Kevätkukkia, -hommia ja lintuja

Täällä on todellakin kevät! Lauantaina touhusin sekä pihassa että kävin lintutornilla. Jäi rästissä olevat sisähommat tekemättä... Lumet ovat kadonneet. Eipä sitä paljon ole ollut enää aikoihin, vaikka täälläkin poikkeuksellisesti oli ihan oikea talvi. Mutta nyt nousee jo kukkiakin! Vesistöjen jääpeite vielä muistuttaa, ettei talven valta ole täysin selätetty. 

Olen kaipaillut lumikelloja, tähän asti olin löytänyt pihasta ihan jonkun yksittäisen. Mutta lauantaina huomasin niitä nousseen moneen paikkaan! Niitä on noussut tosi huonosti aiempina vuosina, olen ihan perussortteja hankkinut vähitellen, mutta määrä ei ole lisääntynyt. Ehkä ne nyt viimein alkaisivat olla pihan vakiovieraita, toivon... Jouluruusu on kukkinut koko talven, silloin kun se on lumen pinnalle yltänyt (ja varmaan siellä allakin).  

Lumikelloja Galanthus nivalis

Jouluruusut

Kaupoilla piti käydä ja poikettiin Raision lintutornille. Edellisen linturetkeni ainoa lintuhavainto talitintin lisäksi oli varis. Tällä kertaa komein kuva tuli variksesta (postauksen eka kuva), mutta muitakin lintuja näkyi, sillä lintutornillakin todella näkyi kevät. Oli parvi töyhtöhyyppiä, pari laulujoutsenta, muutama tavi, telkkiä... 

Jäinen Raisionlahti

Laulujoutsenten kanssa samassa sulassa telkkiä ja isokoskeloita ainakin (kysyin niiltä joilla oli kaukoputki)

Takaisin omaan pihaan, jossa sepelkyyhky huhuili ja mustarastas lauloi. Leikkasin herukkapensaat. Innostuttiin polttamaan niitä risuja tulisijassa ulkona. Unohdin kytätä samalla, ettei näy mustaherukan äkämäpunkin turvottamia silmuja. Toisaalta, jos vastaan olisi tullut outoja pallosilmuja niin asia olisi varmaan tullut mieleen. Pallomaiset silmut kannattaa kerätä pois ja vaikka polttaa. Kuva ja lisätietoja esim. täällä ja täällä.  

Tuossa seuraavan kuvan etualalla näkyy pitkä punainen varsi. Sahailtiin pojan kanssa ylhäältä puista oksia pitkävartisella sahalla. Kätevä vehje. Sain lainaan, viitsinköhän palauttaa ;) 

Tulen virittelyä. Kuvassa oikealla pieni niitty ja sen takana lampi

Omakin lampi on jäässä. Siellä on veneitä odottamassa jään sulamista. Epäilen kyllä että purjehdus jää lyhyeksi ja suuntautuu alaspäin, kun jää sulaa.

Nöpö esittelee niityn kyljessä olevan lämpimän rinteen narsissipiippoja. Paitsi ettei ne mihinkään näy, siksi myös lähikuva. Myyrän reikiä on puutarhassa hurjasti, onneksi myyrien kaiveluinto näyttää suuntautuneen paljolti sammaloituneeseen nurmeen - ehkä. Käärmeetkin ovat heränneet, varokaa vaan. Poika näki yhden. 

Kiersin katselemassa kasveja. Keijunkukat näyttävät keskimäärin surkeilta. Ehkä ne siitä vähitellen. Hauskaa on, että tuo kuvan taaempi kellertävä, joka kesällä näytti minusta niin aneemiselta, on nyt se parhaan näköinen. Sen edessä risukasaversio. 

"Pajunkissapuu"

Olethan muistanut kääntää kellon kohti kesää? Uskomatonta, että maaliskuu on melkein jo hujahtanut! Ja pääsiäinenkin on täällä juuri, nyt on jo palmusunnuntai. Mukavia maaliskuun viimeisiä päiviä!

Keijunkukat ihanaiset - Heuchera

Keijunkukat ovat yksi suuri suosikkini ja melko helppoja perennoja puutarhassa. Niistä eivät yleensä tykkää edes tuholaiset, isot eikä pienet. Näyttää vahvasti siltä, ettei blogissani ole koskaan ollut päivitystä nimenomaan keijunkukista, joten korjataanpa se asia nyt ja keijuillaan postauksen täydeltä. Lopussa kootut vinkit keijunkukan viihtymiseen.

