Siemenkodat talteen

Kiertelin tänään puutarhassa keräämässä talteen lisää perennojen ja kesäkukkien siemeniä. Keräilin siemenkotia sisälle kuivumaan eriparisiin asetteihin, joita käytän myös kukkaruukkujen alustana. Myöhemmin erottelen niistä siemenet ja laitan ne paperipusseihin säilöön. Sää oli aurinkoinen ja syksyisen kirpeä, meillä ei ole vielä ollut sellaisia pakkasöitä, että kukinta olisi loppunut. Toki monet siemenet olisi kannattanut kerätä ajat sitten kuivempaan aikaan, mutta ei nyt vieläkään ihan myöhäistä ole. 

Varjoliljan ja unikon siemenkotia

Kelloköynnökset olivat tehneet todella vähän siemenkotia, etsin niitä jo aiemmin ja otin talteen mitä löysin. Löysin netistä selitykseksi, että ne tarvitsisivat isompia pölyttäjiä, lepakoita tai kolibreja! Suomalaiset lepakot eivät välitä kukista. Ilmeisesti isot kiitäjät käyvät myös pölyttäjiksi, mutta ehkä meillä ei ole ollut niitäkään. Kukka ei pölytä itse itseään vaan siitepölyä olisi voinut siirtää vaikka siveltimellä kukasta toiseen. Ehkä sitten ensi vuonna! 

Jätän kelloköynnöksen siemenkodat kokonaisina kuivumaan ja avaan ne vasta myöhemmin. 

Palkoja tekevillä kasveilla taas neuvotaan, että palkojen kannattaa antaa ensin hiukan ruskettua ennen kuin ne kerää. Tämä siksi, että siemenet ehtisivät kypsyä. Tutkailin tuoksuherneiden palkoja. Iso osa oli edelleen ihan vihreitä. Sama juttu pavuilla. Koitin valita vähän ruskistuneita palkoja. Tänä keväänä kylvin tuoksuherneitä vain ostetuista siemenistä niin en ole ihan selvillä, miten tarkkaa puuhaa omien siemenien keruu on. 

Tuoksuherneitä palkoineen

Vaaleanpunaisilla unikoilla on pienet siemenkodat

Akileijat ovat varistaneet suurimman osan siemenistään jo ajat sitten. Niitä sitten putkahtelee taas uuden näköisiä kukkapenkeistä, kun eri lajikkeet risteytyvät. Samoin sormustinkukat levittävät siemeniään kaikkialle, niitä en vaivaudu keräämään. Sormustinkukan ruusuketaimia siirtelen välillä parempiin paikkoihin. Unikoissa oli hyvin vielä siemenkodat kiinni. Keräsin vaaleanpunaisten unikoiden siemenkotia tänään vielä lisää.  

Akileijoissakin oli vielä hiukan siemeniä tallessa

Kehäkukka

Kehäkukan siemenet ovat isoja ja kivoja kerätä ja itävät hyvin. Ne ovat klassikko, jota olen kerännyt "aina". Siksi niitä myös kasvaa puutarhassa joka vuosi. Keräsin myös samettikukan siemeniä. 

Ryhmäsamettikukka Tagetes 'Alumia Vanilla Cream'

Vanhat asetit sopivat hyvin siementen lajitteluun (samettikukka)

Tosi hauskan näköiset siemenkodat on tarhaneidolla. Tarhaneito on vanhanajan kesäkukka. Siemenkodat sopivat myös kuivakukiksi. Niiden sisällä on kauniisti kiiltävät pienet mustat siemenet. Kosmoskukka ja isomaksaruoho kukkivat rinnakkain. Näistä otin vain kuvan, en siemeniä. 

 

Tarhaneidon (Nigella damascena) siemenkotia, siemenet näkyvät kuvassa kupin pohjalla.

Kosmoskukka ja isomaksaruoho

Mukavaa uutta viikkoa ja lokakuun jatkoa! Oletko keräillyt siemeniä?  Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, millaisia kokemuksia muilla on tuoksuherneiden siementen keruusta ja kylvöstä. Onko ihan helppoa vai onko jotakin niksejä? Onko tullut hauskoja risteytyksiä vai tutun näköisiä kukkia? Yritin etsiä aiheeseen liittyviä blogipostauksia, mutta ei ollut ihan helppoa. 

Elokuun kukkijoihin viime silmäys

 Aika viuhtoo eteenpäin. Elokuu on jäämässä taakse ja huomasin myös blogin ohittaneen 3-vuotissynttärinsä. Kolmea vuotta ei nyt kuitenkaan katsella taakse päin. Silmäillään tässä postauksessa ainakin joitakin niistä oman puutarhani elokuun kukkijoista, jotka ovat vielä jääneet blogissa huomiotta. Tosin jotkut linssiluteet tunkevat mukaan uudelleenkin. Esimerkiksi ihanat tuoksuherneet eivät ole vielä päässeet esiin. 

Uutena alueena pergolan kukkapenkki on saanut blogissa aiemminkin huomioni ja saa edelleenkin. Salkoruusut kukkivat viimein kunnolla! Ne ovat 2-vuotisia, joten siirsin ne ruusukkeina tähän uuteen penkkiin keskellä kesää. Punaisen salkoruusun takana kuvassa pilkistää kesäpäivänhattu 'Sahara'. Sitä on päässyt kukkaan asti tasan tuo yksi!

Kesäpäivänhattu Rudbeckia hirta var. pulcherrima 'Sahara'

Salkoruusussa pörräsi hartaasti kimalainen, joka olikin ulos kömpiessään aivan siitepölyssä

Neidonkukalla (Nigella) on hauska siemenkota. Näitä kannattaa kuulemma kerätä talteen niin saa ensi vuoden siemenet ilmaiseksi. Aion kokeilla. Vieressä erilaisia kärsämöitä (Achillea millefolium)

Aiemman kuvan taustalla näkyy tämä 'Zilga' jossa oli jo istutusvaiheessa rypäleterttu. Rypäleet ovat saaneet väriä.

Terassin vieressä kukkivat tuoksuherneet laatikossa. Minulla oli keväällä niiden siemeniä arvonnassakin, joten totta kai kylvin niitä myös itse. Mutta kun kylvin montaa sorttia niin en ole ihan selvillä, mikä on mikä. Vaikka mielestäni hyvin laitoin nimilappuja... Mutta ihanasti tuoksuvat! Näistä kun kävelee ohi niin tuntee tuoksun, ei tarvitse edes kumartua haistelemaan. Ne ovat kukkineet jo pitkään ja yhä jatkuu. Näitä poimin myös jatkuvasti sisälle pieniin maljakoihin pari kukkaa kerrallaan. 

Tuoksuherneitä 'Royal Mix' sekoituksesta

Tämä tuoksuherne taitaa olla 'Mammoth'

Minulla on sekä 'Royal Navy Dark Blue' ja 'Lord Nelson' siemeniä, tämä voisi olla jompi kumpi...

Terassin viereisessä kukkapenkissä ovat syysleimut kukassa. Yhteiskuvan korkea ja rehevä on maatiaislajike ja ihan eri kokoa verrattuna kaupasta hankittuihin.  Tuon pinkin pitäisi olla 40-50 cm korkea, mutta minulla jää alle. Tuossa kuvassa se näyttää olevan ihan maanrajassa, vaikka ei se sentään oikeasti ole. Se on istutettu viime vuonna, joten toivon sen vielä vuosien myötä yltävän edes tuon valkoisen korkeuteen.

Syysleimu 'Early Pink Candy'  on kaunis mutta matala lajike.

Syysleimujen yhteiskuva on pakko ottaa pystykuvana! Early pink tuolla alimpana

Tiikerililja jäi elokuun puolivälissä blogissa  huomiotta, koska se kukki tänä vuonna hurjan nopeasti. Ehdin sentään kuvata sen! Sitten vielä pari kuvaa tomaateista, jotka tuottavat satoa tasaiseen tahtiin. Etenkin kaikki keltaiset ovat tosi makeita ja hyviä suoraan pensaasta syötäviksi herkuiksi. 

Kerrottu tiikerililja (Lilium lancifolium) kuvattu 16.8.2020

Tämä taitaa olla Heinz tomaatti, ei se sama josta tehdään ketsuppia, mutta heidän lajikkeensa kotikasvatukseen. Se tekee hyvin satoa. 

Pienet keltaiset ovat 'Yellow mini' ja isommat 'Goldene Königin' . Punaiset Heinz. 

Tavoitteena on, että blogissa joka viikko tulee päivitys. Tämän viikon päivitys meni nyt todella myöhään, mutta tulipa sentään! Ja vielä on kesääkin jäljellä. Mutta toivottelen nyt kuitenkin mukavaa uutta viikkoa ja syyskuun alkua!

Kuun vaihteen yllätyskukkija

Syyskuun loppu tarjosi yllättävän kukkijan, värisointuvia leppiksiä, ilmaisia supermarjoja, istutushommia ja ruskaa. Arjen kiireet ovat imaisseet mukanaan, mutta nyt pientä päivitystä!

Kesällä 2018 minulla kukkivat ensimmäistä kertaa pioniunikot. Aiemmin minulla ei ole ollut isompaa määrää minkäänlaisia unikoita, joten niiden tavat ovat minulle vieraita. Ajattelin, että niitä ilmestyy varmasti jatkossakin, kun siemenkotia oli kerran valtavia määriä. Nämä kuvat ovat heinäkuulta 2018:

Mutta kuinkas kävikään?

Saapui kesä 2019, eikä unikon unikkoa näkynyt missään.
Ei mitään.
Kunnes syksyn tullen maasta alkoi nousta tutun näköisiä lehtiä. Ja toden totta, syyskuun lopulla näkyi jo nuppuja! Ilmat kävivät niin kylmiksi, että pelkäsin tämän tarinan päättyvän siihen. Paleltuneita onnettomat? 
Mutta ei sentään, kas tässä:

Pioniunikko 28.9.2019

Minulla on näitä edelleen pari maljakossa keittiön ikkunalla. Syysversiot tuntuvat kestävän maljakossa paremmin kuin kesäiset. Ja miten onnellisia kaikki kukkakärpäset olivatkaan pihalla tässä pörrätessään!

Onkohan nyt niin, että unikot pitäisi kylvää keväällä eikä syksyllä. Onko talvi siemenille liikaa? Vai onko muita selityksiä?

Tähän kuvaan sain osumaan neljä leppistä!

Aronioita & leppiksiä 

Piristystä ovat tuoneet myös leppäkertut, joita on ollut tänä syksynä tosi paljon. Menin poimimaan lisää marja-aronioita. Kävi kuten aiemminkin syksyllä: Marjojen joukossa lymyili leppäkerttuja. Vaikka palautin niitä takaisin puskaan heti, päätyi niitä keittiöön melkoinen joukko. Kiikutin niitä takaisin pensaaseen ja koitin ottaa kuvia. Melkoista vipellystä oli tarjolla.
Aronialla on kaunis, leppäkerttusointuva ruska-asu!

Olen nyt ahkerasti syönyt aronioita pakkasesta. Ne eivät ole kovin hyvän makuisia. Olen lukenut, että pakastaminen parantaa niiden makua. Minusta ennemminkin jäisenä syöminen on hyvä tapa. Silloin ne eivät maistu juuri miltään. Sen sijaan ne ovat täyteen ladattu antioksidanteilla, vitamiineilla ja hivenaineilla. Kannattaa siis upottaa niitä esim. jugurttiin! Ja istuttaa pari helppohoitoista pensasta pihaan!

Lokakuu saapui, märkiä helmojaan pimeydessä heilutellen, vesipisaroita katuvaloissa sirotellen. Halla vei daaliat ja pavut ensimmäisenä. Se oli kyllä jo syyskuun puolella. Ja luntakin on ensimmäiset hippuset nähty, mutta meillä ne katosivat jo ennen maahan ehtimistään.

Lakastunut daalia

Kylmän purema kelloköynnös

Palaan istutushommiin ja ihanaan ruskaan toiste! Mukavaa viikonloppua!

Se kukkii sittenkin!!! - sekä esittelyssä kestotalouspaperi

Miten liittyvät toisiinsa kestotalouspaperit ja kelloköynnökset? No ainakin minun terassillani näkee molempia!  Kelloköynnöksen taimia on huonosti saatavilla, joten en ole koskaan sellaisia kesäkukiksi hankkinut. Blogitarinoiden ansiosta kokeilin tänä vuonna itsekin siemenistä kasvatusta. Ja nyt ne kukkivat!!! Kestotalouspaperien ansiosta nupuistakin on kuvat... Arvontavoittajat postauksen lopussa.

Olen lukenut puutarhablogeja aktiivisesti vasta pari vuotta. Useissa on hehkutettu kelloköynnöstä. Ymmärsin, että kasvi on hieman haastava kesäkukka. Se ei ehkä ehdi kukkia, jollei sitä esikasvata sisällä hyvissä ajoin keväällä. Toisaalta luin, että pelkkä vihreä lehdistö on upea. (En nyt nimeä ketään, kun en muista mistä blogeista luin.)

Toimeksi sitten, blogeista ohjeet ja siemenet kylvöön. Jotakin kasvoikin. Vaikka en onnistunutkaan kasvattamaan ihan viidakoita, niin jotakin aivan erityistä näistä köynnöksissä on! Esimerkiksi niiden kärhet!

Kärhi: Kosketuksesta kiertyvä lehden tai varren lankamainen osa, jolla kasvi kiinnittyy tukeen

Kelloköynnös kiipeää myös paviljongissa. Blogeissa neuvottiin laittamaan useita taimia samaan ruukkuun, jolloin saa rehevän kasvun. Tämä yksilö uhkasi katketa, joten laitoinkin sen varovasti omaan ruukkuun. Sen kärhet näkee erityisen kauniisti. 

Kelloköynnöksellä kärhet ovat aivan erityisen hienot, pitkät ja haaraiset. Ja nappaavat kiinni heti, epäröimättä. Ja kyllä ne sitten kiipeävätkin! Olen niitä ihaillut koko kesän. Viime aikoina olen myös tähyillyt ylös köynnösten latvoihin, koska jostakin blogista luin, että sinne kukat usein ilmestyvät. Että jospa kuitenkin, vaikka epäilin tuleeko niitä...

Kestotalouspaperit, kelloköynnös ja ruusupapu

Olen todella huonosti kirjoittanut ilmastonmuutosaiheesta tässä vuoden mittaan (täytyy parantaa!). Se ei tarkoita, ettei asia olisi silti mielessä. Pohdiskelin esimerkiksi sitä, miten valtavasti kaikenlaista tavaraa pitää kuskata paikasta toiseen rekoilla. Vaikkapa nyt talouspaperit, joita kodeissa kuluu. Olen toki aina käyttänyt rätteinä vanhoja t-paitoja ja muuta tekstiiliä, jotka eivät enää sovi vaatekäyttöön. Nyt ompelin siistejä versioita, joita voi vaikka kestotalouspaperiksi kutsua.

Nuppuja!!!

Vein nämä tekeleeni terassille kuvaan, jotta voisin niistä täällä blogissa kertoa. Ripustin ja kuvasin. Ja vasta hyvän tovin kuluttua huomasin, että siinähän on vieressä kelloköynnöksessä mahtavat nuput! Ihan silmien korkeudella.  

Sitten jouduinkin olemaan pari päivää pois kotoa, mutta täällähän ne nyt kukkivat, kun palasin.

Kelloköynnöksen (Cobaea scandens) kukka on jämäkkä ja kaunis

Kestotalouspaperin säilyttämisestä vielä. Netistä löytyy paljon ohjeita, joissa niihin on laitettu nepparit ja ne ovat samalla lailla rullalla kiinni toisissaan kuin tavallinen talouspaperi. Hauska idea, mutta ihan liian vaivalloista. Kori käy hyvin. Pienempiä ja ohuempia liinoja voisi myös sulloa suureen lasipurkkiin. 

Käytetyt menevät tietysti heti pyykkiin. Tiskipöydällä on kori, jossa kuivataan huuhdottuja maitopurkkeja ja vastaavia. Siihen perheellä on lupa lykätä myös nämä "rätit". Siitä ne voi kiikuttaa pyykkikoneelle pestäviksi.

Pelargoni on vanha lajike Pink Pandora

Tein kestotalouspaperit vanhoista frotee- ja keittiöpyyhkeistä. Molemmat on leikattu muutamaan palaan. (Oli ihanaa leikellä ne rumimmat froteet, jotka on jostain ilmaiseksi tulleet!) Lisäksi pilkoin vanhan sideharson ja tahriintuneen puseron. Ompelin siksakilla reunat siististi yhteen. Saumurilla olisi vielä kätevämpää, mutta minulla on ompelukone ja se käy hyvin. 

Aion tehdä myös pelkästään keittiöpyyhkeistä tai muista vanhoista tekstiileistä ohuempia versioita, siis vain siksakata kankaan reunat. Ne riittävät hyvin suun ja sormien pyyhintään. Lasin kaatuessa voi valita paksumman, kahdesta kankaasta tehdyn version. 

Terassihortensian takana olevassa ruukussa höyhenheinä ja kelloköynnös.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Voittajille on jo ilmoitettu, mutta palkinnot eivät ole ihan vielä postissa, kun olin tosiaan pois paikkakunnalta. Päävoiton, joka esiteltiin blogissa, saa lukijani Maria Porista. Pieni extrapalkinto arvottiin sen kunniaksi, että osallistujia oli niin paljon. Sen saa Minna Hiidenkiven puutarhasta. (En tainnut muistaa ottaa lisäpalkinnosta kuvaa ja se on jo pakattu, joten yllätys säilyy.) Arvonta suoritettu satunnaislukugeneraattorilla. Paljon onnea!

Mukavaa viikon jatkoa, nautitaan loppukesän lämmöstä! 

Kultaköynnöksen lonkeroissa

On mennyt niin paljon aikaa tietokoneen ääressä, etten ole saanut aikaiseksi istuskella vielä lisää blogipäivitysten parissa. Asia pitää korjata! Kevät keikkuu, lunta, räntää ja vettä saadaan vuoronperään ja auringonpaistetta kaupan päälle! Taimetkin sentään kasvavat ja viherkasveistakin on iso osa vielä hengissä...

Kultaköynnös Epipremnum pinnatum

Viherkasvien keväthuolto venyi ja vanui ja sitten paljastui melkoinen kirvapopulaatio viherhuoneesta. Jouluksi hankittu jouluruusu lensi ensin pihalle, sitten sinne rojahti suuri palmu. Edelleenkään en ole saanut aikaan Lopullista Suurta Puhdistusta, joten viherhuone on pannassa pikkutaimilta. Kevään taimet ovat pitkin keittiön ja olohuoneen ikkunalautoja. 

Tomaatin taimia, onneksi osa on jo isompia kuin nämä kuvassa.

