tiistai 23. huhtikuuta 2019

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!



Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se näkemisen arvoinen! Fiilis oli vähän samanlainen kuin suuressa huvipuistossa. Porttien auetessa ilmassa oli käsinkosketeltavaa intoa ja riemua. Intoilijat vain olivat aikuisia, jotka heiluivat kamerat tanassa kukkapenkiltä seuraavalle. Mukana muutama vinkki kävijälle.









Ihan kuin Linnanmäellä saattoi istua veneeseen kuvattavaksi (vene ei tosin liikkunut) - tai Ibiza- henkiselle terassille. Jäätelöä myytiin joka puolella ja hattaraakin oli. Perimmäisestä nurkasta löytyi myös perihollantilaista silakkaa (kauhutalo? heh). Komein jono taisi olla laitteeseen nimeltä tuulimylly. Askartelunurkassa oli sellainen (aikuis)ryysis, että jätin väliin. Posetiivi soi kuin sirkuksen edustalla ja värit olivat räikeitä!



Alue on auki vain keväisin, joten sitä todella ehditään aina säätää seuraavaan vuoteen. Nyt huomasi, että monet tulppaanit olivat aivan kukintansa loppuvaiheessa. Toisaalta alppiruusuissa oli hyvin muhkeita nuppuja ja myöhäisimmät tulppaanit olivat vasta nupulla, joten uutta katsottavaakin oli tulossa. 



32 hehtaaria, 7 miljoonaa kukkasipulia. On siellä jotain katsottavaa... Ja väreissä ja tunnelmissa on myös herkkyyttä. Ihania kukkivia kirsikoita ja lehtipuissa heleät uudet lehdet ja perennoja oli istutettu lisää. 


Teinin kommentti: Ei se ollut niin paha kuin pelkäsin. 

Minä koitin hillitä kukkahulluutta parhaani mukaan, etten olisi ihan mahdotonta seuraa. En ole siis maannut mahallani hakemassa parhaita kuvakulmia ja hienot taidekuvat kasveista eivät olleet nyt suorituslistalla. Pääasiassa kuljettiin ja nautiskeltiin väreistä.

Pidettiin piknik nurmella. Otettiin eväitä mukaan (suosittelen miniporkkanoita!), joten taukoa ei tarvinnut aloittaa kojuihin jonottamalla. Istuinalusta oli hyvä! Teiniltä saivat pisteitä nämä pääsiäistipujen korvikkeet, jotka emon ohjauksessa seikkailivat alueella: 



Tämä oli 70. Keukenhofin näyttely. Sen kunniaksi teemana oli 70-luvun alun hipit ja flower power. Hipit ja orkideanäyttely sisätiloissa sopivat huvipuistotunnelmaan. Olihan se vaihtelua, kun yleensä orkideanäyttelystä pyritään tekemään tyylikäs. Värjätyt kukat ei oo mun juttu, joten en jäänyt ottamaan kuvia. 


Sisätiloissa oli kuitenkin monenlaisia näyttelyjä, ei pelkkää hippeilyä. Rakennuksia on useita. 
Pätevän näköisiä Elhon ruukkuja, joissa oli mm. keijunkukkia. 


Kannatti tutkia ilmaista aluekarttaa välillä, muuten olisi jotain jäänyt välistä. Enkä nyt tarkoita yksittäisiä lajikkeita vaan isompia kokonaisuuksia! 



Ehdottomasti kannattaa mennä, jos tilaisuus tulee. En nyt pelkästään tämän takia kehota ketään nousemaan lentokoneeseen. Itse olen vielä koko viikon Hollannissa muissa merkeissä. 
Suosittelen: 
- Menemään paikalle tavallisena arkipäivänä. Pääsiäispyhinä ryysis oli sitä luokkaa, että parkkipaikatkin loppuivat ainakin yhtenä päivänä. 
- Ajoissa aamulla liikkeelle ennen kuin liikenne on ihan tukossa.
Onnellinen bloggaaja
Käytimme bussia, johon voi ostaa liput samalla kun pääsyliputkin. Ostin netistä, mutta lähtöpaikaltakin olisi ilmeisesti hyvin saanut. Paikka on niin valtava, että toisin kuin Amsterdamin museoihin, tänne mahtuu eikä lippuja osteta tietylle päivälle. 
Oletko käynyt Keukenhofissa? Tai pohtinut sinne menemistä? Tai oletko nähnyt suureellisia tulppaanipuistoja muualla? Palaan tänne Alankomaihin vielä myöhemmin blogissa. 

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Vanhoja pelargoneja ja uusia pistokkaita

Juttua pistokkaista ja pelargoneista, joilla on tarinoita. Eli nyt ei puhuta niistä pelargoneista, joita kahmitaan mukaan puutarhaosastoilta keväällä ja viskataan pois syksyllä. Lopuksi iloisesti yllättäneestä postista.
Vasemmalla pilkottaa Hillevi ja edessä uudet pelargonihankintani Linea ja Pink Pandora


Viime viikonloppuna Turun Piha & Puutarha -messuilla kuuntelin, kun Tiina Niittynen kertoi vanhoista suomalaisista pelargoneista. Hänelle oli laitettu ohjelmaan kiva ja kuvaava titteli: Pelargonipuutarhuri. Kaverina hänellä oli Maija, tuossa pöydällä.

Pelargonipuutarhuri Tiina Niittynen

Tiina Niittynen kertoi tavoitteesta kerätä talteen vanhoja suomalaisia pelargoneja. Niitä, joita on kasvatettu ikkunalaudoilla sukupolvesta toiseen, jaettu pistokkaina eteenpäin, varjeltu aarteina ja jopa pakattu mukaan evakkomatkalle. Vanhoja pelargoneja on monen näköisiä. Usein ne ovat rotevia ja korkeampia kuin peruspelargonit, kukintoja on vaikka millaisia

Pelargonipistokas Hillevi menossa multaan

Pelargoniharrastuksessa ollaan siis aika kaukana niistä massoista, joita ladotaan puutarhamyymälöiden pöytiin tuhansittain alkukesällä ja hamstrataan mukaan suoraan rullakoista ("Valkoiset ovat taas loppu!"). Niistä, jotka päätyvät syksyllä roskiin. Asiantuntija tunnistaa yleensä kasvista heti, onko se vanhaa kantaa vai uusi lajike. 

Pistokkaita, Hillevi ja lääkepelargoni

Tärkeää on sekä saada talteen vanhojen lajikkeiden geneettinen monimuotoisuus että yhdistää pysyvästi toisiinsa kasvit ja niiden tarinat, ennen kuin ne unohtuvat. Paljon tarinoita on tietysti jo unohtunutkin eikä niitä ole mahdollista enää löytää. Toisaalta tulevaisuudessa geenitekniikka voi mahdollistaa, että eri puolilta Suomea löydetyt kasvit voidaan todeta samaksi lajikkeeksi ja yhdistää sukujuuriltaan jonnekin päin Eurooppaa.


Tiina Niittysen yritys Pelargonitaivas kasvattaa näitä kasveja ja vuonna 2016 perustettu Suomen Pelargoniyhdistys kerää tarinoita. Onko sinun sukulaisellasi tai tuttavallasi vanha pelargonialajike? Kerro siitä yhdistykselle nettisivujen kautta (linkki)!

Pelargonipistokas, josta on jo irrotettu pari ylimääräistä lehteä. Vielä voisi ottaa: 2-3 lehteä riittää

Minun suvussani ei ole vanhoja pelargoneja. Jo viime vuoden messuilta ostin ainakin Hillevin ja tänä vuonna vaaleanpunaisen tulppaanipelargonin Pink Pandoran ja Linean. Otin myös tänä keväänä pistokkaita viime vuonna hankkimistani pelargoneista. Saa nähdä, kehittyykö tästä harrastus. Toistaiseksi pelargoninkasvatustaitoni eivät ole olleet kovin vakuuttavia, mutta voihan tässä kehittyä! Yksi ongelmakohta on talvi. Säilytin omiani eri puolilla taloa ja pohjoisen puolella olleet kuolivat. 

Pistokkaiden oton ei pitäisi olla kovin vaikeaa, ovathan pelargonit levinneet ennen talosta taloon. Olennaista on ainakin, ettei niihin jätä liian montaa lehteä. Paljon muitakin neuvoja annetaan, esimerkiksi täällä on ohje.
Ananaskirsikka
Muitakin pistokkaita olen ottanut. Talvetin ensimmäistä kertaa ananaskirsikan ja sen pistokkaat vaikuttavat oikein reippailta!
 
Ananaskirsikan pistokkaat vesilasissa

Lopuksi: Sain kaunista postia! Voitin siemeniä Valkoista salviaa -blogin arvonnasta. Tuli niin kaunis kirje. Ja eikun taas kylvämään…

Samettikukan, jaloakileijan ja salkoruusun siemeniä
Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä on niin kauniin keväistä, toivottavasti sielläkin!

Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...