maanantai 17. kesäkuuta 2019

Vaaleanpunainen päivä - pioni ja ruusu kukassa!

Tänään piti aamusta sännätä pihaan katsomaan, kun ikkunasta huomasin ensimmäisen pionin avanneen ensimmäiset nuppunsa. Vieressä ovat ruusupensaat vielä kukassa, joten niistäkin nyt kuvat. Eilen tein ihanan jäisen mansikkavälipalan, sen ohje lopussa. Paljon vaaleanpunaisia kuvia siis!















Enpä eilen vielä arvannut, että pioni aukeaa jo tänään. Mutta sää on hieno, lämpöä yli 20 ja puolipilvistä, joten kelpaa tässä kukkia. Juuri sopivasti ehdin raivata tuon edustan (edellinen postaus siitä). Suurin osa kukista on vielä nupulla. 


















Tämä pioni jo lähes kokonaan auki!














Vieressä ovat ruusupensaat. Juhannusruusun kukinta tuntui menevän ihan hujauksessa, kun en ollut kotona sen aloittaessa kukinnan. Nyt se on jo aikalailla kukkinut. Perinteisten pensasruusujen perusvika tuo lyhyt kukinta. Tämä kuva muutaman päivän takaa:
Juhannusruusu 














Ihan pionin vieressä tornionlaaksonruusu kukkii vielä jonkin verran - sekin vaaleanpunaisena.
Tornionlaaksonruusu Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusussa on vielä joku nuppukin

Ruusupensaan takana pioni, joka tässä kuvassa ei vielä kuki
Ja toisesta suunnasta!
Eilinen jälkiruoka sopi vaaleanpunaiseen teemaan. Onko sinullakin vielä viime vuotisia mansikoita pakastimessa? Niistä syntyy ihana lämpimän päivän välipala. Sulata mansikoita niin vähän kuin mahdollista, niiden pitää olla jäisiä. Hommaa helpottaa, jos olet pakastanut ne soseena. 
Laita mukaan jäisiä banaanin siivuja, jos pakasteessa on. Pelkästään tästä tulee jo hyvää! Tai mansikoihin voi yhdistää myös vaniljajäätelöä ja tuoretta banaania. Minä laitoin näitä kaikkia ja vielä maustamatonta jugurttia ja muussasin kaikki sauvasekoittimella.
Koristeeksi suklaaströsseliä.


Syötävä ennen kuin sulaa!


Onko sinulla jokin luottoainesosa, jota käytät tämän tyyppiseen jälkiruokaan/ välipalaan?


Ei minun pihassani muuta vaaleanpunaista taida ollakaan kuin nämä?! Muilla väreillä siis jatketaan. Mukavaa uutta viikkoa!









lauantai 15. kesäkuuta 2019

Pioni esiin ja luonnonkasvien ilo ja vaiva

Luonnonkukkien loiston aika on tullut. Ne puskevat esiin kaikkialta valtavalla voimalla. Puutarhaani ovat tervetulleita lähes kaikenlaiset kasvit, jos niiden ulkonäkö ilahduttaa minua. Määriä ja paikkoja yritän sitten parhaani mukaan säädellä. Yleensä olen monta askelta jäljessä...

Illakko on karannut kukkapenkistä koiranputken, lemmikin ja leinikkien seuraan. Sormustinkukka on nupulla ja syreeni on lopettanut kukinnan



Meillä on pihlajan taimia aina ja kaikkialla. Minusta ne ovat pikkutaimina somia, enkä ole niitä heti repimässä pois. Nyt oli yksi venyttänyt varttaan todella väärässä paikassa. Pioni pullistaa nuppujaan ja kukintaa odotellessa raivasin näköesteet pois. Tilanne ensin:
Pioni kurkistaa pihlajan ja puna-apilan takaa

Raivauksen jälkeen:

Hopeahärkki, verikurjenpolvi ja maksaruohot etualalla. Pioni takana katulampun vieressä. Vasen reuna raivaamatta, leinikit vauhdissa...

Ylempää kivikosta lähti lähes kaikki kasvusto. Laitoin kivenkoloihin ajuruohon "Wine and roses" sekä törmäkatkeron. Lisäksi siellä on ennestään maksaruohoa ja mehitähtiä:





Lemmikit ovat söpöjä ja aivan mahdottomia. Minulla on ollut katekokeilu ongelma-alueella. Peitin maisemointikankaan katolta puhdistetulla sammaleella. Se oli viime kesänä oikein siisiti kate, mutta tänä kesänä siihen asettui peltolemmikki. Olen antanut sen kukkia, mutta nyt raivaan koko katteen pois ennen kuin lemmikki levittää siemenensä. Harmahtava havu ja lemmikki sopivat hyvin yhteen. 


Blogger toimii tänään epätoivoisen huonosti, joten lopetan tähän ja painun pihalle. Siellä on iso projekti, kerron siitä myöhemmin. Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Alppiruusujen aika

Käsillä on alkukesän hetki, jolloin kannattaa suunnata kävelylle alppiruusupuistoon! Kokemus on kuin satumaailmasta. Muistan kun vuosia sitten löysin tämän alppiruusupuiston. Kävelin parkkipaikalle päin jonkun kurssin jälkeen ja huomasin metsästä pilkistävän kirkkaita värejä. Se tunne, kun tavallinen suomalainen mäntymetsä onkin täydessä kukassa! Näitä taianomaisia paikkoja löytyy onneksi muualtakin, tai sitten voit päästä tunnelmaan kuvillani, jotka ovat Raision alppiruusupuistosta.


Viime viikonloppuna kukinta oli jo Raisiossa hyvää, joten turhaan ei kannata aikailla. Kävin tänään uudestaan ja nuppuja ei ole enää kovin paljon. Aikaisessa ollaan tänä vuonna. Ensi viikonloppuna on vielä hyvä hetki vierailulle.

Puisto on Raision kaupungin ylläpitämä. Sen vanhimmat pensaat on istutettu vuonna 1999. Niitä on istutettu useaan otteeseen lisää, viimeksi tänä keväänä kaupunkilaiset saivat ostaa nimikkopensaita istutettavaksi. Pensaita on sekä aivan polkujen varressa että pitkin metsää, yli 1200 kappaletta, 118 lajiketta.
Alppiruusujen lisäksi alueelle on istutettu esim. hemlokkeja, tuijia ja erilaisia köynnöksiä, jotka kiipeilevät kivillä, alppiruusuilla ja mäntyjen rungoilla. Kukassa näyttivät olevan myös metsän alkuperäiset lajit kuten kielot ja puolukat. On sekä kauniita kallioita että kosteikon kasvillisuutta.

Puutarhan hoidossa mopo helposti karkaa käsistä ja niin näytti käyneen myös Raisiossa. Mikäs sen mukavampaa! Puisto jatkuikin pidemmälle kuin aiemmin olin huomannut (tai oikeastaan lähemmäs lukiota ja autotietä, josta alueelle tullaan). Uudessa osassa oli ainoastaan nuoria alppiruusuja, mutta nekin kukkivat jo täysillä. Alue on yhteensä 4,6 hehtaaria.
Alueella on useita penkkejä ja tiheä polkuverkosto, jota on kunnostettu tänä vuonna. Alueella näkee paljon vanhuksia, lapsiperheitä ja ihan kaiken ikäisiä. Alueelle ei ole portteja eikä pääsymaksuja, joten sinne voi mennä koska vain.














Turun suunnalla hieno alppiruusupaikka on myös Arboretum Yltöinen Piikkiössä, joka on alppiruusujen kukinnan ajan16.6. asti avoinna pitkin aukioloajoin (linkki).
Raision alppiruusupuistoon on helppo poiketa pohjoisesta Turkuun tullessa tai vaikka matkalla kauppakeskus Myllyyn. Raision lukion parkkipaikat ovat aivan puiston vieressä. Linkki sivulle. 


Olisi kiva kuulla, mitä muita hienoja alppiruusun bongauspaikkoja tiedät eri paikkakunnilla!


perjantai 31. toukokuuta 2019

Risun uusi elämä - lahopuuaita puutarhaan

Vihdoinkin sain tehtyä ensimmäisen lahopuuaitani. Projekti oli kohtuullisen helppo, nopea (päivässä valmistuu) ja siisti pihaa merkittävästi. Suosittelen lämpimästi ainakin jos sinulla on joitakin näistä:
  • Pihassasi muodostuu risuja: puista putoilee oksia ja pensaita pitää karsia
  • Hakettaminen ei ole lempipuuhaasi vaan risut kasaantuvat. 
  • Joudut kuskaamaan risuja jäteasemalle, mutta pihallasi olisi tilaa uudelle aidalle
  • Haluat auttaa pölyttäjiä ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä
Harkitsen vielä aidan korkeuden kasvattamista, joten en ole sahannut tukitolppia lyhyiksi


