lauantai 6. huhtikuuta 2019

Vanhoja pelargoneja ja uusia pistokkaita

Juttua pistokkaista ja pelargoneista, joilla on tarinoita. Eli nyt ei puhuta niistä pelargoneista, joita kahmitaan mukaan puutarhaosastoilta keväällä ja viskataan pois syksyllä. Lopuksi iloisesti yllättäneestä postista.
Vasemmalla pilkottaa Hillevi ja edessä uudet pelargonihankintani Linea ja Pink Pandora


Viime viikonloppuna Turun Piha & Puutarha -messuilla kuuntelin, kun Tiina Niittynen kertoi vanhoista suomalaisista pelargoneista. Hänelle oli laitettu ohjelmaan kiva ja kuvaava titteli: Pelargonipuutarhuri. Kaverina hänellä oli Maija, tuossa pöydällä.

Pelargonipuutarhuri Tiina Niittynen

Tiina Niittynen kertoi tavoitteesta kerätä talteen vanhoja suomalaisia pelargoneja. Niitä, joita on kasvatettu ikkunalaudoilla sukupolvesta toiseen, jaettu pistokkaina eteenpäin, varjeltu aarteina ja jopa pakattu mukaan evakkomatkalle. Vanhoja pelargoneja on monen näköisiä. Usein ne ovat rotevia ja korkeampia kuin peruspelargonit, kukintoja on vaikka millaisia

Pelargonipistokas Hillevi menossa multaan

Pelargoniharrastuksessa ollaan siis aika kaukana niistä massoista, joita ladotaan puutarhamyymälöiden pöytiin tuhansittain alkukesällä ja hamstrataan mukaan suoraan rullakoista ("Valkoiset ovat taas loppu!"). Niistä, jotka päätyvät syksyllä roskiin. Asiantuntija tunnistaa yleensä kasvista heti, onko se vanhaa kantaa vai uusi lajike. 

Pistokkaita, Hillevi ja lääkepelargoni

Tärkeää on sekä saada talteen vanhojen lajikkeiden geneettinen monimuotoisuus että yhdistää pysyvästi toisiinsa kasvit ja niiden tarinat, ennen kuin ne unohtuvat. Paljon tarinoita on tietysti jo unohtunutkin eikä niitä ole mahdollista enää löytää. Toisaalta tulevaisuudessa geenitekniikka voi mahdollistaa, että eri puolilta Suomea löydetyt kasvit voidaan todeta samaksi lajikkeeksi ja yhdistää sukujuuriltaan jonnekin päin Eurooppaa.


Tiina Niittysen yritys Pelargonitaivas kasvattaa näitä kasveja ja vuonna 2016 perustettu Suomen Pelargoniyhdistys kerää tarinoita. Onko sinun sukulaisellasi tai tuttavallasi vanha pelargonialajike? Kerro siitä yhdistykselle nettisivujen kautta (linkki)!

Pelargonipistokas, josta on jo irrotettu pari ylimääräistä lehteä. Vielä voisi ottaa: 2-3 lehteä riittää

Minun suvussani ei ole vanhoja pelargoneja. Jo viime vuoden messuilta ostin ainakin Hillevin ja tänä vuonna vaaleanpunaisen tulppaanipelargonin Pink Pandoran ja Linean. Otin myös tänä keväänä pistokkaita viime vuonna hankkimistani pelargoneista. Saa nähdä, kehittyykö tästä harrastus. Toistaiseksi pelargoninkasvatustaitoni eivät ole olleet kovin vakuuttavia, mutta voihan tässä kehittyä! Yksi ongelmakohta on talvi. Säilytin omiani eri puolilla taloa ja pohjoisen puolella olleet kuolivat. 

Pistokkaiden oton ei pitäisi olla kovin vaikeaa, ovathan pelargonit levinneet ennen talosta taloon. Olennaista on ainakin, ettei niihin jätä liian montaa lehteä. Paljon muitakin neuvoja annetaan, esimerkiksi täällä on ohje.
Ananaskirsikka
Muitakin pistokkaita olen ottanut. Talvetin ensimmäistä kertaa ananaskirsikan ja sen pistokkaat vaikuttavat oikein reippailta!
 
Ananaskirsikan pistokkaat vesilasissa

Lopuksi: Sain kaunista postia! Voitin siemeniä Valkoista salviaa -blogin arvonnasta. Tuli niin kaunis kirje. Ja eikun taas kylvämään…

Samettikukan, jaloakileijan ja salkoruusun siemeniä
Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä on niin kauniin keväistä, toivottavasti sielläkin!

12 kommenttia:

  1. Minä en oikein koskaan ole noiden pistokkaiden kanssa onnistunut, olen ehkä ottanut väärästä kohtaa:) On tosiaan upea ilma tänään! Mukavaa viikonloppua❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkauskohta onkin varmaan tärkeä asia: Heti nivelen (eli varren paksun kohdan) alta, koska nivelestä kasvaa juuret. Kaunista viikonloppua!

      Poista
  2. Tuttua puuhaa. Ja nimenomaan suoraan multaan laitettuna :) Nytkin on kaksi pistokasta juurtumassa (tai ovat saattaneet jo juurtuakin) ja vielä odotan emokasvien kasvamista tarpeeksi isoiksi, että saisin muutaman pistokkaan lisää. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pelargonipistokkaat minäkin laitoin suoraan multaan, mutta ananaskirsikat päätyivät ensin lasiin. Varmaan nekin olisi voinut laittaa heti multaan.

      Poista
  3. Pelargoniaharrastus on itselleni vielä varsin vierasta, mutta pistokaskasvatus on kyllä todella kiinnostavaa. Onnea sinulle pistokkaitten kasvatuksen kanssa ja hyvää kylvöonnea myös. Kiva, että palkinto tuli turvallisesti perille :) Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylvin jo osan siemenistä! Pistokaslisäys on tosiaan kiinnostavaa, täytyy laajentaa sen käyttöä.

      Poista
  4. Minulla ei ole pelaguuhistoriaa taustallani, sillä läheisilläni on ollut huonot mahdollisuudet kasvattaa ympäri vuoden pelaguita. Vanhoissa puutaloissa oli aikanaan viileät "porstuat", joissa pelaguut menestyivät yli talven.
    Olen kasvattanut pelaguita siemenestä ja ottanut niistä onnistuneesti pistokkaita. Talvetuskin on jotenkuten hoitunut, mutta isoa määrää en pelaguita pysty keräämään.
    Kaupasta ostettuja pelaguita - niin niitä tavallisia, kuin erikoisempiakin - olen koittanut pitää hengissä. Tuntuu hirveältä tuhlaukselta heittää niitä syksyllä kompostiin.
    Aurinkoista sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
  5. Juu, keskilämpöinen keskuslämmitysasunto ei ole mikään pelargoniharrastajan unelma. Mutta niksejä löytyy varmaan sinnekin. Yleisestikin kasvien turha kertakäyttökulutus ärsyttää siinä kuin kertakäyttöastiatkin...

    VastaaPoista
  6. Vanhaa pelakuunkantaa minun suvullani ja miehen suvulla ei ole. Mutta erittäin vanhan joulukaktuksen perin anopilta .Sen juurakko on yli kuusikymmentä vuotta vanha. Vähän hirvitti ensin ottaa se ajattelin että jos minä tapan sen. Nyt se on meillä ollut kahdeksan vuotta .Myös yksi noin kymmenen vuotta vanha pelakuu minulla on " vanharouva " nimeltään. Olisi kyllä mukava saada joku tosi vanha lajike itselleen.

    VastaaPoista
  7. Vau, varmasti komea se joulukaktus! Toivottavasti minäkin saisin kaktukseni ja pelargonini pysymään pitkään ilonani, kaktukset ovat jo monta vuotta vanhoja.

    VastaaPoista
  8. Kuljeskelin täällä blogi poluilla ja satuin törmäämään sinun blogiisi. Mukavasti kirjoitit pelakuun vanhoista ja uusista aluista. Minusta tuntuu että taidan jäädä seuraamaa tätä blogiasi ja liityn lukijaksikin.
    Olisi todella mukavaa jos tulisit käymään aurinkokujalla kylässä.
    Rauhallista ja iloista viimeistä pääsiäis päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ja kiva kun tykkäsit! Tulen käymään - viimeistään kun olen taas Suomessa.

      Poista

Palautetta? Pieni ajatus? Kritiikkiä? Kyllä kiitos! Kiitos viestistä!

Lisää lukemista:

5 muistoa kesältä

Marraskuun pimeyttä piristää kesän muistelu ja valokuvien katselu. Between Rikkaruohoelämää -blogista haastoi minut Viisi parasta puutarh...