lauantai 13. maaliskuuta 2021

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 
Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.


Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 
Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

23 kommenttia:

  1. Onkohan tua tullu teeveestäki? Jotaki tuaho liittyvää oon kattonu. Oon kerran saanu kelloköynnökset omista siämenistä. Useemmiten kukinta alakaa nii myähään, ettei siämenkotia kerkiä valamistua. Ollappa tuallaane viherhuanes :) Siälon varmasti ihana touhuta. Hyvin näyttää kasvit viihtyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se varmaan tuli telkastakin, itseltä meni ohi.

      Poista
  2. Hienoa saada kasvattaa kelloköynnöksiä omista siemenistä. Saattavat olla suotuisampia kasvatettavia, kuin ostosiemenet? Hyviltä kuitenkin näyttävät.
    Pelargonipistokkaita myös komea rivi.
    Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös esim keijunmekoista sanota, että kasvavat paremmin omista siemenistä. Eli ei nämä varmaan ainakaan huonommin omista kasva ja ainakin halvaksi tulee! Saas nähdä, miten pelargonirivi onnistuu, lähteekö kasvuun :)

      Poista
  3. Oma viherhuone on luksusta. Perennakylvöjen kanssa on aina jotenkin arpapeliä onnistuuko vai ei. Salkoruusuja pitääkin laittaa kasvamaan, hyvä muistutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salkoruusut on minusta tosi upeita, laitoin tuosta samasta pussista viime vuonna siemeniä ja hienosti kukkivat loppukesällä. Perennojen kanssa saattaa mennä myös kukintaan niin pitkään, että koko juttu on jo unohtunut ja sitten yllättäen löytää jotain uutta...

      Poista
    2. Oops, paitsi että laitoin siemenet toissa vuonna. Silloin salkoruusu kasvatti ruusukkeet ja kukki sitten viime vuonna.

      Poista
  4. Kiitos ohjelmavinkistä.
    Viherhuoneesi näyttää erinomaiselta sekä taimikasvatukseen että viherkasvien viihtymiseen. Hauska, että sait otettua omista kelloköynnöksistä siemeniä. Minä homepää, en huomannut ottaa talteen siemeniä 8niitä olisi varmaan löytynyt). Omista siemenistä kasvatetut köynnökset ovat vielä innostavampi juttu. Totta on, ettei kelloköynnöksen kasvua tosiaan tarvitse suurennuslasilla tarkastella :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huononäköisempikin saa iloa kelloköynnöksen taimien kasvun seuraamisesta :) Ensi kerralla sitten kelloköynnöksen siemenet tarkasti talteen. Ne on kans sellaisia, että syksyllä vähän pitää odotella, että joko uskaltaa ottaa talteen, niin helposti jää.

      Poista
  5. Pitääpä muistaa kesällä kokeilla kelloköynnöksen kukkien pölyttämistä, kun ei meilläkään niitä kolibreja riesaksi asti lentele :D Oletan siis, että nuo kolme kelloköynnöksen rääpälettäni suostuvat joskus kukkimaan. Yksi jurottaa kahden sentin korkuisena eikä ole saanut edes sirkkalehtiään kunnolla auki. Kaksi muuta on sentään kohtuullisen näköisiä.
    Kiitos ohjelmavinkistä, pitää käydä vilkaisemassa sitä joskus. Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävästi kelloköynnökset joskus jää juromaan ja usein ne jäävät jatkossakin kasvussa jälkeen muista. Minulla on niitä myös. Toivotaan että nämä meidän ruippanat kuitenkin kasvavat hyvin! Pölyttämisestä, luulen että itse pölyttäminen on helpompaa kuin kolibrien houkuttelu ;)

      Poista
  6. En ole ehtinyt katsoa tuota sarjaa vielä, mutta sitä on kehuttu kovasti. On listalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä taitaa olla vielä aika paljon katseluaikaa, mutta parasta tietty katsoa pian! Itsellä käy usein huonosti, että katseluaika sitten onkin mennyt...

