sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Hyönteishotelli avattu!


Ryhtyisitkö sinäkin kiinteistöbisnekseen? Onnistuu! Nyt on oikein hyvä hetki tehdä puutarhaan tai vaikka parvekkeelle uusi hyönteishotelli! Viime syksynä munitut uudet hyönteissukupolvet heräävät ja alkavat etsiä pesäpaikkoja. Onnistunut hotelli voi olla yksi ainoa koivupölli, monikerroksinen rakennelma tai ruukkuun tiukkaan sullottuja ruokoja, vain mielikuvitus on rajana. Meillä ovat juuri pöristelleet kevään ekat pölyttäjät puutarhaan ja nikkaroin niille uuden ötökkähotellin. Tässä koottuna sinullekin tärkeimmät tiedot onnistuneelle rakennusprojektillesi - sekä kuvia, mitä puutarhassa nyt kukkii.



Asiakasryhmät

Useiden erilaisten materiaalien käyttäminen takaa, että hotelli miellyttää useita eri asiakasryhmiä. Hyönteishotellin tulevat vieraat ovat leppoisia yksinasujia. Ne eivät ole agressiivisia eivätkä puolusta pesäänsä, joten niistä ei ole ihmisille haittaa.
  • Erakkomehiläiset ja muut mesipistiäiset ovat tärkeitä pölyttäjiä ja tykkäävät pölkkyyn poratuista rei'istä ja putkiloista
  • Leppäkertut mm. syövät kirvoja ja tykkäävät kävyistä ja kaarnanpaloista
  • Vaikka mitä muitakin hyödyllisiä asukkaita voi tulla
Leppäkerttu on hakenut suojaa kaarnan raosta ja lämmittelee silti samalla auringossa





Kaikki kuvat otettu lauantaina 28.3.2020





















Hotellin rakentaminen

Löytävätkö hyönteiset todella pienen hotellin, joka ei mainosta itseään missään? Kyllä löytävät! Voit rakentaa itse puisen kehikon tai ottaa käyttöön jonkin vanhan puulaatikon, kuten itse tein. Valmiinkin hotellin voin ostaa. Myös esim. pelkkä pölli, johon on tehty reikiä, on toimiva (siihen on ohjevideo täällä).

Hotellin kehikon ja huoneiden väliseinät voi tehdä laudoista ja vahvistaa kulmaraudoilla. Takaseinä voi olla esim. vanerilevyä. Eniten hyönteiset pitävät lehtipuusta. Kestopuun kemikaalit eivät ole hyväksi hyönteisille, joten sitä ei pidä käyttää kuin hotellin ulko-osissa. Katto voi olla kestopuuta ja siihen kannattaa laittaa kunnollinen leveä räystäs, jos ripustuspaikalla ei ole sadesuojaa.


Varaston perukoilta löytyi viraton puulaatikko, johon rakennettiin miehen kanssa hyllyt ja katto jämälaudasta. Laatikko maalattiin ulkopuolelta, että se kestää ulkona paremmin. 
Tuleva hotelliasiakas? Puutarhassani aukenivat kukat joukolla lauantaina ja pölyttäjät ilmestyivät saman tien

Hyönteishotellin sisustaminen


Hotellin sisustamiseen voi käyttää kaikenlaista käsiin osuvaa luonnonmateriaalia. Ötökkähotellin jokaisen huoneen voi sisustaa eri tavoin! Materiaalit on hyvä kerätä jo ennen hotellin kokoamista ja laittaa sateensuojaan kuivumaan.

Tarjoa yksiöitä. Hyönteishotelliin tulee erakkoja, jotka haluavat kapeita koloja, esim:

- 4-8 mm kokoisilla poranterillä reikiä koivun tai lepän pätkään ("pöllin" pituus 20 cm)

- pienireikäisiä tiiliä (halk. 3-9 mm)

- niputa järviruokoa tai koiranputkia (halk. 3-10 mm), pituus 13-15cm

Molemmista päistä avoin putki ei kelpaa, toisen pään pitää olla kiinni takaseinässä tai muuten suljettu. Erinomainen syvyys hotellille on 20cm. Reikien olisi hyvä olla ainakin 12 cm syviä. Toki joillekin lajeille kelpaa lyhyemmätkin, mutta ainakin osa hotellista kannattaa mitoittaa erakkomehiläisille.

Lisäksi voit laittaa oksanippuja erikokoisista aineksista sekä käpyjä, kuivaa heinää ja kaarnan tai tuohen paloja, lastuja tai muuta käsittelemätöntä luonnonmateriaalia. Oksia voi sitoa narulla nipuiksi. Kannattaa varata eri paksuisia, jotta viimeisiin koloihin voi työntää sopivia ja ainekset pysyvät tiukasti paikoillaan. 

Järviruoko on onttoa, joten se on tosi hyvä materiaali. Mukana myös osmankäämiä (porasin sitä ontoksi, kun minulla oli järviruokoa liian vähän) ja risuja. Suosi lehtipuuta!

Isoimmat reiät pätkityssä koivussa ovat halkaisijaltaan n. 8mm. Syvimmät reiät ovat n. 12 cm. 


Työkalut

Porakone on erittäin hyvä muttei ihan pakollinen. Kokemukseni mukaan jotkut hyönteiset osaavat tehdä reikiä myös ihan itse, edelliseen hyönteishotelliini ilmestyi uusia huoneita. Valmiiksi lahoon puuhun on helpompi tehdä koloja. Oksasakset tms ja pieni saha kannattaa olla apuna, koska silloin materiaalit saa katkaistua kaikki saman mittaisiksi ja hotellista tulee siistin näköinen.

Viimeistele verkolla

Aiemmin tekemääni hyönteishotelliin asettui asukkaita, mutta hotellin vartiointipalvelut eivät olleet kunnossa. Linnut repivät ainekset irti. Suosittelen ehdottomasti laittamaan verkon hotellin eteen. Nyt keväällä vapautuu sopivasti suojaverkkoja puutarhasta. Verkon voi helpoimmin kiinnittää niittipyssyllä. Laitoin verkon löysästi, joten hyönteiset voivat kiertää pesiin myös verkon ohi hotellin ylä- tai alareunasta (alaosassa ei ole verkkoa). 
Yläkerta: oksia ja oik. järviruokoa yms . Toinen ylhäältä: lastuja ja oik. käpyhuone. Kolmas: tiilenpalan takana olkihuone ja oikealla koivun tuohta. Alimmat kerrokset lehtipuuta
Hyönteishotelli paikallaan kasvihuoneen seinällä, kasvimaan ja marjapensaiden vieressä

Hyvä paikka?


Aamu- tai aamupäivän aurinkoon ja tuulensuojassa. Melko aurinkoisella paikalla, jotta asunnot kuivuvat. Voit joko tehdä hotelliin katon tai sijoittaa sen esim ulkorakennuksen seinälle katon alle. Marjapensaat ja omenapuut tarvitsevat pölyttäjiä, joten hyvä paikka on niiden lähellä. 

Sinivuokkomätäs kukkii nyt täysillä

Lumikellot kukkivat rivissä. En tunnusta istuttaneeni niitä näin hassuun riviin...

Huoltopalvelut


Nämä hotellivieraat siivoavat itse huoneensa. Loisia saattaa kuitenkin tulla hotelliin, joten ainesten vaihtaminen parin vuoden välein on hyvä idea. Syksyllä kun hyönteiset ovat menneet hotelliin talvehtimaan, sen voi nostaa talvisuojaan esim varaston sisäpuolelle. Varasto ei saa olla lämmin! Tai sitten hotellin eteen voi asettaa levyn suojaksi talvea vastaan. Pitää vain muistaa ottaa se ajoissa keväällä pois.

Tee pihastasi pölyttäjäparatiisi! Tarjoa lahopuuta (esim risuaidat), kantoja, avo-ojan pientareita, risukasoja, keväästä syksyyn kukkivia kasveja, esimerkiksi myös pajua ja niittykukkia. 
Onko sinulla hyönteishotellia? Oletko huomannut asukkaita? Jos jonkin huoneen aukko on muurattu umpeen, niin se kertoo huoneen olevan käytössä.  

Mukavaa uutta viikkoa!
P.S. Kannattaa seurata blogia, pian tulossa arvonta!
P.P.S. Äsken satoi lunta! Taas on valkoinen maa, onneksi ihan ohut kerros.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Kaunis k...kevät



Kevät etenee omassa puutarhassa tällä hetkellä tus-kas-tut-ta-van hitaasti, kun öisin on pakkasta ja päivälämpötilakin nousee vaivoin plussalle. Nuput jököttävät samassa asennossa päivästä toiseen. En kyllä valita, lunta ei kuitenkaan ole (kuten ei koko talvena lyhyin poikkeuksin). Kaunista on silti ja muutenkaan en valita mistään niin kauan kuin koronatilanne ympärilläni pysyy aisoissa. 

Vanha ruukku on haudattu puoliksi maahan ja sieltä nousee tulppaaneja




Vas. keijunkukka & krookus, iso kuva syreeni, oik. imikän suurin nuppu

Sisällä olen tehnyt lisää kylvöjä ja tilannut vielä siemeniäkin, kun ei tänä keväänä pääse puutarhamessuille. Olen laittanut monenlaista, tulokset jää sitten nähtäväksi. En ole varsinainen esikasvatusguru, mutta aina sitä joku onnistuu. Eilen laitoin ainakin samettikukkia: kääpiöversio Lemon Gem sekä ryhmäsammari Alumia Vanilla Cream. Täällä etelässä ne olisi mahdollista kylvää myöhemmin suoraan avomaallekin. 

Viime vuonna kelloköynnökset olivat se ilahduttavin kokeilu ja ne pääsivät jatkoon ja kasvavat taas hyvin. Lapoin tänään isoihin ruukkuihin ulkona puutarhamultaa. Aiheutan sitten vähemmän sotkua sisällä. Aion siirtää kelloköynnökset pian, useamman samaan ruukkuun. Ne ovat jo niin isoja, että voin laittaa ruukut lattialle ja saan pöydälle tilaa... Voin vaikka tehdä näihin muoviruukkuihin isommat reiät sivuihin ja pohjaan ja istuttaa taimet lopullisiin paikkoihin ruukkuineen päivineen, jos siirtely tuntuu hankalalta. 

Vas. kelloköynnöksiä, keskellä keijunmekkoja, oikealla mm. jättiverbenaa (edelleen hyvin pientä)

Kotoiluun on runsaasti aikaa. Lapsia ei tarvitse kuskata mihinkään. Soittotunnit vielä pyörivät, mutta etänä. Koulunsa nuo teini-ikäiset onneksi osaavat hoitaa etänäkin varsin omatoimisesti. Itse aion tänään ja huomenna katsoa Raision keskiaikaviikon luentoja Raision seurakunnan Youtube-kanavalta. Muut hommat hoituvat toistaiseksi netissä ja yritän olla miettimättä, miten jatkossa menee, kun vielä ei voi tietää.  

Todellista silmin nähtävää kevään etenemistä kävin katsomassa eilen. Ajeltiin Mietoistenlahdelle, joka on Luontoon.fi sivujen mukaan yksi Suomen arvokkaimmista lintuvesistä. Siellä oli vilskettä! Ja nyt onneksi puhun linnuista enkä ihmisistä. Olin varautunut siihen, että emme mene lintutorneihin, jos siellä on ruuhkaa, mutta eipä siellä ketään näkynyt. Kallioilla sentään oli muutama ulkoilija. Äsken luin nettisivuilta, että toinen lintutorni olisi käyttökiellossa, mutta siellä oltiin ja näytti, että se oli juuri korjattu. 


Mietoistenlahti. Takimmaiset pisteet kurkia, edessä  enimmäkseen lokkeja

Mielestäni suurin osa on merihanhia. Kuvattu luontopolun pysäköintipaikalta
Jo matkan varrella pelloille olivat levittäytyneet töyhtöhyypät. Ne ovat mainion näköisiä loikkiessaan ilmaan pitkät siivet viipottaen. Unohtui paha maailma hetkeksi taakse viimeistään, kun kiikaroi veden yli taustalla ruokailevia kurkia, levottomana parvena vedessä ja ilmassa touhuavia lokkeja, isokoskeloita, telkkiä sekä rauhallisia joutsenia. Merikotka patsasteli hyvin arvokkaana ruovikkosaarella, epäiltiin jo sen olevan muovia, mutta sitten se lensi muutaman metrin.

Pieni irtiotto kotoa teki hyvää. Korona-asiat vähän ahdistavat. Onneksi on kevät, joka tuo uskoa tulevaan. Jos tämä olisi alkanut marraskuussa niin olisi kyllä vähän liikaa. Tämä kevät varmasti muistetaan pitkään, ehkä käännekohtana. Joka sukupolvella on omat pelkonsa. Tuli mieleen kaunis ja synkkä biisi, joka oli minulle tärkeä kauan sitten:

Veljestä kuulin viimeksi kun tuli kirje vierailta mailta
Kertoi voivansa hyvin, mutta sanoi että tilanne näyttää täällä myös pirun pahalta

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Viimeisellä rannalla


Silakkari, Mietoistenlahti

Takaisin kotipihaan: Sinivuokko (Hepatica nobilis)


Ihanat krookukset kukkivat. 

Esimerkiksi telkkaria katsoessa tulee välillä mieleen, että huh, miten tuolla tavalla halaavat kadulla. Mutta kyse ei ole suorista lähetyksistä. Noudatetaan ohjeita että päästäisiin yli tästä tilanteesta mahdollisimman vähin vaurioin. Nöpö näyttää mallia, se asettui mukavasti tarkkailemaan takapihan mustarastaita, mutta näytti uni vievän voiton.

Edellisen postauksen puukiipijän pönttö on nyt puussa.
 Hyvää uutta viikkoa kaikesta huolimatta!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Kiipijä puussa ja härkä köynnöksessä






Tänä viikonloppuna olen saanut pari hyödyllistä kotihommaa hoidettua. Ties millaisiin suorituksiin tässä kotirintamalla ylletään, kun mihinkään ei enää turhan päiten lähdetä. Jos siis terveenä saa pysyä.


Puhdistimme (vasta ja vihdoin) viisi linnunpönttöämme. Kahdessa ei ollut pesitty ollenkaan. Kahdessa oli siisti, tyhjä sammalpesä. Viimeisessä oli joku huolimaton tyyppi viettänyt talvea, kun oli sotkenut pesän. Pesät laitettiin roviolle - heipat lintukirpuille. Kaksi pöntöistä joutui korjauskierrokselle. Niihin oli tikka tai muu kutsumaton vieras pyrkinyt kylään. Meillä on tapana laittaa suuaukon ympärille metallia, jotta tunkeutuja ei pääsisi sisään. Näköjään juomatölkin metalli on turhan heppoista. Sen sijaan hillopurkin kansi näyttäisi toimivan hyvin. 
Vas. Vihaiset linnut (leikattu juomatölkistä) eivät olleet estäneet tunkeutujaa
Oik. Pöntöstä löytyi tyhjä sammalpesä

Tässä pöntössä lentoaukkoa suojaa rei'itetty hillopurkin kansi.

Mieheni aloitti korjauspajan ja lisäksi pyysin poikaani nikkaroimaan puukiipijälle pöntön. Sellaista meillä ei ole vielä ollut. Puukiipijä on nyt muutaman kerran näkynyt pihalla, joten pitäähän tätä kokeilla. Ajattelin myös, että puukiipijän pöntön teko on mukavan nopea projekti. Siinä ei tarvitse saada aikaan tasaista kuutiota vaan vähän sinne päin rakennelma toimii hyvin. Pönttöön tulee ehkä vielä jonkinlaiset renkaat tai naulat helpottamaan puuhun kiinnitystä. Siinä ei siis ole takaseinää vaan se asetetaan tiiviisti puun runkoa vasten. Materiaalina oli vanha lauta. Ohje löytyy täältä. Ja vaikka ohjeen kuvassa on vain yksi reikä niin kulkuaukot kuuluu tehdä molemmille reunoille...
Puukiipijän pönttö
Puukiipijä (Certhia familiaris), kuva Paweł Kuźniar (Jojo_1, Jojo)
Lintulaudalla on ollut perusmeno. Alkuvuodesta paikalle saapui joukko vihervarpusia ja ne ovat viihtyneet siitä lähtien. Vihervarpunen ei ole minulle kovin tuttu laji ja katselin näitä kuvia hartaasti lintukirjan äärellä. Kovin monen näköiseltä voi vihervarpunen näyttää, mutta jokaisella yksilöllä on keltainen raita siivessä ja keltaista pyrstön tyvellä. Raita on eri päin kuin viherpeipolla. Hämäävästi vihervarpunen on olemukseltaan aika peippomainen lintu, kun taas viherpeiposta tulee enemmän varpunen mieleen (Birdlifen sivulla lisää, klik).
Kaikissa kuvissa on minun tunnistukseni mukaan vihervarpunen (Carduelis spinus), lisäksi näkyy yksi talitiainen.

Puutarha sai vaihteeksi pienen pienen lumikerroksen. Sipulikukat kurottelevat kevättä kohti. Poistin syksyllä virittelemäni myyräesteen uudesta penkistä ennen kuin piipot ovat liian suuria. Verkko lähti hyvin irti.
Tulppaanit puskevat verkon läpi


Linnunpönttöjä oli mukava korjailla tänään kun eilen siivosimme miehen kanssa yhteisvoimin kellarin. Jätesäkkejä täyttyi kaksi ja päälle eri kierrätyspisteisiin lähtevät materiaalit… Nyt siellä mahtuu hyvin työskentelemään. Kellarista löytyi kaikenlaista jännää, kuten nämä eläinaiheiset kukkakepit. No ei ne taida olla tarkoitettu kukkakepeiksi, mutta niille oli nyt tarvetta.

Vas.Latvottu kelloköynnös kasvattaa uusia haaroja ja oikealla härkä tukee kasvua
Kelloköynnökset kasvavat hyvin, muiden taimien kanssa on aika nihkeää. En ole aiemmin (onnistuneesti) kasvattanut jättiverbenaa, joten en tiedä miltä sen nyt pitäisi näyttää, mutta olen todella yllättynyt, jos noista surkeista rääpäleistä vielä kukkia tulee. Taimet ovat niin pieniä, ettei niistä ole edes kuvaa… Keijunmekot ovat vähän isompia. Mies osti seuraavan kuvan hienon kastelu- ja valoautomatiikalla varustetun kasvatushärpäkkeen. Siellä ovat nyt keijunmekot. Eron huomasi nopeasti, kun siellä oli ensin vain yksi purkki keijunmekkoa ja toinen oli pienitehoisen lampun alla.  Yrttejä härpäkkeeseen kai varsinaisesti piti laittaa, mutta ehkä sitten syksyllä...
Härpäkkeen valokylvyssä keijunmekot, oikealla kelloköynnös on saavuttanut verhon reunan

Hyvää uutta viikkoa lukijat! Yritetään pysyä terveinä. Jos on yhtään mitään flunssaoireita, niin toivottavasti sinun on mahdollista pysyä kotosalla. Ja yritetään kaikki toimia niin, etteivät tartunnat leviäisi. Mutta jätetään vessapaperia kauppaan muillekin ;)

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Puutarhaihminen Gdanskissa


Tautisinakin aikoina nojatuolimatkailu sujuu ilman käsidesiä. Tässä kuvamatka viime kesän reissuun Puolan Gdanskiin. Puutarhaihminen pohtii, kuinka paljon perhereissulla voi ihailla puistoja ja muuta vihreää ilman, että muu perhe protestoi? - Melko paljon, kun kohteet ovat niin erilaisia ja mielenkiintoisia! Yllättävin ja mieleenpainuvin kohde oli solidaarisuuskeskus, johon menimme vain kurkkaamaan ja löysimme sisältä puita sekä kattopuutarhan!



Gdansk sopii kohteeksi hyvin monenlaisille kävijöille: Ostoskeskukset ovat komeita ja kohtuuhintaisia, ruoka edullista ja monipuolista, historia kiinnostavaa ja rannat upeita.  Gdanskilla on pitkä historia, mutta rakennuksilla ei, koska kaikki pommitettiin kasaan toisessa maailmansodassa. Keskusta rakennettiin uudelleen vanhaan malliin. Talot ovat todella söpöjä ja katseltavaa on paljon, mutta toisaalta kesällä alueella on turistiruuhka. Soma alue onkin siis Główne Miasto eli ydinkeskus ja vanha kaupunki on se laatikkoarkkitehtuurin alue siinä vieressä, joka rakennettiin sodan jälkeen sosialistityyliin.
Gdanskissa on useita kivoja vesiaiheita. Poikani uskalsi ekana ja sai kaikki paikalla olleet lapset säntäämään juoksuun.

Keskustan kujilla on paljon kivoja kahviloita. Seuraavan kuvan aamiaispaikka valikoitui kukkaistutusten perusteella (kuvat oikealla ja alhaalla). Lounaspaikassa halusin kokeilla paikallisia pierogeja, pelmenien tai raviolien tapaisia nyyttejä, joiden sisällä voi olla suunnilleen mitä vain. Ainoa kasvisvaihtoehto oli juustotäyte ja se taisikin olla jälkiruoka, kun mukana tuli kasa kermavaahtoa. Hyvää oli! Yleisesti ottaen kasvissyöjäkin löysi ihan hyvin ruokaa, sillä tarjonta on monipuolista.
Keskustan kujilla. Vasemmalla ylhäällä pierogit lounaspaikassa, muut kuvat aamiaispaikasta, joka oli panostanut kukkiin. Palvelu oli tässä paikassa hidasta, mutta ruoka hyvää.


Rautaesiripun murtumisessa Gdanskilla oli tärkeä rooli, sillä täällä perustettiin Solidaarisuus -liitto. Kävimme englanninkielisellä Walkative solidaarisuusaiheisella opastetulla kävelyllä. Se päättyi Gdanskin telakalle. Alueella on myös Euroopan solidaarisuuskeskus. Sen näyttelyitä en käynyt katsomassa, mutta se aula! Todella vaikuttava, suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan! Siellä kasvoi isohkoja puita, paljon köynnöksiä ja muita kasveja. Rouhea rakennus sopii hyvin telakka-alueen henkeen. Kannattaa myös ajaa hissillä katolle, jossa on kattopuutarha ja hienot näkymät. Itse näyttely on varmaankin myös käymisen arvoinen, mutta me olimme jo tehneet yhden hyvin vaikuttavan museokierroksen, siitä seuraavaksi.

Solidaarisuuskeskuksen aulassa kasvavat puut ja kiipeävät köynnökset

Solidaarisuuskeskuksen kattopuutarha
Kattopuutarhan ruostetta ja kukkia yhdistelmä
Telakalla perustettiin Solidaarisuus-liike, nyt alue rehottaa vihreänä  Nykyään alueella on pienempiä firmoja, ei enää sosialistiaikojen jättitelakkaa. 

Toisen maailmansodan museota suosittelen ehdottomasti! Se on uudehko ja todella vaikuttava. Siellä kierretään ääniopasteen kanssa (englanniksi) ja näyttely on hyvin monipuolinen. Puolalaisilla on ollut kova historia ja suomalaisten talvisodallekin oli oma huone. Näyttelyt rakentuvat keskuskäytävän ympärille, joten käytävän penkeillä on hyvä levähtää, jos joku porukasta haluaa pitää tauon eikä jaksa kaikkea (täällä voi viettää tunteja!). Itse rakennus on komea (vai kolkko?) kolossi ja heinäistutukset todella selkeälinjaiset. 

Gdansk muodostaa kolmoiskaupungin yhdessä Sopotin ja Gdynian kanssa. Niiden välillä on helppo liikkua junalla. Sopot on kesällä lähes pakollinen kohde ja matkalla sinne kannattaa poiketa Oliwan alueella.* Oliwan puistossa on sekä muotopuutarhaa että hämyisiä puukujia. Kannattaa kierrellä! Sirossa Oliwan katedraalissa on upeat koristelut ja jännittävät urut. Niillä soitetaan ilmaisia minikonsertteja jopa useita kertoja päivässä. Suosittelen - ja katso enkelipatsaita, ne todellakin soittavat torvia! Seuraavat kuvat ovat kaikki Oliwasta.

*Oliwan rautatieasemalta oli hieman kävelymatkaa. Puiston viereen pääsisi keskustasta esim. ratikalla.
muotopuutarha





Kesällä Sopot on erittäin suosittu rantalomakohde, täällä käyvät puolalaiset  ja ulkomaalaiset. Kohtuuhintaista ruokaa ja juomaa löytyy helposti, on rantakahviloita, markkinat ja mukavia ravintoloita. Jättimäisellä laiturilla on hieno kävellä, katsella Itämerta ja kilometrien pituista hiekkarantaa. Yksi perheenjäsen ihastui aalloissa hyppimiseen. Alueelta löytää myös menneen maailman lumoa. Aikanaan täällä kävivät vain varakkaat - tai kommunistieliitti.  Puutarhurisilmä kiinnitti huomiota rannan tuntumassa rehottaviin kurtturuusuihin - torjuntatoimille olisi tarvetta täälläkin. 
Grand Hotel, Sopot

Sopotin puulaituri on Euroopan pisin. Taustalla oikealla näkyy sama Grand Hotel kuin yläkuvassa.




Gdansk valikoitui kohteeksi, koska perhe hinkui reissuun, aikaa ei ollut paljon ja Gdanskiin pääsee lentäen Wizz Airilla Turusta erittäin edullisesti. Matka on myös lyhyt - päästöjä tulee vähemmän ja aikaakin säästyy. 

Muutama käytännön matkavinkki Gdanskiin: Halpalentoyhtiö Wizz Airin edullisen lipun matkustusehdot ovat hyvin tiukat - laukku saa olla vain pieni reppu (sitä vahditaan) ja paperit on printattava itse etukäteen. Ratkaisimme laukkuasian ottamalla yhdelle perheenjäsenelle ruumaan menevän laukun, jonne mahtuivat kaikkien tavarat. Lentoasemalta keskustaan pääsi puoli-ilmaisella bussilla (klik lisätietoa). Pääosin ostokset hoituivat kortein. Korttimaksuissa on kuulemma edullisempaa valita valuutaksi paikallinen zloty. Gdanskissa oli helppo löytää paikasta toiseen. Pieni haaste ja hupi oli puolan kieli, paikkojen nimet ovat pitkiä ja täynnä konsonantteja. 

Puistoja olisi varmasti löytynyt lisääkin, mutta tämän verran me ehdittiin. Kauppakeskuksissakin pyörittiin, mutta niistä ei tässä. Onko sinulla kokemuksia Puolasta? Mukavaa viikonloppua!

Lisää lukemista:

Tulppaani-iloa 1: Vaaleanpunainen pilvi sekä ripsut

Viime syksynä istutin jonkin verran tulppaaneja ja muita sipulikukkia (omasta mielestäni paljon, jonkun toisen mittapuulla aika vähän). Nyt ...