Satoakin sentään!

Tänä vuonna on tuntunut, että kotitarveviljely ei ole ihan fiksun hommaa. Tai ainakin minussa on jotain vikaa, kun mitään ei kasva. Mutta kyllä näin elokuun loppupuoliskolla väkisin tulee jotakin onnistumisen elämyksiä! Sopivaksi motoksi on valinnanvaraa: Pieni on kaunista! Ei se määrä vaan... asettelu! Omasta maasta suoraan pöytään maistiaisiksi!
Kokoan tämän postauksen niin näen, että on tässä monenlaista sentään kasvanut tai kasvatettu.
EDIT. Lisäsin tänne tattipaistoksen reseptin!

Kasvimaalla mikään ei oikein kasvanut mihinkään. Vettä olisi tarvittu. En ole kastelun harrastaja, joten syyllinen on helppo löytää. Mutta tulipa jotain sentään. Lautasella yhden hyvän päivän sato. 

Nuija vai kesäkurpitsa?

Parhaiten kasvimaalla viihtyvät sammarit (siis samettikukat), ne onnistuin kasvattamaan siemenistä! Mansikat ovat omatoimisesti kasvattaneet kivan reunuksen kasvimaan käytävälle. Yhdessä kuvassa on kasteluletkukin. Se menee kasvihuoneen säiliöön. Täällä on kuivina kesinä kunnan pohjavesivarannot kovilla, joten en yleensä kastele kasvimaata vesijohtovedellä.

Kukkakärpänen tykkää samettikukista

Kasvimaan portilla on kärhö Mme Julia Correvon. Se on todella pitkään hienosti kukkiva!

Kuvissa on pari omenaakin. Niitähän kyllä tulee, ihan liikaa. Niin tauti- ja tuholaistilanne on aika huono. Mutta tämä heinäsirkkapariskunta hymyilytti enkä ottanut heidän omenaansa.

Tomaattien suhteen olin jo epätoivoinen. Edelleenkään en tiedä, mikä meni pieleen. Yleensä satoa on tullut todella hyvin ja mielestäni tein kaiken samalla lailla kuin ennen. Paitsi että tällä kertaa omat taimeni olivat niin hyvän näköisiä, etten ostanut yhtäkään taimea puutarhamyymälästä. Ehkä ne sitten kuitenkaan eivät olleet riittävän hyvin kasvaneita... Vielä 19.8. tilanne oli seuraavan kuvan mukainen eli vihreä. Kypsyminen ei sadesäällä edennyt mihinkään, tomaatteja oli valmistunut todella vähän. 

Mutta sitten saapui taas aurinko ja jopas punertaa! Postauksen ekan kuvan keltaiset päärynätomaatit ovat hauskoja ja hyviä! Pensastomaatti on retkahtaneen näköinen, mutta punaista näkyy joka puolella. Makeus ei ole ihan paras mutta syöhän näitä!

Blumat kasteluanturi tomaateilla kasvihuoneessa

Uskollisesti toimivasta kastelusysteemistä,  Blumatista, tein postauksen keväällä (linkki) Hyvin on taas toiminut. Takana kuvassa punastelee paprika. Pari on kypsynyt, muutama lisää on tulossa. Paprika on ainoa ostettu taimi tänä vuonna.

 Tänä vuonna tulee kasvihuoneesta myös tomatilloja. Niitä en ole yleensä saanut kunnolla kasvamaan, vaikka olen monena vuonna laittanut siemeniä multaan, joten tämä on hauska yllätys! Myös ananaskirsikkaa on kasvihuoneessa. 

Mustaherukat ovat varma juttu. Satoa tulee eri määriä, mutta lähes joka vuosi riittävästi. Tänä vuonna yllättävän hyvin. Näillä on juuret jo varmaan niin syvällä, ettei kuivuus lannista. Keittelin mehua ja pistin pakkaseen ja jugurtin joukkoon ja piirakkaan ja.... 

 Marja-aroniat on pääosin poimimatta. Oksat notkuvat kaksinkerroin marjojen painosta.

