Kaunis k...kevät

Kevät etenee omassa puutarhassa tällä hetkellä tus-kas-tut-ta-van hitaasti, kun öisin on pakkasta ja päivälämpötilakin nousee vaivoin plussalle. Nuput jököttävät samassa asennossa päivästä toiseen. En kyllä valita, lunta ei kuitenkaan ole (kuten ei koko talvena lyhyin poikkeuksin). Kaunista on silti ja muutenkaan en valita mistään niin kauan kuin koronatilanne ympärilläni pysyy aisoissa. 

Vanha ruukku on haudattu puoliksi maahan ja sieltä nousee tulppaaneja

Vas. keijunkukka & krookus, iso kuva syreeni, oik. imikän suurin nuppu

Sisällä olen tehnyt lisää kylvöjä ja tilannut vielä siemeniäkin, kun ei tänä keväänä pääse puutarhamessuille. Olen laittanut monenlaista, tulokset jää sitten nähtäväksi. En ole varsinainen esikasvatusguru, mutta aina sitä joku onnistuu. Eilen laitoin ainakin samettikukkia: kääpiöversio Lemon Gem sekä ryhmäsammari Alumia Vanilla Cream. Täällä etelässä ne olisi mahdollista kylvää myöhemmin suoraan avomaallekin. 

Viime vuonna kelloköynnökset olivat se ilahduttavin kokeilu ja ne pääsivät jatkoon ja kasvavat taas hyvin. Lapoin tänään isoihin ruukkuihin ulkona puutarhamultaa. Aiheutan sitten vähemmän sotkua sisällä. Aion siirtää kelloköynnökset pian, useamman samaan ruukkuun. Ne ovat jo niin isoja, että voin laittaa ruukut lattialle ja saan pöydälle tilaa... Voin vaikka tehdä näihin muoviruukkuihin isommat reiät sivuihin ja pohjaan ja istuttaa taimet lopullisiin paikkoihin ruukkuineen päivineen, jos siirtely tuntuu hankalalta. 

Vas. kelloköynnöksiä, keskellä keijunmekkoja, oikealla mm. jättiverbenaa (edelleen hyvin pientä)

Kotoiluun on runsaasti aikaa. Lapsia ei tarvitse kuskata mihinkään. Soittotunnit vielä pyörivät, mutta etänä. Koulunsa nuo teini-ikäiset onneksi osaavat hoitaa etänäkin varsin omatoimisesti. Itse aion tänään ja huomenna katsoa Raision keskiaikaviikon luentoja Raision seurakunnan Youtube-kanavalta. Muut hommat hoituvat toistaiseksi netissä ja yritän olla miettimättä, miten jatkossa menee, kun vielä ei voi tietää.  

Todellista silmin nähtävää kevään etenemistä kävin katsomassa eilen. Ajeltiin Mietoistenlahdelle, joka on Luontoon.fi sivujen mukaan yksi Suomen arvokkaimmista lintuvesistä. Siellä oli vilskettä! Ja nyt onneksi puhun linnuista enkä ihmisistä. Olin varautunut siihen, että emme mene lintutorneihin, jos siellä on ruuhkaa, mutta eipä siellä ketään näkynyt. Kallioilla sentään oli muutama ulkoilija. Äsken luin nettisivuilta, että toinen lintutorni olisi käyttökiellossa, mutta siellä oltiin ja näytti, että se oli juuri korjattu. 

Mietoistenlahti. Takimmaiset pisteet kurkia, edessä  enimmäkseen lokkeja

Mielestäni suurin osa on merihanhia. Kuvattu luontopolun pysäköintipaikalta

Jo matkan varrella pelloille olivat levittäytyneet töyhtöhyypät. Ne ovat mainion näköisiä loikkiessaan ilmaan pitkät siivet viipottaen. Unohtui paha maailma hetkeksi taakse viimeistään, kun kiikaroi veden yli taustalla ruokailevia kurkia, levottomana parvena vedessä ja ilmassa touhuavia lokkeja, isokoskeloita, telkkiä sekä rauhallisia joutsenia. Merikotka patsasteli hyvin arvokkaana ruovikkosaarella, epäiltiin jo sen olevan muovia, mutta sitten se lensi muutaman metrin.

Pieni irtiotto kotoa teki hyvää. Korona-asiat vähän ahdistavat. Onneksi on kevät, joka tuo uskoa tulevaan. Jos tämä olisi alkanut marraskuussa niin olisi kyllä vähän liikaa. Tämä kevät varmasti muistetaan pitkään, ehkä käännekohtana. Joka sukupolvella on omat pelkonsa. Tuli mieleen kaunis ja synkkä biisi, joka oli minulle tärkeä kauan sitten:

Veljestä kuulin viimeksi kun tuli kirje vierailta mailta
Kertoi voivansa hyvin, mutta sanoi että tilanne näyttää täällä myös pirun pahalta

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Viimeisellä rannalla

Silakkari, Mietoistenlahti

Takaisin kotipihaan: Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Ihanat krookukset kukkivat. 

Esimerkiksi telkkaria katsoessa tulee välillä mieleen, että huh, miten tuolla tavalla halaavat kadulla. Mutta kyse ei ole suorista lähetyksistä. Noudatetaan ohjeita että päästäisiin yli tästä tilanteesta mahdollisimman vähin vaurioin. Nöpö näyttää mallia, se asettui mukavasti tarkkailemaan takapihan mustarastaita, mutta näytti uni vievän voiton.

Edellisen postauksen puukiipijän pönttö on nyt puussa.

 Hyvää uutta viikkoa kaikesta huolimatta!

Kiipijä puussa ja härkä köynnöksessä

Tänä viikonloppuna olen saanut pari hyödyllistä kotihommaa hoidettua. Ties millaisiin suorituksiin tässä kotirintamalla ylletään, kun mihinkään ei enää turhan päiten lähdetä. Jos siis terveenä saa pysyä.

Puhdistimme (vasta ja vihdoin) viisi linnunpönttöämme. Kahdessa ei ollut pesitty ollenkaan. Kahdessa oli siisti, tyhjä sammalpesä. Viimeisessä oli joku huolimaton tyyppi viettänyt talvea, kun oli sotkenut pesän. Pesät laitettiin roviolle - heipat lintukirpuille. Kaksi pöntöistä joutui korjauskierrokselle. Niihin oli tikka tai muu kutsumaton vieras pyrkinyt kylään. Meillä on tapana laittaa suuaukon ympärille metallia, jotta tunkeutuja ei pääsisi sisään. Näköjään juomatölkin metalli on turhan heppoista. Sen sijaan hillopurkin kansi näyttäisi toimivan hyvin. 

Vas. Vihaiset linnut (leikattu juomatölkistä) eivät olleet estäneet tunkeutujaa

Oik. Pöntöstä löytyi tyhjä sammalpesä

Tässä pöntössä lentoaukkoa suojaa rei'itetty hillopurkin kansi.

Mieheni aloitti korjauspajan ja lisäksi pyysin poikaani nikkaroimaan puukiipijälle pöntön. Sellaista meillä ei ole vielä ollut. Puukiipijä on nyt muutaman kerran näkynyt pihalla, joten pitäähän tätä kokeilla. Ajattelin myös, että puukiipijän pöntön teko on mukavan nopea projekti. Siinä ei tarvitse saada aikaan tasaista kuutiota vaan vähän sinne päin rakennelma toimii hyvin. Pönttöön tulee ehkä vielä jonkinlaiset renkaat tai naulat helpottamaan puuhun kiinnitystä. Siinä ei siis ole takaseinää vaan se asetetaan tiiviisti puun runkoa vasten. Materiaalina oli vanha lauta. Ohje löytyy täältä. Ja vaikka ohjeen kuvassa on vain yksi reikä niin kulkuaukot kuuluu tehdä molemmille reunoille...

Puukiipijän pönttö

Puukiipijä (Certhia familiaris), kuva Paweł Kuźniar (Jojo_1, Jojo)

Lintulaudalla on ollut perusmeno. Alkuvuodesta paikalle saapui joukko vihervarpusia ja ne ovat viihtyneet siitä lähtien. Vihervarpunen ei ole minulle kovin tuttu laji ja katselin näitä kuvia hartaasti lintukirjan äärellä. Kovin monen näköiseltä voi vihervarpunen näyttää, mutta jokaisella yksilöllä on keltainen raita siivessä ja keltaista pyrstön tyvellä. Raita on eri päin kuin viherpeipolla. Hämäävästi vihervarpunen on olemukseltaan aika peippomainen lintu, kun taas viherpeiposta tulee enemmän varpunen mieleen (Birdlifen sivulla lisää, klik).

Kaikissa kuvissa on minun tunnistukseni mukaan vihervarpunen (Carduelis spinus), lisäksi näkyy yksi talitiainen.

Puutarha sai vaihteeksi pienen pienen lumikerroksen. Sipulikukat kurottelevat kevättä kohti. Poistin syksyllä virittelemäni myyräesteen uudesta penkistä ennen kuin piipot ovat liian suuria. Verkko lähti hyvin irti.

Tulppaanit puskevat verkon läpi

Linnunpönttöjä oli mukava korjailla tänään kun eilen siivosimme miehen kanssa yhteisvoimin kellarin. Jätesäkkejä täyttyi kaksi ja päälle eri kierrätyspisteisiin lähtevät materiaalit… Nyt siellä mahtuu hyvin työskentelemään. Kellarista löytyi kaikenlaista jännää, kuten nämä eläinaiheiset kukkakepit. No ei ne taida olla tarkoitettu kukkakepeiksi, mutta niille oli nyt tarvetta.

Vas.Latvottu kelloköynnös kasvattaa uusia haaroja ja oikealla härkä tukee kasvua

Kelloköynnökset kasvavat hyvin, muiden taimien kanssa on aika nihkeää. En ole aiemmin (onnistuneesti) kasvattanut jättiverbenaa, joten en tiedä miltä sen nyt pitäisi näyttää, mutta olen todella yllättynyt, jos noista surkeista rääpäleistä vielä kukkia tulee. Taimet ovat niin pieniä, ettei niistä ole edes kuvaa… Keijunmekot ovat vähän isompia. Mies osti seuraavan kuvan hienon kastelu- ja valoautomatiikalla varustetun kasvatushärpäkkeen. Siellä ovat nyt keijunmekot. Eron huomasi nopeasti, kun siellä oli ensin vain yksi purkki keijunmekkoa ja toinen oli pienitehoisen lampun alla.  Yrttejä härpäkkeeseen kai varsinaisesti piti laittaa, mutta ehkä sitten syksyllä...

Härpäkkeen valokylvyssä keijunmekot, oikealla kelloköynnös on saavuttanut verhon reunan

Hyvää uutta viikkoa lukijat! Yritetään pysyä terveinä. Jos on yhtään mitään flunssaoireita, niin toivottavasti sinun on mahdollista pysyä kotosalla. Ja yritetään kaikki toimia niin, etteivät tartunnat leviäisi. Mutta jätetään vessapaperia kauppaan muillekin ;)