Piinaavan suhmuraisen
pimeä marraskuu vaihtui kertaheitolla talveksi, kun kuun vaihde toi ihanasti
lunta tänne lounaisnurkkaankin. Havahduin eilen illalla joulukuun alkuun ja
päätin laittaa tauon jälkeen esille villasukkajoulukalenterini. Jos olet samanlainen viime hetken tekijä ja tavaran varastoija kuin minä, niin tämän ehtii vielä hyvin toteuttaa!
Lunta on ohuenohut kerros, peltojen sänki paistaa sen läpi, mutta miten paljon valoa se tuokaan! Marraskuun suhmuraisuus ahdisti erityisesti autoilijan näkökulmasta. Ratissa kyttäsin silmä kovana eteen mahdollisesti loikkivia peuroja ja kävelijöitä, jotka pelkäsin huomaavani liian myöhään. Onneksi sekä kävelijät että peurat käyttäytyivät hyvin. Peuratkin lönkyttelivät ihan rennosti.
 |
| Marraskuun viimeisen päivän VALO peltojen yllä! |
Villasukkajoulukalenterin
tarvikkeiksi tarvitaan kasa villasukkia, eksyneitä lapasia, pörrösukkia ja mitä ikinä keksii. Tähän uppoavat kaikki parinsa
hukanneet villasukat. Ja oma
lukunsa ovat söpöt pikkuruiset sukat, joista käyttäjät ovat kasvaneet ulos. Numerolaput on kiinnitetty villalangalla
sukkiin. Sitten ripustetaan naru sopivaan paikkaan, otetaan pyykkipoikia ja
ripustetaan sukat sikin sokin. Yksi huvi on etsiä oikea sukka, joten
järjestykseen ei numeroita kannata laittaa.
Mitä sukista sitten
löytyy? Minulla on kaksi lasta, joten sukassa saattaa olla kaksi karkkia. Meillä on
myös ollut vuorot, että toinen saa kurkata sukkaan parillisina ja toinen
parittomina päivinä. Näin jos sukasta on löytynyt vaikkapa yksi pikkutavara,
niin toinen on voinut olla luottavainen, että jossain kohtaa hänellekin tulee
jotain vastaavaa. Kovin pienille lapsille tällainen vuorottelu voi olla liian vaativaa. Lisäksi kalenterista
on tullut ainakin joulurunoja, arvoituksia, tarroja ja esimerkiksi joulukuusen
koristeita. Nyt lapset ovat niin isoja,
että ripustin tämän enemmän omaksi huvikseni, mutta eiköhän se silti tyhjene.
 |
| Yhtenäisemmän ilmeen saisi tietysti käyttämällä vain yhdenlaisia pyykkipoikia ja sävysävyyn sukkia. |
 |
| Sukkarivin takana on viherhuone. |
Pihalla piti tietysti kuvata LUNTA ja valoa. Eniten pidin oksista.
 |
| Haapa on unohtanut lehtiä puuhun |
 |
| Kerroin hitaasti lehtiä pudottavasta hevoskastanjasta aiemmin. Nyt ei ole lehden lehteä. |
 |
| Talitintti lumisateessa |
Kuvittelin tekeväni tämän päivityksen aamulla, mutta pitikin lähteä ihan kaupunkiin asti. Olin unohtanut tyttären tanssinäytöstreenit. Samalla reissulla käytiin joulumarkkinoilla. Tuomiokirkon ympäristö oli Turussa kaunis.
Mukavaa joulukuun alkua!
