Puutarhani vuosi 2022

Enpä juuri tehnyt blogipäivityksiä vuonna 2022, mutta pieni katsaus menneeseen vuoteen tulee tässä. Mukana ovat vain vain oman puutarhan asiat sekä joitakin perheen kuulumisia. Reissukohteisiin ei tässä kurkotella. Tärkein juttu puutarhassa oli lasiterassin ympäristön laitto. Paljon kauneutta ja iloa toivat pari pussillista daalian mukuloita (niiden syksyistä kukintaa heti ensimmäisessä kuvassa). Kaikki kollaasien kuvat on kännykällä napattuja omalta pihalta. 

Tammikuu 2022

Tammikuu näyttäytyy lumisena. Kuvissa lumen kolausta pihatiellä sekä talitiainen ja kuusitiainen pienten talipallojen kimpussa. 

Aloitan vuoden alussa laskemaan näkemiäni (ja tunnistamiani!) lintulajeja. Vuosi 2022 oli ensimmäinen, jolloin pääsin tavoitteeseen eli yli sadan lintulajin! (Taisi olla 105 lajia.) Sata lajia vuodessa ei pitäisi olla kovin vaativa tavoite, mutta ilmeisesti kuopsutan enemmän nenä maassa kuin kierrän linturetkillä, kun useampi vuosi meni tavoitteen saavuttamiseen. Löysin ensimmäistä kertaa myös retkihaasteen, jonka listalla on 52 erilaista retkeä eli retki joka viikolle. Sen täyttäminen unohtui vuoden mittaan, mutta ajatus on minusta kiva, joten ajattelin kokeilla tänä vuonna uudestaan (retket voivat minusta olla hyvin pienimuotoisia eikä yhtään haittaa ettei lista varmaankaan tule täyteen). Tässä linkki, jos 100 lintulajia haaste kiinnostaa ja täällä retkihaaste.  Sitten on vielä Helmet lukuhaaste, josta kerroin edellisessä postauksessa. Olen selvästi listaihminen...  

Helmikuu 2022

Lunta riitti pieni kerros koko helmikuulle. Potkukelkkakin pääsi esiin. Kuvissa lumeen peittynyt lampi kuvattuna pieneltä vuoreltamme ja sen takana kasvihuone. Toinen kuva pihatieltä. Puutarha-asiat eivät olleet paljon mielessä. Ukrainan tilanne järkytti. 

Maaliskuu 2022

Maaliskuussa aurinko alkoi lämmittää, lähiseudun pelloille ilmaantui muuttavia hanhia ja joutsenia lepäilemään. Jään päälle lennähtänyt lehti saattoi päivän aikana painua jään sisään, kun aurinko sitä lämmitti. Voin kertoa, että siitä ei tullut hyvää valokuvaa, jätin pois! Mukaan päässeessä kuvassa vihreä sammal kuoriutuu esiin jään alta. Vuorelta samanlainen kuva lammelle kuin helmikuulla, mutta nyt on selvästi kevätfiilistä! Itsellä ei aina ollut niin hyvä fiilis, sairastin koronan, en onneksi erityisen vakavaa versiota, mutta kuumetta oli kuitenkin. 

Huhtikuu 2022

Tyttärellä oli lukiossa abikevät ja penkkariajelu oli ihanassa säässä koronan hellitettyä 1.4. Myöhemmin samassa kuussa juhlittiin lasiterassilla 19-vuotissynttäreitä (kuvassa). Luntakin kyllä vielä välillä satoi (ei kaivata enää kuvia siitä!) Sipulikukat alkoivat kukkia tosissaan ja samoin mm. sinivuokot.

Pajun kukinnot tarjoavat hyvää ravintoa pörriäisille keväällä (alakuva). Pajut, kuten esimerkiksi raita, ovat tosi tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle eli siis myös luontokadon torjuntaan. Niissä viihtyvät monet selkärangattomat, jotka taas ovat esim. lintujen ravintoa. Annetaan erilaisten pajujen kasvaa puutarhassa tai sen laidoilla.

Toukokuu 2022

Paineet kasvoivat puutarhan suhteen, kun tyttären ylioppilasjuhlat lähestyivät... Pojalla (kuvassa Nöpön kanssa) taas olivat viimeiset viikot peruskoulua jäljellä. Olisihan se ollut kiva laitella kukka-asetelmia ja istutuksia juhlia varten, mutta lähinnä harrastin lautojen ja risujen kantoa sekä raivausta, kahden työpaikan duunien ohessa toki... (Opetushomma sentään jäi kesätauolle juhlien aikaan.) Loppusyksystä terassiprojektiin liittyen kaadettiin pari puuta pihasta, mutta risujen korjuu ja muu terassirakentamisen jälkien siivous jäi pahasti kesken, kun talvi tuli. 

Valitettavasti sipulikukkien kukinta ei ollut erityisen komea tänä vuonna (oma vika, syksyllä olisi voinut panostaa). Kriikuna pisti parastaan toukokuun puolivälissä (pikkukuva). Valkovuokkokuva muistuttaa, että hankin joitakin erikoisempien vuokkojen taimia. Kuvassa on valkovuokko poimittuna pihalta lasiin, mutta nuo siniset kukkivat taimiruukussa. Saapa nähdä nousevatko ne maasta kukkimaan keväällä 2023! Ostin vuokkojen taimet ja joitakin muita taimia kesäkuun pienimuotoisilta puutarhamessuilta Turusta. Juuri muita taimihankintoja en sitten vuoden mittaan tehnytkään (daalian mukulat toki myös ja syksyllä kukkasipuleita). 

Kesäkuu 2022

Pikkukuva keskellä on onnitteluruusuja ylioppilaalle. Juhlat vietettiin mukavassa säässä talossa ja terasseilla ja ylioppilas oli tyytyväinen juhliinsa. Uusi lasiterassi saatiin juuri ja juuri varustettua portailla ennen juhlia ja rakennusprojektin jäljet suurin piirtein siivottua. Ylimmässä kuvassa on pari sorttia akileijoja, niitä kukki vaikka millaisia ihanuuksia. Pionit tekivät lukuisia kukkia (yksi puska oik. alakuva). 

Kesäkuun puolivälissä tilanne oli edelleen tämä. Uuden lasiterassin ympärillä piti olla istutusalue. Mutta siinäpä oli edelleen hieno kivetys, joka oli aiemmin johtanut avokuistin portaille. Nyt se johti terassin alle. Kuvassa on melkoinen määrä ruukkuja (terassin reunalla osa). joissa portaiden tieltä siirretyt kasvit sekä daaliat odottelevat maahan pääsyä. Uudesta lasiterassista tein nyt vuodenvaihteessa oman postauksen, jos et katsonut vielä niin klikkaa tästä! Tuossa postauksessa on kuvia, joista näkee, että loppujen lopuksi sain daaliat maahan. Toki alkuperäinen idea oli istuttaa ihan muuta uudelle istutusalueelle, mutta johonkin Lidlistä nappaamani daaliat piti saada (2 isoa pussia!) ja päädyin nyt tähän. Nuo kaikkein suurimpien ruukkujen daaliat ovat jo aiemmin talvehtineita ja pari niistä jätin ruukkuihin koko kesäksi. 

Heinäkuu 2022

Daaliat siis saivat uuden kasvupaikan kesäkuun aikana, kun kivetys vaihtui uuteen multasekoitukseen (käytin runsaasti omaa kompostia). Ja upeasti ne heinäkuussa kukkivatkin - ja koko syksynkin. Oikean reunan kuvissa kolme erilaista, enemmänkin niitä oli. Myös pieni niitty kukki komeasti, siellä on pelkästään itse paikalle löytäneitä luonnonkukkia (vasen kuva). Ahomansikoita tuli joitakin kourallisia. Toisen puutarhaportin kärhö kukkii pyöreässä kuvassa. Sen sijaan puutarhani "tunnuskasvi", kasvimaan portin komea tarhakärhö Madame Julia Correvon ei noussut lainkaan. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Saa nähdä, pitikö se vain välivuoden vai onko se todella kuollut. Lempikärhön katoaminen oli puutarhavuoden masentavimpia juttuja. Toinen ikävä juttu oli lammen runsas, ruma leväkasvu. Siellä on varmaankin turhan paljon ravinteita. Kun lopulta saatiin aikaiseksi kerätä levät pois pinnalta, ne eivät onneksi kasvaneet enää takaisin. Mutta tämä ehkä selittää miksen löytänyt mitään kivaa kesäkuvaa lammelta.       

Elokuu 2022

Kesän hilpeimpiä puutarhavieraita oli kaunopunahatussa hengaileva hepokatti (oik. yläkuva)! Terassin Jackmannii kärhö kukki överinä ja hortensia kukoisti ihan tavalliseen tapaan.

Omalla elämäntaipaleella hyvin merkityksellinen juttu oli, että tytär muutti pois kotoa, koska oli aloittamassa opinnot yliopistossa. Häntä koitimme auttaa monin tavoin. Oli mukavaa, että hän halusi ottaa kotoa monenlaisia huonekaluja ja muita tarpeita mukaan. Pikkuveljensä taas aloitti lukion. Heillä oli yhteinen hauska ostosretki siskon asunnon sisustamiseksi, joka suuntautui mm. Konttiin. SPR;n Konteissa on aina tosi monipuolisesti erilaisia astioita tarjolla. Itsekin ostin muutamalla eurolla suurimman löytämäni salaattikulhon Kontista yo-juhliin. Juhlien jälkeen siirsin kulhon lasiterassille vesiastiaksi, josta Nöpö aina tykkäsi kesällä juoda.    

Syyskuu 2022

Syyskuu on sadon aikaa. Paljon luumuja lammen takana kasvavasta vanhasta puusta ja kasvihuoneesta tomaatteja. Toki elokuussakin jo saatiin satoa, tutusti kasvihuoneessa oli myös mm. paprikaa. Ja ne daaliat, ah. Niitä riitti leikattavaksi myös maljakkoon. Ylä oik. kuvassa punalatva, joka kukki mukavasti vaikka se on edelleen ei-niin aurinkoisessa paikassa, johon sen pari vuotta sitten tökkäsin.   

Lokakuu 2022

Lokakuussa oli edelleen paljon väriä puutarhassa. Syksyn kylmyys värjää kellonköynnöksen lehdet upeiksi. Pikkukuvat ylhäältä alas: Värikkäät kärsämöt pääsevät erityisesti oikeuksiinsa muiden kasvien kukinnan vähentyessä. Pelargonit siirsin lasiterassin suojiin, jossa ne vielä jatkoivat kukintaa. Lyhtykoisot levittäytyvät rasittavasti ympäriinsä, mutta onhan niiden oranssi väri pirteä. Daaliat muuttivat kellariin talvehtimaan, joten ne eivät ole enää kuvissa. Ostin ja tökin maahan ainakin tulppaanin ja hyasinttien sipuleita, ei mitään suurta määrää. 

Marraskuu 2022

Marraskuun aikana tuli talvi, kuten lammen kuvaparista näkee, molemmat marraskuulta, 19. ja 27.11. Käpytikat ovat pihan vakioasukkaita, niitä on ainakin kaksi. Ne tykkäävät lintulaudan talipötköstä sekä vanhojen hopeasalavien naputtelusta. En todellakaan juuri haravoi, mutta lammen rantamien sammalmattoa haravoin varovasti esiin alkukuusta, ettei se tukahdu lehtien alle. 

Joulukuu 2022

Joulukuussa oli ensin kunnolla lunta. Sitten se kaikki suli, jopa pihapolkujen jää. Mutta juuri jouluksi saatiin aivan mahtava talven ihmemaa lumisin oksin. Loistava ajoitus! Nöpö ei arvostanut yhtään tassuihin tarttuvaa lunta, jaiks.  

Sellainen oli vuosi 2022. Tänä vuonna minulla on vakaa aikomus tehdä vähemmän töitä ja enemmän kaikkea muuta, puutarhahommia ja kaikenlaista mukavaa. 

Lisää taimia

Hei, se on kevätpäiväntasaus! Kyllähän tämä on merkkipaalu puutarhurin vuodessa, kesäpäivät voittavat talven pimeyden! Sen kunniaksi jopa toinen postaus samalla viikolla. Jatkan viikko sitten aloittamaani kurkistusta viherhuoneeseen. Missä täällä mennään taimikasvatuksessa? No ei kovin pitkällä, mutta vauhdissa kuitenkin kohti kesää. Muutamiin muihinkin kasveihin pieni silmäys.

Ekassa kuvassa on salkoruusu. Enpä muistanutkaan että sillä on näin valtavan söpöt taimet! Salkoruusuista kirjoitin viikko sitten kommentteihin ihan puuta heinää. Minun salkoruusuni ovat perinteistä toisena vuonna kukkivaa sorttia. Ekana vuonna saa yleensä vain lehtiruusukkeen ja vasta toisena vuonna se kukkii. 

Minulla oli kaksi komeaa kelloköynnöksen taimea samassa ruukussa. Erotin ne - ja isoon ruukkuun hyvää multaan päässyt kasvoi välittömästi pari senttiä joka suuntaan. Pitäisi pian siirtää ne muutkin isompiin ruukkuihin. Sitten on joka vuosi noita toisen kuvan jurottajia. Noista ei yleensä myöhemminkään tule kovin hyviä. Nämä ovat siis omista viime vuonna kypsyneistä siemenistä kaikki. 

Jättiverbena juuri erottuu ylemmässä kuvassa. Minulla on kahteenkin ruukkuun itänyt vain yksi taimi, niin onhan nuo nyt surkean näköisiä. Alemmassa kuvassa morsiusharso on paljon vakuuttavampi. Keijunmekon kylvin 28.2., taimet ovat tosi pieniä (ei kuvaa). Perennoja on erilaisia viileässä eteisessä, mutta siellä ei ole itänyt mitään. 

Tomaatin taimia kylvin vanhoista siemenistä niitä mitä sattui olemaan 27.2. eli Heinz, Tiny Tim ja keltainen päärynätomaatti. Viimeisen kävi huonosti. Se iti ensin huonosti ja sitten lähellä ollut patteri kuumeni yllättävästi ja taimet (taimi?) kärähti. Tuo oli aina huono itämään ja nyt siemenet ovat loppu. Heinzit ovat parhaassa kasvussa (kuva alla). Myöhemmin kylvin vielä Voyage, jota minulla ei ole ennen ollut. Se iti ihan hyvin (kuvassa ne pienemmät). Sen pitäisi olla varsin erikoisen näköinen, odotan kiinnostuneena. Haen vielä yleensä myöhemmin lähimmästä puutarhamyymälästä pari pulskaa taimea jotain eri lajikkeita, siellä on hyvät taimet. 

Hiukan olen jotain tehnyt viherkasvienkin hyväksi. Limoviikuna on kasvanut yli ikkunan. Se pitäisi saada isompaan ruukkuun, nykyisessä sen on vaikea edes pystyssä pysyä. Ilmeni, että ainoa sopivan kokoinen kestokasteluruukku on tällä hetkellä ananaskirsikan talvehtimispaikka (kuva viime viikon postauksessa). Limo joutuu siis odottelemaan vielä. Limo viihtyy nykyään niin hyvin. Ennen se heitti talvella viherhuoneen täyteen kuivia lehtiä, mutta nykyään se on keväälläkin tuuhea! 

Pelargonipistokkaat ovat saaneet olohuoneeseen kaveriksi vanhoja pelargoneja. Aika surkeita ovat vielä, mutta kai ne siitä (no tuo yksi ehkä ei). Pelargonit on kyllä hauska erilaisia. Kaikki pistokkaat on otettu samalla logiikalla, vaikka ovat tosi erikokoisia. Kertasin pistokasohjeet täältä. 

Tänään sataa taas hiljaksiin lisää lunta. Taas piti viedä tiaisille ruokaa. Meillä on siemenet loppu eikä ostettu uusia, kun jossain kohtaa kuviteltiin kevään jo tulevan. Nyt olen sitten vienyt niille joka aamu annoksen pähkinöitä ja murskatun talipallon. Talipalloja on muutenkin pihalla saatavilla, mutta talitiaiset ei tykkää niistä. Telineitä on kokeiltu erilaisia, mikään ei oikein miellytä, pallot on siis niiden mielestä huonoa sorttia. Tiaiset ja rastaat syövät lautaselta ensin pähkinät ja lopuksi talipallon palat (tai sitten oravat hakevat ne). 

Aamun lumitilanne 20.3.2021 talitiainen ja pähkinän pala

Listaan tähän loppuun vielä muutamia, mitä olen kylvänyt, mutta jotka eivät vielä ole itäneet. Kaikkia on vain pieniä määriä (usein yhteen ruukkuun): hentohöyhenheinä Pony Tails, koristeporkkana Dara (kun kaikki muutkin!), tähkälaventeli, yrtti-iiso (tässä hiukan pilkistää jo jotain vihreää).

Mukavaa viikonloppua ja kevätfiiliksiä!

Siemenkodat talteen

Kiertelin tänään puutarhassa keräämässä talteen lisää perennojen ja kesäkukkien siemeniä. Keräilin siemenkotia sisälle kuivumaan eriparisiin asetteihin, joita käytän myös kukkaruukkujen alustana. Myöhemmin erottelen niistä siemenet ja laitan ne paperipusseihin säilöön. Sää oli aurinkoinen ja syksyisen kirpeä, meillä ei ole vielä ollut sellaisia pakkasöitä, että kukinta olisi loppunut. Toki monet siemenet olisi kannattanut kerätä ajat sitten kuivempaan aikaan, mutta ei nyt vieläkään ihan myöhäistä ole. 

Varjoliljan ja unikon siemenkotia

Kelloköynnökset olivat tehneet todella vähän siemenkotia, etsin niitä jo aiemmin ja otin talteen mitä löysin. Löysin netistä selitykseksi, että ne tarvitsisivat isompia pölyttäjiä, lepakoita tai kolibreja! Suomalaiset lepakot eivät välitä kukista. Ilmeisesti isot kiitäjät käyvät myös pölyttäjiksi, mutta ehkä meillä ei ole ollut niitäkään. Kukka ei pölytä itse itseään vaan siitepölyä olisi voinut siirtää vaikka siveltimellä kukasta toiseen. Ehkä sitten ensi vuonna! 

Jätän kelloköynnöksen siemenkodat kokonaisina kuivumaan ja avaan ne vasta myöhemmin. 

Palkoja tekevillä kasveilla taas neuvotaan, että palkojen kannattaa antaa ensin hiukan ruskettua ennen kuin ne kerää. Tämä siksi, että siemenet ehtisivät kypsyä. Tutkailin tuoksuherneiden palkoja. Iso osa oli edelleen ihan vihreitä. Sama juttu pavuilla. Koitin valita vähän ruskistuneita palkoja. Tänä keväänä kylvin tuoksuherneitä vain ostetuista siemenistä niin en ole ihan selvillä, miten tarkkaa puuhaa omien siemenien keruu on. 

Tuoksuherneitä palkoineen

Vaaleanpunaisilla unikoilla on pienet siemenkodat

Akileijat ovat varistaneet suurimman osan siemenistään jo ajat sitten. Niitä sitten putkahtelee taas uuden näköisiä kukkapenkeistä, kun eri lajikkeet risteytyvät. Samoin sormustinkukat levittävät siemeniään kaikkialle, niitä en vaivaudu keräämään. Sormustinkukan ruusuketaimia siirtelen välillä parempiin paikkoihin. Unikoissa oli hyvin vielä siemenkodat kiinni. Keräsin vaaleanpunaisten unikoiden siemenkotia tänään vielä lisää.  

Akileijoissakin oli vielä hiukan siemeniä tallessa

Kehäkukka

Kehäkukan siemenet ovat isoja ja kivoja kerätä ja itävät hyvin. Ne ovat klassikko, jota olen kerännyt "aina". Siksi niitä myös kasvaa puutarhassa joka vuosi. Keräsin myös samettikukan siemeniä. 

Ryhmäsamettikukka Tagetes 'Alumia Vanilla Cream'

Vanhat asetit sopivat hyvin siementen lajitteluun (samettikukka)

Tosi hauskan näköiset siemenkodat on tarhaneidolla. Tarhaneito on vanhanajan kesäkukka. Siemenkodat sopivat myös kuivakukiksi. Niiden sisällä on kauniisti kiiltävät pienet mustat siemenet. Kosmoskukka ja isomaksaruoho kukkivat rinnakkain. Näistä otin vain kuvan, en siemeniä. 

 

Tarhaneidon (Nigella damascena) siemenkotia, siemenet näkyvät kuvassa kupin pohjalla.

Kosmoskukka ja isomaksaruoho

Mukavaa uutta viikkoa ja lokakuun jatkoa! Oletko keräillyt siemeniä?  Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, millaisia kokemuksia muilla on tuoksuherneiden siementen keruusta ja kylvöstä. Onko ihan helppoa vai onko jotakin niksejä? Onko tullut hauskoja risteytyksiä vai tutun näköisiä kukkia? Yritin etsiä aiheeseen liittyviä blogipostauksia, mutta ei ollut ihan helppoa. 

Puutarhakuvia

Kesälomani aloituksena kukikas postaus. Satunnaisia potretteja pihan kukkijoista. Kuivuus ei enää todellakaan kasveja uhkaa, ennemmin hukkuminen.
Aloitetaan pioneista jotka kukkivat pika-aikataululla tänä vuonna. Onneksi daaliat ottavat rauhallisemmin.

Daalia 'My Love' 

Sadetta terassin kelloköynnöksille

Sormustinkukkia on tänä vuonna paljon

Köynnökset kasvavat mukavasti. Luotettava viinikärhö 'Mme Julia Correvon' on taas aloittanut kukinnan kasvimaan portilla. Kelloköynnöksiä on siellä täällä, mm. tänä vuonna ekaa kertaa puutarhakeinua kiipeämässä. Siellä on jo pieniä nuppuja!

Viinikärhö 'Mme Julia Correvon' 

Kelloköynnös

Nuppu! 

Kesän luonnonkukkia puutarhasta

Hyönteishotellissa on asukkaita! Asukkaat ovat tehneet omat, harmaat ovet. Tähän palaan myöhemmin toisessa postauksessa. 

Isotöyhtöangervot ovat vielä ihanan raikkaan valkoisia

Kesäkukkia

Tänä viikonloppuna aloitin loman ystävien kanssa mökillä (ei omallani) . Ilta oli kaunis ja nyt sataa lotkottaa vettä. Toivottavasti heinäkuulle saadaan vielä paljon kauniita päiviä! 

Ilta mökillä

Kiipijä puussa ja härkä köynnöksessä

Tänä viikonloppuna olen saanut pari hyödyllistä kotihommaa hoidettua. Ties millaisiin suorituksiin tässä kotirintamalla ylletään, kun mihinkään ei enää turhan päiten lähdetä. Jos siis terveenä saa pysyä.

Puhdistimme (vasta ja vihdoin) viisi linnunpönttöämme. Kahdessa ei ollut pesitty ollenkaan. Kahdessa oli siisti, tyhjä sammalpesä. Viimeisessä oli joku huolimaton tyyppi viettänyt talvea, kun oli sotkenut pesän. Pesät laitettiin roviolle - heipat lintukirpuille. Kaksi pöntöistä joutui korjauskierrokselle. Niihin oli tikka tai muu kutsumaton vieras pyrkinyt kylään. Meillä on tapana laittaa suuaukon ympärille metallia, jotta tunkeutuja ei pääsisi sisään. Näköjään juomatölkin metalli on turhan heppoista. Sen sijaan hillopurkin kansi näyttäisi toimivan hyvin. 

Vas. Vihaiset linnut (leikattu juomatölkistä) eivät olleet estäneet tunkeutujaa

Oik. Pöntöstä löytyi tyhjä sammalpesä

Tässä pöntössä lentoaukkoa suojaa rei'itetty hillopurkin kansi.

Mieheni aloitti korjauspajan ja lisäksi pyysin poikaani nikkaroimaan puukiipijälle pöntön. Sellaista meillä ei ole vielä ollut. Puukiipijä on nyt muutaman kerran näkynyt pihalla, joten pitäähän tätä kokeilla. Ajattelin myös, että puukiipijän pöntön teko on mukavan nopea projekti. Siinä ei tarvitse saada aikaan tasaista kuutiota vaan vähän sinne päin rakennelma toimii hyvin. Pönttöön tulee ehkä vielä jonkinlaiset renkaat tai naulat helpottamaan puuhun kiinnitystä. Siinä ei siis ole takaseinää vaan se asetetaan tiiviisti puun runkoa vasten. Materiaalina oli vanha lauta. Ohje löytyy täältä. Ja vaikka ohjeen kuvassa on vain yksi reikä niin kulkuaukot kuuluu tehdä molemmille reunoille...

Puukiipijän pönttö

Puukiipijä (Certhia familiaris), kuva Paweł Kuźniar (Jojo_1, Jojo)

Lintulaudalla on ollut perusmeno. Alkuvuodesta paikalle saapui joukko vihervarpusia ja ne ovat viihtyneet siitä lähtien. Vihervarpunen ei ole minulle kovin tuttu laji ja katselin näitä kuvia hartaasti lintukirjan äärellä. Kovin monen näköiseltä voi vihervarpunen näyttää, mutta jokaisella yksilöllä on keltainen raita siivessä ja keltaista pyrstön tyvellä. Raita on eri päin kuin viherpeipolla. Hämäävästi vihervarpunen on olemukseltaan aika peippomainen lintu, kun taas viherpeiposta tulee enemmän varpunen mieleen (Birdlifen sivulla lisää, klik).

Kaikissa kuvissa on minun tunnistukseni mukaan vihervarpunen (Carduelis spinus), lisäksi näkyy yksi talitiainen.

Puutarha sai vaihteeksi pienen pienen lumikerroksen. Sipulikukat kurottelevat kevättä kohti. Poistin syksyllä virittelemäni myyräesteen uudesta penkistä ennen kuin piipot ovat liian suuria. Verkko lähti hyvin irti.

Tulppaanit puskevat verkon läpi

Linnunpönttöjä oli mukava korjailla tänään kun eilen siivosimme miehen kanssa yhteisvoimin kellarin. Jätesäkkejä täyttyi kaksi ja päälle eri kierrätyspisteisiin lähtevät materiaalit… Nyt siellä mahtuu hyvin työskentelemään. Kellarista löytyi kaikenlaista jännää, kuten nämä eläinaiheiset kukkakepit. No ei ne taida olla tarkoitettu kukkakepeiksi, mutta niille oli nyt tarvetta.

Vas.Latvottu kelloköynnös kasvattaa uusia haaroja ja oikealla härkä tukee kasvua

Kelloköynnökset kasvavat hyvin, muiden taimien kanssa on aika nihkeää. En ole aiemmin (onnistuneesti) kasvattanut jättiverbenaa, joten en tiedä miltä sen nyt pitäisi näyttää, mutta olen todella yllättynyt, jos noista surkeista rääpäleistä vielä kukkia tulee. Taimet ovat niin pieniä, ettei niistä ole edes kuvaa… Keijunmekot ovat vähän isompia. Mies osti seuraavan kuvan hienon kastelu- ja valoautomatiikalla varustetun kasvatushärpäkkeen. Siellä ovat nyt keijunmekot. Eron huomasi nopeasti, kun siellä oli ensin vain yksi purkki keijunmekkoa ja toinen oli pienitehoisen lampun alla.  Yrttejä härpäkkeeseen kai varsinaisesti piti laittaa, mutta ehkä sitten syksyllä...

Härpäkkeen valokylvyssä keijunmekot, oikealla kelloköynnös on saavuttanut verhon reunan

Hyvää uutta viikkoa lukijat! Yritetään pysyä terveinä. Jos on yhtään mitään flunssaoireita, niin toivottavasti sinun on mahdollista pysyä kotosalla. Ja yritetään kaikki toimia niin, etteivät tartunnat leviäisi. Mutta jätetään vessapaperia kauppaan muillekin ;)