Niittypolut

Rassaako ruohonleikkuu? Haluatko pelastaa pörriäiset? Niityn perustamisen puolesta olen puhunut jo pitkään. Mutta mitä tehdä, kun pitkässä heinikossa mahdollisesti  piilottelevat punkit ja käärmeet ahdistavat ja kulkemaankin pitäisi päästä? Ratkaisu on niittypolut. Kuvissa myös ihanat akileijat ja atsalea.

Niittypolkuja on erittäin helppo tehdä ja huoltaa. Mitään perustamista ei yleensä tarvita. Säännöllinen hoito vaatii vain ruohonleikkurin tai trimmerin. Meillä polkuja raivattiin eilen jo pitkäksi kasvaneeseen heinään. Ensin heiluteltiin trimmeriä ja isompi poluista viimeisteltiin ruohonleikkurilla. 

Ruohonleikkurilla ajettu niittypolku takapihalla. Tänne olen kylvänyt niittykukkia laikkuihin, tulokset on toistaiseksi vaatimattomia. 

Se varsinainen niittyni, jossa luonnon niittykasvit viihtyvät, saisi laajentua kohti lampea. Ja kyllä se vähitellen laajeneekin. Siellä päässä, johon polku tuli, kasvaa kuitenkin enimmäkseen heinätuppaita. Uusi polku oikaisee reitin lammelle, pergolalle ja kasvihuoneelle. Se tulee talolta suoraan mustikanvarpuja kasvavan metsikön läpi tähän: 

Kuva kalliolta josta polku laskeutuu pikkumetsiköstä kivien vierestä alas niitylle. Polku raivattu siis tuohon kuvassa vaaleana aurinkoläikkänä näkyvään kohtaan. 

Niityillä ei kannata turhan paljon puita pitää, ihanimmat niittykukat tykkäävät auringosta. Kuvissani näkyy useita pieniä koivun taimia. Ne ovat itsekseen tulleet ja en ole vielä päättänyt, minkä niistä säästän. Keväisin tässä on hyvin kosteaa lammen vesien takia ja koivu on hyvä imemään vettä ja haihduttamaan sen taivaalle. Puut myös käyttävät ylimääräisiä ravinteita ja niittykukat viihtyvät, kun ravinteita on vähän. Yksittäiset puut tai isolla niityllä pieni puuryhmä on siis ok!

Polku toisesta suunnasta, talo näkyy metsikön takana

Pohjantähti köynnösruusu on uudelleensijoitettu kuvan oikean laidan männyn viereen, mutta se on vielä pieni ja jää kuvassa puun taakse. Se sai piikkisyyden takia pikaisen häädön takana näkyvästä pergolasta.

Ihan pienelle niitylle ei polku mahdu. Näin juuri tänään avoimissa puutarhoissa kivan ratkaisun, jossa muutaman neliön niittyalue oli siististi ajettu ruohonleikkurilla ympäri, joten se muodosti oman kokonaisuutensa. Siinä polku siis ei mennyt alueen läpi vaan kiersi sen. Näytti mukavalta, mutta jostain käsittämättömästä syystä en ottanut siitä kuvaa. 

Piti käydä myös retkellä ihan oikealla niityllä, siis isommalla. Tämä on Maskun Muuntajanmäki. Mäkitervakoiden kukinta oli hiipumassa, mutta vielä loisti maisema punaisena. Luonnonsuojeluyhdistys niittää aluetta loppukesällä. Lisäksi minun oli pysähdyttävä kuvaamaan liikenneympyrä Raisiossa...

Aivan mahdottoman hieno liikenneympyrä Raisiossa nyt kun mm. mäkitervakot kukkivat! Keväällä se oli ihan siistin näköinen kivikko, keskellä kasvaa tammi (ei kuvassa). 

Atsaleat ja akileijat kukkivat parhaillaan. Akileijojen kukinta on ihan parasta aikaa. Muutama kuva niistä. Tällaista pöheikköä...

Lähempää löytyy kauniita yksityiskohtia, akileija ja keijunkukka

Toinen kukkapenkki, toinen pöheikkö

Akileijojen taustana ihanat koiranputket

Ja tosiaan, uudet (syksyllä istutettu) atsaleani tulivat myöhään kukkaan. Nyt jo kukat putoilevat, mutta muutama päivä sitten oli näin hienoa mietiskelypaikalla:

Revontuliatsalea Northern Hi-Lights

Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa!

Niittylaikkuja kylvämässä

Olen aloittanut kevään kylvöt ulkona niittysiemenillä. Puutarhan peränurkassa olevan alueen hoitoon minä en halua käyttää paljon aikaa tai vaivaa. Niittynä alue tuo enemmän mahdollisuuksia puutarhan monimuotoisuudelle kuin lyhyenä nurmikkona. Millaisin pienin keinoin aluetta voi muuttaa kohti niittyä? Heti kun lumi sulaa on sopiva hetki toimia!

Monivuotisten niittykasvien kylvöön syksy olisi erinomaista aikaa, koska monet niistä tarvitsevat kylmän ajan ennen kuin ne itävät. Syksyllä usein puutarhainto on laskusuunnassa ja kylvö saattaa jäädä, ainakin minulta jäi. Monivuotisia niittykukkia voi kuitenkin kylvää koska vaan. Jos tekee kylvön mahdollisimman aikaisin keväällä, vaihtelevat lämpötilat voivat riittää siihen, että siemenet lähtevät itämään. Niitylle on myös paljon sopivia yksivuotisia lajeja ja niille kevät on se paras kylvöaika. Monet monivuotiset kasvit kasvattavat ekana kesänä vasta lehtiruusukkeen eivätkä kuki, joten siksikin kannattaa sekoittaa yksivuotisia mukaan, että saisi heti kukkia!

Eka laikku on lammen takana, sitä ympäröivän aidan vieressä. Seuraava kuva sama alue kokonaan.

Kaunein kuva, mikä takanurkasta on otettu. Heinät parhaimmillaan, kukkia hyvin vähän. Keskellä vanha luumupuu, jonka luota vasemmalle on ylemmän kuvan aita ja lampi. (20.7.2019)

Nurmikon tai heinikon joukkoon on ihan turha kukkien siemeniä kylvää, nurmikolla on niin tiheä juuristo. Kun alue on isompi kuin muutaman neliön, niin sen kääntäminen kokonaan olisi turhaa ja työlästä (- siis tässä, riippuu toki tilanteesta!). Minä en tavoittele tähän kukkaräjähdystä! Kukkivat maisemapellot ovat tietysti ihania, jos sattuisi esimerkiksi omistamaan pellon. Vanhalle nurmikolle tai vastaavalle sopiva pienimuotoinen tapa uudistaa on kylvää niittykasveja alueelle laikkuina:

• Nurmikko tai heinikko pois ainakin neliömetrin alalta, jotta heinät eivät heti valloita laikkua takaisin. 
• Kuoppaan ei siemeniä kannata laittaa, joten pintamaan poiston jälkeen toin kylvöalustaksi hiekkaa tai hiekansekaista multaa ja painelin sen tiiviiksi.
• Niittykukille ei lannoitteita, mutta kalkkia voi laittaa.
• Kylvö pintaan

Toinen laikku lammen toisella puolen, takana poistettu pintamaa kasassa. Oikeaan reunaan ripotin siemeniä viime vuonna, kun poistin siitä pensaan taimia ja siinä jo näkyykin lehtiruusukkeita, 

Paras paikka niitylle on kesällä kuivaksi kulottuva nurmi tai paahderinne, jota ei ole lannoitettu viime aikoina. Siitä saattaa tulla mukava niitty tai keto hyvin pienelläkin vaivalla. Oma länttini puutarhan perällä on tiukkaa savimaata, joten se ei ole mitenkään kätevin paikka niittyprojektille. Palataan niityn myöhempään hoitoon joskus toiste. Paremmalla niittypaikallani on jo niitty! Se on seuraavassa kuvassa:

Hiekkainen rinne (10.4.2021) , jossa on pieni niitty ollut ehkä jo vuosikymmeniä. Takavasemmalla lampi jonka ympärillä on savimaata. Tähän niitylle en kylvä mitään vaan...

