Huonekasvikuulumisia

Auringonsäteet alkavat vähitellen löytää tiensä viherhuoneeseen. Katsotaanpa miten kasvit ovat selviytyneet talvesta. Viherhuoneen lämpötila on nyt noin 16 astetta, mikä on monille kasveille parempi kuin perushuoneenlämpö. En ole pitkään aikaan kirjoittanut viherhuoneen asukeista, joten otan tällä kertaa yleiskatsauksen huonekasvieni pariin. 

Katon amppeleissa ovat ruoholilja (Chlorophytum, kokovihreä luonnonlaji) ja juoru (Tradescantia sp.)

Suhtaudun huonekasveihin arvostavasti mutta huolettomasti. Mieleenikään ei tulisi heittää jotakin kasvia pois, jos se esimerkiksi kukkii huonosti. Kukat ovat vain mukava lisä kasveillani. Useimmat kasvit pysyvät elinvoimaisina vuodesta toiseen, kun niille vain tarjoaa säännöllisesti vettä ja toisinaan lannoitetta, uutta multaa, isomman ruukun tai jakaa kasvin pienempiin osiin.

Lisävaloa en käytä  merkittävissä määrin. Katossa on kaksi kasvivaloa, jotka valaisevat todella pienen alan eikä niihin saa ajastinta kiinni. Esimerkiksi kiinanruusulle tarjoan toisinaan "valohoitoa". En tiedä, onko satunnaisella valolla merkitystä, mutta se on hyvinvoivan näköinen. Kiinanruususta tein postauksen pari vuotta sitten, täällä.

Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis) on kuvassa se, jonka yläpuolella on lamppu.

Sain syksyllä joitakin pistokkaita. Kasvu on ollut hidasta vähässä valossa. Pikkupeikonlehti on pärjännyt ihan hyvin. Alkuperäinen ainokainen lehti voi hyvin ja sen lisäksi on kasvanut toinen pienempi lehti (isomman alle, jossa se saa vielä vähemmän valoa). Vaikka peikonlehti tunnetaan liuskoittuneista lehdistään niin on ihan tavallista, että nuoret lehdet ovat ehjiä, kuten tälläkin.

Pikkupeikonlehti (Monstera deliciosa 'Borsigiana'), taustalla mm. perhosorkidea. Tämä sama kukki jo joulun aikaan.

Limoviikuna (Ficus benjamina) näkyy kauempaa ekan kuvan vasemmassa reunassa

Limoviikuna oli joskus aiemmin varsinainen riesa talvisin, kun se pudotteli niin paljon lehtiä. Nyt limoviikunani on voinut hyvin koko talven. Luulen yhden syyn olevan se, että en anna sen kuivua välillä. Limoviikunalle periaatteessa on hyvä, että se hieman kuivuu kasteluiden välillä, mutta silloin se helposti pudottelee lehtiään. Kastelen sen kerran viikossa ja sillä on kestokasteluruukku. Lisäksi luin, että limoviikuna voi vähitellen tottua varjoisaan kasvupaikkaan. Oma limoni on harjoitellut pimeitä talvia jo tosi monta vuotta, joten ehkäpä talvehtiminen on siksi alkanut sujua.   
  

Huonekuusi eli norfolkinaraukaria  on todella hyvävoimaisen näköinen. Näin siitä huolimatta, että paras paikka olisi valoisa ja alle 10 astetta. Tämä on huonekuuseni numero kaksi. Edellinen oli pari kesää sitten liian lähellä ikkunaa ja kuivahti auringossa.  

Huonekuusi ( Araucaria heterophylla)

Enkelinsiipi kiemurtaa katossa. Tuo lehdetön on kultaköynnös, joka on monen metrin matkalta kalju ja sitten on taas lehtiä.

Enkelinsiipi, kuivan virallisesti korallibegonia,  on pudottanut suuren osan lehdistään. Onneksi se pitäisi joka tapauksessa leikata, koska se kiemurtaa katossa asti. Sen kun napsauttaa keväällä matalaksi, niin loppukesästä se on taas katossa. Hullun elinvoimainen kasvi.


Enkelinsiiven vieressä seinille kiipii kultaköynnös. Kultsista olenkin kirjoittanut jo aiemmin, kun menin leikkelemään sitä vähän liikaa. En ole edelleenkään selvittänyt minkä osan katkaisin, hyvin näyttää yhä pärjäävän. Tarina ja hoito-ohjeita täällä. Terraarioamppelissa kiikkuu edelleen herttalyhty eli herttaköynnös. Amppelien tekemisestä ja ripustamisesta kerroin täällä. Seuraavassa kuvassa näkyy toinenkin lasipallo, sen sisällä (vaikkei kuvassa näy) kiikkuu ilmakasvi. 

Pikkupöydällä joulukaktus ja enkelinsiipi, amppelista valuu herttaköynnös. Oikealla kultaköynnös.

Näissä amppeleissa... hmm, vasemmalla juoru, oikealla... Mikäs tämä onkaan... kovalehtinen?

Pelargonit talvehtivat tänä vuonna suurelta osin viileässä pikkueteisessä. Siellä on tosi huono valo. Niitä kävi sääli ja siirsin ne nyt viherhuoneeseen (ekassa kuvassa näkyy rivi). Kasveja on myös olohuoneessa. Viirivehka kukki loppuvuodesta hienosti, samoin paavalinkukka eli saintpaulia. Molemmat lopettivat jo. 

Etualan viirivehkalla (Spathiphyllum) on jo ikää. Sitä pitää keväisin karsia (tai vaihtaa isompaan ruukkuun) niin se on taas hyvännäköinen koko vuoden. Paavalinkukka ikkunalla oikealla.

Maaorkidea

Kevätkylvöt ovat alkaneet, siitä viimeinen kuva! Pian on tasot täynnä ruukkuja! Tässä postauksessa oli vain osa huonekasveistani. Kurkataan viherhuoneeseen toistekin, toiveitakin saa esittää.

Ensi viikonloppuna olen menossa tutustumaan ihan erityisiin huonekasveihin. Tarkoitus on tehdä vierailusta heti viikonloppuna postaus. Palataan siis aiheeseen!

Pihabongaus tulee! - Oman pihan siivekkäiden tunnistaminen

- Hei tyypit, ensi viikonloppuna on pihabongaus, huutelee mustarastas lintulaudan alta. 
- Mitä se tarkoittaa? ihmettelee pienin sinitiaisista.
- Extraherkkuja tarjolla, myhäilee vanha ja kokenut talitiainen. - Mutta ei huolta, ihan samalla tavoin kierretään lintulaudoilla kuin yleensäkin, mutta ihmiset kiikaroi ja laskee meitä. 
- Katsot sitten, että on sulat ojennuksessa, lisää vanhempi sinitiainen ennen kuin nappaa taas siemenen. 
Pihabongaus tulee 25.-26.1.2020! Postauksen kuvissa oman pihan siivekkäät ja lintulaudan kuokkavieras orava. Entä miten jakselee uudenvuodenlupaukseni linturetkien suhteen?

Lintulaudallani arki tiaisten ja muiden vakikävijöiden kesken jatkuu leppoisana. Pakkaset eivät ainakaan vaivaa. Satunnaisia vierailijoita käy joskus. Kiinnostavin oli tämä, tunnetko? Minä en heti tuntenut...

Ensin vilkaisin, että peippoko se on, näkyy punertavaa ja tummaa raitaa siivessä. Punaisen sävy oli kuitenkin oranssi ja pää aika tumma. Oikea vastaus on järripeippo, yleinen peipon pohjoinen sukulainen. Se elelee metsissä poissa parrasvaloista. Tähän aikaan vuodesta sen pitäisi olla Keski-Euroopassa popsimassa pyökin siemeniä, mutta ihan keskieurooppalainen sää täälläkin on (pyökit vaan on vähissä). Se pysytteli arkana puskassa koko ajan, en saanut tämän parempaa kuvaa. Pian se ilmeisesti jatkoi matkaa.

Pihabongaus on Suomen suurin lintutapahtuma. Se on mukava ja hyödyllinen. Tunnin ajan lasketaan esimerkiksi omalla pihalla näkyvät linnut. Tunnistetaan lajit ja merkitään muistiin lukumäärä. Tärkeää on, että lukumääräksi merkitsee, montako esimerkiksi talitinttiä näkee kerralla. Näin saadaan tieto lintujen lukumäärästä. Ei siis tarvitse laskea, että 1 tai 2 tai 3 talitinttiä kävi 35 kertaa hakemassa siemenen sen tunnin aikana. Se olisikin kamalan työlästä! 

Näin saadaan ihan oikeasti tärkeää tietoa talvehtivista linnuista.
Tämä on siitäkin kiva, että ei tarvitse olla kummoinen lintutuntija. Lintulaudalla käy yleensä vain muutama tavallinen laji.   
Ajankohdankin voi valita itse, lauantaina tai sunnuntaina 25.-26.1., silloin kun ehtii.
Paljon lisätietoja, myös tunnistamiseen, löytyy BirdLife Pihabongaus -nettisivuilta. Myös palkintoja arvotaan.

Talitiaiset (Parus major) ja viherpeippo (Carduelis chloris) tarkkana

Talitiainen (Parus major)

Uusi kävijä oman lintulaudan ympäristössä on harakka (Pica pica). En olisi niin kaivannut...

Sinitiainen ( Cyanistes caeruleus )

Oravat käyvät säännöllisesti verottamassa lintulaudan siemeniä. Hyppynäyte:

2020 uudenvuodenlupauksistani yksi oli tehdä tänä vuonna 20 linturetkeä. Nyt takana on jo neljä kertaa, joten hyvin menee! Enemmän olen bongannut kauniita maisemia, mutta kivoin lintuhavainto on ollut pyrstötiainen. En tiedä, olenko ikinä nähnyt tätä söpöläistä, en ainakaan viime vuosina. Niitä oli 3-4 linnun pieni parvi Raisiossa. Ihailtiin miehen ja pojan kanssa linnut ja jatkettiin Ikeaan syömään, joten jokaiselle oli jotain mukavaa ;)

Poikani ottama kuva. Piste keskellä on pyrstötiainen. Onneksi meillä oli kiikarit vaikka kunnon zoomia ei ollutkaan:)

Mukavaa loppuviikkoa! Viikonloppuna sitten pihabongausta. Aiotko sinä osallistua?