Lisää taimia

Hei, se on kevätpäiväntasaus! Kyllähän tämä on merkkipaalu puutarhurin vuodessa, kesäpäivät voittavat talven pimeyden! Sen kunniaksi jopa toinen postaus samalla viikolla. Jatkan viikko sitten aloittamaani kurkistusta viherhuoneeseen. Missä täällä mennään taimikasvatuksessa? No ei kovin pitkällä, mutta vauhdissa kuitenkin kohti kesää. Muutamiin muihinkin kasveihin pieni silmäys.

Ekassa kuvassa on salkoruusu. Enpä muistanutkaan että sillä on näin valtavan söpöt taimet! Salkoruusuista kirjoitin viikko sitten kommentteihin ihan puuta heinää. Minun salkoruusuni ovat perinteistä toisena vuonna kukkivaa sorttia. Ekana vuonna saa yleensä vain lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna se kukkii. 

Minulla oli kaksi komeaa kelloköynnöksen taimea samassa ruukussa. Erotin ne - ja isoon ruukkuun hyvää multaan päässyt kasvoi välittömästi pari senttiä joka suuntaan. Pitäisi pian siirtää ne muutkin isompiin ruukkuihin. Sitten on joka vuosi noita toisen kuvan jurottajia. Noista ei yleensä myöhemminkään tule kovin hyviä. Nämä ovat siis omista viime vuonna kypsyneistä siemenistä kaikki. 

Jättiverbena juuri erottuu ylemmässä kuvassa. Minulla on kahteenkin ruukkuun itänyt vain yksi taimi, niin onhan nuo nyt surkean näköisiä. Alemmassa kuvassa morsiusharso on paljon vakuuttavampi. Keijunmekon kylvin 28.2., taimet ovat tosi pieniä (ei kuvaa). Perennoja on erilaisia viileässä eteisessä, mutta siellä ei ole itänyt mitään. 

Tomaatin taimia kylvin vanhoista siemenistä niitä mitä sattui olemaan 27.2. eli Heinz, Tiny Tim ja keltainen päärynätomaatti. Viimeisen kävi huonosti. Se iti ensin huonosti ja sitten lähellä ollut patteri kuumeni yllättävästi ja taimet (taimi?) kärähti. Tuo oli aina huono itämään ja nyt siemenet ovat loppu. Heinzit ovat parhaassa kasvussa (kuva alla). Myöhemmin kylvin vielä Voyage, jota minulla ei ole ennen ollut. Se iti ihan hyvin (kuvassa ne pienemmät). Sen pitäisi olla varsin erikoisen näköinen, odotan kiinnostuneena. Haen vielä yleensä myöhemmin lähimmästä puutarhamyymälästä pari pulskaa taimea jotain eri lajikkeita, siellä on hyvät taimet. 

Hiukan olen jotain tehnyt viherkasvienkin hyväksi. Limoviikuna on kasvanut yli ikkunan. Se pitäisi saada isompaan ruukkuun, nykyisessä sen on vaikea edes pystyssä pysyä. Ilmeni, että ainoa sopivan kokoinen kestokasteluruukku on tällä hetkellä ananaskirsikan talvehtimispaikka (kuva viime viikon postauksessa). Limo joutuu siis odottelemaan vielä. Limo viihtyy nykyään niin hyvin. Ennen se heitti talvella viherhuoneen täyteen kuivia lehtiä, mutta nykyään se on keväälläkin tuuhea! 

Pelargonipistokkaat ovat saaneet olohuoneeseen kaveriksi vanhoja pelargoneja. Aika surkeita ovat vielä, mutta kai ne siitä (no tuo yksi ehkä ei). Pelargonit on kyllä hauska erilaisia. Kaikki pistokkaat on otettu samalla logiikalla, vaikka ovat tosi erikokoisia. Kertasin pistokasohjeet täältä. 

Tänään sataa taas hiljaksiin lisää lunta. Taas piti viedä tiaisille ruokaa. Meillä on siemenet loppu eikä ostettu uusia, kun jossain kohtaa kuviteltiin kevään jo tulevan. Nyt olen sitten vienyt niille joka aamu annoksen pähkinöitä ja murskatun talipallon. Talipalloja on muutenkin pihalla saatavilla, mutta talitiaiset ei tykkää niistä. Telineitä on kokeiltu erilaisia, mikään ei oikein miellytä, pallot on siis niiden mielestä huonoa sorttia. Tiaiset ja rastaat syövät lautaselta ensin pähkinät ja lopuksi talipallon palat (tai sitten oravat hakevat ne). 

Aamun lumitilanne 20.3.2021 talitiainen ja pähkinän pala

Listaan tähän loppuun vielä muutamia, mitä olen kylvänyt, mutta jotka eivät vielä ole itäneet. Kaikkia on vain pieniä määriä (usein yhteen ruukkuun): hentohöyhenheinä Pony Tails, koristeporkkana Dara (kun kaikki muutkin!), tähkälaventeli, yrtti-iiso (tässä hiukan pilkistää jo jotain vihreää).

Mukavaa viikonloppua ja kevätfiiliksiä!

Kemikaalit ympärillämme

Eurooppalaisilla pelloilla käytettävät kasvinsuojeluaineet tuntuvat kotitarveviljelijästä kaukaiselta asialta. Mutta niin vain ne vaikuttavat esimerkiksi tomaatin taimia kasvattavan viljelyyn. Ja huonolla tavalla, pahimmillaan taimet ovat kuolleet. Ja vaikuttavat varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tiedämme näistä asioista ihan liian vähän.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Esimerkiksi sokerijuurikasviljelyssä käytetään klopyralidia sisältäviä kemikaaleja rikkakasvien torjuntaan. Sokerijuurikasteollisuuden sivutuotteena syntyy vinassia, josta valmistetaan lannoitetta. Tästä tehdään sitä nestemäistä paksua ruskeaa lannoitetta, jota myydään usein luomulannoitteena. Se on oikein hyvää ja typpipitoista. Harmi vaan että tomaatin taimet voivat kuolla siihen, koska tuotteessa voi olla jäämiä klopyralidista.

Näitä lannoitteita on paljon vedetty markkinoilta, mutta ne eivät riko mitään säädöksiä ja raja-arvoja, joten tuotteita on myös myynnissä. Lannoitteista ei tarvitse mitata kasvinsuojeluainepitoisuuksia! Kukaan ei siis edes tiedä, mitä kaikkea niissä on. Kannattaa katsoa mitä pienille tomaateille antaa. Tomaatit ovat siis erityisen herkkiä tälle, samoin esimerkiksi sen sukulaiset paprika, chili, peruna ja munakoiso.  

Pahinta tässä on, että kyse ei varmasti ole mistään yksittäistapauksesta. Haitallisia aineita käytetään lukemattomia, torjunta-aineina, ravinnossa ja kosmetiikassa, muoveissa jne.  ja niistä tiedetään ihan liian vähän. Aminopyralidin kanssa on tapahtunut vastaavia puutarhakasvien kuolemia, kun se on levinnyt esim. kompostoidun lannan mukana ja muita on varmasti jonossa. Esimerkiksi biojätteestä valmistetun mullan sisältämistä jäämistä on myös ollut keskustelua.  

Jos seuraat Chilitunari blogia tai tomaatin viljelyyn keskittyneitä ryhmiä, olet varmasti jo kuullut tästä tomaattiongelmasta. Itse en seuraa, joten olen vain toisella korvalla kuullut sivuhuomioita. Tänään luin Turun Sanomista pitkän artikkelin aiheesta ja alkoi harmittaa tämä asia. Minullakin on ollut sokerijuurikkaasta tehtyä nestemäistä lannoitetta ja muistan joidenkin tomaatin lehtien käpertyneen. Onneksi olen sen verran laiska lannoittaja, etten ole saanut kuitenkaan taimiani suuremmissa määrin kuolemaan. 

Vinassi on edelleen periaatteessa hyvä lannoite. Jos sitä haluaa edelleen käyttää etenkin tomaateille ja sen sukulaisille, niin kannattaa aloittaa varovasti ja katsoa, ettei käy huonosti eli etteivät lehdet käperry. Mistään ei voi tietää, onko mukana haitallisia jäämiä, jollei valmistaja niitä ilmoita. Itse en enää osta tämän tyyppisiä, jollei löydy tieto, että jäämät on tutkittu. Täytyy selvitellä asiaa. Itselläni on tällä hetkellä pieni purkki kanankakkarakeita, josta laitan varastolannoitetta sitten kun koulin taimet.   

Tähän loppuun vielä pari asiaa, mitä kemikaalien suhteen voi tehdä: Voi suosia luomutuotettuja elintarvikkeita tai itse kasvatettuja. Multaa voi tehdä itse omassa kompostissa. Muutenkin kannattaa olla kiinnostunut  ja katsoa, mitä ainesosia tuotteet sisältävät. Esimerkiksi kosmetiikassa voi valita vaikka sen, jonka valmistusaineet ovat sellaisia, että ne ymmärtää.

Turun Sanoman artikkeli on maksumuurin takana, mutta löytyy täällä.  Maksamattakin näkee kuvan käpristyneestä tomaatista. Lehdet voivat käpertyä muistakin syistä, mutta jos syy on klopyralidi, lehdet eivät toivu. 

Postauksen kuvat ovat edellisten vuosien taimista ja sadosta, pääosin vuodelta 2019. 

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 

Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.

Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 

Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

Kiipijä puussa ja härkä köynnöksessä

Tänä viikonloppuna olen saanut pari hyödyllistä kotihommaa hoidettua. Ties millaisiin suorituksiin tässä kotirintamalla ylletään, kun mihinkään ei enää turhan päiten lähdetä. Jos siis terveenä saa pysyä.

Puhdistimme (vasta ja vihdoin) viisi linnunpönttöämme. Kahdessa ei ollut pesitty ollenkaan. Kahdessa oli siisti, tyhjä sammalpesä. Viimeisessä oli joku huolimaton tyyppi viettänyt talvea, kun oli sotkenut pesän. Pesät laitettiin roviolle - heipat lintukirpuille. Kaksi pöntöistä joutui korjauskierrokselle. Niihin oli tikka tai muu kutsumaton vieras pyrkinyt kylään. Meillä on tapana laittaa suuaukon ympärille metallia, jotta tunkeutuja ei pääsisi sisään. Näköjään juomatölkin metalli on turhan heppoista. Sen sijaan hillopurkin kansi näyttäisi toimivan hyvin. 

Vas. Vihaiset linnut (leikattu juomatölkistä) eivät olleet estäneet tunkeutujaa

Oik. Pöntöstä löytyi tyhjä sammalpesä

Tässä pöntössä lentoaukkoa suojaa rei'itetty hillopurkin kansi.

Mieheni aloitti korjauspajan ja lisäksi pyysin poikaani nikkaroimaan puukiipijälle pöntön. Sellaista meillä ei ole vielä ollut. Puukiipijä on nyt muutaman kerran näkynyt pihalla, joten pitäähän tätä kokeilla. Ajattelin myös, että puukiipijän pöntön teko on mukavan nopea projekti. Siinä ei tarvitse saada aikaan tasaista kuutiota vaan vähän sinne päin rakennelma toimii hyvin. Pönttöön tulee ehkä vielä jonkinlaiset renkaat tai naulat helpottamaan puuhun kiinnitystä. Siinä ei siis ole takaseinää vaan se asetetaan tiiviisti puun runkoa vasten. Materiaalina oli vanha lauta. Ohje löytyy täältä. Ja vaikka ohjeen kuvassa on vain yksi reikä niin kulkuaukot kuuluu tehdä molemmille reunoille...

Puukiipijän pönttö

Puukiipijä (Certhia familiaris), kuva Paweł Kuźniar (Jojo_1, Jojo)

Lintulaudalla on ollut perusmeno. Alkuvuodesta paikalle saapui joukko vihervarpusia ja ne ovat viihtyneet siitä lähtien. Vihervarpunen ei ole minulle kovin tuttu laji ja katselin näitä kuvia hartaasti lintukirjan äärellä. Kovin monen näköiseltä voi vihervarpunen näyttää, mutta jokaisella yksilöllä on keltainen raita siivessä ja keltaista pyrstön tyvellä. Raita on eri päin kuin viherpeipolla. Hämäävästi vihervarpunen on olemukseltaan aika peippomainen lintu, kun taas viherpeiposta tulee enemmän varpunen mieleen (Birdlifen sivulla lisää, klik).

