lauantai 10. huhtikuuta 2021

Niittylaikkuja kylvämässä

Olen aloittanut kevään kylvöt ulkona niittysiemenillä. Puutarhan peränurkassa olevan alueen hoitoon minä en halua käyttää paljon aikaa tai vaivaa. Niittynä alue tuo enemmän mahdollisuuksia puutarhan monimuotoisuudelle kuin lyhyenä nurmikkona. Millaisin pienin keinoin aluetta voi muuttaa kohti niittyä? Heti kun lumi sulaa on sopiva hetki toimia!

Monivuotisten niittykasvien kylvöön syksy olisi erinomaista aikaa, koska monet niistä tarvitsevat kylmän ajan ennen kuin ne itävät. Syksyllä usein puutarhainto on laskusuunnassa ja kylvö saattaa jäädä, ainakin minulta jäi. Monivuotisia niittykukkia voi kuitenkin kylvää koska vaan. Jos tekee kylvön mahdollisimman aikaisin keväällä, vaihtelevat lämpötilat voivat riittää siihen, että siemenet lähtevät itämään. Niitylle on myös paljon sopivia yksivuotisia lajeja ja niille kevät on se paras kylvöaika. Monet monivuotiset kasvit kasvattavat ekana kesänä vasta lehtiruusukkeen eivätkä kuki, joten siksikin kannattaa sekoittaa yksivuotisia mukaan, että saisi heti kukkia!

Eka laikku on lammen takana, sitä ympäröivän aidan vieressä. Seuraava kuva sama alue kokonaan.
Kaunein kuva, mikä takanurkasta on otettu. Heinät parhaimmillaan, kukkia hyvin vähän. Keskellä vanha luumupuu, jonka luota vasemmalle on ylemmän kuvan aita ja lampi. (20.7.2019)

Nurmikon tai heinikon joukkoon on ihan turha kukkien siemeniä kylvää, nurmikolla on niin tiheä juuristo. Kun alue on isompi kuin muutaman neliön, niin sen kääntäminen kokonaan olisi turhaa ja työlästä (- siis tässä, riippuu toki tilanteesta!). Minä en tavoittele tähän kukkaräjähdystä! Kukkivat maisemapellot ovat tietysti ihania, jos sattuisi esimerkiksi omistamaan pellon. Vanhalle nurmikolle tai vastaavalle sopiva pienimuotoinen tapa uudistaa on kylvää niittykasveja alueelle laikkuina:

  • Nurmikko tai heinikko pois ainakin neliömetrin alalta, jotta heinät eivät heti valloita laikkua takaisin. 
  • Kuoppaan ei siemeniä kannata laittaa, joten pintamaan poiston jälkeen toin kylvöalustaksi hiekkaa tai hiekansekaista multaa ja painelin sen tiiviiksi.
  • Niittykukille ei lannoitteita, mutta kalkkia voi laittaa.
  • Kylvö pintaan

Toinen laikku lammen toisella puolen, takana poistettu pintamaa kasassa. Oikeaan reunaan ripotin siemeniä viime vuonna, kun poistin siitä pensaan taimia ja siinä jo näkyykin lehtiruusukkeita, 


Paras paikka niitylle on kesällä kuivaksi kulottuva nurmi tai paahderinne, jota ei ole lannoitettu viime aikoina. Siitä saattaa tulla mukava niitty tai keto hyvin pienelläkin vaivalla. Oma länttini puutarhan perällä on tiukkaa savimaata, joten se ei ole mitenkään kätevin paikka niittyprojektille. Palataan niityn myöhempään hoitoon joskus toiste. Paremmalla niittypaikallani on jo niitty! Se on seuraavassa kuvassa:

Hiekkainen rinne (10.4.2021) , jossa on pieni niitty ollut ehkä jo vuosikymmeniä. Takavasemmalla lampi jonka ympärillä on savimaata. Tähän niitylle en kylvä mitään vaan...

...katselen mitä luonto tarjoaa. Sama paikka heinäkuun alussa 2020.
Sama lähempää. Ketoneilikka viihtyy kuivalla kedolla. 


Niittysiemenet on hurjan pieniä! Isompiakin on joukossa. Kun sopiva määrä siemeniä kukkalaikussa on sellaiset 600 kpl/m2 niin ei kannata alkaa laskea… Siemenpusseissa yleensä lukee, minkä kokoiselle läntille ne on tarkoitettu, niin kannattaa arvioida, miten ison osan pussista ottaa. Ja ehdottomasti monta lajia kukkia sekaisin, valitse lajit kasvupaikan mukaan. Kannattaa laittaa kaikkia siemeniä samaan purkkiin ja sekoittaa joukkoon jotakin väliainetta, vaikka sahanpurua tai mannaryynejä.  Väliaine sitten erottuu paremmin ja näkee, onko jo ripotellut siemeniä joka paikkaan. Siemeniä ei saa peittää! Tai kannattaa toki tarkistaa siemenpusseista, jos joku laji pitää peittää, niin se täytyy kylvää ensin erikseen. 

Kuten yhdestä kuvasta näkyi, lunta tuli taas viime yönä. Kai tässä pitäisi iloita kun niittysiemenet sai kylmää ja kosteutta...Krookukset ei meinaa aueta, kun ne eivät ole erityisen aurinkoisilla paikoilla. Nuppuja on paljon. Mukavaa viikonloppua!

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Puutarhan muutos vuosien varrella osa 4

 Nyt päästään kasvimaan ja lammen ympäristöön muutospostausten sarjassa. Näissä postauksissa tarkastellaan vanhoja valokuvia puutarhastani noin kymmenen vuoden takaa ja verrataan niitä nykytilanteeseen. Vaikka en olekaan kovin tehokas puutarhan muokkaaja ja lapiopelillä edetään, niin tarpeeksi pitkällä tähtäimellä kehityksen kyllä huomaa! Mukana myös kuvatodiste vanhaan, minun mittapuullani vallan hurjaan eläintarinaan. 


Kasvimaa piti saada heti, kun tänne muutettiin. Eli se taidettiin tehdä 2006. Nurmikko irtosi laattoina saven päältä ja voikukkien komeita juuria vedettiin savesta kuin porkkanoita. Totuus maaperän savisuuden asteesta valkeni viimeistään siinä kohtaa, kun lainaksi saatu puutarhajyrsin vain pomppi kovan saven päällä. Pitkälle on siitä päästy maanparannuksella. Kasvimaalle on upotettu hiekkaa, kompostimultaa, ostomultaa, turvetta, puun lehtiä ja kalkkia. 

Postauksen eka kuva on vuodelta  2010, siinä näkyy pienen ihmisen käsi takanani. Seuraavat kuvat samasta suunnasta kesällä 2020. Kasvimaani esiintyy kuvissa aika harvoin, koska se ei ole mikään tyylikäs laatikkoviljelmä vaan enemmän sellainen puolivilli. 


Porttiin ovat kasvaneet humala ja tarhaviinikärhö Mme Julia Correvon. Taustalle on tullut pergola ja paviljonki sekä paviljongin eteen istutusalue. Vanhassa kuvassa selkäni takana heiluu koripajun oksa, sillä tuohon piti tulla pajuaita. Se tuli loppujen lopuksi ihan muualle. 

Mustaherukkapensaat täällä olivat valmiina kun muutimme, seuraavissa kuvissa poimin satoa elokuussa 2009. Etualalla on portti kasvimaalle, joka on kuvassa aika epämääräisen näköinen. Taustan metsiköstä ei taida nykyään olla yhtään puuta pystyssä, siinä on tie, talo ja tasainen nurmikko. Kasvihuone on tullut siihen väliin mukavasti rajaamaan omaa pihaamme jo ennen kuin maisema muuttui. 

Yllä olevaa kuvaa voi verrata seuraavaan, jonka otin samasta suunnasta nyt 2.4.2021:

Samoja kiintopisteitä molemmissa kuvissa ovat lammen rannan kalliot ja siellä näkyvät tikkaat, mustaherukkapensaiden rivi etualalla ja musta metallinen puutarhaportti. 
Kasvimaa on kasvanut, on tullut kasvihuone vuonna 2011 ja pergola vuonna 2020. Tuo pensas, josta poimin, on kadonnut. Ylemmässä kuvassa voi tarkkasilmäinen nähdä taustalla kultapallojen kukkivan komeasti. Ne olivat ainoat perennat täällä valmiina ja ne ovat nyt taantuneet. Siitä ison kiven vierestä on mm. kaadettu koivu ja istutettu lisää kasveja, mutta kukkapenkki kaipaisi isomman kunnostuksen, joka on (taas) kesän työlistalla. 

Se pajuaita ei suostunut kasvimaan edessä kasvamaan. Pajut kiinnostivat silti ja tein myöhemmin osalle matkaa naapurin rajalle pajuaitaa. Tekniikka oli sama kuin edellinenkin yritys eli pistokkaita eli pajukeppejä maahan. Ehkä uudessa yrityksessä panostin enemmän maan parantamiseen ja tulos oli onnistuneempi. Tässä keväällä 2019, omenapuiden kukinta-aikaan. Nyt aikaisin keväällä olisi oikea hetki hankkia pistokkaat, jos haluat kokeilla. Vaikka pajut muuten kasvavat kuin riesa, niin pistokkaiden kanssa kannattaa noudattaa ohjeita! 

Lammen ranta oli pitkään luonnontilassa, koska en halunnut houkutella lapsia sinne. Lampi kun on uimasyvyinen. Kesällä 2016 väkersin sinne pienen hiekkarannan. Laiturin mies teki jo hieman aiemmin. Hiekkarannan penkin alustaksi tein itse erilaisia betonisia laattoja 2016 ja maalasin penkin:


 Käärmekammoisille en suosittele seuraavaa kuvaa! Muistaako joku, kun kerroin varoittavan tarinan siitä, miten käärmeet tykkää lämmitellä kasvihuoneessani keväisin. Nyt löysin kuvatodisteen siitä hurjimmasta tapahtumasta! Enpä muistanut, että se oli noin kamalan suuri! Vuonna 2014 minulla oli pari heinäpaalia kasvihuoneessa. Nostin päällimmäisen ja tämä rantakäärme oli siellä välissä. Huh! Koko tarina ja kasvihuoneen tarina täällä.
Rantakäärme

 Sitten vielä söpöstelykuva vuodelta 2007 kotitieltä. Tässä ei ole muutos tapahtunut niinkään maisemassa vaan ihmisessä. Tytär on nykyäänkin silloin tällöin blogin kuvissa, joten voit silloin verrata. Pientareet on valitettavasti tuosta rehevöityneet, eivät kuki yhtä hienosti. Ne pitäisi vuosittain niittää ja kerätä niittojäte pois.

Poikani huomasi tätä kuvaa katsoessa heti merkittävän muutoksen, hän ei siskoa katsellut. Se on tapahtunut jo tähän vuoden 2015 kuvaan mennessä. Huomaatko?

No autotallin ovet ovat vaihtuneet ruskeista valkoisiksi. Ja samalla napista kauko-ohjatusti avautuviksi. Loistava ominaisuus, kun talli on ylämäessä ja lounaissuomalainen talvikeli usein silkkaa jäätikköä. Suosittelen, hyvin on toiminut! Tuon valtavan kuusen esittelin muutospostauksessa numero 2, mutta en näköjään käyttänyt tätä kuusen koko komeuden esiin tuovaa kuvaa silloin. Kuusta ei enää ole.
 
Tässä vielä linkit koko muutospostaussarjaan: Osa1  Osa 2   Osa 3

Kevään ihmeistä olen laittanut pari kuvaa instagramiin ja jonkun fb sivullekin. Linkit on sivupalkissa (kun valitsee internetversion). Istutuksiakin tein, joten tämän kuvan myötä mukavaa pääsiäistä!

Lisää lukemista:

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttava...