Uusi lasiterassi ja joulukuulumisia

Koko syksy meni blogitauon merkeissä. Näin joululomalla ehdin vihdoin päivityksen pariin. Esittelen suurimman uutiseni puutarharintamalla eli uuden lasiterassin! Lisäksi kuvissa joulukuun tunnelmia. Mekin saatiin lunta ja sitä ennen käytiin Turussa hakemassa joulufiilistä.

Talon päädyn pikkuterassi on laajentunut lasilaatikoksi. Laatikko on talon länsipäädyssä. Ovesta pääsee eteisen kautta saunaan, joten ajatuksena on istuskella tässä saunomisen välissä sekä muutenkin ilta-auringon puolella. Joulusaunasta tämä toki jo testattiin, mutta varsinainen kalustus tehdään keväällä. Meillä on ennestään rottinkituoleja, jotka siirtynevät tänne. 

Lasiterassin kulmalla kasvoi osumaa ottanut mänty, joka hiljaksiin lahosi pystyyn. Se kaadettiin ennen terassiasennusta. Kun metsuri kerran piti paikalle pyytää, kaadettiin samalla lähekkäin kasvaneista suurista koivuista etummainen polttopuuksi ja hieman lisää valoa pihaan toi yhden kuusen kaato. Toki valon takia kannattaisi kaataa useampikin suuri puu, mutta toisaalta niitä tarvitaan melu- ja näkösuojaksi. Juuri kun terassi valmistui,  bongasin naapurin alakouluikäisen lapsen pärisevän puutarhan reunaa eestaas mopolla. Olen aika meluherkkä, mutta pistän keväällä jazzin soimaan ja lasilaatikon ovet kiinni, niin saan rauhassa nauttia kevätauringosta. 

Kuvan etualalla terassin pohja vasta rakenteilla marraskuussa, kun metsuri kaataa puita "vuoren" rinteellä. 

Terassi valmiina. Kuva muutama päivä sittten ennen suurta lumisadetta. 

Lasiterassia varten piti ensin rakentaa puuterassin laajennus. Se tehtiin itse. Lasiterassin asennuksen hoitivat ammattilaiset. Keväällä on vielä iso projekti, kun tehdään istutukset terassin ympärille. Vanhojen istutusten kohdalle tulee portaat, joten ne pitää siirtää.  Muualla on ollut kiviä ja nurmikkoa. Melko iso homma siis. Mutta kiva kun on hyvä syy tehdä paljon uusia istutuksia! Pitää nyt talven aikana tehdä suunnitelma, mitä tuohon tulee. Jotain niin korkeaa, että terassin alusta peittyy. Eli taustalle pensaita ja eteen perennoja. Portaiden kohdalla kasvaa tällä hetkellä mm. isotöyhtöangervoa. Se sopii kooltaan hyvin tähän projektiin, joten siirrän sen uuteen kohtaan.   

Palaan siis terassiprojektiin keväällä. Laitan silloin postaukseen myös terassin mitat. 

Olkipukki ja possut muuttivat uudelle terassille. Valot heijastuvat kauniisti laseista. 

Juuri jouluksi tuli tänne lounaisrannikollekin kiva pieni lumikerros. Joulupäivänä sitten taivas aukeni ja lunta tuli lisää yli 20 senttiä. Tulipa joulupäivän liikunta kätevästi hoidettua lumikolan kanssa!

Humalaköynnös jouluaattona puutarhassa

Lumienkeli - teinin lumityöt

Pihatie joulupäivän lumisateessa.

Tapaninpäivän aamuaurinko autotallilla

Pergola joulupäivän lumisateessa 

Töiden merkeissä olen istunut tietokoneen äärellä paljon enemmän kuin olisi hyväksi. Blogipäivityksien teko vie minulta myös aina paljon aikaa, joten oli varmasti hyvä ratkaisu jättää niiden tekeminen kokonaan syksyltä. Kevään työkuviot ovat vielä epäselvät, joten nähtäväksi jää, millä tahdilla päivityksiä jatkossa syntyy. 

Loppuun vielä kollaasikuva Turusta, jossa Valon polku valotaidetapahtuma ilahdutti joulukuun alussa. Silloin ei ollut lunta, mutta pakkanen oli pureva!

Suunnitelmissa on, että teen tässä joululomalla vielä ainakin yhden päivityksen, johon kokoan syksyn kuvia.  Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

Piha tarvitsee puun

Mielestäni jokainen piha ansaitsee puun. Suurelle pihalle useampia, pikkuruiselle pihalle pikkupuu tai yhteisiä puita taloyhtiön pihassa. Puut ovat tärkeitä myös kaupungeissa. Ne lisäävät viihtyisyyttä ja vähentävät stressiä, vaimentavat melua, suodattavat ilmansaasteita ja varjostavat. Puiden tuottamat hyödyt voittavat monin kerroin putoavien lehtien ja oksien aiheuttaman vaivan. Lisäksi kannattaa istuttaa monenlaisia puita. Katsotaan miksi.  

Kuvassa Tuusulan asuntomessuilta Finnlog Hetena atriumpihan rusokirsikka, pieni puu pieneen pihaan (pihasuunnittelija Henna Väisänen). Oikealla omalta pihaltani kriikunan kukinta - kaikki hedelmäpuut ovat ihania keväällä kukkiessaan, ne hedelmät voivat olla vain sivuasia! Alhaalla talvinen mänty. 

Olen tavannut yllättävän paljon ihmisiä, joille puu on se roskan aiheuttaja pihassa eikä arvokas asia. Itselläni on useita hyvin suuria mäntyjä ihan talon vieressä. Kun katto on kohtuullisen jyrkkä ja sieltä on sammaleet poistettu, neulaset kyllä tulevat katolta alas. Helppo ne on kulkureiteiltä ja räystäiltä siivota. Ristiriitojen välttämiseksi kannattaa miettiä, minkä kokoiseksi puu kasvaa ja istuttaa se riittävän etäälle talosta. 

Uutta taloa rakentaessa kannattaa tutkia tontilla olevat puut ennen kuin päättää talon sijainnin. Usein jonkun kohdan voi jättää vanhaan korkoon ja säilyttää siellä puut. Näin saa valmiina kunnon puun tai puut pihan kruunuksi. Jos puiden kunto mietityttää, kannattaa kutsua arboristi, puiden asiantuntija, käymään. Hän osaa tutkia puiden kunnon pintaa syvemmältä. 

Lehtipuut kauniina talvella <3 Meidän pihatie 17.1.2021

Tässä  samoja puita kuin edellisessä kuvassa, mutta toisesta suunnasta marraskuussa 2020. Yhdellä koivuista vaikuttaa olevan ihan eri geenit kuin kavereillaan! Se oli vihreä kun muut olivat keltaisia ja tässä se loistaa keltaisena, kun muilla ei ole enää yhtään lehteä. 

Puut parantavat ympäristön laatua. Suuri puu ja sen suuri latvus ovat paljon pientä tehokkaampia monessa tehtävässä.  Jos siis tilaa on, kannattaa istuttaa suuria puita. Suuret puut poistavat tehokkaasti ilmansaasteita. Ne tuottavat happea ja varjostavat paahteelta. Lehtipuun lehdet heijastavat ylimääräistä auringon säteilyä pois. Myös puiden haihdutus laskee lämpötilaa helteellä. Talon lähellä kasvavat puut voivat siis jäähdyttää kesällä ja säästää talven lämmityskustannuksissa, jos ne toimivat tuulensuojana, 

Puu sitoo itseensä hiiltä talteen pitkäksi aikaa. Puu helpottaa kaupunkipihan hulevesien käsittelyä: Se imaisee ylimääräiset sadevedet ja haihduttaa ne taivaalle. Se parantaa maan rakennetta ja helpottaa veden imeytymistä maahan. Vanha puu lisää biodiversiteettiä, sillä sen rungolla on monen lajin koti. Puiden siimes luo ihmisille viihtyisän paikan.

Pihta Kultarannan puutarhassa

Potretissa pari meidän männyistä. Talokin pääsi mukaan ;)

Tällä hetkellä käytetään paljon aina niitä samoja puulajeja istutuksissa. Ongelmana on, että lämpenevässä ilmastossa niiden taudit ja tuholaiset voivat lisääntyä isoksi ongelmaksi. Pitäisi löytää paremmin muuttuvassa tilanteessa pärjääviä lajeja ja käyttää laajaa lajivalikoimaa. Kotipihallaan eksoottisia puulajeja kokeileva kotipuutarhuri, joka venyttää vyöhykesuosituksia, on siis hyvällä tiellä. Haasteena on löytää sopivia uusia taimia kokeiltavaksi. Avainasemassa ovat taimistot, joille tärkeää on, että viljelyyn otetuille uusille lajeille sitten myös löytyy ostajia.

Keväiset pihlajan lehdet

Tammen taimia tuntuu nyt olevan joka metsässä Turun seudulla. Ne hyötyvät pitkästä kasvukaudesta.

Jos jokin laji paleltuu pakkasissa, se ei vielä tarkoita, että kyseinen laji ei sopisi Suomeen. Monien lajien luontainen levinneisyysalue on tosi laaja. Usein meille päätyy liian eteläisien yksilöiden jälkeläisiä Keski-Euroopan taimistojen kautta. Tärkeää olisi, että alkuperäiskasvit olisivat joko levinneisyysalueen pohjoiselta reunalta tai sitten ylempää vuoristosta. Pitkän linjan puukokemusta Suomesta löytyy esimerkiksi Mustilan Arboretumista. Sieltä saaduista siemenistä kasvatetut puut ovat menestymisseurannassa pärjänneet pohjoisempana kuin aiemmin on tiedetty, esimerkiksi japaninsiipipähkinät vyöhykkeelle V sekä saarnivaahterat ja lännenhemlokit VI-vyöhykkeellä asti.

Euroopan valkopyökki (Carpinus betulus). Nuorta puuta en yleensä edes huomaa, kun se on omassa rauhassaan pihan nurkassa. Syksyllä se tulee ruskaväreissään esiin. Kasvuvyöhyke I-II

Balkaninhevoskastanjan silmut, kasvuvyöhyke: I-II(III)

Mikä on sinun lempipuusi omalla pihallasi? Tai minkä haluaisit?

Siipipähkinät ja muut jalopähkinät ovat minusta hienoja, sellaisen voisin ottaa. Tykkään kyllä ihan peruspuista männyistä pihlajiin sekä kukkivista puista. Tuo ekan kuvan kriikuna on loistava, koska sitä eivät syö edes rusakot ja myyrät. 

Puutarhavuosi 2020

Sain Rikkaruohoelämää -blogista Puutarhavuosi 2020 haasteen. Kiitos Between! Haaste on lähtöisin Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Pyörittelin tätä pitkään, kun kelailin viime vuotta, mutta vastailen lyhyesti. Ja kuvia vuodesta tietysti on mukana, osa ennen julkaisemattomia. 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
Suunnittelin ja rakensin miehen kanssa pergolan. Se oli todellakin uutta!

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Se pergola toteutui - vihdoin!

Viiva on pergolan paikka! Toukokuun alku. Takana näkyy myös lammelle menevä polku kivikasoina, sitäkin tuli kunnostettua ja istutin ympäristöä. 

Valmis! Pergola päädystä, kuvattu kasvimaan portilta

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun... 

Noh kasvirekka kävi pihassa…  Kaikki olisi mahtunut pienempäänkin autoon, mutta näyttihän se komealta. Tuli pari puuntaimea ja muutama pensas ja joku köynnös. Ja toki omallakin autolla jotakin tuli vuoden mittaan. 

4. Menetitkö kasveja?

No varmasti, mutta en kovin montaa eikä jäänyt ahdistamaan. Yhden erityisemmän orvokin söi metsäetana (löysin pulskan syyllisen) ja saa nähdä nouseeko kasvi enää, epäilen. Eräästä liikkeestä tilasin talvella kasapäin siemeniä siitä innostuneena, että siellä oli sillkitassun siemeniä. Pussissa oli reilusti alle 10 siementä. Yksikään ei kasvanut. Taas sieltä tuli siemenluettelo, en ole avannut. Sattuuhan sitä, mutta ajattelin tällä kertaa tilata jotain muuta, jostain muualta. 

Uusia kasveja: tervaleppä

 
5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Olen kiinnostunut vähän kaikesta ja ottaisin ihan vaikka mitä. Metsäpuutarhaa olisi ihana kehittää, alppiruusuja ja saniaisia… Harvat saniaisyritykseni ovat kuolleet, viime aikoina en ole niitä yrittänyt. Erilaisia pensas- ja köynnösruusuja voisin ottaa. Ja perennoista pidän laajasti.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

 Toistan itseäni, mutta pergola on niin näkyvä elementti, että se ei unohdu.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ekaa kertaa keväällä kukkivat oikein upeasti monilajiset sipulikukkaistutukset, lähinnä tulppaanit. Se oli ihanaa! Muistan kun muutin tänne ammoin loppusyksystä ja kaivelin maahan isot pussit sipuleja. Suunnilleen mitään ei noussut. Joten osaan tätä arvostaa. Enää en tosin tunge tulppaaneja kovaan saveen... Olen oppinut jotain. 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tykkään kovasti tervalepän taimesta, joka näyttää viihtyvän lammen rannalla.Se on tosi komea, koska kaverini hankki sen, sillä itse en olisi osannut ostaa niin suurta.  

”Vuorelle” lammen ylle rakensin yksinkertaisen mietiskelypaikan ja olen iloinen, että hankin sinne atsalean. Se ei vielä ollut mitenkään parhaimmillaan, mutta ehkä jatkossa. Niitä voisin ottaa lisääkin.

Perennoista mainitsen kivat eriväriset kärsämöt! Kylvin niitä siemenistä. Niiden pitäisi talvehtia.  

 

Kuvassa mietiskelypaikka näyttää oudon avaralta. Edessä vas. on vihreänä atsalea. Penkin taustan ruskea seinämä isoista pudonneista männyn oksista on uudelleenrakenteluvaiheessa.  Penkillä on Nöpö 

Näköala mietiskelypaikalta lammelle, pergola (vasen nurkka) ja kasvihuone näkyvät myös

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Aiemmin hankitun (”halvalla sain”) Pohjantähti köynnösruusun siirsin pergolaa vasten. Siitä on tullut blogissa sellaista palautetta, ettei ehkä olisi kannattanut vaan parempi olisi ollut laittaa se mahdollisimman syrjään. En sitäkään pidä virhehankintana, mutta paikka ei ehkä ole se paras.

Jos pergolaan hankittu sinisade heittää henkensä nyt talvella niin sitten se ei ollut kovin hyvä hankinta!  Mutta otin tietoisen riskin. 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Pergolaan istutettu uusi Zilga sai heti kypsäksi pienen tertun rypäleitä. Se oli mukavaa, etenkin kun mokailin istutusvaiheessa (kirjoitin siitä heinäkuussa).

Japaninvaahtera, jonka hankin syksyllä 2019 alesta, voi hyvin ja on nätti. Kuvat kevät ja syksy 2020:

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pergolan luokse istuttamani kesäkukat olivat pettymys, kun ne lähtivät niin hitaasti kasvuun. Odotin kukkaräjähdystä. Loppukesällä alue oli jo kiva. Postauksen ekan kuvan unikot ovat elokuulta.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Pergolaan meni lautaa, kiinnikkeitä, ostettiin penkin jalat ja keinu. Toiseen päähän pihaa portaiden luo hankittiin uusi valaisin, joka ei olekaan ehkä vielä näkynyt blogissa. Palataan sinne päähän pihaa toiste.  

Kaikenvärisiä kärsämöitä pergolan luona elokuussa

Pergolan luona alkoi (vihdoin) elokuussa kukkia

13. Mitä opit?

Se ei ole uusi tieto, että en arvosta kasveja, jotka vaativat jatkuvaa palvelua, kuten kastelua. Ehkäpä opin, että tämän takia laajat kesäkukkaistutukset eivät todellakaan ole minun juttuni. Toki kastelin myös puun taimia ahkerasti ja aion silti jatkossakin hankkia puita. Puusta on pitkään iloa ja sitä tarvitsee kastella kuitenkin vain lähinnä ekana vuonna.  

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Suuria suunnitelmia ei vielä ole. Kunnianhimosta yritän pysyä kaukana. Kauhua ei sentään. Sormet tekee mielellään vielä muita asioita, mutta puutarha-aiheista lukeminen nostaa intoa.  

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Huh, tämä meni yöhön. En jaksa ainakaan nyt heti miettiä haastettavaa. Laitan tämän ilmestymään aamulla. Mielellään saat tarttua, jos haluat tulla haastetuksi! 

EDIT Haastan Annelin Pihakuiskaajan matkassa blogista!

Tuholaisten kiusaksi ja ruskaa iloksi

Onneksi puutarhan tapahtumat ovat tähän vuodenaikaan hitaita. Mukaan ehtii, vaikka muut asiat ovat olleet mielessä päällimmäisenä. Toisaalta jos jokin otus päättää popsia rakkaan kasvini, niin äkkiähän se vahinko tapahtuu. Suojaamaan siis! Postauksen loppupuolella syksyn tunnelmakuvia.

Kerroin aiemmin istuttavani tänä vuonna jonkin verran tulppaaneja ja muita sipulikasveja. (Omalla mittapuullani istutin paljon, mutta yleisesti katsoen ihan keskivertoa tämä on ollut.) Tein yhden uuden alueen sekoitusistutukselle ja kovasti toivon, että sieltä kukkameri nousee. Myyrien runsaus tänä vuonna huolettaa. Tein tällaisen hassun suojauksen tulppaaneille:

Poistin kiveyksen reunasta nurmikon ja istutin sipulikukkia ja yhden pensaan. Irtonaiset betonikivet ovat väliaikainen apu..

Minulla oli puoli rullaa jyrsijäverkkoa. Tungin sen reunat maahan ja levitin kaksi kaistaletta limittäin. Toinen reuna on kiveyksen päällä ja muutama kivi painona. Ja sitten keväällä kiskon tuon pois, ettei tulppaanien tarvitse noista pienistä rei'istä tunkea. Ekat piipot toki mahtuvat sieltä hyvin nousemaan. Vesimyyrät perhanat tietysti saattavat kaivautua syvemmältä sivulta paikalle, mutta voinhan partioida ympärillä kyttäämässä niiden reikiä.

No joo, vähän hymyilyttää itseäkin tämä viritys. Ei ehkä hymyilytä, kun kiskon tuota kevätkohmeisesta maasta, mutta toisesta reunasta se on siis onneksi irti maasta. Jyrsijäverkon loppu oli tarkoitettu uuden hyönteishotellin tekoon, suojaksi hotellin eteen linnuilta. Jospa sitten keväällä tulisi sekin tehtyä, kun verkko vapautuu.

Jyrsijäverkkoa jäi vielä pieni pala. Mietin, että mitäs tällä suojaisi. Ainoa, jonka ympärille se riitti, on uusi pikkuvaahterani. Pakko oli alemyynnistä tämä ostaa. Vaahtera tarvitsi kotia ja minä vaahteraa. Suunnitelmissa oli kyllä jonkun talvenkestävämmän hankkiminen, mutta kokeillaan nyt tätä. Suotuisissa oloissa ollaan. Nimilappu on nyt jossain hyvässä säilössä, mutta japaninvaahtera (Acer palmatum) kyseessä. Sama puu postauksen ensimmäisessä kuvassa ja kahdessa seuraavassa:

Vaahteralla oli ihana syysväri. Nyt se on jo risuvaiheessa. Muutaman päivän päästä totesin, että tuo jyrsijäverkko ei toimi kuin ruokalappuna rusakoille. Nehän kurottavat siitä yli. Kietaisin siis ympärille vielä vihreää vanhaa verkkoaitaa, joka on reilun metrin korkuista ja riittävä jäniksiä vastaan. Jos peurat ovat riesana, niin sekään ei riitä. Vaahtera tuskin on rusakoiden ykkösherkku, mutta noin ohuessa rungossa yksikin hampaiden teroitus voi olla kohtalokas. Tässä lähellä ovat myös ne äskettäin istuttamani rusakoiden herkut, pensasmustikat, niiden ympärillä on nyt tätä samaa vihreää verkkoa. Rusakoiden suosikki puutarhassani ovat omenapuut. 

Kahdella verkolla suojattu vaahtera

Myyriä vastaan siis paras runkosuoja on sellainen, joka on lähes runkoa vasten. Yleensä hyvin toimii kevyesti ihan rungon ympärille kiinnitettävä ohut muoviverkko tai spiraali, ei välttämättä metallista jyrsijäverkkoa. Tärkeää on tunkea suoja ihan maahan kiinni, ettei myyrä helposti pääse sen alta.

Lähikuva vaahteran alapuolella kasvavasta verikurjenpolvesta huurteisena aamuna. Sen syysväritys kestää pitkään.

Seuraavassa puskassa asuu ihan kilttejä otuksia. Aiemmin kerroin aronioissa majailevista leppäkertuista.

Leppäkertut viihtyvät myös pallotuijassa. Kuva 7.10.2019

Pari postausta sitten minulla oli kuva autotielle päin. Laitan sen tähän vielä:

Pihatie 1.10.2019 ikkunasta

Siinä kaikki muu on ruskassa, mutta hevoskastanja ihan vihreä. Nyt on hevoskastanja ehtinyt mukaan:

Pihatie 21.10.2019 portailta balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Muutama kuva vielä ruskaa, kun olen niin vähän niitä laittanut.

Keijunkukka

Luonnon mustikkaa sekä sananjalkaa portaiden pielessä

Tammen taimi ja perhoangervo

Päiväunilla

Se lupaamani jatko-osa remonttipostaukseen on vielä työn alla. Siis pöydän kunnostus on kesken... Mutta eiköhän se tällä viikolla valmistu! Mukavaa viikon jatkoa!

Kukkien kielellä

Kukkien kielellä - esittelyä ja orkidea

Kukkien avulla voidaan toista ihmistä onnitella, pyytää anteeksi, lohduttaa, ilahduttaa tai viestittää muita tunteita. On hienoa, että kukat toimivat niin onnen kuin surunkin hetkellä. Ne viestivät välittämistä riippumatta siitä, mitä kukkia on valittu. Ajatuksella ojennettu kukka ilahduttaa vaikka se olisi pientareen rikkaruoho (pientareilla on itse asiassa herkkiksiä niittykukkia).

Viestissään voi halutessaan olla tarkempikin ja valita kukat niiden merkityksen mukaan. Puhutaan ”kukkien kielestä”, jossa joka laji symboloi eri tunnetta tai asiaa. Ennen vanhaan esimerkiksi paremmissa piireissä nuorten välinen seurustelu saattoi olla hyvin rajoitettua ja kukat olivat käyttökelpoinen keino viestien välittämiseen. Toivottavasti silloin käytössä ei ollut yhtä monenkirjavia kukkien kieli -sanakirjoja kuin nyt löysin! Olisi ikävää, jos vastaanottaja tulkitsisi viestin ihan toisin kuin lähettäjä.

Joissakin sanakirjoissa on huomioitu kukkien värit, joissakin ei. Vaikkapa kaunis neilikka, jonka merkitykseksi toinen sanakirja sanoo ”pidä kiirettä” ja toinen värien mukaan mm. ”viattomuus” (valkoinen) tai ”kiihkeä rakkaus” (punainen). Kiihkeän rakkauden iskiessä voi olla kiire toisen luo, joten ehkä nuo sitten ovat samaa asiaa.

Neilikoita on (melkein) kaikissa väreissä!

Pidän romaanista Kukkien kieli, jossa päähenkilöllä on oma kukkasanakirja ja hänen kimppujensa ”sanomat” toteutuvat. Kirjan kirjoittaja Vanessa Diffenbaugh on laatinut kirjassa käytetyn sanaston tutkittuaan lukuisia kukkasanakirjoja ja niistä löytyviä määritelmiä. Hänellä on ollut mielestäni hyvä periaate sopivimman määritelmän valitsemiseen: Kukan tieteellisten yksityiskohtien perusteella. Tai jos mikään määritelmistä ei ollut selvästi sopivin, hän otti yleisimmän, tai sitten mielestään parhaan.

Jouluruusu symboloi erään kirjan mukaan ”skandaalia”. Valkoinen hyasintti ”vaatimatonta suloisuutta”. Ostin nämä ihan itse itselleni joten ei onneksi tarvita tulkintaa...

Kukkien lisäksi on parasta käyttää ohessa oikeita sanoja tai selittää asia kortissa! Jos siis haluaa vastaanottajan tulkitsevan kukkia juuri tietyllä tavalla.  Nykyään on myös entistä enemmän värivaihtoehtoja kukissa. Väreillä on omia symbolisia merkityksiä ja lisäksi ne herättävät ihmisissä erilaisia tiedostamattomiakin tunteita. Esimerkiksi valkoinen hyasintti symboloi kauneutta ja vaatimatonta suloisuutta, mutta sininen uskollisuutta.

Pieni tammi symboloi ”vahvuus, rohkeus ja uljaus”.

Kimpun sijaan voi hyvin viestiä myös yhdellä oksalla tai ruukkukasvilla. (Mutta kukkivalla oksalla! En suosittele kuivan tammikepin ojentamista vaikka se symboloikin ”vahvuus, rohkeus ja uljaus”.) Orkideat ovat jo pitkään olleet muodissa. Niillä on kauniit merkitykset kukkien kielessä: ”Hienostunut kauneus, pitkä ikä ja kiinalainen täydellisyyden symboli.” Orkideoiden hienostuneisuuden ja ylellisyyden mielikuvaa rapauttaa perhosorkideoiden tosi edulliset hinnat. Itse arvostan orkideoitani ja odottelen kärsivällisesti niiden uusia kukintoja. Näillä hinnoilla moni orkideaparka lentää roskiin ensimmäisen kukinnan päättyessä. Minulla on ikkunat aamuaurinkoon, joilla orkideat viihtyvät loistavasti. Olen kuullut, että etelän tai pohjoisen puoleisilla ikkunoilla sitä uutta kukintaa ei ehkä koskaan tule.  

Perhosorkideani tämän hetken kukinta

Palaan kukkien kieleen vielä monta kertaa, seuraavaksi kameliaan.