keskiviikko 14. elokuuta 2019

Wanhojen daalioiden lumoissa


Vierailin sunnuntaina upeassa puutarhassa. Onneksi sade lakkasi ja sain muistoksi kuvia, jotka saavat puhua puolestaan! Harrastajan puutarhailu on keulinut tavanomaisuuden tuolle puolen. Daaliakokoelman arvo on virallisesti tunnustettu. Daalioiden vanhojen lajkkeiden kokoelma on Luken* alkuperäiskasvien varmuuskokoelmista ainoa, joka sijaitsee yksityispuutarhassa. Siis täällä, Pasin puutarhassa.

(*Luke = Luonnonvarakeskus)

Tällaiseen puutarhaan pääsemisen kai kuuluukin olla pieni haaste. Turun saaristoon johtavan Kirjalansalmen sillan jälkeen ajeltiin Paraisten yhä pieneneviä teitä vielä parikymmentä kilometriä peuroja loikkiessa joka suuntaan.  Pienen hiekkatien perukoilta löytyi puutarha ja talo, jonka iästä tuntui ensin vaikealta sanoa mitään. 2000-luvun alkupuolella tällä paikalla oli vain metsää ja suota. Talo on tyylikkäästi vanhaan tyyliin tuunattu pakettitalo.

Talon ympärillä kasvaa jo hyvän kokoisia omenapuita, jotka on vartettu vanhoista lajikkeista. Perennamaat puskevat värikästä kukkarunsautta, mutta muiden kuin daalioiden taustasta en valitettavasti ehtinyt kuulla vielä mitään. Verannalla pilkistelee vihreä vyöhyke Fredrika Runebergin peruja olevia huonekasveja.
Tiikerililjoja ja syysleimuja etupihalla














Pikkusormen puutarhalle Pasi menetti siirtolapuutarhapalstalla Turussa ja se oli sitten menoa. Daaliat kiinnostivat kuitenkin jo lapsena, mutta pikkupojalle ei juurakon paloja annettu. Puutarhan voikin pilke silmässä sanoa syntyneen lapsuuden traumojen paikkailusta, pahasta puutarhahurahduksesta ja kovasta lihastyöstä. Daalioiden kasvatus ei ole mitään kevyttä hommaa. Niiden säilymisen kriittinen kohtahan on se, että omistajan on jaksettava joka vuosi nostaa ne maasta ja saatava ne sopivaan kellariin turvaan pakkasilta.



Talvenarkuuden takia vanha daalialajike voi kadota hetkessä. Jos vanhan omistajan voimat hiipuvat, niin talven jälkeen on myöhäistä pelastaa lajiketta. Pasi on pyrkinyt keräämään kokoelmaansa vanhoja lajikkeita pitkin Suomea. Kruununjalokiviin kuuluu Imatran valtionhotellille tsaarin vierailun kunniaksi istutetut daaliat. Silloisen puutarhurin jälkipolvi on huolehtinut niiden säilymisestä näihin päiviin. Vuosikymmeniä sitten daalioita myytiin yleisesti toreilla leikkokukkina, joten eräskin vaaleanpunainen lajike tunnetaan nimellä 'Turun tori'. Lajikkeiden alkuperäiset nimet ovat kadonneet historian hämärään ja usein niitä kutsutaan löytöpaikkakunnan mukaan.


Kaktusdaalia














Perinnedaaliat eli joriinit ovat todella korkeita, komeita, kestäviä ja pitkään kukkivia. Ne ovat ihan eri asia kuin kesäkukkina myytävät matalat kesädaaliat. Kuivan kesän jälkeen vierailupäivänä vettä satoi lotisten, mutta onneksi sade loppui kierroksen alkaessa. Daalioiden kukintaa sää ei hätkäyttänyt.  Korkeat daaliat pysyvät ihmeen hyvin pystyssä, mutta kätevät tuet niille syntyvät raudoitusteräksen pätkistä. Tosin syksyn myrskyissä ne eivät aina jaksa kannatella suuriksi venähtäneitä kasveja. Sitomiseen Pasi käyttää paperinarua, joka maatuu, jos se päätyy maahan.
Daalialajikkeita on kymmenittäin, joten kaikille ei ole paikkaa puutarhassa. Osa kasvaa rivissä pienellä pellolla. Varmuuskokoelmassa vaaditaan, että kutakin lajiketta on vähintään kolme juurakkoa, mutta käytännössä niitä on enemmän. Ja toki lajikkeita on enemmänkin kuin vain kokoelmaan kuuluvat...


Daaliaretkeä järjesteli Luke. Paikalla oli myös Luken asiantuntija, jonka kanssa keskusteltiin tuhoeläimistä,erityisesti peuroista ja vesimyyristä. Kuten kuvasta näkyy, puutarhaa ympäröi parimetrinen aita, joka pitää peurat poissa. Vesimyyrät ovat sitten hankalampi tapaus... (Kuten vähän turhan hyvin tiedän.)



 

P.S. Pasi Hurtén, kiitos kun sain vierailla! Toivottavasti osui faktat kohdilleen. Kuvien lajikkeita en yritä nimetä, kun en tehnyt sellaisia muistiinpanoja, että olisi mitään toivoa saada kaikki oikein. Kiva, että lupasit, että saan tulla toistekin! Voisin tulla laittamaan niitä nimilappuja ;)

Ja hei, muistathan blogini lukija edellisen postauksen arvonnan. Tuonne alaspäin, jos et ole vielä osallistunut!

16 kommenttia:

  1. Hieno juttu hienosta puutarhasta. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kun löysit lukemaan tämän! Tätä kirjoittaessani taisin lukea sinun viime vuonna kirjoittamasi kiinnostavan jutun aiheesta.

      Poista
  2. Vau miten paljon daalioita! Siinäpä saa olla melkoisesti tilaa, jotta kaiken saa talvetettua. Upea puutarha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei kannata innostua daalioista, jollei ole kunnon kellaria. Pasilla on ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niinpä! Olen kovasti tykästynyt ajatukseen kasveista, joilla on tarina. Nämä daaliat kuuluvat niihin. Ja ovat tietysti kauniita myös!

      Poista
  4. Pasillon oikia joriinien hoivakoti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu! Kun kerran on hoivakoteja vanhuksille ja hylätyille eläimillekin, niin pitäähän sitä olla vanhoille joriineillekin oma paikkansa ;)

      Poista
  5. Hatunnoston paikka tällaiselle joriiniharrastajalle. On siinä syksyllä nostamista. Ja millainen kellari hänellä täytyy ollakaan kaikkien talvettamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kellari on ilmeisesti suuri mutta silti pitää sovitella...

      Poista
  6. Upea joriinipuutarha! Hienoa, että on ihmisiä, jotka säilyttävät vanhoja lajikkeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Uudet lajikkeetkin on kivoja, mutta minusta tuntuu tosi tärkeältä, että vanhatkin säilytetään ja tunnetaan.

      Poista
  7. Ah mitkä daaliat! Tuolla olisi ihana vierailla. Juurakoiden talvetus taitaa todellakin olla isompi homma, kun on noin runsaasti daalioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ihan kevyt homma saada ne kaikki ylös ja kuskattua suojaan. Ja kun se pitää tehdä vielä oikeaan aikaan ja oikeiden töiden ohessa.

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa ja on tärkeä! Kritiikki kelpaa myös! Kiitos!

Lisää lukemista:

Keukenhof - aikuisten huvipuisto?!

Olen viettänyt pääsiäisen Alankomaissa äiti-tytär reissulla. Minun eli äidin ykköskohde oli Keukenhof eli tulppaani-ihmemaa. Ja olihan se nä...