiset viikot peruskoulua jäljellä. Olisihan se ollut kiva laitella kukka-asetelmia ja istutuksia juhlia varten, mutta lähinnä harrastin lautojen ja risujen kantoa sekä raivausta, kahden työpaikan duunien ohessa toki... (Opetushomma sentään jäi kesätauolle juhlien aikaan.) Loppusyksystä terassiprojektiin liittyen kaadettiin pari puuta pihasta, mutta risujen korjuu ja muu terassirakentamisen jälkien siivous jäi pahasti kesken, kun talvi tuli. 

Valitettavasti sipulikukkien kukinta ei ollut erityisen komea tänä vuonna (oma vika, syksyllä olisi voinut panostaa). Kriikuna pisti parastaan toukokuun puolivälissä (pikkukuva). Valkovuokkokuva muistuttaa, että hankin joitakin erikoisempien vuokkojen taimia. Kuvassa on valkovuokko poimittuna pihalta lasiin, mutta nuo siniset kukkivat taimiruukussa. Saapa nähdä nousevatko ne maasta kukkimaan keväällä 2023! Ostin vuokkojen taimet ja joitakin muita taimia kesäkuun pienimuotoisilta puutarhamessuilta Turusta. Juuri muita taimihankintoja en sitten vuoden mittaan tehnytkään (daalian mukulat toki myös ja syksyllä kukkasipuleita). 

Kesäkuu 2022

Pikkukuva keskellä on onnitteluruusuja ylioppilaalle. Juhlat vietettiin mukavassa säässä talossa ja terasseilla ja ylioppilas oli tyytyväinen juhliinsa. Uusi lasiterassi saatiin juuri ja juuri varustettua portailla ennen juhlia ja rakennusprojektin jäljet suurin piirtein siivottua. Ylimmässä kuvassa on pari sorttia akileijoja, niitä kukki vaikka millaisia ihanuuksia. Pionit tekivät lukuisia kukkia (yksi puska oik. alakuva). 

Kesäkuun puolivälissä tilanne oli edelleen tämä. Uuden lasiterassin ympärillä piti olla istutusalue. Mutta siinäpä oli edelleen hieno kivetys, joka oli aiemmin johtanut avokuistin portaille. Nyt se johti terassin alle. Kuvassa on melkoinen määrä ruukkuja (terassin reunalla osa). joissa portaiden tieltä siirretyt kasvit sekä daaliat odottelevat maahan pääsyä. Uudesta lasiterassista tein nyt vuodenvaihteessa oman postauksen, jos et katsonut vielä niin klikkaa tästä! Tuossa postauksessa on kuvia, joista näkee, että loppujen lopuksi sain daaliat maahan. Toki alkuperäinen idea oli istuttaa ihan muuta uudelle istutusalueelle, mutta johonkin Lidlistä nappaamani daaliat piti saada (2 isoa pussia!) ja päädyin nyt tähän. Nuo kaikkein suurimpien ruukkujen daaliat ovat jo aiemmin talvehtineita ja pari niistä jätin ruukkuihin koko kesäksi. 

Heinäkuu 2022

Daaliat siis saivat uuden kasvupaikan kesäkuun aikana, kun kivetys vaihtui uuteen multasekoitukseen (käytin runsaasti omaa kompostia). Ja upeasti ne heinäkuussa kukkivatkin - ja koko syksynkin. Oikean reunan kuvissa kolme erilaista, enemmänkin niitä oli. Myös pieni niitty kukki komeasti, siellä on pelkästään itse paikalle löytäneitä luonnonkukkia (vasen kuva). Ahomansikoita tuli joitakin kourallisia. Toisen puutarhaportin kärhö kukkii pyöreässä kuvassa. Sen sijaan puutarhani "tunnuskasvi", kasvimaan portin komea tarhakärhö Madame Julia Correvon ei noussut lainkaan. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Saa nähdä, pitikö se vain välivuoden vai onko se todella kuollut. Lempikärhön katoaminen oli puutarhavuoden masentavimpia juttuja. Toinen ikävä juttu oli lammen runsas, ruma leväkasvu. Siellä on varmaankin turhan paljon ravinteita. Kun lopulta saatiin aikaiseksi kerätä levät pois pinnalta, ne eivät onneksi kasvaneet enää takaisin. Mutta tämä ehkä selittää miksen löytänyt mitään kivaa kesäkuvaa lammelta.       

Elokuu 2022

Kesän hilpeimpiä puutarhavieraita oli kaunopunahatussa hengaileva hepokatti (oik. yläkuva)! Terassin Jackmannii kärhö kukki överinä ja hortensia kukoisti ihan tavalliseen tapaan.

Omalla elämäntaipaleella hyvin merkityksellinen juttu oli, että tytär muutti pois kotoa, koska oli aloittamassa opinnot yliopistossa. Häntä koitimme auttaa monin tavoin. Oli mukavaa, että hän halusi ottaa kotoa monenlaisia huonekaluja ja muita tarpeita mukaan. Pikkuveljensä taas aloitti lukion. Heillä oli yhteinen hauska ostosretki siskon asunnon sisustamiseksi, joka suuntautui mm. Konttiin. SPR;n Konteissa on aina tosi monipuolisesti erilaisia astioita tarjolla. Itsekin ostin muutamalla eurolla suurimman löytämäni salaattikulhon Kontista yo-juhliin. Juhlien jälkeen siirsin kulhon lasiterassille vesiastiaksi, josta Nöpö aina tykkäsi kesällä juoda.    

Syyskuu 2022

Syyskuu on sadon aikaa. Paljon luumuja lammen takana kasvavasta vanhasta puusta ja kasvihuoneesta tomaatteja. Toki elokuussakin jo saatiin satoa, tutusti kasvihuoneessa oli myös mm. paprikaa. Ja ne daaliat, ah. Niitä riitti leikattavaksi myös maljakkoon. Ylä oik. kuvassa punalatva, joka kukki mukavasti vaikka se on edelleen ei-niin aurinkoisessa paikassa, johon sen pari vuotta sitten tökkäsin.   

Lokakuu 2022

Lokakuussa oli edelleen paljon väriä puutarhassa. Syksyn kylmyys värjää kellonköynnöksen lehdet upeiksi. Pikkukuvat ylhäältä alas: Värikkäät kärsämöt pääsevät erityisesti oikeuksiinsa muiden kasvien kukinnan vähentyessä. Pelargonit siirsin lasiterassin suojiin, jossa ne vielä jatkoivat kukintaa. Lyhtykoisot levittäytyvät rasittavasti ympäriinsä, mutta onhan niiden oranssi väri pirteä. Daaliat muuttivat kellariin talvehtimaan, joten ne eivät ole enää kuvissa. Ostin ja tökin maahan ainakin tulppaanin ja hyasinttien sipuleita, ei mitään suurta määrää. 

Marraskuu 2022

Marraskuun aikana tuli talvi, kuten lammen kuvaparista näkee, molemmat marraskuulta, 19. ja 27.11. Käpytikat ovat pihan vakioasukkaita, niitä on ainakin kaksi. Ne tykkäävät lintulaudan talipötköstä sekä vanhojen hopeasalavien naputtelusta. En todellakaan juuri haravoi, mutta lammen rantamien sammalmattoa haravoin varovasti esiin alkukuusta, ettei se tukahdu lehtien alle. 

Joulukuu 2022

Joulukuussa oli ensin kunnolla lunta. Sitten se kaikki suli, jopa pihapolkujen jää. Mutta juuri jouluksi saatiin aivan mahtava talven ihmemaa lumisin oksin. Loistava ajoitus! Nöpö ei arvostanut yhtään tassuihin tarttuvaa lunta, jaiks.  

Sellainen oli vuosi 2022. Tänä vuonna minulla on vakaa aikomus tehdä vähemmän töitä ja enemmän kaikkea muuta, puutarhahommia ja kaikenlaista mukavaa. 

Rypäletomaatteja ja kukintaa

Olen pitänyt taukoa blogin päivityksestä, mutta tehdään näin elokuun loppuun pieni päivitys siitä,  miten täällä menee. Tomaattisato kypsyy edelleen mukavasti.  Lapseni luulivat pitkään, että äidin tomaatit on vaan epämuodostuneita... Mutta niiden KUULUU näyttää oudoilta! Sadetta lotisee edelleen runsaasti ja kukintaakin onneksi riittää. 

Palataan kohta tomaatteihin. Yksi puutarhavuoden merkkipaalu on, että jättiverbenat suvaitsivat kasvaa ja kukkia. Olen kylvänyt niitä jo parina edellisenä vuonna, mutta jokin on mennyt jossain kohtaa pieleen. Nyt yritän talvettaa ne, jotta ensi vuonna ei tarvitsisi aloittaa kylvöillä. Jospa silloin saisin niitä yhdistettyä mukavasti muihin kasveihin. Tänä vuonna kukassa on vain suuri ruukku, jossa on pelkästään jättiverbenaa:

Ruukku on oikeasti kookas, mutta niin ovat jättiverbenatkin!

Daalioita kukkii sekä ruukuissa että maassa. Etenkin oranssi daalia on ihan valtava pöheikkö.

Kaktusdaalia

Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit tekevät hyvää satoa. Sanoisin, että Golden Delight voittaa maussa Tiny Timin. Mutta onnistunut ja hauska kokeilu on rypäletomaatti Voyage. Kaupastakin saa kauniita kirsikkatomaatteja, joten on hauska kasvattaa itse myös jotain sellaista, mitä kaupassa ei ole! Tästä voi irrottaa siististi lohkoja ja syödä sen palasina. Maku on perushyvä, mutta ei niin makea kuin hyvissä kirsikkatomaateissa.

Rypäletomaatti Voyage (myös postauksen eka kuva on tämä)

Sen sijaan pari vuotta kasvattamani Heinzin lajike jää ensi vuonna pois. Tämän vuoden alkukesän kuumuudessa se sai vaivoikseen latvamädän ja on kärsinyt siitä jossain määrin koko kesän. Itserakenneltu kasvihuone vaati pieniä korjauksia, muutamat lasit irtoilivat kun puuosat ovat eläneet. Ja kyllä, maalaaminen alkaa olla todella ajankohtaista. Olen ajatellut, harmaa kasvihuone voisi olla kiva... 

 

Tuoksuherneitä

Tyttäreni on nyt abi ja pääsi vihdoin tanssimaan myös Wanhojen tanssit! Ihanaa, että nekin sentään vihdoin pidettiin, asianmukaisin koronajärjestelyin. Jossain päin Suomea tansseja pidettiin ihan ajallaan viime talvena, mutta täällä se ei ollut koronan takia silloin mahdollista. Vihreä taftimekko pääsi sentään käyttöön. Ostimme sen käytettynä (eli sillä on yhden kerran tanssittu aiemmin). Se oli aivan sopiva ilman korjauksia. Laitan tähän tämän kotipihassa otetun kuvan, jossa helma kauniisti heilahtaa.

Pihassa olen tosi vähän tehnyt hommia viime aikoina. Terassiprojektin tieltä pitää pelastaa perennoja. Toki sitten kun lasiterassi valmistuu, sen ympärille tulee uusia istutuksia. Nyt nämä keijunkukat on siirretty muuripenkin lähelle. Siellä on tullut taas pari komeaa kiveä (tai kalliota?) näkyviin, kun yritin kaivaa maata. Sentään löytyi kivetöntäkin kohtaa keijunkukille.  

Peurat ovat osa teosta Sokea lauma, taiteilija Timo Heino

Muutaman opastuksenkin olen ehtinyt tehdä. Tänä viikonloppuna on paljon tapahtumia Raisiossa ja Naantalissa. Kävin molemmissa eilen ja siinä välissä opastin yhden ryhmän Kultarannan puutarhassa. Siellä kesän taidenäyttelyyn kuuluva "Sokea lauma" laiduntaa ruusutarhassa ja on saanut kärhöjä jalkojensa ympärille. 

Sisällä Monstera, peikonlehti, kasvaa hurjana. Nöpö on päässyt sen katveeseen.

Aiempi kesän kuivuus näkyy harvalehtisinä koivuina ja osittain vaatimattomana kukintana. 

Pian alkaa syyskuu ja toivotan sen tervetulleeksi. Muistakaa kerätä siemeniä talteen!

Olen joutunut töiden takia istumaan ihan liikaa tietokoneella ja sen takia en ole tehnyt postauksia. Minulla kun menee näiden tekemiseen aina melkoisesti aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tilanne taas helpottaa ja ehdin tehdä tätä rakasta harrastusta enemmän. 

Tuoksuherneitä, takana häämöttää syysleimut

Hyvää kesää kukkien kera!

Varma merkki kesän alkamisesta: Koulut päättyivät eilen ja alkoi suvi suloinen. Puutarhassakin näyttää varsin mukavalta, vaikka en ole juuri mitään ehtinyt siellä tekemään. Nyt on tulppaanien aika! Lukiolainen pakkasi saman tien kimpsunsa kokoon ja sinkosi itsensä kesän vapaaehtoishommaansa, leiriä vetämään. Yläkoululainen aloitti loman nikkaroiden. Riippumattokin on viritetty (kuvassa oikealla). 

 Tulppaanit kukkivat juuri nyt upeasti. Osa lakastui nopeasti lämpimissä päivissä, mutta isoimmat tulppaaniryppääni ovat onneksi puolivarjossa. Näiden ensimmäisten kuvien istutusalue on uusi. Perustin sen tulppaaneja varten viime syksynä. Siirsin siihen myös pari pensasta. 

Tuomen kukinta kuuluu tietysti kevätjuhlien aikaan, vaikka paras kukinta oli jo vähän aiemmin. Talitintti etsi jotain kukinnoista.

Muuripenkkiin laitoin vanhojen seuraksi uusia kukkasipuleita. Näköjään on aika paljon samoja kuin uudessa paikassa. Tämä eka kuva kukinnan alkupuolelta, toinen tuoreempi.

Meidän omenapuut ovat suoraan sanoen kamalia kränkkiä, mutta edes yksi oli hetken aikaa hieno:

Kerroin toukokuun kiireistä ja nyt olenkin valmistunut sekä Naantalin että Raision ja lounaisrannikon matkailuoppaaksi. Ensimmäinen ihan oikea opaskierrokseni Naantalissa on jo ihan pian, joten ryhdyn seuraavaksi hiomaan, mitä aion sanoa. Onneksi se on pääosin sama kierros, jonka pyörimme opasnäytössä useampaan kertaan, joten hyvin pitäisi sujua. Raisiosta voin lämpimästi tällä hetkellä suositella käyntiä alppiruusupuistossa. Pysäköinti lukion pihaan/ bussista Kaupungintalon kohdalla. Siellä on sekä suuria vanhoja pensaita että paljon uudempia.

Raision vanha alppiruusumetsä on kuvassa taustalla. Kannattaa kiertää myös nämä uudet alueet!

Kasvimaan kurpitsoilla ym on harsot, etteivät kärähdä

Kun arki menee töissä, niin pidempää blogipäivitystä ei vielä synny. Eilen sain vihdoin pienen kasvimaani kylvettyä valmiiksi. Kasvihuoneeseen pitää tänään vielä virittää tomaattien kastelu. Tomaatit ovat jo paikoillaan. Kasvattamistani kelloköynnöksistä vasta osa on paikoillaan.

Ainiin, se alussa mainittu nikkarointi. Poika tekee hyttysverkkoa ikkunaansa, että voi pitää ikkunaa auki. Tietokone saa koko huoneen kuumenemaan. Hyvä että tietokoneella istuminen saa aikaan tällaistakin aktiviteettia. Kesätöitä ei hänelle löytynyt, joten alan pian hioa listaa, mitä kaikkea kotipihassa voikaan tehdä, pientä korvausta vastaan...

Mukavaa lomaa keillä sellainen on! Kissanpäiviä, sanoo Nöpö!

Tänään ehtii osallistua vielä pönttöbongaukseen!

Kevätkukkia, -hommia ja lintuja

Täällä on todellakin kevät! Lauantaina touhusin sekä pihassa että kävin lintutornilla. Jäi rästissä olevat sisähommat tekemättä... Lumet ovat kadonneet. Eipä sitä paljon ole ollut enää aikoihin, vaikka täälläkin poikkeuksellisesti oli ihan oikea talvi. Mutta nyt nousee jo kukkiakin! Vesistöjen jääpeite vielä muistuttaa, ettei talven valta ole täysin selätetty. 

Olen kaipaillut lumikelloja, tähän asti olin löytänyt pihasta ihan jonkun yksittäisen. Mutta lauantaina huomasin niitä nousseen moneen paikkaan! Niitä on noussut tosi huonosti aiempina vuosina, olen ihan perussortteja hankkinut vähitellen, mutta määrä ei ole lisääntynyt. Ehkä ne nyt viimein alkaisivat olla pihan vakiovieraita, toivon... Jouluruusu on kukkinut koko talven, silloin kun se on lumen pinnalle yltänyt (ja varmaan siellä allakin).  

Lumikelloja Galanthus nivalis

Jouluruusut

Kaupoilla piti käydä ja poikettiin Raision lintutornille. Edellisen linturetkeni ainoa lintuhavainto talitintin lisäksi oli varis. Tällä kertaa komein kuva tuli variksesta (postauksen eka kuva), mutta muitakin lintuja näkyi, sillä lintutornillakin todella näkyi kevät. Oli parvi töyhtöhyyppiä, pari laulujoutsenta, muutama tavi, telkkiä... 

Jäinen Raisionlahti

Laulujoutsenten kanssa samassa sulassa telkkiä ja isokoskeloita ainakin (kysyin niiltä joilla oli kaukoputki)

Takaisin omaan pihaan, jossa sepelkyyhky huhuili ja mustarastas lauloi. Leikkasin herukkapensaat. Innostuttiin polttamaan niitä risuja tulisijassa ulkona. Unohdin kytätä samalla, ettei näy mustaherukan äkämäpunkin turvottamia silmuja. Toisaalta, jos vastaan olisi tullut outoja pallosilmuja niin asia olisi varmaan tullut mieleen. Pallomaiset silmut kannattaa kerätä pois ja vaikka polttaa. Kuva ja lisätietoja esim. täällä ja täällä.  

Tuossa seuraavan kuvan etualalla näkyy pitkä punainen varsi. Sahailtiin pojan kanssa ylhäältä puista oksia pitkävartisella sahalla. Kätevä vehje. Sain lainaan, viitsinköhän palauttaa ;) 

Tulen virittelyä. Kuvassa oikealla pieni niitty ja sen takana lampi

Omakin lampi on jäässä. Siellä on veneitä odottamassa jään sulamista. Epäilen kyllä että purjehdus jää lyhyeksi ja suuntautuu alaspäin, kun jää sulaa.

Nöpö esittelee niityn kyljessä olevan lämpimän rinteen narsissipiippoja. Paitsi ettei ne mihinkään näy, siksi myös lähikuva. Myyrän reikiä on puutarhassa hurjasti, onneksi myyrien kaiveluinto näyttää suuntautuneen paljolti sammaloituneeseen nurmeen - ehkä. Käärmeetkin ovat heränneet, varokaa vaan. Poika näki yhden. 

Kiersin katselemassa kasveja. Keijunkukat näyttävät keskimäärin surkeilta. Ehkä ne siitä vähitellen. Hauskaa on, että tuo kuvan taaempi kellertävä, joka kesällä näytti minusta niin aneemiselta, on nyt se parhaan näköinen. Sen edessä risukasaversio. 

"Pajunkissapuu"

Olethan muistanut kääntää kellon kohti kesää? Uskomatonta, että maaliskuu on melkein jo hujahtanut! Ja pääsiäinenkin on täällä juuri, nyt on jo palmusunnuntai. Mukavia maaliskuun viimeisiä päiviä!