lauantai 10. huhtikuuta 2021

Niittylaikkuja kylvämässä

Olen aloittanut kevään kylvöt ulkona niittysiemenillä. Puutarhan peränurkassa olevan alueen hoitoon minä en halua käyttää paljon aikaa tai vaivaa. Niittynä alue tuo enemmän mahdollisuuksia puutarhan monimuotoisuudelle kuin lyhyenä nurmikkona. Millaisin pienin keinoin aluetta voi muuttaa kohti niittyä? Heti kun lumi sulaa on sopiva hetki toimia!

Monivuotisten niittykasvien kylvöön syksy olisi erinomaista aikaa, koska monet niistä tarvitsevat kylmän ajan ennen kuin ne itävät. Syksyllä usein puutarhainto on laskusuunnassa ja kylvö saattaa jäädä, ainakin minulta jäi. Monivuotisia niittykukkia voi kuitenkin kylvää koska vaan. Jos tekee kylvön mahdollisimman aikaisin keväällä, vaihtelevat lämpötilat voivat riittää siihen, että siemenet lähtevät itämään. Niitylle on myös paljon sopivia yksivuotisia lajeja ja niille kevät on se paras kylvöaika. Monet monivuotiset kasvit kasvattavat ekana kesänä vasta lehtiruusukkeen eivätkä kuki, joten siksikin kannattaa sekoittaa yksivuotisia mukaan, että saisi heti kukkia!

Eka laikku on lammen takana, sitä ympäröivän aidan vieressä. Seuraava kuva sama alue kokonaan.
Kaunein kuva, mikä takanurkasta on otettu. Heinät parhaimmillaan, kukkia hyvin vähän. Keskellä vanha luumupuu, jonka luota vasemmalle on ylemmän kuvan aita ja lampi. (20.7.2019)

Nurmikon tai heinikon joukkoon on ihan turha kukkien siemeniä kylvää, nurmikolla on niin tiheä juuristo. Kun alue on isompi kuin muutaman neliön, niin sen kääntäminen kokonaan olisi turhaa ja työlästä (- siis tässä, riippuu toki tilanteesta!). Minä en tavoittele tähän kukkaräjähdystä! Kukkivat maisemapellot ovat tietysti ihania, jos sattuisi esimerkiksi omistamaan pellon. Vanhalle nurmikolle tai vastaavalle sopiva pienimuotoinen tapa uudistaa on kylvää niittykasveja alueelle laikkuina:

  • Nurmikko tai heinikko pois ainakin neliömetrin alalta, jotta heinät eivät heti valloita laikkua takaisin. 
  • Kuoppaan ei siemeniä kannata laittaa, joten pintamaan poiston jälkeen toin kylvöalustaksi hiekkaa tai hiekansekaista multaa ja painelin sen tiiviiksi.
  • Niittykukille ei lannoitteita, mutta kalkkia voi laittaa.
  • Kylvö pintaan

Toinen laikku lammen toisella puolen, takana poistettu pintamaa kasassa. Oikeaan reunaan ripotin siemeniä viime vuonna, kun poistin siitä pensaan taimia ja siinä jo näkyykin lehtiruusukkeita, 


Paras paikka niitylle on kesällä kuivaksi kulottuva nurmi tai paahderinne, jota ei ole lannoitettu viime aikoina. Siitä saattaa tulla mukava niitty tai keto hyvin pienelläkin vaivalla. Oma länttini puutarhan perällä on tiukkaa savimaata, joten se ei ole mitenkään kätevin paikka niittyprojektille. Palataan niityn myöhempään hoitoon joskus toiste. Paremmalla niittypaikallani on jo niitty! Se on seuraavassa kuvassa:

Hiekkainen rinne (10.4.2021) , jossa on pieni niitty ollut ehkä jo vuosikymmeniä. Takavasemmalla lampi jonka ympärillä on savimaata. Tähän niitylle en kylvä mitään vaan...

...katselen mitä luonto tarjoaa. Sama paikka heinäkuun alussa 2020.
Sama lähempää. Ketoneilikka viihtyy kuivalla kedolla. 


Niittysiemenet on hurjan pieniä! Isompiakin on joukossa. Kun sopiva määrä siemeniä kukkalaikussa on sellaiset 600 kpl/m2 niin ei kannata alkaa laskea… Siemenpusseissa yleensä lukee, minkä kokoiselle läntille ne on tarkoitettu, niin kannattaa arvioida, miten ison osan pussista ottaa. Ja ehdottomasti monta lajia kukkia sekaisin, valitse lajit kasvupaikan mukaan. Kannattaa laittaa kaikkia siemeniä samaan purkkiin ja sekoittaa joukkoon jotakin väliainetta, vaikka sahanpurua tai mannaryynejä.  Väliaine sitten erottuu paremmin ja näkee, onko jo ripotellut siemeniä joka paikkaan. Siemeniä ei saa peittää! Tai kannattaa toki tarkistaa siemenpusseista, jos joku laji pitää peittää, niin se täytyy kylvää ensin erikseen. 

Kuten yhdestä kuvasta näkyi, lunta tuli taas viime yönä. Kai tässä pitäisi iloita kun niittysiemenet sai kylmää ja kosteutta...Krookukset ei meinaa aueta, kun ne eivät ole erityisen aurinkoisilla paikoilla. Nuppuja on paljon. Mukavaa viikonloppua!

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Puutarhan muutos vuosien varrella osa 4

 Nyt päästään kasvimaan ja lammen ympäristöön muutospostausten sarjassa. Näissä postauksissa tarkastellaan vanhoja valokuvia puutarhastani noin kymmenen vuoden takaa ja verrataan niitä nykytilanteeseen. Vaikka en olekaan kovin tehokas puutarhan muokkaaja ja lapiopelillä edetään, niin tarpeeksi pitkällä tähtäimellä kehityksen kyllä huomaa! Mukana myös kuvatodiste vanhaan, minun mittapuullani vallan hurjaan eläintarinaan. 


Kasvimaa piti saada heti, kun tänne muutettiin. Eli se taidettiin tehdä 2006. Nurmikko irtosi laattoina saven päältä ja voikukkien komeita juuria vedettiin savesta kuin porkkanoita. Totuus maaperän savisuuden asteesta valkeni viimeistään siinä kohtaa, kun lainaksi saatu puutarhajyrsin vain pomppi kovan saven päällä. Pitkälle on siitä päästy maanparannuksella. Kasvimaalle on upotettu hiekkaa, kompostimultaa, ostomultaa, turvetta, puun lehtiä ja kalkkia. 

Postauksen eka kuva on vuodelta  2010, siinä näkyy pienen ihmisen käsi takanani. Seuraavat kuvat samasta suunnasta kesällä 2020. Kasvimaani esiintyy kuvissa aika harvoin, koska se ei ole mikään tyylikäs laatikkoviljelmä vaan enemmän sellainen puolivilli. 


Porttiin ovat kasvaneet humala ja tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon. Taustalle on tullut pergola ja paviljonki sekä paviljongin eteen istutusalue. Vanhassa kuvassa selkäni takana heiluu koripajun oksa, sillä tuohon piti tulla pajuaita. Se tuli loppujen lopuksi ihan muualle. 

Mustaherukkapensaat täällä olivat valmiina kun muutimme, seuraavissa kuvissa poimin satoa elokuussa 2009. Etualalla on portti kasvimaalle, joka on kuvassa aika epämääräisen näköinen. Taustan metsiköstä ei taida nykyään olla yhtään puuta pystyssä, siinä on tie, talo ja tasainen nurmikko. Kasvihuone on tullut siihen väliin mukavasti rajaamaan omaa pihaamme jo ennen kuin maisema muuttui. 

Yllä olevaa kuvaa voi verrata seuraavaan, jonka otin samasta suunnasta nyt 2.4.2021:

Samoja kiintopisteitä molemmissa kuvissa ovat lammen rannan kalliot ja siellä näkyvät tikkaat, mustaherukkapensaiden rivi etualalla ja musta metallinen puutarhaportti. 
Kasvimaa on kasvanut, on tullut kasvihuone vuonna 2011 ja pergola vuonna 2020. Tuo pensas, josta poimin, on kadonnut. Ylemmässä kuvassa voi tarkkasilmäinen nähdä taustalla kultapallojen kukkivan komeasti. Ne olivat ainoat perennat täällä valmiina ja ne ovat nyt taantuneet. Siitä ison kiven vierestä on mm. kaadettu koivu ja istutettu lisää kasveja, mutta kukkapenkki kaipaisi isomman kunnostuksen, joka on (taas) kesän työlistalla. 

Se pajuaita ei suostunut kasvimaan edessä kasvamaan. Pajut kiinnostivat silti ja tein myöhemmin osalle matkaa naapurin rajalle pajuaitaa. Tekniikka oli sama kuin edellinenkin yritys eli pistokkaita eli pajukeppejä maahan. Ehkä uudessa yrityksessä panostin enemmän maan parantamiseen ja tulos oli onnistuneempi. Tässä keväällä 2019, omenapuiden kukinta-aikaan. Nyt aikaisin keväällä olisi oikea hetki hankkia pistokkaat, jos haluat kokeilla. Vaikka pajut muuten kasvavat kuin riesa, niin pistokkaiden kanssa kannattaa noudattaa ohjeita! 

Lammen ranta oli pitkään luonnontilassa, koska en halunnut houkutella lapsia sinne. Lampi kun on uimasyvyinen. Kesällä 2016 väkersin sinne pienen hiekkarannan. Laiturin mies teki jo hieman aiemmin. Hiekkarannan penkin alustaksi tein itse erilaisia betonisia laattoja 2016 ja maalasin penkin:


 Käärmekammoisille en suosittele seuraavaa kuvaa! Muistaako joku, kun kerroin varoittavan tarinan siitä, miten käärmeet tykkää lämmitellä kasvihuoneessani keväisin. Nyt löysin kuvatodisteen siitä hurjimmasta tapahtumasta! Enpä muistanut, että se oli noin kamalan suuri! Vuonna 2014 minulla oli pari heinäpaalia kasvihuoneessa. Nostin päällimmäisen ja tämä rantakäärme oli siellä välissä. Huh! Koko tarina ja kasvihuoneen tarina täällä.
Rantakäärme

 Sitten vielä söpöstelykuva vuodelta 2007 kotitieltä. Tässä ei ole muutos tapahtunut niinkään maisemassa vaan ihmisessä. Tytär on nykyäänkin silloin tällöin blogin kuvissa, joten voit silloin verrata. Pientareet on valitettavasti tuosta rehevöityneet, eivät kuki yhtä hienosti. Ne pitäisi vuosittain niittää ja kerätä niittojäte pois.

Poikani huomasi tätä kuvaa katsoessa heti merkittävän muutoksen, hän ei siskoa katsellut. Se on tapahtunut jo tähän vuoden 2015 kuvaan mennessä. Huomaatko?

No autotallin ovet ovat vaihtuneet ruskeista valkoisiksi. Ja samalla napista kauko-ohjatusti avautuviksi. Loistava ominaisuus, kun talli on ylämäessä ja lounaissuomalainen talvikeli usein silkkaa jäätikköä. Suosittelen, hyvin on toiminut! Tuon valtavan kuusen esittelin muutospostauksessa numero 2, mutta en näköjään käyttänyt tätä kuusen koko komeuden esiin tuovaa kuvaa silloin. Kuusta ei enää ole.
 
Tässä vielä linkit koko muutospostaussarjaan: Osa1  Osa 2   Osa 3

Kevään ihmeistä olen laittanut pari kuvaa instagramiin ja jonkun fb sivullekin. Linkit on sivupalkissa (kun valitsee internetversion). Istutuksiakin tein, joten tämän kuvan myötä mukavaa pääsiäistä!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Kevätkukkia, -hommia ja lintuja

Täällä on todellakin kevät! Lauantaina touhusin sekä pihassa että kävin lintutornilla. Jäi rästissä olevat sisähommat tekemättä... Lumet ovat kadonneet. Eipä sitä paljon ole ollut enää aikoihin, vaikka täälläkin poikkeuksellisesti oli ihan oikea talvi. Mutta nyt nousee jo kukkiakin! Vesistöjen jääpeite vielä muistuttaa, ettei talven valta ole täysin selätetty. 


Olen kaipaillut lumikelloja, tähän asti olin löytänyt pihasta ihan jonkun yksittäisen. Mutta lauantaina huomasin niitä nousseen moneen paikkaan! Niitä on noussut tosi huonosti aiempina vuosina, olen ihan perussortteja hankkinut vähitellen, mutta määrä ei ole lisääntynyt. Ehkä ne nyt viimein alkaisivat olla pihan vakiovieraita, toivon... Jouluruusu on kukkinut koko talven, silloin kun se on lumen pinnalle yltänyt (ja varmaan siellä allakin).  
Lumikelloja Galanthus nivalis

Jouluruusut

Kaupoilla piti käydä ja poikettiin Raision lintutornille. Edellisen linturetkeni ainoa lintuhavainto talitintin lisäksi oli varis. Tällä kertaa komein kuva tuli variksesta (postauksen eka kuva), mutta muitakin lintuja näkyi, sillä lintutornillakin todella näkyi kevät. Oli parvi töyhtöhyyppiä, pari laulujoutsenta, muutama tavi, telkkiä... 
Jäinen Raisionlahti

Laulujoutsenten kanssa samassa sulassa telkkiä ja isokoskeloita ainakin (kysyin niiltä joilla oli kaukoputki)

Takaisin omaan pihaan, jossa sepelkyyhky huhuili ja mustarastas lauloi. Leikkasin herukkapensaat. Innostuttiin polttamaan niitä risuja tulisijassa ulkona. Unohdin kytätä samalla, ettei näy mustaherukan äkämäpunkin turvottamia silmuja. Toisaalta, jos vastaan olisi tullut outoja pallosilmuja niin asia olisi varmaan tullut mieleen. Pallomaiset silmut kannattaa kerätä pois ja vaikka polttaa. Kuva ja lisätietoja esim. täällä ja täällä.  
Tuossa seuraavan kuvan etualalla näkyy pitkä punainen varsi. Sahailtiin pojan kanssa ylhäältä puista oksia pitkävartisella sahalla. Kätevä vehje. Sain lainaan, viitsinköhän palauttaa ;) 

Tulen virittelyä. Kuvassa oikealla pieni niitty ja sen takana lampi



Omakin lampi on jäässä. Siellä on veneitä odottamassa jään sulamista. Epäilen kyllä että purjehdus jää lyhyeksi ja suuntautuu alaspäin, kun jää sulaa.

Nöpö esittelee niityn kyljessä olevan lämpimän rinteen narsissipiippoja. Paitsi ettei ne mihinkään näy, siksi myös lähikuva. Myyrän reikiä on puutarhassa hurjasti, onneksi myyrien kaiveluinto näyttää suuntautuneen paljolti sammaloituneeseen nurmeen - ehkä. Käärmeetkin ovat heränneet, varokaa vaan. Poika näki yhden. 



Kiersin katselemassa kasveja. Keijunkukat näyttävät keskimäärin surkeilta. Ehkä ne siitä vähitellen. Hauskaa on, että tuo kuvan taaempi kellertävä, joka kesällä näytti minusta niin aneemiselta, on nyt se parhaan näköinen. Sen edessä risukasaversio. 


"Pajunkissapuu"

Olethan muistanut kääntää kellon kohti kesää? Uskomatonta, että maaliskuu on melkein jo hujahtanut! Ja pääsiäinenkin on täällä juuri, nyt on jo palmusunnuntai. Mukavia maaliskuun viimeisiä päiviä!

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Lisää taimia

Hei, se on kevätpäiväntasaus! Kyllähän tämä on merkkipaalu puutarhurin vuodessa, kesäpäivät voittavat talven pimeyden! Sen kunniaksi jopa toinen postaus samalla viikolla. Jatkan viikko sitten aloittamaani kurkistusta viherhuoneeseen. Missä täällä mennään taimikasvatuksessa? No ei kovin pitkällä, mutta vauhdissa kuitenkin kohti kesää. Muutamiin muihinkin kasveihin pieni silmäys.

Salkoruusu

Ekassa kuvassa on salkoruusu. Enpä muistanutkaan että sillä on näin valtavan söpöt taimet! Salkoruusuista kirjoitin viikko sitten kommentteihin ihan puuta heinää. Minun salkoruusuni ovat perinteistä toisena vuonna kukkivaa sorttia. Ekana vuonna saa yleensä vain lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna se kukkii. 

Kelloköynnös

Minulla oli kaksi komeaa kelloköynnöksen taimea samassa ruukussa. Erotin ne - ja isoon ruukkuun hyvää multaan päässyt kasvoi välittömästi pari senttiä joka suuntaan. Pitäisi pian siirtää ne muutkin isompiin ruukkuihin. Sitten on joka vuosi noita toisen kuvan jurottajia. Noista ei yleensä myöhemminkään tule kovin hyviä. Nämä ovat siis omista viime vuonna kypsyneistä siemenistä kaikki. 

Jättiverbena

Morsiusharso

Jättiverbena juuri erottuu ylemmässä kuvassa. Minulla on kahteenkin ruukkuun itänyt vain yksi taimi, niin onhan nuo nyt surkean näköisiä. Alemmassa kuvassa morsiusharso on paljon vakuuttavampi. Keijunmekon kylvin 28.2., taimet ovat tosi pieniä (ei kuvaa). Perennoja on erilaisia viileässä eteisessä, mutta siellä ei ole itänyt mitään. 

Tomaatin taimia kylvin vanhoista siemenistä niitä mitä sattui olemaan 27.2. eli Heinz, Tiny Tim ja keltainen päärynätomaatti. Viimeisen kävi huonosti. Se iti ensin huonosti ja sitten lähellä ollut patteri kuumeni yllättävästi ja taimet (taimi?) kärähti. Tuo oli aina huono itämään ja nyt siemenet ovat loppu. Heinzit ovat parhaassa kasvussa (kuva alla). Myöhemmin kylvin vielä Voyage, jota minulla ei ole ennen ollut. Se iti ihan hyvin (kuvassa ne pienemmät). Sen pitäisi olla varsin erikoisen näköinen, odotan kiinnostuneena. Haen vielä yleensä myöhemmin lähimmästä puutarhamyymälästä pari pulskaa taimea jotain eri lajikkeita, siellä on hyvät taimet. 

Hiukan olen jotain tehnyt viherkasvienkin hyväksi. Limoviikuna on kasvanut yli ikkunan. Se pitäisi saada isompaan ruukkuun, nykyisessä sen on vaikea edes pystyssä pysyä. Ilmeni, että ainoa sopivan kokoinen kestokasteluruukku on tällä hetkellä ananaskirsikan talvehtimispaikka (kuva viime viikon postauksessa). Limo joutuu siis odottelemaan vielä. Limo viihtyy nykyään niin hyvin. Ennen se heitti talvella viherhuoneen täyteen kuivia lehtiä, mutta nykyään se on keväälläkin tuuhea! 


Pelargonipistokkaat ovat saaneet olohuoneeseen kaveriksi vanhoja pelargoneja. Aika surkeita ovat vielä, mutta kai ne siitä (no tuo yksi ehkä ei). Pelargonit on kyllä hauska erilaisia. Kaikki pistokkaat on otettu samalla logiikalla, vaikka ovat tosi erikokoisia. Kertasin pistokasohjeet täältä. 

Tänään sataa taas hiljaksiin lisää lunta. Taas piti viedä tiaisille ruokaa. Meillä on siemenet loppu eikä ostettu uusia, kun jossain kohtaa kuviteltiin kevään jo tulevan. Nyt olen sitten vienyt niille joka aamu annoksen pähkinöitä ja murskatun talipallon. Talipalloja on muutenkin pihalla saatavilla, mutta talitiaiset ei tykkää niistä. Telineitä on kokeiltu erilaisia, mikään ei oikein miellytä, pallot on siis niiden mielestä huonoa sorttia. Tiaiset ja rastaat syövät lautaselta ensin pähkinät ja lopuksi talipallon palat (tai sitten oravat hakevat ne). 
Aamun lumitilanne 20.3.2021 talitiainen ja pähkinän pala

Listaan tähän loppuun vielä muutamia, mitä olen kylvänyt, mutta jotka eivät vielä ole itäneet. Kaikkia on vain pieniä määriä (usein yhteen ruukkuun): hentohöyhenheinä Pony Tails, koristeporkkana Dara (kun kaikki muutkin!), tähkälaventeli, yrtti-iiso (tässä hiukan pilkistää jo jotain vihreää).

Mukavaa viikonloppua ja kevätfiiliksiä!

torstai 18. maaliskuuta 2021

Kemikaalit ympärillämme

Eurooppalaisilla pelloilla käytettävät kasvinsuojeluaineet tuntuvat kotitarveviljelijästä kaukaiselta asialta. Mutta niin vain ne vaikuttavat esimerkiksi tomaatin taimia kasvattavan viljelyyn. Ja huonolla tavalla, pahimmillaan taimet ovat kuolleet. Ja vaikuttavat varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tiedämme näistä asioista ihan liian vähän.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Esimerkiksi sokerijuurikasviljelyssä käytetään klopyralidia sisältäviä kemikaaleja rikkakasvien torjuntaan. Sokerijuurikasteollisuuden sivutuotteena syntyy vinassia, josta valmistetaan lannoitetta. Tästä tehdään sitä nestemäistä paksua ruskeaa lannoitetta, jota myydään usein luomulannoitteena. Se on oikein hyvää ja typpipitoista. Harmi vaan että tomaatin taimet voivat kuolla siihen, koska tuotteessa voi olla jäämiä klopyralidista.

Näitä lannoitteita on paljon vedetty markkinoilta, mutta ne eivät riko mitään säädöksiä ja raja-arvoja, joten tuotteita on myös myynnissä. Lannoitteista ei tarvitse mitata kasvinsuojeluainepitoisuuksia! Kukaan ei siis edes tiedä, mitä kaikkea niissä on. Kannattaa katsoa mitä pienille tomaateille antaa. Tomaatit ovat siis erityisen herkkiä tälle, samoin esimerkiksi sen sukulaiset paprika, chili, peruna ja munakoiso.  


Pahinta tässä on, että kyse ei varmasti ole mistään yksittäistapauksesta. Haitallisia aineita käytetään lukemattomia, torjunta-aineina, ravinnossa ja kosmetiikassa, muoveissa jne.  ja niistä tiedetään ihan liian vähän. Aminopyralidin kanssa on tapahtunut vastaavia puutarhakasvien kuolemia, kun se on levinnyt esim. kompostoidun lannan mukana ja muita on varmasti jonossa. Esimerkiksi biojätteestä valmistetun mullan sisältämistä jäämistä on myös ollut keskustelua.  

Jos seuraat Chilitunari blogia tai tomaatin viljelyyn keskittyneitä ryhmiä, olet varmasti jo kuullut tästä tomaattiongelmasta. Itse en seuraa, joten olen vain toisella korvalla kuullut sivuhuomioita. Tänään luin Turun Sanomista pitkän artikkelin aiheesta ja alkoi harmittaa tämä asia. Minullakin on ollut sokerijuurikkaasta tehtyä nestemäistä lannoitetta ja muistan joidenkin tomaatin lehtien käpertyneen. Onneksi olen sen verran laiska lannoittaja, etten ole saanut kuitenkaan taimiani suuremmissa määrin kuolemaan. 



Vinassi on edelleen periaatteessa hyvä lannoite. Jos sitä haluaa edelleen käyttää etenkin tomaateille ja sen sukulaisille, niin kannattaa aloittaa varovasti ja katsoa, ettei käy huonosti eli etteivät lehdet käperry. Mistään ei voi tietää, onko mukana haitallisia jäämiä, jollei valmistaja niitä ilmoita. Itse en enää osta tämän tyyppisiä, jollei löydy tieto, että jäämät on tutkittu. Täytyy selvitellä asiaa. Itselläni on tällä hetkellä pieni purkki kanankakkarakeita, josta laitan varastolannoitetta sitten kun koulin taimet.   

Tähän loppuun vielä pari asiaa, mitä kemikaalien suhteen voi tehdä: Voi suosia luomutuotettuja elintarvikkeita tai itse kasvatettuja. Multaa voi tehdä itse omassa kompostissa. Muutenkin kannattaa olla kiinnostunut  ja katsoa, mitä ainesosia tuotteet sisältävät. Esimerkiksi kosmetiikassa voi valita vaikka sen, jonka valmistusaineet ovat sellaisia, että ne ymmärtää.

Turun Sanoman artikkeli on maksumuurin takana, mutta löytyy täällä.  Maksamattakin näkee kuvan käpristyneestä tomaatista. Lehdet voivat käpertyä muistakin syistä, mutta jos syy on klopyralidi, lehdet eivät toivu. 

Postauksen kuvat ovat edellisten vuosien taimista ja sadosta, pääosin vuodelta 2019. 

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 
Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.


Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 
Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

Lisää lukemista:

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttava...