Näytetään tekstit, joissa on tunniste kultaköynnös. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kultaköynnös. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Huonekasvikuulumisia


Auringonsäteet alkavat vähitellen löytää tiensä viherhuoneeseen. Katsotaanpa miten kasvit ovat selviytyneet talvesta. Viherhuoneen lämpötila on nyt noin 16 astetta, mikä on monille kasveille parempi kuin perushuoneenlämpö. En ole pitkään aikaan kirjoittanut viherhuoneen asukeista, joten otan tällä kertaa yleiskatsauksen huonekasvieni pariin. 
Katon amppeleissa ovat ruoholilja (Chlorophytum, kokovihreä luonnonlaji) ja juoru (Tradescantia sp.)



Suhtaudun huonekasveihin arvostavasti mutta huolettomasti. Mieleenikään ei tulisi heittää jotakin kasvia pois, jos se esimerkiksi kukkii huonosti. Kukat ovat vain mukava lisä kasveillani. Useimmat kasvit pysyvät elinvoimaisina vuodesta toiseen, kun niille vain tarjoaa säännöllisesti vettä ja toisinaan lannoitetta, uutta multaa, isomman ruukun tai jakaa kasvin pienempiin osiin.

Lisävaloa en käytä  merkittävissä määrin. Katossa on kaksi kasvivaloa, jotka valaisevat todella pienen alan eikä niihin saa ajastinta kiinni. Esimerkiksi kiinanruusulle tarjoan toisinaan "valohoitoa". En tiedä, onko satunnaisella valolla merkitystä, mutta se on hyvinvoivan näköinen. Kiinanruususta tein postauksen pari vuotta sitten, täällä.
Kiinanruusu (Hibiscus rosa-sinensis) on kuvassa se, jonka yläpuolella on lamppu.

Sain syksyllä joitakin pistokkaita. Kasvu on ollut hidasta vähässä valossa. Pikkupeikonlehti on pärjännyt ihan hyvin. Alkuperäinen ainokainen lehti voi hyvin ja sen lisäksi on kasvanut toinen pienempi lehti (isomman alle, jossa se saa vielä vähemmän valoa). Vaikka peikonlehti tunnetaan liuskoittuneista lehdistään niin on ihan tavallista, että nuoret lehdet ovat ehjiä, kuten tälläkin.
Pikkupeikonlehti (Monstera deliciosa 'Borsigiana'), taustalla mm. perhosorkidea. Tämä sama kukki jo joulun aikaan.




Limoviikuna (Ficus benjamina) näkyy kauempaa ekan kuvan vasemmassa reunassa
Limoviikuna oli joskus aiemmin varsinainen riesa talvisin, kun se pudotteli niin paljon lehtiä. Nyt limoviikunani on voinut hyvin koko talven. Luulen yhden syyn olevan se, että en anna sen kuivua välillä. Limoviikunalle periaatteessa on hyvä, että se hieman kuivuu kasteluiden välillä, mutta silloin se helposti pudottelee lehtiään. Kastelen sen kerran viikossa ja sillä on kestokasteluruukku. Lisäksi luin, että limoviikuna voi vähitellen tottua varjoisaan kasvupaikkaan. Oma limoni on harjoitellut pimeitä talvia jo tosi monta vuotta, joten ehkäpä talvehtiminen on siksi alkanut sujua.   
  

Huonekuusi eli norfolkinaraukaria  on todella hyvävoimaisen näköinen. Näin siitä huolimatta, että paras paikka olisi valoisa ja alle 10 astetta. Tämä on huonekuuseni numero kaksi. Edellinen oli pari kesää sitten liian lähellä ikkunaa ja kuivahti auringossa.  
Huonekuusi ( Araucaria heterophylla)

Enkelinsiipi kiemurtaa katossa. Tuo lehdetön on kultaköynnös, joka on monen metrin matkalta kalju ja sitten on taas lehtiä.

Enkelinsiipi, kuivan virallisesti korallibegonia,  on pudottanut suuren osan lehdistään. Onneksi se pitäisi joka tapauksessa leikata, koska se kiemurtaa katossa asti. Sen kun napsauttaa keväällä matalaksi, niin loppukesästä se on taas katossa. Hullun elinvoimainen kasvi.


Enkelinsiiven vieressä seinille kiipii kultaköynnös. Kultsista olenkin kirjoittanut jo aiemmin, kun menin leikkelemään sitä vähän liikaa. En ole edelleenkään selvittänyt minkä osan katkaisin, hyvin näyttää yhä pärjäävän. Tarina ja hoito-ohjeita täällä. Terraarioamppelissa kiikkuu edelleen herttalyhty eli herttaköynnös. Amppelien tekemisestä ja ripustamisesta kerroin täällä. Seuraavassa kuvassa näkyy toinenkin lasipallo, sen sisällä (vaikkei kuvassa näy) kiikkuu ilmakasvi. 
Pikkupöydällä joulukaktus ja enkelinsiipi, amppelista valuu herttaköynnös. Oikealla kultaköynnös.
Näissä amppeleissa... hmm, vasemmalla juoru, oikealla... Mikäs tämä onkaan... kovalehtinen?

Pelargonit talvehtivat tänä vuonna suurelta osin viileässä pikkueteisessä. Siellä on tosi huono valo. Niitä kävi sääli ja siirsin ne nyt viherhuoneeseen (ekassa kuvassa näkyy rivi). Kasveja on myös olohuoneessa. Viirivehka kukki loppuvuodesta hienosti, samoin paavalinkukka eli saintpaulia. Molemmat lopettivat jo. 
Etualan viirivehkalla (Spathiphyllum) on jo ikää. Sitä pitää keväisin karsia (tai vaihtaa isompaan ruukkuun) niin se on taas hyvännäköinen koko vuoden. Paavalinkukka ikkunalla oikealla.
Maaorkidea

Kevätkylvöt ovat alkaneet, siitä viimeinen kuva! Pian on tasot täynnä ruukkuja! Tässä postauksessa oli vain osa huonekasveistani. Kurkataan viherhuoneeseen toistekin, toiveitakin saa esittää.

Ensi viikonloppuna olen menossa tutustumaan ihan erityisiin huonekasveihin. Tarkoitus on tehdä vierailusta heti viikonloppuna postaus. Palataan siis aiheeseen!




lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kultaköynnöksen lonkeroissa


On mennyt niin paljon aikaa tietokoneen ääressä, etten ole saanut aikaiseksi istuskella vielä lisää blogipäivitysten parissa. Asia pitää korjata! Kevät keikkuu, lunta, räntää ja vettä saadaan vuoronperään ja auringonpaistetta kaupan päälle! Taimetkin sentään kasvavat ja viherkasveistakin on iso osa vielä hengissä...
Kultaköynnös Epipremnum pinnatum

Viherkasvien keväthuolto venyi ja vanui ja sitten paljastui melkoinen kirvapopulaatio viherhuoneesta. Jouluksi hankittu jouluruusu lensi ensin pihalle, sitten sinne rojahti suuri palmu. Edelleenkään en ole saanut aikaan Lopullista Suurta Puhdistusta, joten viherhuone on pannassa pikkutaimilta. Kevään taimet ovat pitkin keittiön ja olohuoneen ikkunalautoja. 
Tomaatin taimia, onneksi osa on jo isompia kuin nämä kuvassa.

Muiden blogien innoittamana kokeilen tänä vuonna ekaa kertaa kelloköynnöksen kasvatusta. Se tekee tosi hauskoja taimia, heti paljon isompia kuin tomaatin taimet, joita muuten lähinnä on ikkunoillani. Alkuvaiheessahan nämä ovat. En ehkä ehdi saada kukkia kesällä, mutta jos edes vihreyttä. Siemeniä ostin yhden pussin. Ihan mukavasti ovat itäneet, tällä hetkellä näyttää siltä, että saan neljä taimea. Ei tullut kovin montaa siementä pussissa, olisiko ollut kuusi! 
Kelloköynnöksen pikkutaimia

Suurin osa viherhuoneen kasveista tuntuu olevan ihan kunnossa kirvalöydöstä huolimatta. Yritin tehdä kultaköynnökselle kevätleikkausta. Mietin, että tästä voisi tehdä blogipäivityksen. Kertoa, kuinka se tekee valtavan pitkiä lonkeroita, joista vähitellen putoaa lehdet niin, että viisimetrisen varren päässä on muutama lehti. Niitä sitten leikkelen pois.

Kultaköynnöksen muutaman metrin kaljun varren päästä löytyy pitkä pätkä hyväkuntoisia lehtiä

Pohdiskelin, kuinka blogissa pitäisi kertoa, että on oltava tosi varovainen, ettei leikkaa sitä lehtensä pudottanutta lonkeroa, jonka päässä onkin kiinni se kaikkein rehevin osa kasvia... 
- Ja hups, nipsnaps, olin leikannut sen! -  Eihän siinä muuten mitään, kasvaahan tuo uudestaan. Mutta että pitäisi irrottaa ne varret tuolta seinältä, jotka eivät enää ole ruukussa kiinni. Mikä vaiva! 
Köynnös tekee ilmajuuria ja on kasvanut seinään kiinni, jykevillä kiinnittimillä, monesta kohtaan. En tiennyt, miten olisin saanut oikeat lonkerot irti. Pistin tyngän pään vesilasiin ja tarkkailen tilannetta. Laitan varren seuraavaksi kylvömultaan juurtumaan. Ehkä minulla pian on kaksi kultaköynnöstä, joita en enää koskaan saa irti toisistaan...
Tummimmat kohdat ovat kultaköynnöksen kasvattamat "seinäkiinnittimet"



Mini-Info: Kultaköynnös
Tykkää hajavalosta, ei siis suoraa auringon paistetta. Jos valoa on liian vähän, lehdet muuttuvat täysin vihreiksi.

Keväästä syksyyn multa pidetään kosteana, lannoitetaan parin viikon välein. Talvella annetaan vähän niukemmin vettä. Voi kasvaa amppelista alas, paalua ylös tai minä olen tukenut narulla seinille ja on kiinnittynyt seiniin myös itse.

Vielä kuva monta vuotta vanhasta viirivehkasta. Eräässä tv-ohjelmassa tässä äskettäin "asiantuntija" selitti viirivehkasta, että se on semmoinen, että kannattaa heittää pois vaan, kun ruma siitä tulee. Ostaa sitten aina uuden. Olin ihan sydämistynyt. Minulla on ollut sama viirivehka ties miten monta vuotta. Karsin sitä rajuin ottein jostain reunasta keväisin, että mahtuu taas ruukkuunsa ja siinä se sitten rehottaa, kunhan vesipalvelu toimii. Tänä keväänä on (silläkin!!!) huolto tekemättä, ei ole edes lehtiä pyyhitty. Ei tuo nyt silti kovin pahalta näytä?!

Viirivehka on evakkopaikalla kun raivasin taimille tilaa. Turhan matala kukkapylväs. 

Toivottavasti alkaisi syntyä useammin näitä päivityksiä. Sillä jos en tee itse päivityksiä, en saa aikaan myöskään lukea muiden blogeja. En ymmärrä miksi, kun blogien lukeminen on kuitenkin niin mukavaa?! Toivotaan parempia kevätsäitä ja hyviä kylvöjä!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Mullanvaihtoa kevättä odotellessa




Helmikuu ja kasvien mullanvaihdon aika on täällä! 

Uuden kasvukauden alkaessa uusi multa ja mahdollisesti isompi ruukku tuo virtaa ja viherrystä talven haalistamille sisäkasveille. Isoille tai vanhoille kasveille ruukun- tai mullanvaihtoa ei onneksi tarvitse tehdä vuosittain. Uudistettu viherkasvi tuo myös ekan ripauksen kevättä keittiööni.

Ympäri viherhuonetta luikertelevalle kultaköynnökselle löysin viime vuonna kivan altakasteluruukun, jossa se saa pärjätä useamman vuoden.   

On aina melkoinen projekti miettiä, mitkä kasvini tarvitsevat uuden ruukun ja miltä kasvilta sen ruukun kierrätän, kun ylimääräisiä isoja ruukkuja ei juuri ole. Tykkään altakasteluruukuista. Siis käytännöllisyyden, en ulkonäön takia. Ne ovat huolettomia reissujen aikana. Olen tehnyt puutarhavihkooni (josta kerroin täällä) muistiinpanoja isojen kasvien ruukun vaihdosta. Joihinkin ruukkuihin olen laittanut seinään päin olevalle sivulle tarran, jossa on vuosiluku, koska kasvin ruukku on vaihdettu. Sieltä ajantasainen tieto löytyy kaikkein selkeimmin.


Lukinlilja (Hymenocallis imperialis) täytti vanhan ruukun


Lukinliljat kasvattavat vahvoja juuria. Onneksi tämä yksilö oli rumassa muoviruukussa, jonka saatoin leikata rikki. Muuten sitä ei saanut ulos!

Juoru (Tradescantia)

Otin käsittelyyn juorun, joka on kasvanut 2-3 vuotta Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan pistokkaasta. Juorut ränsistyvät nopeasti. Niistä on usein järkevämpi leikata pistokkaita ja heittää vanha kasvi pois. Pistokkaat voi laittaa suoraan uuteen multaan, ne juurtuvat helposti. Minä laitoin pistokkaat amppeliin ja amppelin keittiöön. Katsotaan lähtevätkö ne kasvuun ilman suurempaa hoivaamista.





Nyt alkaa tulla kevätfiilis, pitää saada keittiö vihreämmäksi! Siellä on vielä lumihiutaleita ikkunassa. Tein ne lasten kanssa silloin kun oli synkkää ja lumetonta. Nyt on ulkona lunta ja kun se seuraavan kerran sulaa, niin saa minun puolestani kevät tulla!
Tein hauskan löydön viherhuoneen pöydän alta. Nurkkiin on talven aikana kertynyt roinaa ja siivosin hiukan. Äkkiä huomasin heleää viherrystä! Blogikuvauksissa (terraarioamppeli, klik) käyttämäni suikeroalpi oli unohtunut laskipurkkiin veteen ja siellä se kasvoi innokkaasti! Nostin sen keittiön ikkunalle kun oli niin keväisen värinen ja urheasti kasvanut pimeässä!
Suikeroalpi lasipurkissa

Nöpö-kissa torkkui viherhuoneessa koko sen ajan kun touhusin kasvien kanssa. En anna sen oleilla siellä vapaasti, koska se maistelee kasveja. Nöpö lipoi huuliaan ja yritin saada siitä söpön kuvan. Ei onnistunut, tuli tällaisia…  En ole ennen tehnyt giffiä, katsotaan toimiiko.

Ehkä sitten ensi kerralla söpömpiä…? Mukavaa viikonloppua!

Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...