...katselen mitä luonto tarjoaa. Sama paikka heinäkuun alussa 2020.

Sama lähempää. Ketoneilikka viihtyy kuivalla kedolla. 

Niittysiemenet on hurjan pieniä! Isompiakin on joukossa. Kun sopiva määrä siemeniä kukkalaikussa on sellaiset 600 kpl/m² niin ei kannata alkaa laskea… Siemenpusseissa yleensä lukee, minkä kokoiselle läntille ne on tarkoitettu, niin kannattaa arvioida, miten ison osan pussista ottaa. Ja ehdottomasti monta lajia kukkia sekaisin, valitse lajit kasvupaikan mukaan. Kannattaa laittaa kaikkia siemeniä samaan purkkiin ja sekoittaa joukkoon jotakin väliainetta, vaikka sahanpurua tai mannaryynejä.  Väliaine sitten erottuu paremmin ja näkee, onko jo ripotellut siemeniä joka paikkaan. Siemeniä ei saa peittää! Tai kannattaa toki tarkistaa siemenpusseista, jos joku laji pitää peittää, niin se täytyy kylvää ensin erikseen. 

Kuten yhdestä kuvasta näkyi, lunta tuli taas viime yönä. Kai tässä pitäisi iloita kun niittysiemenet sai kylmää ja kosteutta...Krookukset ei meinaa aueta, kun ne eivät ole erityisen aurinkoisilla paikoilla. Nuppuja on paljon. Mukavaa viikonloppua!

Viherhuoneen kuulumisia ja tv-vinkki

Viherhuoneessa on toiveissa kovaa kasvun kohinaa, sillä minäkin olen päässyt vauhtiin taimikylvöissä. Mullan pintaan putkahtelee ilahduttavasti vihreitä lehtipareja. Myös viherkasvien ja pelargonien huollossa riittää hommaa. Lisäksi olen ehtinyt Yle Areenalta katsella sarjan, mistä haluan vinkata sinullekin. 

Haluan suositella kaikille Yle Areenalta sarjaa Haluamme luonnon takaisin. Joko olet nähnyt sen? Se kertoo tanskalaisen pikkukaupungin ponnisteluista hyönteisten pelastamiseksi vuosina 2019-2020. Tavoitteena on muuttaa ainakin joku osa kaupungin ja kaupunkilaisten nurmikoista alueiksi, joilta pölyttäjät löytävät ravintoa. Sarjassa seurataan, miten käy. On todella kiinnostavaa, miten vahvasti ihmiset ovat kiintyneet ja arvostavat lyhyeksi ajettuja nurmikkoaavikoita. On tietenkin täysin ymmärrettävää, jos nurmea haluaa tietyille, valituille alueille, mutta sarjassa näkyy paljon valtavan suuria, tylsiä ja tarpeettomia nurmikenttiä. Mukana on myös ihanan innostuneita ihmisiä, kauniita perhosia ja kukkivia niittyjä. Ja vähän hassujakin yritys-erehdys-metodeja. Esiin nousee keinoja, joilla järjestyksen ystävä voi oppia pitämään villisti rehottavasta niitystä. Suosittelen lämpimästi!

Kyseessä on niin kuin tanskalainen versio Suomen Pelasta pörriäinen kampanjasta, joka juuri palkittiin parhaana luontotekona. 

Omia kelloköynnöksen siemeniä...

... ja niistä nyt kasvaneita taimia

Kelloköynnökseni kukkivat viime kesänä ihan mukavasti, mutta siemenkotia tuli vain muutamia. Opin sitten, että minun olisi kannattanut itse auttaa pölytystä, kun pihallani ei lentele kolibreja... Mutta iloni on nyt suuri, kun ensimmäistä kertaa kasvatan kelloköynnöksiä omista siemenistä. Taimia ei ole kovin montaa, mutta ehkä ne ovat sitä reippaampia kasvamaan!

Kelloköynnös on taimi minun makuuni: roteva ja hyväkasvuinen. Ei tarvitse tihrustaa, että tuleeko sieltä mullasta jotain vai ei. Toista on jättiverbenoiden kanssa, surkeita rääpäleitä. Viime vuonna yritin niitä ekan kerran, hyytyivät kesken kesän. (Haluan ainakin kuvitella että viime kesä oli eka yritys, ehkä ei ollut, mutta kukkaan asti en ole niitä vielä saanut.) Tomaatteja kasvatan aina, ei ole vielä niissäkään mitään kehumista. Mutta tomaatit onneksi yleensä vahvistuvat nopeasti. Niistä saan aina satoa, koska saan taimet kesällä kasvihuoneeseen Erinäisiä perennoja olen laittanut myös. Eipä niistä sen enempää, tulos on aina suuri ehkä. 

Isoimmat kelloköynnöksiä, nelikulmaisissa tomaatteja, vasemmalla salkoruusu

Ananaskirsikka on talvehtinut ruukussa viherhuoneessa

Viherhuoneessa on kevättyöt aivan vaiheessa eli mullanvaihdot meneillään. Pienten amppelien ruukut ovat käyneet liian pieniksi, kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Juorussa ei ollut kuin muutama oksa elossa, se pääsi tuohon isompaan valkoiseen ruukkuun alla olevassa kuvassa. Herttaköynnösvehka on kuvassa vielä minikokoisessa saviruukussa. sen vaihdoin juorun vanhaan vähän isompaan ruukkuun. Nyt se pitäisi vielä saada pujoteltua takaisin amppeliin! Amppelit on kiinnitetty vaijeriin, siitä on postaus täällä.

Joulun aikaan kirjoitin, että tykkäisin joulun kasvien viihtyvän pidempäänkin. No miten kävi? Skimmia ei viihtynyt, se kuoli nopeasti. Gaultheria eli joulupuolukka on tehnyt hiukan uutta kasvuakin, sen punaiset marjat loistavat yhä tuossa pöydällä seuraavassa kuvassa. Joulun pieni havu on oikein hyvävoimainen. Jouluruusu odottaa ulosistutusta. Isoin mehikasveista kuoli, jätin sen tyhmyyksissä sammalten kanssa samaan ruukkuun jouluasetelman jäljiltä ja niillä on kyllä ihan erilaiset vesitarpeet. 

Pöydällä enkelinsiipi ja sen pistokkaita, gaultheria ja pieni havu. Vasen amppeli on amppelisoilikin ruma varakappale. Oikealla amppelissa herttaköynnös eli herttalyhty. Taustalla kultaköynnös.

Pelargoneja olen leikellyt ja ottanut pistokkaita. Pistokasriviä ikkunalla.

Kimalainen omalla niityllämme siankärsämössä

Ulkona on kovin talvista, lunta on tullut hiukan lisää moneen kertaan. Onneksi sisällä on kasvun ihmettä tarjolla. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja uutta viikkoa!

Ihanat niittykukat!

Keskikesän luonnonkukat ovat parhaimmillaan! Oma pikkuinen niittyni kukkii upeasti, mutta lisäksi juhannuksen aikaan retkeilin mm. Häntälän notkojen vaikuttavilla niityillä, jotka pysyvät laidunnuksen ansiosta hienossa kunnossa.  Olen myös haaveillut kotipihan niittyjen laajentamisesta. Niityt ja kedot ovat ilo silmälle, hyödyksi pölyttäjille, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla leikattava ruohoalue pienenee (mikä vähentää pörinää, bensankulutusta ja vaivaa).

Kotipihan niityllä mm. päivänkakkara, ketoneilikka, ahomatara, puna-apila sekä heinät

Nuokkukohokki kukki hyvin niitylläni, mutta lopetti jo kukintansa.

Niittykukat tykkäävät köyhästä maasta. Minulla on yksi kuiva ja hiekkainen kohta puutarhassa, joka on saanut kehittyä niityksi ihan itsekseen, kun alueella on niittykasveja ollut jo ennestään. Se on viime vuosina noussut oikeaan kukoistukseen. Viime kesän kuivuus hyödytti selvästi ketoneilikkaa, jota on nyt paljon. Se ei pärjää kilpailussa muille paremmilla kasvupaikoilla. 

Kotipihalla päivänkakkara ja ketoneilikka

Hiirenvirna

 Häntälän notkot

Juhannuksena oleilin Uskelanjoen (Salonjoki) maisemissa. Sen rantojen kumpuilevat peltomaisemat ovat minun sieluni maisemaa, sukuni on sieltä suunnalta. Ensimmäistä kertaa kävin Uskelanjoen latvahaaroilla Rekijoella Häntälän notkoilla. Siellä on merkitty luontopolku hienoissa maisemissa ja naudat olivat työssään, pitämässä niittyjä avoimina. Suosittelen kohdetta ehdottomasti muille paitsi huonojalkaisille (toki maiseman näkee jo ihan lyhyelläkin kävelyllä). Alueen kuuluisimman asukkaan, pikkuapolloperhosen lentoaika oli jo lopuillaan. Muutama perhonen vielä lenteli niityillä, joten laji tuli bongattua.

Häntälän notkoista tarkemmin, klik.

Auto kannattaa jättää Häntälän kyläkeskukseen (josta voi ostaa mm. jätskit ja Häntälän hunajaa).

Koirat pitää jättää kotiin. Pukeutumisessa kannattaa huomioida jyrkät rinteet, lehmänpaskat ja paarmat!  

Ylh.vas. 2 pikkuapolloperhosta, etummainen oli jo ihan rispaantunut. Muut kuvat Häntälästä paitsi oik. ylhäällä perhonen ruusuruohossa viime kesänä Vallisaaressa . Myös seuraava kuva Häntälästä

Kävin myös minulle tutummilla paikoilla. Vaikka Uskelanjoen jokivarret ovat pääosin pöheikköjä laidunnuksen useimmissa paikoissa loputtua, niin hienoja niittyläikkiä löytyi silti (kuten seuraava kuva). Tytär väsäsi juhannuksen kunniaksi pari kukkaseppelettä.

Lupiinitalkoot

Kävimme myös nyhtämässä kukinnot lähimmistä tienvarren lupiiniesiintymistä. Lupiini on julistettu haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei kelpaa perhosten toukille ravinnoksi, toisin kuin monet muut niittykasvit. Se sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta ja rehevöittää siten kasvupaikkaansa, joten se on suuri uhka muille niittykasveille. Jos sinun lähelläsi on lupiiniesiintymiä, niin vielä ehtii ehkä keräämään kukintoja ennen kuin siemenet ovat levinneet! Lisätietoja vieraslajit.fi (klik)

Takaisin kotipihalle

Niittyä olisi kiva olla enemmänkin kotipihassa nurmikon sijasta. Savimaalle on haasteellista luoda niittyä. Keräävä ruohonleikkuri olisi siitä hyvä, että ruohon pois kerääminen köyhdyttäisi maata. Hiekka toimii maan köyhdyttämisessä, jos tarkoitus on tehdä ihan pieni niitty (isommalle alalle voi upota koko Sahara). Suuremmalla alueella voi tehdä pieniä niittylaikkuja. Pienikin alue on kaunis ja jos kasvit viihtyvät, ne voivat levitä.

Parasta on yrittää valita alueelle sopivia lajeja eikä jääräpäisesti pysyä suosikeissaan. Savensekaisessakin maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi lehtosinilatva, lehtoakileija ja lehtoängelmä. Tuota viimeistä olisi kiva saada tänne, muut ovatkin tuttuja. Maahumala viihtyy suorastaan riesaksi asti meillä ja porhaltaa pitkin nurmikkoa, joten se on varmasti ekana paikalla, jos ja kun koitan saada uutta niittyä. Kotipuutarhalehden numerossa 6.2019 on enemmänkin juttua niityistä. Kannattaa katsastaa, jos aihe kiinnostaa.  

Kuvassa etualalla niitty ja paviljongin takana nurmikkoalue. Takana näkyy myös puutarhaportti, jonka ympäristö on kesken ja johon olisi kiva saada lisää niittyä. Tulipaikka lisättiin viime syksynä, keskeneräistä on vielä.