Kaikissa kuvissa on minun tunnistukseni mukaan vihervarpunen (Carduelis spinus), lisäksi näkyy yksi talitiainen.

Puutarha sai vaihteeksi pienen pienen lumikerroksen. Sipulikukat kurottelevat kevättä kohti. Poistin syksyllä virittelemäni myyräesteen uudesta penkistä ennen kuin piipot ovat liian suuria. Verkko lähti hyvin irti.

Tulppaanit puskevat verkon läpi

Linnunpönttöjä oli mukava korjailla tänään kun eilen siivosimme miehen kanssa yhteisvoimin kellarin. Jätesäkkejä täyttyi kaksi ja päälle eri kierrätyspisteisiin lähtevät materiaalit… Nyt siellä mahtuu hyvin työskentelemään. Kellarista löytyi kaikenlaista jännää, kuten nämä eläinaiheiset kukkakepit. No ei ne taida olla tarkoitettu kukkakepeiksi, mutta niille oli nyt tarvetta.

Vas.Latvottu kelloköynnös kasvattaa uusia haaroja ja oikealla härkä tukee kasvua

Kelloköynnökset kasvavat hyvin, muiden taimien kanssa on aika nihkeää. En ole aiemmin (onnistuneesti) kasvattanut jättiverbenaa, joten en tiedä miltä sen nyt pitäisi näyttää, mutta olen todella yllättynyt, jos noista surkeista rääpäleistä vielä kukkia tulee. Taimet ovat niin pieniä, ettei niistä ole edes kuvaa… Keijunmekot ovat vähän isompia. Mies osti seuraavan kuvan hienon kastelu- ja valoautomatiikalla varustetun kasvatushärpäkkeen. Siellä ovat nyt keijunmekot. Eron huomasi nopeasti, kun siellä oli ensin vain yksi purkki keijunmekkoa ja toinen oli pienitehoisen lampun alla.  Yrttejä härpäkkeeseen kai varsinaisesti piti laittaa, mutta ehkä sitten syksyllä...

Härpäkkeen valokylvyssä keijunmekot, oikealla kelloköynnös on saavuttanut verhon reunan

Hyvää uutta viikkoa lukijat! Yritetään pysyä terveinä. Jos on yhtään mitään flunssaoireita, niin toivottavasti sinun on mahdollista pysyä kotosalla. Ja yritetään kaikki toimia niin, etteivät tartunnat leviäisi. Mutta jätetään vessapaperia kauppaan muillekin ;)

Vegesushia ja ripaus lunta

Helmikuun arki soljuu sujuvasti. Mukana postauksessa itse tehtyä kasvissushia ja ensimmäiset pikkutaimet. Kerron omat vinkkini onnistuneen sushin tekoon - eli miten tehdään hyvä riisi. Pakkanen on käynyt kääntymässä meilläkin ja lunta on ehkä sentti. Pian ne taas häipyvät molemmat, toivottavasti kasveille ei tullut vaurioita pakkasesta. Lintulaudalla piipahti pakkasilla uusi laji.

Ekat kylvöt ovat nousseet. Kelloköynnöksen rotevat taimet ovat nostaneet päänsä. Itselleni sopii selvästi parhaiten siementen kylvö perinteisesti multaan. Kylvömultaan laitetut ovat reippaita, kosteiden papereiden väliin asetellut eivät ole itäneet. Enkä yhtään epäile etteikö muilla olisi tosi toimivia kylvölauttatsydeemejä, mutta minulla ei. Jokaisen on parasta tehdä itselle sopivalla tavalla.

Kelloköynnöksen pikkutaimi helmikuisen aamupäivän kalpeassa valossa

Sushimestari perheessä on tyttäreni, jonka apulaisena minä häärään. Tytär ei syö kalaa, joten vegesushilla mennään. Ja se on tosi hyvää! Sinä voit käyttää mitä täytteitä haluat, mutta hyvän sushin ydin on oikein tehty riisi. Käytä sushiriisiä. Riisin huuhtelu on pieni vaiva ja parantaa ehdottomasti lopputulosta! Sen sijaan 20 minuutin riisin liotuksen voi jättää väliin, jos on tosi kiire päästä syömisvaiheeseen.

Riisin valmistus:

• 250g riisiä
• 2 ¼ rkl riisiviinietikkaa 
• ¾ rkl sokeria 
• ¾ tl suolaa

Huuhtele riisiä kylmällä vedellä siivilässä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Laita riisi kattilaan kylmään veteen 20 minuutiksi likoamaan ja kaada sitten liotusvesi pois. 
Lisää 4dl vettä riisikattilaan ja kuumenna ilman kantta levyllä, kunnes vesi alkaa kiehua. Säädä levy pienemmälle, laita kansi päälle ja hauduta 10 minuuttia. Älä avaa kantta välillä.

Sekoita kypsän riisin joukkoon 2 ¼ rkl riisiviinietikkaa ja ¾ rkl sokeria ja ¾ tl suolaa

Levitä riisi lautaselle jäähtymään.

Riisin huuhtelu

Kasvikset sushin täyttöön

Makin tekeminen: Jäähtynyt riisi levitetään merileväarkille ohueksi kerrokseksi. Riisin levitys käsin onnistuu paljon paremmin, kun kädet on kasteltu. Päälle ladotaan halutut täytteet. Tässä on käytetty hyvin yksinkertaisia aineksia: kylmäsavutofua, porkkanaa, paprikaa, avokadoa ja kurkkua. Sitten rullataan. Rullaamisessa on hyvänä apuna merileväarkin alle laitettu bambumatto, joita myydään usein siinä sushitarvikkeiden vieressä kaupassa. 

Kuvissa syntyy makirulla. Jätä reunat ilman riisiä. Pyörittele ja painele tiukaksi rullaksi. Reunat voi lopuksi kostuttaa vedellä, jotta rulla pysyy kiinni.

Lopuksi leikataan sillä kaikkein terävimmällä veitselläsi sushit kauniiksi paloiksi (maki). Susheja voi tietysti tehdä erilaisia, esimerkiksi muotoilla käsin riisipalloja ja tehdä nigirejä tai tarjoilla ainekset kulhosta, jollei halua "askarrella". 
Ja nam soijakastikkeen, wasabin tai esimerkiksi sriracha-majoneesin kanssa! Inkivääri on perinteinen lisuke.

Vasemmalla oleva maljakko on Kupittaan saven tuotantoa ja oikealla on riisiviinipullo koristeena. Etummaisella lautasella nigirit, takana makit.

Pakkanen kävi tällä viikolla lounaisrannikollakin. Luntakin tuli ohuen ohut kerros. Lumitöihin ei edelleenkään päästy, ei siis kertaakaan tänä talvena. Onneksi pihani pensaat ovat tottuneet lauhoihin talviin eivätkä ole alkaneet puskea lehtiä vaikka on ollut tosi lämmin. Tämäkin pakkasjakso jäi lyhyeksi.

Köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) pitää tiukasti kiinni männystä

Alppiruusu ja talventörröttäjiä perennapenkissä

Lintulaudalla piipahti eilen uusi laji tälle vuodelle, hauskan näköinen töyhtötiainen. Ehdin napata kuvan, sitten se oli mennyt. Tervetuloa vaan toistekin töyhtis! Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille! 

Töyhtötiainen  (Lophophanes cristatus)

Vanhoja pelargoneja ja uusia pistokkaita

Juttua pistokkaista ja pelargoneista, joilla on tarinoita. Eli nyt ei puhuta niistä pelargoneista, joita kahmitaan mukaan puutarhaosastoilta keväällä ja viskataan pois syksyllä. Lopuksi iloisesti yllättäneestä postista.

Vasemmalla pilkottaa Hillevi ja edessä uudet pelargonihankintani Linea ja Pink Pandora

Viime viikonloppuna Turun Piha & Puutarha -messuilla kuuntelin, kun Tiina Niittynen kertoi vanhoista suomalaisista pelargoneista. Hänelle oli laitettu ohjelmaan kiva ja kuvaava titteli: Pelargonipuutarhuri. Kaverina hänellä oli Maija, tuossa pöydällä.

Pelargonipuutarhuri Tiina Niittynen

Tiina Niittynen kertoi tavoitteesta kerätä talteen vanhoja suomalaisia pelargoneja. Niitä, joita on kasvatettu ikkunalaudoilla sukupolvesta toiseen, jaettu pistokkaina eteenpäin, varjeltu aarteina ja jopa pakattu mukaan evakkomatkalle. Vanhoja pelargoneja on monen näköisiä. Usein ne ovat rotevia ja korkeampia kuin peruspelargonit, kukintoja on vaikka millaisia. 

Pelargonipistokas Hillevi menossa multaan

Pelargoniharrastuksessa ollaan siis aika kaukana niistä massoista, joita ladotaan puutarhamyymälöiden pöytiin tuhansittain alkukesällä ja hamstrataan mukaan suoraan rullakoista ("Valkoiset ovat taas loppu!"). Niistä, jotka päätyvät syksyllä roskiin. Asiantuntija tunnistaa yleensä kasvista heti, onko se vanhaa kantaa vai uusi lajike. 

Pistokkaita, Hillevi ja lääkepelargoni

Tärkeää on sekä saada talteen vanhojen lajikkeiden geneettinen monimuotoisuus että yhdistää pysyvästi toisiinsa kasvit ja niiden tarinat, ennen kuin ne unohtuvat. Paljon tarinoita on tietysti jo unohtunutkin eikä niitä ole mahdollista enää löytää. Toisaalta tulevaisuudessa geenitekniikka voi mahdollistaa, että eri puolilta Suomea löydetyt kasvit voidaan todeta samaksi lajikkeeksi ja yhdistää sukujuuriltaan jonnekin päin Eurooppaa.

Tiina Niittysen yritys Pelargonitaivas kasvattaa näitä kasveja ja vuonna 2016 perustettu Suomen Pelargoniyhdistys kerää tarinoita. Onko sinun sukulaisellasi tai tuttavallasi vanha pelargonialajike? Kerro siitä yhdistykselle nettisivujen kautta (linkki)!

Pelargonipistokas, josta on jo irrotettu pari ylimääräistä lehteä. Vielä voisi ottaa: 2-3 lehteä riittää

Minun suvussani ei ole vanhoja pelargoneja. Jo viime vuoden messuilta ostin ainakin Hillevin ja tänä vuonna vaaleanpunaisen tulppaanipelargonin Pink Pandoran ja Linean. Otin myös tänä keväänä pistokkaita viime vuonna hankkimistani pelargoneista. Saa nähdä, kehittyykö tästä harrastus. Toistaiseksi pelargoninkasvatustaitoni eivät ole olleet kovin vakuuttavia, mutta voihan tässä kehittyä! Yksi ongelmakohta on talvi. Säilytin omiani eri puolilla taloa ja pohjoisen puolella olleet kuolivat. 

Pistokkaiden oton ei pitäisi olla kovin vaikeaa, ovathan pelargonit levinneet ennen talosta taloon. Olennaista on ainakin, ettei niihin jätä liian montaa lehteä. Paljon muitakin neuvoja annetaan, esimerkiksi täällä on ohje.

Ananaskirsikka

Muitakin pistokkaita olen ottanut. Talvetin ensimmäistä kertaa ananaskirsikan ja sen pistokkaat vaikuttavat oikein reippailta!
 

Ananaskirsikan pistokkaat vesilasissa

Lopuksi: Sain kaunista postia! Voitin siemeniä Valkoista salviaa -blogin arvonnasta. Tuli niin kaunis kirje. Ja eikun taas kylvämään…

Samettikukan, jaloakileijan ja salkoruusun siemeniä

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä on niin kauniin keväistä, toivottavasti sielläkin!