Minulla on seissyt isoja risukasoja pihassa ties miten kauan. Yllättävästi ne upposivat aitaan, vaikka se on vain tuollainen ihan lyhyt pätkä. Minun aitani on vajaan metrin leveä. Siitä voisi tehdä paljon leveämmänkin, maksimia ei ole. Ihan kapeaa ei kannata tehdä, jos haluaa auttaa ötököitä. Niiden pitää pystyä kaivautumaan syvälle. Oikein leveässä aidassa voisi vaikka siili talvehtia!
Sammalleimu kukkii parhaillaan
Aidasta voi tehdä tuulensuojan, ihan vain tilanrajaajan tai vaikka istuttaa sen päälle kasveja. Minun aitani on näkösuoja. Aita on lähellä autotallia ja sen ohi kuljetaan päivittäin. Sen taakse saan piiloon asioita, joita en halua aina katsella.


Se on perspektiivi, joka saa aidan näyttämään ihan vinolta! Se on ihan tukeva vaikkei tästä uskoisi!

Teko-ohjeet ovat yksinkertaiset:

  • Suunnittele aidan paikka ja leveys. Käytä esim. sopivaa oksaa mittana, jotta  pysyt linjassa.
  • Pystytolpiksi sopivat melko suorat ja kapeat puunrungot. Ne teroitetaan päästä ja lyödään tukevasti maahan noin puolen metrin välein (ei ainakaan harvempaan) koko aidan matkalle.  
  • Aidan pohjalle kannattaa laittaa jotakin maatuvaa estämään rikkaruohojen kasvua, jos niitä on maassa paljon. Käytin pahvisia pizzalaatikoita! 
  • Risua kootaan tolppien väliin haluttuun korkeuteen. Täytön voi tehdä myös vähitellen, kun risua kertyy. Kannattaa laittaa vähän isompia riukuja reunoille niin aita pysyy siististi kasassa. Päälle voi laittaa jotain isompaa painamaan kakkua kasaan.
Pohdin, että tuoreista pajun pätkistä saisi hauskasti elävät tolpat. Ehkä lisään niitä myöhemmin aitaan. Vähitellen aita lahoaa ja painuu kasaan, joten sitä on joka tapauksessa uudistettava. Kesto riippuu hyvin paljon esim. käytetyistä puulajeista. 

Etualalla jättipoimulehti, kukassa mm. valkotäpläimikkä ja tulppaanit

Katteista

Aidan edustalla on katteena havunneulasia. Niitä sataa loputon varasto männyistä. Lisäksi seuraavassa kuvassa näkyy, että aidan viereisessä rinteessä on käytetty kivien lisäksi soraa katteena. Kohta on hyvin rikkaruohoinen. siitä on kaadettu suuret kuuset (kannon yläosa näkyy). Soran ja kivien alla on sen takia maisemointikangas. Neulasten alle en sitä laittanut vaan katson, miten käy. 
Minusta lahopuuaidan rujo kauneus sopii tähän kohtaan erityisen hyvin, sillä taustalla näkyvä kuusi on myös niin ruma, että se on hieno. Se on kasvanut suureksi jättikuusen takana, joka kaadettiin. Sen kaikki pikkuoksat roikkuvat rentoina kuin riippakoivulla ja katselusuunnasta oksat puuttuvat alhaalta pitkältä pätkältä. Yritän kasvattaa paljaaseen kohtaan kärhöä, katsotaan miten se jaksaa tänä vuonna kiivetä. Harkitsen myös lahopuuaidan seuraksi köynnöstä. 

Puutarhurille pölyttäjät ovat tärkeitä. Pölyttäjien lisääntymiselle lahopuu on tosi tärkeää. Puutarhassa pitäisi säästää suuria, lahoavia puita, etenkin lehtipuita. Esimerkiksi puita kaadettaessa jättää pystyyn pökkelö tai korkea kanto ja maahan pätkä runkoa. Lisää vinkkejä voi lukea esim. luonnonsuojeluliiton sivuilta (klik). Myös lahottajat ovat erittäin tarpeellisia, sillä ne kierrättävät ravinteet kasveille. 
Ötököiden läsnäolon takia en laittaisi lahopuuaitaa rajaamaan istuskelualuetta, mutta muuten en usko sen aiheuttavan mitään haittaa kenellekään. Jos siellä sattuu joku haitallinen otus viihtymään, niin varmasti useampi hyödyllinen tai harmiton kuitenkin.

