perjantai 29. tammikuuta 2021

Alkuvuosi lintulaudalla ja Pihabongaus

 On taas Pihabongauksen aika! Viikonlopun tapahtuma sopii ihan kaikille ja tarkemman osallistumisajan voi valita itse. Tapahtumaa odotellessa tällä kertaa kuvissa lintulautani tämän alkuvuoden vierailijat, joita on kertynyt 10 lajia sekä yhdestoista, joka haeskeli isompia herkkupaloja sekä 12., joka ei ole lintu.  


Pidän kirjaa näkemistäni linnuista. Tai siis tunnistamistani linnuista - siinä on iso ero! En ole ollenkaan hyvä lintutunnistaja. Lintulaudan lajit ovat mukavia: Ne näkee riittävän läheltä ja riittävän kauan ja usein niistä saa vielä kuvan, josta voi tarkistaa lajia myöhemmin. Vuoden alussa aloitin lintujen kirjaamisen jälleen alusta. Tänä vuonna olen nähnyt lintulaudallani 10 lajia. Heti tammikuun 1. päivänä näyttäytyivät viisi ensimmäistä:

Ekana talitiainen
2. Pikkuvarpuset tykkäävät erityisesti talipalloista tai -pötköistä

3. Kuusitiainen

4. Iloinen yllätys oli keltasirkkujen porukka, sillä ne eivät yleensä käy pihallamme.

5. Sinitiainen 

Sinitiainen nautiskelee ruokakasan äärellä. Ruokinta-automaatti ja talipötköteline ovat koko ajan käytössä, mutta tähän lautaselle vien toisinaan aamulla jotain extraa. Nämä pienet talipallot ovat suosittuja ja katoavat yleensä nopeasti. Omenakin tuli kursailun jälkeen nokituksi, en ole varma keiden toimesta.  

Mustarastas nappasi pallon. Ne viedään usein pensaan alle ja syödään siellä rauhassa. 

Usein vauhti on tosi kova! Sinitiaisen tunnistettava päälaki näkyy kuitenkin hyvin

Vihervarpunen käväisi niin lyhyesti, ettei tullut edes kuvaa. Pihan vakioasukkaita vuoden ympäri ovat mustarastaat. Vuoden alussa ne näyttäytyivät vasta 3. päivä, odottelin jo. 

Tämän vuoden iloisin asia lintulaudalla on töyhtötiaisen ilmestyminen 10.1. En ole varma, onko sellainen käynyt aiemmin lainkaan meidän lintulaudalla. Nyt kaksi töyhtötiaista on käynyt usein meillä syömässä. Ne ovat niin hauskoja töyhtöineen! Meni kyllä aikansa ennen kuin ne alkoivat käydä syömässä yhtäaikaa. Mietin aluksi, onko niitä vain yksi. 
Töyhtötiainen

Tämä laatuotos todistaa, että töyhtiksiä on kaksi! Juuri ja juuri mahtuivat kuvaan...

Käpytikka on pihamme vakioasukas, mutta vuoden ekan yksilön näin Ruissalossa Turussa. Kierrettiin siellä kunnon lenkki kahdella ruokintapaikalla, mutta näin vain näitä ihan samoja pikkulintuja kuin kotipihassa. Tyypillistä. Kyllähän siellä VOISI nähdä vaikka mitä muutakin. 
 
Kotipihan käpytikka on tosi arka:
Ensin se kurkkii varovasti...

Ja lentää pois heti jos liikahdankaan ikkunassa.

Kymmenes vierailija oli yksinäinen peippo, joka pakkasilla näkyi parina päivänä pihassa. Se oli vähän sen näköinen, että oli väärässä paikassa hangessa. Oli vielä surkean harmaata, joten kuva on huono.

Yhdestoista vierailija ei ollut kiinnostunut lintulaudan siemenistä vaan niiden syöjistä. Varpushaukka lennähti paikalle ja kaikki linnut katosivat kuin taikaiskusta. Haukka istuskeli männyn toisella puolella ja näkyi tämän verran:

Facebookissa onneksi voi kysyä viisaammilta neuvoa ja kuulemma tämän muoto ja asento varpushaukalta näyttää, joten olkoon minun puolestani se. Hauska oli kerrankin nähdä syy pikkulintujen käytökseen. Usein ne tekevät täydellisen katoamistempun, mutta minulta ikkunan takaa jää yleensä syy siihen näkemättä. Pikkulinnut taisivat olla selkä tuon saman männyn runkoa vasten hipihiljaa kunnes haukka lähti. Välittömästi sen noustua siivilleen alkoi taas touhu ja lentely.    

