Nöpön karkuretki

Tänään tarina Nöpön pienestä karkuretkestä. Taustaksi, että Nöpö-kissamme ulkoilee paljon hihnassa, mutta harkitusti myös vapaana. Eräänä päivänä Nöpö singahti oven raosta hurjaa vauhtia tiehensä, ihan lupaa kysymättä… Kuvat ovat marraskuisen karkuretken lisäksi lokakuussa otettuja.

Olin tulossa sisään eräänä marraskuun alun päivänä, kun Nöpö luikahti oven raosta ulos ja katosi vauhdilla terassin alle. Se tietää hyvin, että sinne ei kukaan tule perässä, ei ihmiset eikä edes naapurin koira. Minä menin sisään ja ajattelin kohta katsoa, jos Nöpö tulisi jo takaisin.

Terassin alustan katsottuaan Nöpö tarkasti vanhan hiekkalaatikon kulmalta katajan ympäristön. Kesällä katajassa pesivät mustarastaat . Rastaat viettävät myös talven pihapiirissä. Mustarastaat ovat Nöpön mielestä maailman ihanimpia, mutta ne eivät ollenkaan halua osallistua Nöpön kanssa hippaan. 

Tarkka haistelu, keitä täällä on kulkenut

Mustarastasnaaras ruoan haussa

Nöpö hyppeli vielä tarkistamassa, näkyisikö sammalnurmella jotakin kiinnostavaa. Usein tämä on Nöpölle riittävä kierros ja se palaa terassille tarkkailuasemiin. Mutta ei sinä päivänä…

Portaat johtavat pihatielle

Hetken päästä katsoin olohuoneen ikkunasta ulos. Siitä näkee kauas toiselle puolelle taloa, pihatielle. Yllätyksekseni pihatietä paineli pieni valkoinen hahmo. Se ei voinut olla mikään muu kuin Nöpö! Minne se oli matkalla? Iso autotie pihatien päässä ei todellakaan kuulunut Nöpön reviiriin.

Tytär lähti perään. Sillä aikaa katselin huolestuneena, miten pieni hahmo porhalsi eteenpäin hiekkatiellä. Minne se vielä ehtisikään?

Näkymä olohuoneen ikkunasta pihatielle ruska-ajan alkupuolella

Nöpö oli jo pitkällä tutkimassa tienvarren heinikoita. Sieltä voisi hyvinkin löytyä myyrän kolo... Silloin rekka jyrisi ohi ja sen ääni sai Nöpön havahtumaan. Vähän pelotti. Sopivasti kuului tutulla äänellä kutsu. Tytär oli ehtinyt hiekkatien alkupäähän (autotallille). Nöpö kääntyi ympäri ja kipitti vauhdilla samaa reittiä takaisin.

Loppujen lopuksi oli turvallista tulla lämpimässä sylissä takaisin kotiin.

Johan sitä tuli seikkailtua tälle päivälle. 

Näin syksyn tullen päästämme Nöpöä harkitusti enemmän vapaaksi, koska se ei mene yleensä kauas (tassut alkaa palella). Se pääsee pelottelemaan myyrät ja hiiret myös terassien alta ilman hihnaa. Liikuntakin hoituu, kun se loikkii itsekseen enemmän. Jatkuvasti en pidä sitä vapaana, koska en halua sen häiritsevän jatkuvasti lintujen elämää (Nöpöstä lintujen kiinni nappaaminen on hienointa ikinä) tai naapureita. Se on myös luonteeltaan aika hömelö ja voisi hankkiutua vaikeuksiin. 

Kotona taas <3

Nöpöllä on täällä blogissa myös oma sivu, jossa on lisää kuvia ja hiukan lisätietoja. Se löytyy sivupalkista (kännykällä pitänee ensin valita alareunasta internetversio). Oletko sinä koira- vai kissaihmisiä vai onko sellainen jaottelu sinusta ihan tarpeeton? Itse olen vahvasti kissaihminen (vaikka ihan kivoja koiriakin on olemassa). 

Vähiin käy marraskuu! Mukavaa kuun vaihdetta! 

Kasvihuoneen syksy

Viimeisiä viedään, tällä kertaa omia tomaatteja. Lämmittämätön kasvihuone kypsytti taas hyvän sadon, olen siitä kiitollinen. Tänäänkin poimin keittiössä olevasta laatikosta muutaman kypsän ja kauniin kirsikkatomaatin ruokapöytään. Joskus aiempina syksyinä tein erilaisia virityksiä tomaattien kypsyttämiseksi. Mutta ne kyllä kypsyvät valossa tai pimeässä, viileässä tai huoneenlämmössä, en ole huomannut suurta eroa. Niinpä vain olen pitänyt niitä nyt keittiössä. Vähemmän kauniita, halkeilleita tai muuten viallisia on upotettu viime viikkoina kastikkeisiin. Samoin pieniä oransseja paprikoita, joita on myös ollut runsaasti.

Nyt on ruska muisto vain. Kuvasin kasvihuoneen 10.10.2020

Tyhjensin kasvihuoneen loka-marraskuun vaihteessa ja toin loput tomaatit sisään. Lämpötilan vaihtelut olivat tuoneet jo paljon aiemmin sen ongelman, että tomaatit halkeilivat ja silloin ne myös homehtuvat helposti. Ehjänä pysyneistä osa siis kypsyy edelleen keittiössä ja hyvän makuisiakin niistä tulee.

Tomaatteja tänään. Tummat kirsikkatomaatit ovat lajiketta 'Black Cherry'

Ja aiemmin kesällä. Kasvihuoneessa on kypsynyt monen sorttisia tomaatteja sekä oransseja paprikoita.

Kasvihuoneen tyhjennettyäni jynssäsin pahimmat kerrostumat ja harjasin kaikki irtolehdet ulos, ettei kasvihuoneeseen jäisi talvehtimaan mitään ei-toivottuja vierailijoita. Itse rakennetun kasvihuoneen epätasaiset puupinnat on vähän hankalia siivottavia, niitä ei ihan osattu ajatella rakennusvaiheessa. Mutta eipä siitä mitään ongelmaa ole tullut, vaikkei ihan kiiltävän puhdasta tulekaan. Mitään torjuntatoimia vaativaa tuholaisongelmaa ei tällä kaudella ollut.  

Blumat kastelujärjestelmän olin ottanut jo ajat sitten sisälle talteen. Loppusyksystä tomaatit tarvitsevat enää vähän vettä ja sadevettä on saatavilla yllinkyllin.  Isoista kasvatuslaatikoista poistettiin tällä kertaa suuri osa mullasta. Yleensä vaihdamme siitä vain pienen osan. Muuripenkin remonttityömaalta loppui hiukan multa kesken, joten veimme sinne täydennystä. Onpa sitten laatikot kevyempiä keväällä, kun ne olisi kiva saada suoristettua. Osa saattaa tarvita isompaakin korjausta.

Hiukan ränsistynyt tunnelma kasvihuoneessa jo 25.9.2020. Tomaatit punertuvat. Mukana myös daalia!

Tyhjentynyt kasvari 31.10.2020

Heti kun tomaatit lensivät ulos, tilalle tulivat kesäkalusteet, joita säilytämme talvisuojassa kasvihuoneessa. Kuvan sentään ehdin välissä ottaa! Näin syksyn lehtien kanssa ei muuten ollenkaan häiritse tuo katonrajan oranssi eristysvaahto, joka näyttää kesäkuvissa NIIN rumalta, että aina koitan rajata sen pois. 

Perhoangervon ruska aiemmin syksyllä

   Mukavaa loppuviikkoa!

Syksyn loistoa, multaa ja tinttejä

Olenko pudonnut luonnon ihmemaahan?! Kysymys on noussut monesti mieleen tänä syksynä, kun ruska on leiskunut upeana ympärillä. Mutta ihan tätä arkista kotimaisemaa se on ollut.  Viime viikolla alkoi täällä lounaisrannikolla lehtien joukkoputoaminen, mutta vielä on kauniita värejä jäljellä – ja jopa muutama kukka. Ruska ihailun ohessa olen tehnyt syystöitä ja ostin viime viikolla uuden lintulaudan, joka on saavuttanut suuren suosion.

Tässä postauksessa pääpaino on syksyn väreillä ja tunnelmilla!

Hevoskastanja pitää tiukasti kiinni lehdistään.

Viimeiset kukkijat

Täällä melkein meren äärellä pakkanen ei ole vielä pahasti puraissut. Muutama viimeinen kukka vielä kukkii. 

Kärhössä on vielä yksi kukka

Tänä vuonna kultapallot jäivät ihan kääpiöiksi. Ne kasvoivat kuivalla paikalla ehkä puolimetrisiksi. Mutta pihan viimeisiä kukkijoita ne ovat jälleen.

Kultapallo Rudbeckia laciniata ’Goldball’

Syyshortensia Wim's Red on nyt tämän värinen

Kesäkukista on jäljellä keijunmekko. Se on aina vaan kivan näköinen, joten olen antanut sen olla terassilla. 

Keijunmekko 21.10.2018

Tein lehtikompostiin tilaa uusille lehdille. En haravoi niitä kaikki pois, mutta kiveykset pitää puhdistaa ja muualta poistan paksuimmat lehtimatot. Kompostista löytyi ihan multaa muistuttavaa tavaraa:

Lehtikompostin tuote matkalla kasvimaalle.

Kukkia ei niin kaipaa kun kauniita värejä riittää muutenkin. 

Purppurahappomarja on punainen kesälläkin, mutta vielä hienompi nyt. 21.10.2018

Pionin lehdet 2.10.2018

Kasvihuoneen tomaatit

Tomaatit on tältä kaudelta poimittu ja kasvustot roudattu kompostiin. Tältä näytti 18.10.2018. Vielä siellä punoitti, mutta kypsyminen oli jo ihan onnetonta. Jonkun verran poimittuja tomaatteja on vielä kypsynyt sisällä.

Loput tomaatit oli aika siivota pois 18.10.2018

Lintulauta ladattu siemenillä

Ostin viime viikolla uuden lintulaudan. Yritin valita sellaisen, joka pysyisi puhtaana ja josta orava ei ryöväisi ruokia. Ja haluaisin sen kestävän monta vuotta. Tykästyin tähän metalliseen, löytyi ihan lähi-Tokmannilta:

Orava kävi heti tutustumassa uuteen lintulautaan, mutta ei saanut sieltä mitään.

Linnut ovat ottaneet uuden ruokintakauden innokkaasti vastaan. Olen siirtänyt lintulaudan suojaiseen paikkaan. Meidän (etenkin kissan) on helppo tarkkailla lintuja makuuhuoneen ikkunasta. Kukaan ei kävele tuosta ohi, joten saavat olla rauhassa. Ennen kaikkea uskon lintujen arvostavan sitä, että vieressä on suuri pensas, jonne on helppo mennä turvaan. Myös pienen metsikön reuna on ihan lähellä.

Kuva 16.10.2018, muutaman päivän kuluttua kaikki takana näkyvän angervon keltaiset lehdet putosivat

Lähinnä tuossa käy tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Tutustumassa on käynyt myös käpytikka, närhi ja harakka. Mustarastaat hengailevat maassa. Kiva kun mustarastaalla on nyt lajitovereita. Viime talven se vietti pensaan juurella ihan yksin. Se pesi taas kesällä vakipaikallaan talon nurkalla ja ilmeisesti sillä on nyt perhe seuranaan.

Nöpö tykkää keskeneräisestä terassin kulmasta.

Ja vielä yksi kuvakollaasi, meinasin jo unohtaa. Viimeinen kuva ennen kuin buddhani siirtyi talvisuojaan:

Mukavaa viikonloppua sinulle lukija, kiva kun kävit!

Syksyisiä kukkijoita

Kasvikierroksia pihallani ei ole blogissa tänä kesänä tehty, joten otetaanpa pieni katsaus edellisessä kirjoituksessa esiintyneen terassin ympärille.

Syyshortensia Wim's Red

Läheiden kukkapenkin taustalla kukkii ihanainen syyshortensia Wim's Red. Se aloitti kukinnan valkoisena ja nyt väri on liukunut punaiseksi. Kaunis ja ihana, ainakin kun läheltä katsoo. Sammaleista kalliota vasten se hukkuu lähes näkyvistä, joten tuossa paikassa erottuisi paremmin valkokukkaisena pysyvä pensas.

Tarkkaavaisuus palkitaan!? Syyshortensia on piiloutunut varjoihin. 

Syysleimuja minulla on ollut vain yhtä laatua. Autiotalon valtavasta kasvustosta pelastetut punaiset perusperennat, jotka ovat viihtyneet hyvin ja kasvaneet korkeiksi. Tämän syksyn harvoja kasvihankintoja ovat pari valkoista yksilöä, jotka ulottuvat näitä vanhoja kasveja enintään "polveen". Toivottavasti nekin saavat tulevina vuosina lisää pituutta!

Syysleimujen kukinta on loppusuoralla, mutta lyhtykoisot loistavat.

Hauska syksyn kasvi on lyhtykoiso. Olen usein laittanut lyhtyjä halloweenin aikaan koristeiksi ja ne säilyvät sisällä vaikka koko talven. Älä laita sitä kukkapenkkiin muiden joukkoon! Minä tein niin. Se leviää vääriin suuntiin ahnailla maarönsyillään. Jo useampana syksynä olen havahtunut siihen, että se pitäisi siirtää pois, mutta en viitsi tehdä sitä, kun lyhdyt ovat valmistumassa. Alkukesällä en muista koko kasvia, kun se on niin mitättömän näköinen silloin. Kukat muistuttavat lähinnä perunan kukkaa eli eivät näytä juuri miltään. Kun on näin lämmintä niin voisinkin nyt syksyllä yrittää keksiä sille ihan oman paikan, jossa se saisi levittää lonkeroitaan rauhassa… Kuten alakuvasta näkyy, se kasvaa myös soralla rehevänä!

Lyhtykoiso tai lyhtykukka (Physalis alkekengi)

Pidän erityisesti keijunkukista. En ole varsinaisesti niitä keräillyt, tai ehkä vähän... ’Silver Scrolls’ kukkii kauniisti edelleen.

Heuchera 'Silver Scrolls' 

Lopuksi murjottava daalia, joka kauniista säästä huolimatta panttaa kukan kunnollista avautumista. Alkaa jo ärsyttää! Mukavaa viikkoa!

Daalia Vancouver

EDIT Wim's Red kirjoitetaan W:llä, korjasin :)