Elokuuta puutarhassa

 Aika kiirii eteenpäin. Rutikuivan kesän jälkeen meilläkin on hetkeksi vihertynyt. Tosin koivut alkoivat luopua lehdistään jo heinäkuun lopulla, samoihin aikoihin kuin sateet vihdoin saapuivat. Kärhö Jackmannii näyttää tykänneen kuivasta kesästä. Se kukkii ryöppynä terassilla.

Laitoin Jackannista kuvan jo edelliseen postaukseen, mutta silloinen kukinta oli vasta pientä esimakua. Hauskinta kärhössä on se, että se esittelee parasta kukintaansa terassilla oleskelijoille. Sen juuret ovat maassa säleikön toisella puolen. Sen sijaan komea lehdistö kuuluu terassin ruukussa kasvavalle kelloköynnökselle. Sekin on avannut jo muutaman ensimmäisen kukan. 

Clematis Jackmannii

Jackmannii kärhö on viihtynyt säleikössä jo useamman vuoden. Sen sijaan oikealla oleva kiinanlaikkuköynnös ei ole tänä kesänä kasvanut kokoa juuri lainkaan. 

Myös kelloköynnös kukkii

Heinäkuun puolivälissä ilmestyvät aina sudenkorennot. Niiden toukat elävät lammessa. Yritin yhtenä päivänä kovasti kuvata vauhdilla kaartelevia "helikoptereita". Vaikeaa on. Kamerasta löytyi valtava määrä hyvin omituisia kuvia rantapuskista, joissa ei usein näkynyt vilaustakaan itse kohteesta. Muutama onnistui edes sinne päin:

Sain kuvan korennon varjosta! Itse korentoa kuvassa ei ollut edes ennen rajausta...

Tässä näkyy jo itse korento...

Nyt näkyy väritkin! iNaturalist sovellus sanoi tästä kuvasta että kyseessä on kirjoukonkorento. Pituutta näillä on n. 7cm!

Viime syksynä sain kaivaa itselleni kasan punalatvaa. Länttäsin ne laajennettuun muuripenkkiin, koska siinä oli tyhjää tilaa. Paikka saisi olla aurinkoisempikin, mutta ainakin ne kukkivat! Saa nähdä suurenevatko kukinnot vielä, kun vesitilanne on ollut huono. 

Syysleimuja kukkii terassin edessä. Kuvassa näkyvä päätyterassi on menossa täydellisesti uusiksi. Se on alkuperäiskunnossa ja nuo kaiteet ovat aivan lahot. Tähän tulee ilta-auringon puolelle lasiterassi. Siinä on vielä erinäisiä vaiheita, alkaen huonokuntoisen puun kaadosta terassin vierestä. 

Mukavaa elokuuta ja tsemppiä koulujen alkuun kaikille joita se koskee. Toivotaan, että koronarokotukset etenevät sutjakasti ja niiden teho on hyvä. 

iNaturalist sovellus ja pihan perhoset

Tämän vuoden uutuus luontoharrastukseen on iNaturalist sovellus. Olen kokeillut sitä nyt jonkin aikaa ja voin suositella! iNaturalistiin voit kirjata omat luontohavaintonsa ja niiden tunnistamiseen saa hyvää apua. Hurahdusvaara: Tämä voi innostaa tarkkailemaan luontoa enemmänkin! Vaikka sovellus on tarkoitettu vain luonnonvaraisten lajien tunnistamiseen, niin kerron, miten siitä on hyötyä myös puutarhanhoidossa. 

Postauksen kuvat omasta puutarhasta tältä kesältä. Ekassa on keisarinviitta palavarakkauden kukalla. Palavarakkaus on minusta turhan ärhäkän punainen, mutta jos saan  sen avulla näitä perhosia lisää, niin palavarakkaus saa levitä!

iNaturalist on kansainvälinen verkosto, johon on tänä vuonna avattu Suomi-palvelu. Koska sovellus on toiminut muualla jo pidempään, sen tekoäly on saanut paljon treeniä lajien tunnistamiseen ja se toimii yllättävänkin hyvin. Ehdotus kuvassa olevasta lajista räpsähtää heti ruudulle. Hienous on siinä, että tämä ei kuitenkaan riitä, vaan oikeat ihmiset käyvät myös katsomassa kuvia. Olen huomannut, että asialla ovat usein alan ammattilaiset tai pitkän linjan harrastajat. 

Itse lähdin sovelluksen kanssa liikkeelle ötököiden tunnistamisesta. Hyvä yhdistelmä on iNaturalist ja Ötökkätieto -sivu. Jälkimmäisestä voi helposti tarkistaa, onko löydetty ötökkä haitallinen vai hyödyllinen puutarhassa.

Minulla yksi ensimmäisistä oli yllättävä luontohavainto juhannuksena. Revin ruohotuppoja maasta, että saisin grillin alle lisää tiiliä. Mullan seasta alkoi hassusti putkahdella kymmenittäin punamustia kovakuoriaisia! Yritin kuvata pois vilistäviä otuksia. Kovakuoriaisen tunnistamista varten siitä olisi hyvä saada kuvia joka puolelta. Kuvistani ei tullut ihan priimaa, mutta tekoäly ehdotti sen olevan jokin sylkikuoriainen. Myöhemmin oikea ötökkätuntija kävi tunnistamassa sen sovelluksessa nummisylkikuoriaiseksi, joten oikealla linjalla heti oltiin. Sinne ne oli käyty munimassa maan alle ja olivat juuri sopivasti päässeet aikuisiksi, kun ilmestyin riehumaan heidän yläpuolelleen.

Nummisylkikuoriainen (Cantharis livida) syö mm. kirvoja, joten hyödyllinen otus on kyseessä. 

Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) ja peltosaunio ("saunakukka") (Tripleurospermum inodorum)

Käytin iNaturalistaa ensin vain ötököiden tunnistamiseen. Tällä viikolla muistin, että sehän sopii kaikille luontohavainnoille. Aion nyt kuvata sinne mahdollisimman paljon pihapiirissä kasvavia luonnonvaraisia kasvilajeja. Palvelua voi käyttää laajemminkin luontoharrastuksessa, sieltä löytyy monenlaista lisätoimintoa. Sovellus esimerkiksi tarjoaa uusia lajeja, joita voi koittaa ”bongata”. Lisäksi havaintoja käytetään oikeasti tieteellisessä tutkimuksessa. Minun kuvaamani perhostiedot on esimerkiksi liitetty osaksi Euroopan perhosprojektia. Kätevimmin iNaturalist toimii kännykällä, mutta omalle tilille pääsee myös tietokoneella. Palvelua hallinnoi Suomen lajitietokeskus (klik).

Pienellä perhosella on viehättävä nimi: Lauhahiipijä. Sen saa pihaansa, jos siellä on heinikkoa tai niittyä. 

Kedolla päivänkakkaroita, ketoneilikkaa ja puna-apilaa

Vaapsasvieras (Volucella inanis) ja siankärsämö - silmistä heti tunnistaa, että kärpänenhän tämä on, vaikka raidoitus on kuin ampiaisella. Sen toukat hengailevat ampiaispesässä. Aikuinen viihtyy kukissa kuten kunnon kärpänen. Harmiton.   

Kuvien tekijänoikeuksia voi asetuksissa käydä klikkailemassa. Minusta on ok, että iNaturalistiin laittamiani kuvia saa aika laajasti käyttää, jos niistä jotain hyötyä on, mutta en ole vielä muistanut perehtyä asetuksiin.

Jos jaksoit tänne asti niin palkinnoksi parit kärhökuvat! Ensinnäkin nyt on kunnon Jackmanii kukassa eikä mikään feikki. Se on ovelasti piiloutunut kelloköynnöksen joukkoon:

Jalokärhö Clematis 'Jackmanii'. Se kasvaa säleikön toisella puolen, mutta kukat ovat tulleet kelloköynnöksen lehtien sekaan terassin puolelle

Puutarhaportissa kukkii ekaa kertaa viime vuonna istutettu viinikärhö Clematis viticella 'Alba Luxurians' (valkoiset kukat)

Mukavaa elokuun alkua! 

Koitan saada nopeammalla aikataululla seuraavan kukkaisamman postauksen, katsotaan miten käy.

Uusia istutuksia, mokia ja kärhöjen kukintaa

Tässä postauksessa palataan muutaman edellisen postauksen tunnelmiin, kun uusille alueille on tullut lisää kasveja ja vanha rouvakin eli viinikärhö Mme Julia Correvon pistää kukinnassa parastaan. Lisäsin postaukseen muutaman vinkin näiden Viticella-viinikärhöjen kasvatukseen. Ne ovat tosi helppoja ja hyviä, suosittelen! 
Istutushommissa sattui myös moka. Osaatko sinä kertoa, miten paha se oli?

Viime postauksessa esittelin upouuden pergolamme (linkki tässä). Kerroin, että siellä on nyt köynnöksinä humala ja köynnösruusu sekä yksivuotinen kelloköynnös. Nyt olen täydentänyt köynnösvalikoimaa. 
Haaveilen pään päällä roikkuvista viinirypäleistä, joten keskelle asettui viiniköynnös Zilga. Se on valittu rehevyyden ja hyvän talvenkestävyyden perusteella. Sen sijaan minulta on mennyt ohi, että se arvostaa hapanta maata.... Uuuups. Huomasin asian äsken, kun googlasin Zilgan. Hmm, pitääkö tässä vielä vaihtaa sille havu-rodomultaa... Käytin kyllä paljon kompostimultaa, joka on yleensä aika hapanta. Ehkä kuitenkin muistin, että Zilga ei arvosta kalkkia, en ehkä kalkinnut multaa.... Onko sinulla kokemusta, vaatiiko Zilga tosi hapanta maata viihtyäkseen?   

Pitää ainakin siirtää tuo samalla perhosten iloksi ostamani valkoinen punatähkä muualle Zilgan kyljestä, koska se tykkää kalkista. Pergolan viereen istuttamani kesäkukat itivät huonosti (en ilmeisesti kastellut riittävän ahkerasti). Nyt siellä kuitenkin on peräti yksi unikko auennut ja monta nupullaan. Ja kukkii siellä toki muutakin, mm. muutama isosudenporkkana ja keväällä siirtämistäni ruusukkeista kasvaneet sormustinkukat. Mutta aion jatkossa laittaa tuonne enemmän perennoja.

Punatähkä ja Zilga - ei mikään unelmapari kun toinen haluaa kalkkia ja toinen ei

Muuta kukintaa pergolan verkkoa vasten. Keskellä sormustinkukka, oikealla köynnösruusu Pohjantähti

Humala, isosudenporkkana ja se ainoa unikko pergolassa

Zilgan istutin eilen, tänään sitten ostin havu-rodomultaa ihan muuhun tarkoitukseen. Vähän aikaa sitten kerroin uudesta mietiskelypaikasta vuoren kainalossa (linkki tässä). Kaipasin silloin ehdotuksia kasveista. Atsaleoja ehdotettiin ja niitä tulee! Tänään hankin ensimmäisen. Se on revontuliatsalea ’Northern Hi-Lights’. Sillä on tuoksuvat, kelta-valkoiset kukinnot, jotka erottuvat hyvin myös varjossa - siis toivottavasti ensi keväänä. Ruska-aikaan tämän pitäisi olla suorastaan hehkuva. On kotimainen taimi ja pärjäisi V -vyöhykkeelle asti. 
Nöpö auttoi istutuksessa:

Nöpö hyppäsi mietiskelypenkille ja tarkisti kuopan kaivuuta odottavan atsalean

Atsalea paikoillaan. Se näkyy polun päässä, kun talolta kiipeää vuorelle

Lupasin parempia kuvia vanhasta rouvasta. Tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon kukkii jälleen tänäkin vuonna täysillä. Ihana ja vaivaton kärhö, suosittelen! Sen kaverina kasvimaan portissa on humala. Sekin oli moka: Liian ärhäkkäkasvuinen köynnös pieneen porttiin. Mutta olen luopunut ajatuksesta poistaa se. Kun kasvi viihtyy näin hyvin, niin pitää olla tyytyväinen!

Tarhaviinikärhö (Clematis Viticella-Ryhmä) 'Mme Julia Correvon' sekä humala (Humulus lupulus)

Faktoja viinikärhöistä ja tarhaviinikärhöistä (Viticella): Ne eivät viihdy puolivarjossa niin hyvin kuin muut kärhöt vaan arvostavat kunnon aurinkopaikkaa. Ne eivät myöskään kärsi niin helposti kuivuudesta. Kuitenkin ne tykkäävät, että niiden tyvi on varjossa (kuten kaikki köynnökset). Köynnösten eteen kannattaakin laittaa esim perennoja tai kesäkukkia kasvamaan suojaksi. Nämä kärhöt kukkivat saman vuoden versoilla, joten tarvittaessa ne voi leikata alas keväällä. Omastani leikkaan kuivan yläosan, mutta jätän sen osan, joka tekee keväällä hyvin silmuja. 

Kärhö Madame Julia Correvon sekä humala kasvimaan suunnasta. Etualalla potut ja lehtikaali (yksi päässyt pois verkon alta kuvan oton ajaksi). Taustalla uusi pergola ja sen takana paviljonki. Kärhöllä on oikea aurinkopaikka tässä. 

Ettei muille kärhöille tule kateus, niin laitetaas heistäkin pari kuvaa. Tässä paviljongin puolen puutarhaportissa pitäisi olla viime vuonna istutettu Jackmanii. Ei näytä ihan siltä kuin odotin, on punaisempi. Olikohan tämä nyt kuitenkin joku muu? Miltäs sinusta näyttää?

Ehkä tämä onkin Jackmanii, ei nimittäin kuki. Kukintaa hoitelee unikko ja muut kesäkukat

 Loppuun vielä todetaan, että onpa muuten hienosti mustikkaa tänä vuonna ja ihan siis kotipihassa! Kiitos pörriäisille pölytyksen hienosta hoitamisesta keväällä! 

Mukavaa loppuviikkoa sinulle lukija!

Paviljonkipenkin esittely

Paviljongin ympäristö puutarhassani tuntuu olevan ainaisen muutoksen alla. Kiveykset, pensaat, perennat, katos, portti... Olen suunnitellut, että esittelisin sen blogissa valmiina. Sitä "valmis"-hetkeä ei taida tulla koskaan. Mutta ehkä hyvät jutut ovatkin aina muutoksessa, eivät paikalleen jämähtäneitä. Viimeisen vuoden aikana alueelle on asennettu myös tulipaikka, puutarhaportti sekä kiviä ja kasveja lisää, joten melko hyvältä näyttää jo. Katsotaanpa!

Lyhyesti paikan historiasta

Ensin oli nurmikon reunassa keväisin märkä kohta, lammen sulamisvesien takia. Sitten tuli salaojitus ja pyöreä betonikiveys ja oleskelupaikka vuosia sitten. Ympärille yritettiin syreeniaitaa, mutta toiselta pihalta tuodut taimet jurottivat vain. Korkea kohopenkki tehtiin tyttären haluamaa kirsikkapuuta varten. Puu tuotti satoa ja ympärille asettui perennoja ja pensaita. Oleskelualueen päälle tuli metallinen ”paviljonki". Kerroin blogissakin kirsikkapuun kohtalosta: Vesimyyrä ihastui komeaan multakumpuun ja popsi puun juuret. Nostin sen kuolleena maasta keväällä 2018 ilman lapiota.

Juroista pihasyreeneistä on jäljellä yksi, etualan lila. Takana myöhemmin istutettu 'Alba'

Vuoden takainen Suuri Mylläys

Suuren mylläyksen tein penkissä kesällä 2018. Madalsin multatilaa reilusti, ettei se enää olisi myyristä niin kiinnostava. Lisäsin kompostimultaa ja hevonpaskaa.  Perennoista maahumalaa en voi suositella juuri mihinkään. Se oli vallannut alaa niin, etteivät muut taimet tuntuneet kasvavan enää siitä läpi. Sen lisäksi karhunköynnöksen juurakkoa oli syvällä koko penkissä. Se on todella hankala poistettava. Kaivoin sitä pois tosissani, mutta enpä onnistunut löytämään kaikkea. Sitä onkin edelleen pieniä määriä, mutta pyrin katkaisemaan uudet alut nopeasti. Pieni mylläys ei kannata, koska silloin vain katkoo juuristoa ja kasvi leviää pahemmin.

Heinäkuu 2018 korkea kohopenkki rehottaa maahumalaa, heinää ym.  Kunnostus keskeytyi, kun lapio halkaisi ampiaisten hienosti piilotetun maapesän.

Mies hankki oleskelupaikalle tulisijan vuosi sitten. Se ei ole grilli, mutta sopii esimerkiksi makkaran paistoon. Grilli on toisaalla, terassilla. Toinen uusi asennus on puutarhaportti. Se on kasvimaan metalliportin pari. Olen tänä kesänä laajentanut alueen luonnonkiveystä sen edustalla. Tulipaikan perustukset kaipaisivat vielä pintakäsittelyä ulkonäkösyistä.

Vasemmalle lammelle jatkuvan kivipolun kunnostus on kesken. Sen reunalle on tulossa uusia istutuksia. Porttia vasten pitäisi nousta köynnöksiä, ne on istutettu tänä kesänä.

Puutarhaportin perustukset on valettu jesarilla vahvistettua pahvilaatikkoa muottina käyttäen. Vasemmalla valmis kivillä naamioitu kiinnitys. Polun reunassa on käytetty särmikkäämmät luonnonkivet ja litteät ja tasaiset on säästetty keskelle polkua. Porttia vasten kiipeää kärhö.

Istutukset

Tarkoituksena on luoda suojaava pensasryhmä istuskelualueen ympärille. Perennoja on tällä hetkellä melko paljon, mutta ne saavat osittain väistyä, kun pensaat kasvavat. (Tai sitten voi leventää penkkiä...) Pienemmät pensaat saattavat vielä siirtyä myöhemmin ihan muualle. Syreenit on tarkoitus pitää tässä pysyvästi. Lilan ja valkoisen pihasyreenin kaveriksi saapui tänä kesänä puistosyreeni ’Ainola’. Lisäksi lammelle menevän polun varressa on nyt unkarinsyreeni. Lisäksi tässä on jo kirsikan kaverina  ollut purppurahappomarja sekä pikkutaimesta kasvattamani japaninruusukvitteni.

Purppurahappomarja värittää kurjenmiekan taustan

Perennoja en ole hankkinut suunnitellusti tähän penkkiin vaan ne muodostavat hyvin kirjavan kokoelman oman pihan jakotaimia, ystäviltä saatuja kasveja tai siemenistä kasvatettuja sekä heräteostoksia. Ainakin:

Särkynyt sydän ilahduttaa aina alkukesää kukinnallaan. Myöhemmin se kuihtuu.

Betonikiviä, erikokoisia luonnonkiviä ja vuosi sitten jaetut kuunliljat varjon puolella, syreenien takana . Etualan aukkopaikassa on mm. särkynyt sydän

Auringon puolella. Viime vuonna kylvämäni punahatut ovat kivoja, koska niiden kukinta jatkuu niin myöhään syksyllä ja pörriäiset ja perhoset rakastavat niitä.

Siemenestä kasvattamani keltakurjenmiekka kukkii

• Valkoraitainen kuunlilja
• Särkynyt sydän
• Sormustinkukat sinkoavat siemenensä minne mielivät. 
• Kertotiikerinlilja Lilium lancifolium ’Plena’ 
• Kaunopunahattu
• Illakko
• Päivänliljoja
• Tähtiputkia
• Siperian- ja keltakurjenmiekkaa ym
• Akileijoja
• Kanadanakileija Aquilegia canadensis ’Little Lanterna’   (Lepaa 2019)
• Tähkätädyke Veronica spicata f. nana Blauteppich’ (Lepaa 2019) 

Illakko leviää siemenistä sinne tänne

Päivänliljat ja sormustinkukat. Liljat eivät kuki kovin kauan, joten keltaisuus penkissä on lyhytaikaista

Osan nykyisistä perennoista voisi jossain vaiheessa siirtää tästä pois. Esimerkiksi kurjenmiekkojen pitäisi pärjätä ihan hyvin savimaassakin ja esimerkiksi lammen rannalla.  Tämän paikalle raahatun mullan voisi tarjota sitä enemmän tarvitseville. Haaveissani alue yhdistyy pergolan avulla kasvihuoneen suuntaan, mutta sen rakentaminen ei näytä alkavan tänä(kään) kesänä. 

Heinäkuussa postasin pienestä niitystäni. Se sijaitsee paviljongin vieressä. Sieltä leviää kauniita yllätyskasveja istutusalueen reunamille, kuten tämä:

Onkohan tämä ahdekaunokki...

Näkymä paviljongista kasvihuoneelle.

Viimeinen kuva on otettu tänään 21.9.2019. Paviljongissa kiipeilee kelloköynnös. Katoksen otan pois talveksi, kunhan kalusteet on siirretty.

Mukavaa viikonloppua! Tervetuloa uudet lukijat!

Satoakin sentään!

Tänä vuonna on tuntunut, että kotitarveviljely ei ole ihan fiksun hommaa. Tai ainakin minussa on jotain vikaa, kun mitään ei kasva. Mutta kyllä näin elokuun loppupuoliskolla väkisin tulee jotakin onnistumisen elämyksiä! Sopivaksi motoksi on valinnanvaraa: Pieni on kaunista! Ei se määrä vaan... asettelu! Omasta maasta suoraan pöytään maistiaisiksi!
Kokoan tämän postauksen niin näen, että on tässä monenlaista sentään kasvanut tai kasvatettu.
EDIT. Lisäsin tänne tattipaistoksen reseptin!

Kasvimaalla mikään ei oikein kasvanut mihinkään. Vettä olisi tarvittu. En ole kastelun harrastaja, joten syyllinen on helppo löytää. Mutta tulipa jotain sentään. Lautasella yhden hyvän päivän sato. 

Nuija vai kesäkurpitsa?

Parhaiten kasvimaalla viihtyvät sammarit (siis samettikukat), ne onnistuin kasvattamaan siemenistä! Mansikat ovat omatoimisesti kasvattaneet kivan reunuksen kasvimaan käytävälle. Yhdessä kuvassa on kasteluletkukin. Se menee kasvihuoneen säiliöön. Täällä on kuivina kesinä kunnan pohjavesivarannot kovilla, joten en yleensä kastele kasvimaata vesijohtovedellä.

Kukkakärpänen tykkää samettikukista

Kasvimaan portilla on kärhö Mme Julia Correvon. Se on todella pitkään hienosti kukkiva!

Kuvissa on pari omenaakin. Niitähän kyllä tulee, ihan liikaa. Niin tauti- ja tuholaistilanne on aika huono. Mutta tämä heinäsirkkapariskunta hymyilytti enkä ottanut heidän omenaansa.

Tomaattien suhteen olin jo epätoivoinen. Edelleenkään en tiedä, mikä meni pieleen. Yleensä satoa on tullut todella hyvin ja mielestäni tein kaiken samalla lailla kuin ennen. Paitsi että tällä kertaa omat taimeni olivat niin hyvän näköisiä, etten ostanut yhtäkään taimea puutarhamyymälästä. Ehkä ne sitten kuitenkaan eivät olleet riittävän hyvin kasvaneita... Vielä 19.8. tilanne oli seuraavan kuvan mukainen eli vihreä. Kypsyminen ei sadesäällä edennyt mihinkään, tomaatteja oli valmistunut todella vähän. 

Mutta sitten saapui taas aurinko ja jopas punertaa! Postauksen ekan kuvan keltaiset päärynätomaatit ovat hauskoja ja hyviä! Pensastomaatti on retkahtaneen näköinen, mutta punaista näkyy joka puolella. Makeus ei ole ihan paras mutta syöhän näitä!

Blumat kasteluanturi tomaateilla kasvihuoneessa

Uskollisesti toimivasta kastelusysteemistä,  Blumatista, tein postauksen keväällä (linkki) Hyvin on taas toiminut. Takana kuvassa punastelee paprika. Pari on kypsynyt, muutama lisää on tulossa. Paprika on ainoa ostettu taimi tänä vuonna.

 Tänä vuonna tulee kasvihuoneesta myös tomatilloja. Niitä en ole yleensä saanut kunnolla kasvamaan, vaikka olen monena vuonna laittanut siemeniä multaan, joten tämä on hauska yllätys! Myös ananaskirsikkaa on kasvihuoneessa. 

Mustaherukat ovat varma juttu. Satoa tulee eri määriä, mutta lähes joka vuosi riittävästi. Tänä vuonna yllättävän hyvin. Näillä on juuret jo varmaan niin syvällä, ettei kuivuus lannista. Keittelin mehua ja pistin pakkaseen ja jugurtin joukkoon ja piirakkaan ja.... 

 Marja-aroniat on pääosin poimimatta. Oksat notkuvat kaksinkerroin marjojen painosta.

Muistelen meillä joskus ammoin käyneitä italialaisia vieraita, jos pihan sieniin kompastelu alkaa ärsyttää. Heitä ihastutti ja ihmetytti, että jollakulla voi kasvaa tatteja ovensuussa. Kyllä kasvavat, voitatit etenkin. Madotkin tykkäävät niistä tosi kovaa ja ovat valmiina iskuun jo kun sienet alkavat nousta maasta. Mutta kyllä minullekin jotakin jää. Juuri tällä viikolla jääkaapissa oli muulle perheelle sopivia ruokia, mutta minä kävin poimimassa sieniä itselleni päivälliseksi. Kyllä sieltä muutama pieni hyvä löytyi ja ateria syntyi. 

Nöpö ulkoilee ja esittelee tatteja

EDIT Sain lisättyä reseptin!

Tattipaistokseni syntyi useiden reseptien yhdistelmänä suunnilleen näin. Voit käyttää voi- tai herkkutatteja. Tatit ovat siitä kiva sieniporukka, ettei niissä ole myrkyllisiä lajeja ja tunnistaminen pilleistä ja muodosta on helppoa. Ennen ruuaksi laittoa voi maistaa tatteja jos epäilyttää, että mukana voi olla sappitatteja. Niiden karvas maku pilaisi ruuan, mutta ne eivät ole myrkyllisiä.

Omena tuo erityisen säväyksen tattipaistokseen!

Tattipaistos (1-2 hlöä)

Pilkoin puolikkaan sipulin ja valkosipulinkynnen ja paistoin niitä viitisen minuuttia pannulla alhaisella lämmöllä voi-öljyseoksessa koko ajan sekoitellen. Joukkoon pääsi myös kaksi kokonaista neilikkaa. Sitten lämpöä vähän lisää, joukkoon muutama pilkottu tatti ja paistoin pari minuuttia. Lisäsin vielä pilkotun pienen omenan, mausteet ja paistoin 2-3 minuuttia lisää. Sopivia mausteita ovat yrtit, ainakin timjami, minttu tai persilja sopivat (laitoin kaikkia vähän), sekä tietysti pippuri ja suola. Maista ja lisää mieleisiä mausteita.

Sopii tarjottavaksi monella tapaa, mm. lisukkeeksi, pastan kanssa tai itse söin tätä leivän kanssa. 

Voitateista täytyy ottaa "kelmu" lakin päältä pois. Kaikki muut osat voi säästää. Pillit otan usein pois, koska ne eivät näytä hyviltä.

Luumusta on tulossa hyvä sato, vaikka puu menetti pari talvea sitten latvansa. Puu on lammen takana omassa rauhassaan. Se on ollut täällä kauemmin kuin me, eli reilusti yli 10 vuotta. Kävin siitä viime viikolla sahaamassa kuivia oksia pois. Luumut eivät ole vielä kypsiä. Kriikunoitakin olisi muutama (siis noin 5, huippusato!) tulossa, mutta ne ovat niin kauniin punaisia, että linnut taitavat maistella ne jo raakoina. Löysin äsken kuvauskierroksella yhden nokkaistuna. Vinkkejä otan ilomielin vastaan, mitä luumuista tekisin tänä vuonna. Luumuista on työlästä erottaa kiviä, kun ovat niin pieniä. Valitettavasti luumumehu ei ole perheen suosikkeja, mehumaijaan kun voisi luumut laittaa kivineen.

Luumut kypsyvät pian

Hei, tänään ehtii vielä osallistua arvontaan! Ja lupaukseni mukaan tilanne on se, että nyt arvotaankin kaksi palkintoa. Osallistumispaikka löytyy täältä, klik.

Mukavaa viikonloppua!