Rypäletomaatteja ja kukintaa

Olen pitänyt taukoa blogin päivityksestä, mutta tehdään näin elokuun loppuun pieni päivitys siitä,  miten täällä menee. Tomaattisato kypsyy edelleen mukavasti.  Lapseni luulivat pitkään, että äidin tomaatit on vaan epämuodostuneita... Mutta niiden KUULUU näyttää oudoilta! Sadetta lotisee edelleen runsaasti ja kukintaakin onneksi riittää. 

Palataan kohta tomaatteihin. Yksi puutarhavuoden merkkipaalu on, että jättiverbenat suvaitsivat kasvaa ja kukkia. Olen kylvänyt niitä jo parina edellisenä vuonna, mutta jokin on mennyt jossain kohtaa pieleen. Nyt yritän talvettaa ne, jotta ensi vuonna ei tarvitsisi aloittaa kylvöillä. Jospa silloin saisin niitä yhdistettyä mukavasti muihin kasveihin. Tänä vuonna kukassa on vain suuri ruukku, jossa on pelkästään jättiverbenaa:

Ruukku on oikeasti kookas, mutta niin ovat jättiverbenatkin!

Daalioita kukkii sekä ruukuissa että maassa. Etenkin oranssi daalia on ihan valtava pöheikkö.

Kaktusdaalia

Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit tekevät hyvää satoa. Sanoisin, että Golden Delight voittaa maussa Tiny Timin. Mutta onnistunut ja hauska kokeilu on rypäletomaatti Voyage. Kaupastakin saa kauniita kirsikkatomaatteja, joten on hauska kasvattaa itse myös jotain sellaista, mitä kaupassa ei ole! Tästä voi irrottaa siististi lohkoja ja syödä sen palasina. Maku on perushyvä, mutta ei niin makea kuin hyvissä kirsikkatomaateissa.

Rypäletomaatti Voyage (myös postauksen eka kuva on tämä)

Sen sijaan pari vuotta kasvattamani Heinzin lajike jää ensi vuonna pois. Tämän vuoden alkukesän kuumuudessa se sai vaivoikseen latvamädän ja on kärsinyt siitä jossain määrin koko kesän. Itserakenneltu kasvihuone vaati pieniä korjauksia, muutamat lasit irtoilivat kun puuosat ovat eläneet. Ja kyllä, maalaaminen alkaa olla todella ajankohtaista. Olen ajatellut, harmaa kasvihuone voisi olla kiva... 

 

Tuoksuherneitä

Tyttäreni on nyt abi ja pääsi vihdoin tanssimaan myös Wanhojen tanssit! Ihanaa, että nekin sentään vihdoin pidettiin, asianmukaisin koronajärjestelyin. Jossain päin Suomea tansseja pidettiin ihan ajallaan viime talvena, mutta täällä se ei ollut koronan takia silloin mahdollista. Vihreä taftimekko pääsi sentään käyttöön. Ostimme sen käytettynä (eli sillä on yhden kerran tanssittu aiemmin). Se oli aivan sopiva ilman korjauksia. Laitan tähän tämän kotipihassa otetun kuvan, jossa helma kauniisti heilahtaa.

Pihassa olen tosi vähän tehnyt hommia viime aikoina. Terassiprojektin tieltä pitää pelastaa perennoja. Toki sitten kun lasiterassi valmistuu, sen ympärille tulee uusia istutuksia. Nyt nämä keijunkukat on siirretty muuripenkin lähelle. Siellä on tullut taas pari komeaa kiveä (tai kalliota?) näkyviin, kun yritin kaivaa maata. Sentään löytyi kivetöntäkin kohtaa keijunkukille.  

Peurat ovat osa teosta Sokea lauma, taiteilija Timo Heino

Muutaman opastuksenkin olen ehtinyt tehdä. Tänä viikonloppuna on paljon tapahtumia Raisiossa ja Naantalissa. Kävin molemmissa eilen ja siinä välissä opastin yhden ryhmän Kultarannan puutarhassa. Siellä kesän taidenäyttelyyn kuuluva "Sokea lauma" laiduntaa ruusutarhassa ja on saanut kärhöjä jalkojensa ympärille. 

Sisällä Monstera, peikonlehti, kasvaa hurjana. Nöpö on päässyt sen katveeseen.

Aiempi kesän kuivuus näkyy harvalehtisinä koivuina ja osittain vaatimattomana kukintana. 

Pian alkaa syyskuu ja toivotan sen tervetulleeksi. Muistakaa kerätä siemeniä talteen!

Olen joutunut töiden takia istumaan ihan liikaa tietokoneella ja sen takia en ole tehnyt postauksia. Minulla kun menee näiden tekemiseen aina melkoisesti aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tilanne taas helpottaa ja ehdin tehdä tätä rakasta harrastusta enemmän. 

Tuoksuherneitä, takana häämöttää syysleimut

Lisää taimia

Hei, se on kevätpäiväntasaus! Kyllähän tämä on merkkipaalu puutarhurin vuodessa, kesäpäivät voittavat talven pimeyden! Sen kunniaksi jopa toinen postaus samalla viikolla. Jatkan viikko sitten aloittamaani kurkistusta viherhuoneeseen. Missä täällä mennään taimikasvatuksessa? No ei kovin pitkällä, mutta vauhdissa kuitenkin kohti kesää. Muutamiin muihinkin kasveihin pieni silmäys.

Ekassa kuvassa on salkoruusu. Enpä muistanutkaan että sillä on näin valtavan söpöt taimet! Salkoruusuista kirjoitin viikko sitten kommentteihin ihan puuta heinää. Minun salkoruusuni ovat perinteistä toisena vuonna kukkivaa sorttia. Ekana vuonna saa yleensä vain lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna se kukkii. 

Minulla oli kaksi komeaa kelloköynnöksen taimea samassa ruukussa. Erotin ne - ja isoon ruukkuun hyvää multaan päässyt kasvoi välittömästi pari senttiä joka suuntaan. Pitäisi pian siirtää ne muutkin isompiin ruukkuihin. Sitten on joka vuosi noita toisen kuvan jurottajia. Noista ei yleensä myöhemminkään tule kovin hyviä. Nämä ovat siis omista viime vuonna kypsyneistä siemenistä kaikki. 

Jättiverbena juuri erottuu ylemmässä kuvassa. Minulla on kahteenkin ruukkuun itänyt vain yksi taimi, niin onhan nuo nyt surkean näköisiä. Alemmassa kuvassa morsiusharso on paljon vakuuttavampi. Keijunmekon kylvin 28.2., taimet ovat tosi pieniä (ei kuvaa). Perennoja on erilaisia viileässä eteisessä, mutta siellä ei ole itänyt mitään. 

Tomaatin taimia kylvin vanhoista siemenistä niitä mitä sattui olemaan 27.2. eli Heinz, Tiny Tim ja keltainen päärynätomaatti. Viimeisen kävi huonosti. Se iti ensin huonosti ja sitten lähellä ollut patteri kuumeni yllättävästi ja taimet (taimi?) kärähti. Tuo oli aina huono itämään ja nyt siemenet ovat loppu. Heinzit ovat parhaassa kasvussa (kuva alla). Myöhemmin kylvin vielä Voyage, jota minulla ei ole ennen ollut. Se iti ihan hyvin (kuvassa ne pienemmät). Sen pitäisi olla varsin erikoisen näköinen, odotan kiinnostuneena. Haen vielä yleensä myöhemmin lähimmästä puutarhamyymälästä pari pulskaa taimea jotain eri lajikkeita, siellä on hyvät taimet. 

Hiukan olen jotain tehnyt viherkasvienkin hyväksi. Limoviikuna on kasvanut yli ikkunan. Se pitäisi saada isompaan ruukkuun, nykyisessä sen on vaikea edes pystyssä pysyä. Ilmeni, että ainoa sopivan kokoinen kestokasteluruukku on tällä hetkellä ananaskirsikan talvehtimispaikka (kuva viime viikon postauksessa). Limo joutuu siis odottelemaan vielä. Limo viihtyy nykyään niin hyvin. Ennen se heitti talvella viherhuoneen täyteen kuivia lehtiä, mutta nykyään se on keväälläkin tuuhea! 

Pelargonipistokkaat ovat saaneet olohuoneeseen kaveriksi vanhoja pelargoneja. Aika surkeita ovat vielä, mutta kai ne siitä (no tuo yksi ehkä ei). Pelargonit on kyllä hauska erilaisia. Kaikki pistokkaat on otettu samalla logiikalla, vaikka ovat tosi erikokoisia. Kertasin pistokasohjeet täältä. 