Keijunkukkien lehdistön väreissä riittää ihmeteltävää, sillä uusia lajikkeita ilmestyy myyntiin jatkuvasti. Kukinnot ovat lehdistön loistoon verrattuna minusta aika vaatimattomia, vaikka pidän niistäkin. Yksittäiset kukat ovat pienen pieniä, mutta ne nousevat korkealle lehdistön yläpuolelle isolla joukolla, joten ne näkyvät kyllä. Kukat ovat tyypillisesti valkoisia tai erisävyisiä punaisia.  

Minulla on ollut keijunkukkia jo pitkään. Tummalehtiset lajikkeet ovat usein varsin kestäviä. Sen sijaan jotkut kelta- ja oranssilehtisen lajikkeet ovat tehneet vain lyhyen vierailun puutarhaani ja kuolleet pois jonkin talven aikana. Mahdollinen lyhytikäisyys on keijunkukkien suurin ongelma, jos sen haluaa ajatella ongelmana. Kuoleehan ruukkukanervatkin joka vuosi. Oikeastaan minun piti tällä viikolla ostaa jotain sellaista, syysistutus. Keijunkukat on tosi kivoja ruukuissakin jonkun kukkivan kanssa. Laitoin nämä kuitenkin maahan: 

Todella kauniin punertava lajike on 'Boysenberry'

  

Hyvin tummalehtinen keijunkukka on 'Black Pearl'

Puutarhakasvilistojeni vajavaisuus on tullut esiin ennenkin. Keijunkukkienkin nimet olivat hukassa. Harrastin nimilappujen penkomista, muistelua, netin selausta ja nimesin lajikkeita. Seuraavien kuvien keijut ovat viettäneet kanssani siis jo useamman vuoden. 

Terassipenkki on ollut lähes hoidotta koko kesän, sillä suunnitelmissa on laittaa koko terassi uusiksi. Siitä kuitenkin kuljetaan päivittäin ohi, joten suoritin raivausta, kun terassiremontti ei ole alkanut. Korkeat pehkot takana ovat isotöyhtöangervo ja syysleimut, jotka juuri lopettelivat kukinnan. Edessä on keijunkukkia ja niiden takana monenlaista muuta. Sekä yksi kärhö, joka jopa kukkii.

Siivotessa tuli paljon multapintaa näkyviin, mutta siihen on nyt hyvä upottaa sipuleina ensi kevään kukkaloisto!

Vasemmalla juuri siirretty pistokas 'Palace Purple', sitten uusi Black Pearl ja sen jälkeen paikalla jo pidempään olleet keijunkukat. Keijunkukan pistokkaat suositellaan otettavaksi keväällä, mutta kokeilen nyt kuitenkin.

Kaunis vihreä hopeakuvioinen lehti ja punainen kukinto on 'Paris'. Vieressä tummalehtinen, jonka nimeä en vielä selvittänyt. 

Sama kuvio, mutta hopeaisempi lehti kuin Parisilla. Tämä on ilmeisesti Silver Scrolls. Ihana lila lehdentausta!  

Tässä näkyy Silver Scrollsin valkeat kukinnot ja naapureina tummalehtiset nimettömät

Keijunkukkien varsi on hyvin lyhyt ja haarautuu lehtiruusukkeeksi heti maanpinnan yläpuolelle. Lehdet säilyvät talven yli, mutta saattavat olla keväällä aika kärsineen näköisiä, yleensä osa lehdistä kuivahtaa. Usein suojaan ne havuilla, jos (kun) ei ole lunta. Jos ei ota pistokkaita, niin keijunkukan halkaisija kasvaa hitaasti, mutta pysyy yleensä melko pyöreänä. Olen lisäillyt hiukan multaa niiden alle.  

Muuripenkissä on tällä hetkellä vain yksi keijunkukka. Se sopii hyvin valkotäpläimikän viereen penkin reunaan. Takana kukkii mustilanhortensia.

Lähempää. Ihana väri! Enemmän lila kuin Silver Scrolls. Kyseessä lienee 'Plum pudding'

'

Mennään autotallin suuntaan. Purppurakeijunkukka Palace purple on viihtynyt tässä jo pitkään, kasvanut komeaksi ja kukkii nytkin runsaasti. Sen vieressä vasemmalla pienikokoinen vihreä, ilmeisesti korallikeijunkukka. Taustalle maastoutuu mm. hyvinvoiva viime syksynä istutettu "sateenvarjo" japaninvaahtera.

Palace purple rynnii kivikkoon, siksi otin siitä nyt pistokkaan aiemmin näkyneeseen rivistöön. Sen viereen istutin uuden tulokkaan 'Boysenberry'. Kivet on sikin sokin kun metsästin ei-toivottua puna-apilaa...

Sitten on vielä vaalea keijunkukka, joka nykyisellä paikallaan toisen Purple Palacen kaverina näyttää lähinnä aneemiselta. Täytyy siirtää se ja etsiä sille nimi. 

Jos aloit epäillä, että kuvissa on ihan sama keijunkukka (itse aloin), niin tässä vielä lehtikokoelma Top kauneimmat, tykkään noista kuviollisista, sekä pari tummaa kaveria. 

Alla iso Palace Purple. Ylärivi nimettömät.
Alarivi vasemmalta Plum pudding, Silver Scrolls ja Paris. 

Pari vinkkiä keijunkukkien viihtymiseen:

• Vesi  ei saa seistä juuristossa, esim. (edes pieni) kohopenkki on hyvä
• Älä ylilannoita. Keskiravinteisessa maassa keijunkukka talvehtii paremmin.
• Uusia istutuksia pitää ehkä kastella, myöhemmin en ole koskaan kastellut keijunkukkia, kunhan ne on istutettu kunnolliseen multaan (hyvä jos mukana on hiekkaa ja kompostia).
• Keijunkukat "nousevat ylös", joten kannattaa vuosittain tarkistaa, pitäisikö juurelle lisätä multaa (sitä hiekkaista ja hyvää)
• Puolivarjo on kaikille keijunkukille varma valinta. Auringossa viihtyvät varmimmin korallikeijunkukka ja punalehtiset, mutta rutikuivassa ei viihdy mikään. 
• Pistokkaita saa kuulemma parhaiten melko nuorista kasveista (3-5v.), ennen kuin maavarret ihan puutuvat. Tämä voisi auttaa säilyttämään arat lajikkeet. Itse en ole hoksannut tätä yleensä tehdä, pitää alkaa kokeilla. Lehtien alle kun kurkkii, niin sopivat poikasten katkaisukohdat löytää helposti.

Pihaa siistiessä katkoin keijunkukan kukintoja ja ne pääsivät kimppuun muiden pihan kukkijoiden kanssa. Otin melkein kaikkea muuta vain yhden kappaleen ;)

Mukavaa uutta viikkoa!

Heinäkuun kukintaa puutarhassa

Heinäkuu on alkanut mukavasti, puutarhassa kuopsuttaen tietysti. Tähän postaukseen on koottu joitakin heinäkuun kukkijoita puutarhassani. Osa kuvista on kuun alusta, osa tänään Nöpön kanssa otettuja. Kärhöt ovat nyt puutarhan kuningattaria!

Terassia ja keittiön ikkunoita vastapäätä on  rehevä puolivarjon kukkapenkki. Se on tänä vuonna pistänyt parastaan. Isotöyhtöangervo on tuossa aina komea, samoin valkotäpläimikkä. Tarha-alpi on turhankin terhakka. Tänä vuonna keijunkukat, jalopähkämöt, akileijat ja pitkään jurottanut jättipoimulehti viihtyvät. Pirteä ilmestys on ekaa kesää kukkiva keltainen akileija! Sormustinkukat tuovat lisämaustetta.

Terassin vieressä kukkivat mm. kärhö (Ville de Lyon, veikkaan) ja tähtiputket. Tässä monta vuotta ollut Jackmanii-kärhö on heittänyt henkensä. Ostin kyllä jo uuden, mutta se on eri paikassa eikä vielä kuki. Tämä paikka räystään alla on kuiva, ei kovin hyvä kärhöille.

Isotähtiputki Astrantia major

Kuunliljat selvästi tykkäsivät, kun tänä kesänä kiskoin pois häirikkö-lyhtykoisot, jotka tunkivat paksun juurakkonsa joka puolelle. Kuunliljat kukkivat parhaillaanja lehdet ovat jopa kättäni suurempia. 

Kasvimaata en viitsinyt kesäkuun kuivuudessa kastella riittävästi ja se on aika ankea. Kasvimaan portilla rehottaa sentään tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon.

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmän 'Madame Julia Correvon'

 Sisääntulopenkissä kukkii kauniina kaarena loistokärhö Piilu. Alemmassa kuvassa näkyvät sen seuralaiset: matalat havut, tämän kevään messutuliainen kuparisara sekä ilmeisesti viime vuonna kesäkukaksi hankittu neilikka, joka näyttää viihtyvän hyvin ja sopii Piilun seuraan. Ahomansikka on levittäytyy vauhdilla - ja ihan suunnitellusti- maanpeitekasviksi kuivaan rinteeseen ja tekee marjaa.

Clematis 'Piilu'

Piilun kukkia on myös maanrajassa - lisänä mm. neilikka ja kuparisara (vasemmalla) sekä ahomansikkaa

Puutarhan puolella kultapalloilla menee tänää vuonna tosi huonosti, mutta isohirvenjuuri kasvaa kohisten pituutta. Kuvassa kiven vierustalla mm. isohirvenjuuri, oikealla kastelupumppu ja taustalla lampi. 

Puutarhan ison paviljonkipenkin kukinnasta laitan kuvaa sitten, kunhan saisin sen(kin) remontin siihen kuntoon, että siitä syntyisi postaus.

 Ehdotin Nöpölle poseerausta kukkapenkeissä, jolloin se otti suunnan kohti risukkoja.

Viime postauksessa esittelin kurjenpolvia. Niiden seurassa on kukkinut kaunis varjolilja.

Mukavaa loppuviikkoa lukija, toivotamme minä ja Nöpö! Ensi kerralla olisi tarkoitus kertoa kesän isoimmasta puutarhaprojektista, joka lähti liikkeelle seiniä kaataen ja on nyt onnellisesti loppusuoralla.

Syksyisiä kukkijoita

Kasvikierroksia pihallani ei ole blogissa tänä kesänä tehty, joten otetaanpa pieni katsaus edellisessä kirjoituksessa esiintyneen terassin ympärille.

Syyshortensia Wim's Red

Läheiden kukkapenkin taustalla kukkii ihanainen syyshortensia Wim's Red. Se aloitti kukinnan valkoisena ja nyt väri on liukunut punaiseksi. Kaunis ja ihana, ainakin kun läheltä katsoo. Sammaleista kalliota vasten se hukkuu lähes näkyvistä, joten tuossa paikassa erottuisi paremmin valkokukkaisena pysyvä pensas.

Tarkkaavaisuus palkitaan!? Syyshortensia on piiloutunut varjoihin. 

Syysleimuja minulla on ollut vain yhtä laatua. Autiotalon valtavasta kasvustosta pelastetut punaiset perusperennat, jotka ovat viihtyneet hyvin ja kasvaneet korkeiksi. Tämän syksyn harvoja kasvihankintoja ovat pari valkoista yksilöä, jotka ulottuvat näitä vanhoja kasveja enintään "polveen". Toivottavasti nekin saavat tulevina vuosina lisää pituutta!

Syysleimujen kukinta on loppusuoralla, mutta lyhtykoisot loistavat.

Hauska syksyn kasvi on lyhtykoiso. Olen usein laittanut lyhtyjä halloweenin aikaan koristeiksi ja ne säilyvät sisällä vaikka koko talven. Älä laita sitä kukkapenkkiin muiden joukkoon! Minä tein niin. Se leviää vääriin suuntiin ahnailla maarönsyillään. Jo useampana syksynä olen havahtunut siihen, että se pitäisi siirtää pois, mutta en viitsi tehdä sitä, kun lyhdyt ovat valmistumassa. Alkukesällä en muista koko kasvia, kun se on niin mitättömän näköinen silloin. Kukat muistuttavat lähinnä perunan kukkaa eli eivät näytä juuri miltään. Kun on näin lämmintä niin voisinkin nyt syksyllä yrittää keksiä sille ihan oman paikan, jossa se saisi levittää lonkeroitaan rauhassa… Kuten alakuvasta näkyy, se kasvaa myös soralla rehevänä!

Lyhtykoiso tai lyhtykukka (Physalis alkekengi)

Pidän erityisesti keijunkukista. En ole varsinaisesti niitä keräillyt, tai ehkä vähän... ’Silver Scrolls’ kukkii kauniisti edelleen.

Heuchera 'Silver Scrolls' 

Lopuksi murjottava daalia, joka kauniista säästä huolimatta panttaa kukan kunnollista avautumista. Alkaa jo ärsyttää! Mukavaa viikkoa!

Daalia Vancouver

EDIT Wim's Red kirjoitetaan W:llä, korjasin :)

Pääsiäiskukkien jatkovaiheet ja kevättä pihassa

Pääsiäisestä on kauniita muistoja jäljellä, ihan käsin kosketeltavia. Kukkakimpusta on vielä kestävimmät maljakossa ja  myös tetenarsissit loistavat edelleen pieninä aurinkoina. Narsissit voi istuttaa ulos kunhan maa sulaa. Siellä ne kukkivat ensi keväänäkin. Pari vinkkiä siihen puuhaan. Kevät onkin pyörähtänyt voimalla pihaan, joten pari kuvaa myös sieltä!

 

Narsissien istuttaminen maahan

Ruukkunarsissini kukkivat vielä hienosti, mutta kerron, mitä teen niille myöhemmin. Tämä vinkkinä, etteivät narsissisipulit suotta päädy kompostiin.

Narsissit kannattaa jättää ruukkuunsa odottelemaan istutusta pihaan. Kastele niitä hieman sisällä, tai säilytä ne pihalla tai varastossa. Älä leikkaa lehtiä, mutta ei haittaa jos ne nuutuvat. Kuihtuneet kukinnot voi tietenkin poistaa. Parasta on, jos poistat pelkän kukan, ei kukkavartta. Istutus kannattaa tehdä heti keväällä. Maahan kaivetaan sellainen kuoppa, että sipulit saa noin 10 sentin syvyyteen. Kaikki lehdet jätetään paikoilleen ja ne saavat lakastua omia aikojaan. Pitää tässä vain odotella, että maa sulaa...

Tetenarsissit ovat hieman kylmänarkoja, joten valitse suojaisa paikka. Pensaiden alustat ovat hyviä, keväällä valoisia kasvupaikkoja. Syksyllä sipuleita voi suojata esimerkiksi havuilla tai lehdillä. Eivät nuo minulla ole maassa kovin montaa vuotta kestäneet, mutta ne ovat iloinen yllätys keväällä ilmestyessään kukkimaan.

Ostin Piha & Puutarha -messuilta palloesikon. Ihan vain yhden söpöläisen. Se on viileällä eteisen ikkunalla narsissin seurassa ja pääsee sitten keväämmällä ulos. 

Narsissit ja palloesikko kestävät toivottavasti pitkään viileällä ikkunalla.

Pääsiäiskimpun kestävimmät

Minulla on tapana pienentää ja asetella kukkakimppua uudelleen, kun ensimmäiset kukat kuihtuvat. Usein neilikat ovat kimpun kestävimpiä kukkia. Siirtelen niitä pikkumaljakoihin muiden kukkien lakastuessa. Pääsiäiskimpussa voiton kestävyydessä veivät jaloleinikit. Ne ovat edelleen hyvän näköisiä, ainakin minusta. Leinikit pääsivät kapeampaan maljakkoon kun tulppaanit heittivät terälehtensä pois.

Jaloleinikit ovat kukkineet jo pian kaksi viikkoa.

Puutarhan kevättä

Puutarhassa lumi on sulanut vauhdilla. --- Näin kirjoitin eilen. Tänään pihamme näyttää olevan seudun lumisin paikka, kun yöllä tuli kunnon annos lunta ja muualta se on päivän aikana sulanut. Noh, pysytään näissä eilen otetuissa kuvissa, eiköhän tämä tästä.

Viimeiset lumet muodostivat nurmikolle… tai siis sammaleelle… kuvioita. Olisiko tämä sellainen musteläikkätesti? Tässä tapauksessa lumiläikkätesti. Lisättynä lehtilaikuilla.

Onkin muuten komeasti sammaloitunut tämä kohta! Tämä paikka ei ole parhaita oleskelualueita, onneksi. 

Lumiläikkätesti

Putsailin kukkapenkkejä. En halua katkoa perennojen varsia syksyllä. Minusta ne ovat mukavan näköisiä talvella pystyssä. Nyt aurinkoisen kevätpäivän iloksi katkoin oksia ja silppusin niitä kukkapenkkiin. Sinne ne peittyvät kasvun alle. Nöpö oli mukana valvomassa työtä.

Isotöyhtöangervot saivat mennä kuvan oton jälkeen.

Otin havuja pois ja tervehdin keijunkukkia. Osa näytti ihan mukavilta talven jälkeen. Sitten on tuo vasemman puoleinen musta möykky (keijunkukka sekin) tuossa alarivin keijunkukan vieressä… Ei hyvältä näytä…

Keijunkukkia sekä vasemmalla alhaalla valkotäpläimikkä juuri lumen alta tulleina

Pihan käpytikka on kovasti tykästynyt makuuhuoneen ikkunan edustan ruokintapaikkaan. Edellinen kuvani ei lopullisessa blogipostauksessa näyttänytkään kovin hyvältä. Tässä uusi yritys.

Käpytikka

Mukavaa viikon jatkoa! On kiva yllätys, jos kommentoit tuohon alas :) Voisit vaikka kertoa, mitä mieltä ovat postauksen kuvien koosta. Tässähän on erilaisia. Onko isommat vai pienemmät parempia? Entä nuo missä on monta samassa?