Olen tänä kesänä aloittanut puutarhassa kurjenpolvien määrän kasvattamisen. Ne saavat valloittaa yhden kukkapenkin suurimmalta osin. Ne ovat pitkäikäisiä, talvenkestäviä, helppohoitoisia ja monipuolisia. Lehdistö on minusta todella kaunis ja vaihteleva. Ne peittävät hyvin kasvupaikkansa. Monet niistä sopivat esimerkiksi reunuskasviksi tai maanpeitekasviksi. Kukat ovat melko pieniä eivätkä erityisen näyttäviä, mutta kauniita ja niissä löytyy eri värejä - kuten muuten lehdissäkin. Perhoset ja pörriäisetkin pitävät niistä useimmista.
Lisäsin tänä kesänä tuoksu- ja peittokurjenpolven määrää maasta vetäistyillä kasveilla, joissa ei ollut multaa mukana ollenkaan. Todella hienosti lähtivät kasvuun. Sopivat siis käytettäväksi, jos haluat varoa kotiloiden leviämistä ja pestä kasvien juuret ennen siirtoa!
 |
| Tuoksukurjenpolvi kukkii |
Löysin nimet seuraaville oman puutarhan kurjenpolville:
Ihanalle vaaleanpunaiselle kurjenpolvelle löysin kaksi nimeä. Oikea on oletettavasti
harmaakurjenpolvi 'Ballerina' (
G. cinereum). Joten olisiko kivikkokurjenpolvi vanha nimi.
Ballerina leviää hitaasti, sillä se tekee mättään, ei rönsyjä. Lehdet ovat todella pienet ainakin tällä hetkellä. Tämän hankin tänä kesänä, joten kokemusta ei vielä ole. Sen kukka on herkän kaunis, valkoisella pohjalla on punaisia "suonia". Tykkään tällaisesta pienestä kauneudesta, jota pitää katsoa läheltä.
 |
| Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' |
Tuoksukurjenpolven (
G. macrorrhizum) lehdet tuoksuvat selvästi mäntysuovalle, jos niitä menee haistelemaan. Osa lehdistä talvehtii, joten vihreyttä on heti keväällä. Kukat ovat valkoiset tai lilanpunaiset. Hyvä peruslaji, maanpeitekasvi joka leviää ja peittää, mutta ei leviä villisti. Ei kuitenkaan ihan matala (20-30 cm) ja melko roteva, joten sopii esimerkiksi puiden alle tai isojen perennojen seuraan.
 |
| Tuoksukurjenpolvimätäs, vasemmalla kartiovalkokuusi ja takana marja-aronia |
Peittokurjenpolvi (
Geranium x cantabrigiense) on toinen hyvä maanpeittäjä, lehdistö on matalampi, tiheämpi ja kiiltävämpi kuin tuoksukurjenpolvella. Saman väriset kukat kuin tuoksuversiolla. Minusta tällainen tiheä mätäs on hieno.
 |
| peittokurjenpolvi, oikealle on sekaan kaatunut yksi hailakka punapäivänkakkara |
Verikurjenpolvea (
G. sanguineum) kasvaa myös luonnonvaraisena lähinnä lounaisessa saaristossa. Sitä on eri korkuisia (n. 20-30 cm) ja värisiä kantoja: punaviolettia, vaaleanpunaista ja valkoista. Se on kasvanut minulla jo monta vuotta kivikon reunalla ja kasvattanut todella tiiviin kasvuston, mutta ei ole levinnyt laajalle, mikä voi johtua kasvupaikasta.
Sekä suomalainen että tieteellinen nimi viittaa veren väriin todennäköisesti lehtien loisteliaan syysvärin takia. Kun kukintakin on pitkä, niin tämä on suositeltava kasvi puutarhaan.
 |
| Verikurjenpolvi on todella kaunis perenna! |
Tummakurjenpolvella (
G. phaeum) on näyttävät kaksiväriset lehdet ja hieno kukinto. Yksittäiset kukat ovat vain 2-3 cm leveitä, mutta kasvavat korkeassa kukkavarressa. Sitä on monia eri lajikkeita, joiden kukkien väri vaihtelee valkoisesta tummaan. Se on viihtynyt minulla jo monet vuodet ja levinnyt hitaasti. Parhaiten se pärjää puolivarjossa.
 |
| Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum) |
 |
| Tummakurjenpolven lehtien keskellä myös valkotäpläimikän lehtiä |
Kyläkurjenpolvi (
G. pratense) on luonnonvarainen laji. Minulla on siitä kaksi tummalehtistä puutarhalajiketta:
'Midnight Reiter' ja
'New Dimension'. Niiden viihtymisestä pidempään ei ole vielä tietoa. Jälkimmäinen reissasi kanssani Hollannista ja pisti niin pahakseen, ettei ole kukkinut.
 |
| Geranium pratense 'New Dimension' |
 |
| Etualalla Midnight Reiter kukkii. Taustalla peittokurjenpolvi. |
Viimeisenä vuorossa tämän kesän hankintoihin kuuluva
jalokurjenpolvi Rozanne, jonka upean punaisiin varsiin ihastuin. Kukatkin sitten osoittautuivat hienoiksi, ison sinisen lilan kukan keskus on valkoinen (näkyy parhaiten postauksen ihan ekassa kuvassa). Jalokurjenpolvet eivät leviä siemenistä. Sen pitäisi kasvaa tuuheasti ja kukkia koko kesä, saas nähdä.
 |
| Jalokurjenpolvi Geranium 'Rozanne'. Ostin ensin vain yhden, mutta hain vielä myöhemmin tämän toisen, joka on vielä ruukussa. Vasemmalla näkyy tummalehtistä maanpeitekasvia rönsyakankaalia. |
Lajeja on todella paljon, lajikkeista puhumattakaan. Minulla ei ole mm.
idänkurjenpolvea (
G. himalayense), joka kukkii isoin sinisin kukin. On ikävää, että kukinnan jälkeen rento kasvi rötkähtää maahan eikä näytä kovin hyvältä.
Nyppykurjenpolven (
G. renardii) hankin heti kun vastaan tulee. Niin kauniit nyppyiset, harmaanukkaiset lehdet! Valkoiset, violettisuoniset kukat ovat toki myös kauniit!
Lajeja on myös lukuisia luonnonvaraisena! Haaveilen niiden saamisesta metsäpuutarhaan, mutta tämä on ihan ajatusasteella.
Tässä vielä kuva siitä epämääräisestä paikasta, johon kurjenpolvia keräilen. Penkin rajaa vasemmalla valkotäpläimikkä. Takana ovat pioni, marja-aronia ja oikealla sananjalkojen takana piilotteleva kartiovalkokuusi. (Sananjalat kasvoivat tässä ison kuusen kanssa ja puskevat aina paikalle.) Edessä penkin rajaa mätäskurjenmiekka ja pari keijunkukkaa. Tuo puska päivänkakkaroita lähtee pikaisesti tuosta pois. Tässä oli aiemmin pientä niittykasviviritystä, joten myös punapäivänkakkara kukki tässä (mutta ei toivottavasti ilmesty enää ensi kesänä). Pieni kirkkaanpunainen ruusu kukkii kovasti oikealla.
Näiden keskellä on rinne, jonka pitäisi täyttyä kurjenpolvilla ja lisää niitä on aronian ja kuusen takana kellarin oven edustalla. Rinne on hyvä kurjenpolville (ja pioneille ja monille muille), koska ne eivät pidä talvimärkyydestä ja rinteestä vesi valuu hyvin pois. Maa on lähinnä paikalle tuotua ostomultaa, koska tässä ennen kukkapenkkiä oli suuri kuusi ja juhannusruusua (ruusu on edelleen kuvasta oikealle).
Ehkäpä tämä alue ei ensi kesänä enää ole niin epämääräinen?
 |
Pioni vielä lähempää. Kaunis kuihtuessaankin.
Jospa seuraavan postauksen saisin tehtyä vain kaikesta siitä, mikä nyt kukkii!
Onko sinulla kurjenpolvia? Mikä on suosikkisi?
|
