Mun pelargonit ja daaliat

Yksi hauska haave on, että ehkä vielä jonakin päivänä hurahdan pelargoneihin ja muutun pelargoniladyksi! Ja tietysti hoivaan daalioita siinä ohessa. Toistaiseksi en ole kummoinen kasvattaja, mutta alkutilanne on hyvä kartoittaa, joten postauksen voi silti tehdä. Viime vuoden keväällä kuuntelin puutarhamessuilla mielenkiintoisen luennon vanhoista pelargonilajikkeista. Pari pelargonia ostin myös mukaani. Tarkoitus oli tänä keväänä hankkia monta lisää, mutta koronan takia en sitten kuitenkaan käynyt missään. 

Keväisin puutarhaliikkeissä on hurja meno, kun väki marssii hakemaan uudet pelargonit istutuslaatikoihin. Itse en oikein innostu tällaisesta kertakäyttökulttuurista vaan mielelläni haluan vaalia vanhoja lajikkeita, talvettaa pelargonit ja daaliat ja viedä ne samat kasvit pihalle seuraavana keväänä. Ja tietysti lisätä pelargoneja pistokkaista. 

Omissa talvetustaidoissani on kuitenkin vielä toivomisen varaa. Viime talven pelargonipöytä tukki pikkueteisen (meillä on onneksi 2 eteistä) ja siellä oli sekä jonkin verran valoa että normilämpötilaa viileämpi. Se oli onnistunein talvetuspaikkani tähän asti, mutta kevätpuolella sitten siirsin kasvit parempaan valoon. Aika hyvä ohjelinkki talvetukseen tässä.

Pelargonirivi kuvattu 12.9.2020

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy myös jäteasemalöytöni, kukkapöytä. Pääosa pelargoneista on ollut siinä koko kesän. Viime viikon myrskyn lähestyessä nostin virityksen sisään. Tuossa on todella kapoiset jalat, ei mikään kaikkein tukevin, vaikka muuten kiva. Ja on se pystyssä pysynyt.

En ollut kiinnittänyt kovin paljon huomiota pelargoneihin aikoihin. Jossain kohtaa aloin ihmetellä, miksi tuo valkoinen on noin merkillisen muotoinen. Vähän aikaa ihmeteltyäni muistin, että aioin muokata siitä rungollisen version ja olin nostanut pitkän haaran pystyyn ja ottanut siitä sivuversot pois. Jossain kohtaa keppi oli kuitenkin irronnut ja nyt se kukki iloisesti luikerrellen. Katsotaan nyt sitten mitä siitä ensi kesäksi leikkaan. 

Tukevavartisesta Hillevistä piti tulla rungollinen pelargoni, vaan ei tullut

Tämä pelargoni ei koskaan avaa kukkiaan kokonaan

Yllä olevan pelargonin nimilappu on Linea. Onko se sitten sama asia kuin netistä helposti vastaan tuleva tulppaanipelargoni Princess Linea? Sitten on sellainen kuin Linnea Andrea. Ota näistä nyt selvää. Ostin silloin samaa aikaan Pink Pandoran ja tämä kyllä näyttää siltäkin... Väärä lappu?? Hmmm ja silmien pyörittelyä....

Osaisiko joku kertoa, mikä tämä seuraava pelargoni on, laita ihmeessä kommentteihin. Sillä on ihan hyvä nimilappukin, seuraavassa kuvassa. Minulla ei nyt kyllä välähdä, mitä tuossa lukee. Varmaan ihan selvä asia, jos tietää, mikä tuo lajike on....  EDIT Kiitos, sain vastauksen: Neon Pink!

Lisäksi tuossa isossa kuvassa näkyy tuoksupelargoni. Olen tykästynyt niihin ja se talvehtii ihan hyvin ikkunalla, joten pistokkaitakin on hengissä useita. Se levittää melkoiset tuoksut huoneeseen, jos siihen koskee. 

Jotain muitakin pelargoneja löytyy, mutta ne eivät nyt kuki, joten eipä kaiveta niitä esiin. Katsotaan vielä daaliat. Pelargonit nyt vielä saa usein ikkunalla talvehtimaan, mutta daaliat on hankalampia. Ne talvetetaan juurakoina, joka on haastavaa, kun ei ole ihan siihen sopivan viileää kellaria. Kuvasin tämän hyvin talvehtineen oranssin tänään kasvihuoneessa, jossa se pakoilee huonoja säitä. Ei tänään ollut huono sää, mutta ruukku on tosi painava, joten saa nyt olla tuolla. 

Nämä kaksi muuta ovat tänä keväänä hankittuja. Vaaleanpunainen pompondaalia ja valkoinen kaktusdaalia. Tai semi-cactus lukee pussissa, netissä luki suomeksi vain kaktusdaalia. Molemmat on kukkineet hienosti ja niissä on edelleen monta kukkaa. Tuon vaaleanpunaisen kukat on aika pieniä. Kaktusdaalia on näyttävämpi, kukat ovat melko suuret ja sädehtivän valkoiset. 

Pompon daalia 'Stolze von Berlin'

Kaktusdaalia 'My love'

Pari kuvaa bonuksena tältä päivältä. Nöpö viihtyy yhä paremmin terassilla, kun maa on kylmä ja kostea. Kyllä se kävi sentään tarkistamassa, näkyikö leikkimökin luona myyriä. Nöpön koristuksena kärhön 'Ville de Lyon' kukka, joka on päättänyt kääntää naamansa pohjoiseen, toisin kuin kaverinsa, jotka ovat toisella puolen aitaa. 

Kesäpäivänhattu 'Sahara' ja lude

Etsin sen postauksen vanhoista pelargonilajikkeista tuohon alle, kohtaan 'lisää lukemista'. 

Mukavaa uutta viikkoa!  

Vanhoja pelargoneja ja uusia pistokkaita

Juttua pistokkaista ja pelargoneista, joilla on tarinoita. Eli nyt ei puhuta niistä pelargoneista, joita kahmitaan mukaan puutarhaosastoilta keväällä ja viskataan pois syksyllä. Lopuksi iloisesti yllättäneestä postista.

Vasemmalla pilkottaa Hillevi ja edessä uudet pelargonihankintani Linea ja Pink Pandora

Viime viikonloppuna Turun Piha & Puutarha -messuilla kuuntelin, kun Tiina Niittynen kertoi vanhoista suomalaisista pelargoneista. Hänelle oli laitettu ohjelmaan kiva ja kuvaava titteli: Pelargonipuutarhuri. Kaverina hänellä oli Maija, tuossa pöydällä.

Pelargonipuutarhuri Tiina Niittynen

Tiina Niittynen kertoi tavoitteesta kerätä talteen vanhoja suomalaisia pelargoneja. Niitä, joita on kasvatettu ikkunalaudoilla sukupolvesta toiseen, jaettu pistokkaina eteenpäin, varjeltu aarteina ja jopa pakattu mukaan evakkomatkalle. Vanhoja pelargoneja on monen näköisiä. Usein ne ovat rotevia ja korkeampia kuin peruspelargonit, kukintoja on vaikka millaisia. 

Pelargonipistokas Hillevi menossa multaan

Pelargoniharrastuksessa ollaan siis aika kaukana niistä massoista, joita ladotaan puutarhamyymälöiden pöytiin tuhansittain alkukesällä ja hamstrataan mukaan suoraan rullakoista ("Valkoiset ovat taas loppu!"). Niistä, jotka päätyvät syksyllä roskiin. Asiantuntija tunnistaa yleensä kasvista heti, onko se vanhaa kantaa vai uusi lajike. 

Pistokkaita, Hillevi ja lääkepelargoni

Tärkeää on sekä saada talteen vanhojen lajikkeiden geneettinen monimuotoisuus että yhdistää pysyvästi toisiinsa kasvit ja niiden tarinat, ennen kuin ne unohtuvat. Paljon tarinoita on tietysti jo unohtunutkin eikä niitä ole mahdollista enää löytää. Toisaalta tulevaisuudessa geenitekniikka voi mahdollistaa, että eri puolilta Suomea löydetyt kasvit voidaan todeta samaksi lajikkeeksi ja yhdistää sukujuuriltaan jonnekin päin Eurooppaa.

Tiina Niittysen yritys Pelargonitaivas kasvattaa näitä kasveja ja vuonna 2016 perustettu Suomen Pelargoniyhdistys kerää tarinoita. Onko sinun sukulaisellasi tai tuttavallasi vanha pelargonialajike? Kerro siitä yhdistykselle nettisivujen kautta (linkki)!

Pelargonipistokas, josta on jo irrotettu pari ylimääräistä lehteä. Vielä voisi ottaa: 2-3 lehteä riittää

Minun suvussani ei ole vanhoja pelargoneja. Jo viime vuoden messuilta ostin ainakin Hillevin ja tänä vuonna vaaleanpunaisen tulppaanipelargonin Pink Pandoran ja Linean. Otin myös tänä keväänä pistokkaita viime vuonna hankkimistani pelargoneista. Saa nähdä, kehittyykö tästä harrastus. Toistaiseksi pelargoninkasvatustaitoni eivät ole olleet kovin vakuuttavia, mutta voihan tässä kehittyä! Yksi ongelmakohta on talvi. Säilytin omiani eri puolilla taloa ja pohjoisen puolella olleet kuolivat. 

Pistokkaiden oton ei pitäisi olla kovin vaikeaa, ovathan pelargonit levinneet ennen talosta taloon. Olennaista on ainakin, ettei niihin jätä liian montaa lehteä. Paljon muitakin neuvoja annetaan, esimerkiksi täällä on ohje.

Ananaskirsikka

Muitakin pistokkaita olen ottanut. Talvetin ensimmäistä kertaa ananaskirsikan ja sen pistokkaat vaikuttavat oikein reippailta!
 

Ananaskirsikan pistokkaat vesilasissa

Lopuksi: Sain kaunista postia! Voitin siemeniä Valkoista salviaa -blogin arvonnasta. Tuli niin kaunis kirje. Ja eikun taas kylvämään…

Samettikukan, jaloakileijan ja salkoruusun siemeniä

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä on niin kauniin keväistä, toivottavasti sielläkin!