Ja vielä se 12. laji, orava tietysti. Parhaimmillaan tai pahimmillaan olen nähnyt neljä yhtaikaa pyörimässä ruokintapaikalla! Ne ajavat toisiaan takaa pitkin männyn runkoja ja pyörittelevät häntiään kaaressa oksilla nököttäessään. Aika hauskoja, mutta hirveitä suursyömäreitä.

Tuo pähkinöitä, tämä orava näyttää nätisti toivovan
Talitiaiset keskustelee


Viikonloppuna pihabongataan jo 16. kerran. Pihabongaus (linkki) on Suomen suurin lintutapahtuma. Siihen voi osallistua lauantaina tai sunnuntaina omalla pihalla tai muussa paikassa tarkkailemalla lintuja tunnin ajan. Kun ilmoittaa tuloksensa, osallistuu hyvien palkintojen arvontaan ja auttaa lintujen tutkimusta. Tärkeää on, että ilmoittaa, montako lintua näkee enimmillään yhtä aikaa. Näin ei laske samoja lintuja moneen kertaan. Itse aion taas osallistua, en muista monettako kertaa...  

Kolme tiaista, suora linja. Keskimmäinen on töyhtötiainen


Onkos sinun pihallasi samat lajit kuin minulla, vai ihan muuta? Taloyhtiöiden pihoilla ei kyllä usein saa ollenkaan ruokkia lintuja, jolloin niiden näkeminen voi olla vaikeampaa. Osallistutko Pihabongaukseen? Täydennän kommentteihin sitten, mitä näyttäytyy meillä Pihabongauksessa. 

perjantai 22. tammikuuta 2021

Piha tarvitsee puun


Mielestäni jokainen piha ansaitsee puun. Suurelle pihalle useampia, pikkuruiselle pihalle pikkupuu tai yhteisiä puita taloyhtiön pihassa. Puut ovat tärkeitä myös kaupungeissa. Ne lisäävät viihtyisyyttä ja vähentävät stressiä, vaimentavat melua, suodattavat ilmansaasteita ja varjostavat. Puiden tuottamat hyödyt voittavat monin kerroin putoavien lehtien ja oksien aiheuttaman vaivan. Lisäksi kannattaa istuttaa monenlaisia puita. Katsotaan miksi.  

Kuvassa Tuusulan asuntomessuilta Finnlog Hetena atriumpihan rusokirsikka, pieni puu pieneen pihaan (pihasuunnittelija Henna Väisänen). Oikealla omalta pihaltani kriikunan kukinta - kaikki hedelmäpuut ovat ihania keväällä kukkiessaan, ne hedelmät voivat olla vain sivuasia! Alhaalla talvinen mänty. 

Olen tavannut yllättävän paljon ihmisiä, joille puu on se roskan aiheuttaja pihassa eikä arvokas asia. Itselläni on useita hyvin suuria mäntyjä ihan talon vieressä. Kun katto on kohtuullisen jyrkkä ja sieltä on sammaleet poistettu, neulaset kyllä tulevat katolta alas. Helppo ne on kulkureiteiltä ja räystäiltä siivota. Ristiriitojen välttämiseksi kannattaa miettiä, minkä kokoiseksi puu kasvaa ja istuttaa se riittävän etäälle talosta. 

Uutta taloa rakentaessa kannattaa tutkia tontilla olevat puut ennen kuin päättää talon sijainnin. Usein jonkun kohdan voi jättää vanhaan korkoon ja säilyttää siellä puut. Näin saa valmiina kunnon puun tai puut pihan kruunuksi. Jos puiden kunto mietityttää, kannattaa kutsua arboristi, puiden asiantuntija, käymään. Hän osaa tutkia puiden kunnon pintaa syvemmältä. 

Lehtipuut kauniina talvella <3 Meidän pihatie 17.1.2021


Tässä  samoja puita kuin edellisessä kuvassa, mutta toisesta suunnasta marraskuussa 2020. Yhdellä koivuista vaikuttaa olevan ihan eri geenit kuin kavereillaan! Se oli vihreä kun muut olivat keltaisia ja tässä se loistaa keltaisena, kun muilla ei ole enää yhtään lehteä. 

Puut parantavat ympäristön laatua. Suuri puu ja sen suuri latvus ovat paljon pientä tehokkaampia monessa tehtävässä.  Jos siis tilaa on, kannattaa istuttaa suuria puita. Suuret puut poistavat tehokkaasti ilmansaasteita. Ne tuottavat happea ja varjostavat paahteelta. Lehtipuun lehdet heijastavat ylimääräistä auringon säteilyä pois. Myös puiden haihdutus laskee lämpötilaa helteellä. Talon lähellä kasvavat puut voivat siis jäähdyttää kesällä ja säästää talven lämmityskustannuksissa, jos ne toimivat tuulensuojana, 

Puu sitoo itseensä hiiltä talteen pitkäksi aikaa. Puu helpottaa kaupunkipihan hulevesien käsittelyä: Se imaisee ylimääräiset sadevedet ja haihduttaa ne taivaalle. Se parantaa maan rakennetta ja helpottaa veden imeytymistä maahan. Vanha puu lisää biodiversiteettiä, sillä sen rungolla on monen lajin koti. Puiden siimes luo ihmisille viihtyisän paikan.

Pihta Kultarannan puutarhassa

Potretissa pari meidän männyistä. Talokin pääsi mukaan ;)


Tällä hetkellä käytetään paljon aina niitä samoja puulajeja istutuksissa. Ongelmana on, että lämpenevässä ilmastossa niiden taudit ja tuholaiset voivat lisääntyä isoksi ongelmaksi. Pitäisi löytää paremmin muuttuvassa tilanteessa pärjääviä lajeja ja käyttää laajaa lajivalikoimaa. Kotipihallaan eksoottisia puulajeja kokeileva kotipuutarhuri, joka venyttää vyöhykesuosituksia, on siis hyvällä tiellä. Haasteena on löytää sopivia uusia taimia kokeiltavaksi. Avainasemassa ovat taimistot, joille tärkeää on, että viljelyyn otetuille uusille lajeille sitten myös löytyy ostajia.

Keväiset pihlajan lehdet

Tammen taimia tuntuu nyt olevan joka metsässä Turun seudulla. Ne hyötyvät pitkästä kasvukaudesta.

Jos jokin laji paleltuu pakkasissa, se ei vielä tarkoita, että kyseinen laji ei sopisi Suomeen. Monien lajien luontainen levinneisyysalue on tosi laaja. Usein meille päätyy liian eteläisien yksilöiden jälkeläisiä Keski-Euroopan taimistojen kautta. Tärkeää olisi, että alkuperäiskasvit olisivat joko levinneisyysalueen pohjoiselta reunalta tai sitten ylempää vuoristosta. Pitkän linjan puukokemusta Suomesta löytyy esimerkiksi Mustilan Arboretumista. Sieltä saaduista siemenistä kasvatetut puut ovat menestymisseurannassa pärjänneet pohjoisempana kuin aiemmin on tiedetty, esimerkiksi japaninsiipipähkinät vyöhykkeelle V sekä saarnivaahterat ja lännenhemlokit VI-vyöhykkeellä asti.

Euroopan valkopyökki (Carpinus betulus). Nuorta puuta en yleensä edes huomaa, kun se on omassa rauhassaan pihan nurkassa. Syksyllä se tulee ruskaväreissään esiin. Kasvuvyöhyke I-II

Balkaninhevoskastanjan silmut, kasvuvyöhyke: I-II(III)

Mikä on sinun lempipuusi omalla pihallasi? Tai minkä haluaisit?
Siipipähkinät ja muut jalopähkinät ovat minusta hienoja, sellaisen voisin ottaa. Tykkään kyllä ihan peruspuista männyistä pihlajiin sekä kukkivista puista. Tuo ekan kuvan kriikuna on loistava, koska sitä eivät syö edes rusakot ja myyrät. 

lauantai 16. tammikuuta 2021

Sammalvinkki ja talvi saapui meillekin

Tuli talvi tännekin viimein tällä viikolla ja yksi kiinnostuksen kohteeni hautautui hankeen. Sammalet nimittäin. Mutta jaan kuitenkin teille aiheeseen liittyvän kirjavinkin, tai useammankin.  Ollaan sitten valmiina, kun sammalet tulevat taas esiin!? Kuvissa kauniisti lumeen peittynyt pihapiiri.   

* Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty tähdellä *

Monessa blogissa oli loppuvuodesta juttua kirjasta Samettinen sammal puutarhassa ja ruukussa. Luin siitä ekana Versoja Vaahteramäeltä blogista (täältä). Hain kirjan lähikirjastosta. Kirja oli inspiroiva ja tein jouluksi muutamia sammaljuttua (parista kuvia täällä). Ajattelin, että voin ehkä tutkailla koko talven pihassa kasvavia sammalia. Joulukuussa ne olivat erittäin hyvinvoivia ja edellisenä talvena meille ei juuri lunta tullut. Tunnistamiseen tarvitaan lajintunnistusopas, sillä tuossa kirjassa on vain muutama laji. 


Suomen laajin sammalopas on Suomen sammalet (mielikuvituksekas nimi!). Se on mukavan tuore, ilmestynyt 2019. Ja mikä parasta, se on nyt tosi hyvässä talvitarjouksessa Adlibriksellä! Tilasin jo omani, ale jatkuu 3.2. asti. Tekijät ovat Sinikka Piippo ja Timo Koponen ja sama kustantamon kuin tuo toinen sammalkirja: Minerva. Sivuja on yli 400. *Linkit kirjan kuvien alla*Suomen sammalet | Samettinen sammal puutarhassa ja ruukussa | Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa |



Kuvassa vielä kolmaskin sammalkirjan, jonka löysin. Se on vanhempi määritysopas, tekijä Jouko Rikkinen. Sitä minulla ei ole. Kerro jos sinulla on, onko hyvä? 

En ehtinyt kunnolla käyttää uutta määritysopastani vielä, mutta ensivaikutelma on, että tykkään! Harmi, että useimmista lajeista on vain yksi kuva. Saisi mieluummin olla kuva sekä mättäästä että ihan lähikuva. Tämä on varmaan ollut tilakysymyskin, lajeja on 411. Osasta on piirroksiakin. Kirja on tarkoitettu tavallisille luonnon tarkkailijoille. Suomessa on ainakin puolet lisää sammalia kuin kirjan lajit. Sammalharrastuksen tueksi kannattaisi ehdottomasti hommata myös luuppi (omani on hautautunut johonkin).
Suomen sammalet kirja on jaettu kasvupaikkojen mukaan. Tekstissä on mainittu samanlaisia lajeja ja niiden numero, joten esim. erilaiset karhunsammalet löytyvät, vaikka ne eivät ole peräkkäin kirjassa. Mukana on paljon myös pihassa, betonilla jne. viihtyviä sammalia.


Nyt ei voi sammalia katsella, kun on niin kylmä ja talvi saapui tällä viikolla tänne lounaisnurkkaankin! Tykkään kyllä sellaisesta pienestä lumikerroksesta parin asteen pakkasella. Mutta tällainen hervoton ryöpsähdys, joka tällä viikolla tuli, aiheuttaa lumitöiden muodossa hammasten kiristelyä. Isoa tietä kiitävät aurat peittävät risteyksemme vähän väliä. Tietysti esimerkiksi etälukiolaisen harvinainen pakollinen aamumeno osui lumiaamuun... Ajotie kuitenkin löytyi ja hienosti tuo selvisi liukkailla teillä tuoreella, kesäkelillä hankitulla ajokortillaan.

Lampi talviasussa. Ympäristö näyttää erämaiselta kun merkit naapurista ovat hautautuneet hankeen

Ikävästi iso kataja ihan talon lähellä repesi lumen painosta. Kun sen viereinen isohko mänty on myös huonokuntoinen, niin tuohon täytyy tehdä iso raivaus ensi kesänä. Onko sinulla tullut myrsky- tai lumivahinkoja?
Katajan kävi huonosti. Taustalla on leikkimökki. 

Perhoangervo (Gillenia trifoliata)

Mietin sitäkin, että ehkä joku osaa vain silitellä kauniita sammalmättäitä miettimättä, mitä lajeja ne ovat. Se on ihan hyvä, mutta itseltäni ei onnistu.  Ja sitten on ehkä niitäkin, joiden mielestä sammalet eivät ollenkaan kuulu puutarhaan. Heidän ainakin kannattaisi perehtyä näihin kirjoihin, jos mieli muuttuisi!

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Puutarhavuosi 2020

Sain Rikkaruohoelämää -blogista Puutarhavuosi 2020 haasteen. Kiitos Between! Haaste on lähtöisin Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Pyörittelin tätä pitkään, kun kelailin viime vuotta, mutta vastailen lyhyesti. Ja kuvia vuodesta tietysti on mukana, osa ennen julkaisemattomia. 



1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
Suunnittelin ja rakensin miehen kanssa pergolan. Se oli todellakin uutta!

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Se pergola toteutui - vihdoin!

Viiva on pergolan paikka! Toukokuun alku. Takana näkyy myös lammelle menevä polku kivikasoina, sitäkin tuli kunnostettua ja istutin ympäristöä. 

Valmis! Pergola päädystä, kuvattu kasvimaan portilta

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun... 

Noh kasvirekka kävi pihassa…  Kaikki olisi mahtunut pienempäänkin autoon, mutta näyttihän se komealta. Tuli pari puuntaimea ja muutama pensas ja joku köynnös. Ja toki omallakin autolla jotakin tuli vuoden mittaan. 

4. Menetitkö kasveja?

No varmasti, mutta en kovin montaa eikä jäänyt ahdistamaan. Yhden erityisemmän orvokin söi metsäetana (löysin pulskan syyllisen) ja saa nähdä nouseeko kasvi enää, epäilen. Eräästä liikkeestä tilasin talvella kasapäin siemeniä siitä innostuneena, että siellä oli sillkitassun siemeniä. Pussissa oli reilusti alle 10 siementä. Yksikään ei kasvanut. Taas sieltä tuli siemenluettelo, en ole avannut. Sattuuhan sitä, mutta ajattelin tällä kertaa tilata jotain muuta, jostain muualta. 

Uusia kasveja: tervaleppä

 
5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Olen kiinnostunut vähän kaikesta ja ottaisin ihan vaikka mitä. Metsäpuutarhaa olisi ihana kehittää, alppiruusuja ja saniaisia… Harvat saniaisyritykseni ovat kuolleet, viime aikoina en ole niitä yrittänyt. Erilaisia pensas- ja köynnösruusuja voisin ottaa. Ja perennoista pidän laajasti.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

 Toistan itseäni, mutta pergola on niin näkyvä elementti, että se ei unohdu.


7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ekaa kertaa keväällä kukkivat oikein upeasti monilajiset sipulikukkaistutukset, lähinnä tulppaanit. Se oli ihanaa! Muistan kun muutin tänne ammoin loppusyksystä ja kaivelin maahan isot pussit sipuleja. Suunnilleen mitään ei noussut. Joten osaan tätä arvostaa. Enää en tosin tunge tulppaaneja kovaan saveen... Olen oppinut jotain. 



8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tykkään kovasti tervalepän taimesta, joka näyttää viihtyvän lammen rannalla.Se on tosi komea, koska kaverini hankki sen, sillä itse en olisi osannut ostaa niin suurta.  

”Vuorelle” lammen ylle rakensin yksinkertaisen mietiskelypaikan ja olen iloinen, että hankin sinne atsalean. Se ei vielä ollut mitenkään parhaimmillaan, mutta ehkä jatkossa. Niitä voisin ottaa lisääkin.

Perennoista mainitsen kivat eriväriset kärsämöt! Kylvin niitä siemenistä. Niiden pitäisi talvehtia.  

 

Kuvassa mietiskelypaikka näyttää oudon avaralta. Edessä vas. on vihreänä atsalea. Penkin taustan ruskea seinämä isoista pudonneista männyn oksista on uudelleenrakenteluvaiheessa.  Penkillä on Nöpö 

Näköala mietiskelypaikalta lammelle, pergola (vasen nurkka) ja kasvihuone näkyvät myös


9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Aiemmin hankitun (”halvalla sain”) Pohjantähti köynnösruusun siirsin pergolaa vasten. Siitä on tullut blogissa sellaista palautetta, ettei ehkä olisi kannattanut vaan parempi olisi ollut laittaa se mahdollisimman syrjään. En sitäkään pidä virhehankintana, mutta paikka ei ehkä ole se paras.