Muistelen meillä joskus ammoin käyneitä italialaisia vieraita, jos pihan sieniin kompastelu alkaa ärsyttää. Heitä ihastutti ja ihmetytti, että jollakulla voi kasvaa tatteja ovensuussa. Kyllä kasvavat, voitatit etenkin. Madotkin tykkäävät niistä tosi kovaa ja ovat valmiina iskuun jo kun sienet alkavat nousta maasta. Mutta kyllä minullekin jotakin jää. Juuri tällä viikolla jääkaapissa oli muulle perheelle sopivia ruokia, mutta minä kävin poimimassa sieniä itselleni päivälliseksi. Kyllä sieltä muutama pieni hyvä löytyi ja ateria syntyi. 

Nöpö ulkoilee ja esittelee tatteja

EDIT Sain lisättyä reseptin!

Tattipaistokseni syntyi useiden reseptien yhdistelmänä suunnilleen näin. Voit käyttää voi- tai herkkutatteja. Tatit ovat siitä kiva sieniporukka, ettei niissä ole myrkyllisiä lajeja ja tunnistaminen pilleistä ja muodosta on helppoa. Ennen ruuaksi laittoa voi maistaa tatteja jos epäilyttää, että mukana voi olla sappitatteja. Niiden karvas maku pilaisi ruuan, mutta ne eivät ole myrkyllisiä.

Omena tuo erityisen säväyksen tattipaistokseen!

Tattipaistos (1-2 hlöä)

Pilkoin puolikkaan sipulin ja valkosipulinkynnen ja paistoin niitä viitisen minuuttia pannulla alhaisella lämmöllä voi-öljyseoksessa koko ajan sekoitellen. Joukkoon pääsi myös kaksi kokonaista neilikkaa. Sitten lämpöä vähän lisää, joukkoon muutama pilkottu tatti ja paistoin pari minuuttia. Lisäsin vielä pilkotun pienen omenan, mausteet ja paistoin 2-3 minuuttia lisää. Sopivia mausteita ovat yrtit, ainakin timjami, minttu tai persilja sopivat (laitoin kaikkia vähän), sekä tietysti pippuri ja suola. Maista ja lisää mieleisiä mausteita.

Sopii tarjottavaksi monella tapaa, mm. lisukkeeksi, pastan kanssa tai itse söin tätä leivän kanssa. 

Voitateista täytyy ottaa "kelmu" lakin päältä pois. Kaikki muut osat voi säästää. Pillit otan usein pois, koska ne eivät näytä hyviltä.

Luumusta on tulossa hyvä sato, vaikka puu menetti pari talvea sitten latvansa. Puu on lammen takana omassa rauhassaan. Se on ollut täällä kauemmin kuin me, eli reilusti yli 10 vuotta. Kävin siitä viime viikolla sahaamassa kuivia oksia pois. Luumut eivät ole vielä kypsiä. Kriikunoitakin olisi muutama (siis noin 5, huippusato!) tulossa, mutta ne ovat niin kauniin punaisia, että linnut taitavat maistella ne jo raakoina. Löysin äsken kuvauskierroksella yhden nokkaistuna. Vinkkejä otan ilomielin vastaan, mitä luumuista tekisin tänä vuonna. Luumuista on työlästä erottaa kiviä, kun ovat niin pieniä. Valitettavasti luumumehu ei ole perheen suosikkeja, mehumaijaan kun voisi luumut laittaa kivineen.

Luumut kypsyvät pian

Hei, tänään ehtii vielä osallistua arvontaan! Ja lupaukseni mukaan tilanne on se, että nyt arvotaankin kaksi palkintoa. Osallistumispaikka löytyy täältä, klik.

Mukavaa viikonloppua!

Kasvihuone kuntoon ja hyvä kastelusysteemi

Vihdoinkin saimme sadetta! Varsinais-Suomi on ilmeisesti ollut Suomen kuivin paikka. Mikäs sen parempi sadepäivän puuha kuin laittaa kasvihuone kuntoon. Minulla ei ole mitään lämmitystä kasvihuoneessa, joten en pidä suurta kiirettä viedä sinne keväällä kasveja. Tämän viikon helteessä tomaatit ja muut taimet ovat oleilleet terassilla, mutta nyt ne oli parasta saada sateesta kasvihuoneeseen.

Tomaatin taimet riviin, tukinarut puuttuvat vielä

Kuvassa tomaateilla on vielä tukikepit. Päivän ostoslistalla on narukerä. Kiinnitän tomaatit jatkossa narulla yläpuolella vaakatasossa kulkevaan naruun. Tukikepit otan silloin pois.

Taimet multaan ja lannoitus 

Kasvihuoneessa on laatikot multaa varten. Tyhjennän niistä syksyisin vain sen verran multaa kuin juuripaakun mukana lähtee (eli aika paljon). Nyt lisäsin pussipuutarhamultaa sekä kompostimultaa. Laitoin kanankakkaa monta kourallista laatikon takalaitaan. Juuret hakevat sitä tarpeen mukaan. Lisänä käytän myöhemminkin luomu kastelulannoitetta, jota olen antanut taimille.

Hiekan päällä oli aiemmin betonilaattoja. Muurahaiset tykkäsivät niistä turhan paljon. Pitää keksiä jotain muuta. Ylhäällä aurinkokennolla toimiva tuuletin. 

Kastelu

Minulla toimii kasvihuoneessa kastelu todella hyvin. Voin suositella lämpimästi Tippa-Blumat kastelujärjestelmää. Erityisen loistava se on siksi, ettei vesijohtoa tai sähköä tarvita. Minulla on kasvihuoneessa iso musta vesisäiliö, jonka täytän puutarhaletkulla. Se on korokkeelle, jotta muodostuu systeemin vaatima vedenpaine. Musta säiliö myös lämmittää veden ja luovuttaa lämpöä yöllä. 
(Tämä ei ole maksettu mainos. Ostin Blumatit vuosia sitten kirppishintaan.)

Säiliön alareunaan olen tehnyt reiän, jossa on liitin letkulle. Letku kuvassa vielä irti. 

Keraamiset anturit liotetaan ja täytetään vedellä keväällä. Ne liitetään letkuun ja säätöruuvista säädetään veden tippuminen sopivaksi. Ja sitten vaan huolehditaan, että säiliössä on vettä. Kun maa kuivuu, maan imu saa veden tippumaan. Kun maa on kostea, vettä ei tipu. Tomaatit pysyvät tyytyväisinä. Toki säätöruuveja pitää kesän mittaan joskus säädellä. Vedessä ei saa olla roskia, muuten letku menee tukkoon.

Kasvihuone on kyllä ihana. Siellä tomaatit kypsyvät hyvin kesän säistä riippumatta. Mies on nikkaroinut sen minulle. Kasvihuone ei ole erityisen tiivis, mutta katossa on poimutetulle muovikatolle tarkoitetut eristenauhat. Ne olivat talven mittaan ropisseet alas, joten ne piti kiinnittää uudelleen. Avulias mies pääsi kuvaan. Siis jaloista. 

Usein ihmettelen, miten saan niin hitaasti mitään aikaan. Johtuu kai siitä, että pitää aina tehdä niin montaa juttua kerralla. Tänään huomio välillä herpaantui, kun viereiseltä lammelta kuului räpistelyä. Pakko oli kuikuilla puskien välistä, kuka sinne laskeutui sukeltelemaan. Ei ollut tarpeeksi zoomia kännykässä, mutta näkyy siellä joku sorsa. Veikkaan, että se oli telkkä, naaras. 

Kukkiakin on taas auennut vaikka mitä. Laitan tähän pari tulppaania. Kasvihuoneeseen vein myös mm. ananaskirsikan pistokastaimia, jotka ovat kasvaneet hyvin. Kuvia en huomannut niistä tällä kertaa ottaa. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Miten sinun tomaattiesi tai muiden tärkeiden kasvattien kastelu hoituu?

Itse tehty kasvihuone - oman näköinen ratkaisu

Siivosin kasvihuoneen vihdoin viime viikonloppuna. Nyt se odottelee tomaatteja, mutta vielä ei ole aika siirtää taimia kasvihuoneeseen. Vaikka onkin tosi keväistä! Kerron meidän kasvihuoneen hiukan erikoisesta valmistustavasta. Tuskin meidän kasvihuoneemme on paras ratkaisu, mutta ehkä se tarjoaa inspiraation jonkun toisen omille ratkaisuille! Mukana elävä esimerkki, miksi kasvihuoneeseen tarvitaan jyrsijäverkko (enkä tarkoita jyrsijöitä)...

Höysteenä on kuvia puutarhan kevään etenemisestä!

Vasemmalla nyt ja oikealla toive!

Kasvihuoneen rakentaminen

Kasvihuoneelle katsottiin kasvimaan vierestä, puutarhan perältä aurinkoinen paikka. Koska maaperä on tönkkösavea, perustukset oli syytä tehdä huolellisesti. Maata kaivettiin puolisen metriä ja kuoppa täytettiin salaojasoralla. Kulmiin tuli lekasoraharkot.  Sorassa kulkee myös salaojitus ja putki vie vedet lammen suuntaan. Soran päällä on styroksilevyt ja jyrsijäverkko.

Kevään pienenpieniä kukkaihmeitä puutarhassa eilen.

Ei heikkohermoisille ;)

Suosittelen kiinnittämään jyrsijäverkon erittäin huolellisesti! Melkoisesti riesaa on ollut siitä, että kasvihuone on keväisin puutarhan lämpimin paikka. Siellä on myös käärmeiden mielestä ihana lämmitellä! Ikuisesti mieleen jäävä hetki oli, kun olin säilönyt kaksi pientä olkipaalia kasvihuoneeseen. Nostin niistä päällimmäisen ja kas, siellä välissä olikin käärme. Säntäsin tietysti tieheni. Minulla oli kuitenkin kevättyöfiilikset korkealla ja ajattelin, että PAKKO on päästä kasvihuoneeseen hommiin. Käärmeen kanssa en siellä kuitenkaan olisi! Käärme oli helppo tunnistaa rantakäärmeeksi eli ei-vaaralliseksi ja rauhoitetuksi keltaisista läikistä niskassa. Vieressä sattui olemaan ämpäri ja sain hyvällä tuurilla käärmeen hätistetyksi sinne. Siellä se oli jumissa ja sähisi hurjasti kun iskin jotakin päälle kanneksi. Siellä käärme sai odotella kunnes mies tuli töistä ja kantoi sen ämpärissä metsään elelemään muihin maisemiin…

Betonia on lisätty kasvihuoneen nurkkiin, kun koloja on ilmestynyt. Esimerkiksi betonia kului, kun kerran toisesta nurkasta löytyi kyy ja toisesta rantakäärme, siis yhtä aikaa. Nyt ei käärmeitä ole näkynyt. Syy ei välttämättä ole onnistunut kasvihuoneen eristäminen vaan viereiset omakotityömaat.

Krookukset ihanaiset. Olin vähällä astua päälle kun olivat keskellä nurmikkoa.

Niin se rakentaminen… yllättävällä materiaalilla

Soran päällä on kestopuukehikko, jonka päälle kasvihuone on rakennettu laudasta.

Mieheni lempipaikka eräässä suuressa ruotsalaisessa huonekalukaupassa on poistopiste. Kerran siellä oli suuri pino kirjahyllyn karkaistuja lasihyllyjä. Niistä tulivat kasvihuoneen lasit. Puuosat on siis rakennettu lasihyllyjen mittojen mukaan. Katto on tavallista terassin kattoina käytettävää muovilevyä. Lattiana on hiekkaa ja muutama laatta.

Karulta näyttää tähän aikaan vuodesta, mutta tässä kasvimaa ja kasvihuone.

Silmuja! Syreeni ja marja-aronia.

Puista kasvihuonetta ei saa yhtä hyvin ja helposti pestyä kuin kokonaan lasista. Mutta hyvin on kasvihuone kestänyt jo monta vuotta. Kiitos sen rakentaneelle miehelleni, joka on ihan harrastelija nikkarointihommissa. Siellä ei ole lämmitystä eikä se ole tiiviskään, joten kovin aikaisin keväällä en laita sinne mitään. Tomaatit ovat voineet hyvin ja satoa tulee mukavasti aina, vaikka kesä olisi huonompikin. Tomaatin lisäksi kasvatan aina jotain muutakin, useimmiten ainakin paprikaa ja chiliä. Viime kesänä taisi olla myös kurkkua. Keväällä siellä on esimerkiksi kesäkurpitsan taimia. 

Nöpön kanssa eilen katsottiin, että viimeisetkin jäät ovat lähteneet lammesta.

Orvokki tervehtii!

Mukavaa viikonloppua!