maanantai 31. joulukuuta 2018

Uudenvuodenlupaus 2019 haussa - Sitoumus2050



Olen pohdiskellut, millä tavalla nostan esiin ilmastonmuutosasiat tulevana vuonna 2019. Haluan haastaa itseäni ja saada aikaan pysyviä, hyviä muutoksia elämäntavoissani. Ajattelen, että kun vaihdan omassa elämässäni jonkin pienenkin tavan pysyvästi ympäristön kannalta paremmaksi, niin vuosien mittaan sen vaikutus kertautuu.

Nyt löysin tavan aloittaa! On juuri avattu uusi kampanja, Kestävien elämäntapojen palvelu, joka tarjoaa arjen ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Taustalta löytyy isoja tahoja, Valtioneuvoston kanslia ja Sitra. Tämä liittyy Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseen, joka on aiemmin suunnattu yrityksille ja järjestöille. 
Pioniunikot heinäkuu 2018

Ensin sivulla on testi oman hiilijalanjäljen laskemiseen. (Se on jalostettu Sitran testistä, jonka moni on jo aiemminkin tehnyt.) Testi on yksinkertaistettu, jotta se olisi helppo tehdä.

Testin jälkeen saa eteensä itselleen kohdennettuja ehdotuksia, joista voi valita, millaisilla elämäntapojen muutoksilla haluaa omaa hiilijalanjälkeään pienentää. Näistä voi sitten tehdä henkilökohtaisen sitoumuksen ja se menee nettisivuille. Sen voi tehdä nimimerkilläkin. 


Suosittelen testin tekoa ihan kaikille, vaikkei sitoumusta haluaisikaan tehdäkään! Testi on oikeasti helppo ja nopea ja sen antamista ehdotuksista saa hyviä ideoita, joilla voi ympäristön lisäksi säästää rahaa. Palvelu löytyy osoitteesta sitoumus2050.fi/elämäntavat 
Krookukset 2018


Itse laitoin tulevan vuoden vähennystavoitteeksi 20%, jolloin hiilijalanjälkeni olisi 5800 kg CO2e. Se on paljon vähemmän kuin keskimääräisellä suomalaisella tällä hetkellä. Sitä isommat muutokset vaatisivat palvelussa sen tyyppisiä lupauksia, että vaihtaisin asunnon pienempään ja maalämmöllä lämmitettyyn ja lopettaisin yksityisautoilun (sekin vaatisi muuton). Perhekin saattaisi pistää pahakseen, joten ei nyt ihan heti enempää.
Olen jo kasvissyöjä, joten siitä ei irronnut vähennyksiä. Aika pahalta tuntui testissä se kohta, jossa kysyttiin, kuinka usein yhteensä nautit aterioillasi punaista lihaa tai juustoa? Juustoa kyllä menee. Onko se yhtä paha kuin liha, ajattelin tuohtuneena. Juusto on aika kallista, joten sekä ilmastonmuutoksen että lompakon takia kannattaisi kehitellä leivälle muita levitteitä. Juusto myös maistuisi luultavasti vielä paremmalta, kun sitä söisi harvemmin. Ihan hyvä huomio siis. 

Muutoksia, jotka lupasin tehdä

Vaikutuksiltaan hiilijalanjälkeen isoimpia niistä muutoksista, jotka lupasin tehdä jokaiselta osa-alueelta:
Asuminen
Ostan tuulisähköä. Kunhan nykyinen sopimus päättyy myöhemmin tänä vuonna. Ikkunoiden eristyksen aion tarkistaa, sitä en ole tehnyt vielä koskaan.
Liikkuminen
Harrastan lähellä ja lomailen kotona enemmän. Aika menee kivasti ihan omassa kodissa ja pihassa, etenkin kun kevät koittaa... 
Ruoka
Erityisesti aion perehtyä paremmin lähiruokatarjontaan
Ja pian saa laittaa omat tomaatin taimet itämään, siinäpä lähiruokaa!
Tuotteet ja palvelut
Konmaritan kotini. 
Voi apua, olen joskus aloittanut tämän ja hyytynyt kesken. Tästä aiheesta voikin repiä tuskaa ja huumoria vuoden mittaan aika paljon. En ole innokas shoppailija, mutta sen sijaan olen kova säästäjä: ”Kyllä tätä voi vielä käyttää/ tarvita johonkin/ askarrella jotain.” Sitten sälää on niin paljon, ettei sitä säästettyä asiaa jaksa etsiä!
Merkittäviä muutoksia syntyy, kun jokainen muuttaa jonkin pienenkin asian. Aion tehdä tästä aiheesta päivityksen ainakin kerran kuussa vuoden 2019 ajan ja kertoa aina jostakin muutoksesta, jonka olen tehnyt tai yritän tehdä. (Puutarhapäivitysten lisäksi, ei niiden sijaan!)

Olen tehnyt ilmastonmuutoksen torjunnasta aiemmin yhden päivityksen, jossa pohdin monenlaisia pieniä arjen elämäntapamuutoksia. Sen voi lukea tästä. Facebookista löytyy Kestävän kehityksen yhteiskunta ja siellä mm. Nooralotta Nezirin video. 
Upeaa uutta vuotta 2019 kaikille ihanille lukijoilleni! Erityinen kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet kirjoittaa kommentteja! Ne ovat tosi tärkeitä! Ja te olette tärkeitä!



lauantai 29. joulukuuta 2018

Bujoilua vuoden vaihtuessa




Näin vuodenvaihteessa ostan paperisena perheen yhteisen seinäkalenterin ja kännykän kalenteria käytän harvakseltaan. Mutta minulla on bujo, tai bullet journal. Bujoani en ole vuoden vaihtuessa vaihtamassa mihinkään, siinä on vielä kymmeniä sivuja tilaa. Bujostani kertoilin viimeksi lähes vuosi sitten. Katsotaan, miltä vuodenvaihde näyttää. Vähän kurkataan viime vuottakin ja miten kävi haasteiden kanssa.
Esittelen hiukan bujoiluani, jospa joku löytää tästä omaan ajanhallintaansa apua. Minun bujoilutyylini on hyvin yksinkertainen. Viikkonäkymän teen aina, siis sivun tai aukeaman, jossa on tilaa viikon merkinnöille. Jouluviikolla sentään piirsin vähän koristetta, mutta merkintöjä on vähän. 


Vuoden vaihtumisen kunniaksi kokosin vuoden 2018 joka kuukaudesta muutaman sanan muistot yhdelle sivulle. Viereiselle sivulle on tarkoitus laittaa pieniä tavoitteita ja muistutuksia tulevalle vuodelle ja mahdollisesti niihin liittyviä bujon sivunumeroita. Sivu on kesken vielä, laitoin vasta otsikot.


Palluroissa on mainittu vuodelta 2018 mm. huhtikuussa puutarhamessut (eihän tässä mene enää kuin hetki niin on taas kevät!!) ja heinäkuun helteet.
Turun piha & puutarhamessut 2018

Seuraavalla aukeamalla on Calendex tammi-huhtikuulle, johon kokoan tiettyjä juttuja, jotka ovat tiedossa paljon etukäteen ja ovat hyödyllisiä nähdä yhdellä silmäyksellä. Sunnuntaissa on aina viiva niin viikot hahmottuvat.

Sitten päästään tulevan vuoden normaaliin päiväjärjestykseen. Teen aina kuukaudelle hyvin yksinkertaisen kuukausinäkymän, jonka joka riville mahtuu pari merkintää. Viereisellä sivulla on tilaa tehtävälistoille ja kaikenlaisille muistiinpanoille. 



Kuukausinäkymästä siirrän tiedot vielä viikkonäkymään. Tammikuun viikkonäkymiä en ole vielä tehnyt. En tee niitä yleensä paljon etukäteen, koska bujon idea on, että se täyttyy tarpeen mukaan. Siellä voi siis olla välissä muistiinpanoja tai tehtävälistoja monta sivua, ei pelkkää kalenteria. Muistellaan vielä sitä lämpöistä heinäkuuta. Tässä on esimerkki viikkonäkymästä kesältä, jolloin oli monenlaista tapahtumaa ja aikaa väkertää bujoa. Tässä on ikivanhoja mainostarroja, kukkateippiä, lehtileikettä, pientä päiväkirjan pitämistä, tehtävälistaa… Ja museoissa pitäisi aina olla tarrapääsyliput, koska ne on kiva laittaa bujoon. Niin muistaa heti, missä on käynyt!