5 muistoa kesältä

Marraskuun pimeyttä piristää kesän muistelu ja valokuvien katselu. Between Rikkaruohoelämää -blogista haastoi minut Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haasteeseen. Haasteen aloitti Maatiaiskanasen elämää -blogin Hilu. Kiitos haasteesta! Samalla tuli järjestettyä valokuvakaaosta. Julkaisin todella vähän postauksia menneenä kesänä, joten kuvat olivat vielä sikin sokin arkistojen kätköissä. 

Keijunkukat sopivat hyvin rajaamaan pienen pientä niittykasvien laikkua.

1. Rippijuhlat

Kevättä leimasi tyttären rippijuhliin valmistautuminen, nurkat piti laittaa kuntoon siihen mennessä. Muistojen lisäksi juhliin tehdyt ruukkuistutukset ilahduttivat koko kesän. Loppukesällä tytär kävi myös protuleirin, joka olikin hänelle itselleen rippileiriä parempi kokemus. Protuleirit ovat kaikille nuorille tarkoitettuja aikuistumisleirejä. Ilmoittautuminen ensi kesän leireille on juuri alkanut, niin laitankin linkin tähän. Ja sitten takaisin asiaan!

Ruukkuruusu kukki edelleen lokakuussa

2. Pionit

Tänä vuonna pionit olivat minulle aivan erityisen merkityksellisiä. Kuten olen kertonut, alkukesäni pilasi yllättävä tulehdus, jonka takia vietin viikkoja sairaalassa. Katselin siellä ikkunasta pientä vihreää laikkua, jossa näytti olevan istutuksia ja penkkejä ja yritin saada lupaa mennä edes sinne. Vihdoin sainkin – ja mitä sieltä löysinkään!

Näitä pioneja ei voinut katsella puistonpenkiltä (penkeiltä näki parkkipaikan) vaan ne oli piilotettu poluttoman istutusalueen sisään pihan takanurkkaan. Mutta minä ja mehiläiset viihdyimme siellä.   

Pionien kukinta ei onneksi ollut ohi kun pääsin kotiin, vaan ne kukkivat upeasti myös siellä:

3. Niittykukat

Niittykasvillisuus tuntuu viehättävän minua aina vain enemmän. Omalle pihalleni on vuosien odotuksen myötä kehittynyt oikein soma pieni keto. Seuraavaksi odotellaan, että kuvaustaitoni kehittyisi ja saisin siitä parempia valokuvia! Tästä aiheesta kirjoitan varmasti myöhemminkin!

Ketoneilikka, päivänkakkara ja matarat kukkivat

Kukkivia laikkuja tulee enemmänkin, jos perheen miesten ruohonleikkuuinnon saa pidettyä kurissa. Tässä näyte pumpun kupeelta. Lähinnä tässä on siankärsämöä, mutta minä pidän siitäkin.Takana kukkiva keltainen jätti on isohirvenjuuri, jota ei helle ja kuivuus haitannut. 

4. Sadonkorjuun ilo

Paljon hyviä muistoja jäi sadolla herkuttelusta ja sen säilönnästä. Koko kesä ja lokakuulle asti syötiin vain omia tomaatteja, joita kypsyi tasaiseen tahtiin kasvihuoneessa. Piirakoita tehtiin vuorotellen oman pihan raparperista, mustikoista, mansikoista ja omenoista. Viinimarjoista syntyi mm. mehua. Punaherukkahilloa voin suositella esimerkiksi pinaattilettujen kanssa! Meidän pihalla tosin suostuu menestymään vain mustaviinimarja, joten punaiset on poimittu muualta.

5. Uusi terassi

Kesän tärkein rakenteluprojekti oli terassin laajennus ja siihen näkösuojan rakentaminen. Siitä kerroinkin aiemmassa postauksessa, jonka voit lukea täältä. Tässä kuva eri suunnasta kuin aiemmin julkaisemissani. 

Terassilla on huutokaupasta hankitut vanhat kalusteet, jotka maalattiin vihreäksi (etualan möykky on säkkituoli)

Haastan seuraavat blogit, tulkaa mukaan jos aihe teitä innostaa! Nilan Lappalainen etelässä -blogista, Hiidenkiven puutarhan Minnan ja Kasvin paikan Reetan.

Haasteen säännöt:

Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tällä kaudella (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

Kerro postauksessa, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin ”5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta”  -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.