lauantai 7. marraskuuta 2020

Ruusuni mun

 

Tänään katsotaan läpi, mitä ruusuja minulla on sydämessäni ja puutarhassani! En todellakaan ole mikään suuri ruusunkasvattaja, mutta sain Minnalta Hiidenkiven puutarhasta Paras ruusuni ikinä -haasteen, jonka laittoi alulle Pauliina Kukka& Kaali -blogista. Ajattelin koota tähän kaikki ruusuni ja toiveeni. Siitä ei tule kovin pitkä lista!


Eniten pidän ruusuista, joilla on tarina tai historia. Suosikkini ovat ne nimettömät sitkeät pensasruusut, jotka kasvavat äitini kotipaikan puutarhassa. Siellä ne kukkivat juhannuksen aikaan, kun menemme käymään. Pari kesää sitten kävin ne läpi ja tarkistin, ettei joukossa ole kurtturuusuja (haitallinen vieraslaji). Valitettavasti olen järjestellyt vain oman puutarhan kasvikuvia enkä tähän hätään löytänyt kunnon kuvia näistä ruusuista, vain tämän:

Vähän tähän samaan liittyy käsite löytöruusu. Löytöruusut ovat voineet sinnitellä jopa vuosikymmeniä ilman hoitoa vanhoissa puutarhoissa ja niiden nimet ovat unohtuneet. Sitten niitä on nimetty uudelleen ja historiaa on pyritty selvittämään. Jos hurahtaisin syvälle ruusuihin niin intoilisin ehkä näistä. Voisin hankkia vaikka tämän, sillä pidän siitä, että ruusulla on vahva tuoksu: 

Löytöruusu on esimerkiksi sammalruusu Vaarala. Löytyy Tahvosilta, ei minulta. 


juhannusruusu (myös postauksen ekassa kuvassa)

Tykkään niistä tutuista perinneruusuista. Omassa puutarhassani ovat perinteistä perinteisin juhannusruusu ja vaaleanpunainen tornionlaaksonruusu. Lyhythän niiden kukinta on, mutta tykkään siitä, että asiat tapahtuvat vuorollaan vuoden kiertokulussa. Kukinnasta pitää nauttia, kun on se hetki! Tuoksutella ehdottomasti. Juhannusruusut sopivat parhaiten paikkaan, jossa ne mahtuvat levittäytymään, joten ymmärrän, etteivät ne ole kovin pienen puutarhan omistajan ykkösvalinta. Tornionlaaksonruusu kukkii hieman pidempään kuin juhannusruusu, leviää vähemmän ja sillä on vähän piikkejä. Nimestäkin voi päätellä, että se on hyvin kestävä. Tykkään! Kovin näyttävä se ei ole:

12.6.2019 Edessä juhannusruusu ja heti sen takana tornionlaaksonruusu, jonka kukat ovat pienempiä, eivätkä näy hyvin kuvassa. Niitä kannattaa ihailla ihan lähietäisyydeltä, jolloin tuoksunkin tuntee. 

Tornionlaaksonruusu Rosa majalis Tornedal

Suomenköynnösruusu ’Pohjantähdestä’ en vielä osaa sanoa, onko se hitti vai huti. Ostin sen vitosella ja sijoitin ensin muualle. Lykkäsin sen kesällä valmistuneeseen pergolaan, koska se on tietojeni mukaan nopeakasvuinen ja kookas. Erityisesti tykkään siitä, että sen pitäisi talvehtia pergolaa vasten ilman mitään talvisuojausta. Mutta kun tätä viime kesän kuvaa taimestani katsoo, niin kyseessä voi olla huti. Toukka-armeija popsi sen lehdet. Lisäksi siinä on kamalat pitkät piikit – repiikö se ohikulkijat? Jos se on yhtä ruma ensi kesänäkin tai piikit alkavat ahdistaa, niin viskaan sen johonkin pihan perälle.

Pergolan oikeassa reunassa kukkii valkoisena melko kalju Pohjantähti

24.6.2020 Suomenköynnösruusu Pohjantähti portissa Kaarinan rosariumissa

Viimeisin hankintani ruusurintamalla on punainen neilikkaruusu ’F.J. Grootendorst’. Olen pitkään tykännyt neilikkaruusuista. Pensaat ovat aika pieniä ja vaatimattomia kasvupaikan suhteen. Kukinta kestää pitkään ja tykkään neilikkamaisista, miedosti tuoksuvista kukista. Tämäkin on vanha lajike (taidan todella tykätä historiasta). Näitä saa myös vaaleanpunaisena. Istutin tämän nyt syksyllä. 

Lisäksi olen lykännyt maahan pari äitienpäiväruusua. Iloisesti ovat nekin kukkineet useamman vuoden, vaikka toki hoidon puute näkyy kukkien määrän vähentymisenä. Ryhmäruusut eivät millään lailla ole (toistaiseksi) juttuni.

Neilikkaruusulla on ripsureunaiset kukat  ’F.J. Grootendorst’. Kuva Mustilan puutarha, sillä omani ei vielä kukkinut.

Äitienpäiväksi saatu ruusupuska 2015. Tänä vuonna tähän tuli yksi kukka...

Tulevaisuudessa voisin haluta kauniskukkaisia pensasruusuja. Niissä saisi olla sellaiset kunnon ruusun näköiset kukat, kuten Ritausma tai upeista uusista suomalaisista ruusuista esim. Sointu, jotka moni on maininnut tämänkin haasteen postauksissa. Haasteen alullepanija Pauliina (klik) kehui ’Schneewittchen’ -tertturuusua, sekin näytti upealta. Kauniita ruusuja on kyllä valtavasti, tykkäänkin käydä kukinta-aikaan Rosariumeissa (kirjoitin parista Turun seudulla täällä).

Haastan blogin Päivänpesän elämää, koska muistelen Katjan kirjoittaneen ruusuhaaveistaan. 

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3–5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.


18 kommenttia:

  1. Luen innolla kaikki ruusuhaasteen vastaukset, on kiinnostavaa kuulla erilaisia näkökulmia ja kokemuksia ruusuista. Historia vetoaa minuunkin, lisäksi olen kyllä kiinnostunut näistä kestävistä uusista pensasruusuista kuten mainitsemasi Sointu, joka siis osoittautui todella viehättäväksi kaikin tavoin ensimmäisen vuoden kokemuksella.
    Täällä kasvoi neilikkaruusuja minun tullessani taloon ja laitoin niitä nyt uudelleen kasvamaan (aikaisemmat olivat läpensä heinittyneet).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neilikkaruusut ovat kyllä paikkansa ansainneet! Kävin vielä selventämässä tekstissäni lausetta Soinnusta. Arvostan paljon sitä, että jalostetaan uusia Suomen oloihin sopivia lajikkeita. Tarkoitukseni ei ole jämähtää pelkästään historian hämärään! Itse toki asun niin lounaisreunalla että täällä pärjäisivät monet aremmatkin lajikkeet.

      Poista
  2. Pohjantähti jaksaa olla kovin piikkinen :D Saa varustautua vankoin vaattein ja hanskoin sen kurittamiseen. Kukat ovat kyllä ihan sieviä.
    Kiva lukea ruusuhaasteesta, ja mitä olette valinneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan on. Olen ajatellut, että ehkä sen kanssa pärjää, kun sitä ei tarvitse ottaa talveksi alas, vaan riittää, että sitoo uudet versot. Saa nyt nähdä.

      Poista
  3. Ihanaa, kun osallistuit haasteeseen. ♥ Kiitos! Linkitin juttusi Paras ruusuni ikinä -jutun loppuun. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin hyvää viikonloppua Pauliina! Tämä on kiinnostava haaste!

      Poista
  4. Ruusut joilla on jokin tarina tai itselle merkityksellinen muisto ovat kivoja ja niihin syntyy tietynlainen suhde. Juhannusruusu on minulle sellainen. Se tuo mieleeni aina lapsuuskodin ja siellä vietetyt ihanat kesät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tuoksut tuovat erityisesti voimakkaasti muistoja mieleen, joten ei ihme, jos ruusuihin liittyy vahvoja muistoja!

      Poista
  5. Minäkin luen tosi mielenkiinnolla Pauliinan lähettämän haasteen vastaukset - eli kiitos postauksesta! Pohjantähti on minun nou-nou- listan ykkönen ikävän piikkisyyden ja jäykkien versojen vuoksi. Ei se edes kuki loisteliaasti, vaan tuokion vain.

    Turun seudulla on älyttömästi laajempi pelivara köynnösruusuissa, joista sulle suosittelen lämpimästi kanadanruusujen valikoimasta 'Henry Kelsey', 'William Baffin' tai 'Quadra'. Monta muutakin hyvää löytyy lisänä, mutta nuo on tosi kestäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, katsoin heti miltä näyttävät. Kyse ei ole vain ilmastollisesta kestävyydestä vaan pitää sietää myös savea, myyriä ja laiskaa puutarhuria. Onhan se tietysti vähän hassua että tykkään katsella jotakin tornionlaaksonruusua vaikka täällä menestyisi vaikka mikä kolibrikukka (heh). Mutta ehdottomasti pistän korvan taa (ja jopa vihkoon) nuo mainitsemasi köynnökset!

      Poista
  6. Mullaki olis kotonakotona, vanhalla tuvalla, jotaki tuntematonta ruusua. Siinon aiva huumaava ruusuntuaksu. Pohojantähti oli kans ensimmääses elämäs. Komia kukkies, mutta muuten piikikäs piru, joka kasvoo ihan sikana. Soli pakko listiä palooksi ja kaivaa juurakko pois, ku oli aina kiinni vaatteis. Meillä ku kulijettihin viärestä terassille. Tilaa sillä pitää olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoissa ei-niin-jalostetuissa ruusuissa on usein niin hieno tuoksu! Ai kauheeta, alkaa kuulostaa siltä, että pitäis siirtää pohjantähti naapurin rajalle ja käskeä sen luikerrella tiehensä ;)

      Poista
  7. Tähän haasteeseen osallistuneiden postauksia on kiva lukea. Saa hyvän tilaisuuden nyökytellä päätään yhteisiä ihastuksen kohteita kehuessa ja innostua uusista tuttavuuksista. Minäkin tykkään paljon pihani juhannusruusuta, joka on anopin lapsuudenkodista eli sillä on oma tarinansa. Sen sijaan tappotalveen 2016 menehtynyt Pohjantähti ei herätä liikuttavia muistoja. Sen olemus ei ollut kaunis ja ohikulkiessa piti köynnös kiertää kaukaa, koska se tarttui hiuksiin ja vaatteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ettei se pohjantähti edes loppujen lopuksi ollut NIIN kestävä kun tappotalvi vei. Plaah. Ehkä voisin ideoida sille sopivan nurkan, missä se voisi kukkia, mutta sinne ei tarvitsisi mennä lähimaillekaan... Meillä on sellaisia nurkkia vaikka kuinka, kunhan löytyisi joku aurinkoinen.

      Poista
  8. Mukavaahan näitä on lukea ja haaveilla jossain vaiheessa omista ruusuista mitä on vasta muutamia joten en puhu kokemuksen rintaäänellä kun ruusuista on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä omakin ruusuosastoni on hyvin vaatimaton, mutta kiva on tosiaan ollut näitä haasteen postauksia lukea!

      Poista
  9. Minäkin pidän erityisesti ruusuista ja myös muista kasveista, joilla on tarina. Meillä perinneruusut ovat ruusurintaman pääroolissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Tarinat on tosi tärkeitä melkein kaikilla elämän alueilla, ja ehdottomasti ruusuissa!

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kiitos!

Lisää lukemista:

Lasiterassi - uusi lempipaikka

Vuodenvaihteen kunniaksi blogipostaus! Aiheena on tämän vuoden uusi lempipaikkani, lasiterassi. Se valmistui vuosi sitten, joten tämä oli en...