perjantai 28. kesäkuuta 2019

Ihanat niittykukat!

Keskikesän luonnonkukat ovat parhaimmillaan! Oma pikkuinen niittyni kukkii upeasti, mutta lisäksi juhannuksen aikaan retkeilin mm. Häntälän notkojen vaikuttavilla niityillä, jotka pysyvät laidunnuksen ansiosta hienossa kunnossa.  Olen myös haaveillut kotipihan niittyjen laajentamisesta. Niityt ja kedot ovat ilo silmälle, hyödyksi pölyttäjille, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja samalla leikattava ruohoalue pienenee (mikä vähentää pörinää, bensankulutusta ja vaivaa).
Kotipihan niityllä mm. päivänkakkara, ketoneilikka, ahomatara, puna-apila sekä heinät


Nuokkukohokki? Tämä kukki hyvin niitylläni, mutta lopetti jo kukintansa.
Niittykukat tykkäävät köyhästä maasta. Minulla on yksi kuiva ja hiekkainen kohta puutarhassa, joka on saanut kehittyä niityksi ihan itsekseen, kun alueella on niittykasveja ollut jo ennestään. Se on viime vuosina noussut oikeaan kukoistukseen. Viime kesän kuivuus hyödytti selvästi ketoneilikkaa, jota on nyt paljon. Se ei pärjää kilpailussa muille paremmilla kasvupaikoilla. 
Kotipihalla päivänkakkara ja ketoneilikka

Hiirenvirna

 Häntälän notkot


Juhannuksena oleilin Uskelanjoen (Salonjoki) maisemissa. Sen rantojen kumpuilevat peltomaisemat ovat minun sieluni maisemaa, sukuni on sieltä suunnalta. Ensimmäistä kertaa kävin Uskelanjoen latvahaaroilla Rekijoella Häntälän notkoilla. Siellä on merkitty luontopolku hienoissa maisemissa ja naudat olivat työssään, pitämässä niittyjä avoimina. Suosittelen kohdetta ehdottomasti muille paitsi huonojalkaisille (toki maiseman näkee jo ihan lyhyelläkin kävelyllä). Alueen kuuluisimman asukkaan, pikkuapolloperhosen lentoaika oli jo lopuillaan. Muutama perhonen vielä lenteli niityillä, joten laji tuli bongattua.


Häntälän notkoista tarkemmin, klik.
Auto kannattaa jättää Häntälän kyläkeskukseen (josta voi ostaa mm. jätskit ja Häntälän hunajaa).
Koirat pitää jättää kotiin. Pukeutumisessa kannattaa huomioida jyrkät rinteet, lehmänpaskat ja paarmat!  

Ylh.vas. 2 pikkuapolloperhosta, etummainen oli jo ihan rispaantunut. Muut kuvat Häntälästä paitsi oik. ylhäällä perhonen ruusuruohossa viime kesänä Vallisaaressa . Myös seuraava kuva Häntälästä








Kävin myös minulle tutummilla paikoilla. Vaikka Uskelanjoen jokivarret ovat pääosin pöheikköjä laidunnuksen useimmissa paikoissa loputtua, niin hienoja niittyläikkiä löytyi silti (kuten seuraava kuva). Tytär väsäsi juhannuksen kunniaksi pari kukkaseppelettä.


Lupiinitalkoot

Kävimme myös nyhtämässä kukinnot lähimmistä tienvarren lupiiniesiintymistä. Lupiini on julistettu haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei kelpaa perhosten toukille ravinnoksi, toisin kuin monet muut niittykasvit. Se sitoo juurinystyröillään typpeä ilmasta ja rehevöittää siten kasvupaikkaansa, joten se on suuri uhka muille niittykasveille. Jos sinun lähelläsi on lupiiniesiintymiä, niin vielä ehtii ehkä keräämään kukintoja ennen kuin siemenet ovat levinneet! Lisätietoja vieraslajit.fi (klik)

Takaisin kotipihalle

Niittyä olisi kiva olla enemmänkin kotipihassa nurmikon sijasta. Savimaalle on haasteellista luoda niittyä. Keräävä ruohonleikkuri olisi siitä hyvä, että ruohon pois kerääminen köyhdyttäisi maata. Hiekka toimii maan köyhdyttämisessä, jos tarkoitus on tehdä ihan pieni niitty (isommalle alalle voi upota koko Sahara). Suuremmalla alueella voi tehdä pieniä niittylaikkuja. Pienikin alue on kaunis ja jos kasvit viihtyvät, ne voivat levitä.

Parasta on yrittää valita alueelle sopivia lajeja eikä jääräpäisesti pysyä suosikeissaan. Savensekaisessakin maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi lehtosinilatva, lehtoakileija ja lehtoängelmä. Tuota viimeistä olisi kiva saada tänne, muut ovatkin tuttuja. Maahumala viihtyy suorastaan riesaksi asti meillä ja porhaltaa pitkin nurmikkoa, joten se on varmasti ekana paikalla, jos ja kun koitan saada uutta niittyä. Kotipuutarhalehden numerossa 6.2019 on enemmänkin juttua niityistä. Kannattaa katsastaa, jos aihe kiinnostaa.  

Kuvassa etualalla niitty ja paviljongin takana nurmikkoalue. Takana näkyy myös puutarhaportti, jonka ympäristö on kesken ja johon olisi kiva saada lisää niittyä. Tulipaikka lisättiin viime syksynä, keskeneräistä on vielä.





12 kommenttia:

  1. Kas vain, meillä on ollut samoja mietteitä ja puuhia, sillä minäkin tempaisin pystyyn yhdennaisenlupiinitalkoot. Häntälännotko on vieläkin käymättä, vaikka matkaa ei ole paljon mitään. Onneksi sain ihailla notkoa kuviesi kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun talkoisiin houkuttelin tyttären mukaan, kun sanoin, että seuranpito riittää, ei tartte kitkeä! No, kyllä hän auttoi. Toivottavasti pääset Häntälään, hieno se on varmaan loppukesälläkin!

      Poista
  2. Minulla oli aiemmin niittykasveja keskeisellä paikalla pihalla. Jouduin siirtämään ne kauemmas pihan perälle, kun alue näytti loppukesästä niin ränsistyneeltä. Nyt ne kasvavat paremmassa paikassa. Lisään niittykasveja sinne vielä vähitellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, reuna-alueilla voivat rauhassa rehottaa. Siinä Kotipuutarhan artikkelissa puhuttiin, että siistin alueen ja niityn väliin voi vielä laittaa vaikka aidan, niin pysyy selkeänä.

      Poista
  3. Jos tontti olisi isompi, haluaisin niityn ehdottomasti!

    VastaaPoista
  4. Niittyjen ystävä ilmoittautuu! Kauniita niittykuvia sekä kotoasi että Häntälännotkolta. Kotipaikallani on paljon niittymaisemaa: on rehevämpää suoniittyä, ihan kuivaa ketoa, metsäniittyä ja kaikkea siltä väliltä. Mieluisin itselleni on keto ja sellaisia yritän omista pienistä niittylämpäreistänikin saada. Alku- ja keskikesälle onkin jo lupaavasti kukkijoita tulossa, mutta loppukesä on vielä arvoitus. Olen ajatellut, että leikkaisin joistakin päivänkakkaroista kukkavarret heti ensimmäisen kukinnan jälkeen alas, jos vaikka intoutuisivat tekemään uuden kukinnan loppukesällä. Se jo piristäisi niityn loppukesän ilmettä kummasti. Ehkä siirrän sinne myös pari bellistä tuomaan väriä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, enpä ole ajatellutkaan, että päivänkakkarat saisi kukkimaan monta kertaa. Muista kertoa, jos onnistuu! Minulla kasvaa päivänkakkaroita ihan älyttömissä paikoissa, kun ennen niitä oli niin vähän, etten raaskinut poistaa. Nyt olisi jo varaa karsia!

      Poista
  5. Niityt ovat minunkin mieleeni:) Meillä on ollut hyvin pienellä alalla niittykasveja. Ehkäpä vielä joskus kasvatan aluetta vähän isommaksi:)
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohdiskelin juuri kaverini pikkuruisella pihalla, että ehkä sinne neliön verran saadaan niittykasveja ;)

      Poista
  6. Todella kauniit niityt! Minullakin on oma pikkuinen niitty haaveissa, osa siemenistäkin on jo valmiina. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kritiikki kelpaa myös! Kiitos!

Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...