Nyt on pergola!

Vihdoinkin meillä on pergola puutarhassa! Onhan tätä suunniteltu ja rakennettu jo hyvä tovi! Tässä kuvat ja meidän rakennustapa. Pergolassa on köynnösseinä ja kiva riippukeinu rentoutumiseen. 

Pergola sijaitsee paviljongin ja kasvimaan välissä, lammen edustalla. Paikka on kaivannut ryhtiä tuovaa rakennetta. Pergolassa on köynnösseinä suojaamassa eteläpuolta ja se aukeaa pohjoiseen lammen suuntaan. 

Sekä kasvimaalle että paviljongin alueelle johtavat mustat puutarhaportit ja pergola tavallaan yhdistää ne toisiinsa (välissä on kuitenkin useampi metri tilaa). Pergolan käytävä on niin leveä, että siitä mahtuu kulkemaan myös ajettavalla ruohonleikkurilla, sillä "lattiana" on ruoho.

Pergola kuvattu kasvimaan portilta. Taustalla häämöttää paviljonki.

Etualalla näkyy paviljongille vievä puutarhaportti

Pergolan kalustus on minimalistinen. Siellä voi rentoutua riipputuolissa, joka on ostettu Granitista. Valitettavasti en löytänyt niitä nyt nettikaupasta, mutta tilanteen voit tarkistaa täältä. Penkki on tehty samoista laudoista kuin pergola. Laudat on kiinnitetty metallisiin jalkoihin. Me ostimme nämä jalat Kustavin savipajan pihasta. 

Riippukeinussa. Taustalla kasvimaa ja kasvihuone. Portissa kukkii kärhö 'Mme Julia Correvon'. Toisella puolen humala.

Haluamansa penkin voi kätevästi työntää metallisiin jalkoihin. Kelloköynnös kiipeilee raudoitusverkossa.

Pergolan eteläpuolen köynnösseinäksi valitsin loppujen lopuksi raudoitusverkon. Tuossa on yhteensä neljä isoa palaa. Pergolan eteläpuolella on uusi kohopenkki, jossa pergolaa valloittavat tällä hetkellä humala, kelloköynnös ja köynnösruusu Pohjantähti. 

Humala on viihtynyt valtavan hyvin kasvimaan portissa, siksi jaoin sitä tähänkin. Ja nopeasti se leviääkin. Kelloköynnös on yksivuotinen, se on ruukussa. Sen viereen on tarkoitus laittaa vielä joku monivuotinen köynnös. Lisäksi rakensin pergolan päähän jämäpaloista istutuslaatikon, jossa on sinisade (pieni taimi). 

Köynnösten lisäksi tuossa piti kukkia ihanasti kesäkukat, mutta ajatukseksi - tai siis siemeniksi - jäi. Kovasti mielestäni kastelin, mutta en ehkä sittenkään tarpeeksi (inhoan kastelua). Täytyy laittaa tuohon jotain paahdetta kestäviä perennoja tai niittykasveja. 

Humala on jo ehtinyt löytää ylhäältä metallisen tuen, joka tukee pystytolppia "katto"rakenteeseen

Sinisateen tueksi maalattiin vanha naulakko mustaksi ja kiinnitettiin tolppaan

Pergolan teknisiä tietoja  

Pergola on tehty jykevästä puusta (50 x 150 mm). Jokaisessa pystytolpassa on kaksi lautaa. Perustukset tolpille on tehty kahdesta päällekkäisestä pilariharkosta, joihin on betonilla kiinnitetty pilarikenkä. Meillä on routiva savimaa, siksi näin raskas rakenne. Siis perustuksissa, puuosa olisi tietysti voinut olla kevyempi, jos niin olisi haluttu. Meillä on niin iso piha, että tällainen järeämpi rakennelma toi tänne sopivasti ryhtiä. Pituutta pergolalla on hiukan alle 5 metriä. Tolpat ovat päissä ja keskellä (yht. 6 kpl). 

Väliaikaisen vaakalaudan ja vatupassin avulla pergolan suoristus. Pergolan ylälinja on suora, vaikka maa viettää. Siksi pilariharkot ovat eri korkeuksilla. Oikeanpuoleisista pystytolpista tehtiin lisäksi muita korkeammat, koska ne ovat alamäessä. 

Kahden vierekkäisen pystytolpan väliin on kiilattu pitkä ylärima. Sen päällä ovat poikittaiset puut, joihin on tehty lovet.

Pystytolpat muodostuvat siis kahdesta laudasta, joiden väliin on liimattu ja ruuvattu tukipalat. Näin syntyi rako, jonne sai tyylikkäästi kiilattua yläriman sekä kiinnitettyä raudoitusverkon.

Pergolan lähistöllä on tuoleja ja pöytiä, joita sinne voi tarvittaessa siirrellä. Tarkoitus on parantaa näkymää pergolasta lammelle siirtämällä yksi marjapensas. Liuskekivipolut nurmikolla olisivat kiva lisä, kuten tietysti lisäistutuksetkin...

EDIT. Tässä linkki pergolan ideointipostaukseen, kuvissa erilaisia pergoloita. Kannattaa katsoa myös Pinterest tauluni aiheesta.

Tässä linkki myöhempään postaukseen, kun pergolaan tuli viiniköynnös.

Paviljonkipenkin esittely

Paviljongin ympäristö puutarhassani tuntuu olevan ainaisen muutoksen alla. Kiveykset, pensaat, perennat, katos, portti... Olen suunnitellut, että esittelisin sen blogissa valmiina. Sitä "valmis"-hetkeä ei taida tulla koskaan. Mutta ehkä hyvät jutut ovatkin aina muutoksessa, eivät paikalleen jämähtäneitä. Viimeisen vuoden aikana alueelle on asennettu myös tulipaikka, puutarhaportti sekä kiviä ja kasveja lisää, joten melko hyvältä näyttää jo. Katsotaanpa!

Lyhyesti paikan historiasta

Ensin oli nurmikon reunassa keväisin märkä kohta, lammen sulamisvesien takia. Sitten tuli salaojitus ja pyöreä betonikiveys ja oleskelupaikka vuosia sitten. Ympärille yritettiin syreeniaitaa, mutta toiselta pihalta tuodut taimet jurottivat vain. Korkea kohopenkki tehtiin tyttären haluamaa kirsikkapuuta varten. Puu tuotti satoa ja ympärille asettui perennoja ja pensaita. Oleskelualueen päälle tuli metallinen ”paviljonki". Kerroin blogissakin kirsikkapuun kohtalosta: Vesimyyrä ihastui komeaan multakumpuun ja popsi puun juuret. Nostin sen kuolleena maasta keväällä 2018 ilman lapiota.

Juroista pihasyreeneistä on jäljellä yksi, etualan lila. Takana myöhemmin istutettu 'Alba'

Vuoden takainen Suuri Mylläys

Suuren mylläyksen tein penkissä kesällä 2018. Madalsin multatilaa reilusti, ettei se enää olisi myyristä niin kiinnostava. Lisäsin kompostimultaa ja hevonpaskaa.  Perennoista maahumalaa en voi suositella juuri mihinkään. Se oli vallannut alaa niin, etteivät muut taimet tuntuneet kasvavan enää siitä läpi. Sen lisäksi karhunköynnöksen juurakkoa oli syvällä koko penkissä. Se on todella hankala poistettava. Kaivoin sitä pois tosissani, mutta enpä onnistunut löytämään kaikkea. Sitä onkin edelleen pieniä määriä, mutta pyrin katkaisemaan uudet alut nopeasti. Pieni mylläys ei kannata, koska silloin vain katkoo juuristoa ja kasvi leviää pahemmin.

Heinäkuu 2018 korkea kohopenkki rehottaa maahumalaa, heinää ym.  Kunnostus keskeytyi, kun lapio halkaisi ampiaisten hienosti piilotetun maapesän.

Mies hankki oleskelupaikalle tulisijan vuosi sitten. Se ei ole grilli, mutta sopii esimerkiksi makkaran paistoon. Grilli on toisaalla, terassilla. Toinen uusi asennus on puutarhaportti. Se on kasvimaan metalliportin pari. Olen tänä kesänä laajentanut alueen luonnonkiveystä sen edustalla. Tulipaikan perustukset kaipaisivat vielä pintakäsittelyä ulkonäkösyistä.

Vasemmalle lammelle jatkuvan kivipolun kunnostus on kesken. Sen reunalle on tulossa uusia istutuksia. Porttia vasten pitäisi nousta köynnöksiä, ne on istutettu tänä kesänä.

Puutarhaportin perustukset on valettu jesarilla vahvistettua pahvilaatikkoa muottina käyttäen. Vasemmalla valmis kivillä naamioitu kiinnitys. Polun reunassa on käytetty särmikkäämmät luonnonkivet ja litteät ja tasaiset on säästetty keskelle polkua. Porttia vasten kiipeää kärhö.

Istutukset

Tarkoituksena on luoda suojaava pensasryhmä istuskelualueen ympärille. Perennoja on tällä hetkellä melko paljon, mutta ne saavat osittain väistyä, kun pensaat kasvavat. (Tai sitten voi leventää penkkiä...) Pienemmät pensaat saattavat vielä siirtyä myöhemmin ihan muualle. Syreenit on tarkoitus pitää tässä pysyvästi. Lilan ja valkoisen pihasyreenin kaveriksi saapui tänä kesänä puistosyreeni ’Ainola’. Lisäksi lammelle menevän polun varressa on nyt unkarinsyreeni. Lisäksi tässä on jo kirsikan kaverina  ollut purppurahappomarja sekä pikkutaimesta kasvattamani japaninruusukvitteni.

Purppurahappomarja värittää kurjenmiekan taustan

Perennoja en ole hankkinut suunnitellusti tähän penkkiin vaan ne muodostavat hyvin kirjavan kokoelman oman pihan jakotaimia, ystäviltä saatuja kasveja tai siemenistä kasvatettuja sekä heräteostoksia. Ainakin:

Särkynyt sydän ilahduttaa aina alkukesää kukinnallaan. Myöhemmin se kuihtuu.

Betonikiviä, erikokoisia luonnonkiviä ja vuosi sitten jaetut kuunliljat varjon puolella, syreenien takana . Etualan aukkopaikassa on mm. särkynyt sydän

Auringon puolella. Viime vuonna kylvämäni punahatut ovat kivoja, koska niiden kukinta jatkuu niin myöhään syksyllä ja pörriäiset ja perhoset rakastavat niitä.

Siemenestä kasvattamani keltakurjenmiekka kukkii

• Valkoraitainen kuunlilja
• Särkynyt sydän
• Sormustinkukat sinkoavat siemenensä minne mielivät. 
• Kertotiikerinlilja Lilium lancifolium ’Plena’ 
• Kaunopunahattu
• Illakko
• Päivänliljoja
• Tähtiputkia
• Siperian- ja keltakurjenmiekkaa ym
• Akileijoja
• Kanadanakileija Aquilegia canadensis ’Little Lanterna’   (Lepaa 2019)
• Tähkätädyke Veronica spicata f. nana Blauteppich’ (Lepaa 2019) 

Illakko leviää siemenistä sinne tänne

Päivänliljat ja sormustinkukat. Liljat eivät kuki kovin kauan, joten keltaisuus penkissä on lyhytaikaista

Osan nykyisistä perennoista voisi jossain vaiheessa siirtää tästä pois. Esimerkiksi kurjenmiekkojen pitäisi pärjätä ihan hyvin savimaassakin ja esimerkiksi lammen rannalla.  Tämän paikalle raahatun mullan voisi tarjota sitä enemmän tarvitseville. Haaveissani alue yhdistyy pergolan avulla kasvihuoneen suuntaan, mutta sen rakentaminen ei näytä alkavan tänä(kään) kesänä. 

Heinäkuussa postasin pienestä niitystäni. Se sijaitsee paviljongin vieressä. Sieltä leviää kauniita yllätyskasveja istutusalueen reunamille, kuten tämä:

Onkohan tämä ahdekaunokki...

Näkymä paviljongista kasvihuoneelle.

Viimeinen kuva on otettu tänään 21.9.2019. Paviljongissa kiipeilee kelloköynnös. Katoksen otan pois talveksi, kunhan kalusteet on siirretty.

Mukavaa viikonloppua! Tervetuloa uudet lukijat!

Kesän iso projekti: Pensasaidanteen istutus savimaalle

*Mukana mainoslinkki suosittelemistani puutarhakirjoista*

Pitkään kesken ollut raja-aidanneprojekti on vihdoin valmistumassa. Naapuritontin rakentamisen myötä istutin pari vuotta sitten rajalle pajuja ja pensaita. Loppupätkä jäi tekemättä, koska siitä piti ensin purkaa vanha vaja. Siihen halusin tehdä monilajisen, vapaasti kasvavan pensasaidanteen. Haastetta tuovat savimaa ja vesimyyrä. Nyt on vihdoin lähes valmista! Esittelen projektin ja istutetut lajit. 

Etummaisena vasemmalla valkopajuangervo

Maaperä on täällä tiukkaa savea. Alkupätkän pensasaidannetta istutin pari vuotta sitten korkeaan kohopenkkiin. Vuosi sitten keväällä kerroin, miksi se meni pieleen. Vesimyyrä ihastui multavaan kohopenkkiin ja järsi pensaiden juuria ja jopa katkoi pensaan irti maasta. Toisessa penkissä kasvaneen kirsikkapuun sain nostettua käsin irti, kun sillä ei ollut enää juuria. Tämän takia en tällä kertaa tehnyt kohopenkkiä. 

Siis varoituksen sana: Aina kehutaan, kuinka kohopenkki on savimaalla autuus ja onni kasveja istuttaessa. Ei ole, jos alueella on vesimyyriä. Ne ovat autuaita siitä, että olet rakentanut niille pesäkummun.

Tästä lähdettiin. Vaja on menettänyt ekan palan seinää.

Istutuskuoppien tekeminen savimaalla aiheuttaa ongelmia, koska niihin tuppaa kertymään vettä ja kasvit voivat hukkua, kun niiden juuret ovat vedessä. Siksi maata pitää kuohkeuttaa laajemmalta alueelta, jos ei tee kohopenkkiä. Saven joukkoon voi sekoittaa kaikkea käsiin osuvaa (no ei ihan) kuten hiekkaa, turvetta ja multaa. Minä hain peräkärryllisen hiekkapitoista kompostilla parannettua multaa multa-asemalta, jota sekoitin savimaan joukkoon. Saa sitten nähdä jaksoinko kaivaa ja parannella tarpeeksi, kun ihan lapiopelillä riehuin.

Valitsin pensaslajeja, jotka pärjäisivät savimaassa tai ovat yleisesti ottaen vaatimattomia ja kestäviä (ja silti kauniita). Toinen vaatimus oli pensaiden koko, sillä tarkoitus on saada niistä näkösuojaa. (Siitä, mistä lajeista vesimyyrä ei niin välittäisi, en oikein löytänyt tietoa. Ei sellaisia ehkä ole.) Laitoin samaa lajia enintään 3 kpl, jotta näen, mitkä viihtyvät.

Homma jatkuu. Lattia osin purkamatta.

Kaikkein kivoin tulos minusta tulisi, jos mukana olisi myös havukasveja tuomaan omat sävynsä ja vihreyttä talveen. Miksi en sitten laittanut niitä? Joskus kyselin naapurin visiota rajan suhteen ja hän ilmoitti laittavansa tuija-aidan (eikä siihen kaivattu meidän osallistumista). En tiedä, millä vuosikymmenellä se on tulossa, mutta jätin havut siis hänelle. 

EDIT Postauksen loppuun päivitetty syksyn 2020 tilanne näiden 2019 istutettujen osalta. 

Aidanteen lajit:

Juhannusruusun uudet keltaiset kukat matarasta!

Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’) 

-        Pensasruusujen pitäisi pärjätä savimaassa ja juhannusruusu on erityisen tuttu ja kestävä laji. Korkeus 150-200 cm.

-        Siirsin juhannusruusua tontin toiselta reunalta (ei niin savisesta paikasta) aidanteeseen 2017 ja se on hyvinvoivan näköistä 

Koristearonia

Koristearonia  (Aronia melanocarpa)

-        Korkeus 200-250cm. Syysväri on upea, loistavan punainen. Melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mieluiten tuore läpäisevä multamaa. Marjat käyttökelpoisia, mutta ei sellaisenaan syötynä hyviä.

-     Istutettu 2019. Minulla on pari marja-aroniaa toisella puolella tonttia ei-savisella maalla. Otin tällä kertaa koristearoniaa edullisen hinnan takia, sillä en tiedä, pärjäävätkö ne tässä, mutta kokeillaan.

Etualan sinilehtinen pensas on marjatuomipihlaja

Marjatuomipihlaja  (Amelanchier alnifolia)

-        Tekee herkullisia marjoja myös itsepölytteisesti. ’Smoky’ kasvaa reilun kahden metrin korkuiseksi ja tekee paljon juurivesoja.

-        Istutettu 2019

Lännenheisiangervo

Lännenheisiangervo (Physocarpus opulifolius)

-      Heisiangervot ovat terveitä ja helppohoitoisia pensaita. 2-3 m korkeita ja nopeakasvuisia. Pärjäävät varjosta aurinkoon. Pitäisi pärjätä monenlaisessa maassa, jopa savessa. 

- Istutettu 2019.

'Diablo'

'Lady in Red'

Purppuraheisiangervo ’Diablo’ ja ’Lady in Red’

- Purppuraheisiangervot ovat punalehtisiä lajikkeita. Lady in Red on kirkkaamman punainen matala lajike.

- Istutettu 2019. Lady in Red on vain noin metrin korkuinen, mutta otin sen mukaan väriä tuomaan.

Pihlaja-angervo

(Viita)pihlaja-angervo  (Sorbaria sorbifolia)

-        Nopeakasvuinen tuuhea pensas, joka leviää juurivesoilla. Pärjää lähes missä vain. Korkeus 150-200 cm.

-        Tämän olen istuttanut perimmäiseen nurkkaan 2017. Se voi olla oikea riesa levitessään voimakkaasti. Käytä harkiten. Tarkoitus on pitää se aisoissa ruohonleikkurilla.

Etualalla juhannusruusu (sekä heinät ja matarat) ja pajuaidan pää. Vastaistutettu alue takana, mistä vielä puuttuu nurmikko.

Unkarinsyreeni  (Syringa josikaea)                 

-        Unkarinsyreenit kuulemma pärjäävät savimaassa.

-        Saa nähdä miten käy ja ovatko nämä aitoja unkarinsyreenejä (tunnistus onnistuu paremmin kunhan kukkivat).  Istutettu 2019.

Kirjokanukka iltahämärissä

Kanukat
Laikkukirjokanukka  (Cornus alba) ’Elegantissima’ ja viirukirjokanukka ’Sibirica Variegata’

Kirjokanukat ovat näyttäviä noin 2m korkeita pensaita, joiden osittain valkoiset lehdet loistavat erityisen kauniisti hämärässä. Ilmeisesti kaikki kanukat voivat viihtyä myös savimaassa. 

-        Omani on istutettu 2017, ilmeisesti kärsineet myyristä, ehkä muustakin, sillä ovat kasvaneet surkeasti. Mutta ehkä niistä vielä joskus pensaita tulee, tänä kesänä näyttävät jo paremmilta.

Valkopajuangervo ’Allikko’    (Spiraea alba) 

-        FinE-laji, pärjää märässä maassa ja jopa ajoittain seisovassa vedessä. Korkeus 1-1,5m. Leviää juurivesoilla. 

-        Tämä pensas osui sattumalta eteeni 2017 ja se on pärjännyt hyvin.

Vinoruutuaita pajusta. Ja ruohot PITÄÄ poistaa juurelta...

Koripaju (Salix viminalis)                             

-        Pajut pärjäävät savimaassa ja niitähän on olemassa hyvin monia lajeja.

-        Osa raja-aitaa on tehty pajupistokkaista. Ne ovat viihtyneet ihan kohtuullisesti. On ihan luonnollista, että osa pistokkaista on kuollut. Ongelma aidan korjailussa on, että uudet pistokkaat pitäisi istuttaa keväällä lepotilaisina ja niiden hankinta ajoissa tuppaa joka vuosi unohtumaan…

Apua, meillä on puutarha! | Puutarhan parhaaksi | Nikkaroi piha viihtyisäksi | Ajatuksia puutarhurille | Suomalainen viherpiha |

Pajuaita vielä päädystä. Uudet oksat pitäisi vielä sitoa aitaan.

Muita mahdollisia lajeja

Pihajasmike (Philadelphus coronarius)

En ole ajatellutkaan, että tämä ihanan tuoksuvakukkainen pensas käy hyvin savimaalle! Niinpä kuitenkin kerrotaan juuri tulleessa Kotipuutarha-lehdessä (nro 8.2019), joten taidanpa hankkia tällaisen.

Lumimarja (Symphoricarpos albus)

Lumimarja on kestävä tapaus, se pärjää niin auringossa kuin varjossa ja kestää tiesuolaa. Se mainitaan samaisessa Kotipuutarha-lehden jutussa.

Savimaa pidättää hyvin kosteutta. Sadetta on tullut vain vähän, mutta mustaherukat ovat suuria

Taikinamarja (Ribes alpinum) ja mustaherukka (Ribes nigrum)

Minulla kasvaa vanhoja mustaherukkapensaita oikein hyvinvoivina ilman kohopenkkiä savimaassa. Enempää en niitä halua... Taikinamarja on sukulaislaji ja myös se sopii hyvin savimaalle. Taikinamarja on hyvä laji myös matalaksi leikattavaksi aidaksi. Ainoa vika siinä on pensaiden mataluus. Taikinamarja on 100-150 cm korkuinen ja mustaherukka 120-150 cm.  

Satojen naulojen lisäksi maasta löytyi myös mm. jakoavain

Vinkki naulojen etsijöille!

Uskomattoman paljon aikaa meni maasta naulojen etsiskelyyn! Vajan ympäristöön oli suorastaan kylvetty niitä. Poikani ja metallinpaljastin olivat suureksi avuksi. Todella tehokkaaksi homma muuttui vasta, kun (toinen) naapuri lainasi meille varren päässä olevaa magneettia. Ensin metallinpaljastin sanoi piip ja sen jälkeen magneetilla sohimaan, niin löytyi pintamaan joukkoon piiloutuneet ruosteiset naulat hyvin.

Pensasaidan eteen tulee nurmikkoa ja esimerkiksi niittyhumalaa kunhan säät viilenevät, joten törröttäviä nauloja ei alueella voi olla. 
Pensaiden juurelle on vielä saatava haketta rikkaruohoja torjumaan. 

Saimme apua vajan purkuun. Tässä vieraileva työnjohtaja.

Minulla on ollut tämän päivityksen teko mielessä koko kesän. Reissusta kotiin palatessa vähän huvitti, kun uusi Kotipuutarha-lehti tuli postissa ja siellä oli iso juttu savimaasta. Ajankohtainen aihe :)

EDIT Lokakuu 2020  Koska postausta edelleen luetaan, niin tiedoksi, että pensaat voivat edelleen hyvin. Kaikki 2019  istutetut pensaat ovat elossa ja hyvissä voimissa ja kasvaneet. 

Vanhemmista pensaista: Kanukoiden huono kasvu tympi ja siirsin toisen niistä muualle. 

Loin vesimyyräparatiisin! Ja istutin kuusiaidan.

Postausta päivitetty 10/2020 *sis. mainoslinkin suosittelemiini puutarhakirjoihin*

Tajusin luoneeni puutarhaani vesimyyräparatiisin. Uskomattoman hitaasti lamppu syttyi päässäni. Juureton irtopensas oli riittävän konkreettinen osoitus ongelman vakavuudesta.  

Ensimmäiset merkit (joihin olisi pitänyt herätä) tulivat vuosi sitten keväällä. Kirsikkapuun juuret oli syöty. Se kitui kesän yli nipin napin hengissä. Edelliset kirsikkapuut olivat tarmokkaista maanparannusyrityksistä huolimatta hukkuneet saveen. Tälle yksilölle oli rakennettu todella korkea kohopenkki, jossa se olikin tuottanut satoa ja useita vuosia. Ajattelin tuhon olevan perushuonoa  tuuria kirsikoiden kanssa, enkä jäänyt asiaa sen enempää miettimään.

Vesimyyrä Arvicola terrestris

Perustelen typeryyttäni sillä, että olen elänyt täällä kuitenkin ensimmäiset 10 vuotta harmonista rinnakkaiseloa vesimyyrän ja muiden otusten kanssa (noh, käärmekahnauksista voit lukea kasvihuoneen rakennuspostauksesta, klik). Olen vain muutaman kerran nähnyt vesimyyrän uivan rauhallisesti lammellamme. Muutaman metrin päässä olevan kasvimaani ei ole kokenut myyräongelmia.

Ympärillemme ilmestyi pari vuotta sitten omakotityömaahärdelli. Hyvästi rauha, hyvästi maisemat! Puutarhan puolelle, jossa maa on tönkkösavea, piti saada näkösuojaa. Rakentelin kunnon kohopenkin ja istutin siihen pensaita. Tänä keväänä ihailin, kuinka aikaisin viitapihlaja-angervo teki lehtiä. Sitten hieman myöhemmin ihmettelin, kun sen juuret oli toiselta puolelta katkaistu. Ja nyt eilen, koko pensas oli irti maasta, ilman juuria!

Juureton pensas

Lamppu syttyi, vihdoin. Luin netistä:

Puutarhassa vesimyyrä saattaa kalvaa taimien ja puiden kuorta, sekä tuhota kasvien juuria. Vesimyyrien tiedetään aiheuttaneen tuhoja myös kookkaille taimille, sekä talvisäilytyksessä olleille taimille. Näissä tilanteissa vesimyyrän torjunta kannattaakin ottaa vakavasti.

Ja Metlan sivuja lukiessa se iski:

Kesällä vesien äärellä ja kosteissa paikoissa viihtyvä vesimyyrä muuttaa syksyllä kuivalle maalle. Vesimyyrä viihtyy parhaiten eloperäisillä multamailla, missä se kaivaa käytävänsä maan sisään. Se kerää maanalaisiin talvivarastoihin erilaisia kasvinosia. Jos varastot pääsevät loppumaan talven aikana, vesimyyrä voi nakertaa myös puiden juuria ravinnokseen.

...Tajusin luoneeni vesimyyräparatiisin! Olen koonnut vesistön lähelle ihanan multapenkereen alueelle, jossa ei muuten ole multaa!

Ihanan talon oot mulle rakentanut, sanoo myyrä!

Miten vesimyyrää neuvotaan torjumaan? Loukkupyynti tuntuu olevan lähes ainoa toimiva keino. En kyllä näe itseäni kaivelemassa jättimyyriä loukuista… Ja useinhan niitä ilmestyy jostain lisää.

Joten vaihtoehdoksi jää tämä: 

Elinolosuhteiden muokkaaminen (piilopaikkojen poisto jne.) onkin yksi tehokkaimmista keinoista vesimyyrän torjunnassa.  

Ei siis enää kohopenkkejä meille. Täytyy siirtyä puissa ja pensaissa lajeihin, jotka pärjäävät tönkkösavessa. Niin kuin vaikka viitapihlaja-angervo, jolla on jo komeat lehdet. Se on tosin vieraslaji, jota ei saa päästää leviämään luontoon, mutta pidän sen ruohonleikkurilla kurissa. Täytyy hankkia myös muita, suositeltavampia lajeja.

EDIT 2019-2020: Tästä pääset lukemaan (klik), mitä pensaita hankin ja miten ne menestyivät!

Apua, meillä on puutarha! | Puutarhan parhaaksi | Nikkaroi piha viihtyisäksi | Ajatuksia puutarhurille | Suomalainen viherpiha |

Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia). Tällä toisella yksilöllä on vielä juuret, se ei ole kohopenkissä.

Kuusiaitaa istuttamassa

Ensimmäinen kokeilu tehty kuusella. Nämä tasakokoiset kuusen taimet olivat ilmestyneet yhteen ja samaan kukkapenkkiin. Yleensä kukkapenkkeihin ilmestyy vain männyn taimia, joten nämä olivat hauska yllätys. Siirsin ne tontin rajalle. Annoin evääksi hitusen havu-rodomultaa pohjamaahan sekoitettuna. Istutuskuopan reunoilla on katteella peitetyt nurin käännetyt ruohotuppaat. Siksi voi näyttää, että taimet ovat kuopassa. Eivät ne ole. Taimia ei saa istuttaa ympäröivää maanpintaa alemmas. Aion siistiä aluetta vielä myöhemmin. 

Kuusiaita alkuun

Kuusiaidan istutusohje menee näin:

• Kaiva 50 cm syvä ja leveä oja.
• Täytä se havu-rodomullalla (sekoita pohjamaata joukkoon).
• Istuta taimet 35 cm välein.
• Levitä pinnalle kuorikatetta. Kitke heinät ja rikkaruohot. Kastele ensimmäisinä kesinä.  Heti ei tarvitse leikata.

10 vuotta ja tuossa voi olla kaunis aita, hohhoijaa... Kuusiaidat ovat minusta hyvin hoidettuina tosi upeita, mutta kasvuvauhti saisi olla vähän kovempi. Kannattaa hankkia laadukkaita, tasakokoisia, aidaksi tarkoitettuja kuusen taimia, jos olet kunnon kuusiaitaa tekemässä. Niitä on myynnissä keväisin ja aita kannattaa tehdä silloin.

Loppuun vielä pihalla kukkivat valkotäpläimikät. Tämä on ihana kasvi. Hassun näköinen, kun uudet isot lehdet eivät ole vielä kasvaneet, vain kukat kurottelevat ylös.

Valkotäpläimikkä kukkii. Takana valkokartiokuusi ja marja-aronia.

Vesimyyrätekstejä netissä, linkit:      Metla, Meillä kotona