Vanhoja pelargoneja ja uusia pistokkaita

Juttua pistokkaista ja pelargoneista, joilla on tarinoita. Eli nyt ei puhuta niistä pelargoneista, joita kahmitaan mukaan puutarhaosastoilta keväällä ja viskataan pois syksyllä. Lopuksi iloisesti yllättäneestä postista.

Vasemmalla pilkottaa Hillevi ja edessä uudet pelargonihankintani Linea ja Pink Pandora

Viime viikonloppuna Turun Piha & Puutarha -messuilla kuuntelin, kun Tiina Niittynen kertoi vanhoista suomalaisista pelargoneista. Hänelle oli laitettu ohjelmaan kiva ja kuvaava titteli: Pelargonipuutarhuri. Kaverina hänellä oli Maija, tuossa pöydällä.

Pelargonipuutarhuri Tiina Niittynen

Tiina Niittynen kertoi tavoitteesta kerätä talteen vanhoja suomalaisia pelargoneja. Niitä, joita on kasvatettu ikkunalaudoilla sukupolvesta toiseen, jaettu pistokkaina eteenpäin, varjeltu aarteina ja jopa pakattu mukaan evakkomatkalle. Vanhoja pelargoneja on monen näköisiä. Usein ne ovat rotevia ja korkeampia kuin peruspelargonit, kukintoja on vaikka millaisia. 

Pelargonipistokas Hillevi menossa multaan

Pelargoniharrastuksessa ollaan siis aika kaukana niistä massoista, joita ladotaan puutarhamyymälöiden pöytiin tuhansittain alkukesällä ja hamstrataan mukaan suoraan rullakoista ("Valkoiset ovat taas loppu!"). Niistä, jotka päätyvät syksyllä roskiin. Asiantuntija tunnistaa yleensä kasvista heti, onko se vanhaa kantaa vai uusi lajike. 

Pistokkaita, Hillevi ja lääkepelargoni

Tärkeää on sekä saada talteen vanhojen lajikkeiden geneettinen monimuotoisuus että yhdistää pysyvästi toisiinsa kasvit ja niiden tarinat, ennen kuin ne unohtuvat. Paljon tarinoita on tietysti jo unohtunutkin eikä niitä ole mahdollista enää löytää. Toisaalta tulevaisuudessa geenitekniikka voi mahdollistaa, että eri puolilta Suomea löydetyt kasvit voidaan todeta samaksi lajikkeeksi ja yhdistää sukujuuriltaan jonnekin päin Eurooppaa.

Tiina Niittysen yritys Pelargonitaivas kasvattaa näitä kasveja ja vuonna 2016 perustettu Suomen Pelargoniyhdistys kerää tarinoita. Onko sinun sukulaisellasi tai tuttavallasi vanha pelargonialajike? Kerro siitä yhdistykselle nettisivujen kautta (linkki)!

Pelargonipistokas, josta on jo irrotettu pari ylimääräistä lehteä. Vielä voisi ottaa: 2-3 lehteä riittää

Minun suvussani ei ole vanhoja pelargoneja. Jo viime vuoden messuilta ostin ainakin Hillevin ja tänä vuonna vaaleanpunaisen tulppaanipelargonin Pink Pandoran ja Linean. Otin myös tänä keväänä pistokkaita viime vuonna hankkimistani pelargoneista. Saa nähdä, kehittyykö tästä harrastus. Toistaiseksi pelargoninkasvatustaitoni eivät ole olleet kovin vakuuttavia, mutta voihan tässä kehittyä! Yksi ongelmakohta on talvi. Säilytin omiani eri puolilla taloa ja pohjoisen puolella olleet kuolivat. 

Pistokkaiden oton ei pitäisi olla kovin vaikeaa, ovathan pelargonit levinneet ennen talosta taloon. Olennaista on ainakin, ettei niihin jätä liian montaa lehteä. Paljon muitakin neuvoja annetaan, esimerkiksi täällä on ohje.

Ananaskirsikka

Muitakin pistokkaita olen ottanut. Talvetin ensimmäistä kertaa ananaskirsikan ja sen pistokkaat vaikuttavat oikein reippailta!
 

Ananaskirsikan pistokkaat vesilasissa

Lopuksi: Sain kaunista postia! Voitin siemeniä Valkoista salviaa -blogin arvonnasta. Tuli niin kaunis kirje. Ja eikun taas kylvämään…

Samettikukan, jaloakileijan ja salkoruusun siemeniä

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä on niin kauniin keväistä, toivottavasti sielläkin!