Muiden blogien innoittamana kokeilen tänä vuonna ekaa kertaa kelloköynnöksen kasvatusta. Se tekee tosi hauskoja taimia, heti paljon isompia kuin tomaatin taimet, joita muuten lähinnä on ikkunoillani. Alkuvaiheessahan nämä ovat. En ehkä ehdi saada kukkia kesällä, mutta jos edes vihreyttä. Siemeniä ostin yhden pussin. Ihan mukavasti ovat itäneet, tällä hetkellä näyttää siltä, että saan neljä taimea. Ei tullut kovin montaa siementä pussissa, olisiko ollut kuusi! 

Kelloköynnöksen pikkutaimia

Suurin osa viherhuoneen kasveista tuntuu olevan ihan kunnossa kirvalöydöstä huolimatta. Yritin tehdä kultaköynnökselle kevätleikkausta. Mietin, että tästä voisi tehdä blogipäivityksen. Kertoa, kuinka se tekee valtavan pitkiä lonkeroita, joista vähitellen putoaa lehdet niin, että viisimetrisen varren päässä on muutama lehti. Niitä sitten leikkelen pois.

Kultaköynnöksen muutaman metrin kaljun varren päästä löytyy pitkä pätkä hyväkuntoisia lehtiä

Pohdiskelin, kuinka blogissa pitäisi kertoa, että on oltava tosi varovainen, ettei leikkaa sitä lehtensä pudottanutta lonkeroa, jonka päässä onkin kiinni se kaikkein rehevin osa kasvia... 
- Ja hups, nipsnaps, olin leikannut sen! -  Eihän siinä muuten mitään, kasvaahan tuo uudestaan. Mutta että pitäisi irrottaa ne varret tuolta seinältä, jotka eivät enää ole ruukussa kiinni. Mikä vaiva! 
Köynnös tekee ilmajuuria ja on kasvanut seinään kiinni, jykevillä kiinnittimillä, monesta kohtaan. En tiennyt, miten olisin saanut oikeat lonkerot irti. Pistin tyngän pään vesilasiin ja tarkkailen tilannetta. Laitan varren seuraavaksi kylvömultaan juurtumaan. Ehkä minulla pian on kaksi kultaköynnöstä, joita en enää koskaan saa irti toisistaan...

Tummimmat kohdat ovat kultaköynnöksen kasvattamat "seinäkiinnittimet"

Mini-Info: Kultaköynnös

Tykkää hajavalosta, ei siis suoraa auringon paistetta. Jos valoa on liian vähän, lehdet muuttuvat täysin vihreiksi.

Keväästä syksyyn multa pidetään kosteana, lannoitetaan parin viikon välein. Talvella annetaan vähän niukemmin vettä. Voi kasvaa amppelista alas, paalua ylös tai minä olen tukenut narulla seinille ja on kiinnittynyt seiniin myös itse.

Vielä kuva monta vuotta vanhasta viirivehkasta. Eräässä tv-ohjelmassa tässä äskettäin "asiantuntija" selitti viirivehkasta, että se on semmoinen, että kannattaa heittää pois vaan, kun ruma siitä tulee. Ostaa sitten aina uuden. Olin ihan sydämistynyt. Minulla on ollut sama viirivehka ties miten monta vuotta. Karsin sitä rajuin ottein jostain reunasta keväisin, että mahtuu taas ruukkuunsa ja siinä se sitten rehottaa, kunhan vesipalvelu toimii. Tänä keväänä on (silläkin!!!) huolto tekemättä, ei ole edes lehtiä pyyhitty. Ei tuo nyt silti kovin pahalta näytä?!

Viirivehka on evakkopaikalla kun raivasin taimille tilaa. Turhan matala kukkapylväs. 

Toivottavasti alkaisi syntyä useammin näitä päivityksiä. Sillä jos en tee itse päivityksiä, en saa aikaan myöskään lukea muiden blogeja. En ymmärrä miksi, kun blogien lukeminen on kuitenkin niin mukavaa?! Toivotaan parempia kevätsäitä ja hyviä kylvöjä!