Syksyä kuunnellen 10102020

Olen täällä taas! Pienen tauon jälkeen blogin on taas tarkoitus päivittyä säännöllisesti. Tänään katsellaan, miltä syksyinen puutarhani näyttää pyöreän päivämäärän päivänä 10.10.2020. Tällä päivämäärällä on sekä Aleksin Kiven päivä että Maailman mielenterveyspäivä. Molemmat tärkeitä päiviä, mutta itselleni mielenterveyspäivän teema on tällä kertaa ajankohtaisempi, joten käsitellään sitä puutarhakierroksen ohessa. Mukana myös tekemistä odottavat syystyöt puutarhassa.

Lokakuun vieriessä eteenpäin syksy on vahvasti läsnä. Sää on kuitenkin ollut lämmin eikä yöpakkasia ole ollut, joten kukinta jatkuu. Itse olen viime ajat ollut paljon poissa kotoa töiden takia, joten monet syyspuuhat ovat edelleen vaiheessa. Tarkoitus on ainakin kerätä vielä siemeniä talteen ja kaikenlaista siistimistä voisi tietysti tehdä, mutta eihän se pakollista ole. 

Siemenkodat odottavat kerääjää

Talitintit ja mustarastaat pyörivät pihapiirissä ja odottelevat ruokintakauden alkua. Valokuviin ne eivät halunneet vaan tirskuttivat puiden latvoissa, kun yritin liittyä niiden seuraan. Oravalla oli kaverinsa kanssa sellainen vauhti, että se ehti vain puoliksi pysähtyä kuvaan. Hanhet ylittivät puutarhan rauhallisin siiveniskuin. 

Mielenterveyspäivän teemana on tänä vuonna kuunteleminen. Hyvinvointiimme vaikuttaa merkittävästi se, miten tulemme kohdatuiksi, Minulle tämä on hyvin ajankohtainen asia.

Olen viime päivinä kärsinyt vanhan terveysongelman paluusta ja ollut sen takia hankalissa tilanteissa. Se että toinen kuulee, vastaa ja keskustelee ihan arkisista asioista vaikka puhelimessa, on kannatellut joidenkin vaikeiden hetkien yli. En nyt jaksa avata sen enempää, mutta kyse on siis fyysisestä vaivasta, mutta huomaan, miten mielenterveys silti vahvasti kietoutuu asiaan. Oman perheen tuki on tosi tärkeä. 

Mielenterveyspäivä kannustaa meitä näyttämään ”vihreää valoa” kuuntelemiselle ja kannustaa jokaista aitoihin läsnäoleviin kohtaamisiin. – Ketä sinä voisit kuunnella?

Valkoinen salkoruusu

Kaunopunahatut ovat vanhat tutut (ylempi kuva), mutta puutarhaan oli avautunut vielä uusi kukkija! Punaisten salkoruusujen lisäksi siellä on nyt valkoinen. Menipä sillä myöhään, mutta vielä ehtii! Hortensiat totta kai kukkivat edelleen (seuraavisssa kuvissa).

Oven edustan "nurmi" on  aina muistuttanut enemmän metsän pohjaa kuin nurmikkoa. Se on hyvä, koska se ei vaadi paljon hoitoa. Syksyisin sinne kohoaa monenlaisia sieniä, yleensä matoisia jo maasta noustessaan. Olin tänään kuvauskierroksella iloisesti yllättynyt, kun siellä oli komea tatti, joka oli ihan syömäkelpoisessa kunnossa. Ilmeisesti laji oli uusi myös paikalliselle toukkakannalle, kun olivat jättäneet sen rauhaan.

Haperojengi

Tatti, jonka nappasin talteen kuvan oton jälkeen

Iloisimpia värejä puutarhassa edustavat tällä hetkellä pensasmustikka ja tuoksuherneet. Pensasmustikalla on upean punainen syysväri ja tuoksuherneet taas kukkivat edelleen. Kuvassa pensasmustikan takana häämöttää pieni japaninvaahtera, joka on yhä melko vihreä. Tärkein ja kiireellisin tekemätön syystyö on pensasmustikan ja muiden jänisten herkkujen suojaaminen ennen kuin hampaat iskeytyvät niihin! 

 

Terassilla kukkii muutakin kuin tuoksuherneet. Keijunmekko amppelissa sekä kelloköynnös ja jalokärhö Jackmannii säleikössä.

Projekteista merkittävin on tällä hetkellä muuripenkin uudistus. Sen parissa ahertaa mun mies. Muuri on ollut kauan paikoillaan ja kallistunut. Havut ovat kasvaneet valtavasti ja niiden juuristo on varmasti osasyyllinen ongelmaan. Muuria siirretään ja multatila kasvaa reippaasti. Sain juuri pari puskaa purppurapunalatvaa. Se on niin suurikokoinen perenna, että se varmasti pärjää hyvin noiden sivulle törröttävien katajien kaverina eikä jää kakkoseksi. Eli kuvassa vasempaan reunaan tulossa purppurapunalatvat. Sieltä on muuri tällä hetkellä poistettu ja tuossa pinossa väliaikaisesti. 

Nöpö on tyytyväinen, että sää on vaihteeksi vähän parempi eikä tuuli meinaa viedä viiksikarvoja. Vasemmalla aivan vaaleaksi lehdiltään muuttunut köynnöshortensia ja takana pieni purppurapihta. Tähän lähistölle pitäisi istuttaa tulppaanin sipulit maahan, siinä vielä yksi tärkeä rästissä oleva syystyö. (Tärkeä vain siksi, että ne sipulit on jo ostettu.) Mukavaa viikonloppua!

Kevätkukkijoita puutarhassani

Vihdoinkin luvassa on päivitys, jossa katsotaan, mitä puutarhassa tällä hetkellä kukkii ja miten kasvu etenee! Vihreyttä ryöppyää lisää joka päivä jokaiselta nurkalta. Kesä on täällä!

Ensimmäisten kevätkukkijoiden pääjoukko, kuten krookukset, ovat jo lopettaneet kukinnan. Sadetta on koko kevään tullut todella niukasti. Sitä kaivattaisiin! Siitepölyä on kerroksittain kaikkialla. Annoin kastelukannusta suihkun seuraavien kuvien keijunkukille ennen kuvaamista. Ilme raikastui! Minusta helmililjat sopivat kauniisti keijunkukkien seuraan.

Keijunkukkia ja helmililjoja

Helmililjoja on myös monessa muussa paikassa pihalla, esimerkiksi kevätkaihonkukan seurassa. Tänä vuonna kevätkaihonkukkaa on aika harvassa vaikka toki kuvaa laajemmalla alueella.

Tulppaanit ovat parhaimmillaan. Minulla tulppaaneille ei ole omaa penkkiä vaan olen koittanut lykkiä niitä perennojen joukkoon. Tällä tyylillä ei pääse kovin tiheään tulppaani-istutukseen, mutta kauniita ovat luonnossa ja lähikuvissa. Kauempaa otetuissa kuvissa ei niinkään.  Haaveissa on jonkun läntin raivaaminen tulppaanit etusijalla.
Pikkusipuleille minulla olisi mielestäni ihana, lämmin rinne. Myyrän mielestä se on mahtava ruokapaikka. Tänä keväänä sieltä nousi yksi nippu narsisseja. Lisäksi näkyi paljon koloja. (Ei kuvia!)

Nöpö terassin varjossa.

Kun yritin kuvata näitä tulppaaneja, nenääni tulvahti odotettu, voimakas tuoksu. Tuomi aloitteli kukintaa:

Äitienpäivänä sain komean sinisen hortensian. Viime kesänä uudistetulle terassille oli ostoslistalla uudet ulkoruukut ja nyt oli sopiva hetki hankkia ne. Toisessa on vielä väliaikainen istutus, iskin sinne kaikenlaista kotoa käsiin osuvaa, kuten saran ja höyhenheinän. Ostin ne puutarhamessuilta, silloin oli vielä turhan kylmä laittaa niitä maahan ja sittemmin en ole muistanut. Saavat olla nyt vähän aikaa tuossa. 

Terassin säleikön teosta löytyy juttua sivupalkista: Suositut tekstit.

Mantsuriankärhö

Puut kukkivat kukin vuorollaan. Uskoisin, että näissä kuvissa on kriikuna. Kuvat otin muutama päivä sitten, nyt kukinta on loppumassa. Se ei tee hedelmiä. Tällä hetkellä kukkii komeasti luumupuu. Luumuja tulee toisinaan valtavasti.

Pioni venyttelee uusia lehtiään

Yksi ikisuosikkini on valkotäpläimikkä. Kimalaiset, perhoset ja muut pölyttäjät rakastavat sitä näin keväisin. Koko kesän sen lehdistö on kaunis.

Sitruunaperhonen ja valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata)

Eilen vietettiin perinteisin menoin lastemme syntymäpäiviä. Kakuttelun merkeissä suvun kanssa. Suloista sunnuntaita sinulle ja mukavaa uutta viikkoa!

Syksyisiä kukkijoita

Kasvikierroksia pihallani ei ole blogissa tänä kesänä tehty, joten otetaanpa pieni katsaus edellisessä kirjoituksessa esiintyneen terassin ympärille.

Syyshortensia Wim's Red

Läheiden kukkapenkin taustalla kukkii ihanainen syyshortensia Wim's Red. Se aloitti kukinnan valkoisena ja nyt väri on liukunut punaiseksi. Kaunis ja ihana, ainakin kun läheltä katsoo. Sammaleista kalliota vasten se hukkuu lähes näkyvistä, joten tuossa paikassa erottuisi paremmin valkokukkaisena pysyvä pensas.

Tarkkaavaisuus palkitaan!? Syyshortensia on piiloutunut varjoihin. 

Syysleimuja minulla on ollut vain yhtä laatua. Autiotalon valtavasta kasvustosta pelastetut punaiset perusperennat, jotka ovat viihtyneet hyvin ja kasvaneet korkeiksi. Tämän syksyn harvoja kasvihankintoja ovat pari valkoista yksilöä, jotka ulottuvat näitä vanhoja kasveja enintään "polveen". Toivottavasti nekin saavat tulevina vuosina lisää pituutta!

Syysleimujen kukinta on loppusuoralla, mutta lyhtykoisot loistavat.

Hauska syksyn kasvi on lyhtykoiso. Olen usein laittanut lyhtyjä halloweenin aikaan koristeiksi ja ne säilyvät sisällä vaikka koko talven. Älä laita sitä kukkapenkkiin muiden joukkoon! Minä tein niin. Se leviää vääriin suuntiin ahnailla maarönsyillään. Jo useampana syksynä olen havahtunut siihen, että se pitäisi siirtää pois, mutta en viitsi tehdä sitä, kun lyhdyt ovat valmistumassa. Alkukesällä en muista koko kasvia, kun se on niin mitättömän näköinen silloin. Kukat muistuttavat lähinnä perunan kukkaa eli eivät näytä juuri miltään. Kun on näin lämmintä niin voisinkin nyt syksyllä yrittää keksiä sille ihan oman paikan, jossa se saisi levittää lonkeroitaan rauhassa… Kuten alakuvasta näkyy, se kasvaa myös soralla rehevänä!

Lyhtykoiso tai lyhtykukka (Physalis alkekengi)

Pidän erityisesti keijunkukista. En ole varsinaisesti niitä keräillyt, tai ehkä vähän... ’Silver Scrolls’ kukkii kauniisti edelleen.

Heuchera 'Silver Scrolls' 

Lopuksi murjottava daalia, joka kauniista säästä huolimatta panttaa kukan kunnollista avautumista. Alkaa jo ärsyttää! Mukavaa viikkoa!

Daalia Vancouver

EDIT Wim's Red kirjoitetaan W:llä, korjasin :)