Jos pergolaan hankittu sinisade heittää henkensä nyt talvella niin sitten se ei ollut kovin hyvä hankinta!  Mutta otin tietoisen riskin. 


10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Pergolaan istutettu uusi Zilga sai heti kypsäksi pienen tertun rypäleitä. Se oli mukavaa, etenkin kun mokailin istutusvaiheessa (kirjoitin siitä heinäkuussa).

Japaninvaahtera, jonka hankin syksyllä 2019 alesta, voi hyvin ja on nätti. Kuvat kevät ja syksy 2020:




11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pergolan luokse istuttamani kesäkukat olivat pettymys, kun ne lähtivät niin hitaasti kasvuun. Odotin kukkaräjähdystä. Loppukesällä alue oli jo kiva. Postauksen ekan kuvan unikot ovat elokuulta.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Pergolaan meni lautaa, kiinnikkeitä, ostettiin penkin jalat ja keinu. Toiseen päähän pihaa portaiden luo hankittiin uusi valaisin, joka ei olekaan ehkä vielä näkynyt blogissa. Palataan sinne päähän pihaa toiste.  

Kaikenvärisiä kärsämöitä pergolan luona elokuussa

Pergolan luona alkoi (vihdoin) elokuussa kukkia


13. Mitä opit?

Se ei ole uusi tieto, että en arvosta kasveja, jotka vaativat jatkuvaa palvelua, kuten kastelua. Ehkäpä opin, että tämän takia laajat kesäkukkaistutukset eivät todellakaan ole minun juttuni. Toki kastelin myös puun taimia ahkerasti ja aion silti jatkossakin hankkia puita. Puusta on pitkään iloa ja sitä tarvitsee kastella kuitenkin vain lähinnä ekana vuonna.  

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Suuria suunnitelmia ei vielä ole. Kunnianhimosta yritän pysyä kaukana. Kauhua ei sentään. Sormet tekee mielellään vielä muita asioita, mutta puutarha-aiheista lukeminen nostaa intoa.  



Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Huh, tämä meni yöhön. En jaksa ainakaan nyt heti miettiä haastettavaa. Laitan tämän ilmestymään aamulla. Mielellään saat tarttua, jos haluat tulla haastetuksi! 

EDIT Haastan Annelin Pihakuiskaajan matkassa blogista!

perjantai 1. tammikuuta 2021

Uudenvuoden lupauksia 2021

Vuodenvaihteen kunniaksi postaus uudenvuoden lupauksistani. Olen ollut jo vuosia bujoilija (bullet journal on se alkuperäinen termi). Käytän siis paljon paperikalenteria ja teen sen itse vuoden mittaan. Nyt kävi niin hyvin, että vanha bujoni täyttyi vuoden lopussa, joten uusi vuosi alkaa uudella bujolla. Ja tietysti sinne tehdyillä uusilla lupauksilla! Entä miten kävi edellisten massiivisten uudenvuodenlupausteni kanssa?


Vuosi sitten innostuin leikkimielisestä ideasta ”20 lupausta vuodelle 2020” ja niitähän sitten tosiaan riitti! Tein niistä aukeaman bujoon, jota muistin yllättävän hyvin vuoden mittaan täydentää. Olen tyytyväinen "saavutuksiini", vaikka ihan ei 20 kohtaa monessa täyttynyt. Mm. tein paljon smoothieita perheelle ja melkein 20 linturetkeä, vaikka en järjestetyille retkille osallistunut (korona…). Sen sijaan en edelleenkään kovin montaa kertaa pyöräillyt tai tanssinut ja museokäyntejä oli vain 14 (...).
Tytär teki uudenvuoden kunniaksi retrotäytekakun. Tämä on vegaaninen. 


Linnansaaren kansallispuistossa torpan ympärillä ihanat niitty- ja järvimaisemat 2020


Luin/ kuuntelin tavoitteeni 20 kirjaa, joista voin suositella mm. Au pair (tykkään kaksosista kertovista tarinoista, kirjailija Emma Rous), Ei kertonut katuvansa (tästä kaikki ovat jo kuulleet, Tommi Kinnunen), Yliaika (ei ihan yhtä hyvä kuin Piia Leinon edellinen dystopia Taivas, mutta hyvin kiinnostava kuitenkin) ja tietysti tosi hieno Finlandia-voittaja Anni Kytömäen Margarita. On muuten tosi kätevää, kun eri äänikirjapalvelut tyrkyttävät ilmaisia tai superhalpoja kokeiluja. Siinä ehtii aina yhden - kaksi uutuutta kuunnella. 

Tulevan vuoden lupaukset vuosi 2021 tai 202ONE

Tulevaksi vuodeksi teen vähemmän lupauksia, mutta aukeama on taas tehty ja poimin siihen muutaman viime vuodelta muokatun kohdan:

  • Pistä taas muistiin uusien kokeiltujen kasvisruokien nimiä. Usein reseptin poimii netistä ja se voi unohtua helposti, jos ei heti laita muistiin. Tulee sitten tehtyä toistekin.
  • Aion tehdä ainakin 12 linturetkeä ja jos hyvin lähtee keväällä, niin kenties tulisi 100 lintulajia haaste (klik) lopulta täyteen. Se ei ole tärkeiden harrastusteni listalla korkealla, joten ei stressiä siitä.

Uusi lintulista tehtynä ja kurkkasin jo lintulaudalle. Vieressä viime vuoden listaa. 

Tammikuussa 2020 tehtiin retki kauniiseen Helsingin Talvipuutarhaan

  • Tauon jälkeen aion osallistua Helmet lukuhaasteeseen (klik) . Luin viime vuonna tosi paljon sanomalehtiä (diginä), sitä pitää vähentää, jotta ehdin lukea enemmän kirjoja.   
  • Liikuntaa koitan edelleen lisätä ja tein bujoon hassunhauskan listan, että yritän liikkua monipuolisesti eri paikoissa. Listaan voi ruksia, kun olen käynyt liikkumassa kuntoportaissa, jäällä, hiekassa... yms. Pääosin jumppaan kotona nettituntien äärellä.
  • Kodin ylimääräisten roinakasojen raivaus oli jo edellisellä listalla mutta ei ihan hirveästi edennyt. Nyt uusi parempi yritys?
  • Kiva lista viime vuodelta tuli uusista/ harvoin käydyistä paikoista, siihen sain 20 kohtaa täyteen, näitä paikkoja on tämän postauksen kuvituksena. Tänä vuonna pistän samaan listaan vielä museot (viime vuonnakin minulle uudet museot pääsivät listalle).

Pionien koti, Taivassalo (myös ylimmän kuvan pioninäyttelykuva on sieltä)

Viiaisten kartanomuseo, Taivassalo


Bujoni on aina noin A5 kokoa ja siinä on pisteelliset sivut. Teen aina tulevalle kuukaudelle kuukausisivun ja sitten aina tulevalle viikolle oman sivun tai aukeaman. Menojen lisäksi kirjaan muistiin vaihtelevasti liikuntaa, ilon ja kiitollisuuden aiheita ja pieniä muistiinpanoja päivän tapahtumista. Bujon uuden aukeaman tekeminen ei vie kuin minuutin, jos on kiire. Mielelläni käytän siihen enemmän aikaa ja mietin tulevaa viikkoa. Leikkaan aikakauslehdestä usein kuvitusta. Uusi bujo on merkkiä Dingbats, se näkyy postauksen ekassa kuvassa. 

Tulevien kuukausien menot merkitsen Future logiin. Tämä ei ehkä toimisi, jos merkittäviä asioita olisi valtavan paljon. Se näyttää tältä: 

Tarrat ei ole liimattuja, peitin niillä merkkaamani lasten menot

Kaveri kutsui mökille kesällä 2020, bonuksena upea auringonlasku


Minusta on mukavaa vuodenvaihteessa katsoa mennyttä ja suunnitella tulevaa. Bujon ja valokuvien selailu on siihen ihan parhaita tapoja. Tein myös pienen koosteen menneestä vuodesta bujoon. Suosittelen kaikille välillä katsomaan, missä mennään. Puutarha-asiat eivät tällä kertaa nousseet erityisesti esiin lupauksissa, mutta nehän nyt ovat aina tärkeitä!

Toivon terveyttä ja hyvää alkanutta vuotta 2021 kaikille! 

Lisää lukemista:

Vuoden 2020 parhaat postaukset

  Vuoden 2020 köynnöksen kiertyessä kohti loppuaan, kokoan jälleen yhteen vuoden suosituimmat postaukset.  Tässä postauksessa on monia kuvia...