sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Fredrikan huonekasvit – elävää historiaa kasvi-ikkunalla


Vanhanajan huonekasvit kiinnostavat ja pääsin tutustumaan hienoon kokoelmaan Fredrika Runebergin kasvien jälkeläisiä. Parhaillaan maatiaisamaryllikset kukkivat upeasti! Fredrika oli kovan tason viherpeukalo. Kauniin puutarhan lisäksi hän keräsi komean määrän huonekasveja 1800-luvulla. Niistä huolehditaan edelleen Runebergin kotimuseossa Porvoossa, mutta se ei ole ainoa paikka. Pääsin kurkistamaan kasvien yksityiseen kokoelmaan, joka varmistaa niiden säilymisen tulevaisuuteen.



Muistatko Pasin daaliat, joista kerroin loppukesällä? (Voit katsoa sen täältä.) Daaliakokoelma on osa Luken kansallisen geenivaraohjelman varmuuskokoelmaa. Runebergin kotimuseon puutarhaan kaivattiin jokunen vuosi sitten oikeanlaista vanhaa daaliaa. Sehän löytyi Pasin puutarhasta Paraisilta. Sitten esiin nousi ajatus, että Pasi voisi tallettaa myös huonekasveja. Niinpä nykyisin hänellä on ikkunoillaan kaikkien Runebergin kotimuseossa Porvoossa säilyneiden alkuperäisten kasvien jälkeläisiä. Sinänsä hauska sattuma on, että Johan Runebergista ja Fredrika Tengströmista tuli pariskunta Paraisilla (museolinkki).   
Maatiaisamaryllis (Hippeastrum rutilium) kukkii 1.2.2020. Alempana Osku esittelee kukintaa.




Fredrika Runebergin aikaan huonekasveja oli vasta vähän saatavilla. Usein niitä vaihdettiin tuttujen kesken. Syrjäiseen Suomeen kasvit saapuivat hitaasti. Fredrika ei itse koskaan päässyt matkustelemaan maailmalle, mutta hänen aikuiset poikansa ja tuttavansa muistivat häntä ja toivat matkoilta uusia kasveja. Fredrikalla oli taito hyppysissään ja hän kasvatti kasvit mielellään itse siemenistä ja pistokkaista.   
Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) on muodissa niin 1880- kuin 2020-luvullakin.


Fredrika oli monella tavalla merkittävä henkilö Suomen historiassa, mm. lahjakas kirjailija ja kansallisrunoilija J.L. Runebergin huolehtiva vaimo. Hänen oli varmasti vaikea saada aikaa omiin projekteihinsa aikansa superjulkkiksen rinnalla. Lasten ollessa pieniä ajan veivät kotiasiat. Myöhemmin kotiin jatkuvasti tulvivat vieraat ja pitkään sairastaneen aviomiehen hoito olivat raskas elämäntyö. Kasvit olivat kuuroutuvalle Fredrikalle rakas harrastus ja keino katkaista ”alituiset surulliset ajatukset”.


Ennen aviomiehen sairastumista, vuosikymmenten ajan, perhe siirtyi aina kesäksi Kroksnäsiin, saareen Porvoon eteläpuolelle. On hauska kuvitella soutuvenettä, joka lastattiin täyteen kasveja, jotka pääsivät mukaan kesänviettoon. Takaisin päin syksyllä saattoi tulla kaksi venelastia, sillä kasvit todella viihtyivät Fredrikan hoivassa. Puutarhassa kukkivat mm. daaliat ja ruusut ja monet huonekasvitkin viettivät kesän ulkona.
Pylvään päällä virallisesti tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum) eli kauniimmin yön prinsessa, jota Fredrika kutsui yön kuningattareksi. Oikealla Fredrikan yksi lemppari, tuoksupelargoni, jolla on erityisen voimakas tuoksu.


Vasemmalta maatiaisamaryllis ja erkkerin ikkunalaudalla valkotupsukki, nuori rahapuu, tuoksupelargonit, tuonenkielo, toinen amaryllis, suokriinumi, valkotupsukki ja tuoksupelargoni 


Fredrika Runebergin suuresta huonekasvikokoelmasta vain pieni osa on säilynyt nykypäivään ja monia niistä ei enää ole missään. Hänelle olivat esimerkiksi rakkaita kymmenet ruukkuruusut, joita ei enää ole. Pasilla kasvit ovat olleet vasta muutaman vuoden. Hänellä ovat vain ne museon kasvit, jotka suurella todennäköisyydellä ovat alkuperäisiä Fredrikan kasvien jälkeläisiä. Ne ovat alkuperäislajikkeita, eli kooltaan pienempiä ja kukiltaan yksinkertaisempia kuin nykyiset jalostetut lajikkeet. 
Sinisarja, joka on aina sisällä kuten Fredrikallakin. Yleensä sinisarjaa pidetään ulkona kesällä ja talvetetaan viileässä. Joulukaktus kukkii kahdesti vuodessa, joulun aikaan ja keväällä.

Toinen joulukaktus ja suokriinumi (Crinum), jota ei viedä ulos ja se kukkii aina loppukesällä. Kapmaan kriinum Pasilla on myös, se ei näy näissä kuvissa.

Jokaisella kasviharrastajalla on omat kiinnostuksen kohteensa ja erityisalueensa. Fredrika oli kovan tason kasviharrastaja. Ja niin on Pasikin. Nyt talvella Pasin daaliat ja muut talvetettavat lepäilevät viileässä, nimettyinä siististi laatikoissa. Huonekasvit ovat levittäytyneet kaikkiin huoneisiin. Saas nähdä, koska valkotupsukki suvaitsisi kukkia ensimmäistä kertaa hänen ikkunallaan. Puutarhassa lumikellot ovat jo heränneet uuteen kevääseen. Toivon että rajanveto peurojen ja vesimyyrien kanssa jatkuu kasvien eduksi! 

Lähestyvän Runebergin päivän kunniaksi söimme tietysti Runebergin tortut. Kiitos Pasille inspiroivasta vierailusta ja tsemppiä kasvien parissa! 

Kasvien tieteelliset nimet otin kirjasta: Vanhanajan huonekasvit (Anu Ranta)
Tietoa Fredrikan huonekasveista löytyy: Unelmien puutarha - Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha (Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10)

14 kommenttia:

  1. Ihania vanhoja kasveja. Itsekkin muistan noista monia, mitä mummillani oli. Esim. Valkotupsukki, mummini sanoi lehmänkieleksi, olisi kyllä kiva löytää jostain. Täytyykin pitää silmät auki kun vierailee alan liikkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkotupsukilla onkin erityisen paljon nimiä, esim. elefantinkorva tai ruotsiksi edellisten yhdistelmä: elefanttunga. Vanhanajan huonekasvit kirja sanoo, että sitä ei ole saatavina kuin kasviharrastajilta. Joten Tanja, parasta etsiä joku kasvimummi.

      Poista
    2. Minulla olisi valkotupsukin alkuja saatavilla

      Poista
  2. Ihailtavaa! Vanhan ajan huonekasvit ovat suosikkejani. On aina loistavaa, kun niitä tulee muotiin, niin pääsee hankkimaan, jos ei saa mistään pistokasta. :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kiinnostava postaus. Meillä kotona oli vanha maatiaisamaryllis ja se kukki ahkeraan. Ja minulla on ollut joskus kriinumi, harmi ettei enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! On harmi, että on vaikea saada sitten uusi jos menettää vanhan kasvin. Pitäisi olla varmuuskappaleita...

      Poista
  4. Hienoa, että Fredrikan huonekasvien jälkeläisiä on säilynyt tähän päivään saakka. Todella hieno kokoelma Pasilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tämä on mielestäni hieno asia, että osa kasveista on säilynyt!

      Poista
  5. Ihanat kasvit, mahtava hauveli ja upea tapetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tapetit olivat samaa henkeä kasvien kanssa ja koiruus hyvin sosiaalinen :)

      Poista
  6. Eilen selvisi, että minulla on valkotupsukki, jota olen vuosikausia luullut huonosti kasvavaksi kliiviaksi! Välillä on tosin käynyt mielessä, että onkohan tämä sittenkin joku muu... Lehtien reunoissa pieniä karvoja/piikkejä olenkin ihmetellyt ja eräässä jutussa ne mainittiin valkotupsukin tunnusmerkiksi.Se on se! Mullan pinnalla olevia siemeniä olen myös ihmetellyt, se on siis joskus muinoin kukkinut. Luulin, että anoppini on sirotellut jotain rypäleiden siemeniä purkkiin. Eivät ole itäneet, koska kastelu on ollut varmaan hyvin satunnaista muistisairauden takia. Kasvi on kasvanut äärettömän hitaasti, vasta tänä vuonna siinä on alkanut jotain tapahtua. Se oli hyvin pieni, kun sain sen anopin jäämistöstä. Joskus ajattelin, että olen aika tyhmä, kun säilytän tällaista paikoilleen jämähtänyttä kasvia. Nyt tuli haasteeksi saada se kukkimaan ja lisääntymään.Ehkä se ansaitsisi saada tuoretta multaakin. On tosiaan ollut samoissa mullissakin nämä vuodet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauska tarina, kiva kun kasvi sai nimen! Kunhan kevättalvi koittaa, anna valkotupsukille uutta multaa. Ehkä se innostuu kukkimaan, pidän peukkuja!

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kiitos!

Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...