sunnuntai 26. elokuuta 2018

Terassiremonttia: Säleikkö näkösuojaksi ja yrttien siirto



Kaipasin terassille näkösuojaa ja puusäleikkö oli sopivin ratkaisu. Homma sitten tavalliseen tapaan vähän laajeni ja venyi, mutta kokonaisuus on nyt niin valmis, että voin sitä jo esitellä! Puusäleikkö on paljon käytetty ja hyvä näkösuoja. Kasvit kiipeilevät siinä kauniisti, se tarjoaa mukavan puolivarjon ja huonemaista tunnelmaa. 



Säleikön osat ovat eri korkuisia ensinnäkin siksi, että en halunnut näkymän keittiön ikkunasta peittyvän. Toiseksi minusta vaihtelu näyttää kivalta. Korkein osa on noin 180 cm (terassin puolelta mitattuna), joka peittää seisovan ihmisen kokonaan. Matalinkin osa (140cm) peittää terassin pöydän ääressä istujan. Rimojen väliä kannattaa miettiä. Tässä se on noin 3 senttiä, joten valoakin pääsee hyvin läpi. Rimojen leveys on noin 5cm.    
Vihreät terassikalusteet ovat wanhoja, hankittu huutokaupasta.


Terassia on nyt rakennettu kolmessa osassa. Ensimmäinen on oven edustan pieni tasanne (kuvan etualalla jää lähes kokonaan pois kuvasta, näkyy parhaiten postauksen viimeisessä kuvassa). Toisessa vaiheessa terassi laajeni reilusti. Kolmannen vaiheen raja näkyy toistaiseksi hyvin terassilautojen värissä. Miehen mielestä terassista olisi tullut liian ahtaan oloinen säleikön kanssa, joten sitä piti leventää ensin. Oikeassahan tuo varmasti oli. 
Mies tekee meidän perheessä nikkarointihommat, joten yksityiskohdat ovat hänen aluettaan. Pientä laittoa on vielä jäljellä. Säleikkö ei jatku terassin päätyyn asti, koska se peittäisi silloin viherhuoneen kapean ikkunan (ylemmässä kuvassa oikealla). Pääty on vielä viimeistelemättä. Nöpön mielestä se on hyvä näin:

Kasveja tietysti myös!

Terassin ulkopuolelle olen istuttanut kolme köynnöstä: pari kärhöä ja kiinanlaikkuköynnöksen. Ne on istutettu vasta nyt loppukesällä, joten tämän vuoden vihreys on peräisin yksivuotisista terassilla kasvavista köynnöksistä. Terassin laajennuksen tieltä lähti yrttipenkki. Sen on parempi olla tässä keittiön lähellä eikä pihan toisessa päässä kasvimaalla, että sitä muistaisi käyttääkin. Nyt yrtit kasvavat köynnösten kaverina ja niiden määrää on tarkoitus lisätä ensi kesänä. 
Talo on rakennettu kumpareelle, jonka sisuksista löytyi kaikenlaista. Köynnöksiä varten piti kaivaa kunnon kuopat. Niiden tieltä lähti mm. betonimöykkyjä. Kivikon oikeassa reunan isoin kivi oli liian suuri siirreltäväksi, joten kaivoin sen esiin ja jätin paikoilleen. Rinteen alaosa on toistaiseksi kankaiden peitossa, kun koitan kurittaa siinä kasvavia rikkaruohoja. Yläosan kivimäärä on lisääntynyt sitä mukaa kun olen löytänyt pihalta sopivia kiviä.  
Kirahvin kaverina keijunmekko
Alla olevan kuvan komein puska on kolayrtti. Se siis tuoksuu kolalle. Se on talvehtinut erinomaisesti, joten se pääsi vanhasta penkistä tähän uuteen. En ole kyllä käyttänyt sitä mihinkään. Vinkkejä vastaanotetaan, jos olet huomannut sen olevan hyvä johonkin käyttöön!
Kuvassa ainakin kolayrtti, sitruunamelissa, mansikka ja persilja. Takana kärhön taimet.
Terassilla ovat viettäneet kesää muutamat huonekasvit. Kiinanruusu kaipaa paljon valoa ja se ulkoili pari kuukautta. Tällaisena hellekesänä säleikön varjo on ollut kuitenkin ihan sopiva ja se on kukkinut koko ulkoilun ajan.
Kiinanruusu pääsi näiden kuvien ottamisen jälkeen sisälle. 

Kuvien ottamisen aikana alkoi sade, joten lopuksi istuinalustat kasaan.
Mukavaa uutta viikkoa!


tiistai 21. elokuuta 2018

Hengissä yhä!

Kesäkuu ja heinäkuu menivät kirjoituksitta. Ajattelin nyt, ettei koko kesää voi väliin jättää, joten elokuussa ehtii vielä! Joku on ehkä instagramista huomannut, että kukat ja puutarhat ovat sentään edelleen mielessäni.




Iski verenmyrkytys toukokuussa. Noin vain. Keskikokoinen lottovoitto olisi varmaan todennäköisempi sattumus, mutta osui nyt tämmöinen. Toukokuun loppu oli etukäteissuunnitelmissani pyhitetty puutarhan kunnostukselle ja blogin väkertämiselle. Ja vähän muutolta saapuvien lintujen tarkkailulle… Todellisuus oli, etten päässyt edes ulos. Viikkoihin. Turhautumisen määrä oli sanoin kuvaamaton.

Yritin kyllä pitää mielessä yhden bloggaajan tsemppisanat siitä, että tulee se seuraavakin kevät ja kesä taas!

Syysleimu kukkii


Kun viimein pääsin tarkastelemaan istutusten tilaa, niin zen-mielenrauha-harjoituksia tarvittiin runsaasti lisää. Kukaan kun ei tietenkään ollut hoitanut mun taimia eikä kukkapenkkejä. Oma kunto salli vain hyvin rauhallisen työskentelyn ja jokainen kumartuminen oli suoritus sinänsä. Esimerkiksi ohdakkeet ja maitohorsmat olivat peittäneet tämän autotallin viereisen istutuksen näkyvistä. Paikka on ollut luonnontilassa valtavan kuusen alla ja istutukset on tehty vasta pari vuotta sitten. Rikkakasvit ovat näköjään olleet lähistöllä odottamassa tilaisuuttaan!
Yhtään ei ohdakkeiden sekaan nähnyt, onko tukikeppien vieressä köynnökset hengissä. 

Köynnökset löytyivät sitten aikanaan elossa ja viime kesänä istutettu kärhö on sen jälkeen kukkinutkin.
Sama istutusalue raivattuna. Lisäsin puuhaketta katteeksi. 
Helle ei ole edesauttanut minkään työn etenemistä puutarhassa. Mutta tomaatit, ne voivat hyvin! Mieheni ja poikani istuttivat taimet sairastamiseni aikana. Olin jo siemenistä ne kasvattanut. Sanoin, että ne ovat se kaikkein tärkein asia hoitaa. Nyt satoa voi korjata joka päivä. 
Ihan hyvä vuosi oli jättää kasvimaa kylvämättä, eipä tullut siitä kasteluongelmia! Muutama taimi sinne on laitettu ja ne ovat aika surkeita... Meillä kun on satanut todella vähän, niin kuin varmasti monella muullakin. Tomaateille on kasvihuoneessa kastelujärjestelmä.
Sato on suurelta osin keltaisia kirsikkatomaatteja. Niin makeita! 
Töiden roikkuminen on harmittanut ja se on yksi syy ettei kirjoittaminenkaan huvittanut. Mutta ajattelin nyt sentään, ettei bloggaamista kannata ensi kevääseen lykätä. Rima voi nousta liian ylös. Ehtiihän tässä ennen talven tuloa jokusen päivityksen tehdä. Olen kunnossa taas ja onhan täällä tapahtunutkin. Meillä on ainakin:
  • uudistettu terassi (mies nikkaroi), 
  • kunnostettu kukkapenkki (vaikka maa-ampiaispesään osuminen hidasti projektia) 
  • erinäisiä perennoja olen helteiden hellitettyä siirrellyt pitkin pihaa. 
Kerron näistä sitten ehtiessäni. 
Toivottavasti joku vielä löytää tänne lukemaan ja koitan myös itse aktivoitua keskusteluissa! 






Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...