Tänään sataa taas hiljaksiin lisää lunta. Taas piti viedä tiaisille ruokaa. Meillä on siemenet loppu eikä ostettu uusia, kun jossain kohtaa kuviteltiin kevään jo tulevan. Nyt olen sitten vienyt niille joka aamu annoksen pähkinöitä ja murskatun talipallon. Talipalloja on muutenkin pihalla saatavilla, mutta talitiaiset ei tykkää niistä. Telineitä on kokeiltu erilaisia, mikään ei oikein miellytä, pallot on siis niiden mielestä huonoa sorttia. Tiaiset ja rastaat syövät lautaselta ensin pähkinät ja lopuksi talipallon palat (tai sitten oravat hakevat ne). 

Aamun lumitilanne 20.3.2021 talitiainen ja pähkinän pala

Listaan tähän loppuun vielä muutamia, mitä olen kylvänyt, mutta jotka eivät vielä ole itäneet. Kaikkia on vain pieniä määriä (usein yhteen ruukkuun): hentohöyhenheinä Pony Tails, koristeporkkana Dara (kun kaikki muutkin!), tähkälaventeli, yrtti-iiso (tässä hiukan pilkistää jo jotain vihreää).

Mukavaa viikonloppua ja kevätfiiliksiä!

Kemikaalit ympärillämme

Eurooppalaisilla pelloilla käytettävät kasvinsuojeluaineet tuntuvat kotitarveviljelijästä kaukaiselta asialta. Mutta niin vain ne vaikuttavat esimerkiksi tomaatin taimia kasvattavan viljelyyn. Ja huonolla tavalla, pahimmillaan taimet ovat kuolleet. Ja vaikuttavat varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tiedämme näistä asioista ihan liian vähän.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Esimerkiksi sokerijuurikasviljelyssä käytetään klopyralidia sisältäviä kemikaaleja rikkakasvien torjuntaan. Sokerijuurikasteollisuuden sivutuotteena syntyy vinassia, josta valmistetaan lannoitetta. Tästä tehdään sitä nestemäistä paksua ruskeaa lannoitetta, jota myydään usein luomulannoitteena. Se on oikein hyvää ja typpipitoista. Harmi vaan että tomaatin taimet voivat kuolla siihen, koska tuotteessa voi olla jäämiä klopyralidista.

Näitä lannoitteita on paljon vedetty markkinoilta, mutta ne eivät riko mitään säädöksiä ja raja-arvoja, joten tuotteita on myös myynnissä. Lannoitteista ei tarvitse mitata kasvinsuojeluainepitoisuuksia! Kukaan ei siis edes tiedä, mitä kaikkea niissä on. Kannattaa katsoa mitä pienille tomaateille antaa. Tomaatit ovat siis erityisen herkkiä tälle, samoin esimerkiksi sen sukulaiset paprika, chili, peruna ja munakoiso.  

Pahinta tässä on, että kyse ei varmasti ole mistään yksittäistapauksesta. Haitallisia aineita käytetään lukemattomia, torjunta-aineina, ravinnossa ja kosmetiikassa, muoveissa jne.  ja niistä tiedetään ihan liian vähän. Aminopyralidin kanssa on tapahtunut vastaavia puutarhakasvien kuolemia, kun se on levinnyt esim. kompostoidun lannan mukana ja muita on varmasti jonossa. Esimerkiksi biojätteestä valmistetun mullan sisältämistä jäämistä on myös ollut keskustelua.  

Jos seuraat Chilitunari blogia tai tomaatin viljelyyn keskittyneitä ryhmiä, olet varmasti jo kuullut tästä tomaattiongelmasta. Itse en seuraa, joten olen vain toisella korvalla kuullut sivuhuomioita. Tänään luin Turun Sanomista pitkän artikkelin aiheesta ja alkoi harmittaa tämä asia. Minullakin on ollut sokerijuurikkaasta tehtyä nestemäistä lannoitetta ja muistan joidenkin tomaatin lehtien käpertyneen. Onneksi olen sen verran laiska lannoittaja, etten ole saanut kuitenkaan taimiani suuremmissa määrin kuolemaan. 

Vinassi on edelleen periaatteessa hyvä lannoite. Jos sitä haluaa edelleen käyttää etenkin tomaateille ja sen sukulaisille, niin kannattaa aloittaa varovasti ja katsoa, ettei käy huonosti eli etteivät lehdet käperry. Mistään ei voi tietää, onko mukana haitallisia jäämiä, jollei valmistaja niitä ilmoita. Itse en enää osta tämän tyyppisiä, jollei löydy tieto, että jäämät on tutkittu. Täytyy selvitellä asiaa. Itselläni on tällä hetkellä pieni purkki kanankakkarakeita, josta laitan varastolannoitetta sitten kun koulin taimet.   

Tähän loppuun vielä pari asiaa, mitä kemikaalien suhteen voi tehdä: Voi suosia luomutuotettuja elintarvikkeita tai itse kasvatettuja. Multaa voi tehdä itse omassa kompostissa. Muutenkin kannattaa olla kiinnostunut  ja katsoa, mitä ainesosia tuotteet sisältävät. Esimerkiksi kosmetiikassa voi valita vaikka sen, jonka valmistusaineet ovat sellaisia, että ne ymmärtää.

Turun Sanoman artikkeli on maksumuurin takana, mutta löytyy täällä.  Maksamattakin näkee kuvan käpristyneestä tomaatista. Lehdet voivat käpertyä muistakin syistä, mutta jos syy on klopyralidi, lehdet eivät toivu. 

Postauksen kuvat ovat edellisten vuosien taimista ja sadosta, pääosin vuodelta 2019. 

Kasvihuoneen syksy

Viimeisiä viedään, tällä kertaa omia tomaatteja. Lämmittämätön kasvihuone kypsytti taas hyvän sadon, olen siitä kiitollinen. Tänäänkin poimin keittiössä olevasta laatikosta muutaman kypsän ja kauniin kirsikkatomaatin ruokapöytään. Joskus aiempina syksyinä tein erilaisia virityksiä tomaattien kypsyttämiseksi. Mutta ne kyllä kypsyvät valossa tai pimeässä, viileässä tai huoneenlämmössä, en ole huomannut suurta eroa. Niinpä vain olen pitänyt niitä nyt keittiössä. Vähemmän kauniita, halkeilleita tai muuten viallisia on upotettu viime viikkoina kastikkeisiin. Samoin pieniä oransseja paprikoita, joita on myös ollut runsaasti.

Nyt on ruska muisto vain. Kuvasin kasvihuoneen 10.10.2020

Tyhjensin kasvihuoneen loka-marraskuun vaihteessa ja toin loput tomaatit sisään. Lämpötilan vaihtelut olivat tuoneet jo paljon aiemmin sen ongelman, että tomaatit halkeilivat ja silloin ne myös homehtuvat helposti. Ehjänä pysyneistä osa siis kypsyy edelleen keittiössä ja hyvän makuisiakin niistä tulee.

Tomaatteja tänään. Tummat kirsikkatomaatit ovat lajiketta 'Black Cherry'

Ja aiemmin kesällä. Kasvihuoneessa on kypsynyt monen sorttisia tomaatteja sekä oransseja paprikoita.

Kasvihuoneen tyhjennettyäni jynssäsin pahimmat kerrostumat ja harjasin kaikki irtolehdet ulos, ettei kasvihuoneeseen jäisi talvehtimaan mitään ei-toivottuja vierailijoita. Itse rakennetun kasvihuoneen epätasaiset puupinnat on vähän hankalia siivottavia, niitä ei ihan osattu ajatella rakennusvaiheessa. Mutta eipä siitä mitään ongelmaa ole tullut, vaikkei ihan kiiltävän puhdasta tulekaan. Mitään torjuntatoimia vaativaa tuholaisongelmaa ei tällä kaudella ollut.  

Blumat kastelujärjestelmän olin ottanut jo ajat sitten sisälle talteen. Loppusyksystä tomaatit tarvitsevat enää vähän vettä ja sadevettä on saatavilla yllinkyllin.  Isoista kasvatuslaatikoista poistettiin tällä kertaa suuri osa mullasta. Yleensä vaihdamme siitä vain pienen osan. Muuripenkin remonttityömaalta loppui hiukan multa kesken, joten veimme sinne täydennystä. Onpa sitten laatikot kevyempiä keväällä, kun ne olisi kiva saada suoristettua. Osa saattaa tarvita isompaakin korjausta.

Hiukan ränsistynyt tunnelma kasvihuoneessa jo 25.9.2020. Tomaatit punertuvat. Mukana myös daalia!

Tyhjentynyt kasvari 31.10.2020

Heti kun tomaatit lensivät ulos, tilalle tulivat kesäkalusteet, joita säilytämme talvisuojassa kasvihuoneessa. Kuvan sentään ehdin välissä ottaa! Näin syksyn lehtien kanssa ei muuten ollenkaan häiritse tuo katonrajan oranssi eristysvaahto, joka näyttää kesäkuvissa NIIN rumalta, että aina koitan rajata sen pois. 

Perhoangervon ruska aiemmin syksyllä

   Mukavaa loppuviikkoa!

Elokuun kukkijoihin viime silmäys

 Aika viuhtoo eteenpäin. Elokuu on jäämässä taakse ja huomasin myös blogin ohittaneen 3-vuotissynttärinsä. Kolmea vuotta ei nyt kuitenkaan katsella taakse päin. Silmäillään tässä postauksessa ainakin joitakin niistä oman puutarhani elokuun kukkijoista, jotka ovat vielä jääneet blogissa huomiotta. Tosin jotkut linssiluteet tunkevat mukaan uudelleenkin. Esimerkiksi ihanat tuoksuherneet eivät ole vielä päässeet esiin. 

Uutena alueena pergolan kukkapenkki on saanut blogissa aiemminkin huomioni ja saa edelleenkin. Salkoruusut kukkivat viimein kunnolla! Ne ovat 2-vuotisia, joten siirsin ne ruusukkeina tähän uuteen penkkiin keskellä kesää. Punaisen salkoruusun takana kuvassa pilkistää kesäpäivänhattu 'Sahara'. Sitä on päässyt kukkaan asti tasan tuo yksi!

Kesäpäivänhattu Rudbeckia hirta var. pulcherrima 'Sahara'

Salkoruusussa pörräsi hartaasti kimalainen, joka olikin ulos kömpiessään aivan siitepölyssä

Neidonkukalla (Nigella) on hauska siemenkota. Näitä kannattaa kuulemma kerätä talteen niin saa ensi vuoden siemenet ilmaiseksi. Aion kokeilla. Vieressä erilaisia kärsämöitä (Achillea millefolium)

Aiemman kuvan taustalla näkyy tämä 'Zilga' jossa oli jo istutusvaiheessa rypäleterttu. Rypäleet ovat saaneet väriä.

Terassin vieressä kukkivat tuoksuherneet laatikossa. Minulla oli keväällä niiden siemeniä arvonnassakin, joten totta kai kylvin niitä myös itse. Mutta kun kylvin montaa sorttia niin en ole ihan selvillä, mikä on mikä. Vaikka mielestäni hyvin laitoin nimilappuja... Mutta ihanasti tuoksuvat! Näistä kun kävelee ohi niin tuntee tuoksun, ei tarvitse edes kumartua haistelemaan. Ne ovat kukkineet jo pitkään ja yhä jatkuu. Näitä poimin myös jatkuvasti sisälle pieniin maljakoihin pari kukkaa kerrallaan. 

Tuoksuherneitä 'Royal Mix' sekoituksesta

Tämä tuoksuherne taitaa olla 'Mammoth'

Minulla on sekä 'Royal Navy Dark Blue' ja 'Lord Nelson' siemeniä, tämä voisi olla jompi kumpi...

Terassin viereisessä kukkapenkissä ovat syysleimut kukassa. Yhteiskuvan korkea ja rehevä on maatiaislajike ja ihan eri kokoa verrattuna kaupasta hankittuihin.  Tuon pinkin pitäisi olla 40-50 cm korkea, mutta minulla jää alle. Tuossa kuvassa se näyttää olevan ihan maanrajassa, vaikka ei se sentään oikeasti ole. Se on istutettu viime vuonna, joten toivon sen vielä vuosien myötä yltävän edes tuon valkoisen korkeuteen.

Syysleimu 'Early Pink Candy'  on kaunis mutta matala lajike.

Syysleimujen yhteiskuva on pakko ottaa pystykuvana! Early pink tuolla alimpana

Tiikerililja jäi elokuun puolivälissä blogissa  huomiotta, koska se kukki tänä vuonna hurjan nopeasti. Ehdin sentään kuvata sen! Sitten vielä pari kuvaa tomaateista, jotka tuottavat satoa tasaiseen tahtiin. Etenkin kaikki keltaiset ovat tosi makeita ja hyviä suoraan pensaasta syötäviksi herkuiksi. 

Kerrottu tiikerililja (Lilium lancifolium) kuvattu 16.8.2020

Tämä taitaa olla Heinz tomaatti, ei se sama josta tehdään ketsuppia, mutta heidän lajikkeensa kotikasvatukseen. Se tekee hyvin satoa. 

Pienet keltaiset ovat 'Yellow mini' ja isommat 'Goldene Königin' . Punaiset Heinz. 

Tavoitteena on, että blogissa joka viikko tulee päivitys. Tämän viikon päivitys meni nyt todella myöhään, mutta tulipa sentään! Ja vielä on kesääkin jäljellä. Mutta toivottelen nyt kuitenkin mukavaa uutta viikkoa ja syyskuun alkua!