Kuun vaihteen yllätyskukkija

Syyskuun loppu tarjosi yllättävän kukkijan, värisointuvia leppiksiä, ilmaisia supermarjoja, istutushommia ja ruskaa. Arjen kiireet ovat imaisseet mukanaan, mutta nyt pientä päivitystä!

Kesällä 2018 minulla kukkivat ensimmäistä kertaa pioniunikot. Aiemmin minulla ei ole ollut isompaa määrää minkäänlaisia unikoita, joten niiden tavat ovat minulle vieraita. Ajattelin, että niitä ilmestyy varmasti jatkossakin, kun siemenkotia oli kerran valtavia määriä. Nämä kuvat ovat heinäkuulta 2018:

Mutta kuinkas kävikään?

Saapui kesä 2019, eikä unikon unikkoa näkynyt missään.
Ei mitään.
Kunnes syksyn tullen maasta alkoi nousta tutun näköisiä lehtiä. Ja toden totta, syyskuun lopulla näkyi jo nuppuja! Ilmat kävivät niin kylmiksi, että pelkäsin tämän tarinan päättyvän siihen. Paleltuneita onnettomat? 
Mutta ei sentään, kas tässä:

Pioniunikko 28.9.2019

Minulla on näitä edelleen pari maljakossa keittiön ikkunalla. Syysversiot tuntuvat kestävän maljakossa paremmin kuin kesäiset. Ja miten onnellisia kaikki kukkakärpäset olivatkaan pihalla tässä pörrätessään!

Onkohan nyt niin, että unikot pitäisi kylvää keväällä eikä syksyllä. Onko talvi siemenille liikaa? Vai onko muita selityksiä?

Tähän kuvaan sain osumaan neljä leppistä!

Aronioita & leppiksiä 

Piristystä ovat tuoneet myös leppäkertut, joita on ollut tänä syksynä tosi paljon. Menin poimimaan lisää marja-aronioita. Kävi kuten aiemminkin syksyllä: Marjojen joukossa lymyili leppäkerttuja. Vaikka palautin niitä takaisin puskaan heti, päätyi niitä keittiöön melkoinen joukko. Kiikutin niitä takaisin pensaaseen ja koitin ottaa kuvia. Melkoista vipellystä oli tarjolla.
Aronialla on kaunis, leppäkerttusointuva ruska-asu!

Olen nyt ahkerasti syönyt aronioita pakkasesta. Ne eivät ole kovin hyvän makuisia. Olen lukenut, että pakastaminen parantaa niiden makua. Minusta ennemminkin jäisenä syöminen on hyvä tapa. Silloin ne eivät maistu juuri miltään. Sen sijaan ne ovat täyteen ladattu antioksidanteilla, vitamiineilla ja hivenaineilla. Kannattaa siis upottaa niitä esim. jugurttiin! Ja istuttaa pari helppohoitoista pensasta pihaan!

Lokakuu saapui, märkiä helmojaan pimeydessä heilutellen, vesipisaroita katuvaloissa sirotellen. Halla vei daaliat ja pavut ensimmäisenä. Se oli kyllä jo syyskuun puolella. Ja luntakin on ensimmäiset hippuset nähty, mutta meillä ne katosivat jo ennen maahan ehtimistään.

Lakastunut daalia

Kylmän purema kelloköynnös

Palaan istutushommiin ja ihanaan ruskaan toiste! Mukavaa viikonloppua!