Tärkeimmät tarvikkeet, joita ostan bujoa varten, ovat kynät. Tussi, jonka terä on 02-03, on minulle sopivin. Satunnaisia muistiinpanoja syntyy yhtälailla ikean lyijäreillä ja mainoskuulakärkikynillä, mutta sivupohjat teen aina tusseilla. Minkäänlainen askartelu- tai piirustustaito ei ole tarpeen eikä kuulu alkuperäiseen bullet journaliin, mutta hauskaa se on! Myönnän muutaman teippirullan tarttuneen matkan varrella mukaan. Mutta vältän turhan sälän ostamista. 

Minulla on menossa vasta toinen bujovihkoni. Molemmissa on ollut pistesivut ja niissä pysyn jatkossakin. Ei siis viivoja tai ruutuja, ne häiritsevät. Eikä ihan valkoisia sivuja, koska sitten olisi vaikea saada tekstit suoraan. 


Edellisen bujopostaukseni lopussa on myös hyvä linkki, jos kaipaat lisää perustietoa bujoilusta (postaus löytyy täältä). 


Miten kävi tämän vuoden haasteiden, jotka olin bujoon kirjannut?

En nähnyt sataa lintulajia. Kesällä en perehtynyt lehdistössä piilottelevien pikkulintujen tunnistamiseen enkä keväällä käynyt pöllöretkellä, joten tavoite jäi saavuttamatta. Pääsin kyllä yli 90 lajiin, joten enpä viitsi tätä surra. Jos haluat kokeilla ensi vuonna, niin linkki tässä.

Helmet-lukuhaasteen 50 kohtaa sain täytettyä, joten tämän voi katsoa onnistuneen. Tosin kirjasin pari kirjaa kahteen kohtaan, mutta ei se ole kiellettyä, pieni kauneusvirhe vain. Uusi on juuri julkaistu, täällä.

Ensi  vuodelle kehittelen itselleni ilmastohaasteen, mutta se on vielä työn alla. 
Unikot kukkivat heinäkuussa 2018
Onko sinulla uuden vuoden lupauksia tai haasteita itsellesi, jotka aloitat vuoden vaihteessa? Entä bujoiletko? Leppoisaa loppuvuotta ja vuodenvaihdetta!



lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulun aikaan

Joulu on jo melkein kohdalla ja tänään on talvipäivänseisaus! Tässä postauksessa kaikenlaista juttua 3D-pipareista joulukukkiin. Puutarhassakin käydään. Blogin päivittämisessä oli pieni tauko, kun upposin vähän turhinkin syvälle yhteen projektiin. Se on onnellisesti hoidettu ja nyt jouluillaan välillä. Kävin tänään hoitamassa muutaman asian kuusen hankinnan ohella ja oi: Näin kauden ensimmäiset tulppaanit! Ovat toistaiseksi vain läväytetty maljakkoon. Aukeavat varmaan jouluksi. 


Oikea talvi!

Täällä on ihan oikeasti lunta! Sitä on satanut pikkuhiljaa lisää. Täällä Lounais-Suomessa muutama kilometri mereltä se ei ole kovin todennäköinen joulusää. Hienolta näyttää! Nämä kuvat ovat eiliseltä ja sen jälkeen lumikuorrutus on komistunut. Upeaa, miten paljon paremmin esimerkiksi pihavalot pimeyttä valaisevat, kun valo heijastuu lumesta!
Keijunkukat kukkineen



Jouluruusut

Ennen lumentuloa kävin pihalla katsomassa jouluruusujen tilanteen. Nuppuja oli, mutta ne olivat tiukasti kiinni. Sisällä uusi jouluruusu on avannut ekan kukan, muitakin on perässä tulossa vaikkei kuvassa siltä näytä:


3D 

Tiedätkö mikä on kuvassa?
Joulun aikaan ei ole varmaan vaikea keksiä, mikä on kyseessä. 
Sehän on piparkakku.
Oikeita vastaus on myös kuningaskalastaja, siis se lintu.

Kässämessupostauksessani marraskuussa oli kuva 3D-printteristä ja sillä tehdystä "korusta" (postaus täällä). Printterit yleistyvät, joten tässä vinkki, mitä sillä voi tehdä: Piparkakkumuotteja! Saa just omanlaisen.
Vaikka tietyn linnun.
 Meille tuli tämä kuningaskalastaja-muotti joulukorttina ja tuo hienosti koristeltu pipari oli mukana mallina. Hyvin toimii, vaikka nokka onkin tosi ohut. Tuo (vielä) koristelematon on itse tehty. 


Puuta huivia

Minulla on kaveri Mari, joka on todellinen käsityöihminen. Pääsin hyötymään hänen jatkuvasta neulomishimostaan ja sain itselleni joulun alla aivan ihanan huivin. Esittelen sen tässä, koska se sopii ihan loistavasti puutarhablogiin. Katsokaas kuviota. Mitä tulee mieleen?

Sehän on lehmuksen lehti. 
Lanka on merinovillaa, joten huivi on reikäisyydestään huolimatta lämmin.
Marilla on pieni putiikki netissä, saa vapaasti käydä kurkkimassa täällä. (Tämä ei ole sovittu mainos, kunhan nyt tykkään kehua hyvää käsityöläistä.) 


Lintulaudan luona

Lintulautaa en ole paljon kuvannut, kun "aina" on pimeää. Ja sitten tuli kameraan vika. Tästä kuvasta näkyy, miten lähellä ikkunaa ruokintapaikka on.
Nöpö siellä ikkunalla kyttää, kuka tulee syömään. Vasta kuvaa koneella katsoessa aloin ihmetellä koivun runkoa. Näyttää aika surkealta. Ruokintapaikalla kävijät ovat ilmeisesti maistelleet myös runkoa, näyttää aika ikävältä!

Kokeilin sitten ottaa lintukuvia kännykällä. Onnistuuhan sekin, jos on nenä kiinni ruudussa. 


Näiden omatoimisesti ikkunalaudalla yhteen kasaan päätyneiden kukkien myötä toivotan...

...oikein rentouttavaa ja mukavaa joulua sinulle!   

    Tai talvipäivänseisausta, yulea tai mitä nyt kukin viettää! Toivottavasti jokainen saisi pienen tauon arkeensa. 

perjantai 7. joulukuuta 2018

Jouluasetelma ja synttäreitä

Oikeastaan haluaisin jouluilla, mutta muut asiat pitävät kiireisenä. Onneksi pieniä joulun-odotus-juttuja saa kokoon nopeastikin. Parit synttärit olen saanut myös juhlia, Suomen ja mieheni. Pienesti vain, kun kumpikaan ei täyttänyt pyöreitä. 



Leivoin onnistuneen makuisen kakun. Noh, sillä kermamäärällä ei voi mennä pieleen. Maussa on mustikkaa ja häivähdys lakua. Resepti on Kodin kuvalehdestä ja löytyy täältä, lakua olisi voinut laittaa hiukan enemmänkin kuin ohjeessa. Ulkonäkö oli vähän jännä, kun meni vinoon pakastimessa. Jäädytettävät kakut ja jäädykkeet on käteviä myös jouluna, kun ne voi tehdä etukäteen. Tätä kakkua pystyy leikkaamaan suoraan pakastimesta otettuna, ei ole kivikova niin kuin jäädykkeet usein. Ei siis tarvinnut syödä kaikkea kerralla, vaan puolet syötiin itsenäisyyspäivän iloksi ja puolet miehen synttäreiden kunniaksi. 



Jouluasetelma laatikossa

Minulla on puulaatikko, jossa on pitkään ollut jonkinlainen ranta-asetelma. Vaihdoin siihen nyt jouluaiheen. Käytin
  • palan tapettia - rennosti tökätty taustaksi, kiinnitys yhdellä teipinpalalla
  • villaa - kasoina
  • puupalikkataloja
  • tonttukoristeen ym.
  • origamikuusia tukevasta paperista
  • virkattuja lumihiutaleita (joihin hurahdin edellisessä jouluverhopostauksessa)

Lisäksi joulutavaroiden joukosta ilmaantui sopivasti lippu, niin saatiin lippu tankoon itsenäisyyspäivänä. Tästä kuvasta puuttuvat vielä valot, ledkynttilät on hyviä. 

Positiivinen yllätys oli, että lapset pyynnöstäni väkersivät nuo talot puupalikoista. Ihan tuosta vaan omatoimisesti. Ihanaa, kun on isoja lapsia, jotka osaavat ja joskus jopa viitsivät! Sahasivat katot, hioivat ja maalasivat akryyliväreillä. Itsenäisyyspäivänä olivat ihan vapaina kotona niin oli aikaa. 

Jouluhuonekuusi

Lapsena minulla oli usein pieni kuusi huoneessani. Niinpä minulla oli myös oma laatikollinen joulukuusenkoristeita. Oikean kuusen sijaan olen pitänyt nykyään huonekuusta pikkujoulukuusena. Edellinen kärähti viime kesän helteissä ruskeaksi, joten jouduin ostamaan nyt uuden. Se on aika pieni, mutta pyysin poikaani koristelemaan sen niillä vanhoilla koristeillani. Oikein soma tuli. Ei saa olla liian laitetun näköinen. 

Nöpö höpöilee

Nöpö tarkkailee tilannetta usein jossain tähystyspaikalla. Se on sitä mieltä, että meidän pitäisi järjestää hänelle kesä. Pyörii eteisen suunnalla sen näköisenä, että haluaisi ulos. Ei kuitenkaan pyydä ulos, koska siellä on kamalaa. Jos kuitenkin menee ulos, niin viipyy muutaman minuutin ja menee rankan kokemuksen jälkeen muutaman tunnin unille. Ei ole helppoa kissan elo. 
Nöpö odottaa kesää
Mukavaa viikonloppua!

perjantai 30. marraskuuta 2018

Valotauluideasta jouluverhoksi

Syksyn käsityöhitti on kuulemma ollut valotaulu, joka tehdään led-valoista ja kaupunkiaiheisesta kankaasta. Idea kuulosti hauskalta, mutta en tarvinnut taulua vaan verhon. Valoverho on sitten ihan eri asia, joten onkos tämä valotaulujouluverho? Joka tapauksessa kaikki valot ovat tervetulleita tätä synkeää vuodenaikaa valaisemaan! 

Jos ei verhot kiinnosta, niin kelaa alaspäin, huurteisiin pihakuviin :)



Ihanainen Miimun kangas muutti juuri Raisiosta Turkuun Länsi1-keskukseen ja kävin vanhan paikan viimeisenä aukiolopäivänä ostamassa oman palani kaupunkia. Mies sanoi heti, että tuo kuvahan on Amsterdamista. Sieltä on hyviä muistoja, joten sehän sopii.

Toteutus oli helppo. Ompelin alareunaan rimalle kolon. Pyörörima pitää verhon suorassa. Ylimääräisenä hifistelynä innostuin kokeilemaan vähän kirjontaa muutamaan taloon. En ole kirjonut ikiaikoihin, joten työnjälki on alakoulutasoista. Kangas oli vähän kapea ikkunaan, joten molempiin sivuihin ompelin palan vanhan lakanan päärmeestä. Siinä on sopiva kolo, johon pujotin pari tikkua vielä suoristamaan verhoa. Ennen ripustusta asettelin led-valot nurjalle puolelle ja kiinnitin pakkausteipillä.

Kankaassa on katulyhtyjä, joten se sopii tarkoitukseen loistavasti. Kuva otettu iltavalossa.

Kesällä en ole käyttänyt verhoja keittiössä ollenkaan, mutta kun tuonne pimeyteen ei juuri näe mitään nyt kuitenkaan, niin tein melko peittävän verhon. Nämä päivälläkin otetut kuvat on aika pimeitä, ei tänne aurinko pilkistä.



Sitten innostuin virkkaamaan lumihiutaleita, niitä on muutama verhon yläosassa. Heitin ihan ylimmäksi vielä valkoisen verhon, "lumipilven". Sähköpistoke on ihan ikkunan vieressä, joten käytin pistokkeellisia valoja. Näin ei tarvinnut miettiä, mihin patterirasian sijoittaa. 
Lumihiutaleet on kiinnitetty ihan nuppineuloilla, joissa on hohtavan valkoinen pää.

Ihan juuri alkaa joulukuu! Laitoin ikkunalaudan samalla joulukuosiin. Tai itse asiassa hankin sinisiä hyasintteja ja valkoisen orkidean tulevaa itsenäisyyspäivää ajatellen. 
Ruukkujen ympärillä on koristeena tapetista tehdyt "pitsinauhat".


Käydään sitten pihalla. 
Hetken aikaa täällä Lounais-Suomessakin oli todella talvista ja kaunista, vaikka lunta tulikin vain häivähdys. 

Kasvihuone huurteessa 28.11.2018

Pihalampi jäätyi


Keijunkukat
Tytär kotitiellä



Kiva kun kävit blogissani! Mukavaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtia!


perjantai 23. marraskuuta 2018

Vilkasta lintuelämää!



Lintujen ruokintapaikan siirto talon taakse on ollut hyvä idea. Linnut viihtyvät erinomaisesti, kun on mahdollisuus istuskella koivussa ja suojautua pensaiden sisään. Kissa ja minä tykkäämme, kun voimme katsella niitä makuuhuoneen lämpimästä. Lintujen kuvaaminen on myös yllättävän koukuttava harrastus! 


Mustarastaat ovat Nöpön suosikkeja. Niille pitää vähän jutellakin, mutta onneksi ne eivät lasin läpi kuule kissan mietteitä. Ikkuna on täynnä kuonon jälkiä. Itsekin tykkään kovasti mustarastaista, mutta kuvaamisen kannalta ne ovat vähän turhan varovaisia ja rauhallisia.


Sain uutta ideaa lintujen kuvaamiseen Nettimartan pihapiiri -blogista. Ostin oikein kirppikseltä rekvisiittaa. Vähän kyllä huvitti, että eikös romua ole omissakin nurkissa, mutta osui silmiin niin sopivia. Ruokintapaikan viereen pöydälle syntyi asetelma. -

Talitiaiset ovat valokuvaajan ilo. Niitä rohkeita, jotka tulevat uteliaina tutkimaan, että mitäs täällä on tarjolla. Ensin varovasti kaula pitkänä ja sitten vauhdilla. Näissä kuvissa paikalle on ehtinyt harvinainen vieras, punatulkku, jota talitiainenkin varoi. Pienempiään talitiaiset ovat aina pomottamassa. Kivasti paistoi aurinko juuri sinä päivänä taustalla, kun ehdin kuvata. Tähän aikaan vuodesta valon riittävyys on kuvaamisessa iso haaste.

Tämä on nyt minun! näyttää talitiainen miettivän.

Paljon on vielä kehittymisen varaa tässä kuvaamisen saralla. Hirveästi tulee epätarkkoja. Minulla on Canonin vanha perusjärkkäri ja 75-300mm objektiivi, joka on oikein sopiva lintulautakuvailuun. Varsinaiseen lintukuvaukseen siinä ei tehot riitä.  


En ole enää niin tyytyväinen tuohon lokakuussa hankkimaani ja kehumaani lintulautaan. Minusta nuo alakolot ovat liian ahtaat, ne menevät tukkoon eivätkä linnut saa sieltä hyvin siemeniä. Nuo ylempänä olevat aukot ovat hyvät, mutta kun siementen pinta laskee, niin sieltä ei enää saa otettua. Ja siemenet hupenevat nopeasti!


Kaikkein paras juttu lintujen mielestä taitaa olla tämä rasvapötkö. Se vaan on ihan kaamean ruma ja muutenkaan tuommoinen muoviverkkosysteemi ei ole kovin kiva. Tässä mallia näyttävät sinitiaiset ja pikkuvarpuset. Pikkuvarpusella on ruskea päälaki ja varpusella harmaa (muitakin eroja on).
Sinitiaisia ja pikkuvarpusia


Kiva kun mustarastaskin tuli minulle näyttämään, että uskaltaa tulla pöydälle. Se kun ei pääse lintulaudalle. Yleensä se syö maasta.

Kuusitiainen ja pikkuvarpuset ovat pysyneet varsinaisella ruokintapaikalla eivätkä tule kulhoja tutkimaan. Tämä paikka on talon pohjoispuolella ja maaperä on huono, joten en yritä kasvattaa tässä kesäisin mitään. Siltäkin kannalta tämä on hyvä ruokintapaikka, helppo siivota, ei tarvitse varoa mitään (paitsi koivua).


Kuusitiainen. Sen hyvä tuntomerkki, niskan valkea laikku ei näy tässä

Välillä kannattaa nostaa katse ylemmäs. Hauskan näköistä touhua on myös koivun oksilla. 


Väsyttyään kissa kierähtää sängylle. Siinä se makaa rennossa asennossa, mutta katse tähyää välillä ikkunan takana lenteleviin lintuihin.  
Oravakin käy






Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...