12 kuvaa puutarhastani vuodelta 2021

Tykkään vuoden vaihtuessa vetää yhteen mennyttä vuotta eri tavoin. Tässä postauksessa kokoan oman puutarhan tapahtumia pääosin kuviin. 12 kuvaa ovat kollaasikuvia, joissa jokaisessa on muutama kuva kyseiseltä kuukaudelta. Kaikki olen kuvannut omalla pihalla vuonna 2021. Edellisessä postauksessa vedin yhteen viime vuonna lukemani kirjat.  

Hups, alkukesä on niin ihana, että siitä syntyi kaksi kuvaa eli kollaaseja onkin 13. Tämän ensimmäisen otsikkokuvan tulppaanit ja omenapuun kukat on kuvattu 31.5. ja hyasintit aiemmin toukokuussa. Mutta edetään nyt järjestyksessä:

Tammikuu

Viime talvena lumitalvi ryöpsähti tänne lounaisnurkkaan vasta pitkällä tammikuun puolella. Tammikuussa pikkulinnut ovat vilkkaasti ruokintapaikalla ja on hauska aloittaa aina alusta 100 lintulajia haaste. Koskaan en tosin pääse sinne sataan. Vuoden 2021 loppuluku oli 83. Tai korjaan: En ole koskaan päässyt sataan, mutta yritän retkeillä enemmän vuonna 2022 ja ehkäpä sata täyttyy. Hauska ja hyödyllinen Pihabongaus- tapahtuma järjestetään joka vuosi tammikuun viimeisenä viikonloppuna. 

Helmikuu

Talvi jatkui ihan oikeana talvena ja kävi niinkin, että komposti jäätyi. No, se on ihan tavallista, eikä yleensä haittaa, mutta kun se myös täyttyi, piti ryhtyä sulatteluun. Helmikuun loppupuolella sulattelin sitä ja lämpötila alkoi hitaasti mutta varmasti kohota ja sain tehtyä kompostiin tilaa. Lumi alkoi selvästi sulaa, kun olen saanut kuvattua maassa kukkivan jouluruusun. 

Maaliskuu

Maaliskuussa kevätauringon lämmön huomasi ja lumi välillä jo häipyi. Kuvissa mm. kelloköynnöksen taimet kurottavat kohti valoa ja pelargonien uudet pistokkaat aloittavat kasvunsa ikkunalla. Viime vuonna sain kelloköynnökset kasvatettua omista siemenistä. Nyt pitäisikin tilata uudet siemenet, sillä pölytysyrityksistäni huolimatta kelloköynnökset eivät suvainneet tehdä siemeniä vuonna 2021. Ensimmäiset pienet sipulikukat avasivat kukkiaan ja viimeisessä kuvassa perheen miehet ovat tehneet risuista tulet ulkotulisijaan. Koronasulku haittasi jonkin verran oman pihan ulkopuolista eloa, kuten lapsen koulun ja rippikoulun käyntiä. 

Huhtikuu

Huhtikuussa kukki jo siellä ja täällä, mm. kuvien sinivuokot ja krookukset. Tosin välillä tuli kylmää ja lunta ja krookukset jurottivat. Rakennettiin uusi puutarhakomposti. Kuun lopulla pensaissa oli jo vihreyttä, yläoik. kuvassa idänvirpiangervo. Olin tyytyväinen, kun esimerkiksi lamoherukat tekivät isot lehdet jo huhtikuun puolella, koska aikainen vihreys oli yksi syy pensaiden valitsemiseen (ei kuvissa). 

Toukokuu

 Nöpö teki itselleen majan terassille, kevätilma voi vaatia peittoa lämmikkeeksi. Kukinta eteni toukokuussa vauhdilla. Kuun alussa kukkivat narsissit ja kesäkuun lähestyessä tuomi (jota talitiainen kuvassa nyppii) sekä narsissit, tulppaanit ja omenapuut. Sopivasti kun meillä vietettiin rippijuhlia.

Kesäkuu

Kesäkuun alkupuolella kukkivat mm. edelleen tulppaanit ja syreenit. Kuviin pääsivät villit akileijat sekä päivänkakkarat edustamaan alkavaa niittyjen kukintaa. Koiranputket kukkivat mahtavina valkoisina ryöppyinä ympäriinsä (ei kuvassa). Nöpön mielestä maailma on mallillaan kesän lämmössä. Puutarhuri olisi toivonut edes joidenkin sateiden osuvan puutarhaan, turhaan toivoi.

Heinäkuu

 Heinäkuussa tein lomareissujakin, mutta kotipihassakin oli kiva ottaa kuvia. Kärsämöt kukkivat mielikuvituksellisissa sävyissä pergolan luona, niitä ei haitannut helle, ei kuivuus. Kasvihuoneen portin kärhö Madame Julia Correvon kukinta kärsi hiukan kuivuudesta, mutta oli silti hieno. Luonnonvarainen ahdekaunokki (alaoik.) kestää myös kuivuuden ja helteen, kukki upeasti ja veti puoleensa perhosia.

Elokuu

Elokuu on lammella sudenkorentojen aikaa, mm. upeat isot kirjoukonkorennot suihkivat laiturilla pääni yli, mutta niiden kuvaaminen oli hankalaa (jotenkin sentään onnistuin, kun tässä on kuva). Tomaattisato oli kasvihuoneessa parhaimmillaan. Terassin säleikössä kukkivat toisiinsa kietoutuneet kärhö ja kelloköynnös, jotka molemmat päätyivät tähän kollaasiin. 

Syyskuu

Kuvissa on jo aiemmin kukinnan aloittaneita lajeja, jotka jatkoivat täysillä syyskuulle: tuoksuherneet, daaliat ja jättiverbena. Nöpö istuskelee vuoren kainalossa olevalla mietiskelypenkillä.

Lokakuu

Lammella on kuvassa hyvin syksyistä. Pelargonit, esimerkiksi kuvan Hillevi, kukkivat edelleen ulkona terassilla. Raja-aidassa on hyvin monia pensaslajeja ja siinä oli hienot syysvärit. Edessä purppuraheisiangervo, punainen takana on varmaankin aronia. Yläoik. on verikurjenpolvi.
Tomaatteja kypsyi edelleen runsaasti. Niiden maku ei enää ollut ihan yhtä hyvä kuin kesällä, eikä niitä enää syöty lähes kaikkia tuoreena. Tomaatteja riitti siis paremmin esimerkiksi keiton tekoon. Loput tomaatit otin raakoina sisälle ja ne kypsyivät vielä oikein hyvin pöydällä ilman sen kummempia säätöjä.

Marraskuu

Marraskuun iso projekti oli terassin laajennus. Siihen liittyen pyydettiin lokakuussa metsuri kaatamaan kolme puuta. Terassin kulmalla oleva mänty oli kuolemassa pystyyn. Samalla kaadettiin yksi "ylimääräinen" koivu polttopuuksi. Lisäksi kaadettiin kuusi, jonka kaadon seurauksena yllättäen vuoren huipulle, talon ja lammen väliin, aukeni ihan uusi paljon helpompi kulkureitti (tytär esittelee kuvassa). Tai ainakin se on helppo sitten, kun kaikki risut on raivattu pois. Se homma jäi pahasti kesken, koska piti kuskata polttopuuta suojaan ja rakentaa terassia. Marraskuisia projekteja hankaloitti vielä se, että pimeä laskeutui heti työpäivän päätteeksi, mutta terassia onneksi saattoi tehdä talon ulkovalojen loisteessa, joten se tuli valmiiksi.

Joulukuu

Lasiterassia ei onneksi tarvinnut itse koota laajennetun puuterassin päälle, vaan sen kävivät tekemässä ammattilaiset. Valmista tuli marraskuun lopulla ja joulukuun alussa laitettiin terassille havuja, kausivaloja ja myös uusia pysyviä valaisimia. Portaat ja istutukset tehdään sitten keväällä, kun maa taas sulaa. Lasiterassi näyttää vielä paremmalta sitten, kun se istutusten avulla yhdistyy ympäristöönsä. Portaat lasiterassille tulevat tuohon oikeassa reunassa näkyvän avoterassin jatkeeksi. 

Lumi saapui aiemmin kuin edellisenä talvena, joka talvi ei todellakaan täällä oteta joulukuussa näin lumisia kuvia.    

Sellainen oli vuosi 2021 lyhyesti! Puutarhaan en ehtinyt panostaa yhtä paljon kuin joskus muulloin, koska palkkatyöt veivät suuren osan ajasta ja energiasta. Onneksi luonnonmukainen puutarha on monin tavoin hyvä juttu ja vaikkapa koiranputket ovat minusta ilo eivätkä riesa. Vuoden bonus oli lasiterassi, josta päästään paremmin nauttimaan sitten kun kevät koittaa.   

Työkiireet olivat syy myös siihen, että päätin olla päivittämättä blogia koko syksynä. Työt jatkuvat, joten päivittäminen tulee edelleen olemaan harvaa. Nyt joululomalla olen kovasti nauttinut näiden kollaasikuvien väkertämisestä, joten ehdottomasti blogi jatkossakin välillä päivittyy ja muiden blogeja lueskelen myös.

Mukavaa vuotta 2022! Yritetään pysyä terveinä!

Elokuuta puutarhassa

 Aika kiirii eteenpäin. Rutikuivan kesän jälkeen meilläkin on hetkeksi vihertynyt. Tosin koivut alkoivat luopua lehdistään jo heinäkuun lopulla, samoihin aikoihin kuin sateet vihdoin saapuivat. Kärhö Jackmannii näyttää tykänneen kuivasta kesästä. Se kukkii ryöppynä terassilla.

Laitoin Jackannista kuvan jo edelliseen postaukseen, mutta silloinen kukinta oli vasta pientä esimakua. Hauskinta kärhössä on se, että se esittelee parasta kukintaansa terassilla oleskelijoille. Sen juuret ovat maassa säleikön toisella puolen. Sen sijaan komea lehdistö kuuluu terassin ruukussa kasvavalle kelloköynnökselle. Sekin on avannut jo muutaman ensimmäisen kukan. 

Clematis Jackmannii

Jackmannii kärhö on viihtynyt säleikössä jo useamman vuoden. Sen sijaan oikealla oleva kiinanlaikkuköynnös ei ole tänä kesänä kasvanut kokoa juuri lainkaan. 

Myös kelloköynnös kukkii

Heinäkuun puolivälissä ilmestyvät aina sudenkorennot. Niiden toukat elävät lammessa. Yritin yhtenä päivänä kovasti kuvata vauhdilla kaartelevia "helikoptereita". Vaikeaa on. Kamerasta löytyi valtava määrä hyvin omituisia kuvia rantapuskista, joissa ei usein näkynyt vilaustakaan itse kohteesta. Muutama onnistui edes sinne päin:

Sain kuvan korennon varjosta! Itse korentoa kuvassa ei ollut edes ennen rajausta...

Tässä näkyy jo itse korento...

Nyt näkyy väritkin! iNaturalist sovellus sanoi tästä kuvasta että kyseessä on kirjoukonkorento. Pituutta näillä on n. 7cm!

Viime syksynä sain kaivaa itselleni kasan punalatvaa. Länttäsin ne laajennettuun muuripenkkiin, koska siinä oli tyhjää tilaa. Paikka saisi olla aurinkoisempikin, mutta ainakin ne kukkivat! Saa nähdä suurenevatko kukinnot vielä, kun vesitilanne on ollut huono. 

Syysleimuja kukkii terassin edessä. Kuvassa näkyvä päätyterassi on menossa täydellisesti uusiksi. Se on alkuperäiskunnossa ja nuo kaiteet ovat aivan lahot. Tähän tulee ilta-auringon puolelle lasiterassi. Siinä on vielä erinäisiä vaiheita, alkaen huonokuntoisen puun kaadosta terassin vierestä. 

Mukavaa elokuuta ja tsemppiä koulujen alkuun kaikille joita se koskee. Toivotaan, että koronarokotukset etenevät sutjakasti ja niiden teho on hyvä. 

Kuivuudessa viihtyvät kukkijat

Meille ei ole osuneet ukkoskuurot eikä mitkään muutkaan sateet koko kesäkuussa eikä nyt heinäkuun puolellakaan. Kauas pilvet karkaavat, molemmin puolin laaksoa. Kastelu ei ole ollenkaan juttuni. Kasvit kannattaa mielestäni valita pääosin niin, että ne pärjäävät mahdollisimman hyvin itsekseen. Katsotaan, mitä erityisesti kuivuudessa viihtyvää nyt kukkii auringossa. 

Tykkään kovasti kärsämöistä. Meillä viihtyvät hyvin luonnonvaraiset siankärsämöt ja niiden kaveriksi kylvin viime vuonna sinne tänne muita kärsämöitä. Ne ovat nousseet taas mukavasti. Nämä pärjäävät paahteessa!

Punakärsämöitä ja siankärsämöitä pergolassa. Takana humala kiipeää pergolaa. 

Kärsämöiden värikirjoa 3.7.2021

Kasvimaalla kurkut ja kurpitsat riiputtavat usein surullisina lehtiään iltapäivällä, vaikka niitä on kasteltu edellisenä iltana. Onneksi kasvihuoneen tomaateilla on kastelusysteemi! Enemmän pitäisi vielä kastella. Sen sijaan kasvimaan edustalla iisoppi jaksaa kukkia lähes ilman kastelua auringossa. Kerroin iisoppiaidan perustamisesta viime keväänä (linkki). "Aita" on edelleen hyvin lyhyt, koska kaikki pistokkaat eivät silloin lähteneet kasvuun ja tänä vuonna en ole laittanut uusia. Iisoppien vieressä kukintaa aloittelee suosikkikärhöni, tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon, joka on vähään tyytyvä. Harvakseltaan olen sille kuitenkin heitellyt vettä, että se kukkisi taas yhtä upeasti kuin yleensä.  Täällä puutarhassa maa on savea, jossa kosteus pysyy mukavasti.

Iisoppi (Hyssopus officinalis) 

Kärhö Madame Julia Correvon aloittelee kukintaa 3.7.2021

Iisoppi ja kärhö kasvimaan ja -huoneen edustalla

Autotallilta tullessa portaiden vieressä maa on kuivempaa ja hiekkapitoista, toisin kuin puutarhan puolella. Siellä viihtyvät valtavan hyvin ahomansikat, jotka leviävät ja tekevät paljon marjoja. Kukassa on myös mm. laventeli. Viime kesänä istuttamani sitruuna-ajuruohomätäs erottuu hauskan vihreänkeltaisilla lehdillään, saa nähdä aikooko se kukkia. Nämä lajit eivät kastelua kaipaa. 

Ahomansikkaa havujen joukossa. Edessä epäselvänä perhoangervon kuihtuvia kukkia. 

Laventeli (en nyt muista tarkempaa sorttia)

Sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus  'Bertram Anderson) on ottanut lainakukan. Sen pitäisi kukkia liiloin kukin.

Pääportaikon toisella puolen on pientä kaaosta, onneksi yksityiskohdat ei näy hyvin kuvassa. Kuvan molemmissa reunoissa näkyy kuihtuvat pionit sekä takana tornionlaaksonruusu ruskettunein kukin. Sen edessä vihreyteen hukkuu onneksi japaninvaahtera, joka on aika ruma tällä hetkellä, kun sen latva kuoli viime talvena. Mutta kovasti se taas kasvaaa. Etummaisena kukkivat täysillä maksaruohot, joiden sortteja en muista. Niitä ei todellakaan tarvitse kastella. Suurin osa on keltaista, mutta...

    ... valkoistakin löytyy. Pörriäiset tykkäävät kaikista maksaruohoista, kuvassa kimalainen. 

Neilikat on minusta todella kauniita, mukavan vähään tyytyviä ja leviävätkin vielä. Niitä on sekä ruukussa että luonnossa. Ruukussa on tarhaneilikka 'Pink Kisses'. Pienen niittyni ketoneilikat aloittivat juuri kukinnan. Ketoneilikka on ehkä luonnonvaraisista kasveistamme se kaikkein punaisin! Kuivina vuosina ketoneilikat valtaavat tilaa. Ilokseni olen löytänyt niitä nyt uusista paikoista, mm. viime keväänä istuttamani tuohituomen juurelle on ilmestynyt niitä.

Tarhaneilikka 'Pink Kisses'

Ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Sitten on vielä yksi "neilikka", tässäpä hyvä aasinsilta esitellä sekin, neilikkaruusu. Viime vuonna hankkimani pieni taimi on nyt avannut ekan kukkansa! Tykkään kovasti neilikkaruususta ja nyt minulla on vihdoin sellainen. Se kukkii pitkään, tuoksuu hyvältä ei vaadi kasvupaikalta kovin paljon. Kirvoja siinä on nyt ollut, joten olen sitä jonkun verran kastellut ja kaatanut veden lehdille tehdäkseni kirvojen elosta vaikeampaa. Ne ovatkin vähentyneet. 

Neilikkaruusu

Loppuun vielä yksi ihastuttava kasvi, joka ei pärjää päivääkään ilman kastelua. Talvettamani kaktusdaalia kukkii komeasti. Minulla on pari daaliaa ruukuissa terassilla ja iltaisin ne jo huutavat vettä. Toinen ei vielä kuki. 

Kaktusdaalia 'My love'

Toki olen minäkin kastellut, esimerkiksi puolivarjossa kasvavat alppiruusu ja valkotäpläimikkä ovat selvästi viime päivinä saaneet kuivuudesta tarpeekseen ja tarvitsevat vettä. Kumpikaan niistä ei enää kuki,  mutta toki puolivarjossa kukkii nyt muuta, mutta keskityin tässä nyt aurinkoisiin paikkoihin. Tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt vain lisääntyvät, joten puutarhaa suunnitellessa ja istutusalueita perustaessa kannattaa panostaa hyvään ja riittävään multaan sekä valita sopivat kasvit oikeaan paikkaan, aurinkoon vain sitä hyvin sietävät lajit. Olen tosi tyytyväinen meidän pihan runsaaseen puustoon, joka hellepäivinä tarjoaa puutarhalle, ihmisille ja talolle varjoa. Extrabonuksena lampi, joka helpottaa puutarhan eläinten eloa sekä kastelua. Tänään tapasin useita rastaanpoikasia lammen ympärillä, niistä ovelin oli löytänyt puutarhan viileimmän paikan laiturin alta. Pelästyin kun astuin laiturille ja se lähti kovasti räpistellen karkuun!

Pajulinnun poikasen kuvasin juhannuksena, se löytyi krokettikentän keskeltä

 
Mukavaa sunnuntaita ja heinäkuuta!  

Niittypolut

Rassaako ruohonleikkuu? Haluatko pelastaa pörriäiset? Niityn perustamisen puolesta olen puhunut jo pitkään. Mutta mitä tehdä, kun pitkässä heinikossa mahdollisesti  piilottelevat punkit ja käärmeet ahdistavat ja kulkemaankin pitäisi päästä? Ratkaisu on niittypolut. Kuvissa myös ihanat akileijat ja atsalea.

Niittypolkuja on erittäin helppo tehdä ja huoltaa. Mitään perustamista ei yleensä tarvita. Säännöllinen hoito vaatii vain ruohonleikkurin tai trimmerin. Meillä polkuja raivattiin eilen jo pitkäksi kasvaneeseen heinään. Ensin heiluteltiin trimmeriä ja isompi poluista viimeisteltiin ruohonleikkurilla. 

Ruohonleikkurilla ajettu niittypolku takapihalla. Tänne olen kylvänyt niittykukkia laikkuihin, tulokset on toistaiseksi vaatimattomia. 

Se varsinainen niittyni, jossa luonnon niittykasvit viihtyvät, saisi laajentua kohti lampea. Ja kyllä se vähitellen laajeneekin. Siellä päässä, johon polku tuli, kasvaa kuitenkin enimmäkseen heinätuppaita. Uusi polku oikaisee reitin lammelle, pergolalle ja kasvihuoneelle. Se tulee talolta suoraan mustikanvarpuja kasvavan metsikön läpi tähän: 

Kuva kalliolta josta polku laskeutuu pikkumetsiköstä kivien vierestä alas niitylle. Polku raivattu siis tuohon kuvassa vaaleana aurinkoläikkänä näkyvään kohtaan. 

Niityillä ei kannata turhan paljon puita pitää, ihanimmat niittykukat tykkäävät auringosta. Kuvissani näkyy useita pieniä koivun taimia. Ne ovat itsekseen tulleet ja en ole vielä päättänyt, minkä niistä säästän. Keväisin tässä on hyvin kosteaa lammen vesien takia ja koivu on hyvä imemään vettä ja haihduttamaan sen taivaalle. Puut myös käyttävät ylimääräisiä ravinteita ja niittykukat viihtyvät, kun ravinteita on vähän. Yksittäiset puut tai isolla niityllä pieni puuryhmä on siis ok!

Polku toisesta suunnasta, talo näkyy metsikön takana

Pohjantähti köynnösruusu on uudelleensijoitettu kuvan oikean laidan männyn viereen, mutta se on vielä pieni ja jää kuvassa puun taakse. Se sai piikkisyyden takia pikaisen häädön takana näkyvästä pergolasta.

Ihan pienelle niitylle ei polku mahdu. Näin juuri tänään avoimissa puutarhoissa kivan ratkaisun, jossa muutaman neliön niittyalue oli siististi ajettu ruohonleikkurilla ympäri, joten se muodosti oman kokonaisuutensa. Siinä polku siis ei mennyt alueen läpi vaan kiersi sen. Näytti mukavalta, mutta jostain käsittämättömästä syystä en ottanut siitä kuvaa. 

Piti käydä myös retkellä ihan oikealla niityllä, siis isommalla. Tämä on Maskun Muuntajanmäki. Mäkitervakoiden kukinta oli hiipumassa, mutta vielä loisti maisema punaisena. Luonnonsuojeluyhdistys niittää aluetta loppukesällä. Lisäksi minun oli pysähdyttävä kuvaamaan liikenneympyrä Raisiossa...

Aivan mahdottoman hieno liikenneympyrä Raisiossa nyt kun mm. mäkitervakot kukkivat! Keväällä se oli ihan siistin näköinen kivikko, keskellä kasvaa tammi (ei kuvassa). 

Atsaleat ja akileijat kukkivat parhaillaan. Akileijojen kukinta on ihan parasta aikaa. Muutama kuva niistä. Tällaista pöheikköä...

Lähempää löytyy kauniita yksityiskohtia, akileija ja keijunkukka

Toinen kukkapenkki, toinen pöheikkö

Akileijojen taustana ihanat koiranputket

Ja tosiaan, uudet (syksyllä istutettu) atsaleani tulivat myöhään kukkaan. Nyt jo kukat putoilevat, mutta muutama päivä sitten oli näin hienoa mietiskelypaikalla:

Revontuliatsalea Northern Hi-Lights

Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa!