lauantai 17. elokuuta 2019

Lepaa 2019 -näyttelyssä

Tässä kurkistus Lepaa 2019 -näyttelyyn. Se on avoinna tänään lauantaina enää kello 16 saakka, joten tämän postauksen perusteella ei taida ehtiä tänä vuonna mukaan. Näyttely järjestetään joka vuosi elokuussa Lepaalla Hämeenlinnan lähellä. Päivämäärät moneksi vuodeksi eteenpäin löytyvät nettisivuilta, joten ne voi panna ylös ensi vuotta varten!

Pelargonilajikkeita esillä
Näyttelyn järjestäjät ovat Kauppapuutarhaliitto, HAMK, HAMI ja Lepaan oppilaskunta ry. Lepaa on ammattilaisnäyttely, itse mm. katselin siellä kaverin seuraksi koneita puistokäytävien puhtaana pitämiseen. Koneita on tosi paljon esillä. Kotipuutarhailijakin löytää sieltä kuitenkin vaikka mitä katsottavaa ja ostettavaakin.
Värinokkonen/ isokirjopeippi esillä upeissa väreissä
Itsellä mukaan tarttui kassillinen perennoja ja pari kirjaa. Paljon kiinnostavia alan kirjoja oli myynnissä useammassa paikassa. Toivottavasti en tarvitse kovin paljon uutta opustani, jonka nimi on Puuvartisten taimitarhakasvien tuholaiset... Siinä on niin selkeän näköiset kuvat, että tarvittaessa sitä on hyvä selata ötököiden äärellä.
Koneita oli sekä isoja että pieniä. Kuvassa pienoismallit.

Virolaisen Roogoja Talun kärhö- ja viinirypälenäyttely oli laaja, tässä pieni osa
Kauppapuutarhaliitto, kasvihuoneviljelijöiden järjestö, täyttää 100 vuotta ja perjantaina messuilla oli juhlavastaanotto. Messuilla oli myös Kauniisti & Puhtaasti kotimainen kasvikilpailu Lepaa Open, jonka työt olivat esillä. 
Lepaa Open kilpailutöitä

Näytteilleasettajia on niin sisällä kuin ulkonakin.

Horto-osastolta, jossa tehtiin myös ruokaa villiyrteistä
Lepaan tiluksilla on opiskeltu jo noin sata vuotta puutarha-alaa, joten siellä on kannattaa kävellä ja katsella ympärilleen. Teen vaikka syksymmällä oman postauksen Lepaan istutuksista. Ihan perältä läheltä tuulimyllyä löytyivät myös messujen aikaan taimimyynti ja vihannesten näytemaa, jossa oli mm. valtavia paprikoita. Taimimyynnissä oli mm. useampaa sorttia perhosorvokkeja ja kas, sain taas uuden kurjenpolven: Pyreneidenkurjenpolvi 'Bill Wallis'.
Komeat paprikat
Kaikenlaista kiinnostavaa tuli myös messukäytävillä vastaan. Seuraavassa kuvassa on ruttojuuresta tehtyjä tuotteita. Työpajassa sain tehdä itselleni pullollisen pyykkietikkaa. Olen siitä paljon kuullut, mutta vihdoinkin tulee kokeiltua, kun on nimikoitu pullo valmiina. Kännykän linssiin kiinnitettävä suurennuslasi vaikutti tosi kätevältä ja kiinnostavalta, mutta hintaa oli sen verran, etten nyt suoraan hankkinut.
Paperia ruttojuuresta!


Tuoreet yrtit "maustavat" pyykkietikan

Kasvipäistä tämä oli mielestäni kaunein, mm. kärhöjä kutreillaan
Lepaalla käydessä kannattaa poiketa viereisellä viinitilalla. Siellä on hyvien juomien  lisäksi myynnissä myös muuta tavaraa, nyt huomasin siellä oikein kauniita ruukkuja. Kotiin tuliaisiksi lähti pari pulloa.

Oletko käynyt joskus Lepaan näyttelyssä? Mistä jäi erityisesti mieleen?
Minulla on nyt päällimmäisenä mielessä, että pitääpä mennä istuttamaan jonnekin ne mukaan tarttuneet perennat. Mukavaa viikonloppua!

P.S. Oletko jo osallistunut ARVONTAAN? Pari postausta taaksepäin tai tästä linkistä, klik.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Wanhojen daalioiden lumoissa


Vierailin sunnuntaina upeassa puutarhassa. Onneksi sade lakkasi ja sain muistoksi kuvia, jotka saavat puhua puolestaan! Harrastajan puutarhailu on keulinut tavanomaisuuden tuolle puolen. Daaliakokoelman arvo on virallisesti tunnustettu. Daalioiden vanhojen lajkkeiden kokoelma on Luken* alkuperäiskasvien varmuuskokoelmista ainoa, joka sijaitsee yksityispuutarhassa. Siis täällä, Pasin puutarhassa.

(*Luke = Luonnonvarakeskus)

Tällaiseen puutarhaan pääsemisen kai kuuluukin olla pieni haaste. Turun saaristoon johtavan Kirjalansalmen sillan jälkeen ajeltiin Paraisten yhä pieneneviä teitä vielä parikymmentä kilometriä peuroja loikkiessa joka suuntaan.  Pienen hiekkatien perukoilta löytyi puutarha ja talo, jonka iästä tuntui ensin vaikealta sanoa mitään. 2000-luvun alkupuolella tällä paikalla oli vain metsää ja suota. Talo on tyylikkäästi vanhaan tyyliin tuunattu pakettitalo.

Talon ympärillä kasvaa jo hyvän kokoisia omenapuita, jotka on vartettu vanhoista lajikkeista. Perennamaat puskevat värikästä kukkarunsautta, mutta muiden kuin daalioiden taustasta en valitettavasti ehtinyt kuulla vielä mitään. Verannalla pilkistelee vihreä vyöhyke Fredrika Runebergin peruja olevia huonekasveja.
Tiikerililjoja ja syysleimuja etupihalla














Pikkusormen puutarhalle Pasi menetti siirtolapuutarhapalstalla Turussa ja se oli sitten menoa. Daaliat kiinnostivat kuitenkin jo lapsena, mutta pikkupojalle ei juurakon paloja annettu. Puutarhan voikin pilke silmässä sanoa syntyneen lapsuuden traumojen paikkailusta, pahasta puutarhahurahduksesta ja kovasta lihastyöstä. Daalioiden kasvatus ei ole mitään kevyttä hommaa. Niiden säilymisen kriittinen kohtahan on se, että omistajan on jaksettava joka vuosi nostaa ne maasta ja saatava ne sopivaan kellariin turvaan pakkasilta.



Talvenarkuuden takia vanha daalialajike voi kadota hetkessä. Jos vanhan omistajan voimat hiipuvat, niin talven jälkeen on myöhäistä pelastaa lajiketta. Pasi on pyrkinyt keräämään kokoelmaansa vanhoja lajikkeita pitkin Suomea. Kruununjalokiviin kuuluu Imatran valtionhotellille tsaarin vierailun kunniaksi istutetut daaliat. Silloisen puutarhurin jälkipolvi on huolehtinut niiden säilymisestä näihin päiviin. Vuosikymmeniä sitten daalioita myytiin yleisesti toreilla leikkokukkina, joten eräskin vaaleanpunainen lajike tunnetaan nimellä 'Turun tori'. Lajikkeiden alkuperäiset nimet ovat kadonneet historian hämärään ja usein niitä kutsutaan löytöpaikkakunnan mukaan.


Kaktusdaalia














Perinnedaaliat eli joriinit ovat todella korkeita, komeita, kestäviä ja pitkään kukkivia. Ne ovat ihan eri asia kuin kesäkukkina myytävät matalat kesädaaliat. Kuivan kesän jälkeen vierailupäivänä vettä satoi lotisten, mutta onneksi sade loppui kierroksen alkaessa. Daalioiden kukintaa sää ei hätkäyttänyt.  Korkeat daaliat pysyvät ihmeen hyvin pystyssä, mutta kätevät tuet niille syntyvät raudoitusteräksen pätkistä. Tosin syksyn myrskyissä ne eivät aina jaksa kannatella suuriksi venähtäneitä kasveja. Sitomiseen Pasi käyttää paperinarua, joka maatuu, jos se päätyy maahan.
Daalialajikkeita on kymmenittäin, joten kaikille ei ole paikkaa puutarhassa. Osa kasvaa rivissä pienellä pellolla. Varmuuskokoelmassa vaaditaan, että kutakin lajiketta on vähintään kolme juurakkoa, mutta käytännössä niitä on enemmän. Ja toki lajikkeita on enemmänkin kuin vain kokoelmaan kuuluvat...


Daaliaretkeä järjesteli Luke. Paikalla oli myös Luken asiantuntija, jonka kanssa keskusteltiin tuhoeläimistä,erityisesti peuroista ja vesimyyristä. Kuten kuvasta näkyy, puutarhaa ympäröi parimetrinen aita, joka pitää peurat poissa. Vesimyyrät ovat sitten hankalampi tapaus... (Kuten vähän turhan hyvin tiedän.)



 

P.S. Pasi Hurtén, kiitos kun sain vierailla! Toivottavasti osui faktat kohdilleen. Kuvien lajikkeita en yritä nimetä, kun en tehnyt sellaisia muistiinpanoja, että olisi mitään toivoa saada kaikki oikein. Kiva, että lupasit, että saan tulla toistekin! Voisin tulla laittamaan niitä nimilappuja ;)

Ja hei, muistathan blogini lukija edellisen postauksen arvonnan. Tuonne alaspäin, jos et ole vielä osallistunut!

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kukkea arvonta koulujen alkuun!

Hei, nyt on blogissa arvonnan aika! Syynä voisi olla vaikka se, että blogi on ollut tässä kuussa olemassa 2 vuotta! Tähän asti olen arponut blogissa vain puutarhamessulippuja. Nyt voiton teemana on koulujen alku.

Voittona on puutarhauskottavat kouluvälineet!















Ja vaikkei kouluun olisi menossa niin eiköhän sitä muistiinpanoja ole jokaisella joskus tehtävänä. Palkintoon kuuluu
  •  tulppaanikuulakärkikynä ja -kumi *
  •  tulppaanivihko
  •  mansikkainen kirjanmerkki
  •  2 muovitaskua: iiris ja pioni
    *Eihän tuo kumi varmaan kuulakärkikynää kumita, mutta söpöys korvaa käytännön puutteet

Varsinaisesti tämän arvonnan syynä on tietysti se, että haluan kiittää lukijoita ja kommentoijia! Ihanaa kun olette olemassa! Kommentteja ja toisten blogeja lukemalla sekä omia juttuja kirjoittamalla saan paljon iloa ja tietoa. 

Blogiini ei tällä hetkellä tule anonyymejä kommentteja, joten arvontakin on tällä kertaa suunnattu Bloggeriin kirjautuneille lukijoille. Myös uudet lukijat ovat oikein tervetulleita. Kirjautuminen onnistuu vasemman palkin kohdasta Lukijat painamalla Lue ja antamalla sähköpostiosoitteen. (Kännykällä on ensin valittava alareunasta internetversio.) 




















Itse olen bujoilija, kuten olen täälläkin joskus kertonut ja heikkona somiin vihkoihin... Koulun alku on meidän perheessä tänä vuonna erityisen jännittävää aikaa, kun molemmat lapset aloittavat uudessa koulussa: Toinen lukiossa ja toinen yläkoulussa.

Minulla on ollut todella hieno puutarhaviikonloppu. Lauantaina löysin itseni yllättäen Louhisaaresta, jonka juuri mainitsin edellisessä postauksessa. Sunnuntaina (tänään) olin upealla daaliaretkellä. Molemmista on tarkoitus kertoa lähiaikoina blogissa lisää.

Omista daalioistani ei tänä kesänä ole suvainnut kunnolla kukoistaa kuin tämä yksi, kuvassa. Kävin äsken kuvan oton jälkeen saksimassa sitä. Ulkona on niin kurja sää, että otin yhden kukan paremmin esille maljakkoon. Eiköhän se tuosta aukea. 
Mutta tänään näin kymmenittäin komeita daalioita! Alan seuraavaksi käydä niitä kuvia läpi.

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kommentissa voisit vaikka mainita jonkun aiheen, josta lukisit mielelläsi blogissani. Voit joko liittää  mukaan sähköpostiosoitteesi tai jos löydän sähköpostisi helposti blogistasi tai profiilistasi, niin sekin käy. Arvontaan osallistumisaika päättyy 24.8. Arvon yhden palkinnon.

perjantai 9. elokuuta 2019

Puutarharetkiä Varsinais-Suomessa


Perheen kesäreissuihin yritän ujuttaa mukaan jonkin puutarharetkikohteen. Sellaisen, johon tutustuminen ei vie liian paljon aikaa, jolloin sekä puutarhaihminen että muut pysyvät tyytyväisinä. Esittelen pari Varsinais-Suomen helmeä, joissa olen tänä kesänä käynyt. Molempiin ehtii vielä tällä kasvukaudellakin poikkeamaan. Muussa tapauksessa voit piipahtaa paikalla näiden kuvien myötä – ja ehkä ensi kesänä! 


Kultaranta


Turun lähellä Naantalin vanha kaupunki on pieni, mutta syötävän suloinen. Siellä pääsee kesäiltana tunnelmaan, kuin olisi paljon kauempanakin etelässä. Vastarannalla näkyy presidentin kesäasunnon Kultarannan torni ja sinne kannattaa ehdottomasti suunnata, jos on käymässä paikkakunnalla erityisesti perjantai-iltana. Muotopuutarha on komea ja graniittilinna sijoittuu kauniisti saaristoluonnon kainaloon. 
Meri on läsnä Naantalin vanhassa kaupungissa



Muotopuutarhan suihkulähteet kiinnostavat myös lapsia. Kuusiaitojen väliset käytävät olisivat jännittäviä piiloja, mutta ne ovat valitettavan heikossa kunnossa ja niiden eteen on sijoitettu penkkejä kulkuesteiksi. Nurmikoilla ja merellä voi nähdä mm. hanhia ja joutsenia. Meren yli on hyvä näkymä Naantalin vanhaan kaupunkiin.
Tulossa muotopuutarhaan...








Muotopuutarhan suihkulähde ja graniittilinna, takana kukkivat ruusut
Kasvihuoneessa näkyy rehevää kasvua, mutta sinne ei saa mennä kurkistelemaan. Myöskään ylös asuinrakennuksen luokse ei pääse. (Joskus olen ollut siellä oppaan kanssa, mutta turvallisuusvaatimusten kiristyessä epäilen, ettei sekään yleensä ole mahdollista.) Ruusuja pääsee sen sijaan haistelemaan, ja niitä on paljon.





Kultarannan historiaan liittyy traaginen tarina, sillä paikkaan rakastunut Alfred Kordelin ei valitettavasti ehtinyt kunnolla nauttia uudesta kesäkodistaan. Hän kuoli itsenäistymisen ajan levottomuuksissa vuonna 1917. Mikä vaiva rakentamisessa onkaan ollut, kun puutarhamaata raahattiin paikalle hevospelillä eikä siltaa vielä ollut. 



Puutarhassa on myös opastustauluja, joissa kerrotaan perusasiat puutarhasta ja historiasta. Naantalin matkailusta varattavilla opastuskierroksilla kuulee enemmänkin.
Polku lähellä kasvihuoneita. Pronssipatsas Kontakti (Veikko Myller, 2013)


Puutarhan aukioloaika on mielestäni ollut jo vuosia kesäisin sama, mutta kannattaa tietysti aina tarkistaa. Se on perjantai-iltaisin pari tuntia auki kaikille ilmaiseksi, klo 18-20. Voit tarkistaa ajan ja mihin asti syksyllä aukiolo jatkuu tästä, klik. Opastuskierrosten ajat, varaukset ja hinnat netistä.

Vaikka puutarha pysyy samanlaisena, niin uutta katsottavaa on monena kesänä ollut veistosnäyttelyssä. Tänä kesänä uusia veistoksia ei näkynyt, mutta joitakin edellisten kesien suosikkeja on jätetty paikoilleen. Olen viime vuosina käynyt alueella kävelylenkillä kerran kesässä ja kiva on katsoa myös mitä kesäkukkia milloinkin on laitettu. 
Kultarannan syysleimut ovat nyt kukassa




Matildankartano


Teimme Teijon kansallispuistoon kevyen retken. Kiersimme yhden luontopolun, kävimme Matildanjärven rannalla syömässä lounaseväät ja kahville suuntasimme Matildankartanoon. Kansallispuisto oli tietysti hieno, mutta lisäksi kartano yllätti puutarhan ystävän iloisesti!



Kartanon takana on villi puutarha, jonne on sijoitettu pöytiä sinne tänne tai vaihtoehtoisesti saattoi levittää piknikhuovan. Puutarhan takana laidunsivat alpakat. Kun kissanpennut vielä tulivat leikkimään, niin jopa oli kiva tauko!

Niin ja ne kakut ja muut olivat ihania!

Kartanolta voi ostaa myös kyläpanimon olutta ja leipomosta juurileipiä ym. Aukioloajat ja muut löytyvät matildankartano.fi/
Kuvat ovat puutarhan puolelta, talon takaa. Tästä portista pääsi katsomaan alpakoita. 

Myös sisustus miellytti viherkasvien ystävää







Louhisaari 


Erittäin upea kohde esimerkiksi Saariston rengastien kulkijalle on Louhisaaren linna Maskun Askaisissa. Sinne on viime vuosina perustettu myös hyötypuutarha 1700-luvun kalmilaiseen tyyliin. Sinne kannattaa myös ehdottomasti poiketa!

Varoituksen sana, ettei kartanon puutarha ole Museoviraston resursseilla mitenkään ihmeellinen, mutta kohde kokonaisuutena on historian havina -mittarilla huipputasoa Suomessa.

En etsi tästä nyt kuvia. Ihan näin mainintana ja lupauksena, että joskus teen tästä postauksen! 


Heipat Matildankartanon puutarhasta!

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kesän iso projekti: Pensasaidanteen istutus savimaalle


Pitkään kesken ollut raja-aidanneprojekti on vihdoin valmistumassa. Naapuritontin rakentamisen myötä istutin pari vuotta sitten rajalle pajuja ja pensaita. Loppupätkä jäi tekemättä, koska siitä piti ensin purkaa vanha vaja. Siihen halusin tehdä monilajisen, vapaasti kasvavan pensasaidanteen. Haastetta tuovat savimaa ja vesimyyrä. Nyt on vihdoin lähes valmista! Esittelen projektin ja istutetut lajit. 
Etummaisena vasemmalla valkopajuangervo


Maaperä on täällä tiukkaa savea. Alkupätkän pensasaidannetta istutin pari vuotta sitten korkeaan kohopenkkiin. Vuosi sitten keväällä kerroin, miksi se meni pieleen. Vesimyyrä ihastui multavaan kohopenkkiin ja järsi pensaiden juuria ja jopa katkoi pensaan irti maasta. Toisessa penkissä kasvaneen kirsikkapuun sain nostettua käsin irti, kun sillä ei ollut enää juuria. Tämän takia en tällä kertaa tehnyt kohopenkkiä. 

Siis varoituksen sana: Aina kehutaan, kuinka kohopenkki on savimaalla autuus ja onni kasveja istuttaessa. Ei ole, jos alueella on vesimyyriä. Ne ovat autuaita siitä, että olet rakentanut niille pesäkummun.

Tästä lähdettiin. Vaja on menettänyt ekan palan seinää.

Istutuskuoppien tekeminen savimaalla taas on ongelma siksi, että niihin tuppaa kertymään vettä ja kasvit voivat hukkua, kun niiden juuret ovat vedessä. Siksi maata pitää kuohkeuttaa laajemmalta alueelta, jos ei tee kohopenkkiä. Saven joukkoon voi sekoittaa kaikkea käsiin osuvaa (no ei ihan) kuten hiekkaa, turvetta ja multaa. Minä hain peräkärryllisen hiekkapitoista kompostilla parannettua multaa multa-asemalta, jota sekoitin savimaan joukkoon. Saa sitten nähdä jaksoinko kaivaa ja parannella tarpeeksi kun ihan lapiopelillä riehuin.


Yritin valita pensaslajeja, jotka pärjäisivät savimaassa tai ovat yleisesti ottaen vaatimattomia ja kestäviä (ja silti kauniita). Toinen vaatimus oli pensaiden koko, sillä tarkoitus on saada niistä näkösuojaa. (Siitä, mistä lajeista vesimyyrä ei niin välittäisi, en oikein löytänyt tietoa. Ei sellaisia ehkä ole.) Laitoin samaa lajia enintään 3 kpl, jotta näen, mitkä viihtyvät.

Homma jatkuu. Lattia osin purkamatta.

Kaikkein kivoin tulos minusta tulisi, jos mukana olisi myös havukasveja tuomaan omat sävynsä ja vihreyttä talveen. Miksi en sitten laittanut niitä? Joskus kyselin naapurin visiota rajan suhteen ja hän ilmoitti laittavansa tuija-aidan (eikä siihen kaivattu meidän osallistumista). En tiedä, millä vuosikymmenellä se on tulossa, mutta jätin havut siis hänelle. Me emme tuolla puutarhan puolella juuri talvella ole, joten ei niin haittaa, ettei lehtipensaista tule hyvää näkösuojaa talveksi. 


Aidanteen lajit:

Juhannusruusun uudet keltaiset kukat matarasta!



Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’) 
-        Pensasruusujen pitäisi pärjätä savimaassa ja juhannusruusu on erityisen tuttu ja kestävä laji. Korkeus 150-200 cm.
-        Siirsin juhannusruusua tontin toiselta reunalta (ei niin savisesta paikasta) aidanteeseen 2017 ja se on hyvinvoivan näköistä 
Koristearonia

Koristearonia  (Aronia melanocarpa)

-        Korkeus 200-250cm. Syysväri on upea, loistavan punainen. Melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mieluiten tuore läpäisevä multamaa. Marjat käyttökelpoisia, mutta ei sellaisenaan syötynä hyviä.
-     Istutettu 2019. Minulla on pari marja-aroniaa toisella puolella tonttia ei-savisella maalla. Otin tällä kertaa koristearoniaa edullisen hinnan takia, sillä en tiedä, pärjäävätkö ne tässä, mutta kokeillaan.

Etualan sinilehtinen pensas on marjatuomipihlaja


Marjatuomipihlaja  (Amelanchier alnifolia)


-        Tekee herkullisia marjoja myös itsepölytteisesti. ’Smoky’ kasvaa reilun kahden metrin korkuiseksi ja tekee paljon juurivesoja.
-        Istutettu 2019

Lännenheisiangervo

Lännenheisiangervo (Physocarpus opulifolius)


-      Heisiangervot ovat terveitä ja helppohoitoisia pensaita. 2-3 m korkeita ja nopeakasvuisia. Pärjäävät varjosta aurinkoon. Pitäisi pärjätä monenlaisessa maassa, jopa savessa. 

- Istutettu 2019.

'Diablo'

'Lady in Red'


Purppuraheisiangervo ’Diablo’ ja ’Lady in Red’


- Purppuraheisiangervot ovat punalehtisiä lajikkeita. Lady in Red on kirkkaamman punainen matala lajike.
- Istutettu 2019. Lady in Red on vain noin metrin korkuinen, mutta otin sen mukaan väriä tuomaan.
Pihlaja-angervo


(Viita)pihlaja-angervo  (Sorbaria sorbifolia)
-        Nopeakasvuinen tuuhea pensas, joka leviää juurivesoilla. Pärjää lähes missä vain. Korkeus 150-200 cm.
-        Tämän olen istuttanut perimmäiseen nurkkaan 2017. Se voi olla oikea riesa levitessään voimakkaasti. Tarkoitus on pitää se aisoissa ruohonleikkurilla.


Etualalla juhannusruusu (sekä heinät ja matarat) ja pajuaidan pää. Vastaistutettu alue takana, mistä vielä puuttuu nurmikko.

Unkarinsyreeni  (Syringa josikaea)                 

-        Unkarinsyreenit kuulemma pärjäävät savimaassa.

-        Saa nähdä miten käy ja ovatko nämä aitoja unkarinsyreenejä (tunnistus onnistuu paremmin kunhan kukkivat).  Istutettu 2019.

Kirjokanukka iltahämärissä




































Kanukat
Laikkukirjokanukka  (Cornus alba) ’Elegantissima’ ja viirukirjokanukka ’Sibirica Variegata’
-        Kirjokanukat ovat näyttäviä noin 2m korkeita pensaita, joiden osittain valkoiset lehdet loistavat erityisen kauniisti hämärässä. Ilmeisesti kaikki kanukat voivat viihtyä myös savimaassa. 
-        Omani on istutettu 2017, ilmeisesti kärsineet myyristä, ehkä muustakin, sillä ovat kasvaneet surkeasti. Mutta ehkä niistä vielä joskus pensaita tulee, tänä kesänä näyttävät jo paremmilta.




Valkopajuangervo ’Allikko’    (Spiraea alba) 

-        FinE-laji, pärjää märässä maassa ja jopa ajoittain seisovassa vedessä. Korkeus 1-1,5m. Leviää juurivesoilla. 
-        Tämä pensas osui sattumalta eteeni 2017 ja se on pärjännyt hyvin.
Vinoruutuaita pajusta. Ja ruohot PITÄÄ poistaa juurelta...

Koripaju (Salix viminalis)                             
-        Pajut pärjäävät savimaassa ja niitähän on olemassa hyvin monia lajeja.
-        Osa raja-aitaa on tehty pajupistokkaista. Ne ovat viihtyneet ihan kohtuullisesti. On ihan luonnollista, että osa pistokkaista on kuollut. Ongelma aidan korjailussa on, että uudet pistokkaat pitäisi istuttaa keväällä lepotilaisina ja niiden hankinta ajoissa tuppaa joka vuosi unohtumaan…
Pajuaita vielä päädystä. Uudet oksat pitäisi vielä sitoa aitaan.

Muita mahdollisia lajeja


Pihajasmike (Philadelphus coronarius)
En ole ajatellutkaan, että tämä ihanan tuoksuvakukkainen pensas käy hyvin savimaalle! Niinpä kuitenkin kerrotaan juuri tulleessa Kotipuutarha-lehdessä (nro 8.2019), joten taidanpa hankkia tällaisen.


Lumimarja (Symphoricarpos albus)
Lumimarja on kestävä tapaus, se pärjää niin auringossa kuin varjossa ja kestää tiesuolaa. Se mainitaan samaisessa Kotipuutarha-lehden jutussa.


Savimaa pidättää hyvin kosteutta. Sadetta on tullut vain vähän, mutta mustaherukat ovat suuria
























Taikinamarja (Ribes alpinum) ja mustaherukka (Ribes nigrum)
Minulla kasvaa vanhoja mustaherukkapensaita oikein hyvinvoivina ilman kohopenkkiä savimaassa. Enempää en niitä halua... Taikinamarja on sukulaislaji ja myös se sopii hyvin savimaalle. Taikinamarja on hyvä laji myös matalaksi leikattavaksi aidaksi. Ainoa vika siinä on pensaiden mataluus. Taikinamarja on 100-150 cm korkuinen ja mustaherukka 120-150 cm.  
Satojen naulojen lisäksi maasta löytyi myös mm. jakoavain










Vinkki naulojen etsijöille!

Uskomattoman paljon aikaa meni maasta naulojen etsiskelyyn! Vajan ympäristöön oli suorastaan kylvetty niitä. Poikani ja metallinpaljastin olivat suureksi avuksi. Todella tehokkaaksi homma muuttui vasta, kun (toinen) naapuri lainasi meille varren päässä olevaa magneettia. Ensin metallinpaljastin sanoi piip ja sen jälkeen magneetilla sohimaan, niin löytyi pintamaan joukkoon piiloutuneet ruosteiset naulat hyvin.

Pensasaidan eteen tulee nurmikkoa ja esimerkiksi niittyhumalaa kunhan säät viilenevät, joten törröttäviä nauloja ei alueella voi olla. 
Pensaiden juurelle on vielä saatava haketta rikkaruohoja torjumaan. 
Saimme apua vajan purkuun. Tässä vieraileva työnjohtaja.

Minulla on ollut tämän päivityksen teko mielessä koko kesän. Kirjoittaminen viivästyi (lisää) kun olin viime viikolla reissussa. Kotiin palatessa vähän huvitti, kun uusi Kotipuutarha-lehti tuli postissa ja siellä oli iso juttu savimaasta. Ajankohtainen aihe :)
Mukavaa kuun vaihdetta! Sinne meni heinäkuu!

Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...