Joulun aikaan

Joulu on jo melkein kohdalla ja tänään on talvipäivänseisaus! Tässä postauksessa kaikenlaista juttua 3D-pipareista joulukukkiin. Puutarhassakin käydään. Blogin päivittämisessä oli pieni tauko, kun upposin vähän turhinkin syvälle yhteen projektiin. Se on onnellisesti hoidettu ja nyt jouluillaan välillä. Kävin tänään hoitamassa muutaman asian kuusen hankinnan ohella ja oi: Näin kauden ensimmäiset tulppaanit! Ovat toistaiseksi vain läväytetty maljakkoon. Aukeavat varmaan jouluksi. 

Oikea talvi!

Täällä on ihan oikeasti lunta! Sitä on satanut pikkuhiljaa lisää. Täällä Lounais-Suomessa muutama kilometri mereltä se ei ole kovin todennäköinen joulusää. Hienolta näyttää! Nämä kuvat ovat eiliseltä ja sen jälkeen lumikuorrutus on komistunut. Upeaa, miten paljon paremmin esimerkiksi pihavalot pimeyttä valaisevat, kun valo heijastuu lumesta!

Keijunkukat kukkineen

Jouluruusut

Ennen lumentuloa kävin pihalla katsomassa jouluruusujen tilanteen. Nuppuja oli, mutta ne olivat tiukasti kiinni. Sisällä uusi jouluruusu on avannut ekan kukan, muitakin on perässä tulossa vaikkei kuvassa siltä näytä:

3D 

Tiedätkö mikä on kuvassa?

Joulun aikaan ei ole varmaan vaikea keksiä, mikä on kyseessä. 
Sehän on piparkakku.
Oikeita vastaus on myös kuningaskalastaja, siis se lintu.

Kässämessupostauksessani marraskuussa oli kuva 3D-printteristä ja sillä tehdystä "korusta" (postaus täällä). Printterit yleistyvät, joten tässä vinkki, mitä sillä voi tehdä: Piparkakkumuotteja! Saa just omanlaisen.
Vaikka tietyn linnun.

 Meille tuli tämä kuningaskalastaja-muotti joulukorttina ja tuo hienosti koristeltu pipari oli mukana mallina. Hyvin toimii, vaikka nokka onkin tosi ohut. Tuo (vielä) koristelematon on itse tehty. 

Puuta huivia

Minulla on kaveri Mari, joka on todellinen käsityöihminen. Pääsin hyötymään hänen jatkuvasta neulomishimostaan ja sain itselleni joulun alla aivan ihanan huivin. Esittelen sen tässä, koska se sopii ihan loistavasti puutarhablogiin. Katsokaas kuviota. Mitä tulee mieleen?

Sehän on lehmuksen lehti. 
Lanka on merinovillaa, joten huivi on reikäisyydestään huolimatta lämmin.
Marilla on pieni putiikki netissä, saa vapaasti käydä kurkkimassa täällä. (Tämä ei ole sovittu mainos, kunhan nyt tykkään kehua hyvää käsityöläistä.) 

Lintulaudan luona

Lintulautaa en ole paljon kuvannut, kun "aina" on pimeää. Ja sitten tuli kameraan vika. Tästä kuvasta näkyy, miten lähellä ikkunaa ruokintapaikka on.

Nöpö siellä ikkunalla kyttää, kuka tulee syömään. Vasta kuvaa koneella katsoessa aloin ihmetellä koivun runkoa. Näyttää aika surkealta. Ruokintapaikalla kävijät ovat ilmeisesti maistelleet myös runkoa, näyttää aika ikävältä!

Kokeilin sitten ottaa lintukuvia kännykällä. Onnistuuhan sekin, jos on nenä kiinni ruudussa. 

Näiden omatoimisesti ikkunalaudalla yhteen kasaan päätyneiden kukkien myötä toivotan...

...oikein rentouttavaa ja mukavaa joulua sinulle!   

    Tai talvipäivänseisausta, yulea tai mitä nyt kukin viettää! Toivottavasti jokainen saisi pienen tauon arkeensa. 

Valotauluideasta jouluverhoksi

Syksyn käsityöhitti on kuulemma ollut valotaulu, joka tehdään led-valoista ja kaupunkiaiheisesta kankaasta. Idea kuulosti hauskalta, mutta en tarvinnut taulua vaan verhon. Valoverho on sitten ihan eri asia, joten onkos tämä valotaulujouluverho? Joka tapauksessa kaikki valot ovat tervetulleita tätä synkeää vuodenaikaa valaisemaan! 

Jos ei verhot kiinnosta, niin kelaa alaspäin, huurteisiin pihakuviin :)

Ihanainen Miimun kangas muutti juuri Raisiosta Turkuun Länsi1-keskukseen ja kävin vanhan paikan viimeisenä aukiolopäivänä ostamassa oman palani kaupunkia. Mies sanoi heti, että tuo kuvahan on Amsterdamista. Sieltä on hyviä muistoja, joten sehän sopii.

Toteutus oli helppo. Ompelin alareunaan rimalle kolon. Pyörörima pitää verhon suorassa. Ylimääräisenä hifistelynä innostuin kokeilemaan vähän kirjontaa muutamaan taloon. En ole kirjonut ikiaikoihin, joten työnjälki on alakoulutasoista. Kangas oli vähän kapea ikkunaan, joten molempiin sivuihin ompelin palan vanhan lakanan päärmeestä. Siinä on sopiva kolo, johon pujotin pari tikkua vielä suoristamaan verhoa. Ennen ripustusta asettelin led-valot nurjalle puolelle ja kiinnitin pakkausteipillä.

Kankaassa on katulyhtyjä, joten se sopii tarkoitukseen loistavasti. Kuva otettu iltavalossa.

Kesällä en ole käyttänyt verhoja keittiössä ollenkaan, mutta kun tuonne pimeyteen ei juuri näe mitään nyt kuitenkaan, niin tein melko peittävän verhon. Nämä päivälläkin otetut kuvat on aika pimeitä, ei tänne aurinko pilkistä.

Sitten innostuin virkkaamaan lumihiutaleita, niitä on muutama verhon yläosassa. Heitin ihan ylimmäksi vielä valkoisen verhon, "lumipilven". Sähköpistoke on ihan ikkunan vieressä, joten käytin pistokkeellisia valoja. Näin ei tarvinnut miettiä, mihin patterirasian sijoittaa. 

Lumihiutaleet on kiinnitetty ihan nuppineuloilla, joissa on hohtavan valkoinen pää.

Ihan juuri alkaa joulukuu! Laitoin ikkunalaudan samalla joulukuosiin. Tai itse asiassa hankin sinisiä hyasintteja ja valkoisen orkidean tulevaa itsenäisyyspäivää ajatellen. 

Ruukkujen ympärillä on koristeena tapetista tehdyt "pitsinauhat".

Käydään sitten pihalla. 

Hetken aikaa täällä Lounais-Suomessakin oli todella talvista ja kaunista, vaikka lunta tulikin vain häivähdys. 

Kasvihuone huurteessa 28.11.2018

Pihalampi jäätyi

Keijunkukat

Tytär kotitiellä

Kiva kun kävit blogissani! Mukavaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtia!

Kässämessuilla!

Lippu saatu blogiyhteistyönä Tampereen Messujen kautta, kiitos. Käsityöyrittäjiä hehkutan ihan ilokseni ilman mitään yhteistyökuvioita. 

Vietin mukavan lauantain tänään Suomen Kädentaidot 2018 -messuilla Tampereen messukeskuksessa. En ole intohimoinen käsityöihminen, mutta tykkään kokeilla ja tutustua uuteen, joten Tampereen messut kiinnostavat monipuolisuudellaan. Olen käynyt siellä siis jo monet kerrat.

Erityisesti katsoin messuja sillä silmällä, mitä löytyy kasveihin liittyen. Ja löysinhän minä jotain niin kivaakin, että se piti saada!

Tämä iso lasipallo lähti todellakin mukaani! Se on muottiin puhallettua lasia. Kojukin oli kauniin niminen: Lasipaja Sinisiipi. Ehkä jotkut muistavat postaukseni viherhuoneen amppelivaijerista, tämä pääsee sinne. Postauksen voit lukea täältä. 

Ilmakasveja oli muuallakin esillä, tässä Valonan osaston koivuinen "amppeli"!

Näitä Tarja Helena Rautiaisen kasvikoruja olen hiplannut muillakin messuilla, aivan ihania. Nettisivullekin löysin nyt, täällä.  

Nämä seuraavat ovat Jäälasikukan koruja, oikeista kasveista. Tunnistatko mitä ovat?

Kukkia oli messuilla tietysti painettuna, neulottuna, ommeltuna... Ja kun kangas- ja lankarivistötkin hehkuvat värejä, niin messut ovat vitamiinia marraskuussa. 

4H:lla on ollut käsityökilpailu: Mitä keppihevoset syövät? Siitä oli kiva pieni näyttely.

Taito-osaston näyttelyä

Aina vain enemmän on tarjolla helppoja "valmispaketteja". Niitä on jo pitkään ollut tarjolla paljon Taito-osastoilla. Tällä kertaa ostin noista edellisen kuvan lankasulkakoristeista pienemmän korvakoruversion. 
Nyt kangaskauppiaatkin ovat löytäneet messut ja tarjolla oli juuri sopivia paloja vaatteen ompeluun ja kaavojakin löytyi. Katselin myös kranssi-ideoita. Tässä ei-yhtään-sellaisia kuin itse aion tehdä, mutta ihanan pörheitä villakransseja:

HAMKin (Hämeen ammattikorkeakoulu) osastolla esiteltiin 3D-tulostinta, joka sylki sisuksistaan muovisia ”kehyksiä”, joihin sai sitten taiteilla mitä halusi. Kuvassa minun keskeneräinen tekeleeni. 

Katsottavaa oli neljä hallia, tosin yhdessä oli lähinnä ruokamyyntiä. Viime vuoden ruuhkista oli opittu ja pullonkauloja oli poistettu ja halleihin oli jätetty avointa tilaa, joka auttoikin kulkemista. Vesipisteet löytyivät hyvin. Vielä ehtii huomenna joukkoon – tai sitten ensi vuonna! Ja jollet mene itse niin toivottavasti tästä kuvakierroksesta oli iloa!

Unelmasieppari

Askartelin unelmasieppareita. Tuloksena oli kaunis koriste helposti ja nopeasti. Suosittelen! Voit käyttää juuri niitä materiaaleja kuin itse haluat tai kaapeista löytyy. Alkuperäisidea tulee tietysti intiaanien unisiepparista. Intiaanit valmistivat sen pajurenkaasta, nyöristä ja höyhenistä. Minun versiossani ei ole juuri muuta kuin muoto jäljellä alkuperäisideasta ja kutsunkin sitä nimellä unelmasieppari.

Ohjeita erilaisiin versioihin on olemassa paljon ja unelmasieppari nimitys ei ole itse keksimäni. Mutta kerron, millaisia minä tein. Kissaihmisten kannattaa katsoa myös jutun loppuun :)

Unelmasieppari samassa männyssä köynnöshortensian kanssa.

Intiaanien unisiepparin tarina

Alkuperäinen unisieppari kuului Ojibwe-intiaanien kulttuuriin. Heidän uskomuksissaan oli tärkeä sija ihmisen kehitykseen vaikuttavilla unilla, joita pyrittiin myös tulkitsemaan. Taruja unisiepparin merkityksestä on hiukan erilaisia. Joka tapauksessa sieppariin kuuluva verkko kuvaa hämähäkin verkkoa ja sen tehtävä oli suodattaa pahat unet pois. Intiaanit uskoivat, että sekä hyvät että pahat unet matkustivat yöllä ilmassa. Hyvät unet pääsivät helposti kulkemaan unisiepparin verkon läpi, mutta pahat unet jäivät verkkoon ansaan ja tuhoutuivat aamuauringossa. Unisieppari ripustettiin nukkumapaikan yläpuolelle. Nauhoihin ripustetut höyhenet auttoivat hyviä unia osumaan nukkujaan. Höyhenten liikahtelu yöilmassa kertoi siepparin olevan toiminnassa. Lapsen ensimmäisen unisiepparin valmisti usein isoäiti. Luonnonmateriaaleista valmistettu sieppari hajosi aikanaan ja korvattiin uudella.

Unelmasiepparin valmistaminen

Tarvitset:

• Metallirengas
• Kalalankaa/ muuta narua
• Pitsiliina
• Erilaisia nauhoja/ ohutta nahkanyöriä/ pitsinauhaa ...
• Höyheniä/ puuhelmiä ...
• Ohutta metallilankaa tms höyhenten kiinnittämiseen
• 
  

Höyhenet ovat suomalaisista maatiaiskanoista. Niitä myi munantuottaja torilla.

Kevyitä metallirenkaita myydään askarteluliikkeissä eri kokoisina hyvin edullisesti. Mitä isompi rengas, sen komeampi lopputulos! Keskelle on sijoitettu vanha pitsiliina, niitä voi löytää kirppikseltä tai mummolasta. Toisessa mallissa pitsiliina on renkaan kokoinen, toisessa selvästi sitä pienempi. Minusta paremman näköinen tulos tuli pienempää liinaa käyttämällä, kun ympärille jäi kiinnityslangoista muodostuva kehys.  

Pitsinauhaan on pujotettu suurireikäisiä maalaamattomia puuhelmiä, joiden alle on tehty solmu. Nahkanyörissä on kiiltäväksi maalattuja puuhelmiä.

Liinan kiinnittäminen renkaaseen kannattaa aloittaa asettamalla rengas ja liina pöydälle. Liina pingotetaan ylhäältä, alhaalta ja sivuilta langanpätkillä haluttuun kohtaan. Varsinainen kiinnittäminen näyttää siistimmältä, kun sen tekee pitkällä langalla. Lankaa pujotellaan vuorotellen liinan läpi ja renkaan ympäri. Tämä onnistuu ihan sormin. Neulaakin voi käyttää apuna, jos pitsiliinan reiät ovat kovin pieniä. Lopuksi kannattaa poistaa alussa laitetut apulangat.

Tässä versiossa renkaan ja liinan halkaisijat ovat suunnilleen samat. Alas on kiinnitetty höyheniä

Kiinnitä ylös langanpätkä tai nauha ripustamista varten. Alaosan nauhoja kiinnittäessä on hyvä välillä nostaa sieppari ylös, jotta näkee nauhojen tulleen sopivaan kohtaan. Sido nauhat ensin paikoilleen reilun mittaisina. Niiden sopiva pituus voi olla esim. kaksi kertaa renkaan korkeus. Sido nauhojen päähän esim. helmiä, höyheniä tai molempia. Esimerkiksi paksumpiin pitsinauhoihin ei ole välttämätöntä ripustaa mitään.  

Valitse sopiva paikka. Se voi olla seinällä, ikkunalla tai vapaana riippumassa.  

Näitä kuvia ottaessani kuvasin myös puutarhaa ja kissaa. Näistä vielä kuvat.

Puutarhaportti

Hyi, lunta! Tassut nousee korkealle!

Terraarioamppeli

Ite tein: Terraarioamppeli

Olen vihdoin kokeillut makramee-solmeilua. Hauska tekniikka, jolla tulee nopeasti nättiä, mutta haasteita ja vaihtelua on kuitenkin tarjolla. Tein ensimmäisenä työnäni amppelin kasveille valmispaketin avulla.

Valopilkku marraskuun synkeydessä oli Tampereella pidettävät Suomen Kädentaidot – messut. Sieltä pitää aina hankkia jotakin käsityömateriaalia ja tällä kertaa se oli Taito-osaston tee-se-itse-amppeli. Kiersin ystäväni kanssa kaikki hallit ja lisäksi mukaan tarttui muiden tekemiä kädentaitoja, mm. keramiikkaa ja kortteja. Ja sitten on tämä laatikko:

Laatikon sisältä löytyy materiaalit terraarioamppeliin. Siis kasviterraariolle. Yksinkertaisesti lasimalja ja punoskudetta, josta pitäisi punoa amppeli. 

Makramee (macramé) on luultavasti tuhansia vuosia vanha tekniikka (jo muinaiset mesopotamialaiset jne...), joka jälleen kerran on noussut suosituksi. Taitoliitto valitsi sen vuoden käsityötekniikaksi 2017 (olen siis juuri ja juuri ajan hermolla). Siinä tehdään nauhamaisesta materiaalista erilaisia solmuja, joista syntyy vaikka millaisia nauhoja tai pintoja. Tuloksena voi olla esim. komea moderni ryijy paksusta nauhasta tai ohuesta langasta herkkiä koruja. Niitä koruja aionkin kokeilla joskus myöhemmin, sen verran hauskaa puuhaa tämä oli.

Ohjeiden kanssa oli vähän ihmettelemistä, kun en ole koskaan ennen makrameeta tehnyt. Onneksi netti on pullollaan erilaisia tekniikkavideoita, niiden avulla ohjeiden sinänsä havainnolliset kuvat aukenivat paremmin. Miinusta tulee siitä, että ohjeissa ei ollut yhtään kuvaa, jossa amppelin yläosa olisi näkynyt. Ja ohjeiden viimeistä kohtaa en tajunnut edelleenkään, mutta luulen, etten haluakaan tehdä amppelini kiinnitysosaa sen mukaan. Siksi minunkaan kuvissani ei näy, miten amppeli on kattokoukkuun kiinnitetty (vastaus: epämääräisesti).  Netin ohjeissa yleisin tapa näytti olevan metalli- tai puurengas. Se olisi pitänyt laittaa heti alussa kuteiden läpi, jota sitä en ainakaan käytä. Ihan pelkkä solmu on myös yleinen aloitustapa ja se onnistuu aina!

Makramee tasosolmuista tulee kivaa "DNA-nauhaa"

Tällainen siitä tuli. Punokset on jaettu kolmeen ryhmään. Mitä maljassa sitten onkaan, se näkyy hyvin, kun solmuja on alaosaan tehty niin vähän. Työ onnistuisi vaikka yhdessä illassa (minulla meni monta). Kasvina kokeilussa peruspieni ilmakasvi, joka näin isossa amppelissa näyttää aika surkealta. Minulla on ennestään kirpparilta ostettuja pyöreitä kirkkaita lasisia tuikkukuppeja, niistä saisi ohuella kuteella tehtyä ilmakasveille sopivamman kokoisia amppeleita!

Ryhdyin ideoimaan viherhuoneessa, mitä tähän amppeliin voisi laittaa. Ja vaihtoehtojahan riittää! Tosi kaunis tuli mielestäni tästä herttalyhtyköynnöksestä.

Herttalyhtyköynnös terraarioamppelissa. 

Kissa joogaa omassa rauhassa terraariossa

Hiekka ja kivet näkyvät kauniisti lasin läpi. Niiden kanssa sopisivat hyvin esimerkiksi mehikasvit. Ne voisi istuttaa suoraankin, tässä ihan omassa ruukussaan ja ruukku hiekassa. 

Amppelissa mehikasvi eli  sukkulentti "delfiininnokka" (Pleiospilos sp)

Miten olisi jouluksi keittiöön appelsiineja amppeliin? Tai jouluasetelma? Yhdistin joulutontun sijaan hiekkaan joogakissan ja kynttilän. Hiekka on turvallinen valinta kynttilän kanssa, amppelin narut sen sijaan ovat syttyviä, joten harkintaa mukaan.

Lasiastiaan sopii vesi hyvin. Pihalla kasvava suikeroalpi kuulemma viihtyy vedessäkin, joten sitä kukkapenkistä ja neilikoita kaveriksi.

Jos amppeliin laittaisi multaa niin pohjalle kannattaisi ensin laittaa kevytsoraa tai kiviä salaojitukseksi. Niiden päälle sitten suodatinkankaan palanen tms, jotta multa ei valuisi salaojitukseen. Siten kasvi viihtyy paremmin ja ruukku pysyy kauniimpana. Itse tykkäsin tuosta hiekkakerroksesta, joten laitan sen luultavasti myöhemmin takaisin ja jonkin sopivan kasvin.