Eläväistä luontoelämää puutarhassa

Puutarha on tällä hetkellä eläväinen paikka vaikka kasvit helteessä lurpottavatkin. Suurten sudenkorentojen lentokausi lammella on alkanut, heinäsirkat poukkoilevat jaloissa niityllä ja kimalaisia pörisee kukissa ja kärpäsiä joka puolella. Perhosia saisi mieluusti olla enemmänkin. Erityisesti ihailen niitä, jotka vaivautuvat pysähtymään kuvattaviksi - muutamia perhosia on kuvissa, sudenkorentoja en tällä kertaa edes yrittänyt tallentaa. Kuvista lajeja on sitten hauska yrittää tunnistaa, kerron käyttämäni apuneuvot. Löysin myös yllättäen käyttöä kasvimaan huonoksi menneelle salaatille! Ja kärhöt ihanat kukkivat!

Ahdekaunokki kukkii ja tuo paljon iloa pölyttäjille. Se ei halua kasvaa niityllä vaan leviää niityn vieressä, paviljongin ympärillä. Käytin pitkän aikaa näiden kuvien siivekkäiden tunnistamiseen. Välineinä olivat etenkin iNaturalist sivusto ja Ötökät lähiluonnossa -kirja. Luonnonvaraisiin kasveihin apua tuo Luontoportti. 

Kaaliperhonen tai joku sellainen (Pieris)

Mantukimalainen (tjsp) ahdekaunokissa

Sovellusta voi käyttää nettisivulta tai kännykän appilla. Kerroin siitä enemmän viime kesänä, täällä. Silloin mainitsin myös hyödyllisen Ötökkätieto -sivuston. Tänä vuonna hankkimani ötökkäkirja on samojen tekijöiden tekemä kuin tuo sivusto, Leena ja Heikki Luoto. INaturalistan hyönteistuntijat selvästi viettävät perjantai-iltaa muuten kuin netissä hyönteisiä tunnistamalla ja suotakoon se heille. Eilen sain hyvin nopeasti vastauksen laittamiini kuviin, mutta tänään on hiljaisempaa. 

Tässä näkee ahdekaunokin kasvutyylin, se on tuo hillitön puska paviljongin perennapenkin oikeassa päässä (penkin ulkopuolella) sekä taustalla. Kun oikein tarkkaan katsoo, niin jokin jopa aloittelee kukintaa perennapenkissäkin, vasemmalla kuvassa. Lähempää:

Kaunopunahatut (Echinacea purpurea) ovat hengissä, ehkä ne vielä komistuvat, ovat juuri auenneet. 

Paviljongin takana olevalla niityllä on heilunut trimmeri. Ei sentään koko niityllä, mutta seuraavan kuvan laji sai turpaansa. Ei tuo söpö perhonen vaan apila. Se oli aikeissa vallata koko niityn itselleen ja jouduin kurittamaan sitä. Minulla on apilaongelma myös ihan toisessa päässä puutarhaa olevilla istutusalueilla. Harmillisen elinvoimainen kasvi... 

Perhonen on varmaankin lauhahiipijä ja kasvi metsäapila

Korkealle kurottaa keltamatara

Meillä ei edelleenkään ole juuri satanut. Yhtenä yönä tuli 7 mm, mutta se olikin ainoa kerta. Ei yhtään ukkoskuuroa. Kuivaa siis on. Kukinta ei ole kummoista. Ehdotin asioille lähtevälle miehelle, että pörriäisten ja minun iloksi voisi tuoda vaikka syyssyrikän. Niitä ei kyseisessä rauta-sisustus-puutarhakauppahässäkässä ollut, mutta sain uusia syysleimuja. Ainakin kukkakärpäset, jäärä ja sitruunaperhonen tykkäsivät. Nämä ovat toistaiseksi puolivarjossa ruukuissa. Aika tylsät myyntinimet näillä lajikkeilla, mutta kauniita ovat. 

Rusokukkajäärä sopii nimensä puolesta hienosti 'Flame pro soft pink' syysleimuun

Sitruunaperhonen ja 'Famous light pink' syysleimu

Mittariperhonen sopii tyylikkäästi kuunliljoihin

Vielä yksi ötökkätarina joka kertoo aika paljon minusta ja puutarhastani. Kiskoin pari päivää sitten suurempia rikkaruohoja kasvimaalla. Meinasin poistaa surkeat salaatit maasta, ne alkoivat kukkia ennen kuin ehdin syödä lehteäkään. Jostain syystä en kuitenkaan tehnyt sitä. Vähän ajan päästä löysin kymmensenttisen komean toukan nököttämässä mangoldien luota - se ei syönyt, oli vain. Ankaran googlauksen ja iNaturalistan avulla selvitin sen olevan savukaapuyökkösen toukka - joka syö salaattia. No minähän ilahduin, että viimein on salaatille käyttöä ja siirsin toukan sinne. Se ainakin kohteliaasti kiinnostui ja kiipesi maistelemaan:

En tiedä mitä toukalle tapahtui, seuraavana päivänä en sitä enää nähnyt. Ehkä se jo koteloitui? Säästän vielä salaatit, jos niille on jollakulla tarvetta. Tämä "tapaaminen" toi joka tapauksessa hymyn huulille.

Loppuun vielä muutama kärhökuva. Pergolaan istuttamani uusi kärhö on avannut ekat kukat!

Tarhalyhtykärhö (Clematis texensis) Princess Diana

Jackmannii kärhö terassin aidan ulkopuolella ja kelloköynnös terassilla ruukussa ovat taas yhdistäneet voimansa. Jackmannii tykkää kukkia poispäin auringosta terassille - erittäin hyvä juttu! Nuppuja on paljon!

Kelloköynnöksen vasemmalla puolella kaktusdaalia My Love, valkoiset kukat

Jackmannii kärhö kukkii kelloköynnöksen lehtien yllä

Kuva Madame Julia Correvon kärhöstä kasvimaan portilla ei suostu millään suurentumaan. Kuivuus on mielestäni pienentänyt kukkien kokoa, mutta hyvin kukkii kuitenkin. Toinen kuva lähempää. 

Portissa kukkii kärhö ja toisessa puoliskossa massiivinen humala

Tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon

Mukavaa viikonloppua!

Niittylaikkuja kylvämässä

Olen aloittanut kevään kylvöt ulkona niittysiemenillä. Puutarhan peränurkassa olevan alueen hoitoon minä en halua käyttää paljon aikaa tai vaivaa. Niittynä alue tuo enemmän mahdollisuuksia puutarhan monimuotoisuudelle kuin lyhyenä nurmikkona. Millaisin pienin keinoin aluetta voi muuttaa kohti niittyä? Heti kun lumi sulaa on sopiva hetki toimia!

Monivuotisten niittykasvien kylvöön syksy olisi erinomaista aikaa, koska monet niistä tarvitsevat kylmän ajan ennen kuin ne itävät. Syksyllä usein puutarhainto on laskusuunnassa ja kylvö saattaa jäädä, ainakin minulta jäi. Monivuotisia niittykukkia voi kuitenkin kylvää koska vaan. Jos tekee kylvön mahdollisimman aikaisin keväällä, vaihtelevat lämpötilat voivat riittää siihen, että siemenet lähtevät itämään. Niitylle on myös paljon sopivia yksivuotisia lajeja ja niille kevät on se paras kylvöaika. Monet monivuotiset kasvit kasvattavat ekana kesänä vasta lehtiruusukkeen eivätkä kuki, joten siksikin kannattaa sekoittaa yksivuotisia mukaan, että saisi heti kukkia!

Eka laikku on lammen takana, sitä ympäröivän aidan vieressä. Seuraava kuva sama alue kokonaan.

Kaunein kuva, mikä takanurkasta on otettu. Heinät parhaimmillaan, kukkia hyvin vähän. Keskellä vanha luumupuu, jonka luota vasemmalle on ylemmän kuvan aita ja lampi. (20.7.2019)

Nurmikon tai heinikon joukkoon on ihan turha kukkien siemeniä kylvää, nurmikolla on niin tiheä juuristo. Kun alue on isompi kuin muutaman neliön, niin sen kääntäminen kokonaan olisi turhaa ja työlästä (- siis tässä, riippuu toki tilanteesta!). Minä en tavoittele tähän kukkaräjähdystä! Kukkivat maisemapellot ovat tietysti ihania, jos sattuisi esimerkiksi omistamaan pellon. Vanhalle nurmikolle tai vastaavalle sopiva pienimuotoinen tapa uudistaa on kylvää niittykasveja alueelle laikkuina:

• Nurmikko tai heinikko pois ainakin neliömetrin alalta, jotta heinät eivät heti valloita laikkua takaisin. 
• Kuoppaan ei siemeniä kannata laittaa, joten pintamaan poiston jälkeen toin kylvöalustaksi hiekkaa tai hiekansekaista multaa ja painelin sen tiiviiksi.
• Niittykukille ei lannoitteita, mutta kalkkia voi laittaa.
• Kylvö pintaan

Toinen laikku lammen toisella puolen, takana poistettu pintamaa kasassa. Oikeaan reunaan ripotin siemeniä viime vuonna, kun poistin siitä pensaan taimia ja siinä jo näkyykin lehtiruusukkeita, 

Paras paikka niitylle on kesällä kuivaksi kulottuva nurmi tai paahderinne, jota ei ole lannoitettu viime aikoina. Siitä saattaa tulla mukava niitty tai keto hyvin pienelläkin vaivalla. Oma länttini puutarhan perällä on tiukkaa savimaata, joten se ei ole mitenkään kätevin paikka niittyprojektille. Palataan niityn myöhempään hoitoon joskus toiste. Paremmalla niittypaikallani on jo niitty! Se on seuraavassa kuvassa:

Hiekkainen rinne (10.4.2021) , jossa on pieni niitty ollut ehkä jo vuosikymmeniä. Takavasemmalla lampi jonka ympärillä on savimaata. Tähän niitylle en kylvä mitään vaan...

...katselen mitä luonto tarjoaa. Sama paikka heinäkuun alussa 2020.

Sama lähempää. Ketoneilikka viihtyy kuivalla kedolla. 

Niittysiemenet on hurjan pieniä! Isompiakin on joukossa. Kun sopiva määrä siemeniä kukkalaikussa on sellaiset 600 kpl/m² niin ei kannata alkaa laskea… Siemenpusseissa yleensä lukee, minkä kokoiselle läntille ne on tarkoitettu, niin kannattaa arvioida, miten ison osan pussista ottaa. Ja ehdottomasti monta lajia kukkia sekaisin, valitse lajit kasvupaikan mukaan. Kannattaa laittaa kaikkia siemeniä samaan purkkiin ja sekoittaa joukkoon jotakin väliainetta, vaikka sahanpurua tai mannaryynejä.  Väliaine sitten erottuu paremmin ja näkee, onko jo ripotellut siemeniä joka paikkaan. Siemeniä ei saa peittää! Tai kannattaa toki tarkistaa siemenpusseista, jos joku laji pitää peittää, niin se täytyy kylvää ensin erikseen. 

Kuten yhdestä kuvasta näkyi, lunta tuli taas viime yönä. Kai tässä pitäisi iloita kun niittysiemenet sai kylmää ja kosteutta...Krookukset ei meinaa aueta, kun ne eivät ole erityisen aurinkoisilla paikoilla. Nuppuja on paljon. Mukavaa viikonloppua!

Kemikaalit ympärillämme

Eurooppalaisilla pelloilla käytettävät kasvinsuojeluaineet tuntuvat kotitarveviljelijästä kaukaiselta asialta. Mutta niin vain ne vaikuttavat esimerkiksi tomaatin taimia kasvattavan viljelyyn. Ja huonolla tavalla, pahimmillaan taimet ovat kuolleet. Ja vaikuttavat varmasti moneen muuhunkin asiaan. Tiedämme näistä asioista ihan liian vähän.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Esimerkiksi sokerijuurikasviljelyssä käytetään klopyralidia sisältäviä kemikaaleja rikkakasvien torjuntaan. Sokerijuurikasteollisuuden sivutuotteena syntyy vinassia, josta valmistetaan lannoitetta. Tästä tehdään sitä nestemäistä paksua ruskeaa lannoitetta, jota myydään usein luomulannoitteena. Se on oikein hyvää ja typpipitoista. Harmi vaan että tomaatin taimet voivat kuolla siihen, koska tuotteessa voi olla jäämiä klopyralidista.

Näitä lannoitteita on paljon vedetty markkinoilta, mutta ne eivät riko mitään säädöksiä ja raja-arvoja, joten tuotteita on myös myynnissä. Lannoitteista ei tarvitse mitata kasvinsuojeluainepitoisuuksia! Kukaan ei siis edes tiedä, mitä kaikkea niissä on. Kannattaa katsoa mitä pienille tomaateille antaa. Tomaatit ovat siis erityisen herkkiä tälle, samoin esimerkiksi sen sukulaiset paprika, chili, peruna ja munakoiso.  

Pahinta tässä on, että kyse ei varmasti ole mistään yksittäistapauksesta. Haitallisia aineita käytetään lukemattomia, torjunta-aineina, ravinnossa ja kosmetiikassa, muoveissa jne.  ja niistä tiedetään ihan liian vähän. Aminopyralidin kanssa on tapahtunut vastaavia puutarhakasvien kuolemia, kun se on levinnyt esim. kompostoidun lannan mukana ja muita on varmasti jonossa. Esimerkiksi biojätteestä valmistetun mullan sisältämistä jäämistä on myös ollut keskustelua.  

Jos seuraat Chilitunari blogia tai tomaatin viljelyyn keskittyneitä ryhmiä, olet varmasti jo kuullut tästä tomaattiongelmasta. Itse en seuraa, joten olen vain toisella korvalla kuullut sivuhuomioita. Tänään luin Turun Sanomista pitkän artikkelin aiheesta ja alkoi harmittaa tämä asia. Minullakin on ollut sokerijuurikkaasta tehtyä nestemäistä lannoitetta ja muistan joidenkin tomaatin lehtien käpertyneen. Onneksi olen sen verran laiska lannoittaja, etten ole saanut kuitenkaan taimiani suuremmissa määrin kuolemaan. 

Vinassi on edelleen periaatteessa hyvä lannoite. Jos sitä haluaa edelleen käyttää etenkin tomaateille ja sen sukulaisille, niin kannattaa aloittaa varovasti ja katsoa, ettei käy huonosti eli etteivät lehdet käperry. Mistään ei voi tietää, onko mukana haitallisia jäämiä, jollei valmistaja niitä ilmoita. Itse en enää osta tämän tyyppisiä, jollei löydy tieto, että jäämät on tutkittu. Täytyy selvitellä asiaa. Itselläni on tällä hetkellä pieni purkki kanankakkarakeita, josta laitan varastolannoitetta sitten kun koulin taimet.   

Tähän loppuun vielä pari asiaa, mitä kemikaalien suhteen voi tehdä: Voi suosia luomutuotettuja elintarvikkeita tai itse kasvatettuja. Multaa voi tehdä itse omassa kompostissa. Muutenkin kannattaa olla kiinnostunut  ja katsoa, mitä ainesosia tuotteet sisältävät. Esimerkiksi kosmetiikassa voi valita vaikka sen, jonka valmistusaineet ovat sellaisia, että ne ymmärtää.

Turun Sanoman artikkeli on maksumuurin takana, mutta löytyy täällä.  Maksamattakin näkee kuvan käpristyneestä tomaatista. Lehdet voivat käpertyä muistakin syistä, mutta jos syy on klopyralidi, lehdet eivät toivu. 

Postauksen kuvat ovat edellisten vuosien taimista ja sadosta, pääosin vuodelta 2019. 

iNaturalist sovellus ja pihan perhoset

Tämän vuoden uutuus luontoharrastukseen on iNaturalist sovellus. Olen kokeillut sitä nyt jonkin aikaa ja voin suositella! iNaturalistiin voit kirjata omat luontohavaintonsa ja niiden tunnistamiseen saa hyvää apua. Hurahdusvaara: Tämä voi innostaa tarkkailemaan luontoa enemmänkin! Vaikka sovellus on tarkoitettu vain luonnonvaraisten lajien tunnistamiseen, niin kerron, miten siitä on hyötyä myös puutarhanhoidossa. 

Postauksen kuvat omasta puutarhasta tältä kesältä. Ekassa on keisarinviitta palavarakkauden kukalla. Palavarakkaus on minusta turhan ärhäkän punainen, mutta jos saan  sen avulla näitä perhosia lisää, niin palavarakkaus saa levitä!

iNaturalist on kansainvälinen verkosto, johon on tänä vuonna avattu Suomi-palvelu. Koska sovellus on toiminut muualla jo pidempään, sen tekoäly on saanut paljon treeniä lajien tunnistamiseen ja se toimii yllättävänkin hyvin. Ehdotus kuvassa olevasta lajista räpsähtää heti ruudulle. Hienous on siinä, että tämä ei kuitenkaan riitä, vaan oikeat ihmiset käyvät myös katsomassa kuvia. Olen huomannut, että asialla ovat usein alan ammattilaiset tai pitkän linjan harrastajat. 

Itse lähdin sovelluksen kanssa liikkeelle ötököiden tunnistamisesta. Hyvä yhdistelmä on iNaturalist ja Ötökkätieto -sivu. Jälkimmäisestä voi helposti tarkistaa, onko löydetty ötökkä haitallinen vai hyödyllinen puutarhassa.

Minulla yksi ensimmäisistä oli yllättävä luontohavainto juhannuksena. Revin ruohotuppoja maasta, että saisin grillin alle lisää tiiliä. Mullan seasta alkoi hassusti putkahdella kymmenittäin punamustia kovakuoriaisia! Yritin kuvata pois vilistäviä otuksia. Kovakuoriaisen tunnistamista varten siitä olisi hyvä saada kuvia joka puolelta. Kuvistani ei tullut ihan priimaa, mutta tekoäly ehdotti sen olevan jokin sylkikuoriainen. Myöhemmin oikea ötökkätuntija kävi tunnistamassa sen sovelluksessa nummisylkikuoriaiseksi, joten oikealla linjalla heti oltiin. Sinne ne oli käyty munimassa maan alle ja olivat juuri sopivasti päässeet aikuisiksi, kun ilmestyin riehumaan heidän yläpuolelleen.

Nummisylkikuoriainen (Cantharis livida) syö mm. kirvoja, joten hyödyllinen otus on kyseessä. 

Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) ja peltosaunio ("saunakukka") (Tripleurospermum inodorum)

Käytin iNaturalistaa ensin vain ötököiden tunnistamiseen. Tällä viikolla muistin, että sehän sopii kaikille luontohavainnoille. Aion nyt kuvata sinne mahdollisimman paljon pihapiirissä kasvavia luonnonvaraisia kasvilajeja. Palvelua voi käyttää laajemminkin luontoharrastuksessa, sieltä löytyy monenlaista lisätoimintoa. Sovellus esimerkiksi tarjoaa uusia lajeja, joita voi koittaa ”bongata”. Lisäksi havaintoja käytetään oikeasti tieteellisessä tutkimuksessa. Minun kuvaamani perhostiedot on esimerkiksi liitetty osaksi Euroopan perhosprojektia. Kätevimmin iNaturalist toimii kännykällä, mutta omalle tilille pääsee myös tietokoneella. Palvelua hallinnoi Suomen lajitietokeskus (klik).

Pienellä perhosella on viehättävä nimi: Lauhahiipijä. Sen saa pihaansa, jos siellä on heinikkoa tai niittyä. 

Kedolla päivänkakkaroita, ketoneilikkaa ja puna-apilaa

Vaapsasvieras (Volucella inanis) ja siankärsämö - silmistä heti tunnistaa, että kärpänenhän tämä on, vaikka raidoitus on kuin ampiaisella. Sen toukat hengailevat ampiaispesässä. Aikuinen viihtyy kukissa kuten kunnon kärpänen. Harmiton.   

Kuvien tekijänoikeuksia voi asetuksissa käydä klikkailemassa. Minusta on ok, että iNaturalistiin laittamiani kuvia saa aika laajasti käyttää, jos niistä jotain hyötyä on, mutta en ole vielä muistanut perehtyä asetuksiin.

Jos jaksoit tänne asti niin palkinnoksi parit kärhökuvat! Ensinnäkin nyt on kunnon Jackmanii kukassa eikä mikään feikki. Se on ovelasti piiloutunut kelloköynnöksen joukkoon:

Jalokärhö Clematis 'Jackmanii'. Se kasvaa säleikön toisella puolen, mutta kukat ovat tulleet kelloköynnöksen lehtien sekaan terassin puolelle

Puutarhaportissa kukkii ekaa kertaa viime vuonna istutettu viinikärhö Clematis viticella 'Alba Luxurians' (valkoiset kukat)

Mukavaa elokuun alkua! 

Koitan saada nopeammalla aikataululla seuraavan kukkaisamman postauksen, katsotaan miten käy.

Aika nips-napsauttaa!

Puutarhassa kulkiessani on tällä viikolla kuulunut vähän väliä napsahduksia. Mistä on kyse?
Sekä tulppaanit että vuorimännyt ovat kaivanneet napsauttelua. Molempien kohdalla on jo korkea aika toimia! Lisääkin napsintaa on tulossa, sillä tämän hetkinen mieletön luonnonkukkien rehotus kaipaa pian suitsintaa. Siis sitten kun kukinta heikkenee. Kuvissa myös siellä välissä viihtyvää kukintaa ja muuta elämää...!?!

Vuorimäntyjen vuosikasvut ja tulppaanien varret

Vuorimäntyjen huono maine johtuu niiden holtittomasta kasvusta, jollei niitä suitsita. Niiltähän pitää katkoa vuosikasvut. Minulla on vain yksi kääpiövuorimänty. Niiden kohdalla napsauttelu ei ole pakollista, mutta haluan vuorimäntyni pysyvän pienenä ja sievänä. Valtavat vuosikasvut oli tulossa:

Kääpiövuorimänty ennen...

 Vuosikasvut kannattaa katkoa ihan sormin, niiden pitäisi katketa ihan helposti. Jos ei katkea helposti, on odottanut turhan kauan. Nyt kannattaa ehdottomasti ryhtyä jo toimeen. Kaikkea ei saa poistaa, pistin noin puolivälistä poikki:

Poistin noin puolet vuosikasvuista

...ja jälkeen

 Toinen mitä olen napsautellut, ovat tulppaanien kukkavarret. Lehtiähän ei saa poistaa, jos haluaa ensi vuonnakin kukintaa, mutta mahdollisimman pitkä pätkä kukkavartta kannattaa poistaa heti:

Olen katkonut nipuittain tulppaanien kukkavarsia

Upeat luonnonkukat

Tällä hetkellä puutarhassa on megalomaaninen luonnonkukkien rehotus. Paviljonkipenkin ympäristö on ihana kukkapilvi. Lemmikkejä on myös itse kukkapenkissä, mutta koiranputki kasvaa nurmikon puolella. Lemmikkien kukinta on jo heikkenemässä, joten nips-napsautan ne ulos kukkapenkistä ennen kuin ne levittävät siemenensä ihan kaikkialle. Nurmikolla olevat voivat jäädä vielä.

Valkoista ja sinistä lemmikkiä

Koiranputkea paviljonkipenkin reunalla

Tuossa puutarhaportissa kasvaa nuoria kärhöjä (viime vuonna hankittu), ne ovat kovin hitaita. Kunhan koiranputkien kukinta heikkenee, katkon ne ja sitten kärhöt toivottavasti ovat jo näyttävämpiä. Nyt maanrajassa on yksi kukka:

Alppikärhö - Clematis alpina

Koiranputket ovat tuoneet myös todella hauskan näköisen asukkaan puutarhaan. Pyjamaluteet viihtyvät niissä. Mikä nimi! Nämä ovat ihan harmittomia, saavat syödä koiranputkia vapaasti.

Pyjamalude  (Graphosoma lineatum)

Lemmikkien ja koiranputkien välissä on tulossa monenlaista kukintaa ja muutama ihanainen jo kukkiikin, ainakin nämä syreenien lisäksi:

Akileijat

Kanadanakileija - Aquilegia canadensis 'Little Lanterns'

Särkynytsydän on penkin ensimmäisiä asukkaita

Kun vaan ehtisi tehdä postaukset kaikesta, niin tulossa olisi ainakin toisaalla puutarhassa kukkivat ihanat kurjenpolvet! Ostin viime vuonna mm. yhden kappaleen Bill Wallista ja se on ihan mieletön kukkapilvi (kuva otettu jo tulppaanien kukkiessa, mutta Bill jatkaa edelleen):

Geranium pyrenaicum 'Bill Wallis'

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja keskikesää!