      Poista
  7. Kiitos ohjelmavinkistä. Olen välillä katsellut Tanskalaista maajussia, jossa on aika mukava meininki.
    Tuollainen viherhuone olisi hieno lisä niin viherkasvien kuin taimikasvatuksenkin kannalta. Sinulla viherhuone on nimensä mukaisesti vihreä ja täynnä kasveja.
    Pitääpä ensi kesänä pölyttää kelloköynnöksiä - jos nyt saan ne kellarista pihalle saakka. Viime kesänä sain kaksi siemenkotaa, joissa toisessa oli kolme siementä, toisessa yhdeksän. Kelloköynnös on minusta hieno kesäköynnös ilman kukkiakin, mutta ilman muuta kukkia aina odottaa ja niistä iloitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viherhuoneessa mennään vihreyden ehdoilla, se on kyllä mukavaa. Saan levitellä multaa rauhassa. 9 siemenen siemenkota oli jo papukaijamerkin arvoinen suoritus! saakohan tuosta parannettua?

      Poista
  8. Ihana postaus, on taimia ja on viherkasveja. Kaikki kauniita ja hyvinvoivia. Kiitos tuosta ohjelmavinkistä. En ole tuota katsonut. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kannattaa kyllä katsoa, ohjelmassa on hyvää tekemisen meininkiä :)

      Poista
  9. Hienoja taimia sinulla! Minäkin täällä hoivailen kelloköynnöksiä ja värkkään risuista niille tukia, mutta yksi ehti jo pelakuusta nappaamaan kiinni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelloköynnöksen taimet ovat kyllä hauskoja kun ne ovat _niin_ nopeita nappaamaan kiinni mistä saavat!

      Poista
  10. Kiitos ohjelma vinkistä pitää katsastaa voisi jopa olla sellainen ohjelma mikä kiinnostaa. Viherhuone olisi ihana mutta haave vain 😘
    Kelloköynnöstä en nyt kasvata lainkaan ehkä joskus taas. Omista siemenistä sehän on luksusta ja kalliita on osto siemenet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos ohjelma on mieleen! Kelloköynnöksen siemeniä tulee usein kamalan vähän vaikka pussilla on hintaa, joten omilla kyllä säästää.

      Poista
  11. Olen katsellut kolme ensimmäistä jaksoa,ja se sai taas muistamaan ensi kesän pihasuunnitelmissa pörriäisnäkökulmaakin. Jotenkin minulla kuitenkin särähti korvaan sellainen joko / tai -meininki. Nurmikot haluttiin jätettävän leikkaamatta, mutta monessa kohtaa ei tehty muuta (kuorittu tai edes rikottu pintaa, lisätty hiekkaa tai kylvetty haluttujen niittylajien siemeniä). Ja sitten ihmiset olivat pettyneitä, kun odotettu niitty ei kukkinutkaan. Itse kaipaisin sellaisia inspiroivia esimerkkejä, miten pörriäisystävällinen piha on tehty ihmisen silmää ja makutottumuksia miellyttävästi. Vain yhdelle nurmipihalle kaivettiin kukkapenkki, jonka lajit olivat luonnon lajeja ja toiselle kunnostettiin niittyalue, muuten tärkein teko oli antaa nurmikon rehottaa. Olisiko esim ne isot nurmialat voinut muuttaa niityiksi niin, että olisi selvärajaisia alueita jätetty kasvamaan (ympyröitä tai neliöitä) pienellä kukkasiemenlisäyksellä ja välistä ajettu siistit käytävät. Ei tarvitsisi ehkä yrittäjän huolehtia, että luulevatko ohikulkijat että hän on menossa konkurssiin kun ei ole ollut varaa ajaa nurmikkoa... Olisiko mukana ollut hyvä olla yksi puutarhasuunnittelija keksimässä luovempia ratkaisuja. Esimerkiksi pörriäisten suosimilla maanpeitekasveilla voisi nurmikkoa korvata, jos ei halua antaa sen kasvaa villinä heinikkona. Mutta äärimmäisen tärkeä asia ja hyvä ohjelma, vaikka tällaisia aloinkin miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todellakin monesta kohtaa samaa mieltä! Minusta projektia perusteltiin ja "markkinoitiin" huonosti ja tuohon laitoinkin, että oli "yritys-erehdys"-metodeja. Osaamista ei ollut hirveän paljon, ei etenkään pihasuunnittelunäkökulmasta. Katso vielä se viimeinen jakso, siellä tulee lisää ihanaa onnistumista. Minä haluan uskoa, että vähitellen opitaan ajattelemaan, että yrittäjän takapiha voi olla kokonaan niittyä, ilman että mietitään konkurssia.

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kiitos!

Lisää lukemista:

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttava...