sunnuntai 29. elokuuta 2021

Rypäletomaatteja ja kukintaa

Olen pitänyt taukoa blogin päivityksestä, mutta tehdään näin elokuun loppuun pieni päivitys siitä,  miten täällä menee. Tomaattisato kypsyy edelleen mukavasti.  Lapseni luulivat pitkään, että äidin tomaatit on vaan epämuodostuneita... Mutta niiden KUULUU näyttää oudoilta! Sadetta lotisee edelleen runsaasti ja kukintaakin onneksi riittää. 

Palataan kohta tomaatteihin. Yksi puutarhavuoden merkkipaalu on, että jättiverbenat suvaitsivat kasvaa ja kukkia. Olen kylvänyt niitä jo parina edellisenä vuonna, mutta jokin on mennyt jossain kohtaa pieleen. Nyt yritän talvettaa ne, jotta ensi vuonna ei tarvitsisi aloittaa kylvöillä. Jospa silloin saisin niitä yhdistettyä mukavasti muihin kasveihin. Tänä vuonna kukassa on vain suuri ruukku, jossa on pelkästään jättiverbenaa:


Ruukku on oikeasti kookas, mutta niin ovat jättiverbenatkin!

Daalioita kukkii sekä ruukuissa että maassa. Etenkin oranssi daalia on ihan valtava pöheikkö.

Kaktusdaalia



Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit tekevät hyvää satoa. Sanoisin, että Golden Delight voittaa maussa Tiny Timin. Mutta onnistunut ja hauska kokeilu on rypäletomaatti Voyage. Kaupastakin saa kauniita kirsikkatomaatteja, joten on hauska kasvattaa itse myös jotain sellaista, mitä kaupassa ei ole! Tästä voi irrottaa siististi lohkoja ja syödä sen palasina. Maku on perushyvä, mutta ei niin makea kuin hyvissä kirsikkatomaateissa.
Rypäletomaatti Voyage (myös postauksen eka kuva on tämä)



Sen sijaan pari vuotta kasvattamani Heinzin lajike jää ensi vuonna pois. Tämän vuoden alkukesän kuumuudessa se sai vaivoikseen latvamädän ja on kärsinyt siitä jossain määrin koko kesän. Itserakenneltu kasvihuone vaati pieniä korjauksia, muutamat lasit irtoilivat kun puuosat ovat eläneet. Ja kyllä, maalaaminen alkaa olla todella ajankohtaista. Olen ajatellut, harmaa kasvihuone voisi olla kiva... 
 
Tuoksuherneitä

Tyttäreni on nyt abi ja pääsi vihdoin tanssimaan myös Wanhojen tanssit! Ihanaa, että nekin sentään vihdoin pidettiin, asianmukaisin koronajärjestelyin. Jossain päin Suomea tansseja pidettiin ihan ajallaan viime talvena, mutta täällä se ei ollut koronan takia silloin mahdollista. Vihreä taftimekko pääsi sentään käyttöön. Ostimme sen käytettynä (eli sillä on yhden kerran tanssittu aiemmin). Se oli aivan sopiva ilman korjauksia. Laitan tähän tämän kotipihassa otetun kuvan, jossa helma kauniisti heilahtaa.

Pihassa olen tosi vähän tehnyt hommia viime aikoina. Terassiprojektin tieltä pitää pelastaa perennoja. Toki sitten kun lasiterassi valmistuu, sen ympärille tulee uusia istutuksia. Nyt nämä keijunkukat on siirretty muuripenkin lähelle. Siellä on tullut taas pari komeaa kiveä (tai kalliota?) näkyviin, kun yritin kaivaa maata. Sentään löytyi kivetöntäkin kohtaa keijunkukille.  

Peurat ovat osa teosta Sokea lauma, taiteilija Timo Heino

Muutaman opastuksenkin olen ehtinyt tehdä. Tänä viikonloppuna on paljon tapahtumia Raisiossa ja Naantalissa. Kävin molemmissa eilen ja siinä välissä opastin yhden ryhmän Kultarannan puutarhassa. Siellä kesän taidenäyttelyyn kuuluva "Sokea lauma" laiduntaa ruusutarhassa ja on saanut kärhöjä jalkojensa ympärille. 

Sisällä Monstera, peikonlehti, kasvaa hurjana. Nöpö on päässyt sen katveeseen.


Aiempi kesän kuivuus näkyy harvalehtisinä koivuina ja osittain vaatimattomana kukintana. 
Pian alkaa syyskuu ja toivotan sen tervetulleeksi. Muistakaa kerätä siemeniä talteen!
Olen joutunut töiden takia istumaan ihan liikaa tietokoneella ja sen takia en ole tehnyt postauksia. Minulla kun menee näiden tekemiseen aina melkoisesti aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tilanne taas helpottaa ja ehdin tehdä tätä rakasta harrastusta enemmän. 
Tuoksuherneitä, takana häämöttää syysleimut


lauantai 7. elokuuta 2021

Elokuuta puutarhassa

 Aika kiirii eteenpäin. Rutikuivan kesän jälkeen meilläkin on hetkeksi vihertynyt. Tosin koivut alkoivat luopua lehdistään jo heinäkuun lopulla, samoihin aikoihin kuin sateet vihdoin saapuivat. Kärhö Jackmannii näyttää tykänneen kuivasta kesästä. Se kukkii ryöppynä terassilla.

Laitoin Jackannista kuvan jo edelliseen postaukseen, mutta silloinen kukinta oli vasta pientä esimakua. Hauskinta kärhössä on se, että se esittelee parasta kukintaansa terassilla oleskelijoille. Sen juuret ovat maassa säleikön toisella puolen. Sen sijaan komea lehdistö kuuluu terassin ruukussa kasvavalle kelloköynnökselle. Sekin on avannut jo muutaman ensimmäisen kukan. 
Clematis Jackmannii

Jackmannii kärhö on viihtynyt säleikössä jo useamman vuoden. Sen sijaan oikealla oleva kiinanlaikkuköynnös ei ole tänä kesänä kasvanut kokoa juuri lainkaan. 

Myös kelloköynnös kukkii

Heinäkuun puolivälissä ilmestyvät aina sudenkorennot. Niiden toukat elävät lammessa. Yritin yhtenä päivänä kovasti kuvata vauhdilla kaartelevia "helikoptereita". Vaikeaa on. Kamerasta löytyi valtava määrä hyvin omituisia kuvia rantapuskista, joissa ei usein näkynyt vilaustakaan itse kohteesta. Muutama onnistui edes sinne päin:

Sain kuvan korennon varjosta! Itse korentoa kuvassa ei ollut edes ennen rajausta...

Tässä näkyy jo itse korento...

Nyt näkyy väritkin! iNaturalist sovellus sanoi tästä kuvasta että kyseessä on kirjoukonkorento. Pituutta näillä on n. 7cm!

Viime syksynä sain kaivaa itselleni kasan punalatvaa. Länttäsin ne laajennettuun muuripenkkiin, koska siinä oli tyhjää tilaa. Paikka saisi olla aurinkoisempikin, mutta ainakin ne kukkivat! Saa nähdä suurenevatko kukinnot vielä, kun vesitilanne on ollut huono. 


Syysleimuja kukkii terassin edessä. Kuvassa näkyvä päätyterassi on menossa täydellisesti uusiksi. Se on alkuperäiskunnossa ja nuo kaiteet ovat aivan lahot. Tähän tulee ilta-auringon puolelle lasiterassi. Siinä on vielä erinäisiä vaiheita, alkaen huonokuntoisen puun kaadosta terassin vierestä. 

Mukavaa elokuuta ja tsemppiä koulujen alkuun kaikille joita se koskee. Toivotaan, että koronarokotukset etenevät sutjakasti ja niiden teho on hyvä. 

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Eläväistä luontoelämää puutarhassa

Puutarha on tällä hetkellä eläväinen paikka vaikka kasvit helteessä lurpottavatkin. Suurten sudenkorentojen lentokausi lammella on alkanut, heinäsirkat poukkoilevat jaloissa niityllä ja kimalaisia pörisee kukissa ja kärpäsiä joka puolella. Perhosia saisi mieluusti olla enemmänkin. Erityisesti ihailen niitä, jotka vaivautuvat pysähtymään kuvattaviksi - muutamia perhosia on kuvissa, sudenkorentoja en tällä kertaa edes yrittänyt tallentaa. Kuvista lajeja on sitten hauska yrittää tunnistaa, kerron käyttämäni apuneuvot. Löysin myös yllättäen käyttöä kasvimaan huonoksi menneelle salaatille! Ja kärhöt ihanat kukkivat!


Ahdekaunokki kukkii ja tuo paljon iloa pölyttäjille. Se ei halua kasvaa niityllä vaan leviää niityn vieressä, paviljongin ympärillä. Käytin pitkän aikaa näiden kuvien siivekkäiden tunnistamiseen. Välineinä olivat etenkin iNaturalist sivusto ja Ötökät lähiluonnossa -kirja. Luonnonvaraisiin kasveihin apua tuo Luontoportti. 

Kaaliperhonen tai joku sellainen (Pieris)

Mantukimalainen (tjsp) ahdekaunokissa

Sovellusta voi käyttää nettisivulta tai kännykän appilla. Kerroin siitä enemmän viime kesänä, täällä. Silloin mainitsin myös hyödyllisen Ötökkätieto -sivuston. Tänä vuonna hankkimani ötökkäkirja on samojen tekijöiden tekemä kuin tuo sivusto, Leena ja Heikki Luoto. INaturalistan hyönteistuntijat selvästi viettävät perjantai-iltaa muuten kuin netissä hyönteisiä tunnistamalla ja suotakoon se heille. Eilen sain hyvin nopeasti vastauksen laittamiini kuviin, mutta tänään on hiljaisempaa. 
Tässä näkee ahdekaunokin kasvutyylin, se on tuo hillitön puska paviljongin perennapenkin oikeassa päässä (penkin ulkopuolella) sekä taustalla. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin jokin jopa aloittelee kukintaa perennapenkissäkin, vasemmalla kuvassa. Lähempää:
Kaunopunahatut (Echinacea purpurea) ovat hengissä, ehkä ne vielä komistuvat, ovat juuri auenneet. 

Paviljongin takana olevalla niityllä on heilunut trimmeri. Ei sentään koko niityllä, mutta seuraavan kuvan laji sai turpaansa. Ei tuo söpö perhonen vaan apila. Se oli aikeissa vallata koko niityn itselleen ja jouduin kurittamaan sitä. Minulla on apilaongelma myös ihan toisessa päässä puutarhaa olevilla istutusalueilla. Harmillisen elinvoimainen kasvi... 
Perhonen on varmaankin lauhahiipijä ja kasvi metsäapila


Korkealle kurottaa keltamatara


Meillä ei edelleenkään ole juuri satanut. Yhtenä yönä tuli 7 mm, mutta se olikin ainoa kerta. Ei yhtään ukkoskuuroa. Kuivaa siis on. Kukinta ei ole kummoista. Ehdotin asioille lähtevälle miehelle, että pörriäisten ja minun iloksi voisi tuoda vaikka syyssyrikän. Niitä ei kyseisessä rauta-sisustus-puutarhakauppahässäkässä ollut, mutta sain uusia syysleimuja. Ainakin kukkakärpäset, jäärä ja sitruunaperhonen tykkäsivät. Nämä ovat toistaiseksi puolivarjossa ruukuissa. Aika tylsät myyntinimet näillä lajikkeilla, mutta kauniita ovat. 

Rusokukkajäärä sopii nimensä puolesta hienosti 'Flame pro soft pink' syysleimuun

Sitruunaperhonen ja 'Famous light pink' syysleimu

Mittariperhonen sopii tyylikkäästi kuunliljoihin

Vielä yksi ötökkätarina joka kertoo aika paljon minusta ja puutarhastani. Kiskoin pari päivää sitten suurempia rikkaruohoja kasvimaalla. Meinasin poistaa surkeat salaatit maasta, ne alkoivat kukkia ennen kuin ehdin syödä lehteäkään. Jostain syystä en kuitenkaan tehnyt sitä. Vähän ajan päästä löysin kymmensenttisen komean toukan nököttämässä mangoldien luota - se ei syönyt, oli vain. Ankaran googlauksen ja iNaturalistan avulla selvitin sen olevan savukaapuyökkösen toukka - joka syö salaattia. No minähän ilahduin, että viimein on salaatille käyttöä ja siirsin toukan sinne. Se ainakin kohteliaasti kiinnostui ja kiipesi maistelemaan:
En tiedä mitä toukalle tapahtui, seuraavana päivänä en sitä enää nähnyt. Ehkä se jo koteloitui? Säästän vielä salaatit, jos niille on jollakulla tarvetta. Tämä "tapaaminen" toi joka tapauksessa hymyn huulille.

Loppuun vielä muutama kärhökuva. Pergolaan istuttamani uusi kärhö on avannut ekat kukat!
Tarhalyhtykärhö (Clematis texensis) Princess Diana

Jackmannii kärhö terassin aidan ulkopuolella ja kelloköynnös terassilla ruukussa ovat taas yhdistäneet voimansa. Jackmannii tykkää kukkia poispäin auringosta terassille - erittäin hyvä juttu! Nuppuja on paljon!
Kelloköynnöksen vasemmalla puolella kaktusdaalia My Love, valkoiset kukat

Jackmannii kärhö kukkii kelloköynnöksen lehtien yllä

Kuva Madame Julia Correvon kärhöstä kasvimaan portilla ei suostu millään suurentumaan. Kuivuus on mielestäni pienentänyt kukkien kokoa, mutta hyvin kukkii kuitenkin. Toinen kuva lähempää. 
Portissa kukkii kärhö ja toisessa puoliskossa massiivinen humala

Tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Kuivuudessa viihtyvät kukkijat

Meille ei ole osuneet ukkoskuurot eikä mitkään muutkaan sateet koko kesäkuussa eikä nyt heinäkuun puolellakaan. Kauas pilvet karkaavat, molemmin puolin laaksoa. Kastelu ei ole ollenkaan juttuni. Kasvit kannattaa mielestäni valita pääosin niin, että ne pärjäävät mahdollisimman hyvin itsekseen. Katsotaan, mitä erityisesti kuivuudessa viihtyvää nyt kukkii auringossa. 


Tykkään kovasti kärsämöistä. Meillä viihtyvät hyvin luonnonvaraiset siankärsämöt ja niiden kaveriksi kylvin viime vuonna sinne tänne muita kärsämöitä. Ne ovat nousseet taas mukavasti. Nämä pärjäävät paahteessa!

Punakärsämöitä ja siankärsämöitä pergolassa. Takana humala kiipeää pergolaa. 
Kärsämöiden värikirjoa 3.7.2021

Kasvimaalla kurkut ja kurpitsat riiputtavat usein surullisina lehtiään iltapäivällä, vaikka niitä on kasteltu edellisenä iltana. Onneksi kasvihuoneen tomaateilla on kastelusysteemi! Enemmän pitäisi vielä kastella. Sen sijaan kasvimaan edustalla iisoppi jaksaa kukkia lähes ilman kastelua auringossa. Kerroin iisoppiaidan perustamisesta viime keväänä (linkki). "Aita" on edelleen hyvin lyhyt, koska kaikki pistokkaat eivät silloin lähteneet kasvuun ja tänä vuonna en ole laittanut uusia. Iisoppien vieressä kukintaa aloittelee suosikkikärhöni, tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon, joka on vähään tyytyvä. Harvakseltaan olen sille kuitenkin heitellyt vettä, että se kukkisi taas yhtä upeasti kuin yleensä.  Täällä puutarhassa maa on savea, jossa kosteus pysyy mukavasti.

Iisoppi (Hyssopus officinalis) 

Kärhö Madame Julia Correvon aloittelee kukintaa 3.7.2021

Iisoppi ja kärhö kasvimaan ja -huoneen edustalla

Autotallilta tullessa portaiden vieressä maa on kuivempaa ja hiekkapitoista, toisin kuin puutarhan puolella. Siellä viihtyvät valtavan hyvin ahomansikat, jotka leviävät ja tekevät paljon marjoja. Kukassa on myös mm. laventeli. Viime kesänä istuttamani sitruuna-ajuruohomätäs erottuu hauskan vihreänkeltaisilla lehdillään, saa nähdä aikooko se kukkia. Nämä lajit eivät kastelua kaipaa. 

Ahomansikkaa havujen joukossa. Edessä epäselvänä perhoangervon kuihtuvia kukkia. 

Laventeli (en nyt muista tarkempaa sorttia)

Sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus  'Bertram Anderson) on ottanut lainakukan. Sen pitäisi kukkia liiloin kukin.

Pääportaikon toisella puolen on pientä kaaosta, onneksi yksityiskohdat ei näy hyvin kuvassa. Kuvan molemmissa reunoissa näkyy kuihtuvat pionit sekä takana tornionlaaksonruusu ruskettunein kukin. Sen edessä vihreyteen hukkuu onneksi japaninvaahtera, joka on aika ruma tällä hetkellä, kun sen latva kuoli viime talvena. Mutta kovasti se taas kasvaaa. Etummaisena kukkivat täysillä maksaruohot, joiden sortteja en muista. Niitä ei todellakaan tarvitse kastella. Suurin osa on keltaista, mutta...


    ... valkoistakin löytyy. Pörriäiset tykkäävät kaikista maksaruohoista, kuvassa kimalainen. 

Neilikat on minusta todella kauniita, mukavan vähään tyytyviä ja leviävätkin vielä. Niitä on sekä ruukussa että luonnossa. Ruukussa on tarhaneilikka 'Pink Kisses'. Pienen niittyni ketoneilikat aloittivat juuri kukinnan. Ketoneilikka on ehkä luonnonvaraisista kasveistamme se kaikkein punaisin! Kuivina vuosina ketoneilikat valtaavat tilaa. Ilokseni olen löytänyt niitä nyt uusista paikoista, mm. viime keväänä istuttamani tuohituomen juurelle on ilmestynyt niitä.

Tarhaneilikka 'Pink Kisses'

Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Sitten on vielä yksi "neilikka", tässäpä hyvä aasinsilta esitellä sekin, neilikkaruusu. Viime vuonna hankkimani pieni taimi on nyt avannut ekan kukkansa! Tykkään kovasti neilikkaruususta ja nyt minulla on vihdoin sellainen. Se kukkii pitkään, tuoksuu hyvältä ei vaadi kasvupaikalta kovin paljon. Kirvoja siinä on nyt ollut, joten olen sitä jonkun verran kastellut ja kaatanut veden lehdille tehdäkseni kirvojen elosta vaikeampaa. Ne ovatkin vähentyneet. 
Neilikkaruusu

Loppuun vielä yksi ihastuttava kasvi, joka ei pärjää päivääkään ilman kastelua. Talvettamani kaktusdaalia kukkii komeasti. Minulla on pari daaliaa ruukuissa terassilla ja iltaisin ne jo huutavat vettä. Toinen ei vielä kuki. 

Kaktusdaalia 'My love'

Toki olen minäkin kastellut, esimerkiksi puolivarjossa kasvavat alppiruusu ja valkotäpläimikkä ovat selvästi viime päivinä saaneet kuivuudesta tarpeekseen ja tarvitsevat vettä. Kumpikaan niistä ei enää kuki,  mutta toki puolivarjossa kukkii nyt muuta, mutta keskityin tässä nyt aurinkoisiin paikkoihin. Tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt vain lisääntyvät, joten puutarhaa suunnitellessa ja istutusalueita perustaessa kannattaa panostaa hyvään ja riittävään multaan sekä valita sopivat kasvit oikeaan paikkaan, aurinkoon vain sitä hyvin sietävät lajit. Olen tosi tyytyväinen meidän pihan runsaaseen puustoon, joka hellepäivinä tarjoaa puutarhalle, ihmisille ja talolle varjoa. Extrabonuksena lampi, joka helpottaa puutarhan eläinten eloa sekä kastelua. Tänään tapasin useita rastaanpoikasia lammen ympärillä, niistä ovelin oli löytänyt puutarhan viileimmän paikan laiturin alta. Pelästyin kun astuin laiturille ja se lähti kovasti räpistellen karkuun!
Pajulinnun poikasen kuvasin juhannuksena, se löytyi krokettikentän keskeltä
 
Mukavaa sunnuntaita ja heinäkuuta!  

Lisää lukemista:

Niittylaikkuja kylvämässä

Olen aloittanut kevään kylvöt ulkona niittysiemenillä. Puutarhan peränurkassa olevan alueen hoitoon minä en halua käyttää paljon aikaa tai v...