Marja-aronia

Syreeni


Kuvissa tämän hetken kukkijoita. Mukavaa viikonloppua ja onnea kaikille kouluista valmistuville! Ja mukavaa lomaa koululaisille!

lauantai 25. toukokuuta 2019

Kasvihuone kuntoon ja hyvä kastelusysteemi




Vihdoinkin saimme sadetta! Varsinais-Suomi on ilmeisesti ollut Suomen kuivin paikka. Mikäs sen parempi sadepäivän puuha kuin laittaa kasvihuone kuntoon. Minulla ei ole mitään lämmitystä kasvihuoneessa, joten en pidä suurta kiirettä viedä sinne keväällä kasveja. Tämän viikon helteessä tomaatit ja muut taimet ovat oleilleet terassilla, mutta nyt ne oli parasta saada sateesta kasvihuoneeseen.




Tomaatin taimet riviin, tukinarut puuttuvat vielä

















Kuvassa tomaateilla on vielä tukikepit. Päivän ostoslistalla on narukerä. Kiinnitän tomaatit jatkossa narulla yläpuolella vaakatasossa kulkevaan naruun. Tukikepit otan silloin pois.


Taimet multaan ja lannoitus 

Kasvihuoneessa on laatikot multaa varten. Tyhjennän niistä syksyisin vain sen verran multaa kuin juuripaakun mukana lähtee (eli aika paljon). Nyt lisäsin pussipuutarhamultaa sekä kompostimultaa. Laitoin kanankakkaa monta kourallista laatikon takalaitaan. Juuret hakevat sitä tarpeen mukaan. Lisänä käytän myöhemminkin luomu kastelulannoitetta, jota olen antanut taimille.

Hiekan päällä oli aiemmin betonilaattoja. Muurahaiset tykkäsivät niistä turhan paljon. Pitää keksiä jotain muuta. Ylhäällä aurinkokennolla toimiva tuuletin. 

Kastelu

Minulla toimii kasvihuoneessa kastelu todella hyvin. Voin suositella lämpimästi Tippa-Blumat kastelujärjestelmää. Erityisen loistava se on siksi, ettei vesijohtoa tai sähköä tarvita. Minulla on kasvihuoneessa iso musta vesisäiliö, jonka täytän puutarhaletkulla. Se on korokkeelle, jotta muodostuu systeemin vaatima vedenpaine. Musta säiliö myös lämmittää veden ja luovuttaa lämpöä yöllä. 
(Tämä ei ole maksettu mainos. Ostin Blumatit vuosia sitten kirppishintaan.)
Säiliön alareunaan olen tehnyt reiän, jossa on liitin letkulle. Letku kuvassa vielä irti. 
Keraamiset anturit liotetaan ja täytetään vedellä keväällä. Ne liitetään letkuun ja säätöruuvista säädetään veden tippuminen sopivaksi. Ja sitten vaan huolehditaan, että säiliössä on vettä. Kun maa kuivuu, maan imu saa veden tippumaan. Kun maa on kostea, vettä ei tipu. Tomaatit pysyvät tyytyväisinä. Toki säätöruuveja pitää kesän mittaan joskus säädellä. Vedessä ei saa olla roskia, muuten letku menee tukkoon.






Kasvihuone on kyllä ihana. Siellä tomaatit kypsyvät hyvin kesän säistä riippumatta. Mies on nikkaroinut sen minulle. Kasvihuone ei ole erityisen tiivis, mutta katossa on poimutetulle muovikatolle tarkoitetut eristenauhat. Ne olivat talven mittaan ropisseet alas, joten ne piti kiinnittää uudelleen. Avulias mies pääsi kuvaan. Siis jaloista. 




Usein ihmettelen, miten saan niin hitaasti mitään aikaan. Johtuu kai siitä, että pitää aina tehdä niin montaa juttua kerralla. Tänään huomio välillä herpaantui, kun viereiseltä lammelta kuului räpistelyä. Pakko oli kuikuilla puskien välistä, kuka sinne laskeutui sukeltelemaan. Ei ollut tarpeeksi zoomia kännykässä, mutta näkyy siellä joku sorsa. Veikkaan, että se oli telkkä, naaras. 

Kukkiakin on taas auennut vaikka mitä. Laitan tähän pari tulppaania. Kasvihuoneeseen vein myös mm. ananaskirsikan pistokastaimia, jotka ovat kasvaneet hyvin. Kuvia en huomannut niistä tällä kertaa ottaa. 


Mukavaa viikonlopun jatkoa! Miten sinun tomaattiesi tai muiden tärkeiden kasvattien kastelu hoituu?

Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...